Arvoisa puhemies! En esittele tätä aloitetta sen takia, että en kyseiseen valiokuntaan kuulu. Mutta sen takia haluan pitää puheenvuoron, että todella olen odottanut tätä paperia tähän saliin, odottanut ja toivonut, että joku asia muuttuisi. Ikävä sanoa, että olen hyvin pettynyt — hyvin, hyvin pettynyt. Melkein tekisi mieleni sanoa, että tämä on tyyppiesimerkki huonosta lainsäädännöstä, missä ongelmiin ei puututa, niihin ongelmiin, mihin tässä oltaisiin voitu puuttua, kun me puhumme perintätoimesta.
Tässä perusperiaatteena muuttuu näköjään ainoastaan yksi asia: nämä yritykset täytyy rekisteröidä, mutta niillä ei enää tarvitse olla lupaa. Tämä on minusta aivan pöyristyttävä ja käsittämätön asia, koska tähänkin saakka perintä, mitä meillä on, on aina ollut luvanvaraista toimintaa, ja kyllä ne firmat jollakin tavalla rekisterissäkin ovat olleet. Suurin osa niistä on ollut osakeyhtiöitä. Ei niitä ihan noin vain tuulesta temmaten ole tehty. Mutta jos pelkkä rekisteröinti riittää, niin kuka tahansahan voi mennä rekisteröimään itselleen perintäfirman. Ja voin taata, että se on kannattavaa toimintaa.
Tässä lainsäädännössä oltaisiin voitu ottaa esille esimerkiksi se, että summaarisia asioita, jotka ovat esimerkiksi terveyskeskuslaskuja, hammaslääkärilaskuja, kuntayhtymän laskuja, ei saa pyörittää perintäfirmojen kautta, koska kun nämä perintäfirmoihin menevät, niin perintäfirmojen kustannukset, korot ja kulut lisäävät koko ajan kustannuksia asiakkaalle, joka niitä maksaa. Surkuhupaisinta tässä on se, että vaikka asiakas saisi maksettua sen 22 euron terveyskeskuslaskun mutta ei 16 euron perintäfirman laskua eikä seuraavaa 16 euron laskua plus kahta kympin laskua, jotka ovat ne, mitkä minimissään tulevat, niin sen jälkeen tämä perintäfirma voi viedä nämä oikeuteen, hakea oikeuden päätöksen, jolloin kulut nousevat, kun ne menevät perintäfirman kulujen osalta ulosottoon, jopa noin 280 euroon — 22 eurosta.
Ja me sallimme tämän. Me sallimme tämän nyt sillä tavalla, että kuka tahansa menee ja rekisteröi firman. Tämä on erittäin hyvä bisnes. Me sallimme tässä myöskin velkojen myynnin — jos yksi perintäfirmoista ei saa perittyä, niin myydään ne kunnalliset laskut seuraavalle firmalle — semminkin, kun meillä on olemassa lainsäädäntö, jossa esimerkiksi asiakasmaksulaissa on tapoja, joiden avulla asiakasmaksuja on tarkoitus rajoittaa. Lain 11 §:n mukaan asiakasmaksuja voi alentaa tai jättää kokonaan perimättä, ellei asiakkaalla ole varaa niitä maksaa. Ja nämä koskevat terveyskeskusmaksuja, kunnallista hammaslääkäriä ja kuntayhtymiä. Tämä on täysin mahdollista, mutta meillä ei tehdä sitä. Tämä lain kirjain on kuollut. Me annamme perintäfirmojen toimia. Miksi? Minun on valitettavasti jälleen kerran sanottava, että tämä on sitä kaverikapitalismia. Tässä annamme yksityisille firmoille mahdollisuuden kerätä köyhiltä ihmisiltä viimeisetkin pois, ei enää edes niitä tuhkia pesästä, vaan ihan sen pesän pohjatkin pois, niin että mitään ei sinne jää.
Sanotaan, että tämä, että pitää rekisteröidä, edistää harmaan talouden torjuntaa. Millä tavalla se, että ulkomainen firma, ylikansallinen firma, pitää rekisteröidä Suomessa, estää harmaata taloutta? Kertokaa minulle, mikä on se tapa, millä se estää harmaata taloutta. Sillä samalla firmalla on lupa antaa konserniavustuksia toiseen maahan joko tytäryhtiölleen tai emoyhtiölleen ja kiertää siten Suomen veroja, mihin me emme puutu. Se lainsäädäntö on meillä ajalta ennen pääomien vapaata liikkuvuutta Euroopassa. Siihen me emme halua puuttua, koska nämä ylikansalliset yhtiöt ovat pörssiyhtiöitä ja myöskin meillä on mahdollisuus ostaa niiden osakkeita. Miksipä muuttaa tuommoista mukavaa tulonlähdettä?
Minä en löytänyt tästä esityksestä kohtaa siitä, kuinka iso osa perintäyhtiöitten perimistä maksuista siirtyy lopulta ulosottotoimen perittäväksi, koska perintäyhtiö ei saa tehtyä sitä. Mikä sielu meillä on siinä, että meidän täytyy kasvattaa näitten ihmisten näitä maksuja tässä välissä? Miksi firmat eivät peri itse? Miksi firmat eivät lähetä sitä toista karhukirjettä? Ja sen jälkeen, jos täytyy, jos se on summaarinen asia, sehän on riidaton asia, se voidaan panna suoraan ulosottoon. Ja sitten jos se on riidallinen asia, se käytetään oikeudessa. Mutta me olemme luoneet tähän väliin yhden yritystavan, joka on tehty ainoastaan sitä varten, että niillä ihmisillä, joilla menee vähän huonommin, varmasti menee huonommin ja he pysyvät alhaalla. Sen lisäksi... — Tai siihen en mene, koska se ei kuulu tähän.
Ja kun tässä laissa puhutaan perintätoimesta, niin tässä ei sanota sanallakaan, että perintäkulut eivät saa nousta yli pääoman — perintäkulut eivät saa nousta yli pääoman. Jopa minä hyväksyn sen, että jos terveyskeskusmaksu on ollut 11 euroa, niin jos en saa sitä maksettua, niin jostakin täytyy jollakin tavalla saada 11 euroa lisää ja maksaa 22 euroa. Mutta 220 euroa on siitä liikaa. — Kiitos.