Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin tuossa totesin, niin kyllä isyys ja äitiys ovat niitä elämän suurimpia iloja ja vastuita, ja todellakin olisi järkevää, että eduskunnassa tälle vanhemmuuslaille, jossa sitten nämä isyys- ja äitiyslait yhdistetään, olisi asianmukainen, pidempiaikainen käsittely — etenkin, kun tässä debatissakin nousi esille jo useita sellaisia kohtia, joihin edustajat kiinnittivät huomiota ja joissa varmasti vielä juridistakin selvittelyä kaivataan.
Täällä ministeri sai kiitoksia todellakin siitä, että nämä isä- ja äiti-käsitteet käsitteinä ovat täällä lainsäädännössä edelleenkin, ja myöskin siitä, että juridisia vanhempia voi olla vain kaksi. Mutta aivan kuten edustaja Räsänen tuossa aiemmin totesi, niin on totta, aivan kuin täällä lain perusteluissa sanotaankin, että täällä kuitenkin — näitten äitiyden ja isyyden määritelmiä ja eräitä muita keskeisiä säännöksiä lukuun ottamatta — myös äitiyttä ja isyyttä koskevat termit on pyritty korvaamaan sukupuolineutraalilla vanhempi-termillä. Tämä on toteutettu niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista sääntelyn täsmällisyysvaatimuksesta luopumatta ja vain siltä osin kuin sama sääntely ulottuu sekä isyyden että äitiyden sääntelyyn. Tässä vähän herää se kysymys — kun on tiedossa, että hallituksella on myöskin tuo translaki siellä pöydällänsä — että onko tässä ikään kuin näillä terminologisilla valmisteluilla mahdollistettu se, että nämä lainsäädännöt sitten aikanaan tässä tullaan huomioimaan.
Siinä mielessä kiinnitän myös samaan asiaan huomiota kuin edustaja Tanus täällä, että tässä lainsäädännössä tulee tällaisia erikoisia tilanteita, että meillä synnyttänyt juridinen mies on sitten äiti, ja siinä mielessä, kun tässä salissa me puhumme äitiydestä ja isyydestä, olisi ihan tärkeää aina täsmentää, että puhutaan biologisesta äitiydestä ja isyydestä. Sitten tässä lainsäädännössä otetaan kantaa juridiseen äitiyteen ja isyyteen. Ja sitten vanhemmuus: on sosiaalista vanhemmuutta ja monenlaista vanhemmuutta, jossa varmasti sitten taas esimerkiksi vaikkapa vanhempien lukumäärä tai kasvattajien lukumäärä voi olla jotakin muuta kuin mihin sitten lainsäädännössä juridisesti otetaan kantaa, jolloinka minun mielestäni on ymmärrettävä tämä terminologioitten ero tässä kohtaa, ja ehkä siksi tässä salissakin tuntuu tulevan sellaisia kiistakysymyksiä edustajien välille, kun puhutaan vähän eri asioista ja eri termeistä. Mutta tosiasiahan se biologian puolella on, että jokaisella meillä on yksi biologinen isä ja yksi biologinen äiti.
Täällä myöskin sitten kiinnitettiin useassa puheenvuorossa huomiota — ja ministerikin antoi jo sitten vastausta — siihen, mitä tämä isyyden selvittämisen aikaraja ja siihen liittyvät muutokset tulevat tulevaisuudessa merkitsemään. Toivotaan, että tämä ministerin tekemä huomio tänne eduskuntasalille itsessään olisi auttamassa näitä tämmöisiä kohtuuttomia tilanteita, mitä täällä on nostettu esille — esimerkkinä tämä niin sanottu ”tapaus Marko” — mutta kuitenkin kiinnittäisin huomiota siihen, kun tänä päivänä lääketiede ja tutkimus ovat tosiaan kehittyneet niin, että tätä DNA-testausta voidaan tehdä ja sitä voidaan tehdä aikarajoista riippumatta, ettei tätä mahdollisuutta selvittää ihmisen biologinen alkuperä oltaisi rajaamassa erilaisilla aikarajoituksilla, vaan jos henkilö, se lapsi nimenomaisesti, haluaa sitä omaa taustaansa selvittää, niin se olisi niin päin aina myöskin mahdollista.
Arvoisa puhemies! Vielä kiinnittäisin huomiota siihen, että kun todellakin tässä viime kaudella tätä hedelmöityshoitolakia tehtiin, niin tässä lainsäädännössä nyt sitten tullaan ikään kuin takaisin siihen tilanteeseen, että on mahdollisuus myöskin oikeudellisesti vahvistaa vanhemmaksi siittiöt luovuttanut mies, ja tätä nimenomaisesti katsotaan lapsen edun näkökulmasta, eli lapsen oikeus tuntea oma alkuperänsä on nostettu tässä kohtaa lainsäädännössä ykköseksi. Ja ajattelen näin, että tässä varmasti on lainsäätäjä matkan varrella niin sanotusti viisastunut, eli kyllä tämä tässä kohtaa osoittaa sen, että lapsen oikeus tuntea se oma biologinen alkuperänsä on asetettava ensisijaiseksi tähän muuhun lainsäädäntöön nähden.
Arvoisa puhemies! Tuossa ministeri vastasikin siihen, miksi sitten katsotaan, että tämä miljoona euroa on riittävä summa. Jos virasto näin itse arvioi, niin näin varmastikin sitten on, mutta todella, niin kuin tuossa totesin aluksi, olisin toivonut, että tätä lainsäädäntöä oltaisiin voitu vielä huolellisesti, ilman tällaista budjettilakeihin liittyvä kiirettä, täällä eduskunnassa tutkia.
Mutta kaiken kaikkiaan ehkä näin tämmöisenä summa summarumina voisi sanoa, että tämä lainsäädäntö ei ollut niin heikko kuin tässä oli pelättävissä jossakin vaiheessa. Se keskustelu tämän lainsäädännön ympärillä kävi aika kiivaana, mutta täytyy toivoa, että tässä kuitenkaan ei ole nyt jotakin sellaista terminologista valmistelua menossa, mitä sitten toisilla, tulevilla lainsäädännöillä mahdollisesti oltaisiin viemässä suuntaan, jossa sitten nämä isyys- ja äitiys-käsitteet kuitenkin tosiasiallisesti häviäisivät.
Mutta tässä vaiheessa sinne lakivaliokuntaan terveisiä, että tehkää hyvää työtä.