Arvoisa puhemies! Kiitos lukuisista hyvistä kysymyksistä, aina enemmän kuin mihin ehtii vastatakaan.
Edustaja Vestman ja myös edustaja Fagerström puhuivat sähkön saatavuudesta ja aivan erityisesti ydinvoiman tarpeesta, johon täysin yhdyn. Voikin sanoa, että samalla, kun sinänsä Suomi on hämmästyttävän hyvin onnistunut siinä, että meillä on keskimäärin sähkön hinta Euroopan halvin Ruotsin kanssa — viimeksi maanantaina, kun käytiin energianeuvostossa näitä läpi, niin muut kadehtivat — olemme samalla pystyneet 90 prosenttia laskemaan sähköntuotannon päästöjä 15 vuodessa.
Toisaalta meillä ovat todella hintavaihtelut ennennäkemättömän suuria, perustuen tietysti siihen, että tuulivoiman osuus sähköntuotannossa on noussut rajusti ja erityisesti sitten ihmisen kädellä säädettävän polttotuotannon osuus on pienentynyt. Ja tässä suhteessa haaste tosiaan näkyy nyt vaikka tänään hyvin, että meillä kävi 60 sentissä kilowattitunnilta hinta aamulla ja nyt ollaan viidessä sentissä, ja joka oikein ahkerasti jaksaa optimoida, niin ensi aamuna kello 5 pääsee jo yhteen senttiin, jos haluaa silloin käyttää sähköä.
Mutta vakavammin ottaen se haaste on tuossa tammikuussa sitten, kun tulee pitkä tuuleton jakso, ja siksi tarvitsemme puhdasta perusvoimaa. Ydinvoiman ratkaisuista tietysti yksi tärkeä, joka Ruotsilla on takamatkalla meihin verrattuna, on pitkäjänteinen, uskottava sääntely-ympäristö ja Säteilyturvakeskuksen ammattitaito luvittamisessa, johon kaikkien säästöjen keskelläkin olemme lisää panostaneet, erityisesti modulaaristen reaktoreiden luvituksen luomiseen ja ydinvoimalainsäädännön uudistamiseen, joka ensi vuoden kevään aikana on tarkoitus lausuntokierrokselle saada ja jossa on tarkoitus tehdä Suomesta, samalla, kun ylläpidämme turvallisuutta, maailman houkuttelevin paikka säädösympäristön kannalta investoida turvalliseen ydinvoimaan.
Tarvitaan myös rahoitusriskin jakamista, jos halutaan lisää ydinvoimatuotantoa, ja tätä työtä tehdään parhaillaan valtioneuvoston sisällä ja myöskin neuvotellen todennäköisten investoreiden kautta. Se, että Ruotsi on julkaissut varsin avokätisen selvityshenkilöraportin, ei välttämättä vielä tarkoita, että he ovat edellä sen enempää päätöksissä kuin myöskään investoijien silmissä. Mutta tämä tilanne toivottavasti vuoden sisällä näyttää selkeämmältä ja toivottavasti siltä, että Suomi näitä investointeja saa. Siihen myös paljolti tulee perustumaan energia- ja ilmastostrategian sähköntuotannon toimitusvarmuuden parantamiskyky, ja sitä kautta itse asiassa myös puhtaan siirtymän nopeutuminen.
Tästä päästäänkin sitten siihen, että kun täällä, edustajat Kivelä, Mikkonen, ehkä muutama muukin, puhutaan vihreästä siirtymästä, niin meillä on ehkä tässä semmoinen perusero, että mitä sillä tehdään. Te jatkuvasti peräätte, aivan ymmärrettävästi teidän näkökulmastanne, että missä on lakiesityksiä, joilla ikään kuin käsketään päästöjä vähenemään tai rajoitetaan niitä jollain hinnalla. Nämäkin ovat omissa kohdissaan tärkeitä, mutta jos kysytte teollisuudelta, mikä ratkaisee sellaiset investoinnit, joilla päästään fossiileista eroon, oli se sitten energian tuotantoa tai jalostusta, niin top kolmosessa on luvituksen nopeuttaminen, ja sitten puhutaan kannattavuuteen vaikuttavista asioista eli investointituista, investointien verotuksesta — ja kappas, juuri näihin hallitus on tarttunut. Meiltä on tulossa historiallisen määrätietoinen luvituksensujuvoittamisreformi. Meillä on tulossa voimaan alkuvuodesta historiallisen suuri investointien verohelpotus nimenomaan puhtaan siirtymän investoinneille. Meillä on niihin yli puoli miljardia tämän hallituksen aikana kaivettua uutta investointirahaa, plus sitten vielä EU-rahastoista on suuret tuet olemassa, jolloin on kyllä väärin sanoa, ettei hallitus tällä puolella mitään tekisi. Ja kyllä se minusta näkyy myös niissä tuloksissa, että jos katsotaan VTT:n ja Luken laskemia perusskenaarioita — ja ensi vuoden aikana, kun energiastrategia tulee, tulette saamaan ne paljon tarkemminkin — niin kyllä siellä näkyy se, että jos meillä on uskottavasti investointeja sähköntuotantoon, jalostavan teollisuuden sähköistämiseen ja hiilidioksidin talteenottoon, niin niissä fossiilipäästöjen määrissä me olemme pääsemässä niihin kaikkiin hyviin tavoitteisiin, joita edellisen vaalikauden osalta Suomen osalta myös sovittiin.
Suuri haaste on metsien hiilensidontakyky, ja sen osalta hallitus Suomessa, Ranskassa, Ruotsissa, kaikissa muissa maissa joutuu arvioimaan sitä, millä toimilla saadaan metsät kasvamaan enemmän ja mikä on kestävä taso hakkuille niin nielujen kuin sitten luonnonarvojen kannalta. Sinänsä on aivan totta, että nykyisten nielumallien maailmassa on selvää, että nykyisen kokonaishakkuusuoritteen taso on niin korkea, että sillä ei nielussa päästä niihin tavoitteisiin, jotka Suomella ja Euroopalla on. Ja tässä suhteessa, kun täällä kysyttiin myös metsäteollisuuden tulevaisuudesta, itse uskon vahvasti, että sen täytyy löytyä jalostusarvon nostamisesta. Sen täytyy löytyä tavasta, jolla hyödynnetään se puu, myöskin se hiilidioksidi, joka piipuista tulee, pitkäaikaisiin synteettisiin tuotteisiin, ja sen täytyy löytyä myös paremmasta luonnon ja metsätalouden yhteensovittamisesta, jota sinänsä tässä on sata vuotta kehitetty asteittain, ja niin se tulee jatkossakin menemään.
Sinänsä rakennuslakiin ehkä vielä se täytyy sanoa myös, että niiden valitusoikeuksien suhteellinen, aika maltillinen karsiminen ja investointipäätösten nopeuttaminen ovat nimenomaan niitä asioita, joilla me näemme, että edistetään eroonpääsyä fossiilisista. Ne eivät ole päinvastoin ympäristövastaisia tekoja. Tässä suhteessa meillä on selvästi ainakin edustaja Kivelän kanssa vaan erilainen näkökanta siihen, mikä on toteutuvaa, kehityksen kannalta tärkeätä, ja mikä ei.
Elvytystä ilman velkarahaa. Sanon tähän sen, että hyvä ajatus, mutta kun edustaja Kvarnström sitä peräänkuulutti ja sanoi ratkaisuksi sen jälkeen sata miljoonaa euroa velkarahaa investointitukiin, niin tämä yhtälö ei oikein toimi. Tähän voi tietysti vastata, että ei se tule velkarahasta, kun meillä on olemassa Valtion asuntorahasto, mutta tässä samalla vastaan edustaja Viitaselle, jonka kanssa tästä on usein keskusteltu, ja arvostan teidän pitkäaikaista asiantuntemustanne alalta, että tosiasia kuitenkin on se, että Valtion asuntorahasto on kuoleutumassa, tehtiin sille mitä tahansa, koska se ei enää niillä vanhojen ARA-lainojen korkomaksuilla elä, kun ne vanhat ARA-lainat loppuvat ja uudet ARA-lainat on 2007 lähtien annettu liikepankeista valtion takauksilla. Tätä kautta ne väistämättä tulevat veronmaksajien puolelle, nämä kaikki asuntopolitiikan tukipuolen asiat, ja totta kai niitä pitää kohtuusuhtaisesti jatkaa, mutta se ei ole ratkaisu, että kuvitellaan, että ne ovat kehyksen ulkopuolella.
Hanhista ja metsoista voin edustaja Kalmarille itse asiassa todeta, että viimeksi toissa päivänä Brysselissä uuden ympäristökomissaarin, ruotsalaisen Jessica Roswallin, kanssa näistä keskustelimme, ja täytyy toivoa, että nyt päästään nimenomaan tuossa EU-säännöstön tulkinnassa ja myöskin näissä direktiiviliitteissä eteenpäin. Helppoa se ei selvästi ole, kun katsoo, miten komissio asiaa tulkitsee, ja uskon, että tästä asiasta meillä ehkä ainoana asiana näistä, mistä olemme puhuneet, on jo tässä salissakin varmaan aika laaja konsensus. Ainakin hallituksella on täysin yhteinen tahtotila siihen, että ei voi olla niin, että luonnonsuojelu kääntyy itseään vastaan sillä, että tällaisia merimetso- ja valkoposkihanhikantoja suojellaan nykyisellä tavalla aiheuttaen vahinkoja niin alkutuotannolle kuin monelle muullekin ihmisten toiminnalle. Ja Ruotsi todella tulkitsee EU-direktiiviä omien tuomioistuimiensa siunauksella hyvin toisella tavalla kuin useat muut jäsenmaat, ja tämä on yksi asia, jota nyt käsitellään myöskin työryhmässä MMM:n ja YM:n välillä, että mitä voimme tehdä kansallisesti, mutta me tarvitsemme siihen EU-komission tulkintoja, ohjeita, mielellään myös liitemuutoksia, ja tätä asiaa neuvotellaan koko ajan eteenpäin.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Hyvä, kiitoksia. — Otamme vielä lyhyen debattikierroksen. — Edustaja Perholehto, olkaa hyvä.