Arvoisa puhemies! Olen tässä muutaman tunnin odottanut tämän puheenvuoron pitämistä ja mielenkiinnolla kuunnellut tietysti tätä budjettiin liittyvää yleistä keskustelua. Siihen osaltani palaan sitten maanantaina, kun on työ- ja elinkeinoministeriön budjetti käsitteillä.
Valtioneuvoston kansliaan liittyen meillä ei ole mitään vastalauseita esitettävänä, mutta kun valtioneuvoston kansliaan kuuluu omistajaohjausjaosto ja pääministeri on omistajaohjausministeri, niin halusin vielä siihen aiheeseen muutaman sanan. Se, mikä erityisesti kirvoitti pyytämään tätä puheenvuoroa, oli se, että tänä aamuna tapasin Neste Oy:n kaikki henkilöstöryhmien edustajat. Kun he olivat eilen kuulleet, mitä eduskunta on päättänyt Nesteestä, Nesteen omistusrajojen muuttamisesta, niin he tulivat huolestuneina kertomaan käsityksiään siitä, että heidän mielestään näitä omistusrajoja ei olisi pitänyt lähteä muuttamaan, ja kerron kohta, miksi. Ja he toivoivat, että kun nämä valtuudet on nyt annettu, niin vielä olisi syytä harkita, mitä tässä suhteessa tehdään.
Valtiohan ei olisi, jos näin toimitaan, että sitä pudotetaan 50,1:stä 33,4 prosenttiin, enää enemmistöomistaja, ja tämä 16,7 prosenttia siirrettäisiin tähän perustettavaan kehittämisyhtiöön myyntimielessä. Tähän liittyy tietysti se, että Neste on Suomelle tärkeä huoltovarmuuden kannalta, myös elinkeinopoliittisesti, ja sen ympärille on rakentunut Suomessa merkittävä tämmöinen kemianteollisuuden klusteri. Neste on myös panostanut vahvasti ekologisesti ja uusiutuvan polttoaineratkaisuihin, eikä se ole pelkästään öljynjalostamoyhtiö. Jos valtio luopuu enemmistöomistuksesta, on suuri vaara, että valtion osuus ja voima sen yhtiön päätöksenteossa heikkenee ja valtion intressit eivät välttämättä aina tule turvatuiksi. Vaarana on, että jos jokin suurempi kilpailija idästä tai lännestä tulee tähän omistukseen, niin on siitä monia seurauksia muun muassa sen suhteen, kuka isäntä-ääntä käyttää ja mihin tutkimus ja tuotekehitys sijoittuu.
Nämä olivat näiden henkilöstöryhmien edustajien syvimmät huolenaiheet, ja helposti yhdyn niihin, koska me olimme tästä myös heidän kanssaan samaa mieltä. Tätä päätöstä ei olisi pitänyt tehdä, tätä omistusrajan muuttamista 33,4 prosenttiin. Tätähän ei nyt ole vielä toimeenpantu, niin sen takia tietysti toivoisi suurta viisautta, että tähän ei myöskään mentäisi.
Toinen asia liittyy sitten tähän kehittämisyhtiöön. Siinä on kyse 2,4 miljardin omaisuusmassan siirtämisestä budjettitalouden ulkopuolelle. Ei mikään pieni summa. Ja kehittämisyhtiö sinänsä, jos siitä tulee aidosti kehittämisyhtiö, jolla on resursseja, joita sillä ei muuten ole, muuttaa järkevästi salkun rakennetta ja sijoittaa uuteen. Nyt jos katsoo näitä yhtiöitä, joita sinne on sijoitettu 2,4 miljardin edestä, niin tästähän tulee myyntiyhtiö. Ne on kaikki tarkoitettu myytäväksi, nämä yhtiöt tai osat. Ja se suuri ongelma on se, että pystytäänkö ja halutaanko näitä myyntituloja käyttää sitten uuden teollisen pohjan ja innovaatioitten luomiseen tässä maassa. Tässä mielessä tässä kehittämisyhtiön jatkovalmistelussa, josta myös talousvaliokunnassa paljon keskusteltiin, on paljon vielä pohdittavaa, toimivaltarajoja, siitä roolista, johtamisjärjestelmistä, tuleeko tavallaan sekavuutta siihen tapaan, jolla tämä kehittämisyhtiö sitten aikoinaan lähtisi toimimaan vahvemmin. Tätä huolta kannattaa kyllä kantaa.
Minä toivon, että nyt näissä jatkopäätöksissä näihin kahteen asiaan kiinnitettäisiin vielä huomiota. Ei ole pakko muuttaa Nesteen omistuspohjaa. Meillä on ollut pitkään se ajatus, että strategisia intressejä olevia yhtiöitä on kolme, Finnair, Fortum ja Neste, eikä ole mitään perustetta Nesteen rajan muuttamiseen tällä tavalla. Ne riskit, joita ne henkilöstöryhmätkin edustivat tänään, ovat minusta todellisia, ja sen takia halusin tulla sen tänne myöskin teille kertomaan. Mutta meillä ei siis ole mitään vastalausetta tähän pääluokkaan, vaan tämän mielipiteen halusin tulla esittämään.