1.1  Lainsäädäntö ja käytäntö

Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain (1396/2010), jäljempänä tuotantotukilaki, 6 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla syöttötariffijärjestelmään voidaan hyväksyä tuulivoimaloita, kunnes järjestelmään hyväksyttyjen tuulivoimaloiden generaattoreiden yhteenlaskettu nimellisteho ylittää 2 500 megavolttiampeeria (tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetti). Suomessa on tuulivoimahankkeita vireillä yli 11 000 megawatin edestä, ja näistä merelle suunniteltujen hankkeiden osuus on noin 2 200 megawattia. Vireillä olevien hankkeiden määrä ylittää merkittävästi syöttötariffijärjestelmään hyväksyttävän tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetin. 

Pääministeri Sipilän hallitusohjelman mukaan syöttötariffijärjestelmän tuulivoimakiintiötä rajoitetaan 2 500 megavolttiampeerista noin 2 000 megavolttiampeeriin, mutta jo kiintiöpäätöstä hakeneet pääsevät syöttötariffijärjestelmään. Hallitusohjelman julkistamisen jälkeen 27 päivänä toukokuuta 2015 kiintiöpäätöstä koskevia hakemuksia tehtiin nopeassa tahdissa. Syöttötariffijärjestelmään hyväksyttyjen tuulivoimaloiden, kiintiöpäätöksen saaneiden tuulivoimaloiden ja kiintiöpäätöstä hakeneiden tuulivoimaloiden generaattoreiden yhteenlaskettu nimellisteho ylitti tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetin 2 päivänä kesäkuuta 2015.  

Tuotantotukilain 17 b §:ssä säädetään tarkemmin kiintiöpäätöstä koskevan hakemuksen käsittelemisestä ja hakemuksen hyväksymisen edellytyksistä. Keskimääräinen käsittelyaika Energiavirastossa on ollut noin kaksi kuukautta. Lyhyessä ajassa tulleen suuren hakemusmäärän takia käsittelyaika on kuitenkin tällä hetkellä pidempi. Arvion mukaan syksyn 2015 aikana Energiavirasto on tehnyt päätökset vireillä olevien kiintiöpäätöstä koskevien hakemusten nojalla siten, että syöttötariffijärjestelmään hyväksyttyjen ja kiintiöpäätöksen saaneiden tuulivoimaloiden generaattorien nimellisteho vastaa tuotantotukilain 6 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaista kokonaiskapasiteettia. Kiintiöpäätös on tuotantotukilain 17 b §:n 3 momentin nojalla voimassa kaksi vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Jos lainvoiman saaneen kiintiöpäätöksen nojalla haetaan sen voimassaoloaikana tuulivoimalan hyväksymistä syöttötariffijärjestelmään tuotantotukilain 14 §:ssä säädetyllä tavalla, sähkön tuottajalla on etuoikeus saada tuulivoimala hyväksytyksi syöttötariffijärjestelmään. 

Porin Tahkoluotoon rakennettavalle merituulivoimalan kokeiluhankkeelle myönnettiin marraskuussa 2014 investointitukea 20 miljoonaa euroa, minkä lisäksi hankkeen toteuttaminen edellyttää syöttötariffijärjestelmän mukaisen tuotantotuen. Tuotantotukilain 9 §:n 2 momentti sisältää merituulivoimalan kokeiluhankkeen syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä koskevan erityissäännöksen. Kokeiluhanke on kansallisesti tärkeä, ja sen tavoitteena on uusiutuvan energian edistämisen lisäksi hankkia kokemuksia merituulivoimalan erikoispiirteistä, kuten merirakentamisesta, jääolosuhteista ja huollon järjestämisestä. 

Tuotantotukilain 13 §:n nojalla sähkön tuottaja on velvollinen tekemään kirjallisen ennakkoilmoituksen Energiavirastolle kuukauden kuluessa päätöksestä rakentaa syöttötariffijärjestelmään hyväksymisen edellytykset täyttävä tuulivoimala, biokaasuvoimala tai puupolttoainevoimala. Ennakkoilmoituksen tarkoitus on ollut tuottaa tietoa uusista hankkeista ja niiden toteuttamisaikataulusta valtion talousarvio- ja kehysprosesseja varten sekä uusiutuvien energialähteiden tuotannon lisäyksestä ja syöttötariffijärjestelmän mahdollisista kehittämistarpeista.  

1.2  Nykytilan arviointi

Tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetti on käytännössä täynnä. Syöttötariffijärjestelmään hyväksytyn noin 940 megavolttiampeerin lisäksi järjestelmään voidaan tosiasiallisesti hyväksyä tuulivoimalat, joita koskee kiintiöpäätös. Elokuun puolivälissä kiintiöpäätökset kattoivat noin 860 megavolttiampeeria kapasiteettia ja vireillä olevien kiintiöpäätöstä koskevien hakemusten (noin 1 440 megavolttiampeeria) perusteella tehdään kiintiöpäätökset jäljellä olevasta tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetista (noin 700 megavolttiampeeria).  

Tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetin tilanteessa toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa 2015 tapahtuneen nopean muutoksen takia kokonaiskapasiteetin rajoittamiselle ei ole edellytyksiä, kun otetaan huomioon myös hallitusohjelman kirjaus kiintiöpäätöstä hakeneiden oikeudesta syöttötariffijärjestelmään. Syöttötariffijärjestelmään hyväksytyn tuulivoimakapasiteetin kasvusta valtiolle aiheutuva menolisäys on kuitenkin tarpeen saada hallintaan. Lisäksi hallintomenettelyitä on tarpeen tarkistaa ottaen huomioon, että tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetti on käytännössä täynnä jo tehtyjen päätösten ja vireillä olevien hakemusten nojalla tehtävien päätösten perusteella.  

Tuulivoimalan syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä koskeva hakemus ei edellytä kiintiöpäätöstä. Käytännössä ainoastaan kiintiöpäätöksen saaneet sähkön tuottajat hakevat enää hyväksymistä syöttötariffijärjestelmään tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetin tultua tosiasiallisesti täyteen. 

Syöttötariffijärjestelmällä on ollut tuulivoimahankkeiden kehittämiseen ja tuulivoimaloiden investointiin selvä kannustava ja käynnistävä vaikutus. Hankekehitykseen liittyvä osaaminen on vastaavasti kehittynyt nopeasti. Myös hallinnollisia esteitä on pystytty purkamaan, esimerkiksi lentoesteisiin, liikenneväyliin ja kaavoitukseen liittyviä esteitä. Tuulivoimalla tuotetun sähkön osuus sähkön kulutuksesta Suomessa oli ennen syöttötariffijärjestelmän käyttöön ottoa keväällä 2011 vain noin 0,3 prosenttia. Aluksi syöttötariffijärjestelmään hyväksytyn tuulivoimakapasiteetin kehitys oli hidasta, mutta nopeutui selvästi syksyllä 2014. Vuoden 2014 lopussa syöttötariffijärjestelmässä oli tuulivoimakapasiteettia yhteensä 711 megavolttiampeeria. Tuulivoimalla tuotetun sähkön osuus sähkön kulutuksesta on tällä hetkellä noin 2,5 prosenttia. Vuonna 2015 syöttötariffijärjestelmään hyväksytään arviolta uutta tuulivoimakapasiteettia noin 500 megavolttiampeeria. Vuonna 2020 tuulivoimalla tuotetun sähkön osuus sähkön kulutuksesta Suomessa on arviolta 5—6 prosenttia. Syöttötariffijärjestelmää, sellaisena kuin siitä säädetään tuotantotukilaissa, ei enää voida pitää riittävän kustannustehokkaana ja markkinaehtoisena kannustinjärjestelmänä, kun tuulivoimalla tuotetun sähkön osuus on saavuttamassa tämän tason. Tuulivoimahankkeiden kehittäjistä osa on mahdollisesti perusteetta ja virheellisesti olettanut, että tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteettia nostettaisiin jossain vaiheessa ja muilta osin syöttötariffijärjestelmän mukainen tuotantotuki tuulivoimalla tuotetusta sähköstä säilytettäisiin ennallaan. Tämä ei myöskään EU:n valtiontukisääntelyyn liittyvistä syistä ole mahdollista.  

Syöttötariffijärjestelmään hyväksyttävällä tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetilla arvioitiin saavutettavan 6 terawattitunnin vuosituotanto vuoteen 2020 mennessä. Tämän hetken arvion mukaan tätä tuotantotavoitetta ei saavutettaisi, vaikka syöttötariffijärjestelmään hyväksyttävien tuulivoimaloiden generaattoreiden yhteenlaskettu nimellisteho olisi 2 500 megavolttiampeeria. Tuotantotukilaissa käytetään volttiampeeria mittayksikkönä watin sijasta. Tätä ratkaisua pidettiin yksiselitteisempänä ja, kun jännitteen ja virran vaihe-eroa ei ole, volttiampeeri ja watti vastaavat täsmälleen toisiaan (HE 152/2010 vp). Kansallisessa pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa (VNS 6/2008) tuulivoimalla tuotetulle sähkölle asetetun 6 terawattitunnin vuotuisen tavoitteen saavuttamisen arvioitiin edellyttävän 2 500 megawatin asennettua kokonaistehoa. Tuulivoimaloiden megavolttiampeerin mukaiset näennäistehot (nimellistehot) ovat kuitenkin olleet keskimäärin 20 prosenttia korkeammat kuin vastaavat megawatin mukaiset pätötehot (sähköntuotantotehot). Syynä eroon ovat tuulivoimaloiden synnyttämät loistehot. Tästä syystä syöttötariffijärjestelmän mukaisen tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteettia vastaava vuosituotanto on arviolta 10 prosenttia pienempi kuin tavoitteeksi asetettu 6 terawattituntia. 

Syöttötariffijärjestelmän kustannukset valtiolle ovat olleet selvästi suuremmat kuin järjestelmää suunniteltaessa arviointiin. Keskeisin syy tähän on sähkön kolmen kuukauden markkinahinnan keskiarvo, joka on ollut 30,85—42,70 euroa megawattitunnilta (€/MWh) vuosina 2012—2014. Vuoden 2015 ensimmäisen neljänneksen sähkön markkinahinnan keskiarvo oli 32,10 €/MWh ja toisella neljänneksellä 25,83 €/MWh. Syöttötariffijärjestelmää suunniteltaessa sähkön kolmen kuukauden markkinahinnan keskiarvoksi oletettiin 48—50 €/MWh. Tuulivoimalla tuotetusta sähköstä maksetaan syöttötariffina tukea tavoitehinnan (vuoden 2016 alusta 83,50 €/MWh) ja sähkön kolmen kuukauden markkinahinnan erotuksena. Jos sähkön markkinahinnan keskiarvo kolmen kuukauden aikana on alle 30 €/MWh, syöttötariffina maksetaan tavoitehinta vähennettynä 30 €/MWh:lta. 

Syöttötariffijärjestelmä on keskeinen ohjauskeino Suomelle EU:ssa vuodelle 2020 asetutun uusiutuvan energian tavoitteen kannalta. Puolet uusiutuvan energian lisäyksestä on tarkoitus toteuttaa metsäenergialla, ja metsähakkeella tuotetusta sähköstä maksettava tuotantotuki on tässä keskeinen ohjauskeino. Uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta oli Suomessa 36,8 prosenttia vuonna 2013 ja vuonna 2014 todennäköisesti jonkin verran alempi, kun EU:ssa Suomelle asetettu tavoite vuodelle 2020 on 38 prosenttia. Metsäteollisuuden investoinnit sellun tuotantoon lisäävät energian loppukulutusta, mutta suhteessa enemmän uusiutuvan energian määrää. Uusiutuvan energian lisäystarve vuosina 2015—2020 on yhteensä arviolta 14 terawattituntia, kun metsäteollisuuden investoinneista aiheutuva lisäys energian loppukulutukseen otetaan huomioon. Tästä lisäystarpeesta yli puolet (noin 8 terawattituntia) toteutuisi metsäteollisuuden investointien seurauksena. 

Pääministeri Sipilän hallitusohjelman mukaan päästötöntä, uusiutuvaa energiaa lisätään kestävästi niin, että sen osuus 2020-luvulla nousee yli 50 prosenttiin, sekä todetaan, että uusiutuvan energian lisäämisen laskeva ja EU:n suuntaviivat täyttävä tuki perustetaan teknologianeutraalisuuteen ja taloudelliseen edullisuusjärjestykseen. Lisäksi hallitusohjelman mukaan vaalikauden aikana selvitetään tuulivoiman edistäminen kustannustehokkaasti. Uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamista ja sen edellyttämiä toimenpiteitä on tarkoitus linjata vuoteen 2030 tähtäävän uuden energia- ja ilmastostrategian yhteydessä. Uusiutuvan energian edistäminen liittyy myös kiinteästi EU:n vuoden 2030 ilmasto- ja energiapaketin kansalliseen toimeenpanoon ja sen muihin tavoitteisiin. Uuden tukijärjestelmän kehittäminen on tarkoitus aloittaa syksyllä 2015. Hallitusohjelmassa asetettujen tavoitteiden mukaisen tukijärjestelmän kehittämisen kannalta on tarkoituksenmukaisinta, että ennakolta olisi tiedossa valtion irrottautuminen tuotantotukilain mukaisesta syöttötariffijärjestelmästä tuulivoimalla tuotetun sähkön osalta vuodesta 2018 alkaen. 

2.1  Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on syöttötariffijärjestelmän hallittu sulkeminen tuulivoimaloiden osalta, kun tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetti on tullut täyteen tehtyjen syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä koskevien päätösten ja kiintiöpäätösten perusteella. Samalla syöttötariffijärjestelmään hyväksytyn tuulivoimakapasiteetin kasvusta valtiolle aiheutuva menolisäys saadaan pysäytettyä. Tavoitteena on lisäksi varmistaa, että merituulivoimalan kokeiluhanke, jonka investointia varten on marraskuussa 2014 myönnetty valtiontukea, otetaan huomioon tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetissa ja että sen hyväksymiselle syöttötariffijärjestelmään on edellytykset. Esityksen tavoitteena on myös selkiyttää tilannetta ja nykyisen tukijärjestelmän voimassaolon aikataulua, kun uutta tukijärjestelmää ryhdytään kehittämään. Lisäksi esityksen tavoitteena on hallintomenettelyiden yksinkertaistaminen. 

2.2  Toteuttamisvaihtoehdot

Valmistelussa on myös ollut esillä vaihtoehto, jossa tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteettia koskeva säännös kumottaisiin eikä sähkön tuottaja enää voisi hakea tuulivoimalan hyväksymistä syöttötariffijärjestelmään. Siirtymäsäännöksen nojalla vireillä olevat syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä koskevat hakemukset, voimassa olevien kiintiöpäätösten nojalla tehtävät syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä koskevat hakemukset ja kiintiöpäätöshakemukset käsiteltäisiin kuitenkin voimassa olevien säännösten nojalla. Tällä vaihtoehdolla voidaan arvioida olevan huomattavasti kielteisempi vaikutus investointiympäristöön kohdistuvaan luottamukseen kuin esityksen mukaisella vaihtoehdolla. Syöttötariffijärjestelmään hyväksyttävien tuulivoimaloiden yhteenlasketun kapasiteetin osalta lopputulos ei esityksen mukaiseen vaihtoehtoon verrattuna kuitenkaan juurikaan todennäköisesti poikkeaisi. 

Valmistelussa on lisäksi ollut esillä vaihtoehto, jossa säästöjä tavoiteltaisiin alentamalla tuulivoimalassa tuotetusta sähköstä maksettavaan syöttötariffiin sovellettavaa tavoitehintaa. Alennettua tavoitehintaa sovellettaisiin siirtymäajan jälkeen syöttötariffijärjestelmään hyväksyttäviin tuulivoimaloihin. Tämä vaihtoehto poikkeaisi kuitenkin olennaisesti hallitusohjelman linjauksesta, eikä sillä juurikaan arvioida saatavan menosäästöjä. Tällä vaihtoehdolla voidaan myös arvioida olevan huomattavasti kielteisempi vaikutus investointiympäristöön kohdistuvaan luottamukseen kuin esityksen mukaisella vaihtoehdolla. 

2.3  Keskeiset ehdotukset

Tuulivoimalan hyväksyminen syöttötariffijärjestelmään edellyttäisi voimassa olevaa kiintiöpäätöstä. Kiintiöpäätöstä koskevat hakemukset hylättäisiin, kun syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä koskevien päätösten ja tehtyjen kiintiöpäätösten sekä investointitukea saaneen merituulivoimalan kokeiluhankkeen perusteella tuulivoimaloiden generaattoreiden yhteenlaskettu nimellisteho on ensimmäisen kerran ylittänyt tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetin. Kiintiöpäätös olisi voimassa enintään 1 päivään marraskuuta 2017. Ennakkoilmoitusta ei enää vaadittaisi. Sähkön tuottajan ei enää olisi tehtävä kirjallista ennakkoilmoitusta Energiavirastolle päätöksestä rakentaa syöttötariffijärjestelmään hyväksymisen edellytykset täyttävä tuulivoimala, biokaasuvoimala tai puupolttoainevoimala. 

Ehdotetut muutokset ovat hallinnollisia muutoksia, eivätkä ne vaikuta syöttötariffijärjestelmän soveltuvuudesta sisämarkkinoille tehtyyn arviointiin. 

Syöttötariffijärjestelmään hyväksyttävään tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteettiin ei ehdoteta muutosta. Muutosta ei myöskään ehdoteta syöttötariffijärjestelmään hyväksytyissä tuulivoimaloissa tuotetusta sähköstä maksettavaan tuotantotukeen, kiintiöpäätöksen saaneiden sähkön tuottajien oikeuteen hakea tuulivoimalan hyväksymistä syöttötariffijärjestelmään, kiintiöpäätöksen hakemista tai hakemuksen hyväksymistä koskeviin edellytyksiin eikä sääntelyyn, joka koskee etuoikeutta kiintiöpäätökseen. 

3.1  Vaikutukset tuulivoimakapasiteetin kehitykseen ja yritysten investointeihin

Esityksellä ei muuteta syöttötariffijärjestelmään enintään hyväksyttävää tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteettia. Tämä kokonaiskapasiteetti on tulossa täyteen kiintiöpäätösten ja vireillä olevien kiintiöpäätöstä koskevien hakemusten perusteella. Sähkön tuottajien kiintiöhakemusten yhteydessä toimittamien hankesuunnitelmien mukaan kiintiöpäätöksen saaneet hankkeet toteutuisivat kiintiöpäätöksen voimassaolon aikana. Lähtökohtaisesti tätä ei voi kyseenalaistaa. Osa hankkeista saattaisi kuitenkin viivästyä, jolloin niitä ei enää olisi mahdollista hyväksyä syöttötariffijärjestelmään. Alustavan arvion mukaan näitä viivästyviä hankkeita olisi noin 10—15 prosenttia tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetista, mikä tarkoittaisi noin 0,5—0,8 terawattituntia alempaa vuosituotantoa. 

Hyväksyttyjen kiintiöpäätösten ja vireillä olevien kiintiöpäätöstä koskevien hakemusten perusteella uusiin tuulivoimaloihin investoitaisiin voimakkaasti vuosina 2015—2017. Suomessa vireillä olevien tuulivoimahankkeiden yhteenlaskettu kapasiteetti ylittää yli viisinkertaisesti syöttötariffijärjestelmän mukaisen tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetin. Pitkälle valmisteltuja hankkeita on myös tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteettia enemmän. Tuulivoimaloiden hankekehityksen jatkuvuuden ja investointiedellytysten varmistamiseksi myös vuoden 2017 jälkeen on tarkoitus aloittaa syksyllä 2015 hallitusohjelman mukaisen uuden tukijärjestelmän kehittäminen. Samalla varmistettaisiin, että tuulivoima-alan työllistävä vaikutus jatkaa kasvua. 

Esityksellä varmistettaisiin edellytykset hyväksyä syöttötariffijärjestelmään merituulivoimalan kokeiluhanke Porin Tahkoluodossa, ja siten hankkeen toteutumisen kannalta keskeinen edellytys. 

Ennakkoilmoitusta koskevan sääntelyn kumoaminen ja sähkön tuottajan kiintiöpäätöksen mukaisen nimellistehon alenemista koskevan ilmoitusvelvollisuuden kumoaminen vähentäisivät yritysten hallinnollista rasitusta ja parantaisivat välillisesti investointiedellytyksiä. 

3.2  Vaikutukset Suomen uusiutuvan energian tavoitteeseen

Tuotantotukilain mukainen syöttötariffijärjestelmä on keskeinen ohjauskeino Suomelle EU:ssa asetetun uusiutuvan energian velvoitteen täyttämiseksi. EU:ssa on sitouduttu vuoteen 2020 mennessä lisäämään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus 20 prosenttiin energian loppukulutuksesta. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/28/EY on tarkennettu kullekin jäsenvaltiolle oma sitova uusiutuvan energian tavoite. Suomelle on asetettu sitovaksi tavoitteeksi nostaa uusiutuvan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta 38 prosenttiin vuonna 2020. Suomen uusiutuvan energian lisäyksestä vuoteen 2020 mennessä arviolta puolet pyritään toteuttamaan metsäenergian käytön lisäämisellä. 

Uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta oli Suomessa 36,8 prosenttia vuonna 2013 ja vuonna 2014 todennäköisesti jonkin verran alempi. Suomelle EU:ssa asetettu tavoite vuodelle 2020 ei ole vaarantumassa, vaikka syöttötariffijärjestelmän avulla saatava tuulivoimalla tuotetun sähkön lisäys jäisi alle alun perin suunnitellun 6 terawattitunnin ja kansallisen pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategian mukainen tuotantotavoite vuodelle 2020 ei toteutuisi. 

3.3  Vaikutukset valtiolle tuotantotuesta aiheutuviin kustannuksiin

Syöttötariffijärjestelmän nojalla maksetuista tuotantotuista suurin osa on tuulivoimalla tuotetusta sähköstä maksettavaa syöttötariffia. Valtion vuoden 2015 talousarviossa on momentin 32.60.44 määrärahasta (214 miljoonaa euroa) arvioitu olevan tuulivoimaloissa tuotetusta sähköstä maksettavaa syöttötariffia 137,9 miljoonaa euroa. 

Tuulivoimaloita koskevat investoinnit näyttäisivät toteutuvan vuodesta 2015 alkaen aiemmin arvioitua nopeammassa tahdissa. Vastaavasti tämä lisäisi valtiolle tuotantotuesta aiheutuvia kustannuksia etenkin vuosina 2016 ja 2017. Esityksen arvioidaan kuitenkin pysäyttävän valtiolle maatuulivoimalla tuotetun sähkön tuotantotuesta aiheutuvien kustannusten kasvun vuodesta 2018 alkaen. Merituulivoimalan kokeiluhanke otettaneen kaupalliseen käyttöön vasta vuonna 2018, joten se lisäisi valtiolle tuotantotuesta aiheutuvia kustannuksia vuonna 2019 vielä jonkin verran. Esityksestä arvioidaan seuraavan vuoden 2020 talousarviossa säästöjä 30—45 miljoonaa euroa. Koska tuulivoimaloiden megavolttiampeerin mukaiset näennäistehot ovat olleet keskimäärin 20 prosenttia korkeammat kuin vastaavat megawatin mukaiset pätötehot ja sähkön tuotanto vastaavasti alempi, olisi säästö kuitenkin vuonna 2020 suurempi, noin 70—80 miljoonaa euroa. Tuulivoimalla tuotetusta sähköstä maksettava tuotantotuki olisi vuonna 2020 arviolta 210—225 miljoonaa euroa, kun aiempi arvio on ollut lähes 300 miljoonaa euroa. Sähkön markkinahinnaksi vuonna 2020 on oletettu 36 €/MWh. Vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä sähkön kolmen kuukauden markkinahinnan keskiarvo oli 32,10 €/MWh ja toisella neljänneksellä 25,83 €/MWh. Sähkön markkinahinnan oletetaan pysyvän alhaisella tasolla tämän vuosikymmenen. 

Vuodesta 2023 alkaen maksettava tuotantotuki alenee vuosittain, kun tuulivoimakapasiteettia alkaa poistua syöttötariffijärjestelmästä. Tuotantotukea maksettaisiin vuonna 2026 arviolta 145—155 miljoonaa euroa, vuonna 2027 arviolta 105—115 miljoonaa euroa ja vuonna 2028 arviolta 55—65 miljoonaa euroa. Sähkön markkinahinnaksi vuosina 2026—2030 on oletettu 40 €/MWh. Vuoden 2030 jälkeen ei tuotantotukea enää makseta, koska tukea voi saada enintään 12 vuoden ajan. Sähkön kolmen kuukauden markkinahinnan keskiarvo vaikuttaa merkittävästi valtiolle aiheutuviin kustannuksiin. Jos sähkön markkinahinta vuosina 2026—2030 olisi 50 €/MWh, tuotantotukea maksettaisiin yhteensä arviolta 75—85 miljoonaa euroa vähemmän. 

3.4  Vaikutus Energiaviraston toimintaan

Esitys lisäisi Energiavirastossa resurssitarpeita väliaikaisesti muutosvaiheessa. Lisäksi pääministeri Sipilän hallitusohjelman julkaisemisen jälkeen tuulivoimahankekehittäjien ja näiden asiamiesten tekemät lukuisat, erittäin laajat tieto- ja asiakirjapyynnöt ovat lisänneet Energiaviraston työmäärää arviolta 0,5 henkilötyövuodella. Resurssitarpeiden väliaikainen lisäys on toteutettavissa resurssien uudelleen kohdennuksella. 

Energiaviraston tietojärjestelmän päivittämisestä aiheutuisi arviolta kustannuksia 30 000—40 000 euroa. Nämä päivitystarpeet liittyvät keskeisesti kiintiöpäästöstä koskevaan sääntelyyn ehdotettuihin muutoksiin ja ennakkoilmoitusta koskevan velvoitteen kumoamiseen. Toisaalta ennakkoilmoitusta koskevan sääntelyn kumoaminen ja sähkön tuottajan muutosilmoitukseen perustuva kiintiöpäätöksen muuttamista koskevan sääntelyn kumoaminen vähentäisivät Energiavirastolle aiheutuvaa hallinnollista rasitusta.