Arvoisa puhemies! Kauppapolitiikka on ollut paljon otsikoissa ja syystäkin, ja siksi ehkä hieman huolissani katson tätä puhujalistaa, puhumattakaan asian esittelystä, että taidan olla ainoa puheenvuoron pyytänyt henkilö. Mutta hyvä näin.
Kun puhutaan Euroopan unionista, niin tietysti kauppapolitiikka ja ylipäätään yhteistyösopimukset eri puolilla maailmaa ovat olleet keskeinen osa eurooppalaista, kansainvälistä yhteistyötä, ja niin se on nyt Chilenkin osalta. Eli tämä laajennettu puitesopimus on sinänsä hieno asia, ja on hyvä asia, että se etenee.
Mutta, arvoisa puhemies, ehkä Suomi ja Euroopan unioni kaipaisivat enemmänkin keskustelua siitä, mitä me nyt tässä maailmantilanteessa tavoittelemme, miten muuten me käyttäydymme kauppasopimusten osalta, mitä me haluamme, mikä meidän kunnianhimon taso on. Eli jos nyt katsoo globaalia taloutta, kasvua, niin kyllähän tässäkin salissa toivoisi, että me keskustelisimme esimerkiksi Intiasta, Intian kauppasopimuksesta, Mercosurista, jota itsekin olin ajamassa ministeriaikana, mutta se törmäsi kahteen kolmeen eurooppalaiseen pääkaupunkiin. Eli kaiken kaikkiaan, kyllähän Euroopan unioni on menettänyt sen, missä me joskus olimme maailman parhaita, eli tekemään sopimuksia, edistämään sopimuspohjaista maailmaa. Samaan aikaan ehkä tämä meidän tapamme tehdä näitä sopimuksia on vähän jäänyt sinne viime vuosituhannelle. Käytän nyt vaikka sitä Intiaa esimerkkinä, että jos ja kun me teemme vain perinteistä kauppapolitiikkaa Brysselistä käsin, jonka mandaatti se on, niin entä sitten se eurooppalainen huoltovarmuus, strateginen autonomia — ajatellaan nyt vaikka lääketeollisuutta, kuinka monta lääketehdasta meillä on Euroopassa, jotka pystyvät vastaamaan vaikka kriiseihin tai edes normaaliolojen vaateisiin? Viittaan vähän tuohon äskeiseenkin keskusteluun. Tätä keskustelua käydään todella vähän.
Miten EU:n tulisi sitten muuttua, kehittyä? Tällaista keskustelua tietysti toivoisin Orpon hallitukselta, vastuuministereiltä, mutta laajemminkin suomalaiselta yhteiskunnalta, koska ennen me Pohjoismaat näytimme tietä ja meillä oli ajatuksia, edelläkävijyyttä, oli kyse sitten hyvinvointivaltiosta, työmarkkinoista tai ylipäätään kestävästä kauppapolitiikasta globaalisti.
Toinen esimerkki on Mercosur-maat. Tätäkin on vuosikymmeniä tehty, ja aina se on jäänyt jostain kiinni, ja nyt tietysti iloksemme tämä taas kerran näyttää etenevän, toivottavasti näin, koska jollei EU saa uusia markkinoita, niin me käperrymme, supistumme, aivan kuten Suomen talous tällä hetkellä.
Arvoisa puhemies! Petteri Orpon hallitus puhuu paljon taloudesta, puhuu paljon talouskasvusta, mutta tietysti tarvitaan aika paljon faktojen tarkistusta, jos lähdetään nyt katsomaan, mistä se kasvu on tulossa tai mistä se olisi tulossa. Siksi Suomen pitäisi yhdessä kumppaneidensa kanssa ihan uudella tavalla katsoa näitä eurooppalaisia kumppanuuksia, EU:n kumppanuuksia. Ei riitä enää se, että me odotamme täällä reaktiivisesti, että voi kun se Bryssel nyt tekisi jotain.
Ursula von der Leyenin johtama komissio matkusti muun muassa Intiaan kokonaisuudessaan, joten olettaisi, että sieltä on jotain tuliaisia tuotavana, muuta kuin se, että sopimuksia pitäisi saada aikaan. Samalla Euroopan unioni voisi viestittää Yhdysvalloille, että hei, me teemme itse, meillä on visio, me olemme globaali toimija ja meidän kanssamme kannattaa neuvotella, koska me aiomme kasvaa ja vahvistua. Tällaista aika vähän kuulee, valitettavasti, täällä Suomessa tai muuallakaan Euroopassa.
Arvoisa puhemies! Tietysti se, että meitä on täällä nyt näin vähän paikalla — ja en tiedä, aikooko joku muu edustaja tästä puhua — ehkä viestittää myös siitä, että samaan aikaan kun me puhumme kansainvälisen kaupan ja kasvun merkityksestä, niin ehkä nyt ainakin substanssivaliokunnan, talousvaliokunnan, ja suuren valiokunnan kannattaisi harkita näiden asioiden käsittelemistä vaikka omana asiana. — Kiitoksia.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Lyly.