Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että lakia, lainsäädäntöä, kehitetään ja luodaan ja tarkennetaan niitä niin, että kansalaisten oikeusturva on taattu. Ihan aluksi haluan vielä lisätä sen, että metsästys on hieno harrastus ja nimenomaan niin, että ne ihmiset, jotka rikkovat lakeja, olkoon se sitten metsästystapahtuma tai tieliikenne tai mikä tahansa, pitää saattaa vastuuseen, mutta ei saa leimata sitä joukkoa, joka esimerkiksi metsästysharrastusta, tätä hienoa harrastusta, tekee.
Nyt on semmoinen mieliala tässä maassa, että metsästäjät ovat lähes rikollisia, ja sitten heitä rangaistaan ihan mielivaltaisilla perusteilla. Esimerkkinä on tämä edustaja Kalmarin mainitsema Perhon tapaus. Onhan se käsittämätöntä, että todistusaineisto hävisi. Niitä geenikarttoja ei ole missään. Arvoisa ministeri, pyydän, että te omalla arvovallallanne kaivatte ne esille. Ei voi olla niin, että tämän Perhon tapauksen jälkeen ollaan tilanteessa, että kun yksi perheenisä teki karmean henkilökohtaisen ratkaisun... Kuka auttaa sitä perhettä tänä päivänä? Ei varmasti kukaan. Ei mikään luontojärjestö mene sitä surua kantamaan, ei varmasti mene. Ne ihmiset ovat siellä yksinään. Ja täällä me viisastelemme sitten, oliko kaveri susimetsällä vai ei vai oliko jossakin muussa tehtävässä.
Soitin äsken henkilölle, jonka vaimo joutui viime syksynä puolukkareissullaan erävalvojan tarkastamaksi. Häntä epäiltiin salametsästyksestä. Rouvalla oli mukana reppu, seurakoira — valkoinen pieni koira, joka ei varmasti ymmärrä riistasta tuon taivaallista. Ainut asia, mikä sitä koiraa kiinnosti, oli repussa olevat eväät. Sitähän se koira vahti, kun emäntä keräili puolukoita. Hänet otettiin kiinni ja tutkittiin ja kysyttiin, minne olet menossa, ja oletko jonkun toisen kanssa yhteistyössä salametsällä.
Kun viranomainen käyttäytyy näin, niin onhan se rikollista toimintaa. Jos tässä maassa viranomainen haluaa kunnioitusta, pitää toimia lakien mukaan eikä ahdistella ja hätyytellä viattomia naisia tuolla puolukkamatkoilla. Eikä kenenkään ihmisen tarvitse poliisille sanoa — jos vaikka edustaja Viljanen on menossa tänä iltana — meneekö hän kotiin vai lähteekö hän vaikka esimerkiksi katsomaan jääkiekko-ottelua, jos semmoinen on jossakin menossa. Ei edustajan tarvitse viranomaisille kertoa, minne hän on menossa. Hän voi ihan vapaasti tässä maassa liikkua ilman, että häntä epäillään mistään. Tämä homma on mennyt aivan mielivallaksi.
Ja sitten vielä edustaja Kalmarin mainitsemasta Perhon tapauksesta ja niistä lapsista. Olen moneen kertaan teille, arvoisat edustajat, kollegat, kertonut tämän metsästystilanteen, näiden lakien, aiheuttamasta isosta uhkasta. Todellakin Ilomantsissa oli vaarassa sen pienen tytön henki, jota susi odotti tienvarressa. Taksi vei sitten lopulta onneksi kotiin sen lapsen, ettei jäänyt siihen suden kanssa kahden hämärtyvään iltaan. Täällä me parannamme metsästyslakia ja kaikkia seurantalakeja, että saadaan rikolliset kiinni, mutta kukaan ei tässä maassa enää ajattele sen pienen lapsen asemaa, sitä, onko hänen turvallista mennä kouluun. Eivät siellä tienvarsilla valvontapoliisit eivätkä erävalvojat katso, onko se lapsen koulutie turvallinen. Ne vahtivat siellä metsässä sitä, onko sen suden turvallista elää. Kyllä tässä yhteiskunnassa arvot ovat menneet aivan päin seiniä. Täällä me viisastelemme toisillemme jostakin EU-direktiiveistä. Kuinka moni kansanedustaja oman lapsensa lähettäisi sille Ilomantsin tielle, jossa eilen iltana seitsemän suden lauma kävi talon pihassa? Helppo meidän on täällä viisastella sen puolesta, että tehkää jotakin. Ei se poliisi valvo sen lapsen turvallisuutta, ei takuuvarmasti. Se on siellä minun kesämökkini tienvarressa kyttäämässä, olisiko Hoskonen salametsällä — ei varmasti ole salametsällä. Kunnioitan lakia ja asetuksia ja toimin niiden mukaan.
Mutta kyllä minua niin sapesta ottaa tämä homma täällä talossa. Eikö tässä ole enää mitään järkeä? Samaan aikaan me teemme tämmöisen lain, että annamme yhä enemmän Euroopan unionille päätösvaltaa omissa asioissamme. Olen monesti maa- ja metsätalousministeriön virkamiehiin ottanut yhteyttä, muun muassa tässä kalastusasiassa monta kertaa, mutta kyseinen virkamies... Ja minä yritin soittaa monta kertaa, jätin monta soittopyyntöä, ei kuulunut mitään. Sain sitten kolmannella tai neljännellä pyynnöllä erään toisen virkamiehen kiinni. Jos en olisi ollut niin sitkeä, tieto olisi jäänyt saamatta. Jos tämä Suomen hallinto menee tämmöiseksi, se alkaa muistuttaa erästä itäistä valtiota, joka on jäänyt historiansivuille.
Kyllä minua harmittaa tämä tilanne, arvoisa puhemies. Ei ihmisen henki näköjään enää paina mitään, mutta kyllä pystytään oikeudessa olleet todisteet, niin kuin Perhon tapauksesta edustaja Kalmari ansiokkaasti kertoi, hävittämään sen tautta, että kysymyksessä oli koirasudet. Ne ovat metsästyslain ja tämän toisen lain, vieraslajilain, perusteella lainsuojattomia eläimiä. Mutta kyllä sitä rouvaa, joka menee puolukoita seurakoiransa kanssa keräämään, pitää tutkia, sitä, onko hän salametsällä, ja kysytään, onko sinulla joku kaveri, ja rupeatteko te täällä ihan oikeasti metsästämään. Naisella on mukana vain muoviämpäri, reppu ja kahvipullo ja se pieni koira. Tätäkö tämä Suomi on? Kyllä meillä hyvin menee.
Olen erittäin pettynyt tähän järjestelmään. Meillä on tässä maassa 300 000 hienoa metsästäjää, jotka auttavat viranomaisia tarvittaessa, jos hätä tulee. Mutta heitä pilkataan rikollisiksi ja lähinnä tehdään sitä jäynää, saataisiinko vielä vaikeammaksi heidän asemansa. Kyllä teidän, arvoisat edustajat, kannattaa miettiä, varsinkin sellaisten äitien, joilla on lapsia, jättäisittekö lapsenne koulutien varteen odottamaan taksia pimeänä syysaamuna, kun lapsi menee taksilla kouluun. Ette varmasti jättäisi. Helppo on viisastella siitä asiasta, että kyllä minä tekisin. Mutta minä sitä päivää pelkään joka päivä, että joku lapsi menettää henkensä. Ja sitä minä en, arvoisa puhemies, ikinä toivo. Se on niin kammottavaa. Joka päivä, kun katson niitä lapsia tuolla tienvarressa, käy mielessä, kuka on seuraava. Miettikää vähän.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Edustaja Viljanen, olkaa hyvä.