1 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan ennakkoperintälain (1118/1996)
31 §:ssä tarkoitettuun työnantajarekisteriin
merkittyyn työnantajaan.
2 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) työnantajalla ennakkoperintälain
14 §:ssä tarkoitettua työnantajaa,
lukuun ottamatta valtiota ja sen laitosta;
2) kokoaikaisella työllä sellaista
työtä, jota on kalenterikuukauden aikana tehty
vähintään 140 tuntia; tuntimäärään
lasketaan mukaan työtunnit, joilta palkkaa on maksettu,
sekä tunnit, joilta työnantajalla on lain tai
työehtosopimuksen mukaan palkanmaksuvelvollisuus, vaikka
työntekijä on ollut poissa työstä;
3) palkalla ennakkoperintälain 13 §:ssä ja
rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978)
4 §:ssä tarkoitettua, työnantajan kalenterikuukauden
aikana maksamaa palkkaa, lukuun ottamatta lomarahaa ja lomakorvausta;
palkalla ei kuitenkaan tarkoiteta muun kuin Suomessa tai toisessa
Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuvan verovelvollisen
saamaa palkkaa.
3 §
Matalapalkkatuki
Työnantaja on palkanmaksukuukaudelta oikeutettu
matalapalkkatukeen, jos:
1) työntekijälle kalenterikuukauden
aikana maksettu palkka on yli 900 euroa ja alle 2 000 euroa;
2) palkka on maksettu sellaisen kalenterikuukauden
aikana tehdyn työn perusteella, jonka aikana työntekijä on
ollut kokoaikaisessa työssä, tai palkka on maksettu
3 momentissa tarkoitetulle osa-aikaeläkkeellä olevalle
työntekijälle; ja
3) työntekijä on viimeistään
palkanmaksukuukauden aikana täyttänyt 54 vuotta.
Tuen määrä on 44 prosenttia kalenterikuukauden
aikana maksetun palkan 900 euroa ylittävästä osasta.
Tuen enimmäismäärä on kuitenkin
220 euroa. Palkan ylittäessä 1 600 euroa
tuen määrä pienenee 55 prosentilla palkan
1 600 euroa ylittävältä osalta.
Tuen määrää laskettaessa
lakisääteisen ansioeläkejärjestelmän
mukaisella osa-aikaeläkkeellä olevan työntekijän
palkaksi katsotaan 2 §:n 3 kohdassa tarkoitettu palkka
lisättynä määrällä, joka
saadaan kertomalla kahdella työntekijän samalta
kuukaudelta saama osa-aikaeläke (laskennallinen palkka).
Laskennallisen palkan perusteella 2 momentin mukaisesti lasketusta
tuesta työnantaja saa osuuden, joka vastaa työnantajan työntekijälle
maksaman palkan suhteellista osuutta laskennallisesta palkasta.
Luonnollisen henkilön saama matalapalkkatuki on verovapaata
tuloa, ellei tuki liity verovelvollisen elinkeinotoimintaan, maatalouteen tai
metsätalouteen.
4 §
Menettely tuen myöntämisessä
Tuki myönnetään siten, että työnantaja
saa oma-aloitteisesti jättää tukea vastaavan
määrän toimittamistaan ja ennakkoperintälain
32 §:ssä tarkoitetulla valvontailmoituksella
ilmoittamistaan ennakonpidätyksistä suorittamatta
verohallinnolle. Jos tuen määrä on suurempi
kuin työnantajan samalta kalenterikuukaudelta pidättämien
ennakoiden määrä, työnantaja
voi vähentää yli menevän osan
samalta kalenterivuodelta myöhemmin suoritettavasta ennakonpidätyksen määrästä.
Siltä osin kuin työnantaja ei ole vähentänyt tukea
kalenterivuoden ennakonpidätyksistä, verohallinto
maksaa saamatta jääneen tuen työnantajalle.
Verohallinto ei maksa tukea, jos maksettava määrä kalenterivuonna
on alle 100 euroa. Maksettavalle määrälle
ei makseta korkoa.
Siltä osin kuin kyse on rajoitetusti verovelvolliselle
maksettavan palkan perusteella saatavasta tuesta, tuki myönnetään
työnantajan perimistä lähdeveroista vastaavalla
tavalla kuin 1 ja 2 momentissa säädetään.
5 §
Muiden tukien vaikutus
Työnantaja ei ole oikeutettu matalapalkkatukeen, jos
työnantaja on saman työntekijän perusteella
samalta ajalta saanut julkisesta työvoimapalvelusta annetun
lain (1295/2002) mukaista palkkatukea.
6 §
Ennakonpidätyksen hyväksi lukeminen
Ennakonpidätykset luetaan tuen estämättä täysimääräisesti
työntekijän verotuksessa tämän hyväksi
siten kuin verotusmenettelystä annetussa laissa (1558/1995)
säädetään.
7 §
Ilmoittamisvelvollisuus
Työnantajan on ilmoitettava verohallinnolle ennakkoperintälain
32 §:ssä tarkoitetulla valvontailmoituksella 4 §:n
perusteella suorittamatta jättämänsä määrä ja
verotusmenettelystä annetun lain 15 §:n nojalla
annettavalla vuosi-ilmoituksella työntekijäkohtaisesti
2 §:n 3 kohdassa tarkoitetun palkan ja tuen määrä jokaiselta tukeen
oikeuttavalta palkanmaksukuukaudelta sekä työntekijän
tekemien työntuntien määrät niiltä kalenterikuukausilta,
joiden aikana tehdystä työstä tukeen
oikeuttava palkka on maksettu.
Edellä 3 §:n 3 momentissa tarkoitetulla osa-aikaeläkkeellä olevan
työntekijän osalta on vuosi-ilmoituksella 1 momentista
poiketen ilmoitettava 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetun palkan,
laskennallisen palkan ja tuen määrä jokaiselta
tukeen oikeuttavalta palkanmaksukuukaudelta.
Työnantajan 4 §:n perusteella suorittamatta jättämä määrä on
määrättävä työnantajan
suoritettavaksi, jos työnantaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
laiminlyö 1 tai 2 momentin mukaisen vuosi-ilmoituksen
antamisen tai antaa sen olennaisesti virheellisenä, eikä työnantaja ole
noudattanut todistettavasti lähetettyä kehotusta
ilmoituksen antamiseen tai sen täydentämiseen.
8 §
Palkka- ja työaikakirjanpito
Työnantajan on järjestettävä palkka-
ja työaikakirjanpitonsa siten, että niistä voidaan
työntekijäkohtaisesti todeta tukeen oikeuttavan
palkan määrä sekä työntekijän
tekemien työtuntien määrät niiltä kalenterikuukausilta,
joiden aikana tehdystä työstä tukeen
oikeuttava palkka on maksettu.
Edellä 3 §:n 3 momentissa tarkoitetulla osa-aikaeläkkeellä olevan
työntekijän osalta työnantajan kirjanpidossa
on 1 momentista poiketen oltava tiedot työntekijän
oikeudesta osa-aikaeläkkeeseen sekä osa-aikaeläkkeen
ja tukeen oikeuttavan 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetun palkan
määrästä.
9 §
Tuen väärinkäyttö
Jos palkka on tuen saamiseksi jaettu usealle kuukaudelle tai
usealle samassa intressipiirissä olevalle työnantajalle
taikka on ryhdytty muuhun vastaavaan toimenpiteeseen ilmeisesti
siinä tarkoituksessa, että työnantaja
saisi hyväkseen matalapalkkatuen, tuen määrää arvioitaessa
on meneteltävä niin kuin toimenpiteeseen ei olisi ryhdytty.
10 §
Tukeen liittyvät tilitykset
Työnantajan 4 §:n 1 momentin nojalla suorittamatta
jättämää ennakonpidätystä vastaava määrä lisätään
oikaisuna verontilityslain (532/1998) nojalla veronsaajille
tilitettävään kertymään
valvontailmoituksen antamista seuraavan kuukauden kuukausitilityksen
yhteydessä. Tilitettävään kertymään
lisättyyn määrään sovelletaan,
mitä ennakonpidätyksistä muualla laissa
säädetään.
Työnantajan 4 §:n 3 momentin nojalla suorittamatta
jättämää lähdeveroa
vastaava määrä lisätään
oikaisuna lähdeveron kertymään. Tuloutettavaan
kertymään lisättyyn määrään
sovelletaan, mitä lähdeverosta muualla laissa
säädetään.
Valtion talousarvioon otetaan arviomääräraha
työnantajan 4 §:n 1 ja 3 momentin nojalla oma-aloitteisesti
saaman tuen rahoittamista sekä 4 §:n
2 ja 3 momentissa tarkoitetun saamatta jääneen
tuen maksamista varten.
Takaisin peritty tuki tuloutetaan valtiolle.
11 §
Eräiden lakien soveltaminen
Sen lisäksi, mitä tässä laissa
säädetään, noudatetaan tukeen
liittyviin laiminlyönteihin, muutoksenhakuun ja muuhun
menettelyyn soveltuvin osin, mitä ennakonpidätyksistä ennakkoperintälaissa
ja sen nojalla säädetään tai
määrätään.
Siltä osin kuin kyse on rajoitetusti verovelvolliselle
maksettavan palkan perusteella saatavasta tuesta, noudatetaan tukeen
liittyviin laiminlyönteihin, muutoksenhakuun ja muuhun menettelyyn
soveltuvin osin, mitä lähdeverosta rajoitetusti
verovelvollisen tulon verottamisesta annetussa laissa ja sen nojalla
säädetään tai määrätään.
Vuosi-ilmoituksen laiminlyöntiin sovelletaan, mitä laiminlyöntimaksusta
säädetään verotusmenettelystä annetussa
laissa.
12 §
Tarkemmat määräykset
Verohallitus antaa tarkempia määräyksiä matalapalkkatukea
koskevista työnantajan ilmoituksista.
13 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
2006, ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta
2010.
Mitä 5 §:ssä säädetään
palkkatuen vaikutuksesta, sovelletaan myös työllistämistukeen
ja yhdistelmätukeen, jota työnantaja
on saanut tämän lain voimaan tullessa
voimassa olleiden julkisesta työvoimapalvelusta annetun
lain ja työttömyysturvalain (1290/2002)
säännösten nojalla.
Tätä lakia sovelletaan vuosina 2006—2010 maksettaviin
palkkoihin.