Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Niinistö ja useat muutkin kysyivät tärkeätä asiaa, näiden kaikkein köyhimpien, niin sanottujen LDC-maiden osuudesta meidän kehitysavussa. Oleellistahan tässä on se, että kehitysavun sisällä kaikkein köyhimpien eli LDC-maiden osuus on kasvanut jo tänä vuonna ja kasvaa myös ensi vuonna. Siis Suomi painottaa omassa kehitysavussaan näitä kaikkein köyhimpiä maita, ihan niin kuin tässä peräänkuulutettiin, suhteessa bruttokansantuotteeseen. Kun meillä on koko kehitysavun potti pienentynyt, niin myöskin LDC-maiden osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen on tänä vuonna pienempi kuin viime vuonna, mutta ensi vuodelle tähän vuoteen verrattuna myös suhteessa bruttokansantuotteeseen LDC-maatuki hienoisesti kasvaa. Mutta oleellista on siis huomata, että me emme ole missään nimessä siirtäneet painopistettä pois LDC-maista vaan päinvastoin.
Sitten taas jos esimerkiksi lukittaisiin tietty prosenttiluku vielä korkeammalle, että kuinka iso osa tästä meidän kehitysavusta nimenomaan LDC-maihin laitetaan, niin silloin voidaan valitettavasti sitten sanoa samalla hyvästit pitkälti meidän avulle näihin tämän hetken pakolaiskriisin lähtömaihin Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa, jotka eivät pääsääntöisesti mahdu LDC-maamääritelmän piiriin elintasonsa perusteella. Eli tämä on sinänsä hankalaa palapeliä, mutta olen samaa mieltä, että nimenomaan köyhimmissä maissa meitä eniten tarvitaan.
Kysyttiin sijoitusmuotoisten instrumenttien monitoroinnista, edustaja Sarkkinen erityisesti. Finnfundin osalta olemme jatkuvasti jo edellisinä vuosina, nyt myös minun aikanani, tiukentaneet ja tarkentaneet Finnfundin raportointivaatimuksia niin, että jokaisesta sijoituksesta täytyy kertoa vastapuolet, summat, käydään läpi, mikä on yhteiskuntavastuutilanne. Varmasti edelleen on tehtävää. Rahastomuotoiset sijoitukset käydään erikseen aina läpi, ja niitä ei tänä vuonna ole yhtäkään tehty, vaan aina on toimittu suoraan, jolloin myöskin se läpinäkyvyys on helpompaa. Korkotukiluottojärjestelyn julkisen sektorin korkotuen osalta maanantaina julkistettava järjestelmä sisältää hyvin selkät prinsiipit, miten sekä ihmisoikeusvaikutukset että raportointi verojalanjäljestä on näissä tapauksissa saatava aikaan.
Suomen vahvuuksista edustaja Elovaara ja muutamat muut kysyivät. Minun vaatimuksestani jokaiseen kahdenväliseen maaohjelmaan on nyt luotu niin sanottu Team Finland ‑osio, jossa katsotaan, miten sen maan painopisteissä, olivat ne sitten vesihuoltoa, opetusta tai vaikka verohallinnon vahvistamista, voidaan erityisesti suomalaisyritysten ja suomalaisten järjestöjen osaamista hyödyntää, mitä toimenpiteitä siihen tehdään, ja sitä myöskin mittaroidaan jokaisen maaohjelman osana. Me emme voi tietysti sanoa, että pitää ostaa suomalaiselta vedenpuhdistamolta tekniikkaa silloin, jos on joku muu tehokkaampi keino, mutta me voimme vaatia ja meidän pitää vaatia, että silloin kun me rahoitamme jotain hanketta, niin suomalaiset tarjoajat, olivat ne järjestöjä, Team Rokkaa tai suomalaista aurinkopaneelitoimittajaa, ovat vähintään samalla viivalla kuin kilpailijat. Tästä esimerkiksi Keniassa käydessäni Kenian Water Trust Fundin johtajan kanssa kävin hyvin selvän keskustelun, että kun olemme Ruotsin kanssa rahoittaneet ja kun rahoitamme jatkossa, niin ei voi olla niin, että kaikki vedenpuhdistamot ovat tanskalaista tekniikkaa, jos meillä on vähintään yhtä hyvää tarjolla, ja vastaus oli kyllä se, että tilanne muuttuu, mutta varmasti asiaa pitää vuoden päästä seurata.
Tästä pääsee sitten tähän Team Finland ‑toimintaan, mistä muun muassa edustaja Essayah ja useat muutkin kysyivät. Olen itse noin 50 vienninedistämismatkapäivää tänä syksynä tehnyt, ja minusta me teemme sinänsä myös edustustoissa Finpron yhteistyön kanssa pääsääntöisesti erittäin hyvää työtä, syntyy liidejä, ja tänään pidin Egyptin-matkan osalta palautekeskustelun yritysten kanssa, ja siinä oli kymmenkunta sellaista liidiä, jotka olivat johtamassa kauppaan tai sen lähelle. Itse pyrin siihen, että hyvin konkreettisesti pitchataan niitä yrityskeissejä kaikissa tapaamisissa, mitä käydään — tällä viikolla olin Saksassa kolme päivää — ja tämä on se tyyli, millä meidän pitää uskaltaa toimia niin yrittäjien kuin myöskin meidän valtiohallinnon edustajien.
Meillä on ehkä semmoinen tietynlainen haaste edelleen, että Finpron ja ulkoministeriön suurlähettiläiden välillä kohdemaissa on pallottelua verkon yli, kumman vastuulla milloinkin liidien loppuunviennin auttaminen on, ja tämän osalta nyt hyvässä yhteistyössä elinkeinoministeri Rehnin kanssa on käynnistetty selvitys siitä, että joka alueella olisi selkeästi yksi ihminen, joka on vastuussa Team Finland ‑toiminnasta kaikilla Suomen resursseilla siellä alueella, ja se edellyttää tietysti sitä, että jos se on suurlähettiläs, niin silloin hän saa matriisiohjausta Tekesiltä ja Finprolta näissä asioissa, ja se on myöskin asia, jonka toivon olevan keino UM:n muuttamiseen. Erityisesti Tanskaan päin — en niinkään itse asiassa kadehtisi Ruotsin järjestelmää tässä — on ihan selvää, että he ovat rakentaneet varmaan sata vuotta heidän ulkoedustustaan paljon enemmän vienninedistämisen painolla. Heidän lähettiläillään on myöskin selvät kannustimet siihen henkilökohtaisesti, ja heillä on se perinne, että lähettiläät kokevat — jatkuvasti suomalaislähettiläiden kanssa kun keskustelee, niin kuulee, että tanskalainen kollega kokee — että vienninedistäminen on ihan eri tavalla se ykkösmittari. Itse olen kyllä sitä mieltä, että meidän tähän suuntaan tulee askeleita ottaa, se on tänä päivänä yksi keskeinen osa ulkoasiainhallinnon työtä, ja toivon, että tätä pystymme lähivuosina viemään huomattavasti pidemmälle kuin missä tällä hetkellä näissä asioissa vielä ollaan.
Sitten sanon vielä sen, että rahoitus on useimmiten se ykköspullonkaula tänä päivänä, varsinkin pk-sektorilla, johon tässä Essayah erityisesti viittasi, ja sen osalta on se, että tämä hallitus on lisännyt voimakkaasti Finnveran vientitakuuvaltuuksia — ilman tällaista toimintaa meillä ei olisi Turun telakka pelastunut, ilman sellaista toimintaa tuhannet suomalaisyritykset eivät olisi voineet saada niitä vientikauppoja, mitä onneksi nyt on hieman enemmän saatu tämän vuoden aikana kuin aiemmin. Tämä on myös jatkossa semmoinen pullonkaula, jota yhdistämällä myös Finnfundin hankkeisiin, (Puhemies koputtaa) korkotukiluottojärjestelmään ja Finnveran yhä parempaan yhteistyöhön ulkoministeriön kanssa voidaan parantaa.
Puhemies Maria Lohela
:Sitten on mahdollista jatkaa keskustelua.