Arvoisa puhemies! "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle" lukee entisen opinahjoni ja työpaikkani päärakennuksen seinällä elikkä Turun yliopistossa. Suomessa on aina arvostettu pyrkimystä korkeimpaan tietoon, ja me olemme aina pärjänneet sivistyskansana. Viime vaaleissa kaikki puolueet kokivat yhdessä, että koulutus on jo joutunut liian koville, että me jatkossa tarvitsemme panostuksia koulutukseen ja että koulutuksesta ei enää leikata. Suomi nousee sillä osaamisella ja taidolla, mitä meidän korkeakouluissa ja tutkimuksessa kehitetään. Tämä hallitus on kuitenkin laittamassa juuri korkeakoulut ja tutkimuksen erityisen koville, ja tämä ilmeni myös Helsingin Sanomien laajassa kyselyssä viime viikonloppuna. 50 prosenttia professoreista piti hallituksen tiedepolitiikkaa täysin epäonnistuneena ja 42 prosenttia ei kovin onnistuneena. Kysymykseni on: otatteko tiedemaailman hätähuudon tästä näköalattomuudesta vakavasti ja oletteko valmiita perumaan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen leikkauksia? 

Arvoisa puhemies! Arvoisa edustaja Niinistö, olemme tässä salissa keskustelleet jo useita viikkoja määrärahoista. Itse asiassa nyt meillä on mahdollisuus keskustella itse asiasta eli sisällöstä eli suomalaisesta korkeakoulu- ja tiedepolitiikasta. Professorit esittivät näkemyksiään Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa, ja luin sen erittäin huolella. Huomaan siitä sen, että erityisesti yksimielisyyttä on siitä, että resurssit ovat niukoilla. Se on tietysti totta aikana, jolloin Suomi velkaantuu ja jolloin joudutaan tekemään isoja leikkauksia. Resursseista on pulaa oikeastaan, voi sanoa, kaikilla sektoreilla, ja silloin ennen kaikkea on tärkeätä, että kiinnitämme huomiota siihen, mitä tehdään ja miten tehdään. Suomi käyttää tällä hetkellä 3,2 miljardia euroa korkeakoulutukseen ja tutkimukseen. Tämän hallituskauden lopussa käytämme 3 prosenttia vähemmän. Nyt meidän tehtävämme on pohtia, millä tavalla selviämme tästä. Se onnistuu mielestäni parhaiten siten, että lähdemme uudistamaan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen rakenteita ja parantamaan laatua. 

Arvoisa puhemies! Ei sovi vähätellä leikkausten suuruutta korkeakouluista ja tutkimuksesta. (Sari Sarkomaa: Sitä ministeri ei tehnytkään!) Vuonna 2019 se on yhteensä, myös tutkimus kokonaisuudessaan huomioon ottaen, 420 miljoonaa euroa. Vakaa vetoomukseni on se, että jos te yhtään arvostatte sivistystä, teillä on mahdollisuus vielä perua näitä leikkauksia. Toivon, että kehysriihessä teette tällaisen esityksen ministerinä koko hallitukselle, koska kysymys on Suomen tulevaisuuden osaamispohjasta ja meistä korkean sivistystason kansana. 

Mutta tarttuisin myös siihen, mitä professorit toivat esille, ja erityisesti arvostettu ekologian alan akatemiaprofessori Ilkka Hanski kirjoitti Kanavassa hiljattain, että lahjakkaita nuoria on vaikea saada tutkijan uralle ja vaikea saada motivoitua johtuen tästä näköalattomuudesta, joka tulee näistä leikkauksista, mutta myös siitä, että heillä on semmoinen olo, että perustutkimusta ei arvosteta, uteliaisuustutkimuksen ja perustutkimuksen pohjaa rapautetaan ja kärkihankkeilla ohjataan tutkimuksen suuntaa tietyille aloille. Onko niin, että poliitikot tietävät tukijoita paremmin, mitä tutkia, vai arvostatteko tieteentekijöitä asiantuntijatiedon lähteenä? 

Arvoisa puhemies! Arvostan tieteentekijöitä ja tutkijoita erittäin paljon. Siitä syystä meillä on käynnistynyt opetus- ja kulttuuriministeriössä laajat tieteentekijöiden kanssa käytävät vuoropuhelukeskustelut, joista ensimmäinen on takana ja uusia on tulossa. Pitäisin tärkeänä sitä, että me pystyisimme politiikan tekemisessä entistä enemmän hyödyntämään asiantuntijoita ja käyttämään tutkijoita. Siihen liittyen meillä on käynnissä muun muassa ministeri Bernerin johdolla vaikutusarviointiin keskittyvä työ, jossa parannetaan todella sitä, että päätöksenteossa käytettäisiin tietopohjaa ja tutkimusta paremmin hyödyksi. 

Mitä tuli näihin nuoriin tutkijoihin, niin jaan sen huolen siitä, panostammeko riittävästi nimenomaan lahjakkaisiin nuoriin, nouseviin tutkijoihin. Tähän liittyen osana hallituksen kärkihankerahoitusta olen ohjannut 30 miljoonaa euroa kolmen vuoden ajan käytettäväksi Suomen Akatemian kautta erityisenä painopisteenä lahjakkaat nuoret tutkijat, jotka pääsisivät akateemisella urallaan eteenpäin ja saisivat vahvempaa rahoitusta. 

Arvoisa puhemies! Vähän jää epäselväksi se, kun te puhutte kehittämisestä, kuka nämä kehittämisen linjat on keksinyt. Minä olen erittäin huolissani siitä, että hallitus ajattelee, että Suomen korkeakoulu- ja tiedepolitiikka voi vaihtua poliittisista suhdanteista johtuen. Minä luulen, että se kentän masennus ja näköalattomuus tällä hetkellä johtuu siitä, että te rikotte sitä pitkäaikaista periaatetta, että tämän maan osaamistaso on aina pohjautunut siihen, että korkeakoulu- ja tiedepolitiikka on ollut pitkäjänteistä toimintaa, jossa on kunnioitettu sitä, että on pyritty näkemään tarpeeksi kauas ja tarpeeksi monin silmin. Tästä syystä olen erittäin huolissani siitä, että kun te teette mittavat leikkaukset ja sitten kuitenkin toisella kädellä annatte hyvin pienen summan, joka on vähemmän kuin viime hallituskaudella satsatut erityisrahat tiettyihin panostuksiin, niin tämähän johtaa siihen, että nämä yliopistojen pitkien listojen (Puhemies koputtaa) keräilyt ja muut kertovat, että ei jaeta tätä kuvaa. (Puhemies koputtaa) Miksi tämä Technopolis-selvitys jäi pöydälle, ministeri Grahn-Laasonen? 

Arvoisa puhemies! Edellisellä hallituskaudella, jolloin edustaja Kiuru oli opetusministerinä, opetus- ja kulttuuriministeriössä laadittiin virkamiestyönä asiantuntijoiden pohjalta tulevaisuuskatsaus. Siinä tehtiin tiettyjä toimenpide-ehdotuksia, siis asiantuntijat tekivät toimenpide-ehdotuksia, jotka liittyvät muun muassa korkeakoulujen rakenteelliseen kehittämiseen, korkeakoulujen profiilien selkeyttämiseen, korkeakoulujen ja erityisesti tutkimuksen ja tieteen työnjaon selkeyttämiseen. Nämä asiat, nämä asiantuntijoiden ehdotukset, ovat juuri nyt niitä asioita, joita minä opetus- ja kulttuuriministerinä vien eteenpäin, toisin kuin te, edustaja Kiuru, edellisellä kaudella ollessanne opetusministeri. (Välihuutoja) 

Arvoisa puhemies! Onkin hyvä todeta, että ministeri Grahn-Laasonen aivan oikein kertoi, että on haettu sellaista tiekarttaa, joka ei riipu poliittisista suhdanteista, mutta kun te tätä poliittista tiekarttaa ette toteuta muuta kuin tämän hallituksen voimin ja kun ongelma on siinä, että se tiekartta, joka laadittiin todella asiantuntijavoimin, jäi teidän pöydällenne vain soveltuvin osin, ja kun tämä tehtiin maaliskuussa juuri ennen vaaleja, niin silloisella ministerillä valitettavasti ei ollut sellaista parlamentaarista pohjaa enää tehdä tätä, (Ben Zyskowicz: Seli seli!) ja näin ollen, kun oli noin kuukausi aikaa enää vaaleihin, niin kysynkin nyt ministeri Grahn-Laasoselta, kun arvostatte hyvin paljon myös opposition panosta: Saisimmeko me oppositiopuolueet tulla tekemään teille kädenojennuksen ja tulla mukaan korkeakoulu- ja tiedepolitiikan kehittämiseen parlamentaariselta pohjalta? (Ben Zyskowicz: Kyllä! Ehdottomasti!) Eli oletteko valmiita ottamaan opposition mukaan tähän hankkeeseen Technopolis-selvityksen pohjalta? 

Arvoisa puhemies! Puhuin tästä tulevaisuusselvityksestä, joka siellä ministeriössä asiantuntijatyönä tehtiin. Se perustui sen sijaan lukuisiin arviointeihin meidän tutkimuksestamme ja korkeakoulupolitiikastamme. Siellä on pohjalla OECD:n Suomelle tekemiä suosituksia, siellä on pohjalla komission Suomelle tekemiä suosituksia, siellä on kansainvälisten arviointipaneelien Suomelle tekemiä suosituksia, ja siellä on pohjalla meidän kotimaisia, omia, muun muassa Suomen Akatemian Tieteen tila ‑artikkeli. Näillä kaikilla on paljon yhteisiä nimittäjiä, ja ne nimenomaan viittaavat siihen — ne olivat käytössä jo teidän aikananne — että korkeakoulujen rakenteellista uudistamista tulee tehdä ja että profiileja tulee selkeyttää. Nyt kysyisinkin edustaja Kiurulta — tai itse asiassa kysyisin, jos voisin kysyä, kun tämä ei ole opposition kyselytunti — mihin ne teidän toimenne jäivät silloin viime kaudella. Menikö meillä neljä vuotta aika lailla hukkaan? (Välihuutoja) 

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiuru puhuu siitä, että pitäisi saada parlamentaarinen ryhmä. Mutta tällä hallituskaudella on lähdetty vähän toisessa asennossa: ei niin, että tehdään norsunluutornissa näitä päätöksiä, vaan sillä tavalla, että otetaan meidän kenttä, ne parhaimmat asiantuntijat, mukaan tekemään sitä muutosta. Hallituskauden aikana on lähdetty ennen kaikkea siitä, että annetaan tilaa meidän ammattikorkeakouluille ja yliopistoille luoda omia yhteistyörakenteita. Ei ole lähdetty estämään heitä tekemästä sitä muutosta. Sanoisinkin mieluummin niin, että meidän tehtävämme olisi tehdä uusi visio meidän korkeakoulu- ja tiedepolitiikalla, ei välttämättä parlamentaarisesti, mutta ennen kaikkea siten, että me saamme meidän kentän osaajat mukaan elävään strategiaprosessiin. (Eduskunnasta: Tehdäänkö näin?) 

Arvoisa puhemies! Jaan tämän näkemyksen jatkuvasta vision kirkastamisen tarpeesta, mutta itse ajattelen myöskin niin, että silloin ei välttämättä tule parasta jälkeä, jos näitä visioita lähtevät tekemään yksinomaan poliitikot, vaan minä pidän tärkeänä sitä, että tiedemaailma osallistuu tähän ja että me tarjoamme heille mahdollisuuksia ja käymme heidän kanssaan vuoropuhelun, löydämme niitä yhteisiä nimittäjiä ja sitä yhteistä etenemissuuntaa. Yksi hyvä esimerkki tästä on vaikka se rakenteellinen kehittäminen, mikä nyt on käynnissä Tampereella. Tampereella tehdään tällä hetkellä niin sanottua T3- eli Tampere 3 ‑projektia, missä kaksi yliopistoa on yhdistymässä ja ammattikorkeakoulu tulossa samaan rakenteeseen mukaan. Tässä on saavutettavissa aivan merkittävästi sellaisia hyötyjä, että me voimme priorisoida ja panostaa nimenomaan tutkimukseen ja opetukseen eli niihin ydintehtäviin ja hakea niitä säästöjä, joita väistämättä on pakko tämmöisinä aikoina tehdä, sieltä rakenteista ja niin edelleen. Mitä vielä tulee tähän... (Puhemies koputtaa) — No, jatkan seuraavassa. 

Arvoisa herra puhemies! Opintotukea ollaan leikkaamassa neljäsosalla. 3 000—4 000 ihmistä jää työttömäksi yliopistoista ja korkeakouluista. Näitä lukuja ei selitetä sanomalla "hei, me kehitetään" tai "hei, me uudistetaan". Nämä ovat leikkauksia. Nämä ovat meidän koulutuksen alasajoa. Nämä ovat meidän opintotuen alasajoa. 

Mutta pieni välähdys on nähty nyt. Nimittäin tänään mainostoimisto julkaisi uudet sivut, Tulevaisuuden sivistys, ja niillä ministeri Sanni Grahn-Laasonen kertoo: "Kokoomuksessa päätimme aloittaa sivistyksestä." Toivon, että tämä ei tarkoita sitä, että "päätimme aloittaa leikkausten osalta", vaan että tämä merkitsee sitä, kun te olette tänään tehneet tämän päätöksen, että tuotte kehysriiheen esityksen, jossa perutaan koulutusleikkauksia ja opintotukileikkauksia. Arvoisa ministeri Grahn-Laasonen, minulle riittää pelkkä "kyllä" tai "ei" vastaukseksi. Vastatkaa "kyllä" tai "ei". Oletteko tuomassa näiden leikkausten peruutukset kehysriihessä? 

Arvoisa puhemies! Parlamentarismin hyviin käytöstapoihin kuuluu se, että me emme täällä käsittele nyt kokoomuksen asioita vaan hallituksen kantaa. Mutta kun tämä asia tuli tässä puheeksi, niin tuon esiin sen, että mielestäni kaikilla sektoreilla tarvitaan vuoropuhelua ja keskustelua siitä, minkälainen meidän tulevaisuuden sivistyspolitiikka on, minkälaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan, mitä ne osaamistarpeet ovat. Haluan käydä tätä keskustelua kaikilla sektoreilla: Haluan käydä sitä tiedemaailman kanssa tiedepolitiikan tulevaisuudesta. Haluan käydä suomalaisten kanssa keskustelua siitä, mitä odotuksia heillä on esimerkiksi koulutusjärjestelmän kehittämisen suhteen. Huomenna julkistamme tietoja lasten ja nuorten odotuksista harrastustoiminnalle muun muassa koulujen iltapäivissä. Meillä on laaja aineisto: tuhannet lapset ja nuoret ovat päässeet vastaamaan (Eduskunnasta: Kyllä vai ei?) ja niin edelleen. 

Elikkä tämän vuoropuhelun tarve on jatkuva, ja siinä haluan olla avoimesti mukana. Myöskin netissä on olemassa erilaisia sivustoja, missä voi osallistua — edustaja Arhinmäki, olkaa hyvä ja osallistukaa tekin. 

Herra puhemies! Tämä leikkauskeskustelu on tietysti käyty aika monta kertaa. Sen suhteen olemme samassa veneessä edellisen hallituksen kanssa: Edellinen hallitus joutui leikkaamaan koulutuksesta. Tämä hallitus joutuu leikkaamaan koulutuksesta. (Välihuutoja vasemmalta) Se on valitettavaa. Se johtuu siitä, että Suomi syö enemmän kuin tienaa. Me emme oikein pääse siitä yli emmekä ympäri. 

Tämän keskustelun seuraavan vaiheen tietysti pitäisi olla se, että kun nämä resurssit eivät merkittävästi kasva lähitulevaisuudessa, miten me voimme saada vähemmällä aikaan enemmän — se on iso kysymys suomalaisessa koulutuksessa. Me nyt panostamme aika voimakkaasti näihin kärkihankkeisiin, kuten ministeri täällä kertoo. Ja kun alkuperäinen kysymys koskee korkeakouluja, niin erityisen voimakas panostus on korkeakoulujen kärkihankkeisiin. Ehkä vielä uuttakin voitaisiin miettiä. Olemme pitäneet pitkään esillä ajatusta, jossa pienet ja keskisuuret yritykset kytkettäisiin tähän meidän innovaatiotoimintaan paremmin, siis t&k&i-panoksiin nykyistä paremmin. Sillä saataisiin myös t&k&i-panoksia Suomessa nousuun, tämmöinen innovaatiosetelin (Puhemies koputtaa) tyyppinen ajatus. Mitä te, ministeri, ajattelette? Voiko sitä... [Puhemies keskeytti puheenvuoron puheajan ylityttyä.] 

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan puheenjohtajan, edustaja Puumalan kanssa olemmekin jo aiemmin käyneet keskusteluja siitä, voisiko tällaista kokeilla, tällaista innovaatioseteliajatusta, missä erityisesti ammattikorkeakoulut ja yritykset, mahdollisesti juuri pk-yritykset siellä alueilla, voisivat lähteä tiivistämään yhteistyötänsä ja saada enemmän aikaan yhdessä. Tästä on keskusteltu myöskin elinkeinoministeri Rehnin kanssa, ja meillä on suunnitelmia liittyen siihen, että nämä pilotit voisivat lähteä käyntiin. Mielestäni ne olisivat positiivisia uusia avauksia niiden monien muiden avausten ohella, joita tällä hetkellä teemme. Todella kaikilla koulutusasteilla, lähtien ihan varhaiskasvatuksesta eteenpäin, pyrimme jatkuvasti löytämään (Puhemies koputtaa) uusia tapoja tehdä, koska se on ihan välttämätöntä — ei ainoastaan siitä syystä, että resursseja on vähemmän, vaan myös siitä syystä, että maailma menee koko ajan eteenpäin. Pitää kyetä pysymään siinä vauhdissa mukana ja rakentaa tulevaisuuden koulutusjärjestelmää, joka vastaa paremmin niihin maailman muutoksiin ja tarpeisiin. 

Arvoisa puhemies! (Ben Zyskowicz: Nyt, edustaja Kiuru, uskottava selitys!) Minusta oli hyvä, että ministeri Grahn-Laasonen kiinnitti huomiota siihen, että kahdessa vuodessa edeltävä hallitus todella sai kaksi merkittävää asiakirjaa aikaan: ensinnäkin vision siitä, mitä tullaan tulevaisuudessa tekemään, ja sen päälle vielä kansainvälisen asiantuntija-arvion siitä, onko oikea tämä Suomen visio, joka valmistui noin kuukautta ennen vaaleja, ja ehdotuksen siitä, että parlamentaarisesti työskenneltäisiin tämän korkeakoulu- ja tiedepolitiikan vision hankkimiseksi. Sen takia olisi hienoa, ministeri Grahn-Laasonen, että te voisitte ottaa tosissanne sen, että oppositio pääsisi mukaan auttamaan hallitusta tässä vaikeassa tilanteessa. Nimittäin te olette vaikeassa tilanteessa. Helsingin Sanomien tutkimus kertoo aika oikealla tavalla, mitä ajatellaan tällä hetkellä tiedemaailmassa: 2 000 professoria, joista lähes puolet vastasi Helsingin Sanomien kyselyyn, joista yli 850 professoria kuvasi teidän politiikkaanne epäonnistuneeksi tai lähes (Puhemies koputtaa) epäonnistuneeksi. Nyt menee ihan kaikki pieleen. (Puhemies: Nyt on ministeri Grahn-Laasosella puheenvuoro!) Miksi, ministeri, te ette ota opiksi tästä? 

Arvoisa puhemies! Todella tuossa Helsingin Sanomien jutussa — niin kuin sanoinkin, ymmärrän sen hyvin — professorit kritisoivat määrärahojen leikkauksia. Se on selvää, että jokaista leikkauspäätöstä kritisoidaan ja useimmiten vielä ihan hyvin perustein, koska ei tämä leikkaaminen mitään mukavaa puuhaa ole, niin kuin on huomattu. Mutta tässä tilanteessa, missä Suomi tällä hetkellä on, meidän on ihan väistämättä löydettävä uusia ratkaisuja, koska jos me jatkamme tätä menoa ja jatkamme tätä velkaantumista, niin meillä ei kohta ole mitään jäljellä tästä meidän hyvinvointiyhteiskunnasta, vaan sen perusta romuttuu. Siitä syystä näitä uusia tapoja toimia haetaan, ja minä toivoisin myöskin sitä, kun edustaja Kiuru tässä viittasi siihen työhön, mitä asiantuntijat tekevät, että lähdetään tähän mukaan. Kuullaan meidän asiantuntijoita ja tehdään sen pohjalta politiikkaa ja pyritään turvaamaan se, että meidän koulutusjärjestelmä kestää myös tämän vaikean tilanteen. 

Arvoisa puhemies! Kuullaan asiantuntijoita ja perutaan koulutukseen tehdyt leikkaukset. Me vihreät olimme vaaleissa tosissamme ja olemme oikeasti todella pettyneitä yhdessä opiskelijoiden ja korkeakouluväen kanssa siihen, että te petitte koulutuslupauksen, te petitte lupauksen siitä, että koulutuksesta ei enää leikata. (Ben Zyskowicz: Miksi leikkasitte viime kaudella, edustaja Niinistö?) Tämä yhteinen sitoumus annettiin, koska me tiesimme, että koulutuksessa ollaan jo lujilla, ja näin vaalien alla luvattiin. 

Yliopistoväki on huolissaan näitten leikkausten lisäksi myös siitä tavasta, miten puhutaan, että heidän tuloksensa olisivat keskinkertaisia tai siellä olisi paljon hallintoa. Tässä Helsingin Sanomien artikkelissakin tulee esille se, että tutkijat ja opettajat voivat joutua tekemään yhä enemmän hallintotöitä, jos hallinnosta vähennetään. Myös Luonnontieteellinen keskusmuseo, lasten rakastama museo, joutuu nyt vähentämään museonäyttelyitään, ja Kansalliskirjaston asema on nyt vaakalaudalla, esimerkiksi C-kasettien säilyttäminen, koska se luokitellaan hallinnoksi ja siellä tehdään kovia leikkauksia. (Puhemies koputtaa) Arvoisa ministeri, oletteko valmiita arvioimaan uudelleen koulutusleikkauksia myös tässä? 

Arvoisa puhemies! Paljon on jo sanottu, mutta sanon vielä sen, että me käymme jatkuvasti opetus- ja kulttuuriministeriössä, meidän virkamiehet, poliittinen johto ja sitten yliopistokenttä, hyvää keskustelua siitä, miten me selviämme tästä vaikeasta tilanteesta yhdessä. Näitä keskusteluja on käyty niin mainitun Kansalliskirjaston kanssa kuin on tarpeen käydä Helsingin yliopiston johdon kanssa ja kaikkien muidenkin osapuolten kanssa edelleen siitä, millä tavalla mennään eteenpäin. Pidän sitä tärkeänä, että pidämme tässä jatkuvasti sen yhteyden kunnossa ja että meillä on tällainen laajapohjainen näkemys siitä, mihin suomalaista tiedepolitiikkaa tulee viedä tulevaisuudessa. Siitä syystä myöskin nämä tiedevuoropuhelut, keskustelut tässä jo mainitsin.