Arvoisa herra puhemies! Tämä valiokunnan mietintö on yksimielinen. Kuulimme kohtuullisen lyhyesti vain kahdeksaa tahoa, sillä pääsääntöisesti yleiskäsitys on, että tämä lainsäädäntö on hyvä.
Minkä takia ajattelin — kun huomasin, että tämä kohta on tänään — että tulen ihan työhuoneestani tämän esittelemään: On hyvä suurenkin yleisön tietää, että niin ministeriö kuin tämä talo varautuu siihen, että kasvihuoneilmiö etenee. Metsätuholakia on syytä tarkistaa siten, että kirjanpainajatuhoja voidaan välttää, ettei tapahtuisi samaa kuin vaikka Saksassa on tapahtunut tai Kanadassa on tapahtunut. Rajaamme vähän sitä aluetta kauemmaksi, missä puutavaran kuljetuksen on tapahduttava nopeammin. Samalla kuitenkin katsomme, että sitä kuutiomäärää, mikä pois pitää kuljettaa, nostetaan vähän, ettei ihan nökkösiä tarvitse sieltä ruveta ajamaan.
Samalla tässä lakiesityksessä tarkennetaan sitä, kenelle vastuu kuuluu. Omistajuuden vaihtumisen määrittelyä selvennetään, niin että se kuuluu sille, joka puita hallitsee.
Puutuimme myöskin juurikäävän torjuntaan. Siinä on sellainen tilanne, että urea, joka on hyvin luonnollinen aine, on jotenkin EU:n hampaissa. Sen käyttöoikeus on vain vuoden 22 loppuun asti, ja tämä on aika huolestuttava asia, sillä se ehkäisee tosiaan juurikääpää. On olemassa sitten tällainen biologinen aine kuin harmaaorvakkasienestä otettu aine, mutta sen käyttö on erittäin paljon vaikeampaa. Toivoisimme, että EU:ssa ymmärrettäisiin, että se urea on, vähän tiivistettynä, sitä samaa ainetta, mitä itse kullakin on vessassa käydessään tuloksena. Eli olisi aika harmillista, jos tästä rajoitteita tulisi. Se vaikuttaisi Suomen metsien hyvinvointiin negatiivisesti.
Tässä lyhyesti se, mitä käsittelimme. Kiitän valiokuntaa ja valiokuntaneuvosta hyvästä työstä.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Näin. — Ja kiitetään valiokunnan puheenjohtajaa myös.