Arvoisa puhemies! Kiitän valiokunnan puheenjohtajaa tiiviistä ja analyyttisestakin esittelystä tässä asiassa. Haluan esittää kolme lyhyttä kommenttia.
Ensimmäinen liittyy siihen, että tässähän on, kuten valiokunnan puheenjohtajakin totesi, hyvin paljon kysymys tietosuojasta. Jos konkretisoin asiaa esimerkillä: Jos henkilö on työskennellyt sellaisissa olosuhteissa, joissa hän tulee merkityksi tällaiseen syöpävaarallisen työn rekisteriin, ja sitten hän vaihtaa myöhemmin työpaikkaa, niin on erittäin merkittävää, että se tieto, tai ikään kuin leima, joka tämmöiseen rekisteriin kuulumisesta hänelle voisi olla tullut siitä, ei kulkisi väärällä tavalla eteenpäin, koska tiedämme, että työnantajat saattavat miettiä, että jos henkilö tulee vaikkapa työkyvyttömäksi ennenaikaisesti ja siitä aiheutuu sitten työnantajalle kustannuksia, niin se saattaa olla työhönottoa haittaava tai estävä tekijä — esitin vain tällaisen yhden esimerkin, mutta minusta nämä on täällä nyt hyvin hallittu sillä tavalla, kuin nämä on tähän kirjoitettu.
En halua laajentaa nyt ikään kuin muihin asioihin tätä asiaa, mutta sen verran kuitenkin, ilman mitään keinotekoista siltaa: esitän näkemyksen siitä, mikä yhteys nyt käsillä olevaan ja paljon keskusteltuun, kaikkiin tämän päivän asioihin liittyvään koronaepidemiaan tälläkin asialla voi olla, ja löydän siitä kaksi näkökulmaa:
Ensimmäinen on se, että ihmisen sairaudet kehittyvät hyvin monimutkaisesti, ja me olemme, lainausmerkeissä sanottuna, ihan käsittämättömän ihmiskokeen osana tällä hetkellä. Liikennetapaturmat vähenevät, työtapaturmat vähenevät, ja voimme olettaa, että myös työelämässä aiemmin esiintynyt altistuminen esimerkiksi syöpävaarallisille aineille vähenee, kun ei olla niissä töissä. Tämä tullee näkymään sitten sillä tavalla, että kun myöhemmin voimme jälkikäteen tarkastella näitä aikoja, joita nyt elämme, niin vaikka elämme tämmöisen epidemian aikaan, niin meillä tietyt sairaudet vähenevät.
Mutta sitten on se toinen puoli, johon täällä viitattiin itse asiassa edustaja Räsäsen puheenvuorossa, kun käsiteltiin tätä ajoneuvokysymystä. Eli nythän Suomessa vuosittain tulee noin 35 000 uutta syöpätapausta, ja ei tarvitse olla kuin kahden tai kolmen kuukauden jakso, jolloin ihmiset eivät hakeudu kiireettömään hoitoon tai eivät voi hakeutua kiireettömään hoitoon yhtä nopeasti kuin aikaisemmin, jolloin kysymys on siitä, että sinä aikana uusia syöpiä kuitenkin tulisi sitten useita tuhansia, ja vaikka vain murto-osaan niistä kohdistuisi diagnostiikan myöhästyminen, niin voimme nähdä myöhemmin syöpätapausten vaikeutumista ja kasvua näiltä osin. Eli tätä asiaa on täällä jo aikaisemmin käsitelty, ja sillä tavalla se liittyy nytkin käsiteltävään asiaan.