Arvoisa puhemies! En malta olla onnittelematta tässäkin suhteessa Euroopan unionia siitä, että tämä ilmailualaan liittyvä yleissopimus saadaan aikaiseksi Armenian kanssa. Miksi käytän sen puheenvuoron? Sen vuoksi, että olen Euroopan neuvostossa Armenia-raportööri, eli seuraan säännöllisesti, käytännössä päivittäin, Armenian ihmisoikeustilannetta ja demokratiakehitystä, ja olen useasti joutunut myöskin maassa vierailemaan.
Me täällä puhuimme äsken ja edustaja Heinonen viittasi Ukrainan tilanteeseen — joka on täysin jostain muusta maailmasta, tämähän on uskomaton asetelma — mutta se, mikä on onnellista sanoa Armenian tilanteesta, on, että vaikka monet nämä entiset Neuvostoliiton alueet ovat hyvin autoritäärisiä hallintoja, lähes kauttaaltaan — Baltian maat voidaan lukea pois tästä, mutta nämä muut — niin Armenia on tässä suhteessa poikkeus. Siellä tapahtui 2018 veretön samettivallankumous, ja vielä sota, joka Azerbaidžanin ja Armenian välillä oli, on päättynyt. Pašinjan, joka on pääministerinä siellä, onnistui voittamaan vaalit, ja tämä aito demokratia- ja avoin yhteiskunta ‑kehitys on Armeniassa saanut jalansijaa. Se on iso, positiivinen askel ja poikkeus siinä valtioperheessä, joka Neuvostoliiton jälkeen on syntynyt näille alueille.
Tämä ansaitsee omalla tavallaan tukensa, ja myöskin lentoliikenteen osalta tukensa. Ja iso askel on tapahtumassa sen suhteen, että Armenia ja Turkki ovat aloittaneet nyt ensimmäisen kerran aikoihin varsinaisen vuoropuhelun. Sen vuoropuhelun yhtenä sisältönä on se, että vihdoin ja viimein Armenian ja Turkin välinen raja avautuisi ja vihdoin ja viimein myöskin lentoliikenne voisi suuntautua Istanbulista Jerevaniin ja Jerevanista Istanbuliin, molemminpuolisilla järjestelyillä.
Nämä nyt kaikki tukevat tätä positiivista kehitystä, mitä nyt suhteessa Armeniaan kansainvälinen yhteisö voisi tehdä. Siinä mielessä onnittelen tästä järjestelystä!