Arvoisa puhemies! Suomalaisen koulutusjärjestelmän yksi ihailtu vahvuus on se, että meillä koulutuspolitiikkaa tehdään pitkäjänteisesti, ja kiitänkin hallitusta siitä, että se toimeenpanee omassa ohjelmassaan viime hallituskaudella tehtyjä isoja koulutuksen uudistuksia, kuten ammatillisen koulutuksen reformia, lukiolakia, uutta varhaiskasvatuslakia, jatkaa Lukuliikettä ja on myöskin ottanut ohjelmaansa viime hallituskaudella jo sovitun korkeakouluvision tavoitteet.
Esitän muutamia kysymyksiä, jotka vielä jäivät ehkä epäselviksi tässä keskustelussa, joista ensimmäinen ja tärkein liittyy nimenomaan tutkimusmäärärahoihin. Tässä korkeakouluvisiossa ja hallituksen ohjelmassakin tavoitellaan 4 prosentin bkt-osuutta tki-toiminnassa, eli esitän kysymyksen tutkimuksen, innovaatioiden ja kehittämistoiminnan rahoituksesta. Hallituksen omassa budjettikirjassa todetaan, että tki-intensiteetti säilyy ensi vuonna nykytasolla, siis aiemmalla tasolla, emmekä vielä ole saaneet nähdä sellaista tiekarttaa, joka tätä asiantilaa muuttaisi. Toivoisinkin, että hallitus ottaisi kannan siihen, minkä takia Suomen Akatemialta ensi vuoden budjetissa leikataan, kun se on nimenomaan sitä kaikkein korkeatasoisinta tutkimusrahoitusta. Viime hallituskaudella meillä oli erittäin vaikea taloudellinen tilanne, kuten edelliselläkin hallituksella oli, ja siitä huolimatta Akatemian määrärahat aina turvattiin, ja itse asiassa myöntövaltuus kasvoi. Toivoisinkin kuulevani perustelun sille, miksi tämä linja on muuttunut.
Se on tärkeä asia, että hallitus kiinnittää huomiota Pisa-tulostenkin jälkeen peruskoulun tasa-arvotyöhön ja jatkaa myöskin tasa-arvorahoitusta. Pitäisin kuitenkin perusteltuna sitä, että nyt kun taloudellinen tilanne hallituksen silmin näyttää mahdollistavan lisäyksiä, niin nämä lisäykset tehtäisiin sillä tavalla pysyvästi, että ne eivät olisi vuosittaista hankerahoitusta.
Peruskoulu Suomessa onnistui tasaamaan kotitaustaeroja ja toteuttamaan tasa-arvon tärkeää ihannetta oppimistuloksissa ennen paremmin kuin nyt, ja tutkimustieto kasvavasti meille sen vahvistaa, että panostuksia tarvitaan ennen kaikkea sinne varhaisiin vuosiin. Meillä on Suomessa yksi OECD-maiden matalimmista varhaiskasvatuksen osallistumisasteista, ja sen takia ehdottaisinkin, että hallitus vielä harkitsisi omat prioriteettinsa kertaalleen niin, että kun hallitus valmistelee nyt isona hankkeena oppivelvollisuuden pidentämistä, niin se toteutettaisiin, niin kuin tutkimustieto meille kertoo, vaikuttavammin panostamalla nimenomaan varhaisiin vuosiin, lapsuusvuosiin: laajennettaisiin varhaiskasvatusta kattamaan koko ikäluokka ja toteutettaisiin kaksivuotinen esiopetus. Nähdäksemme tämä rahoitus, joka käytetään, noin 100 miljoonaa euroa tulevina vuosina, oppivelvollisuuden pidentämiseen, olisi siis paremmassa käytössä, jos se kohdennettaisiin päiväkoti-ikäisiin, sinne lapsuusvuosiin, ja sitä kautta varmistettaisiin, että jokaisella lapsella on hyvä alku opintielle ja elämänsä polulle. Näin ollen pystyisimme vaikuttamaan positiivisesti myöskin toisen asteen läpäisyyn ja kauttaaltaan oppimisen polkuun. Ongelmahan on nimenomaan siinä, että toisen asteen koulutus jää kesken, koska perusopetuksen jälkeen kaikilla ei ole esimerkiksi sellaista monipuolista lukutaitoa, joka vaadittaisiin, että voisi pärjätä vaativammissa opinnoissa.
Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa on paitsi otettu sisään ja nähty hyväksi ja myönteiseksi nämä hallituksen tekemät budjettiratkaisut koulutuksessa, sen lisäksi myöskin tehty niiden päälle lisämäärärahaehdotuksia, joita hallituspuolueiden vielä olisi mahdollista halutessaan tukea. Näitä ovat muun muassa varhaiskasvatusmaksujen alentaminen merkittävästi. Se toisi kaivattua positiivista myöskin lapsiperheiden talouteen mutta ennen kaikkea mahdollistaisi yhä useamman lapsen osallistumisen tärkeään varhaiskasvatukseen.
Lisäksi meillä on peräti miljardin pääomitus korkeakouluille, mikä lisäisi korkeakoulujen taloudellista autonomiaa, ja tätä ehdottomasti suosittelen harkitsemaan. Se olisi mahdollista toteuttaa omaisuuden myyntituloista kestävästi. 140 miljoonaa euroa lisäystä tutkimukseen niin, että siinä huomioidaan sekä Suomen Akatemia, Business Finland että esimerkiksi lääketieteen kliininen tutkimus.
Vielä viimeisenä asiana tasa-arvorahoitus ja ammatillisten opettajien rahoitus. Se olisi mahdollista toteuttaa pysyvänä rahoituksena, jolloin ei tarvitsisi käydä tähän vaikeaan kysymykseen siitä, mitä tapahtuu ammatillisen koulutuksen opettajille määräaikaisten työsuhteiden päättymisen jälkeen, kun tiedossa on, jaostossakin tuodun mukaan, ettei se ole edes mikään määräaikaisuuden peruste, että hankerahoitus on määräaikaista. Eli tämä on erittäin ongelmallista käytännön [Puhemies koputtaa] toteutuksessa arjessa ammatillisen koulutuksen oppilaitoksissa.
Mutta kiitos monista hyvistä asioista.