Arvoisa puhemies! Tämä valiokunnan kanta oli kyllä itselleni yllätys. Ajattelin niin, että valiokunnassa myös hallituspuolueiden edustajat vielä miettisivät tätä asiaa. Lähetekeskusteluhan selvästi osoitti, että tässä ehdotuksessa on huomattavia heikkouksia. Tästä on tulossa yksi tapa ennemminkin kiusata ihmisiä, omakotitalojen asukkaita, niitä, joilla on autotalli, tai niitä, joilla on varasto, kuin tehdä todellista energian säästämistä. Siltä kannalta katsoen se linja, jonka edellinen asuntoministeri Viitanen viime kaudella otti, olisi ansainnut johdonmukaisen linjan tältä hallitukselta ja tältä eduskunnalta eli että Suomi pyrkii kokonaan eroon näistä tarpeettomista vanhojen omakotitalojen energiatodistuksista.
Kannatan itse järkevää sääntelyä. Kannatan myös Euroopan unionissa niiden asioiden ratkaisemista yhdessä, joissa aidosti on jotain lisäarvoa eurooppalaisesta päätöksenteosta. Mutta jään kysymään, mikä lisäarvo on tästä vanhojen omakotitalojen sääntelystä ja sen laventamisesta sen jälkeen, kun eduskunta on selvästi ja yksikantaisesti viime kaudella toivonut, että näistä todistuksista Suomi pyrkii vanhojen omakotitalojen osalta kokonaan eroon. Tässä ei ole järkeä. Tässä on kysymys juuri siitä tarpeettomasta, turhasta sääntelystä, josta pitäisi pyrkiä eroon sekä Euroopan unionissa että täällä meillä. Miksi tällä on merkitystä meillä näille vanhoille omakotitaloille? Sen takia, että Suomi kaikista Euroopan unionin maista on juuri se maa, jossa ihmiset eniten asuvat omakotitaloissa. Ymmärrän hyvin, että tämä keskustelu ei ole Ranskassa tai Italiassa käynnissä eikä Britanniassa, koska valtaosa ihmisistä asuu kerrostaloissa ja sitä kautta nämä säännökset eivät koske heitä. Sitten lisäksi tiedossa on, että osa Euroopan unionin maista suhtautuu näihin tällaisiin säännöksiin aika lailla vapaamielisesti: Niitä ei oteta niin äärimmäisen vakavasti, eivätkä virkamiehet ryhdy käyttämään aikaansa, jos jossain lehti-ilmoituksessa ei ole mainittu tätä energiatodistusluokittelua. Eli kun on tarpeetonta, turhaa sääntelyä, niin sitten silmät suljetaan, ja välillä suljetaan silmät myös tarpeelliselta sääntelyltä. Meidän kulttuuri on toinen. Meidän lähtökohta on ollut satavuotisessa perinteessä se, että me otamme hyväksytyt lait kirjaimellisesti ja pyrimme kaikin mahdollisin keinoin niitä noudattamaan ja virkamiehet sitä valvovat.
Nyt tästä säädöksestä, jossa jatketaan tätä — ei mennä järkevään suuntaan, ei poisteta tätä vanhojen omakotitalojen sääntelyä, vaan lisätään sitä — tulee yksi mielipaha lisää. Ihmiset kokevat tällaisen toiminnan oikeutetusti kiusaamisena. Ja rohkenen epäillä, että kun kansanedustajalta kysytään, että miksi nyt sitten tulivat nämäkin vielä, nämä varastot ja autotallit, mukaan sääntelyyn, niin aika harva kansanedustaja tästä tulee sanomaan, että minähän äänestin tämän puolesta, koska tällä säästetään ympäristöä, kun jokainen meistä ymmärtää, ettei tämä ole mikään ympäristösäästö. (Pia Viitasen välihuuto) — Juuri näin. Jo hallituksen lakiesityksen perustelut toteavat, että näitä positiivisia ympäristövaikutuksia ei ole. — Sitten on eri asia, että koko tämä vanhojen omakotitalojen sääntely on kyseenalainen siltäkin pohjalta, että tämähän ei kuvaa, tämä todistus, todellista energiankulutusta, vaan näillä kertoimilla tulee jotain, joka saattaa olla aivan muuta kuin se todellinen kulutus. Eli tässä se lisäarvo, joka ostajalle tulee, edellyttää sitä, että hänen pitää lukea ei kymmeniä vaan satoja sivuja kirjallisuutta ymmärtääkseen, mitä tämä energiatodistus tarkoittaa. Tiedän itse tämän ongelman sen takia, että viime kaudella selvitin tämän asian, että mitä ihmettä tämä energiatodistus vanhojen omakotitalojen osalta kertoo, ja se oli tuntien työ, sen asian ymmärtäminen.
Samanlainen havainto oli sitä edellisellä kaudella, 2007-kaudella, kun meillä oli käynnissä tämä jätevesikysymys haja-asutusalueilla. Ja kun silloinen ministeri, muistaakseni, eduskuntakeskustelussa mainitsi, että tämä on ihan selkeä asia ja että on tehty oikein ohjeet, joista voi lukea, miten tämä jätevesiasetus käyttäytyy, niin katsoin silloin velvollisuudekseni ryhmäpuheenjohtajana paneutua tähän asiaan ja hankin sen aineiston. Se ei ollut muistaakseni kuin satakunta sivua, mutta jouduin toteamaan, että jos omistaisin esimerkiksi kesämökin tai asuisin vesien lähistöllä ja tämä haja-asutusalueiden jätevesisääntely olisi minua koskenut, niin en kahden lukemisen jälkeen olisi ymmärtänyt sitä sadan sivun ohjeistusta, että pitääkö vai eikö pidä. Sen takia itse päädyin siihen, että tämmöistä sääntelyä ei tarvita, ja tuin sitä linjaa, että tätä kevennetään ja keskitytään suojelemaan sitä, jolla on todellista ympäristömerkitystä.
Tässä on mielestäni ihan sama asia: on hyvä tarkoitus, mutta sen hyvän tarkoituksen merkeissä mennään niin pahasti överiksi, että tulee tarpeetonta, ihmisiä kiusaavaa määräyskokoelmaa.
Sitten on sanottu, että no, eihän tämä nyt loppujen lopuksi ole kuin muutama satanen, ehkä 800 euroa. Arvoisat edustajat, siis näitähän, asumiseen liittyviä pikku pikku satasia, siellä humahtelee aika paljon: on varainsiirtoveroa esimerkiksi, sitten on olemassa asuntovälitykseen liittyvä arvonlisävero, joka menee till siitä myyntipalkkiosta, ja sitten on kaikki ne maksut, jotka asumiseen jätehuollosta alkaen tulevat täysin pakollisena, joissa ei paljon valinnanvaraa ole sen suhteen, mitä tekee. Ja sitten sen päälle laitetaan tällainen, että nyt jos vuokraat tämmöisen isomman autotallin tai varaston, vuokraat sen, niin sinun pitää maksaa se todistus siitä, mikä on tämän laskennallinen — huom., ei todellinen vaan laskennallinen — energiankulutus.
Minä ymmärrän, että tämä asia tuntuu vaikealta, koska yksikään hallituspuolueen edustaja ei ole pyytänyt tähän asiaan puheenvuoroa, että toivotaan, että tämä menisi eduskunnassa mahdollisimman pienellä metelillä ja tästä ei liiemmälti täällä puhuttaisi ja sitten voitaisiin unohtaa tämä asia. Mutta eihän tämä nyt niin mene, koska tämä on ihmisten elämään vaikuttava tärkeä lainsäädäntöasia, jossa kuljetaan täysin toiseen suuntaan kuin mitä viime vaalikaudella luvattiin ja jossa sitten seuraamukset tulevat tavallisten ihmisten kannettavaksi. Palautan mieleen, että siellä omakotitaloissa asuu 2 miljoonaa suomalaista, tämä ei ole ollenkaan mitätön kysymys. Taloja vuokrataan ja myyntiä tehdään joka ikinen vuosi, ja tämä on yksi kulu sinne lisää niiden kaikkien muiden kulujen lisäksi.
Sitten voi sanoa kyllä, että onhan tässä tämmöinen ikiliikkuja keksitty, kun hallitus tekee esityksen siitä, että turhaa sääntelyä puretaan, ja sitten siinä välissä tekee lisää turhaa sääntelyä, niin että meillähän on taas ensi vaaleihin uusi vaalislogan valmiina: tätä tämän vaalikauden turhaa sääntelyä pitää purkaa. Tällä tavalla voi tietysti hankkia kannatusta, vuorotellen molemmille asioille. Tämähän on vähän sama asia kuin tuossa palkkapuolessa. Siinäkinhän on ollut sama tekniikka käytössä: yhdellä vaalikaudella hankittiin kannatusta lupaamalla suuria palkankorotuksia ja sitten seuraavalla vaalikaudella hankitaan kannatusta vaatimalla vastuullisia palkankorotuksia tai — niin kuin nyt — jopa palkanalennuksia. Mutta järkeähän tässä ei ole, kun ongelmat nähdään jo etukäteen. (Pia Viitanen: Ei ole järkeä — onko järkee vai ei?)
Olin hyvin iloinen, kun ollessani puhemiehenä kuuntelin sitä kansalaisaloitekeskustelua, kun näytti siltä, että tässä järki voittaa. Eli ministeri Viitasen esityksen jälkeen kaikki puhujat asettuivat sille kannalle, että poistetaan kokonaan tämä vanhojen omakotitalojen sääntely — uusissahan sen voi ymmärtää, että kun piirustukset tehdään, niin lasketaan nämä koreografiat valmiiksi, mutta vanhojen osalta luovuttaisiin tästä kiusasta — ja ajattelin, että nyt tämä menee eteenpäin. Mutta nyt joudun toteamaan, että eihän tämä mene eteenpäin, ja minäkin kuulun niihin, jotka ovat aika ihmeissänsä perussuomalaisten roolista: puolue, joka on täällä lukemattomia kertoja sekä viime vaalikaudella että aikaisemmin arvostellut Euroopan unionia, on nyt itse täällä tuomassa tämmöisiä esityksiä eduskunnalle ja sanomassa, että ei tälle mitään voi, että kyllä tämä on ihan tarpeellista, (Pia Viitanen: EU määrää!) — EU määrää — tai sitten jopa pakenee keskustelua niin, että yrittää luimistella muualle, ettei tarvitsisi asiasta puhua ollenkaan. Mutta tähdellistä tästä on puhua, jotta äänestäjillä on joku näköala siihen, mitä päätöksiä tehdään vaalien jälkeen. Vaaleja ennen puheet ovat kyllä nohevia, mutta sitten kun tullaan vaalien jälkeiseen politiikkaan, niin yhtäkkiä onkin hanskat lattialla ja tuntuu siltä, että mitään ei tapahdu.
Pidän siis perusteltuna, että kuljemme siihen suuntaan, mitä viime eduskunta päätti: luovumme kokonaan näistä todistuksista, käytämme hyväksi tämän EU:n ilmoituksen, että tätä direktiiviä tullaan uusimaan. Ja lisäksi huomautan, että meillähän on olemassa komissiolta kirjallinen vastaus, jossa komissio ilmoittaa, että se tulee ottamaan tämän sääntelyn järkevöittämisen yhteydessä tämänkin asian esille, joten minusta meillä on erittäin vahvat mielipiteet ja perusteet sille, että tätä lakiehdotusta ei hyväksytä.