Arvoisa puhemies! Julkisen talouden tila on sen verran huolestuttava, että mietintömme on niin pitkä, että en tätä esittele kokonaisuudessaan, vaan nostan täältä esille muutamia keskeisiä, tärkeitä huomioita, joita julkisen talouden suunnitelman osalta valtiovarainvaliokunta mietinnössään on halunnut tuoda esille. Valiokunnan perustelut alkavat talouden näkymillä ja haasteilla. Voi alkuun todeta, että julkisen talouden suunnitelma vuosille 2026—2029 pohjautuu valtiovarainministeriön huhtikuussa julkaistuun ennusteeseen. Ennusteessa on huomioitu hallituksen keväällä 2025 päättämien kasvutoimien välittömät vaikutukset julkisen talouden tuloihin ja menoihin.
Julkisen talouden alijäämä oli vuonna 24 ennakoitua syvempi: 4,4 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Elpyvän taloussuhdanteen ja hallituksen päättämien sopeutustoimien arvioidaan pienentävän alijäämää vuodesta 25 lähtien. Tästä huolimatta alijäämä pysyy koko kehyskauden yli kolmessa prosentissa suhteessa meidän bruttokansantuotteeseen. Myös suhdannevaikutuksista puhdistetun rakenteellisen jäämän ennustetaan olevan kehyskaudella 2,4—3,3 prosenttia alijäämäinen suhteessa meidän bruttokansantuotteeseen.
Valiokunta toteaa, että talouskehitykseen liittyy tällä hetkellä poikkeuksellisen suurta epävarmuutta. Maailmantalouden näkymät ovat hyvin epävakaat, ja elpymistä varjostavat kauppa ja geopoliittiset jännitteet sekä protektionismin kasvu. Suomen talouden tilanne voi näin ollen kehittyä myös ennustettua heikompaan suuntaan.
Valiokunta on huolissaan julkisen talouden jatkuvasta velkaantumisesta. Näköpiirissä oleva tulokertymä ei riitä rahoittamaan menoja tulevaisuudessa. Valtiovarainministeriö arvioi kestävyysvajeen olevan noin kaksi ja puoli prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen eli seitsemän ja puoli miljardia euroa vuoden 2029 tasolla.
Väestön ikääntyminen luo merkittävän haasteen julkiselle taloudelle ja sen kestävyydelle. Tarpeiden kasvaessa kykyä julkisten menojen kasvun hillitsemiseen sosiaali‑ ja terveyspalveluissa pidettiin asiantuntijakuulemisessa Suomen julkisen talouden kannalta kohtalonkysymyksenä. Myös voimakas puolustusmenojen lisääminen heikentää julkisen talouden kestävyyttä, minkä ohella talouteen kohdistuu muita paineita, kuten varautuminen ilmastonmuutokseen sekä julkisen infrastruktuurin uusimis‑ ja korjaustarpeisiin. Näistä puolustusmenojen lisäämisestä valiokunnan mietinnössä on tarkemmin myöhemmin, ja palaan siihen tässä esittelypuheenvuorossa myöhempänä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen bkt:n kehitys on ollut heikkoa ja jäänyt verrokkimaiden tasosta jo 17 vuoden ajan. Tuotantoresurssimme ovat alikäytössä, ja olemme menettäneet sen arvonlisäyksen, joka tuona aikana olisi ollut mahdollista resurssien täystyöllisyydellä saavuttaa. Valtiovarainministeriö ennustaa Suomen potentiaalisen tuotannon kasvavan keskimäärin noin 0,9 prosenttia vuodessa 2025—2029. Kehitys riippuu työpanoksen, pääomakannan ja kokonaistuottavuuden kehityksestä. Heikko tuottavuuden kasvu on yleistä myös muualla kehittyneissä talouksissa, mutta Suomessa työn tuottavuuden kasvu on ollut erityisen hidasta.
Valiokunta pitää tärkeänä, että talous‑ ja tuottavuuskehitykseen saadaan muutos. Uusiutumis‑ ja uudistumiskykyä tarvitaan niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla, jotta vähemmillä panoksilla saadaan aikaan enemmän ja parempaa. Tarvitaan kannustimia ja rohkeutta investoida pääomaan ja inhimilliseen pääomaan.
Arvoisa puhemies! Suomi haki huhtikuussa 2025 EU:n finanssipoliittisen lainsäädännön mukaisen kansallisen poikkeuslausekkeen aktivointia kasvavien puolustusmenojen vuoksi vuosille 2025—2028. Lauseke mahdollistaa väliaikaisen poikkeamisen nettomenopolusta siten, että jousto on rajoitettu puolustusmenoihin ja vuosittain enintään puoleentoista prosenttiin suhteessa bkt:hen. Toteutuessaan joustolla on suuri merkitys Suomelle julkista taloutta koskevien EU-sääntöjen noudattamisen arvioinnissa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kasvavista puolustusmenoista aiheutuu merkittävää velkaantumista. Tarve puolustusmenojen lisäämiseen on pysyvä, ja näiden menojen rahoittamiseen on löydettävä ylivaalikautiset ratkaisut.
Ulkoinen toimintaympäristö on ollut vaalikauden ajan epävarma, ja julkisen talouden alijäämän supistuminen on ollut hankalaa heikossa suhdannetilanteessa. Matalasuhdanteessa myöskään rakenteelliset työllisyystoimet eivät tuo odotettua vaikutusta. Suomen talouskehitys on ollut EU-alueella heikoimpien joukossa, joten kasvun vauhdittaminen on erityisen akuutti kysymys Suomelle. Valiokunta pitää tärkeänä kasvun nostamista talouspolitiikan keskiöön, sillä julkisen talouden kestävyyttä on mahdotonta turvata ilman riittävän nopeaa talouskasvua.
Valiokunta pitää kuulemisen asiantuntijoiden tavoin hallituksen uusia linjauksia merkittävänä suunnanmuutoksena. Puoliväliriihen verolinjaukset ovat rohkeita ja kunnianhimoisia. Veronkevennyksillä hallitus tavoittelee ennen kaikkea talouden kannustimien vahvistamista. Valiokunta kiinnittää huomiota kuitenkin siihen, että valtion budjettitalouden alijäämätilanne paranee hetkellisesti vuosina 26—27 mutta kehyskauden lopulla alijäämä on jälleen yli 12 miljardia euroa. Keskeinen, kertaluontoinen alijäämää parantava tekijä on VERistä tuloutus valtion talousarvioon. Asiantuntijakuulemisessa kyseisen tuloutuksen tarkoituksenmukaisuutta on kuitenkin haastettu. Vuodesta 2001 lähtien VERin nimellistuotto on ollut keskimäärin viisi ja puoli prosenttia vuosittain, kun taas valtionvelan efektiivinen keskimääräinen korkokustannus on ollut vain kaksi ja puoli prosenttia. Kokonaisuutena valiokunta kuitenkin pitää niin kutsuttua siltarahoitusta tarpeellisena toimena ennen verotoimien dynaamisten vaikutusten realisoitumista.
Talouskasvun tukemista on pidetty valiokunnan asiantuntijakuulemisessa laajalti perusteltuna, sillä talous‑, työllisyys‑ ja tuottavuuskasvun vauhdittaminen on tärkein keino julkisen talouden vakauttamiseksi. Valiokunta ottaa mietinnössään kantaa hallituksen kehysriihessä linjaamiin veroratkaisuihin, joita ovat muun muassa ansiotuloverotuksen keventäminen ja yhteisöverotus, josta valiokunta toteaa mietinnössään muun muassa seuraavaa: ”Yhteisöverotusta hallitus keventää laskemalla yhteisöverokantaa kahdella prosenttiyksiköllä 18 prosenttiin vuonna 2027. Sen staattinen vaikutus verotuloihin on arviolta 830 miljoonaa euroa tuloja vähentävä. Valtiovarainministerin muistion mukaan yhteisöveron alentamisen itserahoitusaste on noin 60 prosenttia. Asiantuntijakuulemisessa tuotiin esiin, että yhteisöveron alentamisen itserahoituksesta on olemassa vähemmän ja epävarmempaa tutkimusnäyttöä kuin ansiotulojen ylimpien rajaveroasteiden alentamisen vaikutuksista.”
Asiantuntijoista osa kiinnitti huomiota siihen, että yhteisöveron alentaminen saattaa olla kallis ja tehoton kasvutoimi. Suomen nimellinen yhteisöverotus on jo nykyisellään melko kilpailukykyisellä tasolla. Toisaalta efektiivisesti taso ei ole niin matala kuin nimellinen veroaste antaa ymmärtää. Kuulemisessa tuotiin esiin, että yhteisöverokannan alentamisen kannustinvaikutusta heikentää se, että osa verokannan alennuksesta kohdistuu aiemmin tehtyjen investointien tuottoihin. Verokannan laskun lykkääminen vuoteen 27 pienentää tätä ongelmaa mutta ei poista sitä kokonaan. Esiin nostettiin myös, että valtiovarainministeriön muistio sisälsi laskuteknisen virheen ja tämäkin huomioon ottaen itserahoitusaste on todellisuudessa merkittävästi alempi kuin 60 prosenttia. Kuulemisessa nousi esille, että verokannusteen tarkempi kohdentaminen saattaisi olla tehokkaampi keino lisätä yritysten investointeja, joskin hallinnollinen taakka olisi silloin suurempi.
Valiokunta ottaa mietinnössään kantaa myös panostuksiin t&k-toimintaan ja osaamiseen, työllisyyttä koskeviin toimiin, investointiohjelmaan ja muihin toimiin kasvun tukemiseksi. Mutta aivan erityisesti, ehkä aikaisemmista vuosista poiketen, meillä on täällä mietinnössä laajasti tekstiä puolustuksen rahoituksesta, josta jo alussa mainitsin. Siellä valiokunta muun muassa toteaa kannanotossaan, että puolustusmenojen bkt-osuutta merkittävämpää on se, millainen suorituskyky rahoituksella konkreettisesti saavutetaan ja millä aikajänteellä se on mahdollista saavuttaa. Tähän vaikuttaa esimerkiksi puolustusmateriaalin maailmanlaajuinen kysynnän kasvu ja siitä aiheutuvat hintapaineet ja toimitusvaikeudet. Muun muassa toimitushaasteiden takia materiaalihankintojen kohdennetun määrärahan siirtyvä erä on jo noussut poikkeuksellisen suureksi ollen noin 2,3 miljardia euroa vuoden 24 tilinpäätöksessä. Valiokunta korostaa, että puolustuksen kehittämisen keskeinen edellytys on tasapainoinen ja kestävä julkinen talous. Samalla vahvan puolustuskyvyn omaava maa on turvallinen ja vakaa toimintaympäristö ulkomaisille investoinneille, mikä parantaa puolestaan julkisen talouden näkymää.
Arvoisa puhemies! Näiden mietinnössä esiin tulleiden asioiden jälkeen valiokunnan päätösehdotus on, että eduskunta hyväksyy kannanoton valtioneuvoston selonteon 2/25 johdosta niin, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Siirrymme ryhmäpuheenvuoroihin. — Edustaja Paasi, olkaa hyvä.