Arvoisa puhemies! Ydin tässä aloitteessa, jonka 150 000 kansalaista on meille lähettänyt tänne käsiteltäväksi, on se, että halutaan kumota tämä malli, jossa leikataan niiden ihmisten toimeentuloa, jotka omasta aktiivisuudestaan huolimatta eivät ole saaneet työpaikkaa ja joille ei myöskään ole ollut antaa koulutusta. Tämä on ydin. Tässä voidaan puhua kyllä paljon Uudenkaupungin työvoimapulasta ja siitä, että meillä on vaikkapa Kainuussakin alueita, joissa on avoimia työpaikkoja tiettyihin tehtäviin tai että meillä on sesonkityöläisten tarvetta ravintola-, majoitusalalla, mutta se ei poista sitä, että jos on tilanne, että ihminen on ollut aktiivinen, hakenut kymmeniä, jopa satoja työpaikkoja mutta ei ole saanut työpaikkaa, niin ilman hänen omaa syytään tämä hallituksen hyväksymä, läpi ajama laki johtaa työttömyysturvan leikkaukseen. Tämä on ydin. Mikään muu puhe, mitä täällä salissa on tänäänkin käyty, ei kumoa tätä tosiasiaa. Ei mikään tieto avoimista työpaikoista, ei mikään tieto siitä, että hallitus on päättänyt lisätä työvoimavirkailijoiden määrää. Ei se kumoa sitä, että siitä huolimatta, että olet ollut aktiivinen ja olet halunnut työpaikan ja olet ollut valmis koulutukseen, mutta sitä ei ole ollut sinulle antaa, leikataan toimeentuloa.
Nämä ongelmat sanottiin kaikki, kun tämä oli syksyllä käsittelyssä. Täällä siteerattiin aivan oikein muun muassa edustaja Zyskowiczia, joka nohevasti ilmoitti viime joulukuussa, että kyllähän näitä työpaikkoja löytyy, että kun tämä laki tulee, niin kaikille löytyy kyllä vähintäänkin tämmöistä väliaikaista työtä. No, ei ole löytynyt. Nyt sitten tehdään pieniä paikkuuliikkeitä, mutteivät ne pienetkään paikkuuliikkeet poista sitä, että tämä laki aiotaan pitää voimassa. Eli jos et saa näistä paikkuistakaan, mitä hallitus tekee, töitä tai koulutusta, niin toimeentuloa leikataan, ja tämähän ei sovi ihmisten oikeudentuntoon. Tämä on se syy, miksi meillä on tämä lakiehdotus kansalaisilta tänään käsittelyssä.
Olen tavannut rakennusmestarin, joka kertoi, että hän on lähettänyt satoja työpaikkahakemuksia, yli 500 työpaikkahakemusta, joista yhteydenottoon johti muutama. Miksi näin? Kysymys oli hänen kohdaltaan iästä, hän oli yli viidenkymmenen, ja kylmä tosiasia on, että kun olet yli viidenkymmenen, viisikymmentäviisi, niin ei enää kiinnosta tarjota työpaikkaa. Tällaisessakin tapauksessa tämä täällä hyväksytty laki johtaa toimeentulon leikkaukseen. Tämä ei tunnu ihmisistä oikealta, eikä se tunnu minustakaan oikealta.
Tämä laki on sillä tavalla merkittävä, että tämä heijastaa ajattelun muutosta, jonka tämä Sipilän hallitus on Suomeen tuonut. Kaikki asiat siirretään yksilön vastuulle: jos olet työtön, se on viime kädessä sinun oma vikasi, ja hallituksen kannustus lähtee kepistä ja leikkauksista. No, näinhän ei tietenkään toimita kaikkien väestöryhmien osalta. Tulee mieleeni se taannoinen yrityselämän johdon optioiden kehittelijä, jolta kysyttiin, että miten nämä pörssi- ja muiden yhtiöiden toimitusjohtajien suuret palkat, eivätkö ne riitä motivoimaan, vieläkö tarvitaan näitä optioita. Tämä optioiden kehittelijän vastaus oli se, että se toimitusjohtajan palkkahan on vain korvaus siitä, että tulee työpaikalle, että sitten tarvitaan optiot vielä siihen, että tulee jotain tulosta. On siis ryhmiä, joita halutaan palkita esimerkiksi veronalennuksilla, joista olemme täällä puhuneet, ja sitten paremmilla muilla eduilla, mutta sitten on tämä tavallinen kansa, työttömäksi joutuneet, joille palkitseminen tarkoittaa keppiä, leikkauksia, jos et tee näin, tai leikkauksia, vaikka tekisitkin näin mutta et saa työpaikkaa.
Kun edustaja Vartiainen sanoi täällä, että tähän sitten palataan muutaman vuoden kuluttua ja sitten korjataan, jos jotain korjaamisen tarvetta on, niin haluan kuitenkin edustaja Vartiaiselle muistuttaa, että tässä välissä on kyllä eduskuntavaalit. Eli kaikissa tapauksissa ensi keväänä kansa ottaa kantaa Suomen suuntaan ja arvioi, millaisia malleja se haluaa kehittää jatkossa ja mitä se haluaa korjattavaksi, ja tämä menee tietysti ohi sen, mitä tämän eduskunnan kansanedustajat täällä tänään sanovat.
Kun ministeri Lindström puhui viime joulukuussa tästä, että ”kivi pullassa”, niin hänhän oikeastaan kertoi sen, että tämä laki on kova laki, ja hän tunnusti tällä vertauksellaan, että tämä ei ole onnistunut. Hän antoi ymmärtää sitten, että on jotain pullaa, jotain muuta hyvää, joka on olemassa ja jonka takia tämä kivikin pitää sitten hyväksyä, niellä sen pullan mukana. No, nyt se ei ole vielä selvinnyt, mitä erinomaisia lakiehdotuksia sieltä on tulossa, mutta oletan, että jotain on, sikäli kuin ei käy niin niiden uusienkin pullalakien osalta, että sitten tulee tämä hallituksen kaikkein tärkein ministeri, tämä ministeri Sund, joka estää hallitusta antamasta näitä lakiesityksiä ja keksii jotain kansaa kurittavaa tämän tilalle.
Tähän tilanteeseen sopii edelleenkin 500 vuotta vanha elämänohje, ja se on Olaus Petrin tuomarinohje. Nämä Olaus Petrin tuomarinohjeet muuten löytyvät edelleenkin Suomen lakikirjan alkusivuilta, ja ne kuvaavat kyllä syvää kansanviisautta, jonka soisi silloin tällöin tulevan muistettua tänäkin päivänä: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan.” Kansa kokee, että tämä Lindströmin malli ei ole oikeus eikä kohtuus, ja sen takia tämä lakialoite on tärkeä ja vakavasti otettava. Hallituksen malli on vähän niin kuin tämä alokkaan asento: tämä ei korjaamalla parane, on parempi tehdä kokonaan uusi. [Pia Viitanen: Totta!]