19 §
Yksityishenkilö saa tuoda Suomeen henkilökohtaista
lääkitystään varten lääkevalmisteita, jotka
on hankittu valmisteen vähittäisjakeluun oikeutetulta
toimittajalta. Lääkeaineiden tuonti ei ole sallittua.
Reseptilääkkeen hankinnan tulee perustua lääkkeen
määräämiseen oikeutetun henkilön
antamaan lääkemääräykseen.
Lisäksi ulkomailta Suomeen tuleva henkilö saa
tuoda mukanaan samanaikaisesti maahan tuotavan seuraeläimen
hoitoon tarvittavia lääkkeitä korkeintaan
yhden kuukauden tarvetta vastaavan määrän.
Muualla kuin Suomessa vakinaisesti asuva lääkärin
tai eläinlääkärin ammattia harjoittamaan
oikeutettu henkilö saa maahan tullessaan tuoda mukanaan
ja käyttää lääkevalmistetta,
jolla on myyntilupa maassa, jossa hän pääasiallisesti
harjoittaa ammattiaan, jos maahan saapuminen ja lääkevalmisteiden
tarve perustuu Suomeen tilapäisesti saapuvan, kansainväliseen
urheilun arvokilpailuun tai sellaiseen rinnastettavaan muuhun tapahtumaan
osallistuvan henkilön tai henkilöryhmän
taikka eläimen tai eläinryhmän lääkinnälliseen
tarpeeseen. Oikeus maahantuontiin ei koske kuitenkaan rikoslain (39/1889)
44 luvun 16 §:ssä tarkoitettuja dopingaineita.
Maahan tuotuja lääkevalmisteita saa käyttää vain
ne maahan tuoneen lääkärin hoitovastuulla
olevien henkilöiden tai eläinlääkärin vastuulla
olevien eläinten hoitoon.
Jos Suomessa vakinaisesti asuva laillistettu lääkäri,
hammaslääkäri tai eläinlääkäri
on vienyt maasta lääkkeitä Suomessa vakinaisesti
asuvien henkilöiden tai eläinten tilapäisen
ulkomailla oleskelun aikaiseen lääkehoitoon varautumiseksi,
saa hän tuoda takaisin Suomeen käyttämättä jääneet
lääkevalmisteet.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää 1—3
momentissa tarkoitetun tuonnin tarkemmista edellytyksistä sekä rajoituksista,
jotka koskevat tuotavan lääkkeen hankintamaata, lääkkeen
hankintatapaa, 2 momentissa tarkoitetun kilpailun tai muun tapahtuman
laatua ja maahan tuotavan lääkkeen enimmäismäärää.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan myös kieltää tai rajoittaa
2 momentin mukaista oikeutta tuoda maahan huumausaineiksi luokiteltuja
aineita sisältäviä lääkkeitä.
Edellä 2 momenttiin liittyvästä tuonnista
voidaan myös velvoittaa tekemään ennakkoilmoitus
viranomaiselle tai henkilön tilapäisen oleskelun
perusteena olevan tilaisuuden järjestäjälle
valtioneuvoston asetuksella säädettävin
perustein. Valtioneuvoston asetuksella voidaan myös rajoittaa
eläinten lääkitsemiseen käytettävien
aineiden maahantuontia, jos ne voivat vaarantaa eläimistä saatavien
elintarvikkeiden turvallisuuden tai laadun tai jos niistä voi
aiheutua muuta merkittävää haittaa eläimille,
ihmisille tai ympäristölle tai ne voivat vaarantaa Suomen
eläintautien vastustusta.
5 luku
Lääkkeiden myynti lääketehtaasta
ja lääketukkukaupasta
37 a §
Lääkkeen tukkuhinnan on oltava kaikille apteekeille
ja sivuapteekeille sama. Tukkuhinnassa on otettava huomioon kaikki
alennukset, ostohyvitykset ja muut apteekeille ja sivuapteekeille myönnettävät
etuudet. Tukkuhinta on ilmoitettava lääkkeiden
hintatietoja ylläpitäville tahoille. Mainitut
tukkuhintarajoitukset eivät koske sellaisten lääkevalmisteiden
tukkuhintoja, joita saa myydä myös muualla kuin
apteekeissa.
41 §
Uuden apteekin perustamisesta kuntaan tai sen osaan päättää Lääkelaitos
lääkkeiden saatavuuden sitä edellyttäessä.
Päätös tehdään Lääkelaitoksen
omasta tai asianomaisen kunnan aloitteesta. Lääkkeiden
saatavuutta arvioitaessa on otettava huomioon alueen väestömäärä,
alueella jo olevat apteekkipalvelut ja muiden terveydenhuollon palvelujen
sijoittuminen. Lääkelaitos voi myös päättää apteekin
sijaintialueen muuttamisesta ja apteekin siirtämisestä kunnan
osasta toiseen, jos se on tarpeen apteekkipalvelujen turvaamiseksi.
Lääkelaitos päättää apteekin
lakkauttamisesta, jos lääkkeiden saatavuus ei
enää edellytä apteekkia alueen väestömäärä,
alueella jo olevat apteekkipalvelut ja muiden terveyspalvelujen
sijoittuminen huomioon ottaen. Lakkauttamispäätöstä ei
saa panna täytäntöön ennen kuin
kyseessä oleva apteekkilupa on tullut avoimeksi, jollei apteekkari
ole ilmoittanut suostuvansa päätökseen.
Lääkelaitoksen on kuultava asianomaista kuntaa
ennen tässä pykälässä tarkoitetun
päätöksen tekemistä.
43 §
Apteekkilupa voidaan myöntää Euroopan
talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaiselle, joka on laillistettu
proviisori ja jota ei ole asetettu konkurssiin tai julistettu vajaavaltaiseksi
tai jolle ei ole määrätty edunvalvojaa.
Apteekkilupa myönnetään useammasta
hakijasta sille, jolla voidaan kokonaisuudessaan katsoa olevan parhaat
edellytykset apteekkiliikkeen harjoittamiseen. Edellytysten arvioinnissa tulee
ottaa huomioon hakijan toiminta apteekissa ja muissa lääkehuollon
tehtävissä sekä apteekkiliikkeen harjoittamisen
kannalta merkitykselliset opinnot, johtamistaito ja muu toiminta.
45 §
Apteekkari saa harjoittaa apteekkiliikettä siihen saakka,
kunnes hän täyttää 68 vuotta.
52 §
Alueella, jolla ei väestömäärän
vähäisyyden vuoksi voida katsoa olevan riittäviä toimintaedellytyksiä itsenäiselle
apteekille, mutta jolla lääkkeiden saatavuuden
vuoksi tarvitaan apteekkiliikettä, voi olla sivuapteekki.
Sivuapteekki voidaan perustaa Lääkelaitoksen tai
kunnan aloitteesta. Lääkelaitos myöntää sivuapteekkiluvan
hakemuksesta apteekkarille, jolla on parhaat edellytykset sivuapteekin
pitämiseen, kun otetaan huomioon apteekin sijainti ja muut
toimintaedellytykset. Lääkelaitos voi myöntää apteekkarille
luvan enintään kolmen sivuapteekin pitämiseen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Nikotiinivalmisteiden myynti
54 a §
Nikotiinivalmisteita saa myydä 38 §:ssä säädetystä poiketen
myös tupakkaa myyvissä vähittäiskaupoissa,
kioskeissa ja huoltoasemilla myyntipaikan sijaintikunnan myöntämän
luvan perusteella. Nikotiinivalmisteita saa myydä ainoastaan
18 vuotta täyttäneille. Myyjän on voitava
valvoa ostotilannetta. Myynti automaattisista myyntilaitteista on
kielletty.
Kunnan on myönnettävä kirjallisesta
hakemuksesta lupa nikotiinivalmisteiden myyntiin, jos hakijalla
on edellytykset säilyttää ja myydä nikotiinivalmisteita
tämän lain mukaisesti. Hakemuksessa on oltava
seuraavat tiedot:
1) hakijan nimi tai yhteisön toiminimi ja
yhteystiedot, yritys- ja yhteisötunnus sekä nikotiinivalmisteiden
myyntipaikkojen osoitteet;
2) selvitys nikotiinivalmisteiden säilytyksestä ja
myynnin valvontajärjestelyistä;
3) myynnistä vastaavan nimi ja yhteystiedot; ja
4) nikotiinivalmisteiden myyntipaikassa sijaitsevien
myyntipisteiden lukumäärä ja selvitys niiden
sijainnista.
Nikotiinivalmisteen vähittäismyyntiin luvan saaneen
on ilmoitettava lupahakemuksessa ilmoitettujen tietojen muutoksesta
ja myynnin lopettamisesta kunnalle. Kunnan on ilmoitettava luvan
myöntämisestä ja myynnin lopettamisesta Lääkelaitokselle.
54 b §
Muualla kuin apteekeissa, sivuapteekeissa ja lääkekaapeissa
tapahtuvassa nikotiinivalmisteiden varastoinnissa, vähittäismyynnissä,
markkinoinnissa, Lääkelaitoksen suorittamassa
valvonnassa ja lääketurvatoiminnassa tulee noudattaa soveltuvin
osin, mitä tässä laissa muutoin säädetään
varastoinnista, myynnistä, Lääkelaitoksen suorittamasta
valvonnasta ja lääketurvatoiminnasta. Mitä 55
ja 55 a §:ssä, 56 §:n
1 momentissa sekä 57 §:ssä säädetään,
ei kuitenkaan sovelleta tässä pykälässä tarkoitettuun
myyntiin.
Muualla kuin apteekeissa, sivuapteekeissa ja lääkekaapeissa
tapahtuvassa nikotiinivalmisteiden vähittäismyynnin
valvonnassa tulee lisäksi noudattaa, mitä toimenpiteistä tupakoinnin
vähentämiseksi annetun lain (693/1976)
14 §:n 4 momentissa säädetään.
54 c §
Kunnan tulee omasta aloitteestaan ja tehtyjen ilmoitusten perusteella
tarkastaa nikotiinivalmisteiden varastointi- ja myyntipaikkoja sekä valvoa
nikotiinivalmisteiden myyntiä.
Jos tarkastuksessa tai muutoin havaitaan tämän
lain tai sen nojalla annettujen säännösten vastaista
toimintaa, kunnan tulee kieltää toiminta sekä asettaa
määräaika, jonka kuluessa se on lopetettava.
Jos toimintaa ei ole korjattu määräajassa
taikka jos kiellossa mainittua säännösten
vastaista menettelyä on jatkettu tai jos se on uudistettu asetetun
määräajan jälkeen, kunta voi
peruuttaa nikotiinivalmisteiden vähittäismyyntiluvan määräajaksi
tai kokonaan.
54 d §
Kunta voi periä nikotiinivalmisteiden vähittäismyyntiluvan
hakijalta vähittäismyyntiluvasta maksun. Lisäksi
kunta voi periä vähittäismyyntiluvan
haltijalta valvontaan liittyvistä toimenpiteistä vuosittaista
valvontamaksua. Lupa- ja valvontamaksu voivat olla enintään
suoritteiden tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruiset. Vähittäismyyntilupamaksun
ja valvontamaksun perusteista säädetään
tarkemmin kunnan hyväksymässä taksassa.
Tämän pykälän mukaiset maksut
saadaan periä ilman tuomiota ja päätöstä siinä järjestyksessä kuin
verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa
laissa (367/1961) säädetään.
54 e §
Nikotiinivalmisteiden sijoittelusta vähittäismyymälässä ja
lupahakemuksen sisällöstä voidaan säätää tarkemmin
valtioneuvoston asetuksella.
Lääkelaitos voi määrätä,
että vähittäiskaupassa myytäviin
nikotiinivalmisteisiin on liitettävä erilliset
käyttöohjeet. Lääkelaitos voi
tarvittaessa antaa määräyksiä ohjeiden
sisällöstä.
56 §
Apteekissa ja sivuapteekissa tulee pitää tarpeellinen
määrä farmaseuttisen tutkinnon suorittanutta
henkilökuntaa. Apteekkarin tulee huolehtia siitä,
että apteekin koko henkilökunta osallistuu riittävästi
täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutusta järjestettäessä on
otettava huomioon henkilökuntaan kuuluvien peruskoulutus
ja työtehtävät.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
57 b §
Toimittaessaan lääkärin
tai hammaslääkärin lääkemääräykseen
perustuvaa lääkevalmistetta apteekin on vaihdettava
lääkevalmiste halvimpaan tai siitä hinnaltaan
vähän poikkeavaan, 57 c §:ssä tarkoitetun
Lääkelaitoksen luettelon mukaiseen vaihtokelpoiseen
lääkevalmisteeseen, joka on yleisesti saatavilla.
Lääkevalmiste on hinnaltaan vähän
poikkeava, jos hinnanero:
1) halvimpaan alle 40 euroa maksavaan vaihtokelpoiseen valmisteeseen
on pienempi kuin 2 euroa; tai
2) 40 euroa tai sitä enemmän maksavaan halvimpaan
vaihtokelpoiseen valmisteeseen on pienempi kuin 3 euroa.
Keskenään vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden
halvimmaksi hinnaksi määritellään
kunkin vuosineljänneksen ensimmäisen päivän
perusteella tuolloin halvimman valmisteen arvonlisäverollinen
vähittäismyyntihinta.
Vaihtoa ei kuitenkaan saa tehdä, jos lääkkeen määrääjä on
kieltänyt vaihdon lääketieteellisellä tai
hoidollisella perusteella tekemällä kiellosta
merkinnän lääkemääräykseen
tai jos lääkkeen ostaja kieltää vaihdon.
Lääkemääräyksen voimassa
ollessa apteekin tulee toimittaa samaa valmistetta. Jos samalla
lääkemääräyksellä toimitetaan
lääkettä useita kertoja, lääkkeen
ostajalla on kuitenkin oikeus ostaa myöhemmillä kerroilla
lääkemääräyksen mukaista
lääkevalmistetta. Lääkkeen ostajalla
on lisäksi aina halutessaan oikeus saada toimitushetkellä hänelle
tosiasiallisesti halvin vaihtokelpoinen lääkevalmiste,
jollei lääkkeen määrääjä ole
kieltänyt vaihtoa lääketieteellisin tai
hoidollisin perustein.
57 c §
Lääkelaitoksen tulee laatia luettelo keskenään
vaihtokelpoisista lääkevalmisteista. Vaihtokelpoisiksi
voidaan määritellä lääkevalmisteet,
joiden vaikuttavat aineet ja niiden määrät ovat
samanlaisia ja jotka ovat keskenään biologisesti
samanarvoisia.
Lääkevalmistetta ja sen rinnakkaisvalmisteita
ei saa kuitenkaan määritellä vaihtokelpoiseksi,
jos:
1) lääkevalmisteen vaikuttavan aineen
valmistusmenetelmää suojaa voimassa oleva patentti,
jota tarkoittava hakemus on tehty tai on katsottava tehdyksi ennen
vuotta 1995 ja jonka valmistusmenetelmän patentoitavuus
on perustunut valmistettavan aineen uutuuteen, taikka tällaiseen
patenttiin perustuva lisäsuojatodistus;
2) lääkevalmisteen vaikuttavalla
aineella on voimassa oleva tuotepatentti tai siihen perustuva lisäsuojatodistus
vähintään viidessä Euroopan
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa; ja
3) lääkevalmisteen myyntiluvan haltija
toimittaa Lääkelaitokselle selvityksen 1 ja 2
kohtien täyttymisestä neljän
kuukauden sisällä myyntiluvan myöntämisestä.
Lääkevalmisteen myyntiluvan haltijan on lisäksi
toimitettava Lääkelaitokselle Patentti- ja rekisterihallituksen
antama rekisteriote 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun patentin tai
lisäsuojatodistusten voimassaolosta vuosittain lokakuussa.
Patentin ja lisäsuojatodistuksen voimassaolon lakkaamisesta
on ilmoitettava välittömästi Lääkelaitokselle.
Jos keskenään vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden
luetteloon on otettu lääkevalmisteita sen vuoksi,
että alkuperäisvalmisteen myyntiluvan haltija
ei ole esittänyt määräajassa
2 momentissa tarkoitettuja selvityksiä, ei valmisteita
saa enää myöhemmin poistaa luettelosta
2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun patentin tai lisäsuojatodistuksen
perusteella. Poistaminen luettelosta voi kuitenkin tapahtua, jos
patentinhaltija tai lisäsuojatodistuksen haltija on tehnyt
patenttilain (550/1967) 71 a §:n mukaisen esityksen,
joka on hyväksytty ja patentti tai lisäsuojatodistus
on näin saatettu uudelleen voimaan edellä 2 momentissa
mainitun määräajan jälkeen.
Päätös esityksen hyväksymisestä on
annettava Lääkelaitokselle kahden kuukauden kuluessa
hyväksymisestä.
Tässä pykälässä säädetystä poiketen
saman lääkevalmisteen eri maahantuojien tuomat
valmisteet voidaan määritellä keskenään
vaihtokelpoisiksi.
57 d §
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan
tarvittaessa säätää, että myyntiluvan haltijan
on ilmoitettava vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden
hinnat vähintään 14 päivää ennen kunkin
vuosineljänneksen ensimmäistä päivää sosiaali-
ja terveysministeriön asetuksella määrättävälle
viranomaiselle ja lääkkeiden hintatietoja säännönmukaisesti
ylläpitäville muille tahoille. Lisäksi
ministeriön asetuksella voidaan säätää viranomaisen
velvollisuudesta julkaista luettelo vaihtokelpoisista lääkkeistä ja
niiden hinnoista. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella
voidaan tarvittaessa antaa tarkemmat säännökset
57 c §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetun selvityksen
laatimisesta ja sisällöstä.
58 §
Lääkkeen vähittäismyyntihintana
on käytettävä valtioneuvoston asetuksella
säädettävän lääketaksan
mukaista hintaa. Lääketaksan mukaisen hinnan tulee
perustua lääkevalmisteen myyntiluvan haltijan
37 a §:n mukaisesti ilmoittamaan valtakunnallisesti käytössä olevaan
tukkuhintaan, tukkuhinnan perusteella laskettavaan myyntikatteeseen
ja arvonlisäveroon. Tukkuhinnan perusteella laskettava
yksittäisen lääkevalmisteen myyntikate
voi olla pienempi kuin apteekkimaksusta annetun lain (148/1946)
2 §:n mukaan määräytyvä maksuprosentti.
Mitä 1 momentissa säädetään,
ei sovelleta sellaisiin lääkevalmisteisiin, joita
saa myydä myös muualla kuin apteekeissa, sivuapteekeissa
ja lääkekaapeissa.
Lääketaksa on tarvittaessa tarkistettava.
Lääkelaitoksen on toimitettava vuosittain sosiaali- ja
terveysministeriölle tiedot apteekkien myyntikatteesta
ja muista lääketaksaan vaikuttavista seikoista.
60 §
Tarkemmat säännökset apteekkiluvasta
ja lupahakemuksesta sekä apteekista, sivuapteekista ja
lääkekaapista, niiden toiminnasta ja tiloista, apteekin
ja sivuapteekin hoitajan kelpoisuusehdoista sekä farmaseuttisen
henkilökunnan määrästä sekä täydennyskoulutuksen
sisällöstä ja määrästä annetaan
tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
62 §
Kunnan tai kuntayhtymän ylläpitämästä sairaala-apteekista
tai lääkekeskuksesta voidaan 61 §:n
säännösten estämättä toimittaa:
1) lääkkeitä saman kunnan
tai kuntayhtymän taikka niihin rajoittuvan kunnan alueella
oleviin julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköihin;
2) tartuntatautilain (583/1986) 25 §:ssä tarkoitettuja
rokotteita saman kunnan tai kuntayhtymän taikka niihin
rajoittuvan kunnan alueella oleville yksityisille sosiaali- ja terveydenhuollon
toimintayksiköille;
3) lääkkeitä muihinkin kuin
1 kohdassa tarkoitettuihin sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköihin
ja apteekkeihin yksittäisen potilaan välttämättömän
lääkityksen turvaamiseksi tilanteissa, joissa
lääkkeiden saatavuudessa esiintyy ongelmia; sekä
4) lääkkeitä Suomen ulkopuolella
toimivien rauhanturvajoukkojen käyttöön.
Lääkkeitä voidaan Lääkelaitoksen
luvalla toimittaa sairaala-apteekista ja lääkekeskuksesta myös
yksityisille sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille,
joiden kanssa kunta tai kuntayhtymä on tehnyt sopimuksen
sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ostamisesta sosiaali-
ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain
(733/1992) 4 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisesti
tai jotka hoitavat muita lain nojalla kunnalle tai valtiolle kuuluvia tehtäviä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
64 §
Sairaala-apteekissa ja lääkekeskuksessa tulee olla
hoitaja. Hoitaja vastaa siitä, että sairaala-apteekin
tai lääkekeskuksen toiminta ja asianomaisen toimintayksikön
lääkehuolto on järjestetty tämän
lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
67 §
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vankeinhoitolaitoksen lääkehuoltoa varten voidaan
perustaa lääkekeskuksia. Vankeinhoitolaitoksen
lääkekeskuksen perustamisesta säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
88 a §
Eläinlääkkeillä tehtävistä kliinisistä tutkimuksista
on tehtävä ennakkoilmoitus Lääkelaitokselle.
Lääkelaitos valvoo kliinisiä eläinlääketutkimuksia
ja sillä on oikeus tarvittaessa tarkastaa tutkimuksessa
kerättyjen tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi tarpeelliset
seikat mukaan lukien tutkimuspaikka ja tutkimusasiakirjat.
Lääkelaitos voi tarvittaessa kieltää 1
momentissa tarkoitetun tutkimuksen aloittamisen, jos tutkimus ei
täytä tämän lain taikka sen
perusteella annettujen säännösten tai
määräysten mukaisia edellytyksiä.
Lääkelaitos voi määrätä jo
aloitetun kliinisen eläinlääketutkimuksen
tilapäisesti keskeytettäväksi tai lopetettavaksi,
jos tutkimuksen toteuttamisessa on ilmennyt olennaisia puutteita
tai laiminlyöntejä eikä näitä ole
korjattu Lääkelaitoksen kehotuksesta huolimatta.
Ennen 2 momentissa tarkoitetun määräyksen antamista
Lääkelaitoksen on kuultava toimeksiantajaa tai
tutkijaa. Toimeksiantajan ja tutkijan on annettava Lääkelaitoksen
pyytämä selvitys seitsemän päivän
kuluessa. Jos määräyksen perusteena on
tutkittavaa eläintä uhkaava välitön
vaara, voi Lääkelaitos määrätä tutkimuksen keskeytettäväksi
välittömästi. Välittömän
vaaran perusteella keskeytetyn tutkimuksen lopettamisesta saa päättää vasta
sen jälkeen, kun toimeksiantajaa tai tutkijaa on kuultu
edellä olevan mukaisesti.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1
momentissa tarkoitetun ennakkoilmoituksen määräajasta
sekä tutkimuksen keskeyttämiseen liittyvistä menettelytavoista
ja määräajoista. Lääkelaitos
voi antaa tarkempia määräyksiä 1
momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta, tutkimuslääkkeiden
laadusta ja valmistuksesta, tutkimusten turvallisesta ja asianmukaisesta
toteuttamisesta, haittavaikutusten ilmoittamisesta sekä muista
tutkimusten turvallisuuden kannalta merkittävistä seikoista.
102 §
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Lääkelaitoksen 2 §:n 4 momentissa,
59, 66, 80, 80 a, 87, 88 a, 93, 94 ja 101 §:ssä tarkoitettuja
päätöksiä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta,
jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.
Lääkelaitoksen 40, 41, 52 ja 54 §:n
mukaisia päätöksiä ei saa panna
täytäntöön ennen kuin ne ovat
saaneet lainvoiman.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -