1.1  Lainsäädäntö

Sähkösavukkeella tarkoitetaan yleisesti sähköllä toimivaa laitetta, jonka avulla nestettä höyrystetään keuhkoihin hengitettäväksi. Laitteita on erinäköisiä, mutta ne tyypillisesti imitoivat perinteisen savukkeen käyttötapaa ja koostuvat kertakäyttöisestä patruunasta tai täyttösäiliöstä, lämmityselementistä ja pienestä ladattavasta akusta. Sähkösavukkeissa käytettävä neste voi sisältää nikotiinia, mutta se voi myös olla nikotiinitonta. Sähkösavuke ei sisällä tupakkaa eikä sitä polteta. 

Sähkösavukkeet ja niissä käytettävät nesteet eivät kuulu tupakkaverosta annetun lain (1470/1994), jäljempänä tupakkaverolaki, soveltamisalaan, joten niistä ei kanneta tällä hetkellä veroa. Tupakkaverolaki kattaa lähtökohtaisesti tupakkaa sisältävät tuotteet kuten savukkeet, sikarit ja pikkusikarit sekä irtotupakan, joka on verotuksellisesti jaettu kahteen eri tuoteryhmään. Tupakkaveroa kannetaan myös muista tupakkaa sisältävistä tuotteista kuten nuuskasta ja purutupakasta. Lisäksi tupakkaa sisältämättömistä tuotteista savukepaperi samoin kuin savukkeisiin sekä piippu- ja savuketupakkaan rinnastettavat tuotteet ovat tietyin edellytyksin verollisia. Nikotiinipurukumit ja -laastarit ovat lääkelain (395/1987) alaisia lääkevalmisteita eikä niistä kanneta tupakkaveroa.  

Tupakkavero määrätään prosenttiosuutena tuotteen vähittäismyyntihinnasta sekä lisäksi euromääräisenä yksikköverona savukkeista ja irtotupakasta. Vähittäismyyntihinnalla tarkoitetaan verovelvollisen ilmoittamaa vähittäismyyntihintaa. Hintaan perustuvan veron osan sekä yksikköveron sijasta halpahintaisista savukkeista ja hienoksi leikatusta tupakasta peritään yksikköperusteista vähimmäisveroa.  

Tupakkatuotteita koskeva muu kuin verotusta koskeva sääntely sisältyy uuteen tupakkalakiin (549/2016), joka tuli voimaan elokuun 15 päivänä 2016. Uuden tupakkalain voimaantulon seurauksena sähkösavukkeet ja niissä käytettävät nesteet otettiin tupakkalain soveltamisalan piiriin. Aikaisemmin voimassa olleessa tupakkalaissa (693/1976) ei ollut nimenomaista sääntelyä sähkösavukkeista tai niissä käytettäväksi tarkoitetuista nesteistä, vaan niihin sovellettiin tupakkalain säännöksistä lähinnä myynninedistämiskieltoa. Jos nesteessä oli nikotiinia, aine kuului lääkelain soveltamisalaan, jolloin nesteen myyminen olisi edellyttänyt lääkelain mukaista myyntilupaa. Käytännössä yhdelläkään nikotiinipitoisella nesteellä ei ollut lääkelupaa, joten Suomen markkinoilla ei ollut myynnissä kuin nikotiinittomia sähkösavukenesteitä.  

Uuden tupakkalain voimaantulon seurauksena nikotiininesteiden myyntiin ei enää vaadita lääkelaissa tarkoitettua myyntilupaa, vaan sähkösavukkeet ja niissä käytettävät nikotiini- ja muut nesteet kuuluvat tupakkalain sääntelyn piiriin. Sähkösavukkeissa käytettäväksi tarkoitettuja yli 20 milligrammaa nikotiinia millilitrassa sisältäviä tai lääketarkoituksessa käytettäviä nesteitä ei saa jatkossakaan myydä.  

Tupakkalain 2 §:n 18 kohdan mukaan sähkösavukkeella tarkoitetaan tuotetta, jonka avulla voidaan hengittää sisään nikotiinipitoista höyryä suukappaleen kautta, sekä kyseisen tuotteen osia. Sanotun pykälän 19 kohdan mukaan nikotiininesteellä tarkoitetaan nikotiinia sisältävää nestettä, joka on tarkoitettu höyrystettäväksi sähkösavukkeen avulla, jonka nikotiinipitoisuus on enintään 20 milligrammaa millilitrassa ja jolla ei ole lääkelain 3 §:n 1 momentin mukaista käyttötarkoitusta. Lisäksi sanotun pykälän 20 kohdan mukaan höyrystettäväksi tarkoitetulla nikotiinittomalla nesteellä tarkoitetaan sähkösavukkeen avulla tai muulla vastaavalla tavalla höyrystettäväksi tarkoitettua muuta nestettä kuin nikotiininestettä. 

Uuden tupakkalain myötä sähkösavukkeille ja nikotiininesteille otettiin käyttöön muihin tupakkatuotteisiin verrattavissa olevaa sääntelyä, johon kuuluvat esimerkiksi ostoikäraja, myynnin luvanvaraistaminen, markkinointi-, esilläpito- ja etämyyntikiellot, tunnusomaisten tuoksujen ja makujen kielto, maahantuonnin rajoittaminen sekä käyttökiellot tiloissa, joissa ei saa tupakoida.  

Tupakkalain sääntely koskee osin myös sähkösavukkeissa käytettäviä nikotiinittomia nesteitä. Esimerkiksi tunnusomaiset tuoksut tai maut, jotka määritellään tupakkalain 2 §:n 25 kohdassa, ovat kiellettyjä sekä nikotiininesteissä että höyrystettäväksi tarkoitetuissa nikotiinittomissa nesteissä. Tämä tarkoittaa sitä, että tupakan maku on sallittu, kun taas esimerkiksi karkki- ja hedelmämaut ovat kiellettyjä. Lisäksi tiettyjä nikotiininesteiden laatuja ja turvallisuutta koskevia säännöksiä on ulotettu koskemaan myös sähkösavukkeissa käytettäväksi tarkoitettuja nikotiinittomia nesteitä. Nikotiinittoman nesteen vähittäismyyntipakkauksessa on myös muun muassa oltava ainesosaluettelo.  

Tupakkaverotuksen ja siihen liittyvän valvonnan kannalta keskeistä on kuitenkin se, että vähittäismyynnin luvanvaraisuus, myyntipakkausten kokorajoitukset, etämyyntikielto ja matkustajatuonnin rajoitukset eivät koske nikotiinittomia nesteitä.  

Sähkösavukenesteistä vain nikotiinipitoisten nesteiden vähittäismyyntiin vaaditaan perinteisten tupakkatuotteiden tapaan tupakkalaissa tarkoitettu vähittäismyyntilupa. Luvanvaraistamisella pyritään varmistamaan, että valvovalla viranomaisella eli tässä tapauksessa ainakin toistaiseksi kunnalla olisi tieto nikotiininesteiden myyntipaikoista, jolloin niihin voi kohdistaa tupakkalain mukaista valvontaa. Nikotiininesteen myyntipakkauksen enimmäiskooksi on tupakkalaissa säädetty täyttösäiliön osalta 10 millilitraa tai kertakäyttöisten patruunoiden tai säiliöiden osalta enintään kaksi millilitraa. Nikotiinittomia sähkösavukenesteitä voidaan myydä vapaasti eikä niiden myyntiä järjestelmällisesti valvota.  

Uuden tupakkalain myötä sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden etämyynti kiellettiin. Nikotiininesteiden matkustajatuonnin enimmäismäärä rajoitettiin 10 millilitraan, mikäli myyntipakkauksessa ei ole suomen- ja ruotsinkielisiä varoitusmerkintöjä. Lisäksi Euroopan talousalueen ulkopuolelta tuotavien nikotiininesteiden maahantuontia rajoittaa 24 tunnin aikaraja. Nikotiinittomien nesteiden etämyynti on edelleen sallittua ja matkustajatuontina niitä saa tuoda rajoituksetta omaan käyttöön. EU-maista tulevien yksityishenkilöiden omaan käyttöön tuleva matkustajatuonti on myös valmisteverotonta. EU:n ulkopuolelta tuotavien nikotiinittomien nesteiden arvonlisäverotonta matkustajatuontia rajoittaa arvonlisäverolain (1501/1993) säännös mukana tuotujen tavaroiden enimmäisarvosta. Lento- ja meriliikenteen matkustaja voi tuoda EU:n ulkopuolelta tavaroita verotta omaan käyttöönsä yhteensä enintään 430 euron arvosta. Muun liikenteen matkustajille, samoin kuin huvikäytössä olevalla ilma- tai vesialuksella saapuville matkustajille enimmäisarvo on 300 euroa.  

Uusi tupakkalaki, johon edellä mainittu sähkösavukkeita sisältävä sääntely sisältyy, tuli voimaan elokuussa 2016. Sähkösavukenesteet voivat kuitenkin käytännössä tulla markkinoille aikaisintaan alkuvuodesta 2017, koska sähkösavukkeiden valmistajien ja maahantuojien on toimitettava Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle tuotteistaan ennakkoilmoitukset viimeistään kuusi kuukautta ennen tuotteen tuomista markkinoille.  

Hallituksen esitys valmiste- ja autoverotustehtävien siirtämiseksi Verohallinnolle annetaan eduskunnalle syyskuussa 2016. Kyseisessä esityksessä ehdotetaan, että Tullin tehtäväksi säädetty valmisteverotus siirrettäisiin Verohallinnon tehtäväksi vuoden 2017 alusta. Tullille jäisi kuitenkin valmisteverotusta koskeva valvontatehtävä ja rikostutkinta. Lisäksi Tulli vastaisi edelleen unionin ulkopuolelta maahantuotavien valmisteveronalaisten tuotteiden verotuksesta tietyssä tilanteessa. Muutos koskisi muun ohella tupakkaverotusta. 

1.2  Käytäntö

Sähkösavukkeiden käyttö on Suomessa ollut toistaiseksi vähäistä. Kyselytutkimusten perusteella vuonna 2014 alle puoli prosenttia aikuisväestöstä käytti sähkösavukkeita päivittäin. Yleisintä päivittäinen käyttö oli 15–24-vuotiailla miehillä, joista noin kaksi prosenttia käytti päivittäin sähkösavukkeita. Lisäksi satunnaisesti sähkösavukkeita käytti alle kolme prosenttia aikuisväestöstä.  

Sähkösavukkeiden päivittäinen käyttö on myös nuorten keskuudessa ollut toistaiseksi vähäistä. Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan sähkösavukkeita käytti 18-vuotiaista pojista päivittäin 3,5 prosenttia ja tytöistä alle prosentti vuonna 2015. Kerran tai pari oli kokeillut 17 prosenttia 12—18-vuotiaista nuorista. Sähkösavukkeita käyttäneistä nuorista puolet oli käyttänyt nikotiinipitoisia sähkösavukkeita.  

Sähkösavukkeiden käyttöä on rajoittanut niiden saatavuus, sillä myynnissä on ollut ainoastaan nikotiinittomia nesteitä. Ainoa tapa hankkia nikotiininesteitä on ollut tuoda niitä matkustajatuontina tai tilata niitä ulkomailta. Sähkösavukkeiden ja niissä käytettävien nesteiden internet-kaupan tai matkustajatuonnin laajuudesta ei kuitenkaan ole olemassa täysin luotettavaa tietoa. Tullin havaintojen mukaan matkustajatuonti on vähäistä, mutta sähkösavukkeiden ja niissä käytettävien nesteiden tilaaminen ulkomailta on yleistynyt.  

Koska nikotiininesteet ovat vasta tulossa Suomen markkinoille, tietoa tuotteista ja niiden käyttötavoista on toistaiseksi hyvin vähän. Markkinoille tullee lähinnä sellaisenaan käyttövalmiita nikotiinipitoisia nesteitä, mutta sähkösavukenesteitä on myös mahdollista sekoittaa itse. Sähkösavukkeissa käytettävät nesteet koostuvat yleensä nikotiinista, pohjanesteestä eli propyleeniglykolista tai glyserolista taikka näiden yhdistelmästä sekä vedestä ja mahdollisista makuaineista. Pohjanesteen ainesosista propyleeniglykoli ja glyseroli ovat yleisesti myös muussa käytössä, muun muassa kosmetiikassa apuaineina käytössä olevia tuotteita, eikä niiden saatavuutta ole muun lainsäädännön kautta rajoitettu.  

Sähkösavukenesteiden vähittäismyyntihinnoista on tietoa ainoastaan nikotiinittomien nesteiden osalta. Niiden myyntihinta on noin 4—7 euroa 10 millilitraa kohti. Suomenkielisillä verkkosivustoilla tarjolla on myös nikotiinipitoisia nesteitä. Hintavaihtelu on suurta ja tyypillisesti hinnat vaihtelevat välillä 3—7 euroa 10 millilitraa kohti.  

1.3  Kansainvälinen kehitys sekä EU-lainsäädäntö

Sähkösavukkeet tai niissä käytettävät nesteet eivät toistaiseksi sisälly Euroopan unionin yhdenmukaistetun valmisteverotuslainsäädännön piiriin. Savukkeita, sikareita ja pikkusikareita, hienoksi leikattua tupakkaa sekä muuta piippu- ja savuketupakkaa koskevat yhtenäiset säännökset sisältyvät valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista annettuun neuvoston direktiiviin 2011/64/EU, jäljempänä tupakkaverodirektiivi. Jäsenvaltiot voivat kansallisesti säätää verotasonsa ja verorakenteensa omista poliittisista lähtökohdistaan vapaasti, kunhan ne noudattavat tupakkaverodirektiivissä tupakkatuotteille säädettyjä vähimmäisverotasoja, määritelmiä sekä muita verotukseen ja sen rakenteeseen liittyviä säännöksiä.  

EU:ssa on käynnissä sähkösavukkeiden verotusta selvittävä lainsäädäntövalmistelu, mutta EU-tason lainsäädäntöä ei kuitenkaan ole odotettavissa lähivuosina. EU-lainsäädännön puitteissa on kuitenkin mahdollista kantaa sähkösavukkeista kansallista valmisteveroa. Esimerkiksi savukepaperista ja tupakkaverodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä muista tupakkaa sisältävistä tuotteista kannetaan Suomessa nyt kansallista valmisteveroa.  

Koska sähkösavukkeet ja niissä käytettävät nesteet ovat uusi ilmiö myös eurooppalaisella tasolla, niiden verotuskäytäntö ei ole vakiintunutta. Muutama EU-maa verottaa sähkösavukkeissa käytettäviä nesteitä ja lisäksi muutamat jäsenmaat suunnittelevat niiden verottamista. Monen jäsenmaan mielestä sähkösavukkeista ei ole vielä kuitenkaan riittävästi tietoa saatavilla veron käyttöönottoa varten. Lisäksi moni jäsenmaa toivoo valmisteverotuksen EU-tason harmonisointia sähkösavuketuotteissa. Kansainvälisesti käytäntö myynnin sallimisen osalta on vaihteleva ja osassa EU-maista sähkösavukkeita on jo nyt saatavilla päivittäistavarakaupasta. 

Sähkösavukkeisiin tarkoitettuja nesteitä verottavien jäsenmaiden käytänteet eroavat veropohjan ja veron määrän osalta. Italiassa veron piirissä ovat sähkösavukkeisiin tarkoitetut nikotiinipitoiset ja nikotiinittomat nesteet. Veron määrä on 0,37 euroa millilitralta. Veron suuruus on laskettu määrittelemällä sähkösavukkeiden ja tavanomaisten savukkeiden vastaavuus niiden keskimääräisen käyttöajan perusteella. Näin saatu yhtä savuketta vastaava millilitramäärä on suhteutettu savukkeen verotasoon ja sen jälkeen puolitettu.  

Portugalissa vero on puolestaan kohdistettu nikotiininesteitä sisältäviin täyttöpulloihin ja veron suurus on 0,60 euroa millilitralta nikotiininestettä. Romaniassa nikotiininesteitä on verotettu vuoden 2016 alusta lähtien. Veron määrä on noin 0,11 euroa millilitraa kohti. 

Latviassa sähkösavukkeisiin tarkoitettuja nesteitä verotetaan heinäkuusta 2016 lähtien. Vero on 0,01 euroa millilitraa kohti kaikilta sähkösavukkeisiin tarkoitetuilta nesteiltä. Tämän lisäksi nikotiiniin kohdistuu vero, jonka suuruus on 0,005 euroa milligrammaa kohden. Slovenialla on suunnitelmissa verottaa sähkösavukkeiden nikotiininesteitä elokuusta 2016 lähtien. Veron määrä olisi 0,18 euroa millilitralta nikotiininestettä. Unkarin parlamentin käsiteltävänä on lakiesitys sähkötupakointiin käytettävien nesteiden verottamisesta 2017 alusta lähtien. Veron piiriin kuuluisivat sekä nikotiinilliset että nikotiinittomat nesteet ja veron määrä olisi noin 0,02 euroa millilitraa kohti. Myös Viro suunnittelee sähkösavukenesteiden verottamista vuoden 2018 alusta lähtien. 

Ruotsissa ei ole tällä hetkellä suunnitteilla siirtymistä sähkösavukkeissa käytettävien nesteiden verotukseen. Huomioitavaa myös on, että Ruotsissa ei ole tällä hetkellä sähkösavukkeita ja niissä käytettäviä nesteitä koskevaa lainsäädäntöä. Iso-Britanniassa sähkösavukkeiden ja niissä käytettävien nesteiden myynti on vapaata, eikä niihin kohdistu valmisteveroa. 

2.1  Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on sisällyttää sähkösavukkeissa käytettävät nesteet tupakkaverotuksen piiriin. Tämä vastaa tupakkaverolain valtiontaloudellisen tavoitteen ohella tupakkaverolakiin kirjattua tavoitetta tukea tupakkalain tavoitteita.  

Uuden tupakkalain voimaantulon myötä sähkösavukkeet ja niissä käytettävät nikotiininesteet pääsevät nykyistä vapaammin Suomen markkinoille. Samalla niille otettiin käyttöön muihin tupakkatuotteisiin verrattavaa sääntelyä. Tällä on pyritty ehkäisemään sitä, että lapset ja nuoret tai tupakoimattomat aikuiset aloittavat sähkösavukkeiden käytön, mikä voi myöhemmin johtaa tupakointiin. Tupakkaveron laajentamisella sähkösavukkeisiin voidaan tukea näitä tavoitteita, sillä hintaan vaikuttavat toimenpiteet ovat tehokkaita vaikuttamaan tupakointiin. Esityksellä tavoitellaan veron käyttöönottoa suhteellisen pian sähkösavukkeiden markkinoille pääsyn toteuduttua. 

2.2  Toteuttamisvaihtoehdot ja keskeiset ehdotukset

Sähkösavukkeita voidaan pitää perinteisten tupakkatuotteiden korvikkeina, joita tulee verottaa samoin periaattein. Sähkösavukkeet eroavat kuitenkin perinteisistä tupakkatuotteista koostumukseltaan, käyttötavoiltaan ja haittavaikutuksiltaan, joten esimerkiksi savukkeiden veromallia ja -tasoa ei voida suoraan kopioida sähkösavukkeille. Verotettavien tuotteiden, verorakenteen ja verotason määrittelyssä on myös otettava huomioon hallinnolliset ja valvonnalliset näkökohdat.  

Sähkösavukkeiden tupakkavero kohdistuisi sähkösavukkeissa käytettäviin nesteisiin. Itse sähkösavukelaitteet eivät sovellu vastaavalla tavalla veron kohteeksi, sillä laitteet ovat keskenään hyvin erilaisia ja erihintaisia. Niitä on sekä kertakäyttöisiä että uudelleen käytettäviä. Myös muissa sähkösavukkeita verottavissa maissa verotus kohdistuu pääosin sähkösavukkeiden nesteisiin, jolloin sähkösavukenesteen verotus rinnastuu esimerkiksi piipuissa käytettävän irtotupakan verotukseen.  

Vero ehdotetaan kohdistuvaksi sekä nikotiinipitoisiin että nikotiinittomiin sähkösavukenesteisiin. Vero olisi myös mahdollista kohdistaa ainoastaan nikotiinipitoisiin nesteisiin. Tupakkaveron valtiontaloudellisen tavoitteen kannalta tupakkaveron veropohjan tulisi kuitenkin olla mahdollisimman laaja ja siten sisältää myös nikotiinittomat nesteet. Myös perinteisten tupakkatuotteiden osalta esimerkiksi nikotiinia sisältämättömät yrttisavukkeet ja savukepaperi ovat veronalaisia.  

Kaikkien sähkösavukkeissa käytettävien nesteiden veronalaisuutta puoltaa myös se, että sähkösavukenesteet ovat haittamielessä tupakan korvikkeita nikotiinipitoisuudesta riippumatta. Tupakkavero ei ole ainoastaan nikotiinivero, vaan vero kuvastaa muutakin tupakoinnista aiheutuvaa haittaa. Veron tarkoituksena on tukea tupakkalain tavoitetta estää tupakoinnin aloittamista, erityisesti lasten ja nuorten osalta. Nikotiinittomien nesteiden polttaminen voi toimia väylänä joko nikotiinipitoisten sähkösavukkeiden tai perinteisten tupakkatuotteiden käyttämiseen. Lisäksi myös nikotiinittomat nesteet voivat aiheuttaa konkreettista terveyshaittaa. Vaikka osa nikotiinittomista nesteistä on yleisesti käytössä muussa tarkoituksessa, muun muassa kosmetiikassa, niiden vaikutuksista sähkösavukekäytössä eli höyrystettynä ja hengitettynä ei ole systemaattista tietoa. 

Sekä nikotiinittomien nesteiden rajaaminen pois tupakkaveron piiristä että niiden sisällyttäminen tupakkaveron piiriin on verovalvonnan kannalta ongelmallista. Rajanveto verollisen tai verottoman tuotteen välillä tehdään joko nesteen nikotiinipitoisuuden valvonnan tai nikotiinittoman nesteen käyttötarkoituksen arvioinnin perusteella riippuen siitä, kuuluvatko nikotiinittomat nesteet veron piiriin.  

Jos kaikki sähkösavukenesteet nikotiinipitoisuudesta riippumatta kuuluisivat veropohjaan, nesteen nikotiinipitoisuutta ei tarvitsisi verotussyistä valvoa. Nikotiinittomien nesteiden osalta pitäisi kuitenkin arvioida, onko tuote tarkoitettu käytettäväksi sähkösavukkeissa. Kuten edellä on mainittu, sähkösavukkeissa voidaan käyttää myös sellaisia nikotiinittomia nesteitä, joita myydään muihin tarkoituksiin. Siten valvonnan kannalta ongelmaksi muodostuisi, miten linjata se, milloin kysymyksessä on neste, joka on tarkoitettu käytettäväksi sähkösavukkeissa. Käytännössä tätä on mahdotonta täysin aukottomasti määritellä, jos tuotetta ei selvästi markkinoida sähkösavukekäyttöön. Ongelma koskisi myös matkustajatuontia ja etämyyntiä.  

Jos vain nikotiinipitoiset nesteet rajattaisiin veron piiriin, nesteiden nikotiinisisällön valvonta aiheuttaisi hallinnollisia kustannuksia, sillä valvonnan ja tarkastusten yhteydessä nikotiinipitoisuutta pitäisi tutkia laboratoriotutkimuksin. On kuitenkin otettava huomioon, että Tullin on suoritettava tupakkalain puitteissa nesteiden nikotiinipitoisuuden valvontaa, sillä nikotiinipitoisten nesteiden etämyynti on kiellettyä. Lisäksi vähittäismyynnin osalta valvontaa tukevat osin tupakkalain mukainen tuotevalvonta sekä nikotiinipitoisten nesteiden myynnin luvanvaraisuus. 

Jos myös nikotiinittomat nesteet sisällytettäisiin veron piiriin, veron käyttöönotto saattaisi lisätä hieman enemmän nikotiinittomien nesteiden etämyyntiä ja matkustajatuontia verrattuna nikotiinipitoisiin nesteisiin. Nikotiinittomien nesteiden matkustajatuonti ja etämyynti on sallittua ja myös makuaineita sisältäviä nikotiinittomia nesteitä saa tuoda vapaasti omaan käyttöön. Matkustajatuonnissa niitä voi tuoda verotta omaan käyttöön rajoituksetta EU:n sisältä. EU:n ulkopuolelta matkustajatuontina omaan käyttöön tuotavien nikotiinittomien nesteiden verotonta määrää ei ole määrällisesti rajoitettu, vaan arvonlisäverotonta tuontia rajoittaa arvoon perustuva 430 tai 300 euron rajoitus. 

Hallinnollisista ja valvonnallisista näkökohdista sekä nikotiinittomien sähkösavukenesteiden sisällyttäminen veron piiriin että niiden rajaaminen veron piiristä on siis edellä mainituista syistä hankalaa. Ottaen kuitenkin huomioon, että valtiontaloudellisesti ja terveysperusteisesti nikotiinittomien nesteiden sisällyttäminen tupakkaverotuksen piiriin on perusteltua ja että valvonnallisesti kumpikaan vaihtoehto ei ole selvästi toista parempi, esityksessä ehdotetaan niiden sisällyttämistä veron piiriin.  

Verotettavat sähkösavukenesteet määriteltäisiin tupakkaverolaissa viittaamalla tupakkalain nikotiininesteitä ja höyrystettäväksi tarkoitettuja nikotiinittomia nesteitä koskeviin määritelmiin. Veron soveltamisalan ulkopuolelle rajautuisivat tupakkalain nikotiininestettä koskevan määritelmän mukaisesti ne nesteet, jotka kuuluvat lääkelain piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli nikotiininesteelle myönnettäisiin lääkelain mukainen myyntilupa esimerkiksi nikotiinikorvaushoitotuotteena, tuotteesta ei perittäisi tupakkaveroa.  

Veron määrä olisi tarkoituksenmukaista määrätä yksikköverona millilitraa kohden. Tupakkaveroa kannetaan nykyisin tuoteryhmästä riippuen joko yksikköveron ja vähittäismyyntihintaan perustuvan arvoveron yhdistelmänä tai pelkästään vähittäismyyntihintaan perustuvana arvoverona. Sähkösavukkeiden kohdalla arvoveroon perustuva veromalli ei olisi käyttökelpoinen, sillä sähkösavukenestettä myydään hyvin erilaisissa myyntipakkauksissa. Vähittäismyyntihinnoissa on eroja riippuen siitä, onko kyse esimerkiksi kertakäyttöisestä tuotteesta tai uudelleen täytettävän säiliön sisältävästä tuotteesta, jolloin hinnasta suurempi osuus muodostuu nesteen hinnasta.  

Veroa ei olisi hallinnollisista eikä valvonnallisista syistä tarkoituksenmukaista porrastaa nesteen nikotiinipitoisuuden mukaan myöskään nikotiinipitoisten nesteiden osalta. Verovalvonnassa nesteen tarkan nikotiinipitoisuuden määrittäminen on merkittävästi työläämpää kuin pelkästään sen selvittäminen, onko nesteessä nikotiinia tai ylittääkö nesteen nikotiinipitoisuus tietyn rajan. Lisäksi muussakaan tupakkaverotuksessa tuotteen nikotiinipitoisuudella ei ole vaikutusta verotasoon. On kuitenkin huomattava, että yhtenäinen verotaso nikotiinipitoisuudesta riippumatta saattaa kannustaa korkeamman nikotiinipitoisuuden nesteiden myyntiin.  

Sähkösavukenesteiden veron määräksi ehdotetaan 0,30 euroa millilitralta nestettä tammikuun 1 päivästä 2017 alkaen. Verotason määrittelyssä on otettu huomioon käytettävissä olevat kotimaiset ja ulkomaiset hintatiedot sekä sähkösavukenesteiden verotaso muissa EU-jäsenvaltioissa. Verotaso voitaisiin myös asettaa ehdotettua korkeammalle tasolle, esimerkiksi 0,40 euroon millilitralta nestettä. Esityksessä ehdotetaan kuitenkin alempaa verotasoa varovaisuusperiaatteen mukaisesti, koska markkinatilanne muuttuu olennaisesti uuden tupakkalain voimaantulon myötä ja sähkösavukenesteiden hinnoista ja kulutuksesta on olemassa vain arvioita. Veron määrää voidaan myöhemmin tarkistaa, kun sähkösavukenesteiden markkinoista on käytettävissä kattavampaa tietoa. Samasta syystä sähkösavukenesteiden veron määrään ei myöskään esitetä tehtävän korotusta heinäkuun 2017 alusta, vaikka muiden tupakkatuotteiden veroa tuolloin korotetaan tupakkaverosta annetun lain muuttamisesta annetulla lailla 1497/2015 säädetyn mukaisesti.  

Verotason mitoituksessa on pyritty siihen, että hintamuutos ei veron käyttöönoton seurauksena merkittävästi ohjaa kulutusta pois verollisesta myynnistä. Verotason asettaminen liian korkealle voisi johtaa siihen, että kulutus ohjautuisi matkustajatuontiin, etämyyntiin, laittomaan kauppaan tai nesteiden omavalmistukseen. Valtiontaloudellisten syiden lisäksi tämä on merkityksellistä siksi, että kotimaisilla markkinoilla myytävät sähkösavukenesteet kuuluvat valvonnan piiriin, jolloin muun muassa niiden koostumusta, markkinointia ja ostoikärajaa voidaan valvoa. 

Lisäksi verotason määrittelyssä on otettava huomioon se, että sähkösavukenesteet ovat vasta tulossa markkinoille eikä niiden myyntikanavista, käyttömääristä ja -tavoista tai hinnoista ole toistaiseksi tietoa. Veron liian korkea taso voisi synnyttää hallitsemattomia seurauksia markkinoille. Kun sähkösavukenesteiden myyntikanavat ja -tavat ovat vakiintuneita, veron hallittu korottaminen on tarvittaessa mahdollista. 

Jos sähkösavukkeiden vero haluttaisiin asettaa laskennallisesti tavanomaisten savukkeiden veron tasolle, tulisi arvioida, kuinka montaa savuketta yksi millilitra sähkösavukenestettä vastaa. Kuten edellä on mainittu, sähkösavukkeet eroavat kuitenkin koostumukseltaan, käyttötavoiltaan ja haittavaikutuksiltaan savukkeista, joten mielekästä periaatetta vertailulle on hankala löytää.  

Verotason määrittämisen vertailukohtana voitaisiin käyttää tuotteiden nikotiinipitoisuutta. Ehdotetulla verotasolla sähkösavukkeiden nikotiinipitoisuuteen suhteutettu verotaso jäisi tyypillisesti perinteisten savukkeiden nikotiinipitoisuuteen suhteutettua verotasoa matalammaksi. Tätä voidaan kuitenkin pitää perusteltuna siksi, että tupakkaveron taso kuvastaa muutakin haittaa kuin tuotteen nikotiinisisältöä. Lisäksi tuotteen nikotiinisisältö ei välttämättä vastaa sitä, miten paljon nikotiinia lopulta imeytyy elimistöön johtuen tuotteiden erilaisesta koostumuksesta ja käyttötavasta.  

Joissain maissa vertailukohtana on myös käytetty tuotteen käyttöön perustuvaa aikaa tai keskimääräisiä käyttömääriä. Tämän lähestymistavan tekee ongelmalliseksi luotettavien tilastojen puute. Eri tuotteiden käyttö on myös luonteeltaan erityyppistä, joten vertailu ei kuvastaisi tuotteista aiheutuvaa terveys- tai muuta haittaa. 

Lisäksi olisi määriteltävä, tulisiko sähkösavukkeiden verotasoa verrata tehdasvalmisteisten vai itse käärittyjen savukkeiden verotasoon. Tupakkatuotteet eroavat riippuen siitä, miten pitkälle käyttövalmiista tuotteista on kyse ja tupakkaverotuksessa on tästä johtuen jo nykyisin käytössä eri verotasoja eri tupakkatuotteille. Esimerkiksi itse käärittyjen savukkeiden euromääräinen verotaso on keskimäärin noin puolet tehdasvalmisteisten savukkeiden verotasosta. 

Tupakkaverolakia muutettaisiin lisäksi siten, että tupakkatuotteisiin tietyissä tilanteissa kiinnitettäviä tarkastuslipukkeita koskevasta sääntelystä luovuttaisiin tarpeettomana.