Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on kovasti keskusteltu siitä, veikö sote kaikki kuntien rahat. Kun tätä mietintöä hallintovaliokunnan osalta katsoo, minusta hyvin tasapainoisesti käydään läpi sitä, miksi olemme tässä tilanteessa.
On ensinnäkin hyvä sanoa, että kun sotessa aikoinaan sovittiin, millä tavalla sosiaali‑ ja terveydenhuollon tehtävien irrottaminen kuntataloudesta tehdään, jo silloin oli tiedossa, kuten sitä edeltävälläkin hallituskaudella, että tämä tulee olemaan vaikean ennustamisen paikka. Kyseessä siis on irrotus, jossa piti arvioida, kuinka paljon sosiaali‑ ja terveydenhuollon tehtävistä on euromääräisesti kuntataloutta ja kuinka paljon nämä muut tehtävät vaativat osuutta. Tätä samaa keskustelua on käyty jo edeltävällä hallituskaudella, ja tämä viime hallituskauden ratkaisu ei siitä sen kummemmin eroa.
Arvoisa puhemies! On hyvin tärkeää, että kuntien peruspalveluiden valtionosuudet ovat riittävät. Ei kannata vähätellä tuon tehtävän merkitystä, joka meillä on kunnissa erityisesti päätehtävän eli sivistystehtävän hoitamisessa. Tehtävät myös lisääntyvät, kun työvoimapolitiikka tulee kuntien vastuulle. On siis sanottava, että myöskin kuntien riittävästä rahoituspohjasta pitää huolehtia.
Kun sitten katsoo tätä kokonaisuutta, niin ikävä kyllä, hallituksen halu myöskin näihin säästöihin on johtanut siihen, että tämä uusi menettely indeksijarrusta on haluttu tuoda jo näin kiireellä mukaan. Siksi sosiaalidemokraatit esittivät omassa vastalauseessaan muutosta nimenomaan siihen, että kuntatalouteen jäisi liikkumavaraa.
Arvoisa puhemies! Oma lukunsa sitten on tämä tuorein soppa, joka syntyi marraskuun lopun päivinä niin, että käytännössä kuntataloudessa liikkumavara oli jo lyöty lukkoon. 17. päivä marraskuuta tuloveroprosentin suuruus on jouduttu ilmoittamaan, ja käytännössä kunnat ovat tehneet budjettinsa valtuustoissa päätettyjen tuloveroprosenttien mukaisesti. Tässä tilanteessa kuntien liikkumavara on ollut niin vähäinen, että tosiasiassa ei olisi ollut mahdollisuutta aloittaa niin suurta muutosta, että olisi tasapainotettu tätä valtionosuuksiin kohdistuvaa muutostarvetta niin pikaisesti kuin se olisi ollut edessä. Siksi varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja muidenkin koulutuspalveluiden ja lakisääteisten tehtävien johdosta on tärkeää, että tähän kuntien huoleen vastattiin hyvin nopeasti.
Valtioneuvosto reagoikin minusta erittäin nopeasti. Olin suorastaan hämmästynyt, että jo samana päivänä näinkin isosta asiasta tuli tietoa ja hyvin nopeasti myöskin tämä toimintalinjan muutos.
Hallintovaliokunnan mietinnössä hyvin käydään läpi myöskin täydentävän esityksen perusteluita. Siinä ilmenee, että marraskuussa 23 saatujen lopullisten verotulotietojen perusteella päivitettyjen laskelmien jälkeen valtionosuuden pysyvä vähennystarve on siis kasvanut noin 500 miljoonaa euroa vuodesta 24 alkaen ja vuotta 23 koskeva jälkikäteinen vähennys vuodelle 24 noin 250 miljoonaan euroon. Yhteensä siis summa olisi jo 750 miljoonan luokkaa, joka tapahtuisi valtionosuusvähennyksenä heti vuonna 24.
Kyllä jokainen tietenkin ymmärtää, että näistä alkuperäisistä laskelmista, jotka valtiovarainministeriö on toimittanut, tämä noin 410 miljoonan lisäerä olisi aivan liian suuri tähän tilanteeseen sopeutettavaksi. Siksi on tärkeää, että kun nämä uudet tiedot sitten tulivat, valmisteltiin myös täydentävä esitys. Taustalla näyttää olevan useita tekijöitä: esimerkiksi kunnallisverotuksessa verotettava tulo on pienentynyt, kunnallisverosta tehtävän työtulovähennyksen määrä kasvanut ja veroista tehtävien vähennysten määrä ylipäätään lisääntynyt koronavuosien jälkeen. Näitä tekijöitä ei, ikävä kyllä, valtiovarainministeriössä ole riittävän ajoissa otettu huomioon ja laitettu näihin ennakkolaskelmiin. Siksi kuntien oli mahdoton varautua tähän.
Arvoisa puhemies! Itse pelkäsin aloitettuani työt äitiysloman jälkeen viime lokakuussa, että tässä kävisi huonosti. Muistanette varmasti, että varoitin siitä, että tämä kuntien alibudjetointi sosiaali‑ ja terveydenhuollon osalta joudutaan selvittämään ja on pelkona, että alibudjetointi on paljon suurempaa kuin on ajateltu. Tässä tapauksessa olemme hyvin vaikeassa tilanteessa. Kun viime syksynä pohdittiin, kuinka suuri tämä alibudjetointi kaiken kaikkiaan olisi, silloin alibudjetointia vähäteltiin ja annettiin ymmärtää, että tällaista kysymystä ei tosiasiassa edes olisi. Nyt me olemme siinä tilanteessa, että käytännössä tätä ei otettu tarpeeksi vakavasti.
Samaan aikaan sosiaali‑ ja terveydenhuollon puolella vaaditaan myöskin, että sinne kohdistuva valtionrahoitus olisi riittävää ja se olisi realistisella pohjalla. Me olemme oppositiosta esittäneet monia eri toimia, joilla tätä vakautta myöskin luotaisiin, mutta valtioneuvostolta ei ole saatu sellaista täydentävää esitystä, jossa sitten sosiaali‑ ja terveydenhuollon riittävään rahoitukseen olisi rakennettu samanlainen tiekartta täydentävän esityksen muodossa. Tässä tapauksessa olisi mahdollista tuoda aivan uusi hallituksen esitys, jossa asiaan otettaisiin kantaa.
Siksi olen kyllä yllättynyt, että tämä ripeys kuntien valtionosuuksien osalta oli näin nopeaa, mutta täällä salissa on koko syksy keskusteltu siitä, miten tätä vakautta luotaisiin myöskin sosiaali‑ ja terveydenhuollon riittävään rahoitukseen. Kun otetaan huomioon nämä valtiovarainministeriön todelliset, tarkentuneet laskelmat alijäämästä, on sanottava, että sosiaali‑ ja terveydenhuollossa on täysi oikeus myös pyytää vakautta koskevaa tiekarttaa, josta tehtäisiin hallituksen esitys.
Tässä budjettiesityksessäkin, joka kohta saliin tuodaan uudelleen täydentävänä, olisi pystytty korjaamaan sosiaali‑ ja terveydenhuollon rahoitus riittävälle pohjalle. Näin ei ole, ja siltä osin olin hämmästynyt, että tämä nopeus oli näin nopeasti valttia. Me olemme kuulleet, että rahat ovat loppu ja ei mitään tipu, mutta tässä tapauksessa on rakennettu tiekartta. Sehän ei sinänsä lisää valtionosuuksia näiden peruspalveluiden hoitamiseen kuntien tasolla, mutta se antaa näkymää. Sama olisi pitänyt tehdä myös sosiaali‑ ja terveydenhuollon menojen suhteen. — Kiitos.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Edustaja Räsänen, Joona.