Kiitos, arvoisa puhemies! Tänään käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lakia uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä. Esityksessä muutettaisiin kyseisen lain raaka-aineita koskevaa liitettä ja korjattaisiin yleisesti saatavilla olevan latauspisteen määritelmässä oleva virheellinen viittaus.  

Esityksen valmistelu johtuu kansallista täytäntöönpanoa edellyttävästä EU-säädöksestä. Komissio antoi 14.2.2024 delegoidun direktiivin uusiutuvan energian direktiivin liitteen 9 muuttamisesta lisäämällä biopolttoaineiden ja biokaasun tuotantoon käytettäviä raaka-aineita. Ehdotetuilla muutoksilla pantaisiin täytäntöön uusiutuvan energian direktiivin liitteeseen tehdyt muutokset myös kansallisen lain liitteeseen. Kyseinen liite sisältää listauksen niin sanotuiksi kehittyneiksi polttoaineiksi luokiteltavien biopolttoaineiden ja biokaasun raaka-aineista sekä raaka-aineista, joista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun käyttöä liikenteen uusiutuvan energian tavoitteiden laskennassa on rajattu direktiivin perusteella 1,7 prosenttiin.  

Komissiolle on annettu toimivalta kahden vuoden välein tarkastella liitteessä 9 a ja b osassa olevien raaka-aineiden lisäämiseksi luetteloon direktiivissä säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Komissio voi lisätä luetteloon raaka-aineita, mutta se ei saa poistaa sieltä raaka-aineita. Perusperiaatteena on, että raaka-aineet, jotka voidaan jalostaa ainoastaan kehittynyttä teknologiaa käyttäen, on lisättävä liitteen 9 a -osaan, ja raaka-aineet, jotka voidaan jalostaa biopolttoaineiksi tai liikenteessä käytettäväksi biokaasuksi kypsää teknologiaa käyttäen, on lisättävä liitteen 9 b -osaan. Direktiivi ei määrittele tarkemmin, mitä kehittyneellä tai kypsällä teknologialla tarkoitetaan. Liitteen raaka-aineet ovat nykyisin pääosin jätteitä tai prosessitähteitä.  

Jakeluvelvoitelain mukaan jakeluvelvoitteesta on täytettävä liitteen a-osassa tarkoitetusta raaka-aineesta tuotetulla biopolttoaineella tai biokaasulla taikka muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla polttoaineilla tietty prosenttiosuus. Niin sanottu lisävelvoite on kolme prosenttia vuonna 2025 ja nousee vuoteen 2030 mennessä kymmeneen prosenttiin. Kyseisistä raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden osuus lasketaan direktiivin velvoitteeseen kaksinkertaisena. Lisäksi niiden polttoaineverotus on kansallisesti kevyempää.  

Uusien raaka-aineiden lisääminen liitteen a-osaan voidaan katsoa edistävän yritysten innovaatioita biopolttoaineiden ja biokaasun valmistuksessa. Toisaalta innovaatioiden synnyn ja uusien teknologioiden kehittymisen hidastavana tekijänä voidaan nähdä varsin monitulkintaiset uudet raaka-ainekategoriat, joiden osalta toiminnan harjoittajien voi olla vaikea ennakoida yksittäisten raaka-aineiden kuulumista kyseisiin kategorioihin.  

Suomelle komission valmistelun aikana merkityksellistä oli välttää kansallisesti tehtyjen raaka-aineluokittelujen muuttumista a-osan raaka-aineista b-osan raaka-aineiksi. Lisäksi valmistelun aikana tavoiteltiin mahdollisimman monen uuden raaka-aineen sisällyttämistä liitteen a-osaan.  

Muutoksessa korjataan edellä mainittu teknisluonteinen viittausvirhe. Lain aiemman eduskuntakäsittelyn yhteydessä tuli yleisesti saatavilla olevan latauspisteen määritelmään viittausvirhe, kun esitystä yhteensovitettiin samanaikaisesti vireillä olleen hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi ilmailulain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi kanssa.  

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian delegoidun säädöksen määräajasta johtuen. — Kiitos.  

Arvoisa puhemies! Suomessa on viime vuosina nähty, mitä seuraa siitä, kun EU ohjaa energiapolitiikkaamme. Turpeen alasajo on ollut tästä varsin karvas esimerkki. Turpeen energiakäyttö on puolittunut kohtuullisen lyhyessä ajassa, ja se on merkinnyt meille sitä, että Suomi on menettänyt huoltovarmuutta, työpaikkoja ja kotimaista osaamista. EU:n päästökauppapolitiikka ja kansalliset kiristykset ovat ajaneet alas tätä kotimaista, toimitusvarmaa, hitaasti uusiutuvaa polttoainetta. Tämä hallituksen esityshän ei suoranaisesti koske turvetta, mutta kuvaa sitä, miten sama meno jatkuu. Meille lisätään uusia raaka-aineluokkia, joiden käytöstä päätetään ei täällä Suomessa vaan Brysselissä. Samalla suomalaisille yrityksille tulee erilaisia hallinnollisia velvoitteita, ennakkopäätöksiä, kestävyysjärjestelmän päivityksiä, maksuja.  

Arvoisa puhemies! Kukaan tuskin kiistää sitä, etteikö uusiutuvia polttoaineita tarvittaisi, mutta ilmastopolitiikan pitää olla järkevää ja realistista. Ei ole kestävää se, että me esimerkiksi täällä Suomessa jätämme hyödyntämättä kotimaisia raaka-aineita ja samaan aikaan tuomme polttoaineita ulkomailta. Suomi tarvitsee omaa vahvaa kansallista energia- ja ilmastopolitiikkaa, jossa lähtökohtana on huoltovarmuus, kustannustehokkuus ja suomalaisten etu. Meillä on metsää, meillä on vesivoimaa, meillä on teknologiaa, ja kyllä meillä olisi tätä kotimaista turvettakin, mutta sen käyttö on laitettu yhä ahtaammalle. Tämän takia meidän pitää pystyä sanomaan EU:lle, että kiitos näistä ohjeista mutta me päätämme itse, mikä on järkevää suomalaisille. Valitettavasti Brysselissä kovin harvoin ymmärretään suomalaista näkökulmaa ja Suomen erityisoloja.  

Perussuomalaisten linja on se, että meidän pitää päättää asioistamme itse, meidän pitää turvata energiaomavaraisuus, pitää kiinni suomalaisesta työstä ja varmistaa, että ilmastopolitiikka on järkevää, mutta valitettavasti suunta on ollut jo pitkään tämä, että olemme yhä enemmän kiinni EU:ssa, ja tästä meidän pitää pyrkiä pääsemään irti.