Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Me tapaamme työksemme ihmisiä. Kun pidämme puheita, osallistumme paneeleihin tai vierailemme yleisötapahtumissa, kyse on kohtaamisesta. Meidän työtämme on kuunnella ja oppia ymmärtämään erilaisia kokemuksia. Se on tämän työn ydintä, mutta se on myös inhimillisyyden ydintä.
Puheenvuorot, paneelit ja tapahtumat eivät kuitenkaan tavoita kaikkia. Tässä yhteiskunnassa on valtava määrä ihmisiä, jotka jäävät marginaaliin ja jotka ovat pudonneet kaikkien turvaverkkojen lävitse. Mutta, arvoisa puhemies ja hyvät kollegat, meidän tehtävämme on kuulla myös heitä ja ymmärtää myös heidän kokemuksiaan. Itse asiassa ajattelen, että meidän tehtävämme olisi kuulla erityisesti näitä ihmisiä. Niin ei kuitenkaan tällä hetkellä tapahdu. Aivan liian usein marginaaliin jäävien ihmisten ääni jää kuulematta, ja se johtuu siitä, että sitä ei kuunnella. Kenties juuri sen vuoksi myös päihderiippuvuudesta käytävä keskustelu on usein sävyltään huomattavan surullista. Siitä puuttuu inhimillisyys huomattavan usein.
Arvoisa puhemies! Me puhumme tänään huumeiden käyttöhuoneista. Tämä ei ole ainoastaan tekninen kysymys, vaan tämä on myös inhimillisyyteen liittyvä kysymys. Kun puhumme käyttöhuoneista, puhumme ihmisistä. Puhumme ihmisistä, jotka ovat niin syvällä päihderiippuvuudessa, että sieltä ponnistaminen pois omin voimin on monelle mahdottomuus. Puhumme siitä, että Suomessa nuoret ihmiset kuolevat huumeisiin suhteellisesti useammin kuin muualla Euroopassa. Puhumme vanhemmista, jotka yrittävät epätoivoisesti auttaa huumeriippuvaista lastaan. Puhumme lapsista, jotka kasvavat aikuisiksi vanhempien riippuvuuden varjossa, ja puhumme nuorista, jotka olisi voitu pelastaa.
Hyvät kollegat! Tässä keskustelussa me puhumme ihmisistä, jotka yhteiskunta on syrjäyttänyt ja jotka politiikka on marginalisoinut. Näin ei voi jatkua. Tilalle tarvitaan tietopohjaista päätöksentekoa, aidosti vaikuttavia toimia ja inhimillisempää päihdepolitiikkaa. Muun muassa näistä syistä kannatan valvottujen käyttöhuoneiden pilotointia.
Arvoisa puhemies! Valvottujen käyttötilojen sijaan pistäminen tapahtuu tällä hetkellä niin sanotuissa epävirallisissa käyttöhuoneissa, jotka eivät ole millään tavalla hygieenisiä, saati turvallisia. Meistä jokainen on varmasti nähnyt kuvia pääkaupunkiseudun julkisista vihreistä wc-tiloista, joiden lattiat ovat täynnä ruiskuja, lasinsiruja, likaisia neuloja ja verisiä papereita. Me olemme nähneet näitä kuvia, koska jalkautuvaa kohtaamistyötä tekevät ammattilaiset julkaisevat niitä säännöllisesti sosiaaliseen mediaan muistuttaakseen, että tällaista tämä on Suomessa vuonna 2023. [Sheikki Laakso: Ja ne kaikki muka häviäisivät?] Hyvät kollegat, tällaista tämä on, mutta vain siinä tapauksessa, että me annamme asian olla. Voimme kuitenkin päättää myös toisin.
Arvoisa puhemies! Esimerkkejä toisin tekemisestä löytyy kyllä, sillä maailmalla käyttöhuoneita on jo. Niitä on Euroopassa jopa 11 maassa, ja Euroopan ulkopuolella käyttötiloja on ainakin Kanadassa ja Australiassa. Keksintö ei siis ole erityisen uusi eikä erityisen radikaali. [Juho Eerolan välihuuto] Kansainvälisten kokemusten perusteella voidaan vahvistaa, että käyttöhuoneet vähentävät huumehaittoja. On osoitettu, että samaan aikaan kun vaikutus käyttäjien terveyteen ja hyvinvointiin on positiivinen, eivät käyttöhuoneet hyvin suunniteltuina myöskään lisää huumeiden käyttöä tai rikollisuutta käyttötilojen läheisyydessä. Sen sijaan ne tekevät kaupungeista turvallisempia, kun neuloja löytyy harvemmin kaduilta ja puistoista.
Huumeiden käyttäjiä käyttöhuoneet ohjaavat psykososiaalisen avun piiriin, minimoivat yliannostuksesta johtuvan kuoleman riskin ja ennaltaehkäisevät veriteitse tarttuvien tautien leviämistä. Tämä on erityisen ajankohtaista sen vuoksi, että tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla jyllää hiv-epidemia, joka leviää pistämällä aineita käyttävillä henkilöillä. Epidemia tulee kalliiksi euroissa, sillä jokainen hiv-tartunta maksaa yhteiskunnalle arviolta 500 000 euroa, mutta epidemian korkein hinta maksetaan inhimillisenä kärsimyksenä.
Arvoisa puhemies! Helsingin kaupunki on vedonnut eduskuntaan jo vuonna 2019 ja toivonut erillislain säätämistä käyttöhuoneiden pilotoimiseksi. Helsinki perusti vetoomuksensa laajaan moniammatilliseen selvitykseen, jonka mukaan käyttötilat voisivat vähentää huumeiden käytöstä aiheutuvia terveyshaittoja, lisätä huumeiden käyttäjien terveystaitoja ja sosiaalista osallisuutta sekä vähentää huumeiden käytöstä aiheutuvia häiriöitä. Viime vuonna myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos esitti suosituksenaan, että Suomeen tulisi säätää määräaikainen erillislaki, joka mahdollistaisi käyttötilojen kokeilun. Inhimillisyyden ohella käyttötilojen puolesta puhuvat siis myös asiantuntijat ja tutkimus. Lisäksi käyttötiloja puoltaa laaja joukko kansalaisia, sillä tämä keskustelu käydään eduskunnassa siksi, että yli 55 000 ihmistä on allekirjoittanut kansalaisaloitteen valvotusta käyttötilasta huumeita käyttäville.
Arvoisa puhemies ja hyvät kollegat! Arviolta joka kolmas ihminen on päihderiippuvaisen läheinen. Se tarkoittaa, että tilaisuuksissa, joissa me pidämme puheita, osallistumme paneeleihin ja kohtaamme ihmisiä, paikalla on suurella todennäköisyydellä aina joku, joka tietää, että riippuvuus on sairaus, jota kukaan ei ole valinnut. Yhteiskunta on mahdotonta saada täysin huumeettomaksi, mutta sitä on mahdollista muuttaa inhimillisemmäksi.
Hyvät kollegat! Inhimillisyys kuuluu myös huumeiden käyttäjille. Käyttöhuoneiden pilotoinnin sallimisesta voimme aloittaa.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Ehdimme tässä yhteydessä ottaa vielä seuraavan puheenvuoron, ja sitten palaamme tähän asiaan myöhemmin. — Edustaja Aittakumpu, olkaa hyvä.