Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministeri Tiilikaiselle tämän asian, tämänkin asian eteenpäinviemisestä. Ympäristöministeriö on osoittanut nyt sitten todella paljon, että on alettu töihin byrokratian purkamiseksi ja toimintojen järkevöittämiseksi, jotta me voisimme tässä yhteiskunnassa saada myöskin kannattavuutta ja tuloksia aikaiseksi. Ilman näitten asioitten eteenpäinviemistä me emme saisi yhteiskuntaa nousuun.
Ympäristönsuojeluvaliokunnalle on tänäänkin tässä istunnossa osoitettu paljon töitä, useita hallituksen esityksiä on nyt tullut meille käsittelyyn, mutta otan nämä kyllä iloisena vastaan, sillä näillä saadaan todella tuloksia aikaiseksi. Tämä kyseinen lakiesitys ympäristövaikutusten arvioinnista on todellista byrokratian purkua, järkevöittämistä. Tosin tämä on vasta ensimmäinen askel tässä isommassa prosessissa, sillä minä odotan tämän jälkeen vielä paljon lisääkin toimenpiteitä.
No, hyvä, että tämä saadaan nytten edes kunnolla liikkeelle. Tässä nyt sitten on hyvä, että ympäristövaikutusten arvioinnissa voidaan jatkossa enemmän ja enemmän keskittyä olennaisiin asioihin, ja se todellakin, että arviointeja voidaan tehdä yhdessä, ettei tehdä joka ikistä arviointia erikseen.
Itse olin töissä ennen tänne eduskuntaan tulemista Savukosken kunnalla. Savukosken kunnassa viimeinen virka, jota hoidin siellä, oli elinkeinoasiamies-kunnansihteerin virka. Soklin ympäristövaikutusten arviointi- ja ympäristölupa-asiat olivat se, joka työllisti minua todella paljon. Minun pöydälleni tuli sen prosessin aikana uskomaton määrä paperia! Siinä oli niin monta eri ympäristövaikutusten arviointiprosessia, että minä kyllä putosin ihan rehellisesti sanottuna kärryiltä kokonaan siitä, mikä ympäristövaikutusten arviointi milloinkin oli menossa. Jokaisesta oli monta senttiä paksu nippu paperia, oli sähkölinjan, oli tielinjan, oli ratalinjan ympäristövaikutusta, sitten oli itse kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointia. Minusta tuntui, ettei siinä ollut kukaan muukaan selvillä, missä kaikkialla siellä oltiin menossa. Ja joka ikisessä lupaprosessissa, joka ikisessä ympäristövaikutusten arviointiprosessissa kuultiin samat ihmiset ja jokainen varmuuden vuoksi laittoi omat allekirjoituksensa ja tekstinsä mukaan joka ikiseen ympäristövaikutusten arviointiin. Ja sitten yllätys yllätys: se ei ollut vielä kuin vasta ympäristövaikutusten arviointia, ja ympäristölupa käsiteltiin ja oli työn alla sitten kokonaan erikseen. Ja jokaisesta näistä asiasta tuli oma ympäristölupaprosessinsa. Kuka pysyi kärryillä? Minä en. Mutta sen minä tiedän, että paperia tuli paljon, ja tämä vei esimerkiksi minun, kunnan elinkeinoasiamiehen työajasta todella ison määrän. Kuinka paljon olisinkaan voinut tehdä töitä sen kunnan elinkeinotoiminnan ja elämän kehittämiseksi? Nyt esimerkiksi tuo pieni kunta, reilun tuhannen asukkaan kunta, joutui käyttämään omien virkamiestensä työajasta todella ison ajan siihen, että luettiin niitä papereita ja järjesteltiin ja katsottiin, mikä on minkäkin hetken tilanne.
No nyt sitten on hyvä, että tämä laki tulee. Minä olen todella kiitollinen siitä, että tämä lakimuutos tulee, ja sitten olen oikein tyytyväinen, kun ympäristövaikutusten arviointia ja ympäristölupaprosessia voidaan käsitellä samoilla aineksilla yhtä aikaa.