Arvoisa rouva puhemies! Vastalauseessamme puutumme liikuntapaikkarakentamisen haasteisiin. 

Hallitus esittää 18 miljoonan rahoitusta Tampereen monitoimiareenalle. Hanke on tärkeä ja parantaa huippu-urheilun, kulttuurin ja muiden suurtapahtumien olosuhteita sekä vapauttaa perinteisen Hakametsän jäähallin palvelemaan jääkiekon lisäksi muiden palloilulajien huippukilpailuolosuhteita ja muiden lajien harjoitusolosuhteita. [Mikko Savola: Hyvä, Ilves!] Valtion liikuntaneuvostokin on pitänyt hankkeen tukemista 4 miljoonalla perusteltuna. Olympiakomitea on lausunnossaan sijoittanut hankkeen kiireellisyysjärjestyksessä kakkoskoriin mutta samalla varoittanut, etteivät kakkoskorin hankkeet saisi muodostua esteeksi ykköskorin hankkeiden toteutumiselle. Tosin Olympiakomitea täydensi lausuntoaan myöhemmin hankkeelle myönteisemmäksi. Myös Tampereen kaupungin mukaantulo hankkeeseen lisää sen hyväksyttävyyttä. 

Valtion liikuntaneuvosto on silti ollut erittäin huolissaan liikuntapaikkarakentamisen määrärahoista ja niiden myöntämisen periaatteista. Vuosittain on pystytty rahoittamaan hankkeita vain noin 25—30 miljoonalla eurolla, kun liikuntaneuvoston arvion mukaan tarve on moninkertainen. Esimerkiksi pelkkä olemassa olevien liikuntapaikkojen korjaaminen edellyttäisi noin 400 miljoonan euron vuosittaista panostusta. 

Onkin hämmästyttävää, rouva puhemies, että lisätalousarviomenettelyllä hallitus jo toisen kerran tuo yllättäen ja suurilla summilla rahoitettavaksi keskeisesti huippu-urheilua palvelevia hankkeita samaan aikaan, kun perusliikuntapaikkojen kunto rapautuu. Keväällä hallitus esitti 3,5 miljoonan euron rahoitusta Kymi Ringille eli pientä harrastajaryhmää palvelevalle moottoriratahankkeelle. Lisäksi hallitus esitti moottorirataa palveleviin liikennejärjestelyihin peräti 14 miljoonaa euroa. Onneksi rahoituksen myöntämiselle asetettiin tiukat ehdot koskien hankkeen muun rahoituksen järjestämistä. Nyt onkin käynyt ilmi, että rahoitus on edelleen auki ja että hankkeen toteutuminen vaikuttaa julkisuushehkutuksesta huolimatta epätodennäköiseltä. Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi Kouvolan kaupunginvaltuuston päätöksen 2 miljoonan lainan myöntämisestä hankkeelle. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esitti keväällä, että Kymi Ringille osoitetut varat olisi tullut kohdentaa lasten ja nuorten liikuntaa edistäville liikuntapaikkahankkeille. 

Tampereen hankkeen rahoitukseen on tarkoitus käyttää Veikkauksen jakamattomia voittovaroja. Liikuntapaikkojen rakentamisen ja peruskorjauksen kannalta nämä ovat aivan yhtä arvokkaita euroja kuin muutkin, sillä niiden riittävyyteen tulevina vuosina on syytä suhtautua varovaisuudella. Tarpeita tulevina vuosina riittää huippu-urheilun osalta. Olympiakomitea mainitsee lausunnossaan esimerkkeinä Jyväskylän Hippoksen, Turun ratapihan ja Oulun monitoimiareenan hankkeet. On muistettava, että näistä jakamattomista voittovaroista rahoitetaan liikunnan lisäksi myös muita hankkeita. Ei ole mitenkään oikein, että yksittäisten ministerien roolilla vaikutetaan liikuntapaikkahankkeiden toteuttamisjärjestykseen ja rahoituksen jakoon enemmän kuin asianmukaisella valmistelulla muun muassa valtion liikuntaneuvoston roolin kautta. 

Elikkä tämä kritiikkimme tässä vastalauseessa kohdistuu nimenomaan näihin menettelytapoihin, että aivan yllättäen — jonkun ministerin innoittamana tai jonkun alueellisen hankkeen, kuten KymiRingin, osalta — tuodaan valtavan suuret summat tänne ilman, että esimerkiksi valtion liikuntaneuvosto pystyy arvioimaan niiden soveltuvuutta pitkän aikavälin suunnitelmiin ja toteuttamisjärjestykseen. Sinällään hankkeet voivat olla perusteltuja, ja Tampereen osalta tämä pitää paikkansa hankkeena sinällään, mutta Kymi Ring on kyllä tietysti hankkeenakin aivan käsittämätön. Täällä muun muassa edustaja Heinonen hehkutti aikoinaan Kymi Ringiä, että se on niin hieno hanke, että sen nimen pitäisi olla Kimi Ring. No, onneksi ei sentään maineikkaan formulakuskimme nimeä ole loattu tämän hankkeen kautta. 

Arvoisa puhemies! Ihan tästä huolesta näiden liikuntapaikkojen rakentamisjärjestyksen suhteen ja avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi esitän pontta, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että kaikkien suurten ja kansallisesti merkittävien liikuntapaikkojen rahoituspäätökset valmistellaan huolellisesti ja valtion liikuntaneuvoston arviointitehtävää kunnioittaen myös Veikkauksen jakamattomista voittovaroista tulevan rahoituksen osalta ja että rahoituksella tuetaan erityisesti laajojen käyttäjäryhmien liikuntamahdollisuuksia palvelevia hankkeita." 

Arvoisa puhemies! Tänään on käsittelyssä tärkeitä asioita, kun puhumme tämänkertaisesta lisätalousarviosta. Hallituksen esitys pitää sisällään oikeansuuntaisen toimen positiiviseen rakennemuutokseen vastaamiseen. Ja tämä positiivinen rakennemuutos on nyt kanavoitu muuntokoulutuksen muodossa korkeakouluopetuksen momentille. Tältä osin hallitus ehdottaa 10 miljoonan euron määrärahalisäystä, jolla on tarkoitus tukea positiivista rakennemuutosta ja sitä kautta tosiasiassa muuntokoulutusta. Koulutukseen on arvioitu osallistuvan tämän lisämäärärahan turvin noin 550 opiskelijaa, ja siltä osin on pysähtymisen paikka. 

Me uskomme, että tämä muuntokoulutus on erinomainen väline vastata positiiviseen rakennemuutokseen, ja sitä kautta muuntokoulutus on hyvää ja perusteltua koulutusta. Mutta keskeinen kysymys on se, onko hallitus osannut arvioida oikein tämän muuntokoulutuksen tarpeen tässä maassa. 

Valiokunnan käsittelyssä sivistysjaosto perehtyi asiaan huomattavalla tarkkuudella. Selvitimme eri alueilta tätä tarvetta, joka muuntokoulutukselle olisi positiivisen rakennemuutoksen nimissä. Yllättävää kyllä, esimerkkinä omasta kotimaakunnastani seuraavaa: 

Ajatelkaa, että yksistään Satakunnassa on ollut vuoden 2017 aikana noin 700 uutta työpaikkaa insinööreille ja diplomi-insinööreille tarjolla — siis 700 työpaikkaa tarjolla diplomi-insinööreille ja insinööreille. Tosiasiassa Satakunnassa on siis ollut avoimia työpaikkoja 700, mutta hakijoita on valitettavasti ollut vain 5—20 prosenttia. Tämä on se pullonkaula, josta puhumme silloin, kun me puhumme positiiviseen rakennemuutokseen vastaamisesta. 

Ei voi olla niin kuin valtiovarainministeri täältä sanoo, että kyllä se Varsinais-Suomesta leviää, tiedättekö, kulovalkean tavoin Satakuntaankin jossain vaiheessa, kun satsataan Varsinais-Suomen positiiviseen rakennemuutokseen. Minä vielä kysyn, onko tämä linjaus oikeansuuntainen, että ajatellaan, että tuettaisiin muuntokoulutusta 550:n pääluvulla ensi vuonna, ja jätetään siis käytännössä muuntokoulutukseen vastaamatta siinä mittakaavassa, mitä tämä positiivinen rakennemuutos edellyttäisi. 

Siksi SDP vihreiden kannattamana ja muidenkin puolueiden selkeästi positiivisesti tukemana esittää pontena, että hallitus ryhtyisi nyt aktiivisempiin toimenpiteisiin aluetalouden, paikallisen elinkeinoelämän ja positiivisen rakennemuutoksen vahvistamiseksi tasapuolisesti koko Suomessa. 

Esitämme myöskin erikseen OKM:n pääluokalle, korkeakouluopetuksen momentille, että laitettaisiin tämä asia nyt kerralla kuntoon. Pantaisiin rahaa sinne, missä voidaan tukea aluetalouksia ja missä voidaan aidosti tukea sitä, että tämä osaamispula, joka selkeästi vaivaa tietyillä alueilla, saadaan korjattua. Tämän hallituksen 10 miljoonan euron panostuksen lisäksi me esitämme 12 miljoonan euron panostusta korkeakoulujen tukemiseen positiivisen rakennemuutoksen alueilla — ja uskon, että tämä esitys tulee saamaan eduskunnassa kyllä kiitosta. 

Arvoisa puhemies! Olemme laajemminkin käyneet rakennemuutosta läpi. Erityisesti positiivisen rakennemuutoksen alueilla tarvitaan myöskin investointeja, tarvitaan väyläverkon kehittämistä, ja sitä kautta me haluamme esittää 10 miljoonaa euroa aluetaloutta ja paikallista elinkeinopolitiikkaa tukeviin väylähankkeisiin. Kiinteänä mielessämme siintää tuo Äänekosken esimerkki, jossa tällä tavalla, infrapanostuksinkin, voidaan tukea isoja elinkeinohankkeita. 

Esitämme myös pääluokkaan 32, että lisättäisiin 10 miljoonaa euroa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukemiseen, sillä tässä maassa elinkeino- ja innovaatiopolitiikka kulkee käsi kädessä sen mahdollisen kasvun kanssa, jota me voimme täällä aluetalouksien maailmassa tukea. Eli positiivista rakennemuutosta eri maakuntiin, siinä on meidän lisätalousarviomme resepti. 

Arvoisa rouva puhemies! Tampereen niin sanottu elämysareena lienee sinänsä oikein hyvä hanke. Se varmasti tiivistää kaupunkirakennetta, eikä meidän tehtävämme eduskunnassa ole ottaa kaavoitukseen kuntien osalta kantaa. Mutta se, mikä minua ihmetyttää tässä, on se, miksi tätä bisnesvetoista gryndaushanketta ollaan tukemassa näin merkittävästi valtion rahoilla, ja erityisesti se, miksi veikkausvoittovaroilla. 

Toimiessani kulttuuri- ja urheiluministerinä tämän hankkeen takana oli erittäin voimakas lobbaus. Siksi kävimmekin viranhaltijoiden kanssa hankkeen suurennuslasilla läpi. Normaalisti liikuntapaikkarakentamisen hankkeet voivat saada maksimissaan 750 000 euroa valtionapua. Tästä voi poiketa ylöspäin vain, jos hankkeella on merkittävä liikuntapoliittinen ulottuvuus. 

Suomessa on niin paljon jäähalleja, ettei yksi lisää ole kansallisesti merkittävää. Hankkeeseen kuitenkin sisältyy se, että Hakametsän vanhasta jäähallista tehdään sisälajien edustushalli, jollaista Suomessa ei ole. Viranhaltijoiden yksimielinen näkemys olikin, että hankkeelle voi myöntää korkeintaan 4 miljoonaa euroa ja juuri tämän Hakametsän sisäpalloiluhallihankkeen vuoksi. 

Arvoisa puhemies! Tätä taustaa vasten tuntuikin siksi kovin hämmästyttävältä, kun silloinen urheiluministeri Grahn-Laasonen yllättäen esitti hankkeelle aikaisemman 4 miljoonan euron päälle vielä 14 miljoonaa euroa lisää. Ja nyt me käsittelemme tätä 18 miljoonan euron valtionapua, koska nykyinen ministeri Terho on sen tuonut eduskuntaan hallituksen kautta. 

Liikuntarahoista ei voi jakaa tai ei ainakaan pitäisi voida jakaa yritystukia asuntorakentamiseen tai muihin bisneshankkeisiin. Se, että 4 miljoonan ylittävä osuus tulee jakamattomista veikkausvoittovaroista, ei poista sitä tosiasiaa, että tämä bisnes- ja gryndaushanke syö kulttuurin ja liikunnan muita määrärahoja, lasten ja nuorten harrastustoimintaan osoitettavia rahoja. Jos hallitus haluaa antaa syystä tai toisesta yritystukea tämänkaltaiselle hankkeelle, pitäisi se tehdä avoimesti, ja ennen muuta siihen ei pitäisi käyttää veikkausvoittovaroja. 

Arvoisa rouva puhemies! Täällä kun lähetekeskustelua käytiin tästä lisätalousarviosta, moni sanoi, että tämä on nyt sitten uusi avaus, niin että tämä nostaa aivan uudelle tasolle näiden rahoituksen: Jyväskylän Hippos, Turku Ratapiha, Oulun monitoimiareena, varmaan Helsinki Garden. Ei. Tässä käy juuri päinvastoin. Tässä syödään sitä rahoitusta, sitä jakamatonta veikkausvoittovarojen pottia, josta pystyttäisiin tukemaan joitain aivan erityisiä hankkeita. 

Arvoisa rouva puhemies! Tähän kummallisuuteen ei ole kiinnittänyt huomiota ainoastaan vasemmistoliitto vaan myös valtion liikuntaneuvosto. Liikuntaneuvosto on omassa lausunnossaan, jonka on allekirjoittanut puheenjohtaja Tapio Korjus, kesk., todennut muun muassa, että tämän vuoksi valtion liikuntatoimen määrärahat koostuvat lähes kokonaisuudessaan Veikkauksen tuotoista. Myös Veikkauksen jakamattomilla voittovaroilla on suuri merkitys liikunnan toimialan edunsaajille. Tämän vuoksi niiden kohdentamisessa tulee noudattaa läpinäkyvyyttä, avoimuutta sekä hyödyntää parasta mahdollista asiantuntijatietoa. Valtakunnallisten liikunta- ja urheiluolosuhteiden rahoituksen tulee huomioida Suomen Olympiakomitean, liikuntaa edistävien järjestöjen, kuntien, aluehallintovirastojen sekä valtion liikuntaneuvoston asiantuntemus. Kokonaisharkintaa tehtäessä opetus- ja kulttuuriministeriön rooli korostuu, ja liikuntaneuvosto pitää tärkeänä, että siltä pyydetään normaalisti ennen päätöstä lausunto kaikissa tilanteissa, joissa liikuntapaikkarakentamiseen ollaan kohdentamassa valtion resursseja. 

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki nämä tukevat sitä, että edustaja Uotilan esittämä ponsi olisi syytä hyväksyä, jotta saamme tähän päätöksentekojärjestelmään järkeä, ja siksi kannatan sitä. Radikaalina nuorena miehenä olisin voinut tehdä jyrkempiäkin kannanottoja, mutta hyväksytään nyt tämä Uotilan ponsi yksimielisesti, niin kaikilla on hyvä mieli. 

Arvoisa rouva puhemies! Vuoden 2017 kolmas lisätalousarvio kuvaa hyvin tämän ajan tilannetta. Työllisyys kuitenkin paranee koko ajan ja se tuo uusia mahdollisuuksia budjetin laadinnassa. On huomattava, että innovaatiorahoitukseen luvattu 77 miljoonaa euroa kuitenkin on tähän aikaan sopiva rahoitus, koska innovaatioista homma on kiinni ja nimenomaan siitä, että luodaan jotakin uutta. Suomea on aina moitittu siitä, että meillä on tavattoman hyviä keksintöjä, meillä on tavattoman hyvää tuotantoa, mutta markkinointi ja siihen liittyvä myyntityö on jäänyt vähän huonommalle. Siihen nyt on panostettu monta kautta, kuten olemme tässä salissa jo monesti käsitelleet. Muun muassa ulkomaankauppaan liittyviä rahoituksia on lisätty, ja sitä kautta luodaan uusia mahdollisuuksia suomalaisten tuotteiden viennille ja ulkomaankaupan lisäyksille. 

Maahanmuuttomenoihin on tässä lisäbudjetissa 11 miljoonaa euroa ja samoin korkeakoulutettavien muuntokoulutukseen 10 miljoonaa euroa. Kaikki me tiedämme, että joillakin aloilla tällä hetkellä on huutava työvoimapula, ja on aivan oikein, että jo koulutettuja ihmisiä pyritään ohjaamaan uusille urille. Jos siltä varsinaiselta leipäalalta ei työtä heti löydy, niin ohjataan sitten uuden työn pariin. 

Kannattaisi kiinnittää huomiota myös siihen, että yllättävillä aloilla meillä on työvoimapula jo tällä hetkellä. Ihan normaaleissa ammateissa, esimerkiksi tarjoilijoista ja ravintola-alalla, on erittäin huutava työvoimapula. Siellä on kymmeniä ja kymmeniä paikkoja per kaupunki ja per taajama, on mahdollisuus saada uutta työtä, mutta ei työntekijöitä löydy mistään. Tässä kannattaa meidän koulutusjärjestelmästä vastaavien ministereiden ja viranomaisten tehdä yhteistyötä, että saadaan vihdoin ja viimein tämä kohtaanto-ongelma hoidettua niin, että sinne, missä on työtä, ihmisiä ohjataan töihin eikä pidetä työttömyyskortistossa, koska se on tämän kansakunnan kannalta liian kallista leikkiä. 

Se, että Tampereen monitoimihalli saa rahoituksensa, on hyvä asia. Se on kansainvälinen kilpailukeskus. Se varmistaa muun muassa sen, että isoja kansainvälisiä kisoja saadaan Suomeen, muun muassa jääkiekon MM-kisat ja monta muuta suurta tapahtumaa, koska se vanha Hakametsän halli korjataan sitten palloiluhalliksi, niin kuin edustaja Arhinmäki omassa puheenvuorossaan äsken mainitsi. 

Mutta kun samassa yhteydessä on noussut keskusteluun tämä Kymi Ring elikkä moottoriurheiluradan rakentaminen Kouvolan lähelle, arvoisa rouva puhemies, olen ihmetellyt sitä, että minkä ihmeen tautta siihen suhtaudutaan kovin nuivasti, koska jos joku tässä maailmassa lähtee vetämään niin kuin suomalaiset formulakuskit ovat pärjänneet kautta aikain Keijo Rosbergista lähtien, niin kyllähän meillä pikkusen historiaa silläkin puolella on, että laitettaisiin tämä yksi rata kuntoon. Ymmärrän, että tämä ei Tampereen asiaan liity millään lailla, mutta esimerkkinä vain, että miksi toista kannatetaan, mutta toista ei kannateta. [Krista Kiurun välihuuto] — Siis toisen hankkeen rahoitus on itsestäänselvyys. Kannatan sitä lämpimästi. En ole vastustanut enkä vastusta, mutta toivoisin, että samanlaisen kohtelun myös Kymi Ring saisi, että sillekin annettaisiin pikkusen. Ymmärrän, että päätöksistä on valitettu hallinto-oikeudessa, kunnan rahoituspäätöksistäkin on valitettu. Ymmärrän toki kunnan rahoituksen rajoitukset, koska kunnan itsenäisessä toimivallassa ei tietenkään ole rahoittaa ihan mitä sattuu, mutta varmaan sillekin alueelle, sillekin hankkeelle jostakin raha löytyy. Kyllä markkinataloudessa sitten rahoittajia löytyy. 

Mutta sitten yksi asia, mihin moni on kiinnittänyt huomiota, arvoisa puhemies, on se, kun puhutaan erilaisten elinkeinojen tukemisesta ja esimerkiksi, että maaseudulle saataisiin uutta työtä. Arvoisat kollegat, olisikohan hyvä nyt vihdoin ja viimein huomata se, että kun meillä on esimerkiksi tässä talossa keskusteltu maankäytön direktiivistä, tästä kuuluisasta LULUCF:stä, ja uusiutuvan energian kestävyyskriteereistä eli RED II:sta, niin olisikohan siinäkin meillä semmoisen yhteistyön paikka, että huomattaisiin, että ei kasattaisi näitä esteitä, niin kuin tässäkin salissa on moni vastustanut sitä, että metsien käyttöä lisätään. Nythän meillä on vuosituhannen mahdollisuus lisätä tähän maahan työtä ja toimeentuloa sitä kautta, että annetaan metsien käytölle uusia mahdollisuuksia. Tässäkin talossa tiedän monen puheenvuoron käytetyn — varsinkin vihreiden keskuudessa on kuulunut erittäin rankkaa arvostelua — että metsiä ei saisi hakata lisää, ei edes sitä vertaa, minkä Ruotsi tekee Euroopan unionin jäsenenä. Miksi se käy Ruotsissa, mutta ei käy meillä? Sitä minä olen syvästi ihmetellyt yön hiljaisina hetkinä, että miksi se ei täällä käy. 

Sitä paitsi nämä työpaikat, jotka syntyvät metsäteollisuuden puolelle — ja pitää muistaa, että ei synny pelkästään metsäteollisuuteen, siellä syntyy kemianteollisuuteen, metalliteollisuuteen, sähköteollisuuteen, kaikkeen, kuljetukseen, huolintaan — tuovat valtavan määrän lisää työtä eri yhteyksien kautta. Toivon, että tätä ei enää vastustettaisi, koska nämä työpaikat eivät tarvitse valtion tukea juuri ollenkaan. Kaikki tapahtuu markkinaehtoisesti, ja ne ovat myös pysyviä työpaikkoja. 

Tämän toivon, arvoisat kollegat, että te huomioitte, koska se, että vastustetaan omia mahdollisuuksia, on aivan sama asia kuin että me täällä ottaisimme lisää velkaa muutaman miljardin. Se on karmeaa touhua se, kun sitä on nyt jo tällä hetkellä tämän paperin mukaan 107 miljardia tämän vuoden jälkeen. 

Arvoisa puhemies! Edustaja Hoskonen on kuullut puheenvuoroni, jonka käytin ensimmäisenä. Emme äänestä Tampere-hankkeen rahoituspäätöstä vastaan, vaan kritisoimme tätä menettelyä, millä Tampere-hanke on tuotu yllättäin, moninkertaistettu asianmukaisessa valmistelussa oleva rahoitus, ja tässä yhteydessä ollaan huonona esimerkkinä käytetty Kymi Ringiä. 

Ja kun edustaja Hoskonen totesi, että on valitettu: kyllä on valitettu, ja Itä-Suomen hallinto-oikeus on tuominnut valtuuston tekemän 2 miljoonan lainapäätöksen laittomaksi ja myöskin virheellisessä järjestyksessä tapahtuneeksi sillä perusteella, että se 2 miljoonan pääomalainakin merkitsee Itä-Suomen hallinto-oikeuden mielestä liian suurta taloudellista riskiä Kouvolan kaupungille. 

Elikkä nämä hankkeet ovat kyllä aivan toisesta maailmasta, ja tällaiselle Kaakkois-Suomen mäntykankaan asfaltoinnille ei todellakaan ole perusteluja veronmaksajien rahoilla. 

Arvoisa rouva puhemies! Todellakaan en missään nimessä rinnastanut näitä hankkeita enkä arvostellut kenenkään edustajan puheenvuoroja, vaan käytin esimerkkinä, että — niin kuin totesin — Tampereen hanke on hyvä hanke. Me tarvitsemme tänne kansainvälisiä tapahtumia, koska jokainen tapahtumahan, mikä tänne saadaan, tuo meille hyvää, positiivista julkikuvaa, lisää verotuloja ja lisää tapahtumia, yleensäkin lisää talouselämään aktiviteettia. Ja Kymi Ring, joka on sitten oman lajinsa hanke eikä riipu millään lailla Tampere-hankkeesta, olkoon esimerkkinä siitä, että meidän tulisi nähdä mahdollisuudet myös siellä. 

Ja niin kuin äsken puheenvuorossani totesin metsäteollisuuden mahdollisuuksista: Minkä takia me vastustamme tässä salissa monessa puheenvuorossa metsien käytön lisäämistä, kun se on sitä paitsi kestävällä pohjalla eikä ole ilmastopolitiikankaan kannalta huono asia? Päinvastoin se on positiivinen asia. Me vastustamme monessa puheenvuorossa asioita, jotka ovat meille aidosti mahdollisia ja jotka valtiontalouden kannalta eivät sisällä mitään menoja, pelkästään tuloja. Tähän toivoisin, arvoisat kollegat, pikkuisen sydäntä lisää, ettei ammuta omaan nilkkaan joka ainoa kerta. 

Arvoisa puhemies! Tässä kolmannessa lisätalousarviossa on paljon hyvää, kuten satsaukset innovaatioiden tukemiseen ja korkeakoulutettujen muuntokoulutukseen. Nämä ovat toimenpiteitä, joita ehdottomasti nyt tarvitaan, kun talous on kääntynyt nousuun. Mutta perussuomalaiset ovat kuitenkin tehneet vastalauseen, jossa on kolme momenttikohtaista määrärahamuutosesitystä ja yksi lausumaehdotus. Me olemme laatineet tämän vastalauseemme siten, että lisätalousarvion loppusumma ei muutu esityksemme johdosta. 

Ensinnäkin olemme esittäneet tai esitämme tässä vastalauseessamme, että vastaanottokeskusten asiakkaille maksettavista tuista leikataan tämä hallituksen esittämä 11,2 miljoonan lisämääräraha kokonaan pois. Pidämme epäjohdonmukaisena kehityksenä sitä, että turvapaikkakriisistä aiheutuvien menojen taso jatkuu korkeana siitäkin huolimatta, että vastaanottotoiminnan piirissä olevien henkilöiden lukumäärä on laskenut merkittävästi kahden vuoden aikana eli vuoden 2015 turvapaikkakriisin pahimman ajan jälkeen. Kun käyttäjien määrä on laskenut, niin olisi pitänyt käydä niin, että kustannuksiltaan kalliimpia vastaanottokeskuksia olisi suljettu ja täten keskimääräisissä yksikkökustannuksissakin tulisi näkyä laskua. Silti näin ei ole tapahtunut vaan yksikkökustannukset ovat kasvaneet jopa merkittävästi. 

Katsomme, että hallituksen turvapaikkapoliittisessa toimenpideohjelmassa, joka julkaistiin joulukuussa 2015, edellytetyt lukuisat toimenpiteet vähentäisivät toteutettuina Suomen vetovoimatekijöitä ja vähentäisivät myös turvapaikanhakijoiden määrää ja sekä kansallisen turvallisuuden että kustannusvaikutusten näkökulmasta nämä toimenpiteet tulisi toteuttaa viipymättä. 

Esitämme turvapaikanhakijoiden ylläpitoon hallituksen esittämän määrärahalisäyksen kohdentamista koulutukseen ja tutkimukseen sekä liikenneväylien kehittämiseen seuraavalla tavalla: Ensinnäkin esitämme, että korkeakoululaitoksen ja tieteen yhteisiin menoihin lisätään 6 200 000 euroa elinkeinoelämää tukevaan ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoimintaan. Lisäksi ehdotamme, että väyläverkkoa kehitetään ja lisätään 5 miljoonaa euroa aluetaloutta ja paikallista elinkeinopolitiikkaa tukeviin väylähankkeisiin. 

Meidän mielestämme nämä satsaukset parantaisivat merkittävästi elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja ne on tärkeä turvata nyt, kun nousukausi on lähtenyt hiljalleen alkuun. Näiden kahden lisäysesityksen loppusumma on tosiaan se sama 11,2 miljoonaa euroa, jonka leikkaisimme, vähentäisimme vastaanottokeskuksen asiakkaille maksettavista tuista. 

Arvoisa puhemies! Tämän lisäksi olemme myös erittäin huolissamme sote-uudistuksen hätäisestä ja sekavasta valmistelusta, epämääräisestä tilanteesta ja siitä, että kaavaillut säästöt uhkaavat jäädä täysimääräisesti poliittisen pelin ja sulle—mulle-jakamispelin jalkoihin. Näkemyksemme mukaan valinnanvapauden kustannukset muun muassa asiakasseteliin tehtyjen muutosten osalta uhkaavat nousta voimakkaasti. Jotta sote-kustannukset pysyisivät kurissa, niin on täysin perusteltua, että valinnanvapauden mahdollinen lisääminen perustuisi pilottihankkeiden perusteella saatuihin käytännön kokemuksiin sekä tutkittuun tietoon. 

Näin ollen perussuomalaiset ehdottavat eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavaa lausumaa: 

"Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee valinnanvapauden tutkitun tiedon pohjalta ja kokeilujen kautta sekä siten, että julkiset sote-palvelut ovat järjestelmän perusta ja yksityisen palveluntuottajat täydentävät julkisia palveluita." 

Katsomme, että toteutuessaan tämä lausuma velvoittaisi hallitusta valmistelemaan sote-uudistusta siten, että kustannukset tosiaan pysyisivät kurissa ja löydettäisiin sellainen ratkaisu, joka palvelisi todellisia uudistuksen käyttäjiä, siis kaikkia kansalaisiamme. 

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi haluan todeta edelliseen keskusteluun viitaten, jota täällä on käyty: meidän perussuomalaisten mielestä vasemmistoliiton ja RKP:n lausumaehdotus, jossa korostetaan valtion liikuntaneuvoston roolia liikuntapaikkojen rahoituspäätöksiä tehtäessä, on sellaisenaan hyvä ja kannatettava aiemmin tässä täysistunnossa esitetyin perustein ja erityisesti siksi, että rahanjaon tulee jatkossa perustua sekä läpinäkyvyyteen että ennakoitavuuteen. 

Arvoisa puhemies! Tämä Tampereen hanke oli myös eilen esillä täällä istunnossa, kun keskustelimme täydentävästä talousarvioesityksestä, ja silloin jo kerroin antavani sille kaiken tuen luonnollisesti, ja pidän tärkeänä, että myös eduskunnalta tukea on kokonaisuudessaan tulossa. En lähde kertaamaan, mutta kyllä eilenkin tulivat ilmi ne positiiviset tekijät, mitkä tässä hankkeessa ovat sillä tavalla, että paitsi tämä areena toisaalta myös Hakametsän kehittäminen toisaalta antavat tälle paljon ulottuvuuksia. Kaiken kaikkiaan on hyvä aina tukea liikunta-, urheilu- ja harrastusmahdollisuuksia, ja sanoisin kyllä niin, että kaiken kaikkiaan haluaisin nähdä niin liikunta-, urheilu- kuin kulttuurihankkeidenkin merkityksen aluetalouksille siinä suhteessa, kuinka paljon positiivista, hyvää, työllisyyttä ne voivat alueille tuoda. Muistan sellaisen Pirfestin tutkimuksen, että esimerkiksi Pirkanmaan alueella erilaiset kulttuuritapahtumat tuovat aluetaloudelle noin parisataa miljoonaa hyvää, ja sekin kertoo sitä, miksi meidän täytyy voida satsata niin kulttuuriin kuin liikuntaankin. Minusta se on erittäin tärkeä ja arvokas tekijä. 

No, aluetalouksista puhuminen johtaa seuraavaan kysymykseen, mistä edustaja Krista Kiuru tuossa äsken puhui hyvin ja perustellusti, eli SDP näkee, että meidän on nyt viisaasti tuettava aluekehitystä kaikkialla Suomessa, ja niitä positiivisia rakennemuutoksia on pystyttävä tukemaan tätä päivää paremmin. Siksi kannatan näitä SDP:n esityksiä, joissa lähdemme siitä, että tätä positiivista rakennemuutosta tuemme eri alueilla Suomessa niin korkeakoulumuuntokoulutuksen ja näiden satsausten myötä kuin sitten erilaisten väylähankkeiden myötä, ja myös minä uskon ja toivon, että eduskunnassa laajaa tukea näille ajatuksille löytyy. 

Kokonaistalouskeskustelu tässä nyt jää vähän pienemmälle, mutta todettakoon siihen eiliseenkin viitaten, että sinänsä tässäkin olisi ollut mahdollisuus hallituksella tehdä avauksia oikeudenmukaisuuden puolesta, ja toivon, että jatkossa näemme niitä muun muassa siten, että kasvu oikeasti kuuluisi kaikille [Puhemies koputtaa] myös sosiaalisesti ja eriarvoisuutta vähennettäisiin. 

Arvoisa rouva puhemies! Tämän päivän uutinen Suomesta maailmalle on todennäköisesti Pisa-tutkimusten tulokset. Suomi sijoittui jälleen varsin hyvin. Olimme seitsemäs, joskin se ei ole ihan yhtä hyvä kuin parhaimmillaan, jolloin olemme olleet maailman johtava valtio peruskoulutuksen järjestämisessä. Kuitenkin tämä Pisa-tutkimus jatkuvasti aiheuttaa kiinnostusta ympäri maailmaa, ja Suomeen tulee kyselyjä, kuinka Pisa-tutkimuksen tuloksia on aikaansaatu ja mitä heidän omissa maissaan asian suhteen voisi tehdä. Hyvä näin. 

Valitettavasti kaksi kuukautta sitten oli OECD-maiden vertailu, jossa Suomi ei suinkaan pärjännyt yhtä hyvin. Oli tutkittu erilaisia kilpailutekijöitä, ja siellä oli 137 maata mukana. Suomi sijoittui, ikävä kyllä, viimeiseksi työmarkkinoiden jäykkyydellä mitattuna. 

Olin eilen talousvaliokunnan mukana vierailulla Suomen Pankissa, jossa käytiin läpi eri maiden tämän vuosituhannen aikaista työllisyyskehitystä, ja mieleenpainuva yksityiskohta oli Saksan elpyminen. Siellä järjestettiin uudelleen työmarkkinat niin sanotun Hartz-sopimuksen myötä, jolloin paikallinen, yrityskohtainen sopiminen tuli aivan toisella tavalla mahdolliseksi kuin aikaisemmin. Se lisäsi työllisyyttä aivan dramaattisesti. Toki on myönnettävä, että siellä erilaiset palkkausjärjestelmät eivät välttämättä yksilöiden kohdalla takaa riittävää elintasoa, mutta yhteiskunnan tukitoimenpiteet ovat sitten tukemassa. On parempi, että on jotain työtä kuin ei mitään työtä. Se, että on työpaikalla, tarkoittaa useimmiten ammattitaidon parantumista ja eteenpäinpääsyn mahdollisuuksia. 

Tämä esimerkki kyllä pakotti minut miettimään, että miten Suomessa, jossa maailman ainoana on yleissitova järjestelmä. Minun mielestäni vastoin perustuslakia, joka sanoo, että jokaisella on oikeus olla sopimatta tai sopia, kun yleissitovuus sitoo niitäkin, jotka eivät ole olleet kummallakaan puolella sopimista. Saksassa yleissitovuus tarkoittaa sitä, että jos hyväksyt yleissitovuuden, niin se on sinun oma asiasi, mutta Suomessa se on pakottavaa lainsäädäntöä, ja ei ole vielä toistaiseksi missään mitattu, onko se perustuslain mukaista. Ei ainakaan sen hengen mukaista. 

Työmarkkinoiden kannalta kaikista kiusallisin ryhmä Suomessa on nuoret miehet, joiden opinnot ovat jääneet peruskoulun tasolle, joiden työnsaanti työmarkkinoilla on kaikista vaikeinta. Työttömyysaste on huikea, ja olen monta kertaa miettinyt, voitaisiinko jotain asian suhteen tehdä pikaisesti. 

Eräs ratkaisu, joka on tullut mieleeni, on se, että kun uuden liikennelain myötä ammattimainen ajokortti on mahdollista myöntää 21‑vuotiaalle ja Suomen armeija kouluttaa jatkuvasti tuhansia nuoria miehiä ammattiajokortin saamisen tasolle, niin tätä koulutusta voitaisiin lisätä varsin hyvin. Armeijalla on siihen kaikki edellytykset, kalustot ja kokemus, mutta määrärahoja ei ole. Nämä samat nuoret miehet ovat kuitenkin valtion taakkana usein sosiaali- ja terveysmenojen kautta huomattavasti suuremmalla summalla. Jos kutsuntoihin pyydettäisiin näitä ihmisiä, nuoria miehiä, joilla nimenomaan peruskoulu on alla ja tulevaisuus ei kuitenkaan näytä kovin ruusuiselta, ja jos heillä olisi vapaaehtoisuutta osallistua vaikka suppeampaan varusmieskoulutukseen, jonka lopputuloksena olisi huoltosotamiehen arvo mutta ennen kaikkea se, että käytännön työhakemus sitten sisältäisi ammattiajokortin, niin tällä luulisin olevan käytännön merkitystä nimenomaan näiden nuorten ihmisten työllistymisessä, ja sitä kautta myös yhteiskunnan kustannusrakenne vähän helpottuisi sosiaaliturvan osalta. 

Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että seuraavissa budjettineuvotteluissa voitaisiin pohtia, voidaanko sosiaali- ja terveysministeriön määrärahoista siirtää jonkin verran Suomen armeijan käyttöön kyseiseen tarkoitukseen. 

Arvoisa puhemies! Haluan vain tukea edustajaa siinä, että kyllä tämän kasvun esteitä kun käydään läpi, on myös muita kuin työmarkkinoiden toimivuus sellaisina seikkoina, joita kannattaa ottaa huomioon. Nostitte hyvän esimerkin siitä, että tosiasiassa meidän iso ongelma on se, että 15 prosenttia ikäluokasta siis jättää koulun perusasteen varaan. Sellainen sallivuus, joka yhteiskunnassa tähän asiaan liittyy, johtaa kyllä tämän yhteiskunnan kannalta ikävään lopputulokseen. Myös yksilöllisesti se hinta, että meidän nuoret eivät saa työllisyysastettaan enempään kuin 40 prosenttiin, on iso kysymys tulevaisuuden yhteiskunnan kannalta. Minä kiinnittäisin todella paljon huomiota erityisesti siihen, että meidän nuori ikäluokka kävisi koulut, ja 20—24-vuotiaat nuoret miehet, joista jo 21 prosenttia on joko koulutuksen tai työelämän ulkopuolella, [Puhemies koputtaa] ovat tässä iso haaste. 

Arvoisa rouva puhemies! Sopisi aloittaa yleissitovuuden purkamisesta. Se on ainutkertainen, ainoa maailmassa oleva järjestelmä. En usko, että sillä on merkittäviä vientimahdollisuuksia, mutta jos se kotimaassa purettaisiin, niin edustajan ongelmista päästäisiin ainakin osittain eroon, koska se oli juuri ratkaisu Saksan työmarkkinauudistuksessa. 

Arvoisa puhemies! Jos työllisyysastetta halutaan nostaa, niin kaikkein voimakkaimmin tehoava toimi on edustajan ehdotuksen sijasta se, että jokainen toiselle asteelle kykenevä nuori oikeasti kävisi toisen asteen loppuun. Sellainen ajatus, että Suomessa yhdeksän luokkaa koulua riittäisi jatkossa — se ei vain ole mahdollista. Jos työllisyysastetta halutaan aidosti nostaa, niin se, että meidän nuoret kävisivät toisen asteen koulutuksen, joka olisi maksuton, johtaisi parhaimmillaan siihen, että vähintään 3 prosenttiyksikköä työllisyysastetta saataisiin nostettua. Tämän hallituksen tavoitehan oli juuri se 3 työllisyysasteyksikköä, jota ei tule nyt, koska oppivelvollisuutta ei haluttu pidentää. Sen sijaan halutaan tuomita monet nuoret 40 prosentin työllisyysasteeseen, kun se muuten olisi 70. Kyllä kasvussa ja työmarkkinoiden uudistuksissa on kysymys erityisesti siitä, että saadaan osaavaa työvoimaa. 

Arvoisa puhemies! En oikein usko sellaiseen koulutukseen, johon asianosainen pakotetaan. Kyllä se motivaatio pitää olla, jotta sieltä myös valmistutaan niiden taitojen kera, jotka on sitten tarkoitettu työmarkkinoilla toteutettavaksi. 

En nyt ymmärrä, että kun Saksassa liittokansleri Gerhard Schröder sai vastoin omia sosiaalidemokraatteja tämän uudistuksen vietyä läpi, niin miksi sitten tässä eteenpäin pyrkivässä sosiaalidemokraattisessa liikkeessä tätä ideaa ei oteta millään ilveellä edes harkittavaksi. Nyt ensimmäisen kerran, arvoisa eduskunnan puhemies, kuulin, että työministerikin oli alkanut epäillä, että olisikohan tässä jotain uudistamisen paikkaa. Kun Suomen taloushistoria 50 vuoden kuluttua kirjoitetaan, niin siellä on aika synkkä luku, joka suunnilleen otsikoidaan "yleissitovuus". 

Arvoisa puhemies! Kun tässä haastetaan, niin haastan takaisin. Minä olen aina ihmetellyt sitä, että 70-luvun jälkeen ei ole kokeiltu sitä, että nuorisoikäluokka pystyisi käymään toisen asteen koulutuksen loppuun, koska argumentti on ollut juuri se, ettei kaikkia huvita. Mitä jos silloin, kun peruskoulu keksittiin, olisi ajateltu, että se kuusi luokkaa koulua riittäisi meille niin kuin Guatemalassa — mutta sielläkin opetusministeri ajatteli, että Guatemalan intiaanit pitäisi saada kaikki kouluun, ja yhdeksän luokkaa heillekin tuli tavoitteeksi peruskouluun. Jos Suomessa ja Guatemalassa oppivelvollisuus on yhdeksän luokkaa, niin kyllä meidän täytyy ruveta täällä miettimään, mahtaako se enää riittää, mahtaako se riittää koulutetun, osaavan työvoiman saamiseksi. Tämän sulkevat erityisesti monet puolueet tässä ajassa ja keskustelussa pois, tästä ei voi edes keskustella. 70-luvun jälkeen ei ole haluttu tehdä reformeja siihen, että olisi pidennetty oppivelvollisuusikää ja muutettu toinen aste täysin maksuttomaksi. Se olisi johtanut siihen, että nuoret olisivat saaneet toisen asteen tutkinnon, niin kuin nykyäänkin peruskoulun käy lähes 100 prosenttia nuorista. 

Arvoisa puhemies! Epäilen, että kasvatustieteilijät ovat oikeassa: kaikille ei oikein maistu teoreettisesti värittynyt opetus, vaikka kuinka yritettäisiin maistatuttaa. Käytännön työ ja käytännössä harjoittelu sopii ehkä joillekin paremmin. Yhteiskunnan kannalta lopputulos ratkaisee. Jos saadaan kisällikoulutuksen kautta tai työharjoittelun kautta, tai edes armeijan kautta, ihmisille sellaista motivaatiota, että kannattaa yrittää ja päästä elämässä eteenpäin, niin pidän sitä parempana kuin että yritetään antaa kaikille ihmisille kovin teoreettisesti painottunutta, pitkää koulutusta. Joillekin sopii, joillekin ei. 

Arvoisa rouva puhemies! Kun on seurannut tätä keskustelua lisätalousarvioon liittyen, niin tulee väkisin mieleen se, että oikeastaan valtiontalouden ja julkisen talouden kannalta yleensä on aivan ratkaisevan tärkeää se, että ihmisillä todella on töitä. Ja kun tässä nyt on viitattu tähän Saksassa 2002—2005 käytyyn Hartz-uudistukseen, jonka tämä saksalainen Volkswagenin henkilöstöpäällikkö Peter Hartz aikanaan suunnitteli — hänen kohtalonsa oli tietysti hyvin... — niin hänen tekonsa jäi Saksan historiaan: työllisyys parani. Toki siellä oli ongelmiakin, mutta niin kuin edustaja Eero Lehti aivan oikein totesi, parempi on sekin, että on jonkinasteista työtä ja sitten yhteiskunta auttaa, mikäli sillä ei selviä, ja että jokainen ihminen saa jonkinasteista työkokemusta ja sitä kautta sitten myös sitä kuuluisaa sosiaaliturvaa ja eläketurvaa vanhojen päivien varalle. 

Mutta äärimmäisen tärkeää tässä on huomata se, että Saksassa toimi se järjestelmä. Se on heidän järjestelmänsä, he tekivät sen omista lähtökohdistaan, ja siellä Saksassa on huipputyöllisyystilanne edelleen, ja Saksan kansantalous kasvaa aivan hurjaa vauhtia. Taitaapa olla, tai on ihan varmasti, Euroopan ainoa maa, joka tuottaa aivan valtavia ylijäämiä per vuosi: julkinen talous, valtiontalous, ja kuntien ja kaupunkien talous myös. Mutta meidän pitäisi huomioida Suomessa se, että ei tämä Hartz-uudistus varmaan sellaisenaan toisi meille jokaiselle ihmiselle mitään lottovoittoa, vaan meidän tulisi kehittää tässä maassa omista lähtökohdistamme vastaava Hartz-uudistus, millä nimellä se sitten tuleekaan. 

Mutta se on selvä asia, että kun meillä on tänä päivänä hyvin, hyvin monella yhteiskunnan alalla työvoimapula — kuten edellisessä puheenvuorossa mainitsin, ravintola-alalla on valtava työvoimapula, ja tämän päivän rekkafirmat valittavat siitä, että he eivät saa nuoria miehiä ja naisia auton rattiin, eivät millään, metsäkonealalla on valtava puute osaavasta työvoimasta, konepajoilla on valtava työvoimapula — niin onhan meillä selvästi aitoja parantamisen tarpeita. Toivon, että niihin tartutaan, ja sen tarttumisen pitää tapahtua ihan lähimpien vuosien aikana, koska meillä ei siihen enää aikaa ole. 

Arvoisa puhemies! Tänäänhän on ollut keskustelussa se, miten aluetaloudessa saadaan kasvua aikaan. Olemme yrittäneet haastaa istuvaa hallitusta siitä, että rakenteellisiin muutoksiin pitäisi myös vastata näillä positiivisen rakennemuutoksen alueilla. On aivan kestämätöntä, että jos alueilla tarvittaisiin vientivetoisen kasvun vauhdittajaksi sekä diplomi-insinöörejä että insinöörejä, niin niitä ei ole. Kun me täällä vaadimme, että me tekisimme muuntokoulutuksella lisää näitä tärkeitä osaajia työmarkkinoiden käyttöön, niin sitten me kuulemme valtiovarainvaliokunnassa, että tämä tarve on aivan poskettoman suuri ja määrärahat on arvioitu aivan väärin. Siksi me sosiaalidemokraatit esitimme, että laitetaan tähän nyt 12 miljoonaa lisää rahaa, ja pidämme siitä kiinni. 

Yksistään Satakunnan alueella on valtava pula diplomi-insinööreistä ja insinööreistä, ja meidän pitäisi pystyä vastaamaan siihen tarpeeseen, joka on huutava. Tällä hetkellä hallitus ei tee positiivisen rakennemuutoksen toimia ollenkaan Satakuntaan, vaan vastauksena valtiovarainministeri on todennut, että odotetaan, että valuisivat sieltä Varsinais-Suomen rajan yli ne positiivisen rakennemuutoksen hedelmät. Tässä suhteessa linja on väärä, koska haluan korostaa sitä, että Porin yhteenlaskettu euromääräinen vienti on isompi kuin Turun euromääräinen vienti ja kaupungeilla on aika iso kokoero. Siksi positiivisen rakennemuutoksen tukeminen on tärkeää eikä vain Satakunnassa vaan eri puolilla Suomea. Olemme esittäneet myös infrahankkeita tätä positiivista rakennemuutosta ryydittämään, ja siinä samassa olisimme valmiit myöskin satsaamaan innovaatio-, tiede- ja tutkimuspanostuksiin paljon enemmän.