Arvoisa rouva puhemies! Aivan erinomainen lakiesitys, ja lämpimästi kannatan näiden vieraslajien poistamista tehokkaasti.
Hieman ihmettelen sitä, miten vaikeaksi kaikki tehdään. Kyllähän jokainen tietää, että supikoira on riistan tuhoaja numero yksi. Se kyllä puhdistaa metsäkanalintujen pesät ihan varmasti. Kun kevät on, niin siellä, missä on supikoiria, niissä pesissä ei varmasti ole mitään. Se on kyllä niin tehokas kaveri puhdistamaan ne.
Sama koskee villiminkkiä. Kesämökkinikin rannassa sitä on yritetty pyytää monilla pyydyksillä, vaan ei vain kaveri jää kiinni. Olen aina leikillä sanonut tästä villiminkistä, että se on täydellinen peto. Kun oppisi vielä lentämään, niin sitten olisi aika hankala kaveri, koska kaiken muun se osaa jo, mutta lentää se ei vielä osaa. [Naurua ministeriaition suunnasta]
Mutta vakavasti puhuen, vieraslaji on myös koirasusi. Näin tässä ihan järkytyksekseni jostakin valtakunnan lehdestä ihan värikuvan, aikakauslehti ilmeisesti, kun oli värikuvan kanssa painettu lehteen: viimeisin tänä syksynä pannoitettu susi. Ei ikinä ole susi — vaalea iso koiranhurtta, jolla oli isot korvat niin kuin saksanpaimenkoiralla, ja se oli muka sutena pannoitettu. Minulle tuli mieleen, että aikanaan naapurissa oli samannäköinen. Siinä lähinaapurissa yhdellä herralla oli sekarotuinen koira, jonka nimi oli muistaakseni Sepe. Se oli ihan sen näköinen. Jos tuo on susi, niin hyvänen aika. Missä on Suomen maa- ja metsätalousministeriön riista-asioita hoitavien ihmisten asiantuntemus, jos tuo on susi? Näkee jo huononäköinenkin, että tuo on aivan varmasti koira. Sille oli susipannoitusyhtiössä pantu tutkapanta kaulaan, että sitä voidaan seurata.
Nyt tässä ollaan, arvoisa puhemies, puhumassa erittäin vakavasta asiasta, kun täällä pääkaupunkiseudulla, viimeksi jossakin tuossa Kirkkonummen lähellä, oli otettu kuva, missä susi lähestyi iltalenkillä henkilöä, jolla oli kaksi koiraa mukana, ja susi oli ihan muutaman metrin päässä. Sitä katsottiin, että olikohan vaikea tilanne. Erittäin vaarallinen tilanne. Siinä tilanteessa olisi voinut sattua ihan mitä tahansa, koska se suden hyökkääminen — hyökkääkö se koiran kimppuun vai ihmisen kimppuun — on ihan siitä kiinni, mikä se tilanne siinä on. Se voi päättyä onnellisesti, niin kuin nyt onneksi päättyi, mutta se voi päättyä myös todella ikävästi. Nyt, kun näitä koirasusia on, niin ei minkäännäköistä kontrollia ole tässä, mikä on aito susi. Aidosta harmaasudesta on tarkat tuntomerkit, ihan tarkat tuntomerkit, jotka kaikki vähänkään metsästystä osaavat ihmiset tietävät, niin että miksi ministeriössä näissä asioissa on lepsuiltu? Sekään kuvissa näkynyt pannoitettu susi ei ikinä ole susi, vaan varma koirasusi. Näkyy kilometrin päähän.
Kysyn ministeriltä: onko näihin kiinnitetty huomiota? Pitäisihän näihin kiinnittää huomiota, koska täällä rupeaa kohta ihmisiä joutumaan susien uhriksi. Ja nimenomaan riski ovat nämä koirasudet, koska ne perimältään ovat enemmän koiria kuin susia ja ne ovat täydellisesti menettäneet ihmispelon. Ne tulevat ihan pihapiiriin niin kuin koira, joka on kulkenut tuolla kylillä ja etsii päivän ruokaansa. Se tulee samalla keinoin pihaan. Kysyn teiltä, arvoisa ministeri: mitä tälle hommalle tehdään?
Ja yhtenä pienenä vinkkinä, kun te ministeriössä istutte vastuullisessa virassa, niin toivon, että lähdette edistämään tätä ja nopeasti. [Puhemies koputtaa] Metsästysseuroilla on erittäin hyvät systeemit villiminkkien poistamiseen, [Puhemies koputtaa] samoin supikoirien poistamiseen. Tukekaa sitä metsästysseurojen työtä. Siellä on osaaminen ja taito, eikä maksa mitään. [Puhemies koputtaa] Se porukka mielellään hoitaa riistaa, koska se on heille…
Arvoisa puhemies! Jos sallitte muutaman kymmenen sekunnin ylityksen. Ilomantsista tiedän, että moni, moni metsästäjä ei ole viimeiseen viiteen vuoteen kaatanut yhtään riistaeläintä, ei yhtään. [Puhemies koputtaa] Heidän elämäntehtävänsä on riistanhoito. He poistavat luonnosta villiminkkejä ja supikoiria ja niin edelleen. [Puhemies koputtaa] Tukekaa tätä työtä. Siinä teette parhaan teon.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:No niin, kiitoksia. — Ja sitten ministerille vielä vastauspuheenvuoro, ja enintään kolme minuuttia.