1 §
Pankkivero
Tässä laissa säädetään
valtiolle verovuosina 2013—2015 suoritettavasta pankkiverosta.
2 §
Verovelvollinen
Pankkiveroa on velvollinen suorittamaan luottolaitostoiminnasta
annetun lain (121/2007) 9 §:ssä tarkoitettu
suomalainen talletuspankki, joka harjoittaa talletuspankkitoimintaa
verovuoden alkaessa.
3 §
Verovuosi
Verovuosi on kalenterivuosi.
4 §
Pankkiveron määrä
Pankkiveron määrä on 0,125 prosenttia
talletuspankin luottolaitostoiminnasta annetun lain mukaisessa
vakavaraisuuslaskennassaan soveltamasta talletuspankin riskipainotettujen
erien yhteismäärästä, jäljempänä riskipainotettujen erien
määrä.
Verovuoden pankkiveron määrä määräytyy verovuotta
edeltävän kalenterivuoden viimeisenä päivänä olleiden
riskipainotettujen erien määrän mukaan.
5 §
Toimivaltainen viranomainen
Verohallinnon tehtävänä on veron
suorittamisen valvonta, veron maksuunpano ja palauttaminen
sekä veronkanto.
6 §
Pankkiveron maksaminen ja ilmoittaminen
Verovelvollisen on maksettava vero sekä ilmoitettava
veron määrää ja perustetta koskevat tiedot
Verohallinnolle verovuoden aikana viimeistään
30 päivänä huhtikuuta.
Verohallinto antaa tarkemmat määräykset
veron maksutavasta ja ilmoitettavista tiedoista.
7 §
Veron maksuunpano
Jos veroa ei ole maksettu 6 §:ssä säädetyssä ajassa,
Verohallinto maksuunpanee veron veronlisäyksineen verovelvollisen
maksettavaksi.
Jos veroa on hakijan antamien virheellisten tai puutteellisten
tietojen johdosta palautettu liikaa, Verohallinto maksuunpanee liikaa
palautetun määrän veronlisäyksineen.
Maksuunpanoa koskeva päätös on tehtävä viimeistään
viiden vuoden kuluessa sen verovuoden päättymisestä,
jolta vero on jäänyt suorittamatta tai jota virheellinen
palautuspäätös koskee. Ennen maksuunpanoa
verovelvolliselle on varattava tilaisuus selvityksen antamiseen.
8 §
Arviomaksuunpano
Jos verovelvollinen on laiminlyönyt veron ilmoittamisen
kokonaan tai on ilmoittanut sitä ilmeisesti liian vähän,
eikä ole kehotuksesta huolimatta antanut veron määräämistä varten
tarvittavia tietoja, Verohallinnon on arvioitava veron määrä ja
maksuunpantava vero veronlisäyksineen verovelvollisen maksettavaksi.
Maksuunpano on toimitettava viiden vuoden kuluessa sen verovuoden
päättymisestä, jolta vero on jäänyt suorittamatta.
Ennen arviomaksuunpanoa on verovelvolliselle varattava tilaisuus
selvityksen antamiseen.
9 §
Veronlisäys
Jos vero maksetaan 6 §:ssä säädetyn
määräajan jälkeen, verovelvollisen
on veron maksamisen yhteydessä oma-aloitteisesti
maksettava veronlisäystä. Jos veroa ei ole maksettu
ilman veron maksuunpanoa tai jos verovelvollinen ei ole oma-aloitteisesti
maksanut veronlisäystä, Verohallinto maksuunpanee
verolle veronlisäystä.
Veronlisäyksen laskemisesta säädetään
veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/1995).
Veronlisäys lasketaan tämän lain 7 §:n
2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa kuitenkin palautuksen
maksupäivästä asetettavaan eräpäivään,
viimeksi mainittu päivä mukaan lukien.
10 §
Veronkorotus
Jos verovelvollinen on ilman pätevää syytä antanut
ilmoituksen tai muun tiedon tai asiakirjan olennaisesti myöhässä,
virheellisenä tai olennaisesti puutteellisena taikka jos
verovelvollinen on muutoin laiminlyönyt kokonaan tai osittain
ilmoittamisvelvollisuutensa, eikä laiminlyöntiä ole
pidettävä vähäisenä,
veron määrää voidaan maksuunpanon
yhteydessä korottaa enintään 30 prosentilla.
Jos verovelvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän
ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka jättänyt
muutoin ilmoittamisvelvollisuutensa täyttämättä,
ja menettely on ollut omiaan aiheuttamaan sen, että veroa
olisi jäänyt määräämättä,
veron määrää voidaan korottaa
vähintään 20 prosentilla ja enintään
50 prosentilla.
Jos 2 momentissa tarkoitettua verovelvollisen menettelyä ottaen
huomioon sillä saavutettavissa oleva hyöty
ja asiaan muutoin vaikuttavat olosuhteet on pidettävä törkeänä,
veron määrää voidaan korottaa
vähintään 50 prosentilla ja enintään
100 prosentilla.
Korotus määrätään
siitä veron määrästä,
jota 1—3 momentissa tarkoitettu laiminlyönti on koskenut.
11 §
Valitusosoitus ja maksuunpannun veron maksaminen
Kun verovelvolliselle maksuunpannaan veroa, veronkorotusta tai
veronlisäystä, verovelvolliselle on annettava
päätös, johon on liitetty valitusosoitus.
Valtiovarainministeriön asetuksella säädetään
ajankohdasta, jolloin vero on maksettava.
12 §
Veronkanto
Pankkiveron kantoon, perintään ja palauttamiseen
sovelletaan veronkantolakia (609/2005) ja sen nojalla annettuja
säädöksiä ja määräyksiä.
13 §
Vastuu verosta yritysjärjestelytilanteissa
Jos verovelvollinen on verovuoden aikana osallisena sulautumisessa
tai jakautumisessa, myös sulautumisessa tai jakautumisessa
vastaanottavana yhteisönä oleva yhteisö vastaa
kyseisenä verovuonna suoritettavasta pankkiverosta.
Jos verovelvollinen luovuttaa verovuoden aikana liiketoimintansa
joko kokonaan tai osittain, myös liiketoiminnan vastaanottanut
yhteisö vastaa siitä osasta verovuonna suoritettavasta pankkiverosta,
joka vastaa liiketoiminnan vastaanottaneelle yhteisölle
siirtyneiden riskipainotettujen erien suhteellista osuutta liiketoiminnan luovuttaneen
talletuspankin riskipainotettujen erien kokonaismäärästä ennen
luovutusta.
Verovastuun toteuttamista säädetään
veronkantolain 40 ja 41 §:ssä.
14 §
Aiheettomasti suoritettu vero
Jos veroa on suoritettu aiheettomasti tai liikaa, Verohallinto
palauttaa hakemuksesta liikaa suoritetun veron.
Hakemus on tehtävä viiden vuoden kuluessa sen
verovuoden päättymisestä, jolta vero
on suoritettu.
15 §
Oikaisu verovelvollisen hyväksi
Jos Verohallinto verovelvollisen valituksen johdosta tai muutoin
toteaa, että sen päätös on verovelvollisen
vahingoksi virheellinen, Verohallinnon on oikaistava päätöksessä oleva
virhe. Verovelvollisella on oikeus saada virheen johdosta liikaa
maksettavaksi määrätty vero tai vero,
joka oli päätetty jättää palauttamatta,
palautuksena, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu.
Oikaisu voidaan tehdä viiden vuoden kuluessa sen verovuoden
päättymisestä, jota oikaistava
päätös koskee tai 60 päivän
kuluessa oikaistavan päätöksen tekemisestä taikka
verovelvollisen sanottujen määräaikojen
kuluessa tekemän vaatimuksen perusteella myöhemminkin.
16 §
Muutoksenhaku hallinto-oikeuteen
Verohallinnon päätökseen haetaan
muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Muutosta haetaan siltä hallinto-oikeudelta,
jonka tuomiopiirissä verovelvollisen kotikunta on ollut
verovuotta edeltävän vuoden lopussa. Veronsaajien puolesta
valitusoikeus on Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä.
Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa Verohallintoon
tai hallinto-oikeuteen.
Verovelvollisen valitusaika on viisi vuotta verovuoden päättymisestä,
kuitenkin aina 60 päivää päätöksen
tiedoksisaannista. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön
valitusaika on 30 päivää päätöksen
tekemisestä.
Jos Verohallinto oikaisee päätöstään
15 §:ssä tarkoitetulla tavalla verovelvollisen
vaatimuksen mukaisesti, valitus raukeaa. Siltä osin kuin Verohallinto
katsoo, että verovelvollisen valitus ei anna aihetta päätöksen
oikaisemiseen, Verohallinnon on annettava valituksen johdosta lausuntonsa
ja siirrettävä valitus tältä osin
hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.
Hallinto-oikeuden on varattava valituksen ja lausunnon johdosta,
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön tekemästä valituksesta
verovelvolliselle, ja verovelvollisen tekemästä valituksesta
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle, tilaisuus vastineen
antamiseen sekä tarvittaessa muutoksenhakijalle tilaisuus
vastaselityksen antamiseen.
17 §
Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen
Hallinto-oikeuden päätökseen saa
hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos
korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen on niillä,
jotka voivat hakea muutosta Verohallinnon päätökseen.
Muutoksenhaussa noudatetaan tällöin verotusmenettelystä annetun
lain (1558/1995) 70 ja 71 §:ää.
18 §
Veron suorittaminen muutoksenhaun aikana
Vero on muutoksenhausta huolimatta maksettava säädettynä aikana.
19 §
Verosta vastuussa olevan muutoksenhakuoikeus
Mitä tässä 15 ja 16 §:ssä säädetään
verovelvollisesta, sovelletaan myös verosta 13 §:n
nojalla vastuussa olevaan.
20 §
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön kuuleminen
ja tiedoksianto
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä kuullaan
ja päätös annetaan tiedoksi siten, että Veronsaajien
oikeudenvalvontayksikölle varataan tilaisuus tutustua verotusasiakirjoihin.
21 §
Päätös Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön pyynnöstä
Jos Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö katsoo, että verovelvollisen
maksettavaksi olisi määrättävä veroa,
veronlisäystä tai veronkorotusta, Verohallinnon
on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön pyynnöstä tehtävä asiassa
päätös, johon liitetään
valitusosoitus.
22 §
Verotuksen muuttaminen muutoksenhaun perusteella
Jos muutoksenhaun johdosta annetun päätöksen
perusteella vero on poistettava tai sitä on alennettava,
Verohallinto muuttaa verotusta ja palauttaa takaisin liikaa maksetun
veron korkoseuraamuksineen.
Jos muutoksenhaun johdosta annetun päätöksen
perusteella veroa tulee määrättäväksi
tai veroa on korotettava, Verohallinto antaa uuden päätöksen
ja perii maksamattoman veron korkoseuraamuksineen.
23 §
Palautettavalle määrälle maksettava
korko
Veroa palautettaessa palautettavalle määrälle maksetaan
veronkantolain 22 §:ssä säädetty
korko. Korko lasketaan veron maksupäivästä palautuspäivään.
24 §
Tiedonantovelvollisuus ja verotarkastus
Verovelvollisen on vaadittaessa annettava Verohallinnolle veron
suorittamisen valvontaa ja maksuunpanoa varten tarvittavat tiedot,
asiakirjat ja muu tarpeellinen selvitys pankkiveron suorittamisvelvollisuudesta
ja perusteista.
Verotarkastuksessa on voimassa, mitä verotusmenettelystä annetun
lain 14 §:ssä säädetään.
25 §
Verohallinnon tiedonsaanti ja tarkastusoikeus
Verohallinnon oikeuteen saada salassapitosäännösten
ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä verotusta
tai muutoksenhakua koskevan asian käsittelyä varten
tietoja sivulliselta ja viranomaiselta sekä oikeuteen tarkastaa
ne asiakirjat, joista sivullisen tiedonantovelvollisuuden piiriin
kuuluvia tietoja voi olla saatavilla sovelletaan verotusmenettelystä annetun
lain 19—22, 22 a, 23, 23 a, 23 b, 24 ja 25 §:ää.
26 §
Finanssivalvonnan tiedonantovelvollisuus
Finanssivalvonnan on kunkin verovuoden tammikuun 31 päivään
mennessä toimitettava Verohallinnolle verovalvontaa varten
luettelo talletuspankeista, jotka ovat verovuonna velvolliset suorittamaan
pankkiveroa.
Finanssivalvonnan on ilmoitettava Verohallinnolle, jos se havaitsee,
että verovelvollisen vakavaraisuusvalvontaa varten Finanssivalvonnalle
ilmoittama kalenterivuoden viimeistä päivää koskeva
riskipainotettujen erien määrä on virheellinen.
Finanssivalvonnan on annettava Verohallinnon pyynnöstä lausuntoja
yksilöityjen verovelvollisten pankkiveron suorittamisvelvollisuudesta
ja perusteista.
27 §
Veron kiertäminen
Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen
sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista
luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen
ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että verosta
vapauduttaisiin, verotuksessa on meneteltävä asian
varsinaisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti.
28 §
Rangaistussäännös
Rangaistus veron lainvastaisesta välttämisestä ja
sen yrittämisestä säädetään
rikoslain (39/1889) 29 luvun 1—3 §:ssä.
29 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
ja
on voimassa 31 päivään joulukuuta 2015.
Lakia sovelletaan verovuosina 2013—2015.