Arvoisa puhemies! Tänään eduskunta puhuu eläinten oikeuksista, ja heti alkuun on todettava, että tämän tärkeän kansalaisaloitteen myötä pääsemme keskustelemaan aiheesta, josta puhumme aivan liian vähän. Kyse kun ei ole siitä, kuka meistä kansanedustajista sattuu tykkäämään eläimistä ja kuka ei, kyse on elävien, tuntevien ja omia tarpeita omaavien olentojen oikeuksista ja siitä, löytyykö tässä maassa poliittista tahtotilaa eläinten oikeuksien parantamiseen. Kyse on siis vakavasta asiasta, vaikka surullisen usein eläinkysymyksiä nostaessa törmää melkoiseen vähättelyyn. Ja juuri siksi tämä kansalaisaloite eläinten oikeuksien kirjaamisesta perustuslakiin on tärkeä. Eläimet ovat eläviä, tuntevia olentoja täysin riippumatta siitä, koemmeko me heidät arvokkaiksi vai emme. Lain silmissä nyt näin ei ole, ja se näkyy jo siinä, miten vähän eläinten oikeuksista politiikassa todella yleensä puhutaan, ja jos puhutaan, niin surullisen usein vain puheen tasolle jääden.
Ja kyllä, eläinten suojaksi on säädettyä lainsäädäntöä voimassa EU:ssa ja kansallisesti nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Ongelma vain on siinä, että lainsäädännön runsaudesta huolimatta eläimiä jalostetaan, kasvatetaan ja tapetaan yhä enemmän, ja näin ollen eläimille aiheutetaan ainakin määrällisesti enemmän kärsimystä kuin koskaan aikaisemmin. Esimerkkinä mainittakoon, että vuonna 2014 Suomessa tapettiin 67 miljoonaa eläintä ja vuonna 2022 luku oli jo yli 84 miljoonaa, eli keskimäärin Suomessa tapettiin 230 000 eläintä päivässä.
Arvoisa puhemies! Eläimet ovat itselleni olleet aina iso osa elämää. Se selittää varmasti sitä, miksi ensimmäinen ajatus oli aloittaa tämä puheenvuoro kuvaamalla sitä, miten eläimet ovat omassa elämässäni vaikuttaneet, miten isoja tunteita, iloja, minulle ja vaikka lapsille saaneet aikaan. Muutaman lauseen kirjoitettuani havahduin kuitenkin siihen, että tämähän on tavallaan osa juuri sitä ongelmaa. Minun poliitikkona ei pitäisi pohtia tätä asiaa lähtien siitä, mitä minä olen eläimiltä saanut, vaan muistaa, että eläimillä on itseisarvo jo itsellään. Liian helposti me nimenomaan jumiudumme katsomaan tai kuvailemaan eläimiä tai eläinten oikeuksia vain niiden linssien läpi, mitä eläimet meille antavat tai eivät anna, miten eläimet meitä hyödyttävät tai eivät hyödytä. Tarvitsemme kansalaisaloitteen mukaisesti eläinten oikeudet perustuslakiin juuri siksi, ettei eläinten hyvinvoinnista välittämisen pitäisi olla kiinni empaattisuudesta, hyvästä tahdosta tai siitä, mitä eläimiltä on itse saanut. Eläinten oikeuksien pitäisi toteutua silloinkin, kun ihmistä tai päättäjää ne eivät henkilökohtaisesti kiinnosta.
Ongelma laissa nykyisellään on siinä, että sääntely ei tosiasiassa kykene suojelemaan eläimiä, ei mahdollista eläinten ja ihmisten intressien punnintaa ristiriitatilanteissa eikä tarjoa työkaluja eläinten käytön tarpeellisuuden kyseenalaistamiseen. Luonnontieteellinen ja oikeustieteellinen tutkimustieto osoittavat, että nykylainsäädäntö ei pelkästään ole riittämätön suojelemaan eläimiä pelolta, kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta, vaan nykylainsäädäntö, kuten tänään debattipuheenvuoroissa hyvin kuulimme, nimenomaan sallii useita menetelmiä ja käytäntöjä, jotka aiheuttavat eläimille kärsimystä.
Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteen tahtotilan toteutuessa Suomen perustuslakiin lisättäisiin luku eläinten perusoikeuksista. Luvussa säädettäisiin eläinten suojelusta, eläinten perusoikeuksien turvaamisesta, luonnonvaraisten ja ihmisen hoidosta riippuvaisten eläinten perusoikeuksista ja eläinten jalostuskiellosta. Mainittakoon jalostuskiellolla tässä yhteydessä tarkoitettavan eläinten jalostusta tavalla, joka voi aiheuttaa fyysistä tai psyykkistä haittaa tai jälkeläisen käyttäytymisen tai kehityksen häiriöitä. Jalostuskiellon lisäksi aloitteella ei säädetä minkään yksittäisen ihmisen toiminnan automaattisesta kiellosta, mutta eläinten perusoikeudet vahvistaisivat eläinten asemaa ja väistämättä myös asettaisivat tarpeen arvioida nykyistä lainsäädäntöämme yhä uudelleen.
Ketään ei siis suoraan kielletä esimerkiksi pitämästä lemmikkiä, mutta lailla varmistettaisiin nykyistä paremmin, että kun eläintä pidetään tai eläimen kanssa toimitaan, niin siitä eläimestä pidetään huolta. Tämän toki pitäisi olla itsestään selvää, mutta me tiedämme, ettei se ole. Kansalaisaloite ei myöskään tarkoittaisi esimerkiksi kannanhoidollisen metsästyksen lopettamista tai lihatuotannon kokonaan lopettamista. Esitys ei myöskään vaarantaisi Suomen huoltovarmuutta, kuten virheellisesti on kuultu väitettävän. Mutta selvää ja rehellistä on sanoa, että kyllä kansalaisaloitteen tahtotilalla olisi vaikutusta esimerkiksi eläinten käyttöön siellä tehotuotannossa — ja niinhän sillä kuuluisikin olla, ei kai tätä esitystä muuten olisi tuotu. Nykytila on tällaisenaan kestämätön, ja ehkä tämän kautta saataisiin vihdoin lopetettua se turkistarhauskin, jota itse asiassa enemmistö suomalaisista kannattaa lopetettavaksi.
Tiedämme varsin hyvin, miten arvoton eläin on tällä hetkellä siellä lain silmissä ja miten vähällä esimerkiksi eläintä kaltoin kohtelevat tahot pääsevät. Se on väärin. Eläinten oikeudet perustuslakiin kirjaamalla voitaisiin nykyistä paremmin puuttua niihinkin tilanteisiin, joissa eläintä kohdellaan kaltoin, kun laki antaisi viranomaisille enemmän oikeuksia myös suojella eläinten oikeuksia.
Arvoisa puhemies! Useampi maa Euroopassa on jo säätänyt lainsäädännössään eläinten perusoikeuksista. Se ei ole ongelmatonta, mutta sitä tulee selvittää. Suomi ei voisi enää ylpeillä olevansa edelläkävijä eläinten oikeuksien puolustajana, mutta me voisimme liittyä samaan rintamaan osoittaaksemme, että Suomi on vahva sivistysvaltio, joka tunnistaa myös eläinten arvon ja oikeudet. Eduskunnan eläinavusteisen työryhmän puheenjohtajana on myös ilo todeta, että työryhmä on antanut vihreää valoa kansalaisaloitteen tahtotilan tukemiselle ja eläinten oikeuksien vahvistamiseksi Suomen lainsäädäntökehikossa. Eläinavusteisessa työskentelyssä eläin on nimenomaan työtoveri, ei työväline, hyödyke tai tavara. Kansalaisaloite eläinten perusoikeuksista tunnustaa tämän lähtökohdan ja antaa työkaluja lähestyä eläintä tuntevana olentona myös lain silmissä.
Aivan loppuun haluan vielä muistuttaa, että kun eläimet eivät voi pitää omaa ääntään täällä, niin meidän ihmisten tulisi haluta se tehdä. On paikallaan kiittää kansalaisaloitteen tekijöitä ja allekirjoittaneita. Teidän ansiostanne tämä sali voi nyt päättää aloittaa päättäväisen parlamentaarisen työn sen eteen, että jatkossa eläinten oikeudet tulisi ottaa osana päätöksentekoa nykyistä paremmin huomioon. Vetoankin teihin, arvon kollegat, Suomen kansan edustajat, että ei mokata tätä, kuten eräs kansalainen minulle eilen terveisinä eduskuntaan lähetti.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Holopainen poissa. — Edustaja Elo.