5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
Vaihtoehto 1
.
Säädetään maahanmuuttajien kielellisestä tukemisesta.
Säädetään perusopetuslakiin maahanmuuttajien kielellisestä tukemisesta kokonaisuutena siten, että kokonaisuus sisältäisi perusopetukseen valmistavan opetuksen, suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2) -oppimäärän, kielitaidon arvioinnin (sisältää luku- ja kirjoitustaidon) sekä arvioinnin pohjalta tehtävän henkilökohtaisen koulutus- ja tukisuunnitelman kielellisen kehityksen tukemiseksi
Kielitaidon arviointia tulisi suorittaa vuosittain sen varmistamiseksi, että oppilaat siirtyisivät mahdollisimman pian koulun opetuskielen mukaiseen äidinkieli ja kirjallisuus – oppiaineen suomen/ruotsin kieli ja kirjallisuus -oppimäärän piiriin.
Vaihtoehto tarkoittaisi sitä, että kunnille tulisi uusia velvoitteita oppilaiden arvioinneista ja suunnitelmista sekä niihin liittyviä kustannuksia arviolta 2,2 miljoonaa euroa vuodessa. Kielellinen tukeminen vaatisi opettajien täydennyskoulutusta. Vaikutuksia tulisi myös tiedonkeruuseen. Kielellisen tukemisen kokonaisuuteen liittyvään lainsäädännön ja muun ohjeistuksen laadintaa olisi varattava riittävästi aikaa, koska kysymyksessä olisi laaja kokonaisuus.
Vaihtoehto 2. Säädetään valmistava opetus kunnille velvoittavaksi nykyisessä pituudessaan.
Mikäli kaikissa kunnissa järjestettäisiin valmistavaa opetusta samalla osuudella kuin maassa keskimäärin, toimenpiteen kustannusvaikutus olisi noin 5,7 miljoonaa euroa vuodessa. Toimenpide olisi ”edullinen” mutta ei välttämättä vaikuttava huomioiden nykyinen laaja järjestämispohja. Tämä vaihtoehto ei toteuttaisi hallitusohjelman kirjausta.
Vaihtoehto 3.Uudistetaan valmistavaa opetusta siten, että tarvittaessa sitä voidaan tarjota myös pidempään kuin yhden lukuvuoden ajan.
Mallin kustannusvaikutukset olisivat arviolta noin 48,3 miljoonaa euroa olettaen, että noin puolet oppilaista (3600 oppilasta) tarvitsisi valmistavaan opetukseen 9 kuukautta lisää. Lisäksi tulisi juridisesti rajata kenellä olisi oikeus jatkaa valmistavassa opetuksessa.
5.2
Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
Islanti
Monet kunnat Islannissa järjestävät valmistavaa opetusta vastasaapuneille oppilaille, joilla on kehittyvä islannin kielen taito. Järjestäminen ei ole lakisääteisesti pakollista. Islannin kieltä tulisi opettaa islanti toisena kielenä -sovelletun oppimäärän mukaisesti 2–4 vuotta maahan saapumisen jälkeen. Valmistavan opetuksen tarkoitus on parantaa islannin kielen taitoa, antaa valmiuksia perusopetuksessa ja sen oppiaineissa opiskeluun, parantaa yhteenkuuluvuutta yhteiskuntaan ja lisätä oppilaan itsevarmuutta ja sosiaalisia kontakteja.
Valmistavan opetuksen laajuudesta ei olla säädetty, yleensä sitä annetaan korkeintaan yhden vuoden ajan. Opetusta annetaan valmistavan opetuksen ryhmissä, perusopetuksen yhteydessä tai näiden yhdistelmänä. Opetuksen sisältö on määritelty valtakunnallisesti suppeasti ja opetuksen järjestäjillä ja kouluilla on paljon vapauksia opetuksen järjestämisessä ja sisällössä sekä kielitaidon arvioinnin menetelmissä. Valtio antaa ylimääräistä rahoitusta maahanmuuttajataustaisten lasten koulunkäyntiin, kuten valmistavaan opetukseen.
Norja
Norjassa ei ole varsinaista perusopetukseen valmistavaa opetusta. Vastasaapuneille oppilaille voidaan järjestää perusopetusta sovelletusti niin, että opetus voi olla joko perusopetuksen luokassa, omissa ryhmissä tai eri koulussa. Opetuksessa voidaan poiketa perusopetuksen tuntijaosta ja lukujärjestyksestä lapsen edun mukaisesti. Perusopetusta voidaan järjestää sovelletusti yleensä noin yhden vuoden, mutta enintään kahden vuoden ajan. Sovelletun perusopetuksen tarkoitus on antaa oppilaille sellaisia valmiuksia norjan kielessä, että he voivat suorittaa perusopetusta.
Perusopetusta voi järjestää sovelletusti kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti. Sovellettuun järjestämiseen ei saa lisärahoitusta. Viranomaiset ovat luoneet valtakunnallisen kielitaidon arviointityökalun paikallisesti käytettäväksi, mutta kielitaidon arvioinnista tavoista ei ole säädetty valtakunnallisesti.
Ruotsi
Ruotsin lainsäädännössä säädetään valmistavasta opetuksesta. Valmistavan opetuksen luokalla tapahtuvaan opetukseen voi osallistua korkeintaan kahden vuoden ajan kuitenkin niin, että osa ajasta on suoritettava perusopetuksen yhteydessä tapahtuvassa opetuksessa. On opetuksen järjestäjän päätettävissä, kuinka paljon valmistavaa opetusta järjestetään.
Ruotsin koululainsäädännössä on vastasaapuneen oppilaan määritelmä. Oppilas määritellään vastatulleeksi neljän vuoden ajaksi saapumisestaan Ruotsiin. Valtio ei myönnä lisärahoitusta vastasaapuneille oppilaille. Vastasaapuneen oppilaan osaamisen kartoittamisesta on säädetty lailla ja siihen on tehty kansallista arviointimateriaalia. Arvioinnissa käydään läpi oppilaan koulunkäyntitausta, lukutaito ja matemaattisia taitoja.
Tanska
Tanskassa ei ole varsinaista valmistavaa opetusta. Tanska toisena kielenä -opetusta annetaan maahan muuttaneelle oppilaalle siinä laajuudessa ja niin pitkään, kun se on tarpeellista. Mikäli oppilas pystyy osallistumaan perusopetukseen, hän saa täydentävää tanska toisena kielenä -opetusta. Mikäli oppilaan kielitaito ei ole tarpeeksi hyvä perusopetukseen osallistumiseen, hän voi saada tanskan kielen perusopetusta esimerkiksi erillisessä vastaanottoluokassa. Painopisteenä opetuksessa on siirtyminen perusopetuksen ryhmään mahdollisimman pian.
6
Lausuntopalaute
Esitykseen annettiin yhteensä 48 lausuntoa. Lausunnon antoivat Espoon kaupunki/ kasvun ja oppimisen toimiala, Erilaisten oppijoiden liitto ry, Finlands svenska lärarförbund FSL, Förbundet Hem och Skola, Helsingin kaupunki, Helsingin yliopisto, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry, Jyväskylän yliopisto, Kajaanin kaupunki/sivistystoimiala, Kangasalan kunta, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi, Kehitysvammaliitto, Keravan kaupunki, Kokkolan kaupunki/ sivistyskeskus, Lappeenrannan kaupunki/opetustoimi, Lapsiasiavaltuutettu, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Mikkelin kaupunki, Mäntsälän kunta/Kasvatus ja sivistys, Nuorisotutkimusseura ry, Nurmijärven kunta, Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry, Opetushallitus OPH, Oulun kaupunki/sivistys- ja kulttuuripalvelut, Pelastakaa Lapset ry, Riihimäen kaupunki, Rovaniemen kaupunki, Satakunnan hyvinvointialue, Sivistysala ry, Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen Kuntaliitto ry, Suomenopettajat ry, Suomen Rehtorit ry, Suomen somalialaisten liitto, Suomen Teknisten Toimihenkilöiden Keskusliitto STTK ry, Suomen UNICEF ry, Suomen Vanhempainliitto ry, Svenska Finlands folkting, Tampereen kaupunki/Sivistyspalvelut, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Turun kaupunki, Vantaan kaupunki, Vammaisfoorumi ry, Varhaiskasvatuksen Opettajien liitto, Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto ja kaksi yksityishenkilöä.
Lausunnot ovat luettavissa osoitteessa
https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM
030:00/2025
Perusopetuksessa järjestettävä valmistavan opetuksen lisäopetus
Lausunnonantajat kannattivat perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetusta ja pitivät sitä tarpeellisena. Pidettiin myönteisenä sitä, että valmistavan opetuksen toinen vuosi toteutetaan integroituna osana muuta opetusta ja olisi opetuksen järjestäjälle vapaaehtoista. Valtaosa tästä lausuneista ei kannattanut valmistavan opetuksen ja perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetuksen kohdistamista vain ulkomailla syntyneille maahanmuuttotaustaisille oppilaille. Suomessa maahanmuuttajaperheisiin syntyneiden lasten joukossa saattaa olla lapsia, jotka osallistuvat vasta esiopetukseen, koska esimerkiksi varhaiskasvatus ei ole velvoittavaa. Toisaalta nähtiin myös, että opetuksen kohdentaminen vain ulkomailla syntyneille ulkomaalaistaustaisille olisi tarkoituksenmukaista, koska näin valmistava opetus kohdistuisi koskemaan kaikkein eniten tukea kielen oppimisessa tarvitseviin oppilaisiin.
Muutama lausunnonantajista katsoi, että olisi säädettävä valmistavan opetuksen opettajan kelpoisuudesta (OAJ, Opetusalan ammattijärjestö). Toisaalta pidettiin tärkeänä, että opetushenkilöstön kelpoisuuksiin ei ehdoteta muutoksia (Kuntaliitto).
Valmistavan opetuksen lisäopetuksen rahoitus
Muutama lausunnonantaja katsoi, että ehdotettu rahoitusratkaisu on periaatteessa toimiva ja linjassa muun perusopetuksen rahoituksen kanssa. Huolenaiheeksi nousi lasten ja nuorten eriarvioisuuden lisääntyminen johtuen siitä, miten kunnat priorisoivat valmistavan opetuksen lisäopetusta. Ilman korvamerkittyä rahoitusta valmistavan opetuksen laatu ja saatavuus voivat vaihdella entistä enemmän kuntien välillä. Esitetyllä rahoitusmallilla yksikköhinta muuttuu sen mukaan, kuinka monelle oppilaalle valmistavan opetuksen lisäopetusta annetaan, mikä hankaloittaa toiminnan suunnittelua. Lisäksi olisi tärkeää, että kunnan saama valtionosuus olisi tiedossa mahdollisimman aikaisin kunnan budjettivalmistelun kannalta. Esitettiin myös, että valmistavan opetuksen lisärahoitus määriteltäisiin oppilaskohtaisen kertoimen avulla.
Aamu- ja iltapäivätoiminta
Valtaosa lausunnonantajista ei kannattanut valtionosuuteen tehtävää valtion rahoituksen vähennyksestä johtuvaa ehdotusta, jonka mukaan aamu- ja iltapäivätoiminnasta
perittävät maksut nousisivat. Esimerkiksi Yhdenvertaisuusvaltuutettu lausunnossaan korosti, että aamu- ja iltapäivätoiminnan tulisi olla aidosti kaikkien perusopetuksessa olevien nuorempien lasten saatavilla, eikä yhdenvertaisuutta heikentäviä muutoksia tulisi tehdä. Aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittävien enimmäismaksujen korottaminen kompensoisi kunnille valtionosuuteen liittyvää rahoituksen leikkausta. Muutama lausunnonantaja katsoi, että esitys maksujen korotuksista on perusteltu, koska niitä on korotettu harvoin. Kunnissa palvelua voivat tuottaa palveluntuottajat, joille kunta myöntää toiminta-avustusta. Jos palveluntuottajat myös laskuttavat perheitä, maksujen korotus ei kompensoisi kunnalle valtionosuuteen liittyviä leikkauksia. Maksujen korottaminen voi asettaa osan lapsista sekä monilapsiset ja pienituloiset lapsiperheet muihin verrattuna eriarvoiseen asemaan. Katsottiin myös, että sosiaaliturvaetuuksien leikkausten yhteisvaikutusta pitäisi arvioida. Lisäksi Kehitysvammaliitto nosti lausunnossaan esille, että kuntia ja hyvinvointialueita tulisi ohjeistaa kustannusten jakautumisesta kuntien ja hyvinvointialueiden välillä vammaisen lapsen osallistuessa aamu- ja iltapäivätoimintaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat 17.6.2025 lähettäneet kirjeen (VN/19213/2025-OKM-1) kuntiin koskien vammaispalvelulakiin nähden ensisijaista kasvatus- ja opetuslainsäädäntöä.
Indeksitarkistus
Usea lausunnonantajista katsoi, että indeksikorotus mahdollistaisi nykyistä paremmin kustannustasossa tapahtuvien muutosten huomioimisen ja on sen vuoksi kannatettava. Indeksitarkistus enimmäismaksuihin nähtiin riskinä heikossa taloudellisessa asemassa olevien lapsiperheiden kannalta.
Opetusryhmien muodostaminen (20 g §)
Lausuntopalautteessa nostettiin esille käsitteiden epäselvyys: mitä tarkoitetaan käsitteellä ”erityisryhmä” ja "erityisopettajan opetus erityisryhmässä", Opetushallitus nosti esille sen, että tiukka opetusryhmien koon sääntely esiopetuksen aikana saattaisi johtaa siihen, että lapsi joutuisi siirtymään esiopetukseen toiseen toimipaikkaan kuin missä hän on ollut kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa.
Kehitysehdotuksia
Lausuntopalautteessa tuotiin esille ehdotuksia valtakunnallisesti kehitettäviksi. Olisi tärkeää kehittää aamu- ja iltapäivätoiminnan asiakasmaksun porrastusta ja huoltajien mahdollisuutta hakea alennusta maksuihin. Esitettiin myös, että rahoitusjärjestelmään tulisi sisällyttää mekanismi, jolla varmistettaisiin tietty valmistavan opetuksen lisäopetuksen yksikköhinnan minimi. Lisäksi olisi tärkeää luoda valtakunnallisesti selkeät ja yhtenäiset kriteerit siitä, kenelle perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetus on tarkoitettu. Usea lausunnonantaja katsoi, että lisäopetuksen vaikutuksia arvioitaisiin valtakunnallisesti säännöllisin väliajoin.
Muutama lausunnonantajista toivoi, että Opetushallitus antaisi riittävän yksityiskohtaiset ja käytännön koulutyötä tukevat määräykset ja ohjeet opetuksen järjestäjän työn tueksi uudistuksen toteutuessa.
Osa lausunnonantajista piti tärkeänä, että rahoituksen vaikuttavuutta seurattaisiin säännöllisesti ja varmistetaan, että se kohdentuu lisäresurssina valmistavan lisäopetuksen oppilaille opettajatyötunteina eikä kanavoidu koulun muuhun toimintaan.
Lausuntopalautteesta aiheutuneet muutokset
Annetun lausuntopalautteen myötä esitykseen tehtiin korjauksia ja täsmennyksiä ja esityksen vaikutusarvioita täydennettiin. Saadun lausuntopalautteen perusteella 20 g pykälässä käytettyjä käsitteitä on täsmennetty. Momentteihin sisältyvä asiasisältö on säädetty aiemmin perusopetusasetuksen (852/1998) 2 pykälässä ja nyt olisi tarkoitus nostaa asetuksessa oleva asiasisältö lain tasolle. Opetus ja kulttuuriministeriö toteaa, että pykälämuutos on luonteeltaan tekninen eikä siinä säädetä uusia velvoitteita opetuksen järjestäjälle. Esitys ei sisällä muutoksia varhaiskasvatuslakiin.
7
Säännöskohtaiset perustelut
7.1
Perusopetuslaki
5 §. Muu opetus ja toiminta.
Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi perusopetuksessa järjestettävä valmistavan opetuksen lisäopetus. Kunta voisi järjestää valmistavan opetuksen lisäksi perusopetuksessa järjestettävää valmistavan opetuksen lisäopetusta. Perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetuksen järjestäminen olisi opetuksen järjestäjälle vapaaehtoista ja sitä annettaisiin perusopetuksen yhteydessä.
Sekä valmistava opetus että perusopetuksessa järjestettävä valmistavan opetuksen lisäopetus olisi tarkoitettu maahanmuuttajille. Maahanmuuttajalla tarkoitettaisiin ulkomaalaistaustaista oppilasta, jonka molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt Suomen ulkopuolella.
Valmistavan opetuksen ja valmistavan opetuksen lisäopetuksen rajaaminen vain ulkomailla syntyneisiin ulkomaalaistaustaisiin oppilaisiin kohdistaisi valmistavan opetuksen kaikkein eniten tukea suomen tai ruotsin kielen oppimisessa tarvitseville oppilaille. Suomessa syntyneet oppilaat voivat tarvittaessa saada esimerkiksi perusopetuslain mukaista opetuskielen tukiopetusta sekä suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän opetusta.
Pykälän 2 momentin mukaan perusopetuksessa järjestettävä valmistavan opetuksen lisäopetus olisi tarkoitettu valmistavasta opetuksesta perusopetukseen siirtyville oppilaille, joilla ei olisi vielä riittävää peruskielitaitoa opetuskielessä. Siirtymisellä tarkoitettaisiin lähtökohtaisesti sitä, että perusopetukseen siirtyvät oppilaat olisivat päättäneet valmistavan opetuksen samana tai sitä edeltävänä vuonna. Oppilaan edun kannalta tarkoituksenmukaista olisi, että siirtyminen perusopetuksessa järjestettävään valmistavan opetuksen lisäopetukseen tapahtuisi suoraan perusopetukseen valmistavan opetuksen päättymisen jälkeen. Peruskielitaito tarkoittaa sellaisia suomen ja ruotsin kielen valmiuksia, joita hän tarvitsee perusopetuksessa.
Voidaan arvioida, että ne oppilaat, joille valmistavan opetuksen lisäopetus kohdennettaisiin, olisivat oppilaita, joilla olisi vasta alkava luku- ja kirjoitustaito, joilla on puutteellinen kouluhistoria tai yläkouluiässä maahan tulleet.
Opetuksen järjestäjä päättäisi valmistavan opetuksen lisäopetuksen opetusjärjestelyistä. Valmistavan lisäopetuksen oppilaat olisivat perusopetuksen oppilaita. Opetus voitaisiin järjestää esimerkiksi samanaikais- tai yhteisopetuksena tai pienemmässä ryhmässä, jolloin opetusta tarvitsevat oppilaat voisivat olla eri tilassa toisen opettajan kanssa.
Pykälän 1 momentissa ollut säännös joustavan perusopetuksen toiminnasta siirrettäisiin esityksen 3 momentiksi. Muutos on luonteeltaan tekninen ja pykälän rakennetta selkiyttävä.
Pykälän 1 momentissa ollut säännös aikuisten perusopetuksen järjestämisestä siirrettäisiin esityksen 4 momentiksi. Muutos on luonteeltaan tekninen ja pykälän rakennetta selkiyttävä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Asetuksenantovaltuuteen lisättäisiin, että valmistavan opetuksen ja perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetuksen tavoitteista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin siitä, että Opetushallitus antaisi määräyksen opetussuunnitelman perusteissa tarkemmin valmistavan opetuksen lisäopetukseen ohjaamisesta ja tähän liittyvästä opetuskielen taidon arvioinnista.
9 §. Opetuksen laajuus.
Pykälän 3 momentissa on säädetty maahanmuuttajille järjestettävän valmistavan opetuksen laajuudesta. Momenttiin esitetään lisättäväksi perusopetuksessa järjestettävä valmistavan opetuksen lisäopetuksen laajuus, joka olisi enintään yhden vuoden mittainen. Opetuksen järjestäjän tulisi tarjota mahdollisuus valmistavan opetuksen lisäopetukseen vuoden ajaksi. Jos oppilaalla ei olisi kuitenkaan tarvetta, ei valmistavan opetuksen lisäopetusta tarvitsisi järjestää oppilaalle koko vuoden ajaksi.
Pykälän 4 momentissa on säädetty asetuksenantovaltuudesta. Momenttiin tehtäisiin teknisluonteinen tarkennus. Opetuksen laajuudesta annettaisiin tarkemmat säännökset
valtioneuvoston
asetuksella.
20 g §.Opetusryhmien muodostaminen.
Pykälän 3 ja 4 momentteihin tehtäisiin tekniset korjaukset, jotka liittyvät jo aiemmin hyväksyttyyn perusopetuksen tuen uudistamiseen. Momentteihin sisältyvä asiasisältö on säädetty aiemmin perusopetusasetuksen (852/1998) 2 pykälässä ja nyt olisi tarkoitus nostaa asetuksessa oleva asiasisältö lain tasolle. Esiopetuksessa ryhmäkokorajoitus kohdistuisi vain kokoaikaisen erityisopetuksen ryhmiin, eli vahvinta oppilaskohtaista tukea saaviin lapsiin, ei muuhun pienryhmätoimintaan.
Pykälän 3 ja 4 momentin muotoilua erityisluokanopetuksessa erityisluokassa täydennettäisiin lisäämällä mukaan esiopetukseen paremmin sopiva ilmaisu
erityisopettajan kokoaikaisesti opettamasta opetuksesta pienryhmässä
, sillä esiopetuksessa ei ole erityisluokkia.
Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin myös viittaus oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin varhennetun oppivelvollisuuden oppilaisiin, jotta myös näiden esiopetuksessa olevien lasten opetusryhmien koosta olisi säädetty 1.8.2026 alkaen. Ennen 1.8.2026 vastaavasta asiasta säädetään perusopetusasetuksen 2 §:n 3 momentissa. Pidennetty oppivelvollisuus poistuu lainsäädännöstä 1.8.2026 ja sen tilalle tulevat oppivelvollisuuslain 2 §:n mukainen varhennettu oppivelvollisuus ennen perusopetuksen alkamista ja perusopetuslain 20 i §:n mukainen opetus perusopetuksessa.
46 §. Aikuisten perusopetus.
Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin
perusopetuksessa järjestettävä valmistavan opetuksen lisäopetus
. Näin ollen edellä 5 §:ssä tarkoitettua perusopetuksessa järjestettävää valmistavan opetuksen lisäopetusta ei järjestettäisi opiskelijalle, jonka 26 §:n 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus suorittaa perusopetusta on päättynyt.
48 a §.Tavoitteet ja perusteet.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi säädöshuollollisesti siten, että siitä poistetaan lause, jonka mukaan Opetushallitus valmistelee perusteet yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen kanssa. Kyseistä tutkimus- ja kehittämiskeskusta ei enää ole olemassa.
48 f §. Maksut.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että 570 tunnista perittävä maksu saisi jatkossa olla enintään 148 euroa kuukaudessa ja 760 tunnista perittävä maksu enintään 197 euroa. Maksut olisivat edelleen enimmäismaksuja, eli kunta voisi edelleen päättää periä laissa säädettyjä alhaisempia maksuja. Pykälän muita momentteja ei ehdoteta muutettavaksi.
48 g §.Maksujen sitominen indeksiin.
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä aamu- ja iltapäivätoiminnan kuukausimaksujen enimmäismäärien tarkistamisesta. Pykälän mukaan kuukausimaksujen enimmäismäärät tarkistettaisiin kuntien peruspalveluiden hintaindeksin muutoksen mukaisesti. Laskennassa käytettäisiin kuntien peruspalveluiden hintaindeksiä, jossa vuoden 2000 indeksipisteluku on 100. Indeksimuutos muodostuisi tarkistusvuotta edeltävän vuoden indeksipisteluvun ja siitä kaksi vuotta aiemman vuoden indeksipisteluvun osamäärästä. Indeksin mukainen euromäärä pyöristettäisiin lähimpään euroon. Tarkistukset tehtäisiin joka toinen vuosi, minkä katsotaan olevan riittävä aikaväli kustannustason seuraamiseen. Indeksillä tarkistetut euromäärät tulisivat voimaan tarkistusvuotta seuraavan vuoden elokuun 1 päivänä. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisisi indeksillä tarkistetut euromäärät Suomen säädöskokoelmassa kunkin tarkistusvuoden marraskuun aikana.
Pykälän muotoilussa on huomioitu valtiovarainministeriön esittämät indeksipäivitykset varhaiskasvatuksen asiakasmaksulakiin. Pykälän voimaantulo ehdotetaan siten, että ministeriö tarkistaisi sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksut että aamu- ja iltapäivätoiminnan kuukausimaksut samassa rytmissä aina parittomina vuosina.
7.2
Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
2 §.Soveltaminen eräissä tapauksissa.
Pykälän 2 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään uusi perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetukseen myönnettävä lisä. Kyseessä olisi uuden toiminnan oma lisärahoitus opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksista. Lisärahoitus maksettaisiin peruspalvelujen valtionosuuden lisäksi. Vastaavasti on kirjoitettu jo nykyisin momentin 6. kohdassa joustavan perusopetuksen rahoituksesta.
5 §.Rahoituksen laskentaperuste.
Pykälän 3 kohtaa muutettaisiin siten, että sen loppuun lisättäisiin säännös, jonka mukaan perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetuksessa rahoitus määräytyisi oppilasmäärän ja oppilasta kohden määrätyn yksikköhinnan perusteella.
11 §.Esi- ja perusopetuksen rahoitus.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään säännös perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetuksen rahoituksesta. Sen lisäksi, mitä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa säädetään perusopetuksen valtionosuudesta, kunnalle, kuntayhtymälle ja yksityiselle opetuksen järjestäjälle voitaisiin myöntää perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetuksesta aiheutuviin lisäkustannuksiin euromäärä, joka saadaan, kun perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetukseen osallistuvien oppilaiden määrä kerrotaan mainittua toimintaa varten oppilasta kohden määrätyllä yksikköhinnalla.
Pykälän 6 ja 7 momentti ehdotetaan säädöshuollollisena toimena kumottavaksi, sillä näille säännöksille ei enää ole tarvetta. Säännökset ovat liittyneet lain perusteluiden (HE 177/2016 vp) mukaan vuosina 2017—2019 toteutettuun pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman mukaiseen julkisen kestävyysvajeen kattamiseen ja siihen kuuluneeseen julkisen sektorin lomarahojen väliaikaiseen alentamiseen.
29 §. Esi- ja perusopetuksen yksikköhinnat.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi momentti, jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaisi vuosittain perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetuksen yksikköhinnan valtion talousarvion rajoissa, eli kyseessä olisi kiinteä määräraha, vastaavasti kuin joustavassa perusopetuksessa. Mikäli oppilaita olisi paljon, yksikköhinta laskisi ja mikäli oppilasmäärä laskisi, yksikköhinta nousisi. Alhaisen oppilasmäärän varalle kuitenkin ehdotetaan sääntöä, niin sanottua kattohintaa, jonka mukaan yksikköhinta olisi enintään 40 prosenttia valtiovarainministeriön kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 35 §:n mukaisesti päättämän kotikuntakorvauksen perusosasta. Vuoden 2025 rahoitustasossa tämä tarkoittaisi noin 3300 euroa. Koska perusosan oletetaan nousevan vuosittain, myös kattohinta nousisi huomioiden kustannustason nousun.
48 a §.Rahoituksen perusteena käytettävät suoritteet perusopetuksessa.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi lisäämällä siihen säännös, jonka mukaan perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetuksen rahoituksen suoritteena toimivia oppilasmääriä ei laskettaisi syyskuun 20 päivän mukaisen laskentapäivän mukaan.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 momentti, joka sisältäisi oman säännöksen perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetuksen rahoituksen suoritteena toimivan oppilasmäärän määräytymisestä. Rahoitus varainhoitovuodelle laskettaisiin varainhoitovuotta edeltävänä vuonna päättyvän, perusopetuslain 23 §:n mukaisen lukuvuoden aikana aloittaneiden oppilaiden lukumäärän mukaan. Esimerkiksi varainhoitovuoden 2028 rahoitus määräytyisi siis vuonna 2027 päättyneenä lukuvuonna, eli aikavälillä 1.8.2026–31.7.2027, aloittaneiden oppilasmäärien mukaan. Kuitenkin kahtena ensimmäisenä vuotena 2026 ja 2027 rahoituksen perusteena käytettäisiin siirtymäsäännöksen mukaisia suoritteita.
7.3
Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta
Osana esitystä ehdotetaan, että perusopetuksen tuen uudistuksen rahoitukseen liittyvää opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain 1092/2024 voimaantulosäännöstä korjattaisiin teknisesti omalla lailla lisäämällä sen voimaantulosäännökseen uudet 2–4 momentit. Lisäykset liittyvät perusopetuksen tuen uudistukseen ja siihen sisältyvään pidennetyn oppivelvollisuuden muuttamiseen. Pidennetty oppivelvollisuus jakautuu 1.8.2026 alkaen käsitteiltään 5–6-vuotiaiden varhennetuksi oppivelvollisuudeksi ja perusopetusikäisillä perusopetuslain 20 i §:n mukaiseksi opetukseksi. Toiminnan rahoitus on kuitenkin tarkoitettu uudistettavaksi vasta vuoden 2027 rahoituksesta alkaen, kuten esityksen perusteluista ilmenee (HE 114/2024 vp). Lisättävien siirtymäsäännösten avulla varmistettaisiin vuoden 2026 rahoitus suunnitellun mukaiseksi siten, että vielä 1.8.2026–31.12.2026 välisenä aikana sovellettaisiin pidennetyn oppivelvollisuuden mukaisia oppilasmääriä ja kertoimia, joiden mukainen rahoitus on varattu vuodelle 2026.
7.4
Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta
24 §.Kustannustenjaon tarkistuksessa huomioon otettavat käyttökustannukset
. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 7. kohta, jonka mukaan uuden perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetuksen järjestämisestä aiheutuneet kustannukset otetaan huomioon lain 23 §:ssä tarkoitetussa kustannustenjaon tarkistuksessa.
9
Voimaantulo
Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.8.2026.
Suomessa syntyneisiin oppilaisiin kohdistuvan rajauksen vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että ne Suomessa syntyneet oppilaat, jotka ovat ennen lain voimaantuloa aloittaneet perusopetuksen valmistavan opetuksen, saavat suorittaa perusopetusasetuksen 3 §:n 3 momentissa säädetyn tuntimäärän loppuun. Näin ollen opetuksen järjestäjä voisi ilmoittaa tällaisen oppilaan suoritteet opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain 48 a §:n 3 momentin mukaisesti valtionosuuden perusteeksi.
Aamu- ja iltapäivätoiminnan maksuja koskeva perusopetuslain 48 f §:n muutos tulisi kuitenkin voimaan jo 1.1.2026, jotta maksuilla voidaan kompensoida valtion rahoituksen vähenemistä mahdollisimman täysimääräisesti. Aamu- ja iltapäivätoiminnan maksujen sitomista indeksiin koskeva perusopetuslain 48 g § tulisi voimaan vasta 1.8.2027, jotta syksy 2027 olisi ensimmäinen syksy, jolloin maksut tarkistetaan ja tarkistetut maksut tulisivat voimaan 1.8.2028. Tällöin indeksitarkistukset olisivat samassa rytmissä varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen indeksitarkistusten kanssa.
Perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetuksen rahoituksessa käytettäisiin kahtena ensimmäisenä toimintavuotena opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslakiin lisättäviä siirtymäsäännöksiä, sillä uudesta toiminnasta ei ole vielä saatavilla suoritteita rahoituksen perusteeksi. Nykyisiltä perusopetukseen valmistavaa opetusta järjestäviltä tahoilta tiedusteltaisiin erillisellä kyselyllä, kuinka moni toimijoista aloittaa uuden lisäopetustoiminnan järjestämisen, mutta oppilasmääriä ei pyydettäisi arvioimaan tarkemmin. Perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetuksen vuoden 2026 ja 2027 rahoituksen oppilasmääränä käytettäisiin varainhoitovuotta edeltävän vuoden syyskuun 20 päivänä perusopetukseen valmistavassa opetuksessa olevien oppilaiden määrää. Vaikka suoritteina toimisivatkin vuosien 2026 ja 2027 rahoituksessa nykyisen valmistavan opetuksen eli niin sanotun ensimmäisen vuoden toiminnan oppilaat, on rahoitus tarkoitettu käytettäväksi myös näinä vuosina uuteen lisäopetustoimintaan.
12
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Esityksen kannalta keskeisiä huomioitavia perusoikeuksia ovat perustuslain 6 §:n mukainen oikeus yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen, 7 §:n mukainen oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, 10 §:n mukainen yksityiselämän suoja, 16 §:n mukainen oikeus opetukseen, 19 §:n mukainen oikeus sosiaaliturvaan sekä 22 §:n mukainen julkisen vallan velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Lisäksi ehdotusta arvioidaan perustuslain 121 §:n mukaiseen kunnalliseen itsehallintoon.
Esitys kytkeytyy ihmisoikeussopimuksiin, keskeisimpänä YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen (SopS 59—60/1991, jälj. lapsen oikeuksien sopimus).
12.1
Yhdenvertaisuus
Perustuslain 6 § 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pykälän 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Lapsen oikeuksien sopimuksen (
jäljempänä LOS
) 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pyrkiessään sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin. Artiklan 3 kohdan mukaan sopimusvaltiot takaavat, että lasten huolenpidosta ja suojelusta vastaavat laitokset ja palvelut noudattavat toimivaltaisten viranomaisten antamia määräyksiä, jotka koskevat erityisesti turvallisuutta, terveyttä, henkilökunnan määrää ja soveltuvuutta sekä henkilökunnan riittävää valvontaa. LOS 23 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat, että henkisesti tai ruumiillisesti vammaisen lapsen tulisi saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus erityiseen suojeluun.
Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia kansalaisille sekä asetettaessa heille velvollisuuksia. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa. Perustuslakivaliokunta on käytännössään nimenomaisesti korostanut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (HE 309/1993 vp ja siinä mainitut perustuslakivaliokunnan lausunnot sekä esim. PeVL 59/2002 vp, PeVL 1/2006 vp, PeVL 38/2006 vp, PeVL 28/2009 vp, PeVL 64/2010 vp, PeVL 2/2011 vp, PeVL 12/2011 vp, PeVL 11/2012 vp).
Perusopetuksessa järjestettävä valmistavan opetuksen lisäopetus
Perusopetuksessa järjestettävä valmistavan opetuksen lisäopetus olisi tarkoitettu niille valmistavasta opetuksesta perusopetukseen siirtyville oppilaille, joilla ei olisi vielä riittävää peruskielitaitoa opetuskielessä. Peruskielitaidon vahvistaminen opetuskielessä edistäisi osaltaan sitä, että oppilasta ei asetettaisi eriarvoiseen asemaan muun muassa oppilaan puutteellisen kielitaidon perusteella. Esitys valmistavan opetuksen lisäopetuksesta edistäisi näin ollen perustuslain 6 §:n toteutumista.
Aamu- ja iltapäivätoiminnan maksut
Esityksessä ehdotetaan perusopetuslain 48 f §:ää muutettavaksi siten, että aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittäviä enimmäismaksuja korotetaan noin 23 prosentilla.
LOS 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa viranomaisten ja lainsäädäntöelinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon. Kyseisen sopimuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaan sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin toimiin taatakseen, että työssäkäyvien vanhempien lapsilla on oikeus hyödyntää heille tarkoitettuja lastenhoitopalveluita ja -laitoksia. Perusopetuslain 48 a §:n mukaan aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on tukea kodin ja koulun kasvatustyötä sekä lapsen tunne-elämän kehitystä ja eettistä kasvua. Lisäksi aamu- ja iltapäivätoiminnan tulee edistää lasten hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja lisätä osallisuutta. Aamu- ja iltapäivätoiminta tarjoaa siten lapselle turvallisen ympäristön koulupäivän ulkopuolella, erityisesti silloin, kun vanhemmat ovat työssä.
Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan valtiontalouden säästötavoitteet taloudellisen laskusuhdanteen aikana voivat sinänsä muodostaa hyväksyttävän perusteen puuttua jossain määrin perustuslaissa turvattujen oikeuksien tasoon. Tällöin on kuitenkin huomioitava, että sääntely ei saa kokonaisuutena arvioiden vaarantaa perustuslaissa asetettua tukemisvelvoitetta (ks. esim. PeVL 32/2014 vp, s. 2, PeVL 44/2014 vp, s.3 ja PeVL 25/2012 vp, s. 3/I). Valiokunta on kuitenkin korostanut, että niin sanotut perustuslailliset toimeksiannot ovat merkityksellisiä erityisesti lainsäätäjän toiminnassa ja ne on otettava huomioon myös budjettivaltaa käytettäessä. Tämä tulisi huomioida valtiontalouden säästöjä kohdennettaessa (PeVL 32/2014 vp, s. 2/II, ks. myös PeVM 25/1994 vp, s. 3/II ja s. 6). Perustuslakivaliokunta on esimerkiksi lapsilisän indeksijäädytystä (HE 116/2012 vp) arvioidessaan pitänyt huolestuttavana sitä, että sääntelyn vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin pienituloisiin perheisiin. Valiokunta katsoi, että osaltaan tätä jäädytystä kompensoi se, että lapsilisä otetaan toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n mukaisesti tulona huomioon toimeentulotukea myönnettäessä, joten kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, toimeentulotukea saavien kotitalouksien osalta indeksijäädytys ei vaikuta lopulliseen tulotasoon (ks. PeV 25/2012 vp, s. 3).
Nyt ehdotettavien aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittävien enimmäismaksujen korotusten perimmäinen tarkoitus on vahvistaa julkista taloutta, sillä ne kompensoivat kunnille valtion rahoitukseen tehtäviä leikkauksia. Julkisen talouden velkaantumisen hillitsemiseksi tarvittavat säästötoimet tällä hallituskaudella ovat laajoja ja vaikuttavat moniin yhteiskunnan osa-alueisiin. Hallitus on pyrkinyt kohdentamaan säästöt siten, että ne aiheuttaisivat mahdollisimman vähän haittaa kokonaisuuden kannalta, vaikka yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kyse on myös arvovalinnoista.
Aamu- ja iltapäivätoiminnassa ei ole kyse subjektiivisesta oikeudesta ja osissa tapauksissa maksun mahdolliset korotukset ovat mahdollisesti korvattavissa myös toimeentulotuella. Lisäksi lainsäädännössä on säädetty mahdollisuudesta maksun perimättä jättämiseen tai alentamiseen. Edellä esitetyillä perusteilla sekä huomioiden ehdotuksen muutoksen tarkoitus toimena valtiontalouden vakauttamiseksi esityksen voidaan katsoa turvaavan edelleen riittävästi lasten mahdollisuuden osallistua aamu- ja iltapäivätoimintaan.
12.2
Sivistykselliset oikeudet
Perustuslain 16 §:ssä säädetään sivistyksellisistä oikeuksista. Pykälän 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Samassa momentissa todetaan, että oppivelvollisuudesta säädetään lailla. Momentissa säädetään perusoikeusuudistuksen perustelujen mukaan jokaiselle subjektiivinen oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Momentin ensimmäinen ja toinen virke on tarkoitettu olemaan siten yhteydessä toisiinsa, että perusopetukseksi on katsottava se opetus, joka kuuluu oppivelvollisuuteen (
HE 309/1993 vp
, s. 64/I)
Perustuslain 16 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Perusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan 16 §:n 2 momentin säännös jokaisen yhtäläisestä mahdollisuudesta saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti opetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä kattaa opetuksen esiopetuksesta ylimpään opetukseen ja aikuiskoulutukseen asti (
HE 309/1993 vp
, s. 64).
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 28 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden saada opetusta. Yleissopimuksen 28 artiklan 1 kohdan e-alakohdan mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät toimenpiteisiin koulunkäynnin säännöllisyyden edistämiseksi ja koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi. Lapsen oikeuksien sopimuksen 29 artiklan 1 kohdan a-alakohdan mukaan lapsen koulutuksen tulee pyrkiä lapsen persoonallisuuden, lahjojen sekä henkisten ja ruumiillisten valmiuksien mahdollisimman täyteen kehittämiseen. LOS 4 artiklan mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi.
Perusopetuksessa järjestettävä valmistavan opetuksen lisäopetus
Esitys tukisi perustuslain 16 §:n ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaista sivistyksellisten oikeuksien toteutumista, kun lapsen edellytyksiä saada opetusta parannettaisiin. Esitys vahvistaa mahdollisuutta saada valmistavaa opetusta myös toisen vuoden ajan tilanteissa, jossa se arvioidaan tarpeelliseksi.
Aamu- ja iltapäivätoiminnan maksut
Aamu- ja iltapäivätoiminnalla edistetään useita YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa tunnustettuja lapsen oikeuksia, kuten yleissopimuksen 31 artiklan mukaista lapsen oikeutta vapaa-aikaan, leikkiin ja kulttuuriin. Toiminta tukee sekä ihmisoikeussopimuksissa että perustuslaissa turvattua sivistyksellisten oikeuksien toteutumista. Perusopetuslaissa onkin säädetty aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittävistä enimmäismaksuista, jotta maksut pysyisivät niin kohtuullisina, etteivät ne rajoita lasten osallistumista toimintaan. Esityksessä ehdotetaan perusopetuslain 48 f §:ää muutettavaksi siten, että aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittäviä enimmäismaksuja korotetaan noin 23 prosentilla. Jotta maksujen korottaminen ei estäisi taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten osallistumista aamu- ja iltapäivätoimintaan, perusopetuslakiin on kirjattu velvollisuus maksun perimättä jättämiseen tai sen alentamiseen, jos huoltajan elatusvelvollisuus, toimeentuloedellytykset tai huollolliset näkökohdat huomioon ottaen siihen on syytä. Säännös, joka velvoittaa jättämään maksun perimättä tai alentaa sitä on tärkeä, jotta perheen pienituloisuus ei muodostu esteeksi lapsen osallistumiselle aamu- ja iltapäivätoimintaan.
12.3
Oikeus sosiaaliturvaan
Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.
Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta säädetään perusopetuslaissa eikä se siten juridisesti ole sosiaalipalvelu. Aamu- ja iltapäivätoiminnan tarkoituksena on kuitenkin muun ohella tukea kodin ja koulun kasvatustyötä, edistää lasten hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja lisätä osallisuutta. Tavoitteiden puolesta kyseessä on siten sosiaalihuollon palvelujen kaltainen palvelu.
Kunta ei ole velvollinen järjestämään aamu- ja iltapäivätoimintaa eikä koululaisella myöskään ole tähän palveluun subjektiivista oikeutta. Koska kyseessä on kuitenkin lapsen hyvinvoinnin edistämiseksi järjestetty palvelu, on perusteltua säätää palvelusta perittävästä maksusta lain tasolla. Perusoikeuksien toteutumisen kannalta on myös olennaista, että maksua ei määrätä niin korkeaksi, että se tosiasiallisesti siirtäisi palvelun sitä tarvitsevan ulottumattomiin. Sosiaalipalveluista perittävien maksujen määräämiseen siten, että niitä tarvitsevilla olisi mahdollisuus palveluja myös käyttää, on perustuslakivaliokunta kiinnittänyt huomiota muun muassa lausunnossaan PeVL 39/1996 vp.
Esityksessä ehdotetaan perusopetuslain 48 f §:ää muutettavaksi siten, että aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittäviä enimmäismaksuja korotetaan noin 23 prosentilla. Ottaen huomioon, että enimmäismaksut ovat jääneet merkittävästi jälkeen yleisestä hintakehityksestä, niiden korottamista voidaan pitää perusteltuna. Maksu olisi lisäksi edelleen jätettävä perimättä tai sitä olisi alennettava, mikäli huoltajan elatusvelvollisuus, toimeentuloedellytykset tai huollolliset näkökohdat huomioon ottaen siihen on syytä. Tällä säännöksellä pyritään turvaamaan se, että aamu- ja iltapäivätoiminta olisi myös taloudellisesti vaikeassa asemassa olevien perheiden lasten saavutettavissa. Edellä esitetyillä perusteilla esityksen voidaan katsoa turvaavan edelleen riittävästi oikeuden aamu- ja iltapäivätoimintaan kaikille lapsille.
12.4
Henkilötietojen suoja
Perustuslain 10 § turvaa yksityiselämän suojan perusoikeutena jokaiselle. Pykälän 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan henkilötietojen suoja osittain sisältyy samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin.
Perusopetuksessa järjestettävä valmistavan opetuksen lisäopetus
Opetuksen järjestäjä käsittelisi perusopetuksessa järjestettävää valmistavan opetuksen lisäopetukseen liittyviä oppilaan henkilötietoja lakisääteisten velvoitteidensa toteuttamiseksi. Opetuksen järjestäjä käsittelee perusopetuksen oppilaiden henkilötietoja, kuten nimi- ja yhteystietoja opetuksen järjestämisen tarkoituksessa. Oppilaan tietoihin ei kirjattaisi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaista erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvaa tietoa etnisestä alkuperästä.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 14/2018 vp) katsonut lähtökohtaisesti riittävää olevan, että henkilötietojen suojaa ja käsittelyä koskeva sääntely on yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen kanssa. Henkilötietojen suojan toteuttaminen tulisi valiokunnan mukaan jatkossa ensisijaisesti taata yleisen tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislain nojalla. Tähän liittyen tulisi välttää kansallisen erityislainsäädännön säätämistä sekä varata sellaisen säätäminen vain tilanteisiin, joissa se on yhtäältä sallittua tietosuoja-asetuksen kannalta ja toisaalta välttämätöntä henkilötietojen suojan toteuttamiseksi (ks. myös PeVL 2/2018 vp, s. 5, PeVL 1/2020 vp, s. 2, PeVL 4/2020 vp, s. 8).
Perusopetuksessa järjestettävässä valmistavan opetuksen lisäopetuksessa käsiteltävän henkilötiedon suoja toteutuu EU:n yleistä tietosuoja-asetuksen sekä yleislainsäädännön nojalla.
Vaikutuksia tietosuojaan ja tiedonhallintaan käsitellään kappaleessa 4.2.3
12.5
Kuntien tehtävät
Perustuslain 121 §:n 2 momentin mukaisesti kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. Kuntalain
(410/2015)
7 §:n mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa sekä sille laissa säädetyt tehtävät.
Perusopetuksessa järjestettävä valmistavan opetuksen lisäopetus
Esityksen keskeisenä sisältönä on mahdollistaa kunnalle opetuksen järjestäjänä järjestää harkintansa mukaan oppilaalle perusopetuksessa järjestettävää valmistavan opetuksen lisäopetusta. Perusopetuksessa järjestettävän valmistavan opetuksen lisäopetuksen järjestäminen olisi kunnalle vapaaehtoista. Uusien tehtävien aiheuttamat kustannukset korvattaisiin kunnille taloudellisissa vaikutuksissa tarkemmin kuvatulla tavalla.
Aamu- ja iltapäivätoiminnan maksut
Esityksessä ehdotetaan, että kunta voisi nostaa aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittäviä enimmäismaksuja laskevaa valtion rahoitusta vastaavasti. Enimmäismaksut myös sidottaisiin indeksiin. Kunta päättäisi edelleen harkintansa mukaan aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisestä sekä aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittävien kuukausimaksujen tarkemmasta määrästä.
12.6
Velvollisuus perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseen
Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Keskeisiin turvaamiskeinoihin kuuluu perusoikeuden käyttöä turvaavan ja täsmentävän lainsäädännön säätäminen (PeVL 43/2020 vp, ks. HE 309/1993 vp, s. 75/II). Edellä mainitut ihmisoikeussopimukset velvoittavat valtiota. LOS 3.1 artikla velvoittaa ottamaan lapsen edun ensisijaisesti huomioon kaikissa lasta koskevissa toimissa. Valtion on edistettävä aktiivisesti lasten oikeuksien toteutumista ja suojeltava lapsia oikeuksien loukkaamiselta esimerkiksi turvaamalla lapsen oikeudet lainsäädännössä. Esityksen katsotaan pääosin edistävän perustuslain 22 §:n toteutumista.
Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa säätämisjärjestyksessä.