Arvoisa puhemies! Alkuun totean, että tämä lakialoite on valmisteltu yhteistyössä eduskunnan Ukraina-ystävyysryhmän puheenjohtajiston kanssa ja sen on allekirjoittanut lisäkseni 131 kansanedustajaa, mikä tarkoittaa lähes kahta kolmasosaa kansanedustajista. Aloitteen painoarvoa mielestäni lisää myös se, että allekirjoittajia on kaikista eduskuntaryhmistä.
Lakialoitteessa ehdotetaan rahankeräyslain 6 §:n 3 momenttiin lisäystä siten, että rahankeräys saadaan järjestää itsenäiselle valtiolle ja sen kiinteänä osana toimiville laillisille osille muuhun kuin aseiden ja ampumatarvikkeiden tai näihin suoraan rinnastettavien materiaalien hankintaan edellyttäen, että kyseinen valtio on Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan tai kansainvälisen oikeuden tarkoittaman laittoman aseellisen hyökkäyksen kohteena ja oikeutettu näin kollektiiviseen puolustautumiseen ja valtioneuvosto on todennut asian.
Lakialoitteella ei pyritä siis muuttamaan itse yleishyödyllisyyden määritelmää, josta säädetään rahankeräyslain 2 §:ssä. Yleishyödyllisyys on lähtökohtainen edellytys rahankeräysluvalle. Muutoksen tavoitteena on selkiyttää olemassa olevaa lainsäädäntöä ja mahdollistaa Suomen kansalaisyhteiskunnan nykyistä laajempi laillinen tuki laittoman hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle valtiolle. Aloitteella pyritään varmistamaan myös, että suomalaiset voivat tukea tehokkaasti Venäjän hyökkäystä vastaan taistelevaa Ukrainaa.
Arvoisa puhemies! Venäjän hyökättyä kansainvälisen oikeuden vastaisesti Ukrainaan Suomen valtio on tukenut Ukrainaa ja sen asevoimia monin eri tavoin. Myös julkisen vallan ulkopuolisten toimijoiden halukkuus tukea hyökkäyksen kohteeksi joutunutta maata on ollut erittäin korkea. Rahankeräyslain muuttamisesta jätettiin viime vuoden lopulla kirjallinen kysymys sisäministeri Rantaselle, ja vastauksessaan hän toteaa, että on selvää, että Ukrainaa on voitava tukea sekä valtiovallan toimesta että vapaaehtoisena kansalaistoimintana. Nykytilanteessa Suomen laintulkinta rajoittaa kuitenkin kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia tukea kansainvälisen oikeuden perusteella laittoman hyökkäyksen kohteeksi joutunutta itsenäistä valtiota, vaikka sillä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaan on oikeus kollektiiviseen puolustautumiseen.
Rahankeräyslakia sovelletaan Suomessa niin tiukasti, että avustusjärjestöillä ei ole nykytulkinnan mukaan oikeutta kerätä varoja tai lahjoittaa materiaalia esimerkiksi sotilaallisille toimijoille. Parhaan mahdollisen puolustuskyvyn varmistamiseksi on tärkeää, että julkisen vallan ulkopuolisilla toimijoilla olisi riittävät edellytykset toimittaa apua nopeasti ja kohdennetusti.
Rahankeräyslainsäädännön tarkoituksena on aina ollut tukea yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden varainhankintaa niiden harjoittamaa yleishyödyllistä toimintaa varten. Nykyisessä lainsäädännössä tästä perusperiaatteesta säädetään rahankeräyslain 6 §:ssä, jonka mukaan luvanvarainen rahankeräys saadaan järjestää varojen hankkimiseksi yksinomaan yleishyödylliseen toimintaan. Rahankeräyslain 2 § sisältää yleishyödyllisen toiminnan määritelmän. Laissa yleishyödyllisellä toiminnalla tarkoitetaan toimintaa yleistä sosiaalista, sivistyksellistä tai aatteellista tarkoitusta varten taikka muuta yleistä kansalaistoimintaa.
Samansisältöiset rahankeräyslainsäädännön perusperiaatteet lain tarkoituksesta ja sallitusta rahankeräystarkoituksesta sisältyivät myös aikaisempaan, vuonna 2006 säädettyyn rahankeräyslakiin ja vuonna 1980 säädettyyn rahankeräyslakiin. Vaikka yleishyödyllisen toiminnan määritelmää voidaan lain perusteluiden mukaan pitää muotoilultaan suhteellisen avoimena, sen soveltamiskäytäntöä voidaan pitää hyvin vakiintuneena. Rahankeräyksiä ei ole mahdollista järjestää valtion lakisääteisten tehtävien rahoittamiseksi. Rahankeräyslailla oikeus rahankeräyksiin on rajattu eräin poikkeuksin yleishyödyllisille yhteisöille ja säätiöille. Tämä mahdollistaa kansalaisyhteiskunnan toiminnan rahoittamisen julkisin rahankeräyksin ja rahankeräyksillä hankittujen varojen suuntaamisen yleishyödylliseen toimintaan.
Tätä jakoa korostavat tuoreet hallinto-oikeuden päätökset, joiden mukaan Ukrainan asevoimien materiaalisessa tukemisessa ja kouluttamisessa ei ole kyse yleishyödyllisyydestä vaan toiminnasta, joka kuuluu valtion lakisääteisiin, budjettivaroin rahoitettaviin tehtäviin. Ongelmana on erityisesti se, että rahankeräyslain 2 §:ssä yleishyödyllisyys on määritelty tulkinnanvaraiseksi eikä 6 §:ssä ole säädetty poikkeusta, joka mahdollistaisi laittoman hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan laajan tukemisen kansalaisyhteiskunnan toimesta.
Avustusjärjestö voi kerätä varoja esimerkiksi ambulanssien hankintaan, mutta niiden lahjoittaminen rintamalla toimiville lääkintämiehille ei ole sallittua. Suomessa tulisi olla mahdollisuus toimia samalla tavoin kuin monissa muissa EU-maissa, joissa kansalaisilla ja järjestöillä on laajemmat oikeudet tukea itsenäisen valtion puolustusvoimia ja humanitaarista toimintaa konfliktialueella oikeutetussa puolustustaistelussa.
Arvoisa puhemies! Suomella on vahva perinne vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisesta kriisiaikojen tukitoimintoihin. Historiallisesti esimerkiksi Lotta Svärd -järjestö ja muut vapaaehtoiset maanpuolustusorganisaatiot ovat tukeneet Suomen puolustusta monin eri tavoin. Nykyinen lainsäädäntö ei kuitenkaan mahdollistaisi vastaavaa kansalaisaktiivisuutta tilanteessa, jossa Suomen itsenäisyys tai turvallisuus olisi uhattuna. On kohtuutonta, että suomalaiset eivät voisi sodan syttyessä Suomessa kerätä rahaa esimerkiksi omien sotilaidensa tukemiseen. Nykyinen laintulkinta tarkoittaa, ettei rahankeräyksellä voitaisi hankkia edes Suomen puolustusvoimille, reserviläisille tai varusmiehille suojavälineitä tai ensiaputarvikkeita. Lainsäädännön on oltava linjassa kansalaisten oikeustajun ja kansallisen turvallisuuden tarpeiden kanssa ja siis mahdollistettava myös vapaaehtoinen tuki maanpuolustukselle.
Useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa kansalaisilla ja järjestöillä on mahdollisuus tukea Ukrainan asevoimia rahankeräyksillä. Tämän mahdollistamiseksi kyseisten maiden lainsäädäntöä on joko tulkittu Suomea väljemmin tai muutettu vastaamaan paremmin nykyistä turvallisuuspoliittista tilannetta. Suomen nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista ensiaputarvikkeiden lahjoittamista hyökkäyksen kohteeksi joutuneen valtion asevoimille. Suomen ei tule olla poikkeus Euroopan maiden joukossa. Lakialoitteen yhtenä keskeisenä tavoitteena onkin saattaa sääntelymme vastaamaan verrokkimaiden lainsäädäntöä.
Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen mukainen lisäys lainsäädäntöön takaisi, että humanitaarinen ja maanpuolustuksellinen tuki voidaan katsoa lailliseksi osaksi rahankeräyslain tarkoittamaa toimintaa silloin, kun kohdemaa on kansainvälisen oikeuden mukaan hyökkäyksen kohteena. Lakimuutos selkeyttäisi keräysten lainmukaisuutta ja poistaisi nykyisen tulkintaepävarmuuden. Samalla mahdollistettaisiin Suomen kansalaisten ja järjestöjen nykyistä laajemmat mahdollisuudet osallistua demokraattisten arvojen puolustamiseen.
Julkisessa keskustelussa huolena on esitetty, että rahankeräyslain avaaminen voisi mahdollistaa rahan keräämisen myös laillisesti ja eettisesti ongelmallisille konfliktien osapuolille. Aloitteessa ongelma on ratkaistu rajaamalla muutos tarkoin.
Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta hyväksyy lakiehdotuksen rahankeräyslain 6 §:n muuttamisesta siten, että lisätään rahankeräyslain 6 §:n 3 momenttiin uusi kohta seuraavasti: ”Rahankeräys saadaan järjestää itsenäiselle valtiolle ja sen kiinteänä osana toimiville laillisille osille muuhun kuin aseiden ja ampumatarvikkeiden tai näihin suoraan rinnastettavien materiaalien hankintaan edellyttäen, että kyseinen valtio on Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan tai kansainvälisen oikeuden tarkoittaman laittoman aseellisen hyökkäyksen kohteena oikeutettu näin kollektiiviseen puolustautumiseen ja valtioneuvosto on todennut asian.”
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Tynkkynen.