Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa esitän, että ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain 18 §:n 2 momentti muutetaan siten, että jatkossa iäkkäällä henkilöllä on oikeus saada hänelle myönnetyt muut kuin kiireelliset sosiaalipalvelut ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään yhden kuukauden kuluttua päätöksenteosta nykyisen kolmen kuukauden sijaan.  
Meillä on tällä hetkellä vanhuspalveluissa yhteensä yli 90 000 asiakasta, ja heistä 57 prosenttia on kotihoidon asiakkaina ja 43 prosenttia ympärivuorokautisessa hoidossa. Ympärivuorokautisen hoivan osalta lokakuussa säädettiin hoitajamitoituslaki, joka tulee parantamaan ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoitusta, mutta samaan aikaan kotihoidon tilanne on erittäin huolestuttava. Nyt kun henkilöstöä yritetään saada sinne ympärivuorokautiseen hoivaan, niin siinä on vaarana, että kotihoidosta hoitajia lähtee. Valitettavasti tässä ovat olleet nähtävissä jo tämän sinänsä hyvänä tavoitteena olleen hoitajamitoituslain nurjat puolet, eli kun ympärivuorokautista hoivaa varustetaan nyt kunnissa, niin näyttää sille, että kunnat vähentävät ympärivuorokautisen hoivan asukaspaikkoja ja suunnittelevat palveluita, joilla kiertää hoitajamitoitusta. Hoitajapula voi ajaa kuntia suosimaan välimuotoisia asumispalveluita, joissa ei tarvita hoitohenkilökuntaa samassa määrin kuin tehostetussa palveluasumisessa, jota valvotaan. 
Tämänhetkisessä laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sanotaan: ”Iäkkäällä henkilöllä on oikeus saada hänelle myönnetyt muut kuin kiireelliset sosiaalipalvelut ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksen teosta.” Tämä kolmen kuukauden odotusaika on osoittautunut käytännössä liian pitkäksi. Kun iäkkäästä todetaan, että hän ei enää selviä kotona sen useammankaan kotihoidon käynnin tuella, niin tilanne on siinä vaiheessa jo niin vaikea, että hoivapaikan pitäisi järjestyä nopeammin, ja kun on selvitetty, kuinka nopeasti niitä hoivapaikkoja saadaan, niin THL:n vuonna 2018 tekemän kuntakyselyn tietojen mukaan hoivapaikkaa saattoi joutua jonottamaan pidempään kuin kolme kuukautta 37 prosenttia vanhuksista.  
Sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivat ammattilaiset tietävät hyvin, että tilanne kotihoidossa on erittäin vaikea. Siellä on monisairaita vanhuksia, jotka vaativat paljon myös lääketieteellistä ja sairaanhoidollista osaamista ja vaativat nimenomaan sinne kotihoitoon osaavaa henkilökuntaa. Siellä ei voi mitä tahansa kouluttamatonta henkilöstöä olla, ja sen takia on tarpeen saada sinne riittävästi ammattilaisia. Sen takia myös toivon, että hallitus toisi mahdollisimman pian eduskuntaan vanhuspalvelulain, jossa voitaisiin katsoa koko vanhushoidon muut palvelut tämän ympärivuorokautisen hoivan lisäksi. Eli nyt sieltä on korjattu tämä ympärivuorokautisen hoivan tilanne, mutta ei ole puututtu muihin merkittäviin kohtiin, mitkä vaatisivat puuttumista, eli kotihoidon tilanteeseen ja omaishoitajien tilanteeseen. Omaishoitajat tänään ovat olleet paljon jo esillä. Eli kun tätä odotusaikaa kolmesta kuukaudesta yhteen kuukauteen kiristettäisiin, niin me voisimme myöskin luottaa siihen — tai asiakkaat ja omaiset voisivat luottaa siihen — että sitten kun se aika on, että tarvitsee sen ympärivuorokautisen hoivan paikan, sen saa, eikä joudu kohtuuttoman kauan odottamaan.  
Vielä näistä hoivapaikoista: Jos tätä hoivatakuuta kiristetään, niin olisi myös tärkeää saada valtakunnalliset yhtenäiset kriteerit hoivaan pääsemiseksi niin, että vanhukset ympäri Suomea olisivat tasavertaisessa, yhdenvertaisessa asemassa sen suhteen, millä kriteereillä ympärivuorokautisen hoivan paikkoja jaetaan. Erityisen tärkeätähän se on myöskin siinä tilanteessa, jos sote-uudistus tulee, että meidän vanhukset saavat laadukasta ja hyvää hoitoa ympäri Suomen ja voidaan sitä myös seurata niin kotihoidossa kuin ympärivuorokautisessa hoivassa riittävällä valvonnalla.