4 luku
Seuraamukset
16 §
Seuraamusmaksu
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Seuraamusmaksu voidaan määrätä myös
sille, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai jättää noudattamatta
REMIT-asetuksen:
1) 3 artiklassa säädettyä kieltoa
käydä sisäpiirikauppaa;
2) 4 artiklassa säädettyä sisäpiirintiedon
julkaisuvelvoitetta; tai
3) 5 artiklassa säädettyä kieltoa
manipuloida tai yrittää manipuloida markkinoita.
Seuraamusmaksu voidaan määrätä myös
sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, jolle elinkeinotoiminta, jossa
rikkomus tai laiminlyönti on tapahtunut, on siirtynyt yrityskaupan
tai muun yritysjärjestelyn seurauksena.
Seuraamusmaksua ei voida määrätä sille,
jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa,
syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa
rikosasiassa. Maksua ei voida määrätä myöskään
sille, jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio.
Maksua ei voida määrätä myöskään
sille, johon kohdistuvaan samaa tekoa koskevaan esitykseen kilpailulaissa
(948/2011) tarkoitetun seuraamusmaksun määräämisestä on
annettu ratkaisu.
18 §
Seuraamusmaksun suuruus
Seuraamusmaksun suuruuden määrittämisen tulee
perustua kokonaisarviointiin, jossa on otettava huomioon rikkomuksen
tai laiminlyönnin laatu ja laajuus, moitittavuuden aste
sekä kestoaika. Seuraamusmaksu saa olla enintään
10 prosenttia oikeushenkilön liikevaihdosta viimeiseltä vuodelta,
johon rikkomus tai laiminlyönti on ulottunut, ja luonnollisen
henkilön osalta enintään 10 prosenttia
hänen viimeksi toimitetun tuloverotuksen mukaisista tuloistaan,
kuitenkin enintään 100 000 euroa.
Jos seuraamusmaksu määrätään
oikeushenkilölle, joka on sähkö- tai
maakaasualan yritys, liikevaihdon laskentaperusteena käytetään
oikeushenkilön niiden sähkö- ja maakaasualan
liiketoimintojen liikevaihtoja, joihin rikkomuksella tai laiminlyönnillä on
ollut vaikutusta tai joihin sillä on pyritty vaikuttamaan.
Jos rikkomukseen tai laiminlyöntiin syyllistynyt oikeushenkilö toimii osana
vertikaalisesti integroitunutta yritystä, käytetään
liikevaihdon laskentaperusteena vertikaalisesti integroituneen yrityksen
niiden sähkö- ja maakaasualan liiketoimintojen
liikevaihtoja, joihin rikkomuksella tai laiminlyönnillä on ollut
vaikutusta tai joihin sillä on pyritty vaikuttamaan.
20 a §
Rikemaksu
Energiavirasto voi määrätä rikemaksun
elinkeinonharjoittajalle tai tämän puolesta toimivalle
henkilölle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo
tai laiminlyö velvollisuuden:
1) toimittaa REMIT-asetuksen 8 artiklan nojalla annetussa
täytäntöönpanosäädöksessä säädettyjä tietoja
energian tukkumarkkinoilla suoritetuista liiketoimista tai kauppaa
koskevista toimeksiannoista;
2) rekisteröityä REMIT-asetuksen
9 artiklan mukaisesti; tai
3) ilmoittaa REMIT-asetuksen 15 artiklan mukaisesti epäillystä sisäpiirintiedon
väärinkäytöstä tai
markkinoiden manipuloinnista energian tukkumarkkinoilla.
Rikemaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin.
Rikemaksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon menettelyn
laatu, laajuus ja kestoaika. Oikeushenkilölle määrättävä rikemaksu
on vähintään 5 000 euroa ja
enintään 100 000 euroa. Luonnolliselle
henkilölle määrättävä rikemaksu
on vähintään 500 euroa ja enintään
10 000 euroa.
Rikemaksu määrätään
maksettavaksi valtiolle.
Rikemaksua ei voida määrätä sille,
jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa,
syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa
rikosasiassa. Rikemaksua ei voida määrätä myöskään
sille, jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio.
20 b §
Julkinen varoitus
Energiavirasto voi antaa ammattimaisesti tukkutason energiatuotteilla
liiketoimia järjestävälle henkilölle
julkisen varoituksen, jos tämä tahallaan tai huolimattomuudesta
rikkoo tai laiminlyö REMIT-asetuksen 15 artiklan mukaisen velvollisuuden
perustaa ja ylläpitää rikkomusten havaitsemiseksi
vaadittavia tehokkaita järjestelyjä.
20 c §
Hallinnollisen seuraamuksen määräämättä jättäminen
Energiavirasto voi jättää seuraamusmaksun määräämisen
esittämättä, rikemaksun määräämättä tai
julkisen varoituksen antamatta, jos:
1) 16, 20 a tai 20 b §:ssä tarkoitettu
on oma-aloitteisesti ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin rikkomuksen
tai laiminlyönnin korjaamiseksi välittömästi
sen havaittuaan ja ilmoittanut rikkomuksesta tai laiminlyönnistä viivytyksettä Energiavirastolle
eikä rikkomus tai laiminlyönti ole vakava tai
toistuva;
2) rikkomusta tai laiminlyöntiä on
pidettävä vähäisenä;
tai
3) seuraamusmaksun tai rikemaksun määräämistä taikka
julkisen varoituksen antamista on muutoin pidettävä ilmeisen
kohtuuttomana.
20 d §
Julkisen varoituksen määrääminen
seuraamusmaksun sijaan
Energiavirasto voi 16 §:n 3 momentissa tarkoitetun
seuraamusmaksun esittämisen sijaan antaa julkisen varoituksen,
jos:
1) rikkomukseen tai laiminlyöntiin syyllistynyt on
oma-aloitteisesti ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin rikkomuksen
tai laiminlyönnin korjaamiseksi välittömästi
sen havaittuaan ja ilmoittanut rikkomuksesta tai laiminlyönnistä viivytyksettä Energiavirastolle
eikä rikkomus tai laiminlyönti ole vakava tai
toistuva; tai
2) rikkomusta tai laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä.
20 e §
Rikemaksun ja julkisen varoituksen vanhentuminen
Rikemaksua tai julkista varoitusta ei saa määrätä,
ellei rikkomuksesta tai laiminlyönnistä epäilty
ole saanut tietoa häntä koskevan tutkinnan aloittamisesta
viiden vuoden kuluessa siitä päivästä,
jona rikkomus tai laiminlyönti tapahtui, tai jatketun laiminlyönnin
taikka rikkomuksen osalta viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai
laiminlyönti päättyi.
Energiaviraston toimenpiteet rikkomuksen tai laiminlyönnin
tutkimiseksi aloittavat vanhentumisajan kulumisen alusta.
Rikemaksua tai julkista varoitusta ei saa määrätä,
jos päätöstä sen määräämisestä ei
ole tehty kymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä,
jona rikkomus tai laiminlyönti tapahtui, tai jatketun rikkomuksen
taikka laiminlyönnin osalta kymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä,
jona rikkomus tai laiminlyönti päättyi.
30 §
Energiaviraston tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus
Valvottavaa toimintaa harjoittavan elinkeinonharjoittajan ja
REMIT-asetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun henkilön
tai päämiehen on annettava Energiavirastolle tässä laissa
tarkoitettujen valvontatehtävien hoitamiseksi tarpeelliset
tiedot ja asiakirjat. Tämän lisäksi Energiavirastolle
on annettava muiden tässä laissa tarkoitettujen
tehtävien hoitamiseksi tai kansainvälisten sopimusvelvoitteiden
täyttämiseksi tarpeellisia tilasto- ja muita tietoja.
Energiaviraston asianomaisella virkamiehellä on oikeus
tässä laissa tarkoitetun valvontatehtävän
toteuttamiseksi sekä Energiaviraston antaman vahvistus-
tai velvoitepäätöksen ja yhteistyövirastoasetuksessa
tarkoitetun energia-alan sääntelyviranomaisten
yhteistyöviraston antaman päätöksen,
joka perustuu yhteistyövirastoasetuksen 8 artiklaan, noudattamisen
valvomiseksi toimittaa tarkastus valvottavaa toimintaa harjoittavan
elinkeinonharjoittajan hallinnassa olevissa tiloissa. Tarkastusta
ei kuitenkaan saa suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen
käytetyssä tilassa. Tarkastusta toimittavalle
virkamiehelle ja Energiaviraston valtuuttamalle muulle henkilölle
on järjestettävä pääsy
elinkeinonharjoittajan hallinnassa oleviin tiloihin sekä niihin sähkö-
tai maakaasulaitteisiin ja -laitteistoihin, joilla voi olla merkitystä tässä laissa
tarkoitettujen valvontatehtävien hoitamisessa. Tarkastusta toimittavalla
virkamiehellä on oikeus tutkia elinkeinonharjoittajan asiakirjat
ja data, joilla voi olla merkitystä tässä laissa
tarkoitettujen valvontatehtävien hoitamisessa, ja ottaa
niistä jäljennöksiä maksutta.
Energiavirasto voi tarkastuksessa käyttää apunaan
muita valtuuttamiaan henkilöitä. Tarkastuksessa
on noudatettava, mitä hallintolain (434/2003)
39 §:ssä säädetään.
Energiavirastolla on oikeus tässä laissa tarkoitetun
valvontatehtävän hoitamiseksi kutsua kuultavaksi
elinkeinonharjoittajan edustaja tai muu 1 momentissa tarkoitettu
henkilö tai päämies,
jos se on välttämätöntä tutkinnan
kohteeseen liittyvien tietojen keräämistä varten. Kuulemiseen
sovelletaan, mitä hallintolaissa säädetään
asian suullisesta käsittelystä. Kutsun noudattamatta
jättämisen perusteella ei voida asettaa tämän
lain 31 §:ssä tarkoitettua uhkasakkoa.
30 a §
Oikeudenkäyntiasiamiehiä ja oikeudenkäyntiavustajia
sekä asianajajia koskeva poikkeus Energiaviraston tiedonsaanti-
ja tarkastusoikeudesta
Poiketen siitä, mitä edellä 30 §:ssä säädetään, Energiavirastolla
ei ole oikeutta saada asianajajista annetussa laissa (496/1958)
tarkoitetulta asianajajalta tai hänen apulaiseltaan asianajajan asiakasta
koskevia tietoja, asiakirjoja tai tallenteita eikä tarkastaa
niitä eikä muultakaan henkilöltä oikeudenkäyntiasiamies-
tai oikeudenkäyntiavustajatehtävien hoitamisen
yhteydessä saatuja tietoja, asiakirjoja tai tallenteita
eikä tarkastaa niitä. Oikeudenkäyntiasiamies-
ja oikeudenkäyntiavustajatehtäviksi luetaan varsinaisten
oikeudenkäyntiin liittyvien tehtävien lisäksi
oikeudellinen neuvonta, joka koskee asiakkaan oikeudellista asemaa.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa
säädetään, Energiavirastolla
on oikeus saada asianajajalta tai hänen apulaiseltaan asianajajan
asiakasta koskevia 30 §:ssä tarkoitettuja
tietoja, asiakirjoja ja tallenteita, jotka ovat tarpeen REMIT-asetukseen
liittyvän valvontatehtävän hoitamiseksi,
ja ottaa niistä jäljennöksiä.
Energiavirastolla on lisäksi oikeus saada tässä pykälässä tarkoitetulta
henkilöltä tarkastettavakseen asiakirjat ja tallenteet,
jotka sisältävät tässä momentissa
tarkoitettuja tietoja.
31 a §
Valvontatietojen ilmaisukielto
Energiavirasto voi kieltää sitä,
joka on läsnä Energiaviraston toimeenpanemassa
tarkastuksessa tai jolta Energiavirasto on pyytänyt tietoja tai
selvityksiä tässä laissa tarkoitetun
valvontatehtävän hoitamiseksi, antamasta tarkastuksesta tai
pyytämistään tiedoista ja selvityksistä tietoa sille,
johon tutkinta kohdistuu, tai muulle henkilölle. Ilmaisukielto
voidaan antaa asianosaisen edustajalle ja avustajalle silloinkin,
kun hän ei ole ollut läsnä tutkinnassa.
Kielto on annettava kirjallisena, ja se voidaan antaa enintään
kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.
Ilmaisukiellon edellytyksenä on, että 1 momentissa
tarkoitettujen seikkojen ilmitulo tutkinnan aikana voi vaikeuttaa
tutkittavana olevan teon selvittämistä taikka
aiheuttaa asianosaiselle tai muulle henkilölle vahinkoa
tai haittaa. Kielto voidaan määrätä olemaan
voimassa tutkinnan päättymisen jälkeenkin,
kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa, jos
1 momentissa tarkoitettujen seikkojen ilmitulo voi vaikeuttaa muun
vielä tutkittavana olevan teon selvittämistä.
Ilmaisukielto on viipymättä kumottava ennen määräajan
päättymistä, jos kiellon määräämisen edellytystä ei
enää ole. Kiellon saajalle on ilmoitettava kiellon
kumoamisesta.
Rangaistus 1 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden
rikkomisesta tuomitaan rikoslain (39/1889) 38 luvun 1 tai
2 §:n mukaan, jollei teosta muualla
laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.
31 b §
Tietojen luovuttaminen syyttäjälle liiketoimintakieltoa
varten
Energiavirastolla on oikeus ilmoittaa elinkeinonharjoittajan
laissa säädettyjen velvollisuuksien olennaisista
laiminlyönneistä syyttäjälle
liiketoimintakiellosta annetun lain (1059/1985) mukaisen
liiketoimintakiellon määräämistä varten.
31 c §
Turvaamistoimen hakeminen
Energiavirastolla on oikeus hakea käräjäoikeudelta
seuraamus- tai rikemaksun maksamisen turvaamiseksi omaisuutta asetettavaksi
takavarikkoon, josta säädetään
oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa. Energiavirastoa ei kuitenkaan määrätä asettamaan
ulosottokaaren (705/2007) 8 luvun 2 §:ssä tarkoitettua
vakuutta.
34 §
Seuraamusmaksun ja rikemaksun täytäntöönpano
Tässä laissa tarkoitettu seuraamusmaksu ja
rikemaksu korkoineen ovat suoraan ulosottokelpoisia. Niiden perimisestä säädetään
verojen ja maksujen täytäntöönpanosta
annetussa laissa (706/2007). Seuraamusmaksu ja rikemaksu
saadaan kuitenkin panna täytäntöön
vain lainvoimaisen tuomion tai päätöksen
perusteella. Maksun täytäntöönpanosta
huolehtii Oikeusrekisterikeskus. Täytäntöönpanosta
voidaan säätää tarkemmin valtioneuvoston
asetuksella.
Markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden on ilmoitettava
Oikeusrekisterikeskukselle päätöksestään
määrätä seuraamusmaksu. Energiaviraston
on ilmoitettava Oikeusrekisterikeskukselle päätöksestään
määrätä rikemaksu. Markkinaoikeuden
on ilmoitettava lisäksi päätöksestään,
jolla se on muuttanut Energiaviraston määräämää rikemaksua
taikka poistanut sen. Korkeimman hallinto-oikeuden on ilmoitettava
lisäksi päätöksestään,
jolla se on muuttanut markkinaoikeuden määräämää seuraamus-
tai rikemaksua taikka poistanut sen.
34 a §
Rikemaksun, julkisen varoituksen ja seuraamusmaksun julkistaminen
Energiaviraston on julkistettava määräämänsä rikemaksu
ja antamansa julkinen varoitus sekä markkinaoikeuden määräämä seuraamusmaksu.
Seuraamuksen julkistamisesta on käytävä ilmi,
onko seuraamuksen määräämistä koskeva
päätös lainvoimainen. Jos muutoksenhakutuomioistuin
kumoaa päätöksen, Energiaviraston on
julkistettava tieto muutoksenhakutuomioistuimen päätöksestä vastaavalla
tavalla kuin seuraamuksen määrääminen
on julkistettu.
Energiavirasto ei saa julkistaa määräämäänsä rikemaksua
tai markkinaoikeuden määräämää seuraamusmaksua,
jos julkistaminen saattaisi vakavasti vaarantaa energian tukkumarkkinoiden
vakauden tai saattaisi aiheuttaa kohtuutonta vahinkoa seuraamuksen
kohteelle.
36 §
Muutoksenhaku Energiaviraston päätökseen
Energiaviraston 3 ja 4 luvun nojalla tekemään
päätökseen sekä kansallisena
sääntelyviranomaisena 2 §:ssä mainitun
Euroopan unionin lainsäädännön
nojalla tekemään päätökseen
saa hakea muutosta valittamalla markkinaoikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
Asian käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään
oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa
laissa.
Energiaviraston muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun tämän
lain nojalla tekemään päätökseen
saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa
säädetään.
Energiaviraston päätökseen toimittaa
tarkastus tai antaa virka-apua ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.