Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! Olen itse saanut olla varsin pitkään Veikkauksen eri tehtävissä mukana ja myös Raha-automaattiyhdistyksen hallituksessa aikanaan siinä tilanteessa, kun tämä peliyhtiöiden fuusio tapahtui. Usein itse mietin Veikkauksen tilannetta myös tämän fuusion jälkeen ja ennen sitäkin. Se on tietyllä tavalla ollut vähän jakomielitautinen siinä mielessä, että me poliitikot olemme odottaneet, että Veikkaus tuottaa meille miljardin vuodessa jaettavaksi silloisen jakosuhdelain mukaisesti eri kohteisiin, ja samaan aikaan yhtiön yksi keskeinen tehtävä on ollut pelihaittoihin puuttuminen, eli siinä on ollut aikamoinen tasapainottelu näiden kahden vaateen kanssa. Näissä eri tehtävissä pelimaailmassa toimineena olen ainakin ollut ymmärtävinäni, että emme ole kauhean hyvin onnistuneet tulkiten saamastani palautteesta, mitä on tullut. Paljon on tullut palautetta, että emme ole riittävästi pystyneet puuttumaan pelihaittoihin tässä nykyisessäkään järjestelmässä.
Minun mielestäni edustaja Berg piti hyvän puheenvuoron ja pohti, mikä on riski tässä uudessa järjestelmässä, mihin mennään. Toki voi kysyä, mikä on se riski, jos me tämän nyt hylkäämme ja jatkamme tällä nykyisellä järjestelmällä. Sekään ei ole riskitön tilanne. Silloin pelaamisen siirtyminen muihin kanaviin tietysti jatkuu, ja siksi tässä tätä uudistusta tehdään.
Laitoin ensin tähän itselleni ylös, että rahapeliuudistus olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Ehkä siinäkin meillä jokaisella on vähän peiliin katsomisen paikka sen takia, että Veikkaus tuotti pitkään sen miljardin, mistä me toisella kädellä odotimme, että voimme käyttää sen sotejärjestöille, liikuntaan, urheiluun, kulttuuriin ja niin poispäin, ja samaan aikaan olemme kuitenkin olleet huolissamme pelihaitoistakin, vaikka osa on sitä mieltä, että emme ole olleet.
Raha-automaattiyhdistyksen kohdalla mietin joskus — se oli aika ennen minua näissä — että muistan, kuinka Raha-automaattiyhdistyksessä jarrutettiin, että ei, RAY ei voi mennä, tietokoneisiin, nettipeleihin, mihin nämä niin sanotut yksikätiset rosvot alkoivat aikanaan mennä. Raha-automaattiyhdistys ei sinne mennyt, vaan todettiin, että sinne ei pidä mennä. Jatkettiin vain niitä kaupoissa ja huoltoasemilla olevia pelejä. Ja mitä tapahtui? Ihmiset menivät tietokoneella pelattaviin pelikasinoihin. Siinä RAY hävisi tietysti pelaajia merkittävän osan, mutta myös tapahtui se, että pelaajat menivät ulkomaisiin pelikasinoihin, jotka tarjosivat Blackjackeja sun muita siellä netissä. He saivat ensimmäiset kokemukset sieltä, ja aika monet jäivät pelaamaan niitä sen jälkeen, kun Raha-automaattiyhdistys lopulta pakon sanelemana sinne tuli, kun se virta oli niin vahva, että alettiin jo miettiä, säilyykö tässä yksinoikeusjärjestelmä ollenkaan.
Sitten tämä regulointikysymys, niin sanottu säätely: Kyllä meidän järjestelmä on ollut aika vahvasti sellainen, että sen takia, että on haluttu näihin pelihaittoihin puuttua, me olemme säädelleet käytännössä vain tätä omaa peliyhtiötämme. Meillä ovat kaikki toimenpiteet kohdistuneet siihen, mitä Veikkaus ja RAY ja Fintoto tekivät aikanaan — nyt Veikkaus viime aikoina, kun on ollut yhden peliyhtiön järjestelmä — ja kaikki panokset siinä säätelyssä on kohdennettu sinne. Samaan aikaan on käynyt vähän samanlainen liike, mitä tapahtui RAY:n kohdalla, eli pelaajat ovat menneet netissä niille pelikasinoille, joissa sääntely ei ole ollut niin tiukkaa. Jälleen me olemme hävinneet pelaajia niihin kanaviin, missä ei kukaan ole huolissaan pelaajien pelihaitoista, ja tämä on ihan oleellinen osa tässä.
No, sitten tulemme tähän lisenssijärjestelmään, johon nyt siirrymme. Lottopelit ja arvat jäävät omaan haltuun. Hevospelit tulevat omanlaiseen malliin, missä nyt näyttää siltä, että on syntymässä ruotsalainen monopoli lisenssijärjestelmän kautta. Itse toivon, että se järjestelmä tulee toimimaan, niin että sieltä aidosti hevospuolelle saadaan se tuotto, mitä he tavoittelevat. Toivon, että he siinä onnistuvat. Olen hivenen varovaisen epäilevä, että siinä uhkat ovat niin suuria.
Sitten tulemme tähän mainontakysymykseen, mistä minun mielestäni monet ovat pitäneet hyviä puheenvuoroja. Se tulee luonnollisesti kasvamaan merkittävästi. Sillä on varmasti haitat ja hyödyt myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Hyötyjinä on ehkä media, joka tulee saamaan sitä kautta mainontatuloja, plus myös urheilu. Toivottavasti jonkun verran kulttuurikin voi näitä mainosrahoja saada.
Sitten täällä minun mielestäni on pidetty erinomaisen hyviä puheenvuoroja — itse asiassa voisi sanoa, että lähes kaikki. Vaikka täällä on tullut hylkäysesityksiä, minun mielestäni on ollut ihan hyvät perusteet niissä näkökulmissa, millä tätä on myös kritisoitu. Edustaja Hänninen piti minun mielestäni tuossa keskustelun alussa aivan erinomaisen puheen, missä hän toi esille tunnistautumisen haastetta ja myös sitä yhteistä keskitettyä tappiorajaa, mikä ei muuten ole ihan yksinkertainen varmasti järjestelmänäkään luoda. Olen sanonut, että joku on juhlapuhe, ja vähän tuppaa, että tässä on samanlaista henkeä: se on helppo sanoa mutta se ei ole kovinkaan helppo tosiasiallisesti toteuttaa. Jos sellaiseen löydetään malli, missä se toimii aidosti, pätevästi, niin että siihen ei tule vuotoa tai kiertomahdollisuuksia, niin minun mielestäni yhteistä keskitettyä tappiorajaa, niin kuin edustaja Hänninen toi esille, pitää aktiivisesti seurata.
Aivan loppuun, arvoisa puhemies — kello käy, muistiinpanot on suurin piirtein läpikäyty — olin ajatellut muutaman sanan sanoa siitä, että me tulemme [Puhemies koputtaa] valtion rahalla tukemaan tulevaisuudessakin liikuntaa ja urheilua. Miten suhtaudumme niihin, jotka samaan aikaan ottavat pelimarkkinoilta sponsorituloa? Kannattaa pohtia tätäkin. [Puhemies koputtaa]
Arvoisa puhemies! Keskeisin kysymys on, miten hallitaan pelihaittoja.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Edustaja Lehtinen, olkaa hyvä.