Arvoisa puhemies! Sotessa on eurojen lisäksi kyse myös laadusta. Suomalaisen on saatava hoitoa ja huolenpitoa suomen kielellä. Kentällä huoli on kuitenkin kova. Heikko suomen kielen taito aiheuttaa hoitoarjessa kuormitusta, vaaratilanteita ja jopa potilasvahinkoja. Ongelmia ilmenee aina tiedonkulusta lääketurvallisuuteen asti. Alkuvuodesta julkaistussa Suomen lähi- ja perushoitajaliiton laajassa jäsenkyselyssä selvisi, että jopa 80 prosenttia hoitajista koki ulkomailta rekrytoitujen kielitaidon riittämättömänä. 83 prosenttia hoitajista kertoi työkaverin kielitaidon puutteen kuormittavan heitä, ja yli puolet vastasi kielitaidottomuuden aiheuttaneen vaaratilanteita. Riittäväksi ulkomailta rekrytoitujen kielitaidon koki vain prosentti hoitajista — yksi prosentti. 

Tämä ei ole oikein. Meille perussuomalaisille suomea puhuva hoitaja on perusoikeus. Siksi kysyn ministeriltä: millä keinoilla hyvinvointialueet voivat turvata suomenkielisen turvallisen hoivan? [Antti Kaikkonen: Taitaa mennä Satoselle tämä!] 

Arvoisa herra puhemies! Asia on tärkeä, mutta ymmärtääkseni tämä kuuluu kyllä ministeri Juuson toimialaan. Olen toki lukenut tämän SuPerin viestin, ja on ihan selvä, että se on merkittävä ja vakava viesti. 

Pääsääntöisestihän on niin, että Suomessa monet ulkomailta Suomeen töihin tulevat pärjäävät kyllä monissa tehtävissä englannin kielen osaamisella mutta eivät pärjää täällä sosiaali- ja terveysalalla. Eli siellä kyllä tarvitaan suomen kielen taitoa, ja varmasti on petrattavaa sen suhteen, minkälaiset laatukriteerit ovat, ja ennen kaikkea siinä, mitä niistä käy sitten ilmi. 

Tiedän, että toiset maat ovat tämän asian paremmin järjestäneet, esimerkiksi Saksa. Saksassa on sentyyppinen järjestelmä, että jos sinne tulee vaikka Filippiineiltä hoitaja, niin ensin pitää todistetusti osata saksan kieltä erittäin hyvin ja myöskin täyttää saksalaiset vaatimukset sille hoivatyölle, ja vasta sen jälkeen pääsee Saksaan toimimaan hoitajana.