Arvoisa puhemies! Valtion aluehallinnon viranomaisten fyysinen läsnäolo on vähentynyt jo pitkään. Tilalle on tuotu digitaalisia palveluja, vaikka kaikilla ei ole mahdollisuuksia niiden käyttämiseen. Monilla ihmisillä toimintakyky heikkenee sairauksien ja iän myötä niin, että hän joutuu digitaalisten palveluiden sijasta turvautumaan uudelleen fyysisiin asiointipalveluihin. Siksi tarve fyysisille asiointipisteille ei tule katoamaan ottaen huomioon väestörakenteemme kehityksen.
Kokemukset yhteispalvelupisteistä ovat olleet sellaisia, että valtion aluehallinnon viranomaiset ovat olleet varsin haluttomia osallistumaan niihin vapaaehtoisesti. Hyvää tässä esityksessä on, että sillä tavoitellaan asiakaspalvelupisteiden riittävää kattavuutta. Ehdotus on kuitenkin samaan aikaan myös säästölaki. Sen tavoitteena on saavuttaa jopa 50 miljoonan euron vuosittaiset säästöt vuoteen 2030 mennessä, mikä tarkoittaa yli tuhannen virkailijan palkkakustannuksia. Tästä yhteisen asiakaspalvelutoiminnan osuus olisi noin 15 miljoonaa euroa. On varsin vaikea nähdä, etteikö se vaikuttaisi palvelutasoon ja asiointipisteverkoston kattavuuteen.
Vaikka esityksessä annetaan käsitys tulossa olevasta laajasta ja kattavasta palvelupisteverkostosta, arvioinnissa on puhuttu tunnin ajomatkasta tietä pitkin, ja arvio asiointipisteiden määrästä — 30:stä 50:een — antaa aiheen epäillä, millainen verkosto lopulta tulisi olemaan.
Kun viranomainen voi hakea vapautusta palvelupisteeseen osallistumisvelvollisuudesta, voi kynnys tähän jäädä matalaksi, ja tältä osin lakiesitys voisi vesittyä. Tältä osin esitystä onkin syytä vielä tarkastella.
Resursoimalla asiakaspalvelupisteet tarkoituksella niukasti saadaan palveluverkosto rakennettua harvaksi ja aukioloajat hyvin rajatuiksi. Tällä voidaan luoda tilanne, missä käyntimäärät jäävät sen vuoksi alhaisiksi, ja tästä voi syntyä peruste sulkea asiointipiste. Näin on käynyt aiemmin valtion aluehallinnon viranomaisten itsenäisille yksiköille. Ensin aukioloaikoja supistettiin tuntuvasti ja lopuksi väitettiin, että siellä käy liian vähän asiakkaita, jolloin paikka pitää laittaa kokonaan kiinni. Toivottavasti näin ei tule käymään.
Arvoisa puhemies! VTT:n ja Vaasan yliopiston toteuttamassa tutkimushankkeessa ”Maaseudun energia- ja liikenneköyhyys ilmiöinä” selvitettiin, kuinka hinnannousut sähköenergiassa, polttoaineissa ja muissa elämisen kustannuksissa ovat heijastuneet maaseudun kotitalouksiin ja yrityksiin. Ja nyt on hyvä huomata, että liikenneköyhyys ei ole riippuvaista siitä, mikä hinta bensapumpun taulussa lukee, vaan kyse on paljon laajemmasta, rakenteellisesta kysymyksestä.
Maaseutualueille tyypillistä on omakotitaloasuminen, kiinteistöjen arvonlasku ja vuokra-asuntojen puute sekä yksityisautoilu, pitkät etäisyydet ja joukkoliikenteen puute. Erityisesti tämä korostuu itäisessä Suomessa, mutta koskettaa maantieteellisesti suurta osaa Suomea. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman tutkimushankkeen tarkastelun kohteena olivat energiaköyhyys ja liikenneköyhyys. Tutkimuksessa tehdyn kyselyn perusteella hieman yli puolessa kotitalouksista oli jouduttu tarkentamaan kulutustottumuksia, ja vajaalla viidesosalla kotitalouksista oli uusia tai pahenevia taloudellisia ongelmia.
Energiaan ja liikenteeseen liittyvät toiminnot myös digitalisoituvat nopeasti, mikä lisää vaatimuksia digilaitteiden omistamiseen ja niiden käyttöosaamiseen sekä toimiviin yhteyksiin. Kaikkien näiden osalta on nähtävissä pahenevia ongelmia maaseutualueilla eri puolilla Suomea väestön ikääntyessä muuta maata nopeammin ja erityisesti mobiiliverkkojen toimintojen heikennyttyä 3G-verkon alasajon seurauksena.
Tutkimuksen tulosten perusteella on laadittu seitsemän toimintasuositusta energia- ja liikenneköyhyyden vähentämiseksi maaseutualueilla. Lähtökohtana on ollut, että suomalaiset maaseutualueet tunnistavat energia- ja liikenneköyhyyksien määritelmät ja mittarit. Toimintasuosituksissa on tähän hallituksen esitykseen liittyen seuraavat kohdat: oleellisten palveluiden saavutettavuus turvattava kaikille, maaseudun liikkumismahdollisuuksia ylläpidettävä ja kehitettävä, maaseudun infrastruktuuria parannettava sekä yksityisteiden säädöksiä ja tukiperusteita uudistettava, matalan kynnyksen apua ja neuvontapalveluita lisättävä ja viidentenä verkkopalveluiden käytön edellytyksiä parannettava ja tietosuojahaasteet ratkaistava.
Arvoisa puhemies! Aina kun täällä eduskunnassa päätetään mistä tahansa asiasta, on tarkasti katsottava, miten päätöksemme vaikuttavat eri ihmisryhmiin eri osissa maata ja erilaisessa taloudellisessa asemassa oleviin. — Kiitos.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Edustaja Strandman, olkaa hyvä.