Arvoisa rouva puhemies! StV:llä oli laaja kuuleminen tästä lakiesityksestä, ja asiantuntijat suosittelivat alemman milligramman vahvuutta — selkeästikin alemman — ja lopulta sitten hallituksen esitykseen valittiin tämä 16,6 milligramman vahvuus. Tällainen pussi voi olla hengenvaarallinen kotieläimille ja alle 30-kiloiselle lapselle.  

StV:n mietinnössäkin sanotaan, että ”valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on laajasti nostettu esiin huoli siitä, että erityisesti korkea maksiminikotiinimäärän raja ja makuainepoikkeukset eivät ole riittäviä vastaamaan tavoitteeseen ehkäistä nuorisokäyttöä ja myrkytyksiä”. ”Ehdotettu nikotiinipitoisuuden yläraja on huomattavan korkea erityisesti lasten ja myös eläinten turvallisuuden näkökulmasta.” Todellakin suuresti tätä nyt ihmettelen, miksi hallituspuolueet silti tukivat tätä korkeampaa vahvuutta. 

Tuolta pöytäkirjastakin yritin aikaisemmasta käsittelystä etsiä, mutta en näitä hyviä perusteita tälle oikein löydä, joten esitän siten SDP:n ja vasemmistoliiton vastalauseen lausuman, joka kuuluu seuraavasti: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto toimii aktiivisesti yhteistyössä muiden maiden kanssa nikotiinituotteiden sääntelyn kehittämisessä terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisen edistämiseksi.” 

Tämän lausuman avulla tarkoituksena olisi edistää yhteistä ja aktiivista roolia pohjoismaalaisessa sääntelyssä. 

Arvoisa rouva puhemies! Kannatan äsken kuultua edustaja Hamarin esitystä. 

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Minä en kannata. 

Mutta ihan vain kommentti tähän kyseiseen lakiesitykseen, toinen näkökulma. Ollaan näistä savuttomista nikotiinituotteista, eli tuttavimmin nikotiinipusseista, mitä mieltä tahansa, niin totta kai minäkin kannan huolta ihmisten terveydestä, mutta minä myös kannan huolta vähittäismyyjistä ja heidän kuluistaan. 

Esimerkiksi tupakkatuotteet ovat erittäin vähäkatteisia tuotteita, rohkenen sanoa, että pelkkiä palvelutuotteita. Yksikään Helsingin vähittäismyymälä tai vähän syrjäisempikään ei kyllä ole hirveän kauan pystyssä, jos myydään pelkästään tupakkatuotteita. 

Nykytilannehan on se, että jos esimerkiksi vähittäismyyjät myyvät tupakkatuotteita, he joutuvat maksamaan valvontamaksun jokaista kassaa kohden. Valvontamaksun suuruuden päättää sen kyseisen kaupan kunta, ja maksu on suuruudeltaan 0—500 euroa, mutta suurella todennäköisyydellä jokainen kunnanvaltuusto tai kaupunginvaltuusto laittaa sen 500 euroa per myyntipiste. 

Nyt kun tämä laki muuttuu siten, että nikotiinipussit rinnastetaan tupakkatuotteisiin, niin kyllä minä ainakin haluaisin varmistua siitä, että kaupalle ei tule toista 500 euron valvontamaksua per myyntipiste. Tätä minä olen yrittänyt katsoa siitä esityksestä. Mutta kun tämä luetun ymmärtäminen on minulle vähän vaikeata, se ei ole minun vahvin puoleni, niin minä toivoisin sydämestäni sitä, että jos vähittäismyyjä myy sekä tupakkatuotteita että nikotiinipusseja, ne kuuluisivat saman valvontamaksun piiriin, ettei tule esimerkiksi 500:aa euroa ja 500:aa euroa, tuplakuluja, koska muutenkin kulut ovat vähittäiskaupoissakin aika merkittävät. — Kiitos, arvoisa rouva puhemies.