Arvoisa puhemies! Tämä ensimmäinen julkisen talouden suunnitelma tulee kovin pian hallitusohjelman käsittelyn jälkeen, ja pitkälti samat asiat ovat esillä, jotka ovat olleet tässä salissa ja laajemminkin keskustelun kohteena jo useiden kuukausien aikana. Varmasti tuossa seuraavassa, ensi kevään julkisen talouden suunnitelmassa sitten löydetään jo enemmän uusia painopisteitä. Mutta tähänkin JTS:ään erikoisvaliokunnat ovat paneutuneet huolella, ja tästä paksusta pumakasta löytyy kommentteja eri hallinnonaloilta kohdentuen kuitenkin juuri tämän JTS:n ajatuksen mukaisesti siihen, miten Suomen talous pidetään urallaan tulevina vuosina.
Valiokunnan mietintöön liittyy kolme vastalausetta, mutta esittelen nyt joitakin pääkohtia tästä valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä. Julkisen talouden suunnitelmaan sisältyy valtiontaloutta, kuntataloutta sekä työeläkelaitoksia ja muita sosiaaliturvarahastoja koskevat linjaukset vuosille 20—23. Se sisältää samalla Suomen vakausohjelman sekä vastaa EU:n vaatimukseen keskipitkän aikavälin budjettisuunnitelmasta. Kuntatalouden osioita täydentää vielä erikseen laadittu kuntatalousohjelma, jonka painopiste on kuntatalouden kehitysnäkymien ja valtion toimenpiteiden tarkastelussa. Valtiovarainvaliokunta on käsitellyt selontekoa lähinnä julkisen talouden yleisen kuvan ja talouden näkymien kannalta, kun taas mietinnön liitteenä olevien mainitsemieni muiden erikoisvaliokuntien lausunnoissa nostetaan esille hallinnonalakohtaisia kysymyksiä.
Yleisen näkemyksen mukaan Suomen talouskasvu hidastuisi selvästi vuonna 2016 alkaneen nousukauden jälkeen. Julkisen talouden suunnitelman pohjana olevan valtiovarainministeriön arvion mukaan bruttokansantuote kasvaa 1,5 prosenttia tänä vuonna, 1,0 prosenttia ensi vuonna ja hidastuu edelleen suunnittelukauden loppua kohden 0,7 prosenttiin vuonna 2023. Kotimaisen kysynnän on kuitenkin arvioitu pysyvän vakaana ja ylläpitävän talouskasvua. Myös taloudellisten tutkimuslaitosten esittämät arviot ovat samansuuntaisia.
Valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että julkisen talouden suunnitelman perusteella on riskinä, että Suomi rikkoisi vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevää osaa vuonna 20. Tämä aiheutuu osittain siitä, että pysyvät menolisäykset sekä tulevaisuusinvestoinnit toteutetaan etupainotteisesti, kun taas niihin liittyvät rahoitusratkaisut ajoittuvat pääosin myöhempiin vuosiin. Valtiovarainministeriön arvion mukaan Suomi noudattaa kuitenkin laajasti ottaen rakenteellista jäämää koskevaa pilaria eikä poikkeama ennalta ehkäisevän osan vaatimuksista muodostu merkittäväksi. Tämä hallitusohjelmassa sovittu mekanismi on uusi ja poikkeuksellinen, ja sen takia sen selvittämisessä kansainvälisille tarkkailijoille on ollut tekemistä, mutta se toimii, kunhan tuossa linjassa työllisyyden vahvistamisesta ja tarkasta taloudenpidosta pidetään kiinni.
Valiokunta korostaa, että hidastuva talouskasvu ja talouden rakenteelliset ongelmat edellyttävät hallitukselta aktiivista talous- ja työllisyyspolitiikka. Jotta tasapainotavoite saavutetaan, on myös toimeenpantava rakenteellisia uudistuksia, joista tärkeimpiin kuuluu edelleen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen. Sen valmisteluun hallituksen linjaukset antavat hyvät lähtökohdat. Keskeistä on myös parantaa talouden kasvuedellytyksiä vauhdittamalla osaamista ja innovaatioita luovia investointeja, kuten panostamalla tutkimus- ja tuotekehitykseen, osaamiseen sekä nuorten koulutusasteen nostamiseen. Samalla on myös huolehdittava riittävistä talouden puskureista, jotta julkinen velka ei aiheuta ongelmia seuraavien taantumien aikana.
Valiokunta katsoo hallituksen tavoitteenasettelun olevan selkeä ja pitää tärkeänä, että hallitus tavoittelee julkisen talouden tasapainoa vuoden 23 loppuun mennessä. Se on kiinteässä ajallisessa ja asiallisessa yhteydessä työllisyysasteen nostamiseen 75 prosenttiin. Valiokunta painottaa, että hallitusohjelman tavoitteet eriarvoisuuden vähentämisestä ja tuloerojen pienentämisestä ovat välttämättömiä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta. Näiden tavoitteiden kuten myös hiilineutraaliutta koskevan tavoitteen saavuttamista ja vaikutussuhdetta julkiseen talouteen on kuitenkin hieman vaikeampi arvioida kuin näiden enemmän matemaattisten tavoitteiden osalta.
Hallitus lisää pysyviä julkisen talouden menoja noin 1,4 miljardia vuoden 23 tasolla verrattuna tämän kevään tekniseen julkisen talouden suunnitelmaan. Panostuksia kohdennetaan muun muassa sosiaaliturvaan, sosiaali- ja terveyspalveluihin, varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja tutkimukseen sekä ympäristönsuojeluun ja ilmastopoliittisiin toimiin. Valiokunta toteaa, että päätetyt menolisäykset ovat suunnittelukaudella etupainotteisia suhteessa siihen, kuinka verotuloja lisäävät veroperustemuutokset kasvattavat tuloarviota. Tasapainotavoitteen saavuttaminen edellyttää siten tehokkaita toimia työllisyyden ja tuottavuuden parantamiseksi jo päätettyjen meno- ja tulomuutosten lisäksi.
Työllisyyden parantamisesta: Tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta on välttämätön, jotta julkisen talouden tasapainoa koskeva tavoite saavutetaan jo vuonna 23. Hallitus on käynnistänyt laajamittaisen valmistelutyön, jonka tavoitteena on kevääseen 20 mennessä laatia ehdotukset niistä toimenpiteistä, joilla työllisten määrä kasvaa 30 000:lla. Asiaa valmistellaan parhaillaan kolmikantaisissa työryhmissä, joiden ehdotusten pohjalta hallitus tekee lopulliset linjaukset budjettiriihessä syksyllä 20.
Valiokunta painottaa toimien monipuolisuutta, sillä mikään yksittäinen uudistus ei kohenna työllisyyttä riittävästi, vaan tarvitaan useita samaan suuntaan vaikuttavia toimenpiteitä. On parannettava muun muassa työvoimapolitiikan palvelurakennetta, edistettävä työkykyä ja työperäistä maahanmuuttoa ja lievennettävä kohtaanto-ongelmaa. Myös työvoimapalvelujen resursseista on huolehdittava, sillä moni työtön työnhakija tarvitsee laadukasta henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta.
Valiokunta korostaa osaamista parantavia toimia, sillä väestön koulutustaso ei ole enää noussut ja se on jo jäänyt jälkeen monista verrokkimaista. Huolestuttavaa on, että parhaassa työiässä ikävälillä 25—54 olevista suomalaisista lähes 200 000 henkilöllä ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa, mikä heikentää olennaisesti työllistymismahdollisuuksia. Valiokunta pitää välttämättömänä, että hallitusohjelmaan sisältyvästä 4 prosentin t&k-tavoitteesta pidetään johdonmukaisesti kiinni myös seuraavissa julkisen talouden suunnitelmissa, sillä osaaminen ja korkeatasoinen tutkimus- ja kehitystoiminta on Suomen menestymisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn välttämätön edellytys.
Valtiovarainvaliokunta toteaa edelleen näistä hiilineutraaliustavoitteista, että tavoitteet ovat kunnianhimoisia ja niiden saavuttaminen edellyttää mittavia muutoksia ihmisten kulutus- ja liikkumistottumuksiin. Tarvitaan poikkihallinnollisia, useille eri hallinnonaloille kuuluvia toimia ja erityisesti uusia kierto- ja biotaloutta edistäviä ratkaisuja. Keskeistä on myös varmistua näiden toimenpiteiden johdonmukaisuudesta ja yhteensopivuudesta.
Valiokunta pitää tärkeänä, että toteutettavien toimien vaikuttavuutta seurataan läpi vaalikauden osana julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvää kestävän kehityksen osiota. Samalla tulee kehittää arvioinnissa käytettäviä mittareita. Valiokunta jakaa hallituksen käsityksen siitä, että kunnianhimoinen, johdonmukainen ja ennakoiva ilmastopolitiikka luo myös vakaan investointiympäristön, mikä on mahdollisuus suomalaisille yrityksille ja työllisyydelle.
Valiokunta nostaa velkojen osalta esiin myös kotitalouksien velkaantumisen kasvun. Kasvava velkaantuneisuus on viime aikoina herättänyt huolta viranomaisten keskuudessa, muun muassa Euroopan järjestelmäriskikomitea ja IMF ovat varoittaneet Suomea asiasta. Kuluttajien luottamukseen perustuva yksityisen kulutuksen kasvu on hyvin herkkä negatiivisille uutisille, joten kotitalouksien kasvava velkaantuneisuus muodostaa riskin myös talouskehitykselle, ja valmisteltuja toimenpiteitä on syytä lähteä määrätietoisesti toteuttamaan.
Kokonaisuutena valtiovarainvaliokunta siis ehdottaa, että eduskunta hyväksyy kannanoton selonteon johdosta, eikä sillä ole huomautettavaa valtioneuvoston kokonaislinjaan.
Aivan lopuksi lainaan yhtä asiantuntijalausuntoa, tässä tapauksessa Akavalta, joka tuo hyvin esiin sen peruskysymyksen, joka tuleville vuosille edessämme aukeaa: ”Syntyvyys on alentunut jyrkästi, nuoremmat ikäluokat kutistuvat ja työikäinen väestö supistuu. Työpanoksen väheneminen uhkaa jarruttaa talouskasvua, joka on viime kädessä ainoa kestävä tapa rahoittaa kasvavat julkiset menot, joita väestön ikääntyminen paisuttaa. Tämä korostaa työllisyyden parantamisen tärkeyttä. Mitä ylemmäksi se saadaan, sitä pienempi kasvujarru työpanoksen tulevasta vähenemisestä syntyy. Mahdollisimman monen työikäisen pitäisikin olla töissä. Menolisäyksiä, etenkin pysyviä, kannattaa harkita kasvun ja työllisyyden näkökulmasta. Pitää arvioida, vahvistavatko ne työllisyyttä ja talouskasvua.”
Ensimmäinen varapuhemies Tuula Haatainen
:Sitten mennään ryhmäpuheenvuoroihin.