Arvoisa herra puhemies! Perustuslakialoitteeni kysymys kuuluu: mikä on Suomen valtion olemassaolon tarkoitus? Minun vastaukseni tähän kysymykseen on, että sen tarkoitus on muodostaa kansallisvaltio, joka palvelee suomalaisten etua. Palvella suomalaisten etua niin, että suomalaiset voivat elää rauhallisesti ja turvassa sekä tehdä töitä yhtenä kansana kotimaata rakentaen. Alamme olla sen partaalla, että maamme perustuslaillinen tulkinta ei enää palvele ensisijaisesti Suomen kansan etua. Esitänkin tällä lakialoitteella perustuslakiin sen kirjaamista, että Suomen valtion ensisijainen tehtävä on Suomen kansalaisten oikeuksien turvaaminen. [Olavi Ala-Nissilä: Mitä muuta se voisi olla?] 

Lainsäädäntötyö on yhtäältä reagointia ympäröivässä maailmassa havaittuihin ongelmiin ja toisaalta järjestyksen tuomista yhteiskuntaan. Perustuslaki määrittää sen järjestyksen, jonka perustalle muu lainsäädäntö rakentuu. Perustuslain ei pidä olla liian tulkinnanvarainen ja väljä, mutta jos se toisaalta pureutuu kaikenlaisiin yhteiskunnan yksityiskohtiin, siitä tulee liian kiinnittynyt päivänpolitiikkaan, jonka suhdanteet muuttuvat nopeasti. Stabiili perustuslaki tuo vakautta koko yhteiskuntaan ja edesauttaa valtion toiminnan ennustettavuutta ja kansalaisten menestymistä. Niinpä perustuslakia tulee täydentää vain silloin, kun ehdotettu lisäys ei ole ohikiitävään päivänpolitiikkaan liittyvä asia vaan jotakin pysyvää, mikä perustuslaista on aiemmin puuttunut. 

Ehdottamani lisäys perustuslain alkuun on juuri tällainen. Ehdottamani lisäys merkitsee esimerkiksi sitä, että varsinkaan laittomasti maahan saapuneille ja laittomasti maassa oleville ei tulla antamaan samoja oikeuksia kuin laillisesti kotimaassaan asuville suomalaisille. Omien kansalaisten etusijan mainitseminen perustuslaissa lisäisi Suomen kansalaisuuden merkitystä ja osaltaan estäisi siis tulkitsemasta perustuslakia tulkinnallisissa rajatilanteissa niin, että Suomen oikeuspiirissä olevat toisten maiden kansalaiset olisivat täysin samanarvoisesti oikeutettuja kaikkiin oikeuksiin ja etuuksiin kuin Suomen kansalaiset. Suomen kansalaisuudella tulee olla merkitystä. On surullista, miten Suomen kansalaisuuden merkitystä poljetaan maahan. Tätä ei tule vain katsella vierestä.  

Arvoisa herra puhemies! Elämme kansakuntamme kannalta kriittistä aikaa. Suomen poliittisen eliitin lietsoma sokea usko Euroopan unioniin ja monikulttuurisuusideologiaan ovat vaarantaneet Suomen itsenäisyyden. Oma kansallisvaltio, vapaa itsenäinen Suomi, on parasta, mitä meillä voi olla. Valitettavasti tämän tosiasian tunnustava kansallismielinen ajattelu on ajettu ahtaalle. Kansaa vaiennetaan poliittisen korrektiuden voimin. Kansa on vilpittömästi äänellään valinnut poliitikot tänne ajamaan kansakuntamme yhteistä etua. Ei ole kansallinen etu ajaa aktiivisesti Euroopan unionin vallan lisääntymistä tai massamaahanmuuttoa täysin erilaisista kulttuuripiireistä. Joudumme pysähtymään ja kysymään, mihin määrään asti vieraskielisen väestönosan on kansallisen edun kannalta suotavaa kasvaa Suomen valtion maaperällä. Suhteettoman ylikansallisuuden ja monikulttuurisuuden utopistinen tie on pienelle kansallisvaltiolle tuhon tie. 

Arvoisa herra puhemies! Suomi on ollut yhden kansakunnan valtio ja koti. Nyt globaaliin valtaan taipuvaiset tahot ovat romuttamassa hyvinvointiamme. Suomesta ollaan luomassa monikansallista sosiaalitoimistoa. Vanhat puolueet ovat unohtaneet, että Suomea tulee rakentaa ensisijaisesti suomalaisia varten. Suomen veronmaksajien sukupolvien saatossa kerryttämä kansallisomaisuus kuuluu Suomen kansalle. Se ei kuulu jaettavaksi kaikille maailman kansoille. 

Monikulttuurisuusideologia on uudenlaista kommunismia, joka on tuhoon tuomittu, sillä suuren vapauden vastapainona on oltava aina suuri vastuu. Vasemmiston Suomessa vastuun ottaminen omasta elämästä ei kuulu enää ihmiselle itselleen lainkaan vaan vastuu on valtiolla. Oikeiston Suomessa taas vastuuta ei kanneta enää kaverista lainkaan vaan menestymisen mittana on pankkitilin saldo. Sekä vasemmistopuolueiden että oikeistopuolueiden kollektiivinen luisuminen perustuslain tulkintoja myöten monikulttuurisuusideologiaan on häpeäksi Suomen kansalle. 

Perustuslaki tulisi nostaa arvoonsa ei vain perusoikeuksien turvaajana vaan myös sen tärkeimmän lähtökohdan turvaajana, että Suomen kansalla on oikeus omaan valtioonsa. 

Arvoisa puhemies! Perustuslaki määrittää sen pohjan, jolla tavallisia lakeja voidaan säätää, ja tämän pohjan on syytä vastata sitä käsitystä oikeasta ja tavoiteltavasta, joka valtaosalla kansalaisiamme on. Olen siinä käsityksessä, että suomalaisten enemmistön näkemyksen mukaan maan tulee huolehtia ensin kansalaisistaan, heistä, jotka ovat maamme ja sen hyvinvoinnin aikojen kuluessa rakentaneet, ja jos jotain jää yli, sillä voidaan kenties parantaa maailmaa. Nyt kuitenkaan meillä ei suinkaan jää yli. Valtiontaloudessa on valtavia säästöpaineita siitä huolimatta, että velkaannumme jatkuvasti. Tässä tilanteessa meidän on tärkeää ymmärtää, ettemme voi ratkaista kaikkia maailman ongelmia tai ottaa kaikkia sosiaaliturvamme piiriin. Nyt meillä kuitenkin on käsissämme erikoinen tilanne, jossa oma lainsäädäntömme voi estää meitä asettamasta omaa maatamme ja kansaamme etusijalle, kun näitä välttämättömiä valintoja täytyy tehdä. Monelle ihmiselle tämä voi tulla yllätyksenä, miten tiukkoja rajoja perustuslakimme ja sen nykyinen poliittisen sävyinen tulkinta voi tässä asiassa aiheuttaa. 

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Tavion ehdottama muutos perustuslakiin on mielestäni hyvä aloitus tämän asian kuntoonsaamiseksi. 

Arvoisa puhemies! Haluaisin muistuttaa mieliimme Suomen perustuslain muuttamisen, kun sinne lisättiin, että Suomi on Euroopan unionin jäsen, ja perustuslakivaliokunta totesikin, että tämä on täydellisyysperiaatteen kannalta perusteltua ja säännöksen luonne on toteava eikä oikeustilaa muuttava. Täältä äsken huudahdettiin, kun edustaja Tavio esitteli tätä lakialoitetta, että no eikös se nyttenkin ole jo lain tulkintaa, että ajatellaan Suomen etua ensin. Olemme kuitenkin säätäneet myös tämän säädöksen Euroopan unionista niin kuin toteavana ja oikeustilaa vahvistavana. Ja tämä voisi olla hyvä, kun ajattelemme näitä punnintoja, mitä itsekin perustuslakivaliokunnan jäsenenä joudun tekemään, näissä tilanteissa, joissa punnitaan erilaisia perusoikeuksia ja perustuslain säännöksiä. Tuli mieleen tässä Suomen ja Norjan välinen niin sanottu Tenojoen sopimus, josta oli paljon keskustelua, ja perustuslakivaliokunnassa punnitsimme vastuuta ympäristöstä perustuslaissa, omaisuudensuojaa, saamelaisten asemaa alkuperäiskansana ja yhdenvertaisuutta — siinä jouduttiin suorittamaan valtava punninta. Jos jollekin alueelle tulee useampi perusoikeus, niin kuin esimerkiksi saamelaisille, niin siihen tulee tietyllä tavalla enemmän painoarvoa tästä erityissuojasta johtuen. Siinä mielessä minusta voisi olla hyvä ajatus, että me pohtisimme vakavasti tämäntyyppistä kirjausta perustuslakiin. Silloin erilaisissa punnintatilanteissa voisimme saada sieltä myös tukea näille tulkinnoille. 

Arvoisa puhemies! Todettakoon vielä, ettei perustuslaki Suomessa suinkaan ole mikään muuttumaton monumentti, niin kuin monesti ajatellaan esimerkiksi Yhdysvalloissa tai joissain muissa maissa olevan. Perustuslakiamme ollaan muutettu menneinä vuosikymmeninä useita kertoja. Hyvänä esimerkkinä tämä edustaja Meren mainitsema muutos EU-jäsenyyden kirjaamisesta perustuslakiin. Tämänhän teki edellinen eduskunta, ja silloin sitä perusteltiin niin, että sen piti olla vain asiantilan kirjaaminen lakiin. Kuitenkin nyt on tullut esiin tilanteita, että tätä kirjausta käytetään asiantuntijalausunnoissa vipuvartena sen perustelemisessa, ettei Suomi voisi erota EU:sta tai rahaliitosta, eurosta. Näinhän tämän ei pitänyt mennä, mutta näin se kuitenkin on mennyt, ja tämä johtaa siihen, ettei näitä tulkintoja voisi tehdä. Myös tällaisen kirjauksen poistaminen perustuslaista voisi olla perusteltua. On sieltä aikojen kuluessa poistettu asioita, myös hyviä asioita, joita sinne voisi ajatella lisättävän. 

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mäkelä on oikeassa, että perustuslakia on muutettu aiemminkin. Vuoden 1995 perustuslakiuudistusta edeltäneeseen perustuslakiin kuului vahvemmat kansalaisoikeudet. Kun perustuslakia on viimeksi suuremmin muutettu, silloin ei vielä hahmotettu riittävästi sitä asiaintilaa, miten hyvinvointivaltiota uhkaavaksi ja epäoikeudenmukaiseksi se olotila voi muodostua, kun Suomen kansalaisten oikeudet ulotetaan koskemaan jokaista Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevaa henkilöä.  

Olen oikein tyytyväinen, että paikalla on myös kollega Leena Meri, joka on perustuslakivaliokunnan jäsen. Hän ymmärtää tämän asian erittäin hyvin. Esimerkiksi kun täällä hallitus yritti kotoutumistuen alentamista, niin sen todettiin kuitenkin lopulta olevan vastoin perustuslakia, koska se kohtelisi erilaisesti työtöntä maahanmuuttajaa suhteessa työttömään Suomen kansalaiseen. Näin ollen voidaan jo todeta, että nykyinen perustuslain muotoilu on osoittautunut Suomen kansalaisille ja suomalaisille veronmaksajille varsin epäedulliseksi. 

Arvoisa puhemies! Minusta on kyllä vähän kummallista, että täällä salissa ei tosiaan ole kuin edustaja Tavio, edustaja Mäkelä ja minä keskustelemassa näinkin isosta asiasta. Nämä puhuttavat hyvin paljon kansalaisia, ja meihin myöskin otetaan hyvin paljon yhteyttä siitä, mitä siellä perustuslaissa lukee ja miten se rajoittaa ja muuta. Nyt olisi ollut mainio tilaisuus käydä keskustelua perustuslaillisista tulkinnoista, mutta en näe täällä edes edustaja Zyskowiczia, joka niin mielellään näistä keskustelee. Harmi, että hän ei nyt vaivautunut paikalle. En tiedä, missä on.  

Itse ottaisin vielä tähän yhden ajatuksen siitä, mitä tämän tyyppinen pykälä voisi tukea. Meillähän on ajateltu näin, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta laittaa eri asemaan, mutta jos hyväksyttävä peruste on, niin silloin on voitu säätää säädöksiä. Esimerkiksi naisten asemaa on voitu parantaa sillä, että tavallaan syrjitään miehiä, jotta päästään siihen tavoitteeseen.  

Sitten meillä on toisaalta perustuslain 9 §, joka toteaa, että Suomen kansalaisilla ja maassa laillisesti oleskelevilla ulkomaalaisilla on vapaus liikkua ja valita asuinpaikkansa. Nyt itse voisin ajatella, että tällaisella kirjauksella voisimme saada lisätukea siihen ajatukseen, mitä minulla itselläni on ollut, että esimerkiksi jos henkilö on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen ja lainvoimaisen ratkaisun poistua maasta, niin tämä voisi olla hyväksyttävä syy rajoittaa esimerkiksi liikkumista. Meillähän on nyt ongelmia siitä, että ihmisiä on jonkin verran kateissa, ja tämä aiheuttaa huolta ihmisissä. Tämän tyyppinen kirjaus voisi antaa siihen lisätukea. Itse katson, että se olisi mahdollista jo nykyisenkin perustuslain säädösten yhteydessä. Tätä ei ole testattu, mutta tästä olisi nyt hyvä keskustella. Tosiaan harmi, että me täällä kolmestaan keskustelemme.  

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Meri sanoi sen aika osuvasti. Onkin ihme, miksi näin sinänsä mielenkiintoisesta aiheesta kuin Suomen kansalaisten etusijalle asettamisesta ei ole muiden puolueiden edustajia vaivautunut edes paikalle keskustelemaan. En tiedä, onko tämä aihe arka vanhoille puolueille, mutta ainakin voidaan todeta, että se on tärkeä perussuomalaisille. Ilman perussuomalaisia tätä keskustelua ei täällä käytäisi. 

Perustuslain muutoksia ylipäänsä on esitetty tietääkseni äärimmäisen harvoin, siten tämä ei ole aloitteena mitenkään tavanomainen. Mutta pidän tätä kuitenkin hyvin ajankohtaisena asiana, sillä keskustelu käy kovempana kuin koskaan siitä, säilyykö luottamus suomalaiseen järjestäytyneeseen yhteiskuntaan, koska luottamus järjestäytyneeseen yhteiskuntaan edellyttää, että suomalainen veronmaksaja tietää, että hänen maksamansa verot käytetään ensisijaisesti hänen omaa yhteiskuntaansa edistävään toimintaan. Veronmaksu taas vieraiden valtioiden kansalaisten hyvinvoinnin tukemiseksi on aika kaukana järjestäytyneen valtion ydintehtävistä, niin että syntyy jo luottamuspulaa Suomen valtion kykyyn huolehtia omista kansalaisistaan. Tämä on ilmentynyt, kuten puhemieskin hyvin tietää, esimerkiksi miljardien eurojen käyttämisenä laittomien maahanmuuttajien elättämiseen tai ylivelkaantuneen Kreikan valtion tukemiseen. 

Aarvoisa puhemies! Vielä lopuksi tässä haluan käyttää puheenvuoron siitä, että kiitän edustaja Taviota rohkeudesta kuitenkin tuoda tämä keskusteluun. Nämä eivät ole aina yksinkertaisia asioita, ja erityisesti silloin kun liittyy maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin, se on hyvin tunteita herättävää. Ja niin kuin tiedämme, maahanmuuttoa on monenlaista. Monilla ihmisillä on aito tarve, ja he saavat täältä turvapaikan. Lapset, perheet, ikäihmiset ovat silloin erittäin tervetulleita. Mutta tulkintatilanteisiin voisimme tarvita selkänojaa myös tämän kautta. Toivon, että tämä herättäisi keskustelua, mutta ainakaan tänään se ei nyt tämän enempää herätä. Edustaja Tavio ja Mäkelä pitivät hyviä puheenvuoroja, ja kiitän tosiaan siitä, että tämä asia tuotiin tänne. 

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun täällä ei ole paikalla vanhojen puolueiden edustajia tätä opponoimassa, niin opponoin itseäni sen verran, että totean tällaisen omien kansalaisten asettamisen etusijalle sisältyvän kyllä universaalissa mittapuussa hyvin useiden eri maiden perustuslakiin. Nuo perustuslait toki ovat muissakin maissa muuttuneet ja muovautuneet ajan sisällä, mutta esimerkiksi ehkä maailman tunnetuin perustuslaki, Yhdysvaltain perustuslaki, kyllä toteaa selvästi, että se on omien kansalaisten suojaksi laadittu. 

Kuitenkin haluan ottaa esiin myös, ikään kuin itseäni opponoidakseni vielä, esittämäni valtion tehtävän, jonka siis tulisi olla ensisijaisesti omien kansalaistensa oikeuksien turvaaminen: tämä esittämäni tehtävä ei merkitse millään tavalla perusoikeuksien tai niille läheisten ihmisoikeuksien heikentämistä, vaan kyse on siitä, millä valtiofilosofialla Suomen valtio on olemassa ja miten Suomen valtio puolustaa suomalaisten, omien kansalaistensa, oikeuksia myös seuraavat sata vuotta.