Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Näin kuumassa ja tunteita herättävässä asiassa torstai-iltana minun olisi ollut helppo jättää tämä puheenvuoro käyttämättä. Olisin voinut vedota eduskuntaryhmän puheenjohtajan kiireisiin. Olisin voinut sanoa, että keskustelun aikana oli puhelu entiseltä ministerikollegalta Euroopasta tai jotain vastaavaa. Mutta koen, että kuultuani nämä aiemmat puheenvuorot, on erityisen tärkeää, että käytän tämän puheenvuoron ja tuon hieman tasapainoisempaa näkökulmaa tähän keskusteluun.
Puhemies! Alkuun haluan heti selvyyden vuoksi todeta, että en käytä tätä puheenvuoroa keskustan ryhmyrin ominaisuudessa. Meidän eduskuntaryhmässämme tämä turkistarhausta koskeva aloite on puolueen pitkäaikaisten perinteiden mukaisesti niin sanottu omantunnonvapauden asia. Käytän tämän puheenvuoron henkilökohtaisesti ja ennen kaikkea kotiseutuni edustajana, Vaasan vaalipiirin kansanedustajana.
Turkisala on erittäin alueellisesti keskittynyt elinkeino. Sitä harjoitetaan nykyään lähinnä Vaasan vaalipiirin alueella ja sielläkin nykyään melko maantieteellisesti rajallisella alueella: Keski-Pohjanmaalla, Pohjanmaan rannikkoseudulla sekä Etelä-Pohjanmaan maakunnan pohjoisosissa, kuten kotikaupungissani Kauhavalla ja Kauhavan naapurikunnissa. Kuten on tullut esille, Suomessa on tällä hetkellä noin 400 turkistilaa, jotka siis lähes kaikki sijaitsevat tällä varsin pienellä maantieteellisellä alueella. Turkistarhaus työllistää haastavassa tilanteessa olevissa muuttotappiokunnissa ihmisiä. Turkisala on erityisen vahvaa maakuntien reuna-alueiden kunnissa, joissa on vähän yksityisen sektorin teollisia tai palvelujen työpaikkoja — korkeakouluja tai tunnin ratikoita siellä ei ole ollenkaan.
Turkisala on vuosikymmeniä tuonut satoja miljoonia vientituloja näille vähäväkisille alueille. Turkisala on tyypillisesti perheyrittäjyyttä, maaseudun elinkeino sukupolvelta toiselle. Turkisala on aina ollut täysin markkinaehtoinen ala, kansainvälisen kaupan ja globaalin talouden mukana elävää bisnestä. Elinkeinon kiellon kannattajat vetoavat toistuvasti siihen, miten mitätön ja vähämerkityksellinen ala on nykyään. No käydäänpä läpi vähän numeroita. Kaikkien niiden korona- ja lintuinfluenssavaikeuksienkin jälkeen — vuonna 2023, huonona vuotena — turkisala tuotti noin 352 miljoonaa euroa turkishuutokaupan tuloa. Veroja turkisala maksoi huonona vuonna noin 39 miljoonaa euroa.
Suomen turkistarhaus on maailman huippua. Uskallan sanoa, että missään päin muualla maailmassa ei kohdella turkiseläimiä niin hyvin kuin Suomessa kohdellaan. Missään muualla tarhoihin ei sovelleta niin kovia lain määräyksiä tai tiukkoja sertifikaatteja. Tiedän, että osalle täällä salissa on vaikeaa tai mahdotonta myöntää se kylmä tosiasia, että maailmassa on kysyntää luonnonturkikselle. Mikäli Suomi lopettaa tuotantonsa, tarhaus tulee jatkumaan Euroopan ulkopuolella huomattavasti eläinten kannalta huonommissa olosuhteissa. Jos turkistuotanto kielletään, kyse on satoja vuosia vanhan laillisen elinkeinotoiminnan lopettamisesta — elinkeinotoiminnan, jota on harjoitettu sukupolvia. On vaikea, puhemies, pohtia, onko Suomessa vanhempaa yritystoimintaa kuin eläinten turkkien käyttäminen vaatteiksi. [Pia Lohikoski: Tarhattiinko ne silloin?]
Herra puhemies! Maltillisten faktojen läpikäynnin lisäksi käytän tämän puheenvuoron, sillä haluan puolustaa yhtä viime vuosien pahinta sijaiskärsijää ja syntipukin rooliin joutunutta ihmisryhmää. Julkisessa keskustelussa ja niin sanotuissa edistyneissä piireissä ei varmaan ole syrjitty ketään suomalaista ryhmää niin kovasti kuin pohjalaisia turkistarhaajia viime vuosina. [Mauri Peltokangas: Juuri näin!] Kun yhteiskunta ja ihmisten arvot ovat muuttuneet ja eläimistä halutaan perustellusti huolehtia paremmin kuin ennen, on ollut helppo laittaa häpeäpaaluun ja jalkapuuhun pieni ja alueellisesti rajattu joukko — kyse on vielä maalaisista, hyvänen aika — turkistarhaajat ja heidän perheensä. Sen sijaan, että olisi mietitty koko yhteiskuntaa koskevia vaikeita reformeja, on päätetty demonisoida yksi yrittäjien joukko vieläpä ”synkällä, pahalla Pohjanmaalla”.
Viimeisen 25 vuoden aikana turkistarhat ovat olleet ekoterrorismin ja kiusaamisen kohteina. Eläimiä on turkistarhaiskuissa päästetty luontoon, jossa ne ovat esimerkiksi tappaneet luonnonvaraisia lintuja. [Mauri Peltokangas: Järkyttävää!] Ihmisten pihoissa ovat hiippailleet salakuvaajat, ja jopa turkishuutokaupan busseja on poltettu juuri tämän kiellon kannattajien toimesta.
Haluankin kysyä: onko mitään muuta yritystoimintaa vastaan Suomessa harjoitettu tällaista rikollista vainoa kuin turkisalaa kohtaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana? Voin kertoa teille, arvoisat kollegat, että 1990-luvulla Pohjanmaalla lapset pelkäsivät niin sanottujen eläinaktivistien iskujen takia — sellaista perusturvallisuuden heikkenemistä se aiheutti. Puhemies, tiedättekö, mistä se johtui? Tai tiedättekö, mistä minä tiedän tämän, että näin oli? Siksi, että minä olin lapsi silloin siellä 90-luvun Pohjanmaalla, kun tämä ekoterrorismi alkoi.
Herra puhemies! Mikäli eduskunta kuitenkin haluaisi lopulta kieltää alan, haluan huomauttaa kiellon käytännön vaikutuksista ja hintalapusta. Suomen perustuslain 15 § takaa jokaiselle omaisuudensuojan. [Oikealta: Kyllä!] Omaisuuden pakkolunastuksessa tulee suorittaa täysi korvaus. Perustuslain 18 §:n mukaan Suomessa vallitsee elinkeinovapaus. [Oikealta: Kyllä!] Myös Euroopan ihmisoikeussopimus takaa omaisuuden ja elinkeinon suojan kaikille. [Mauri Peltokangas: Erinomaista!] Vaikka se saattaa joitakuita harmittaa, perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat Suomessa myös turkistarhaajille. [Mauri Peltokangas: Oikeusvaltioperiaate!] Korona-aika osoitti, että elinkeinotoiminnan kieltämisestä ja yritystoiminnan rajoittamisesta kielloilla seuraa valtion ankara korvausvelvollisuus. Haluan huomauttaa, että Suomi on edelleen oikeusvaltio, jossa elinkeinoa ei voi kieltää ilman korvauksia, [Pia Lohikoski: Ei sellaista ole ehdotettukaan!] ei vaikka kuinka some pöyristyisi.
Jos turkistuotanto kielletään, asiasta on säädettävä lailla siirtymäaikoineen, ja kaikki elinkeinotoiminnan alasajon kustannukset [Jenni Pitkon välihuuto] pitää täysimääräisesti korvata yrityksille. Turkistuotannon alasajon hintalappu lienee noin miljardi euroa, varovaisestikin arvioiden satoja miljoonia. [Jenna Simula: Pikkuraha!] Vihreät kansanedustajat ovat esittäneet, että mahdollisimman lyhyt siirtymäaika pitäisi olla turkisalan kiellolle. Haluan huomauttaa, että mitä lyhyempi tämä siirtymäaika on, [Puhemies koputtaa] sitä isommat korvaukset tulevat maksettavaksi. Tämä johtuu omaisuudensuojan, elinkeinovapauden ja perusoikeuksien tulkinnasta. — Puhemies! Jatkan vielä tätä. Käytän puheoikeuttani poikkeuksellisesti hieman pidempään. [Jenna Simulan välihuuto] Minusta on... [Puhemies koputtaa]
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Edustaja Kurvinen, meillä on nyt tämä rajattu käsittelyaika, joten toivon, että pysytte aikataulussa, koska selvästi on...
Joo, ja pysyn asiassa. [Mai Kivelä: Seitsemän ja puoli minuuttia!] — Minusta on perusteltua kysyä, onko jatkuvasti velkaantuvalla ja talousvaikeuksien kanssa kamppailevalla Suomella varaa maksaa miljardi julkisia varoja 400 yrityksen lopettamisesta. Otan esille myös sen, että elinkeinon kieltäminen olisi äärimmäisen epäreilua muutamalle kunnalle ja pohjalaismaakunnille. [Jenna Simulan välihuuto] Se veisi satoja miljoonia euroja muutaman kunnan aluetaloudesta. Kielto veisi työt jopa tuhansilta ihmisiltä. Korostan, että kyse ei ole vain turkistarhoilla työskentelevistä vaan myös kuljetuksessa, rakentamisessa, hotelli- ja ravintola-alalla ja muissa palveluissa työskentelevistä ihmisistä. Kyse on alueesta, jolla on jo nyt paljon kehityshaasteita. Kysynkin nyt tältä salilta: Haluatteko te luoda alueellisen taloudellisen kriisin Pohjanmaalle? [Puhemies koputtaa] Haluatteko, että joudumme tekemään Itä-Suomen tukiohjelman lisäksi myös Pohjanmaan tukiohjelman?
Puhemies! Lopuksi: En kiistä, etteikö turkistarhauksessa olisi kehitettävää tai parannettavaa. Turkisalalla on koko ajan parannettava eläinten elinoloja ja hyödynnettävä viimeisin tieteellinen tieto ja parhaat käytännöt. Siihen tarjoaa mahdollisuuden minun viime vaalikaudella eduskunnassa läpi viemäni eläinten hyvinvointilaki, joka on todella moderni ja hyvä eläinsuojelua koskeva lainsäädäntö. Toivon, että sen nojalla annetaan pian niin sanottu turkisasetus, jossa tarkemmin säädetään siitä, miten piirretään tiekartta entistä paremmille eläinten oloille tarhalla. [Puhemies koputtaa] Turkisalan jatkon edellytys on entistä laadukkaampi ja vastuullisempi toiminta. [Jenna Simulan välihuuto]
Arvelen, puhemies, että jos eduskunta hyväksyy tämän turkistarhauksen kieltoa koskevan kansalaisaloitteen, niin me saamme vastaavia aloitteita sitten lihantuotannon ja lihan syömisen kieltämiseksi. Törmäsin tässä pari viikkoa sitten Instagramissa sellaiseen meemikuvaan, jossa todettiin, [Puhemies koputtaa] että ihminen ei tarvitse broilerinlihaa mihinkään. Samoilla argumenteillahan on vastustettu turkisalaa hyvin, hyvin pitkään. Haluan nostaa myös esille turkisalan [Puhemies koputtaa] roolin kiertotaloudessa. Turkiseläimet syövät muuten jätteeksi päätyviä teurastamojen sivuvirtoja. Luonnonturkis on ekologinen, ikuinen tuote. Siihen ei käytetä myrkkyjä ja kemikaaleja. Se ei ole mitään muovista pikamuotia.
Puhemies! Vihreät ja punavihreät kansanedustajat ovat täällä sanoneet, että ala ei ole kannattava, ei ole markkinoita. Toivon, että annetaan markkinatalouden ratkaista tämä asia. Näillä sanoilla toivon, että eduskunta hylkää tämän kansalaisaloitteen. [Mauri Peltokangas: Vaikka vähän oli pitkä, niin oli hyvä puhe!]
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Meillä on itse asiassa muutama minuutti tähän aikaa varattuna, mutta koska selvästikin on tarve pieneen debattiin, niin käymme sen nyt. Mutta se ei ole kovin pitkä. — Ja sen aloittaa edustaja Kivelä.