Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kansanedustajat! Pyysin alun perin puheenvuoroa tähän keskusteluun käydäkseni keskustelua valtiosääntöoikeudesta, mutta muutama sana tähän alkuun tästä opintotuen indeksin poistamisesta tällaisena substanssikysymyksenä.
Edustaja Aalto esitti minulle vaativia kysymyksiä mutta joutui valitettavasti poistumaan ennen kuin pääsin vastaamaan, mutta voin hänelle vastata ja muillekin, että en ollenkaan ole osallistumassa tähän huutokauppaan opintotuen tasosta ja sen korotustarpeista. Päinvastoin, viime vaalikaudella, kun tästä indeksiin sitomisesta päätettiin, niin muistan olleeni ainoa, joka siinä keskustelussa kyseenalaisti sen päätöksen järkevyyden. Kysyin silloin, ymmärrämmekö me täällä — tarkoitin eduskunnassa — missä tämä maa taloudellisesti menee, ja täällä me vain — siis viittaan viime vaalikauteen — lisäämme erilaisia sosiaalietuuksia, ja sen päälle vielä kaikki, suunnilleen kaikista puolueista, vaativat, että lisää pitäisi tehdä. Itse olen sitä mieltä, että meillä on Suomessa suunnilleen maailman anteliain opintotukijärjestelmä, enkä todellakaan näe mitään tarvetta näin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa lähteä sitä parantamaan, ja luonnollisesti hyväksyn erilaiset välttämättömät säästöt myös tältä osin.
Mielenkiintoista sinänsä — enkä nyt mene tähän pidemmälle — oli ja on aikaisemminkin ollut se, että esimerkiksi laitavasemmisto ei todellakaan hyväksy sitä, että vanhempien tulot lainkaan vaikuttaisivat opiskelijan yhteiskunnalta saamaan tukeen. Minä taas olen niin vanhan liiton mies, että ajattelen, että jos me rikkaiden lapsille antaisimme vähemmän opintotukea, sitä saattaisi riittää jopa enemmän annettavaksi niille opiskelijoille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Minä tiedän kaikki nämä universaaliperiaate- ja muut vastalauseet, mutta kun täällä eräs kansanedustaja kertoi opiskelevasta pojastaan, niin onhan se hyvä, että me kaikki täällä kannamme huolta siitä, että kansanedustajienkin lapset varmasti saavat veronmaksajien rahoilla opintorahaa sen sijaan, että näillä kansanedustajan tuloilla elävillä kansanedustajilla, joilta varmasti riittäisi rahaa myös omien lasten taloudelliseen tukemiseen, vaikka lapset olisivatkin jo 18 vuotta täyttäneitä, olisi joku vastuu ja hyvätuloisilla ja varsinkin suurituloisilla ihmisillä jälkeläistään, vaikka nämä olisivatkin 18 vuotta täyttäneitä.
Mutta minä tiedän, että tämä on hyvin vanhanaikaista puhetta, koska totta kai täällä huudetaan, että kaikille kuuluu yhteiskunnan ja veronmaksajien maksama opintoraha eivätkä missään nimessä vanhempien tulot saa, missään nimessä tietystikään, vaikuttaa millään lailla asiaan. Minä olen niin vanhanaikainen, että vaikka minulla on lapsi, joka on jo 30 vuotta täyttänyt, niin koska hän on päätoiminen opiskelija, niin vaan itse taloudellisesti häntä tuen ja luulen, että käytännön elävässä elämässä näin teette te kaikki muutkin.
Mutta mennään siihen valtiosääntöön. Olen aikaisemmin eduskunnan pöntöstä monta kertaa arvostellut perustuslakivaliokunnan tiukkoja tulkintalinjoja ja kohdistanut kritiikkiä myös perustuslakivaliokunnan vakituisesti kuuntelemiin asiantuntijoihin. Nyt tässä opintotukilausunnossa perustuslakivaliokunta on kuunnellut vain kahta asiantuntijaa valtiosäännön puolelta, eivätkä hekään kuulu niihin eniten kuultuihin, joten en voi tässä vaiheessa tulilinjalleni ottaa niinkään näitä perustuslakiasiantuntijoita, ennemminkin pitää katsoa tietysti valiokunnan puheenjohtajien ja jäsenten suuntaan, mutta tässä tapauksessa haluan aivan suoraan myös kiinnittää katseeni valiokuntaneuvosten suuntaan.
Mistä on kyse? Kyse on siitä, että perustuslakivaliokunta antamassaan lausunnossa kirjoittaa — mikä on fakta — että sen mielestä indeksisidonnaisuudesta luopumisen taloudellinen merkitys yksilötasolla ei ole kovin merkittävä, kun otetaan huomioon arviot indeksin odotettavissa olevasta kehityksestä lähivuosien aikana. No, tämähän on totta. Sen jälkeen valiokunta kirjoittaa näin, yksimielisesti: valiokunnan mielestä ehdotus ei siten — painotus sanalla siten — merkitse sellaista perusoikeuden toteutumistason heikennystä, joka muodostuisi valtiosääntöoikeudellisesti ongelmalliseksi. Eli tästä voimme lukea, että mikäli meillä olisi odotettavissa lähivuosina nopeampaa inflaatiota tai mikäli hallitus olisi esittänyt esimerkiksi 5 prosentin leikkausta opintorahaan tai mikäli hallitus olisi esittänyt niin kuin on ilmoittanut esittävänsä — kun nyt säästetään noin 20 miljoonaa vuositasolla vuonna 19 ja tarkoitus on säästää vielä 50 miljoonaa enemmän — tämän 50 miljoonan euron säästöä tässä yhteydessä, niin tämän perustuslakivaliokunnan yksimielisen lausunnon valossa siitä olisi muodostunut valtiosääntöoikeudellisia ongelmia.
En ollenkaan hyväksy tätä ajattelua. Meillä ei ole voimassa sellaista perustuslakia — en ainakaan minä ole ollut sitä säätämässä, ja olen ollut säätämässä voimassa olevaa perustuslakia — jossa me olisimme naulanneet kiinni esimerkiksi nykyisen opintorahan tason perustuslain suojaamaksi tasoksi joko sivistyksellisten perusoikeuksien kannalta, muistaakseni 16 §, tai sosiaaliturvaan liittyvien perusoikeuksien kannalta, 19 §. Päinvastoin, kun perusoikeusuudistus tehtiin, silloin hallituksen esityksessä ja perustuslakivaliokunnan käsittelyssä todettiin, että "sosiaaliturvaa suunnitellaan ja kehitetään yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen mukaisesti ja että kansantalouden ja julkisen talouden tila voidaan ottaa huomioon mitoitettaessa sellaisia etuuksia, jotka julkinen valta välittömästi rahoittaa". Tämä on minun mielestäni täydellinen itsestäänselvyys. Ja se, että me nyt vuonna 2015, parikymmentä vuotta sen jälkeen kun perusoikeusuudistus tehtiin, perustuslakivaliokunnan lausunnoilla rupeamme naulaamaan kiinni voimassa olevia etuustasoja ja annamme ymmärtää tällä siten-sanalla, että jos sinne tehdään vähän merkittävämpi muutos kuin mitä nyt indeksijäädytys matalan inflaation aikana tarkoittaa, ollaan ajautumassa perustuslaillisiin ongelmiin, on minusta täysin käsittämätön tulkinta eikä se perustu meidän perustuslakiin eikä sen esitöihin.
Haluan vielä siis sanoa, kun puhutaan sivistyksellisistä oikeuksista 16 §:ssä, että kun meillä on kuitenkin mahdollisuus opintolainaan, niin jo opintolaina sinänsä mahdollistaa sen, että hyvin vaatimattomista, köyhistä oloista voidaan opiskella niin pitkälle kuin älliä riittää ja tahtoa opiskella riittää. Ja näin juuri tässä maassa on käynyt. Täällä sanottiin, että ei pidä katsoa taaksepäin. Mutta haluan sanoa, että kun suuret ikäluokat tulivat opiskelemaan korkeakouluihin 60-luvun lopulla, ei ollut mitään opintorahaa, oli opintolaina, ja opintoraha alkujaan tuli 70-luvun alussa muistaakseni niin, että kaikkein köyhimpien perheiden lapset saattoivat saada opintorahaa. Silloin ei kukaan älynnyt vaatia, että myös kansanedustajien lasten pitää saada opintorahaa niin kuin tänä päivänä laitavasemmisto ja kaikki muutkin täällä salissa vaativat. Nämä suurten ikäluokkien edustajat, kymmenettuhannet, jotka tulivat köyhistä oloista, opiskelivat maistereiksi ja tohtoreiksi tämän opintolainan turvin, ja se täytti sivistykselliset oikeudet. Jokaisella on mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin älliä riittää, omista tai vanhempiensa tuloista ja varallisuudesta riippumatta.
Tällä hetkellä perustuslakivaliokunnassa taitaa olla lapsilisien indeksin poistamisesitys. Jos tällä linjalla jatketaan, niin perustuslakivaliokunta seuraavaksi toteaa, että no joo, kun on matala inflaatio, niin lapsilisistä voidaan poistaa indeksit mutta perustuslaillisia ongelmia tulee, jos inflaatio on nopeampi. Tämä on täysin kestämätön ajatus, että juuri ne sosiaalietuuksien tasot, jotka meillä sattuu olemaan nyt vuonna 2015, olisi jotenkin perustuslaissa naulattu siksi vähimmäistasoksi, joka pitää olla riippumatta siitä, mihin tämän maan talous on menossa — vaikka se olisi menossa päin mäntyä, niin kuin se juuri tällä hetkellä on.
Lopuksi sanon, että luulen, että meidän näkökulmamme tähän perustuslailliseen kysymykseen ovat niin erilaiset, kun te täällä ennen kaikkea katsotte asiaa näiden opiskelijoiden ja opiskelijaliikkeen monivuotisen taistelun ja monivuotisten vaatimusten valossa, että en ryhdy tähän keskusteluun tämän pitempään, mutta toivon, että perustuslakivaliokunnan valiokuntaneuvos ja perustuslakivaliokunnan jäsenet ja perustuslakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat kuitenkin noteeraisivat tämän kritiikin, joka tässä nyt on esitetty.