Arvoisa puhemies! Tämä lisätalousarvio on herättänyt kiivasta keskustelua ja arvosteluakin tuolta opposition puolelta. [Välihuuto vasemmalta] Kuulostaa siltä, että kuitenkin meillä olisi syytä vähän katsoa semmoista isompaa kuvaa ja vähän taustoittaa sitä tilannetta, minkä takia tämmöisissä asioissa ja tilanteissa oikein ollaan.
Asiahan on niin, että Suomen valtion velkaantumisaste suhteessa bruttokansantuotteeseen on 84 prosentin tietämillä, ja tuo yhteisesti sovitun Emun elikkä Euroopan talous- ja rahaliiton asettama hälytysrajahan on 60 prosenttia, ja sen ylittämiseen ei pitäisi olla minkäännäköistä asiaa. Edellisen kauden alussa, ihan siellä alkuvaiheessa, meidän velkaantumisaste pyöri jo 58 prosentin tietämillä. Silloin hivuteltiin jo tuota hälytysrajaa, ja muistan oikein hyvin, kuinka Valtiontalouden tarkastusviraston tilintarkastajat olivat äärimmäisen huolestuneita tästä tilanteesta ja penäsivät hyvinkin voimakkaita toimenpiteitä sen suhteen, että se velkaantuminen saadaan aisoihin. Huoli oli silloin todella merkittävä ja käsin kosketeltavissa. Noh, edellisen kauden lopussa velkaantumisaste oli yli 80 prosenttia. Että eivät ne varoitukset ja se huoli menneet millään tavalla läpi, ja sen rajankin yli mentiin niin, että rytinä vaan kuului.
No, jos katsotaan vielä edellisen kauden alkua, niin silloin valtiontalouden budjetti oli siellä 55 miljardin tietämillä. Nyt se on 88,8 miljardin tietämillä, [Aki Lindénin välihuuto] ja menot ovat näin ollen lisääntyneet todella rajusti ja tulot taas toisaalta eivät. Ensi kaudellahan tulot tulevat olemaan 76,6 miljardia, mikä tarkoittaa sitä, että alijäämää on jopa niinkin paljon kuin 12,2 miljardia. Renki syö todellakin enemmän kuin tienaa.
Edustaja Kurvinen täällä totesi hyvinkin ansiokkaasti, että perintö pitäisi jättää aina seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin millaisena sen on itse saanut. Ja näinhän se pitäisi tehdä, mutta kun näitä lukuja tarkastellaan, ei niin ole tapahtunut — siitäkin huolimatta, että Kurvinen itse siellä hallituksessa hääri useammankin ministerin vakanssilla, näin kuitenkin pääsi tapahtumaan.
Valtion menoja on kasvatettu valtavasti. Se on selvä asia. Senkin takia hallitus joutuu nyt tekemään historiallisen suuria tasapainotustoimia: 9 miljardia, joka on valtavan suuri määrä. Samalla on siten etsitty myöskin niitä kasvutoimia, ja niitä on löydettykin yli 500. Ja on aivan selvä asia, että kun näitä lukuja katsotaan ja tarkastellaan, niin kyllä tämän hallituksen piti puuttua peliin viimeisellä hetkellä. Että jos katsotaan, että näin suuret tasapainottamistoimet ja kasvutoimet ja näittenkin jälkeen velkaantuminen sen kun vain jatkuu ja ensi kaudellakin joudutaan ottamaan velkaa se 12 miljardia, valtava määrä, niin jos olisi jatkettu tällä linjalla, niin olisi ollut aivan selvää, että Suomi olisi joutunut kyllä alijäämämenettelyn kohteeksi.
No, mitäs se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että luotottajat menettäisivät luottamuksen Suomen velanmaksukykyyn, ja se tarkoittaisi taas sitä, että korot lähtisivät aivan toisella tavalla kasvuun, ja se tarkoittaisi myös sitä, että uutta lainaakaan ei enää saataisi tai jos saataisiin, niin korot olisivatkin käytännössä kaksinumeroisia. Tämähän se oli silloin aikoinaan Kreikan tilanne, ja kun on puhuttu Kreikan tiestä, niin jonkinnäköinen yhtäläisyys siinä kyllä on. Että kyllä tämä peli ja se linja, missä oltiin edellisen kauden jälkeen, oli todellakin se Kreikan tie, ja se perintö, mikä sieltä tuli, oli melkoisen raskas.
Opposition tehtävänä on todellakin arvostella hallitusta — se on selvä asia — ja nostaa sieltä niitä negatiivisia asioita esille, ja se on raskasta puuhaa, toivotan siihen voimia. Hallituksella on täydet syyt kyllä vaipua epätoivoon ja syvään pessimismiin, sen verran kammottava on tämä perintö, minkä se on saanut hoivattavakseen. Mutta hallitus ei sellaiseen vajoa, vaikka kuinka Suomi onkin vaarallisesti velkaantunut hyvinvointivaltio. Pessimismi on enemmänkin opposition hommaa. Optimismi on hallituksen touhua, oli tilanteet miten hankalia tahansa, ja siinä kulkee se olennainen ero sen suhteen, ketkä kantavat vastuuta ja ketkä eivät.
Ja edustaja Kurvinen siteerasikin tässä Churchilliä äskettäin kyselytunnilla. Minä siteeraan myös, herra puhemies: pessimisti näkee ongelmissa vain vaikeuksia, optimisti mahdollisuuksia.
Kyllä tästä vielä noustaan. — Kiitos.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Ja edustaja Joona Räsänen, olkaa hyvä.