Arvoisa herra puheenjohtaja! [Toimi Kankaanniemi: Puhemies!] — Puhemies, mutta arvoisa kuitenkin.
Nyt käymme lähetekeskustelua lakialoitteesta laiksi luonnonsuojelulain 49 §:n muuttamisesta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaisella poikkeusluvalla tapettujen valkoposkihanhien ja merimetsojen haltuunotto ja hyödyntäminen. Olemme tilanteessa, missä hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite ruokahävikin pienentämisestä. Kun katselee noita leipäjonoja, vaikkapa Hurstin leipäjonoa, niin korttelia kiertävä väki jonottaa ruokaa, ja luonnonsuojelulain tulkinnan mukaan me joudumme karkotusmielessä kohden ammutun linnun joko hautaamaan maahan tai polttamaan. Tämä on ristiriitaista siinä suhteessa, että ravinnoksi kelpaava linnun ruho joudutaan hävittämään, ja se on epämoraalista ja epäeettistä. On jollakin tavoin käsittämätöntä, ettemme voi hyödyntää tätä lintua.
Jos ajatellaan, että poikkeuslupia annettiin vuoden 20 aikana 3 550 pelkästään valkoposkihanhien osalta Itä-Suomen alueelta, niin se tarkoittaisi yli 15:tä tonnia ravinnoksi kelpaavia ruhoja. Jos ajatellaan, että me emme saisi hyödyntää tätä lintua, niin on kummallista.
EU-lintudirektiivi ei sinällään kiellä, se antaa kansalliselle lainsäädännölle täyden mahdollisuuden hyödyntää tätä lintua, ja mikä hieman ihmeellistä, kyllä ely-keskus on jo antanut haltuunottoluvan kahdessa tapauksessa Suomessa. Eli tulkinta on hieman epämääräinen ja ristiriitainen. Meidän tarvitsee pystyä huomioimaan se, että me maksamme miljoonia satovahinkoja vuodessa, ja sitten kun siihen lasketaan vielä päälle tämä ruoan arvo, jos ajatellaan, että yhdestä ruhosta saisi jonkun keittiömestarin mukaan neljästä kuuteen ravintola-annosta, niin me pyörimme siellä lähes 10 miljoonassa koko rahallisen tappion äärellä, mikä on käsittämätöntä.
Tämä lakialoite ei siis havittele näitä kahta lintua metsästettäviksi lajeiksi vaan vain poikkeusluvalla vahinkojen ehkäisemiseksi kohden ampumista. Meillä käytetään näitä lupia. Hyödyntäminen on mahdollista Virossa, Tanskassa ja Ruotsissa. Olemme siis poikkeus tässä Itämeren ranta-alueilla olevista maista. Nämä kannat ovat niin vahvat, että ei ole mitään pelkoa siitä, että nämä lintulajit uhanalaistuisivat. On laskettu, että Suomessa näitten vahinkojen määrää pitäisi arvioida myös sen perusteella, että Rauman sataman laajennustyömaa vaikeutuu, ja minun saamani tiedon mukaan se tarkoittaa kustannuksia 2 miljoonaa, kun poikkeuslupaa ei voida käyttää. Tärkeintä olisikin tässä, että ehkä näitten lajien hyväksyttävyys olisi parempi, jos ne kuitenkin päätyisivät ikään kuin riistalihaksi. Edelleen totean, että todellakin kysymys on tässä kohtaa vain näistä kahdesta lintulajista.
Arvoisa puhemies! Olin varautunut käyttämään koko 10 minuuttia, mutta se pääviestini on varmasti aivan selkeä. Emme voi hyväksyä tätä moraalitonta menettelyä, mikä tällä hetkellä Suomessa ympäristöviranomaisten johdosta tapahtuu tässä maassa. Viranomainen tälläkin hetkellä voisi mahdollistaa tapetun linnun hyödyntämisen, vaikka sitä perustellaan, että se on luonnonsuojelulain hengen vastaista. Ei se näin ole. — Kiitoksia.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia asian esittelystä. — Edustaja Laiho poissa, edustaja Vestman poissa, edustaja Ovaska poissa. — Ledamot Norrback.