Herr talman! Situationen i Gaza är verkligen katastrofal, och vi har alla ett ansvar för att stoppa folkmord. Attacken mot Gaza City är som en invasion mitt i vår huvudstad Helsingfors, med den skillnaden att där inte finns någonstans att fly. FN-organen ropar efter åtgärder från oss för att få in mat och mediciner. Utländska medier har inte tillträde och palestinska journalister som bevittnar och rapporterar är i skottgluggen och dödas, mördas.  

Även Finland måste öka den internationella pressen på Netanyahus regering, både ekonomiskt och politiskt. Vi måste vara med i den stora koalition av länder som aktivt arbetar för tvåstatslösningen och nu erkänner Palestina. EU-kommissionens förslag om sanktioner och nedfrysning av handel är välkommet och har vårt stöd. 

Aika ei ole ystävämme. Kansanmurhan pysäyttämiseksi tarvitaan myös lehdistön pääsy Gazaan ja lehdistönvapautta. Raportit Gazan tilanteesta kertovat suuresta kärsimyksestä, silti monet kieltävät näkemästä tätä asiaa. [Puhemies koputtaa] Kysyn ulkoministeriltä vielä: mitä hallituksena konkreettisesti voimme tehdä [Puhemies koputtaa] painostaaksemme Netanjahun hallitusta päästämään kansainväliset toimittajat Gazaan ja toteuttamaan lehdistönvapautta? 

Arvoisa puhemies, ärade talman! On tosiaan niin, että Suomi ei ole jäänyt toimettomaksi. Me olemme itse asiassa Media Freedom Coalitionin varapuheenjohtajia yhdessä Saksan kanssa, ja olemme käynnistäneet erilaisia toimia, joilla saisimme toimittajia paikan päälle ja riittävästi tietoa siitä, mitä alueella tapahtuu. Itsekin törmään väitteisiin, että näinköhän nämä uhriluvut ovat tämän kokoisia ja ovatko nämä tosiaan siviilejä. No, kun puhutaan esimerkiksi 19 000 kuolleesta lapsesta, niin silloin tuskin ovat Hamas-taistelijat kyseessä. Eli kyllä merkittävästi on myös siviilejä kuollut, toki myös terroristeja, ja heihin tietysti Israel ensisijaisesti pyrkii kohdistamaan vaikuttamista. 

Mutta voi myös olla niin, että tilanne Gazassa on huomattavan paljon heikompi kuin mitä me tiedämme. Ja se velvoittaa meitä toimimaan nyt. Sen vuoksi me Euroopan unionissa nyt tulevalla YK-viikolla teemme kaikkemme, että tähän välittömään tappamiseen saadaan loppu, ja samalla on pidettävä auki, kuten pääministeri on todennut, horisonttia poliittiselle ratkaisulle, kahden valtion mallille. 

Arvoisa puhemies! Aivan kuten täällä on todettu, meidän keskeiset kumppanimaat Ranska, Australia, Kanada, Belgia ja Iso-Britannia ovat valmiita tunnustamaan Palestiinan valtion. Eivät nämä maat ole valmiita tukemaan terrorismia vaan nimenomaan kahden valtion mallia, jossa Palestiinan tunnustaminen on keskeinen osa, ja kun tätä keskustelua kuuntelee, niin tässä tulee sellainen olo, että ehkä Suomen hallitus tuntee paremmin tämän tilanteen kuin esimerkiksi nämä meidän keskeiset kumppanimaat. [Juho Eerolan välihuuto] 

Uskon, pääministeri Orpo, että te tiedätte, miten tässä tilanteessa tulisi toimia, ja uskon, kun kuuntelen ulkoministeri Valtosta, että te tiedätte, miten tässä tilanteessa tulee toimia. Mutta miten voitte samaan aikaan todeta, että hallituksen toimintakyky on vahva tilanteessa, jossa puhutte ristiin nimenomaan teidän hallituskumppanien kanssa? Toivon todella, että Suomi seisoo historian oikealla puolella, ja se hetki, arvoisa pääministeri, on nyt. [Eduskunnasta: Kysymys!] — Ja kysymys on se, että milloin on oikea hetki? [Sanna Antikainen: Ei ainakaan nyt!]  

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tämän hetken käsityksemme mukaan myöskään Tanska, Baltian maat, Saksa, Italia ja Japani eivät ole tässä vaiheessa tunnustamassa tai liikkumassa tunnustamisen suuntaan. Emme ole siis ainut verrokkimaiden joukossa, mutta joka tapauksessa Suomi tekee omat ratkaisunsa. 

Ja milloin on oikea hetki: Se on silloin, kun meillä edellytykset kahden valtion mallille ovat olemassa, ja sen eteen on vielä tehtävä töitä. Minusta se on arvokasta, että me teemme töitä niitten edellytysten luomiseksi joka päivä hartiavoimin ja koko hallituksen voimalla, jotta se päivä, että meillä oikeasti on kahden valtion ratkaisu ja rauha, toteutuisi.  

Arvoisa puhemies! YK:n alainen tutkintakomissio on jälleen uutena tahona todennut Israelin toteuttavan kansanmurhaa Gazassa. Israelin aluevaltaukset ja palestiinalaisasukkaiden entistä voimakkaampi ajaminen asuinmailtaan kiihtyvät myös Länsirannalla. Gazassa on nälänhätä, mutta myös Länsirannalla esimerkiksi vedensaantia on jo rajoitettu. Kuinka paljon surmattuja lapsia ja siviilejä Suomi sulattaa? Israelin selvä tavoite on romuttaa kahden valtion malli. Nyt on viimeinen hetki pyrkiä pysäyttämään Israelin toimet ja vahvasti osoittaa tukemme itsenäisen Palestiinan valtion synnylle ja toimia pakkosiirtojen ehkäisemiseksi. Suomella ja jokaisella maalla on kansainvälisen oikeuden velvoite ehkäistä kansanmurhan tapahtumista. Nyt kuulostaa siltä, että hallituksen linja on, että Suomi menee Israelin taakse Palestiinan tunnustamisessa. Se on surullisen absurdia. Kysynkin: pystyykö Suomen hallitus muodostamaan kannan, jonka pohjalta Suomi voi toimia YK:n yleiskokouksessa [Puhemies koputtaa] estääksemme omalta osaltamme kansanmurhan tapahtumisen?  

Arvoisa puhemies! Suomi nojaa paitsi kansainväliseen oikeuteen myös kansainvälisiin tuomioistuimiin sen tulkinnassa. Nyt neuvovien lausuntojen mukaisesti on tilanne tosiaan se, että vaikka ei voida todentaa, että Israel harjoittaa kansanmurhaa, niin on viitteitä siitä, että se saattaa olla pyrkimyksenä. Arvio tulee myöhemmin, jolloin on meidän kaikkien velvollisuus estää se toiminta.  

Mutta se, mitä täällä salissa nyt toistuu, että Suomi ikään kuin olisi toimeton tai poikkeaisi kansainvälisen verrokkiryhmämme linjasta, ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Ensinnäkin me Suomena ja osana Euroopan unionia olemme suurimpia humanitaarisen avun rahoittajia ja toimittajia Gazaan. [Juho Eerolan välihuuto] Tämän lisäksi me tuemme myös rahallisesti sitä rauhanomaista palestiinalaishallintoa, joka on se tulevaisuuden tekijä sitten, kun terroristit on saatu siivottua pois hallinnosta. Itse asiassa eilen keskustelin Palestiinan ulkoministerin kanssa tilanteesta ja kysyin, miten me voimme nyt parhaiten auttaa siihen akuuttiin tilanteeseen ja toisaalta [Puhemies koputtaa] tämän poliittisen polun avaamiseen.