Arvoisa puhemies! Auto on valtaosalle suomalaisista välttämätön. Se on väline, jolla käydään töissä, yritetään, käydään kaupassa ja viedään lapsia päivähoitoon, harrastuksiin, eletään aktiivista ja liikkuvaa elämää. Auto edustaa juuri sitä, mihin Suomessa pitää kannustaa enemmän: työhön, yrittämiseen, liikkeeseen. Autoilu on myös tasa-arvoa meidän pitkien välimatkojen maassamme. Se mahdollistaa asumisen myös keskustojen ulkopuolella, suurten kaupunkien ulkopuolella. Nyt ihmettelenkin, miksi keskusta haluaa heikentää näitä edellytyksiä tällä historiallisella polttoaineveron kertakorotuksella, joka meillä on käsittelyssä. [Pia Viitanen: Mikäs historiallinen se on?] — Se on historiallinen kertakorotuksena. Näin se on. — [Pia Viitanen: Se on koko vaalikaudelle! Kokoomus—suomi-sanakirja!] Auto mahdollistaa valtaosalle perheistä sen, että kummankin pienten lasten vanhemmista kannattaa käydä töissä. Auto on siis todella tasa-arvoinen väline. Miksiköhän SDP ja vihreät haluavat heikentää perheiden tasa-arvoa heikentämällä näitä autoilun edellytyksiä?
No, Rinteen hallitusohjelma tarjoaa työssäkäyvälle, yrittävälle ja tasa-arvoiselle suomalaiselle autoilijalle todella kylmää kyytiä. Kurimus alkaa tällä historiallisella polttoaineveron 250 miljoonan euron kertakorotuksella. Kokoomus ei tätä hyväksy ja vastalauseessaan esittää korotuksen peruuttamiselle vankat perustelut. Me emme hyväksy aktiivisten ihmisten kurittamista.
Katsotaanpa korotuksen vaikutuksia ihmisille ja yrityksille.
Otan esimerkiksi kauempana Uudenmaan kehysalueella, Sipoossa, Porvoossa, Tuusulassa, Nurmijärvellä tai Vihdissä asuvan perheen, jossa kaksi vanhempaa käy autollaan töissä. Tämä perhe autoilee keskimääräistä enemmän, kuskaa lapsia sinne harrastuksiin. Lasku tälle perheelle tästä korotuksesta on vuositasolla 300 euroa. Se on määrä, jolla on todellakin merkitystä. Keskituloiselle perheelle hallitus ei tätä korotusta kompensoi, vaikka muutakin täällä väitetään. Päinvastoin, lähes jokaisen suomalaisen verotus kiristyy.
Suomen yritykset ja suomalainen elinkeinoelämä ovat riippuvaisia kumipyöräliikenteestä. Kuljetusalalle tämän on arvioitu tarkoittavan kaikkiaan noin 70 miljoonan euron kustannuksia. Yksittäiselle kuljetusyrittäjälle se tarkoittaa, että kuorma-auton vuotuiset polttoainekustannukset nousevat yli 2000 euroa, kuten valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin on todettu. Yhdistelmäajoneuvon kuljettajalle, yrittäjälle, puhutaan jopa 5 000 euron kustannuksista.
Mittava korotus polttoaineveroon heikentää myös Suomen vientiteollisuuden kilpailuedellytyksiä. Esimerkiksi UPM:n tiedotteen mukaan 6,5 sentin korotus dieselin litrahintaan tarkoittaa UPM:lle 4 miljoonan euron vuotuista lisälaskua. Se on suurin piirtein sama kuin Suomessa toimivan paperikoneen liikevoitto. Siis tämä todella heikentää vientiteollisuuden kilpailukykyä.
Me olemme kaukana isoista markkinoista sijaitseva maa, ja logistiikkakustannuksilla on oleellista merkitystä siinä, että suomalaiset tuotteet ovat kilpailukykyisiä ja ne saadaan kaupaksi. Tätä kautta tällä korotuksella heikennetään myöskin työllisyyttä, puhumattakaan siitä, että nämä kustannukset täällä kotimaan markkinoilla vyöryvät lopulta kuluttajien maksettavaksi eli verot nousevat, arki kallistuu.
Ilmastosyyt eivät perustele tätä valittua kurituslinjaa. Liikennesektorin päästöt vähenevät vain marginaalisesti tämän polttoaineveron korotuksen johdosta. Korotusten peruste onkin fiskaalinen. Vaalilupaukset maksatetaan autoilijalla.
Autoilijan seuraava kurimus on jo nurkan takana. Hallitus aikoo sallia ruuhkamaksun perimisen kaupunkiseuduilla hallitusohjelman mukaan. Ruuhkamaksun salliva laki tarkoittaa käytännössä, että ruuhkamaksu myös tulee Uudellemaalle. Helsingin seudun MAL-suunnitelman mukaan Kehä kolmosen ulkopuolelta Helsingin keskustaan pendelöivän ruuhkamaksu tietäisi jopa 1 500 euron lisälaskua vuodessa. Keskimäärin kustannus olisi noin 800 euroa vuodessa. Ja tämä maksu, ruuhkamaksu, rokottaa suhteessa eniten pienituloisia. Se on regressiivinen vero. Se ei kohdistu päästöihin, vaan se kohdistuu työhön, ahkeruuteen, aktiivisuuteen. Aiotaanko Suomessa siis sallia uuden regressiivisen superveron periminen, jonka johdosta 2 600 euroa kuukaudessa ansaitsevan hoitajan tai varastomiehen työhön kohdistuva verotaakka ankaroituu noin 5 prosenttiyksiköllä? Onko tämä sitä hallitusohjelman mukaista sosiaalista oikeudenmukaisuutta?
Ei ole siis mikään ihme, että ruuhkamaksun on MAL-suunnitelman vaikutusarvioinnissa todettu suoraan heikentävän työvoiman saavutettavuutta. Tässä rakennetaan siis maksumuureja, joiden vuoksi ihmisten ei kannata enää samalla tavalla ottaa työtä vastaan. Ruuhkamaksu siis heikentää työllisyyttä. Ei näin. Järkeä on edesauttaa ihmisten aktiivisuutta ja liikettä. Kannustetaan, ei lannisteta.
Toivon, että tuleva uusi hallitus peruu nämä järjettömät suunnitelmat.