Arvoisa puhemies! Täällä on viimeaikaisissa puheenvuoroissa ihan viisaita sanoja mielestäni käytetty.
Ensinnäkin tähän Terrafame-, Talvivaara-asiaan: Tässähän hyviä vaihtoehtoja ei ole. Mutta kyllä peräänkuuluttaisin erityisesti valtiovarainvaliokunnalta tässä korostetusti roolia itsenäisenä ikään kuin controllerina, koska kyllä tässä minun mielestäni ihan luonnollisesti on se riski, että erityisesti työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesten, jotka ovat tätä vuosia juoksuttaneet, on tietysti vaikeaa ikään kuin löytää sitä kohtaa, jossa myönnettäisiin, että okei, nyt on pakko pistää peli poikki ja valita se kaikkien kannalta sinänsä ikävä vaihtoehto, että edelleen kuluu veronmaksajien rahaa runsaasti, mutta ei enää edes yritetä nostaa kaivosta tässä tilanteessa pystyyn vaan aletaan ajaa sitä alas.
Nythän tämä 38,5 miljoonaa euroa, joka tosiaan ei sinänsä ole budjettitaloudessa uutta rahaa vaan on jo tähän hankkeeseen aiemmin osoitettu mutta siirretään nyt ikään kuin aktiivitoimintaan, ei ole tässä kokonaisuudessa iso asia, mutta kannattaa tietysti kiinnittää itse kunkin huomiota siihen, että sillä nykyisellä kaivoksen tappiotahdilla se riittäisi vain noin kahdeksi kuukaudeksi, jolloin tietysti herää kysymys siitä, onko tarkoitus vielä vaivata sitten ennen kesälomiakin eduskuntaa uudestaan lisätalousarvion muodossa, jos ei tähän ratkaisua synny. No, uskon siihen, että tässä on olemassa perusteltuja odotuksia siitä, että muuta pääomaa kaivokselle löytyy ja että siinä on tietty mahdollisuus, että se lähtisi elämään, mutta itse kyllä suhtaudun tähän aika skeptisesti, koska tässä on tavallaan kolme isoa riskiä, joista kukin voi yksinkin tämän homman kaataa.
Ensinnäkin nikkelin hintariski: Kaikki tiedämme, että silloin kun kaivosta lähdettiin tekemään, puhuttiin moninkertaisesta nikkelin hinnasta. Se kävi jopa 50 000 eurossa tonnilta, nyt se on siellä 8 000:ssa, eikä ole mitään syytä olettaa, että raaka-aineiden hinnat lähivuosina nousisivat.
Toinen on teknologiariski. Asiantuntijoita löytyy joka lähtöön, toimiiko vai eikö, mutta joka tapauksessa se on riski, jota ei näissä oloissa ole missään kokeiltu.
Kolmas on sitten tämä regulaatioriski, joka tietysti voi tuottaa sen nopean ratkaisun. Jos Vaasan hallinto-oikeus asettuu hankalaksi, niin silloin tässä varmaan asettaudutaan sitten nopean alasajon tielle.
Tässä on paljon sellaisia tietoja, joita meille ei voida antaa, joita ei välttämättä voida edes valiokunnille antaa, ja se minun mielestäni osoittaa sen, että valtio on huono toimimaan tämmöisenä riskisijoittajana ei-julkisissa asioissa. Sen takia ainoa peruste, minkä takia tätä valtion rahoilla voidaan jatkaa, on se ympäristökatastrofin estäminen mahdollisimman kohtuullisilla kustannuksilla, jos on vielä toivoa, että ne kustannukset olisivat kohtuullisemmat, jos sitä pyöritetään, kuin silloin, jos se ajetaan alas.
Työllistämishankkeena tämä ei ole tehokas. Silloin kannattaa hakea ihan muita investointikohteita tämmöisille rahoille, jos työllistämisen kautta tätä katsotaan.
Mutta todella toivon, että seuraavan kerran, kun tämä asia on salissa, meillä on selkeämpi johtopäätös siitä, mihin Talvivaarassa mennään. Ei voi olla niin, että vuodesta toiseen tekohengitetään näkymällä, että potilas ei koskaan parane.
Metsähallituksesta sen verran sanoisin, että se olisi selkeyttänyt ainakin ympäristövaliokunnassa käsittelyä, jos tämä lisätalousarvion jaottelu ja tiedot olisivat olleet jo siinä vaiheessa tiiviimmin mukana. Yleisestihän tästä asiasta on valtavasti liiallisia pelkoja — puhutaan, että ollaan myymässä kansallisomaisuutta. Hehtaariakaan ei valtion ulkopuolelle Metsähallitus-lain tai tämän lisätalousarvion takia myydä, ja itse asiassa 55 prosenttia, siis yli puolet, Metsähallituksen hehtaareista ollaan tällä lisätalousarviolla osoittamassa nimenomaan siihen muuhun omaan pääomaan, jolla ei siis ole tuottotavoitetta. Eli aika päinvastaisen käsityksen saa julkisesta sanasta — tai julkisesta keskustelusta ainakin täällä etelän mediassa.
Silti olen sitä mieltä, niin kuin tässä edustaja Kulmuni muun muassa viittasi, että näiden Ylä-Lapin virkistysmetsien, joita ollaan siirtämässä tuottotavoitteen mukaiseen 40 000 hehtaariin, metsätaloudellinen arvo on niin pieni, että itse kyllä kallistuisin sille kannalle, että vältetään ylimääräisiä kiistoja ja pidettäisiin tällaiset asiat omassa muussa pääomassa ilman tuottotavoitetta. Sama koskee valtion retkeilyalueita, joiden tuotto on alle 3 promillea Metsähallituksen liikevaihdosta. Olisi selkeämpää, että meillä olisi nämä asiat muussa omassa pääomassa, kun on joka tapauksessa rajoituksia niiden käytölle.
Luonnonsuojelualueista sanon, että paitsi että Hossa perustetaan, tärkeää on myös se, että puoli miljoonaa ohjataan Porkkalan luonnonsuojelualueen perustamiseen, joka oli se osa sitä kokonaisuutta, kun hallitus päätti kansallispuiston perustamisesta, ja se tulee todella tarpeeseen merellisenä virkistysalueena, luonnonkohteena täällä etelässä.
Pietari-säätiön osalta tämä on välttämätön tekohengitys, joka nyt tehdään koulun toiminnan aikaansaamiseksi, mutta erityisesti kyllä kannustan niihin ratkaisuihin, joilla pysyvä ratkaisu saadaan siihen Pietarin Suomalaisen Koulun kiinteistön toisenlaiseen omistustapaan, josta tällä hetkellä neuvotellaan.