1.1  Tausta

Laki rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa (108/2018), jäljempänä Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalaki , tuli voimaan 1.4.2018. Lain toimivuutta on arvioitu rajavartiolainsäädännön muutostarpeita koskeneessa sisäministeriön asettamassa esiselvityshankkeessa. Hankkeessa vuonna 2022 valmistuneessa arviomuistiossa tarkasteltiin muun muassa Rajavartiolaitoksen toimivallan laajentamista sen tutkittavaksi kuuluvien rikosten sekä eräiden salaisten tiedonhankinta- ja pakkokeinojen osalta. Arviomuistio oli lausuntokierroksella 9.3.–11.4.2022. Arviomuistio ja lausuntotiivistelmä ovat saatavilla valtioneuvoston hankesivuilla osoitteesta valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella SM049:00/2019.  

Rikostorjunnan toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa. Uusia ilmiöitä ovat rikosten tekotapojen muuttuminen sekä maahantulon välineellistämisen ilmeisen pysyväisluonteinen jääminen osaksi valtioiden välistä vaikuttamista, mikä osaltaan liittyy myös kansalliseen turvallisuuteen. 

Rikosten ennalta estäminen ja selvittäminen ovat entistä haastavampia tehtäviä. Rikokset ovat vaikeammin selvitettäviä ja rikoskokonaisuudet voivat olla laajoja. Useat rikostyypit, kuten ihmiskauppa ja laittoman maahantulon järjestäminen samoin kuin rajat ylittävä omaisuusrikollisuus ovat entistä ammattimaisempaa ja järjestäytyneempää toimintaa. Lisäksi esimerkiksi ihmiskaupparikokset tai laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvät rikokset ovat tyypillisesti piilorikollisuutta, joka ei välttämättä tule viranomaisten tietoon esimerkiksi rikosilmoitusten kautta.  

Rikostorjunnan on myös kyettävä vastaamaan entistä enemmän kansainväliseen liikkuvaan rikollisuuteen sekä teknologian kehittymiseen erityisesti tietoverkkoavusteisen ja -välitteisen rikollisuuden muodossa. Tämä edellyttää rikostorjunnan ja -tutkinnan johtamisen tehostamista ja yhdenmukaistamista, mutta myös toimivaltuuksien tarkastelua. Rikollisuuden muuttuminen tarkoittaa sen laajentumista ja monimuotoistumista, jolloin esitutkintaviranomaisilla tulee olla entistä kattavammat keinot käytössään eteen tuleviin vaihteleviin tilanteisiin ja tarpeisiin. 

Rikostorjunnan rajallisten resurssien vuoksi on tärkeää, että ne kyetään kohdentamaan mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavimpiin kokonaisuuksiin. Rajavartiolaitoksen kannalta keskeisimpiä ovat laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvät rikokset liitännäisrikoksineen. On tärkeää kyetä kohdentamaan näihin rikoksiin riittävästi tiedonhankintaa ja muita ennakollisia toimenpiteitä ja siten kyetä puuttumaan rikollisuuteen jo varhaisessa vaiheessa. Parhaassa tapauksessa rikoksia pystytään tällöin estämään. Esitutkintaviranomaisten toiminnan kannalta on tärkeää kyetä tuottamaan tilannekuvaa rikollisuudesta ja sen eri ilmentymismuodoista, sekä suuntaamaan resursseja entistä tehokkaammin paljastavaan ja estävään toimintaan. Rikosten estäminen edellyttää riittäviä toimivaltuuksia tiedonhankinnan osalta.  

Pakkokeinolain (806/2011) ja Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain marraskuussa 2023 voimaan tulleiden muutosten seurauksena Rajavartiolaitoksella on nykyisin oikeus peiteltyyn tiedonhankintaan tietoverkossa, kun kyseessä on rikos, jonka enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Tämä uusi toimivaltuus vastaa osaltaan toimintaympäristön muutokseen, mutta sen käytöstä ja tehokkuudesta ei vielä voida esittää arviota. 

Sisäministeriössä on käynnissä hanke poliisin rikostiedustelua koskevan lainsäädännön valmistelemiseksi SM047:00/2023 . Hankkeessa arvioidaan poliisin salaisten tiedonhankintakeinojen riittävyyttä ja toimivuutta sekä mahdollisuuksia hankkia tehokkaasti tietoa sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi. Rikostiedustelun keinot ovat keskeisiä erityisesti vakavan rikollisuuden torjunnassa. Poliisin toiminnassa rikostiedustelun tavoite kytkeytyy erityisesti rikosten ennalta estämiseen ja paljastamiseen. Rikostiedustelulla tavoitellaan lisäksi kattavaa tilannekuvaa rikollisuudesta. Hankkeen toimikausi päättyy toukokuussa 2026.  

1.2  Valmistelu

Sisäministeriö asetti 1.3.2023 hankkeen Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain muuttamiseksi arviomuistion pohjalta. Hankkeessa arvioidaan Rajavartiolaitoksen tutkintaoikeuden rajattua laajentamista ihmiskaupparikoksiin ja rahanpesurikoksiin. Salaisista tiedonhankinta- ja pakkokeinoista arvioidaan erityisesti televalvontaa, peiteltyä tiedonhankintaa ja ohjattua tietolähteen käyttöä.  

Hallituksen esitys on valmisteltu sisäministeriön rajavartio-osastolla virkatyönä. Hallituksen esitysluonnos oli lausuntokierroksella 29.10.–10.12.2024. Sisäministeriö pyysi lausuntoa seuraavilta tahoilta, joista tähdellä (*) merkityt antoivat lausunnon: Ahvenanmaan maakunnan hallitus*, eduskunnan oikeusasiamies*, Electronic Frontier Finland - Effi ry*, Elinkeinoelämän keskusliitto*, Helsingin hovioikeus, Helsingin käräjäoikeus*, Helsingin poliisilaitos*, Ihmisoikeusliitto, Julkiset Oikeusavustajat ry, Juristiliitto - Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry)*, keskusrikospoliisi*, liikenne- ja viestintäministeriö*, Liikenne- ja viestintävirasto*, Maanpuolustuksen Henkilökuntaliitto MPHL ry, oikeusministeriö*, Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry, Poliisihallitus*, Poliisin ja Rajan henkilöstö JHL ry, puolustusministeriö*, pääesikunta, Päällystöliitto ry*, Rajaturvallisuusunioni ry, sisäministeriön poliisiosasto, suojelupoliisi*, Suomen Asianajajaliitto*, Suomen Konepäällystöliitto SKL ry, Suomen Poliisijärjestöjen liitto, Suomen Syyttäjäyhdistys ry*, Suomen tuomariliitto ry, Suomen Yrittäjät, Syyttäjälaitos*, Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry*, tietosuojavaltuutetun toimisto, Tulli*, ulkoministeriö, Upseeriliitto ry*, valtioneuvoston oikeuskansleri*, valtiovarainministeriö* ja yhdenvertaisuusvaltuutettu*.  

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat saatavilla valtioneuvoston hankesivuilla osoitteesta valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella SM002:00/2023.  

Lausuntojen sisältöä käsitellään esityksessä jäljempänä. 

2.1  Nykytila

2.2  Nykytilan arviointi

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan toimivaltuuksien rajattua laajentamista. Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluviin rikoksiin lisättäisiin ihmiskaupparikokset rajavalvonnan, Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan tai Rajavartiolaitokselle säädetyn valvontatehtävän suorittamisen yhteydessä ilman liityntää laittoman maahantulon järjestämisrikoksiin. Lisäksi ehdotetaan, että Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluviin rikoksiin lisättäisiin rajavalvonnan, Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan tai Rajavartiolaitokselle säädetyn valvontatehtävän suorittamisen yhteydessä rahanpesurikos silloin, kun epäillyn rikoksen esirikos on Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluva rikos tai kätkemisrikoksen esirikos eli varkaus-, kavallus-, ryöstö-, kiristys-, petos-, kiskonta- tai maksuvälinepetosrikos.  

Esityksessä ehdotetaan lisäksi Rajavartiolaitoksen toimivallan laajentamista eräiden salaisten tiedonhankinta- ja pakkokeinojen osalta. Televalvontaa, peiteltyä tiedonhankintaa ja henkilön teknistä seurantaa saisi käyttää Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseksi ja selvittämiseksi, jos kyse on rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta eräin selvittämisen puolueettomuuteen tai rikosten vakavuuteen liittyvin poikkeuksin. Edellä mainitut toimivaltuudet ovat erittäin tärkeitä vakavien rikosten estämisessä ja selvittämisessä. 

Esityksessä ehdotetaan, että Rajavartiolaitos saisi oikeuden yksinomaan tietoverkossa tehtävään valeostoon yleisön saataville toimitetusta myyntitarjouksesta estääkseen ja selvittääkseen sellaisen tutkittavakseen kuuluvan rikoksen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta tai kyse on kätkemisrikoksesta.  

Rajavartiolaitoksella olisi myös oikeus kohdistaa tutkittavakseen kuuluvan rikoksen estämiseksi ja selvittämiseksi henkilöön peitetoimintaa yksinomaan tietoverkossa, jos henkilön lausumien tai muun käyttäytymisen perusteella voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän sellaiseen Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. 

Lisäksi Rajavartiolaitos saisi oikeuden tietolähteen ohjattuun käyttöön sen tutkittavaksi säädettyjen rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi sekä rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyvien tehtävien hoitamiseksi. 

Poliisi on sisäisen turvallisuuden ylläpitämisen ja rikostorjunnan yleisviranomainen, jonka tehtäviin kuuluu kaikkien rikosten selvittäminen rikoslajista riippumatta. Lähtökohtaisesti toimivaltuuksien ei tule olla sisällöllisesti laajempia tai edellytyksiltään erilaisia kuin poliisin vastaavat toimivaltuudet. Esityksessä ei ehdoteta Rajavartiolaitokselle oikeutta käyttää mitään sellaisia salaisia tiedonhankinta- tai pakkokeinoja, jotka eivät jo ole poliisin tai Tullin käytettävissä. Rajavartiolaitokselle ehdotetaan kuitenkin oikeutta rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyvien tietojen vastaanottamista tietolähteeltä tietolähdetoiminnassa. Ehdotettu tietolähdetoiminnan toimivaltuuden lisääminen on perusteltua Rajavartiolaitoksen ensisijaisen tehtävän eli rajaturvallisuuden ylläpitämiseen vuoksi (rajavartiolaki 3 §). Toimivaltuus olisi johdonmukainen poliisin tietolähdetoimintaa koskevan sääntelyn kanssa, joka sisältää oikeuden hankkia tietolähdetoiminnalla tietoja kaikkiin poliisilain 1 luvun 1 §:n mukaisiin poliisin tehtäviin liittyen. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

6.1  Yleisesti lausunnoista

Lausunnonantajat kannattivat esityksen tavoitteita toimivaltuuksien kehittämiseksi muuttuvassa rikostorjunnan toimintaympäristössä. Lausunnonantajat kannattivat rahanpesun ja laittomaan maahantulon järjestämiseen liittymättömän ihmiskaupan lisäämistä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluviin rikoksiin eräin huomautuksin. Lausunnonantajat pääsääntöisesti kannattivat ehdotettuja uusia ja laajennettavia Rajavartiolaitoksen salaisten tiedonhankinta- ja pakkokeinojen toimivaltuuksia eräin varauksin ja huomautuksin. 

Esityksen jatkovalmistelussa on katsottu, että lausuntopalautteen johdosta lakiehdotuksia ei ole aihetta muuttaa asiallisesti. Sen sijaan esityksen perusteluja on täydennetty ja selvennetty ja lakiehdotuksiin on tehty muutamia teknisluonteisia korjauksia.  

Lausuntopalautetta on selostettu yksityiskohtaisesti 3.2.2025 julkaistussa lausuntotiivistelmässä. Seuraavassa läpikäydään tiivistäen keskeinen lausuntopalaute ja sen ottaminen huomioon esityksen jatkovalmistelussa. Lausuntoja ei pääsääntöisesti toisteta siltä osin kuin lausunnonantajat ovat ilmoittaneet kannattavansa esitysluonnoksessa ehdotettua.  

6.2  Rajavartiolaitokselle ehdotetut uudet toimivaltuudet

Valtioneuvoston oikeuskansleri totesi, että kun Suomessa rikostorjunnan toimivaltuudet jakautuvat yleisviranomaisena toimivan poliisin lisäksi erityisviranomaisina toimiville rajavartio-, tulli- ja sotilasviranomaisille, niin rikostorjuntatoimintaa koskeva sääntely on jokseenkin pirstoutunut kokonaisuus. Käytännössä tehtävien hajauttaminen voi olla kuitenkin tehokas ja tarkoituksenmukainen tapa turvata suomalaisessa yhteiskunnassa rikostorjuntaa ja laajemminkin kansallista turvallisuutta. Olisi kuitenkin toivottavaa, että rikostorjuntaa ja tiedustelua koskevaa lainsäädäntöä tulisi tarkasteltua siihen sopivassa yhteydessä myös riittävän kokonaisvaltaisesti. 

Oikeuskansleri katsoi, että ehdotetun sääntelyn taustaksi on esitetty hyväksyttäviä ja painavia intressejä ja säätämisjärjestysperusteluissa arviointia on tehty ansiokkaasti. Jatkovalmistelussa tulisi kuitenkin pohtia, missä määrin perusteluissa olisi mahdollisuus tuoda esille vielä konkreettisemmin niitä nykytilanteessa mahdollisesti ilmenneitä ongelmia, joihin muutoksilla kyetään vastaamaan. 

Oikeuskansleri viittasi hallituksen esityksen laatimisohjeisiin ja perustuslakivaliokunnan valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksesta vuodelta 2022 antamaan mietintöön PeVM 2/2024 vp. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että yhtäältä ohjeissa mainituissa epäselvyystilanteessa perusteluihin on otettava maininta perustuslakivaliokunnan lausunnon pyytämisestä, mutta toisaalta tällaista lausumaa ei muissa tilanteissa tulisi sisällyttää perusteluihin. Oikeuskanslerin mukaan jatkovalmistelussa voidaan pohtia, liittyykö esitykseen kuitenkaan sellaista tulkintaongelmaa, jonka johdosta perustuslakivaliokunnan lausunto on tarpeen, mikäli esityksessä ehdotettaville toimivaltuuksille kyetään osoittamaan täsmälliset ja riittävät perustelut sellaisella tarkkuudella kuten perustuslakivaliokunta on käytännössään edellyttänyt. Vähintäänkin tulisi yksilöidä ne ehdotettavat säännökset ja oikeuskysymykset, jotka perustuslain ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön valossa vaikuttavat tulkinnanvaraisilta ja joihin liittyy sellainen aito tulkintaongelma, jonka johdosta perustuslakivaliokunnan lausunto on tarpeen. 

Eduskunnan oikeusasiamies totesi, että ehdotetut uudet tutkittavat rikokset, niiden liittyessä kiinteästi jo voimassa olevan lain perusteella Rajavartiolaitoksen tutkittaviin rikoksiin, vaikuttavat sinänsä tarkoituksenmukaisilta ja mahdollisesti tehostavat ja nopeuttavat luonnoksessa kuvatuissa tilanteissa havaittujen epäiltyjen rikosten tutkintaa. 

Oikeusasiamiehen mukaan ehdotetuissa – esimerkiksi poliisin vastaavien keinojen käyttöön verrattuna jossain määrin rajoitetumpina – uusissa toimivaltuuksissa ja käytössä olevien toimivaltuuksien laajentamisessa näyttää olevan kysymys rikoksista, joiden vakavuus suhteessa siihen, miten kukin yksittäinen toimivaltuus kajoaa kohteen perusoikeuksiin, lienee kuitenkin oikeasuhtaista. Perusteluna esitetty toimivaltuuksien tarpeellisuus ja tehokkuus vakavien rikosten estämisessä ja selvittämisessä ja se, että toimivaltuuksilla saattaa olla ratkaiseva merkitys Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvien vakavien rikosten selvittämisessä ja estämisessä, voi olla perusoikeuksien rajoitusten näkökulmasta hyväksyttävä peruste lain säätämiselle. 

Oikeusministeriö totesi, että esityksessä ei arvioida sen peruslähtökohtaa, jonka mukaisesti Rajavartiolaitoksen tehtävä rikostorjunnassa laajenisi uusiin rikoksiin ja sitä kautta se saisi myös uusia toimivaltuuksia. Oikeusministeriö ei pidä täysin ongelmattomana ehdotettua sääntelyä, jossa poliisin kanssa päällekkäisiä tehtäviä ja toimivaltuuksia annettaisiin Rajavartiolaitokselle ilman varsinaista kytkentää sen perustehtäviin, vaikka sääntelylle onkin osoitettavissa rikosten selvittämiseen liittyviä hyväksyttäviä tavoitteita. Esitysluonnoksessa kuvattuihin rikosten selvittämiseen liittyviin käytännön ongelmiin voitaisiin puuttua Rajavartiolaitoksen ja poliisin välistä yhteistyötä kehittämällä sekä tarvittaessa vahvistamalla poliisin resursseja. Esitysluonnoksessa esitettyjen perustelujen perusteella jää myös epäselväksi, olisivatko ehdotetuista toimivaltuuksista seuraavat perusoikeusrajoitukset todellakin välttämättömiä. Oikeusministeriö kiinnittää huomioita siihen, että pakkokeinolaki kuuluu oikeusministeriön vastuualueelle eikä oikeusministeriö ole ollut mukana luonnoksen valmistelussa ennen lausuntokierrosta.  

Liikenne- ja viestintäministeriön mielestä käytössä olevien toimivaltuuksien kanssa samojen valtuuksien säätäminen toiselle esitutkintaviranomaiselle ei välttämättä ole sopusoinnussa perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin kuuluvan välttämättömyysvaatimuksen näkökulmasta, ja kullekin toimivaltuudelle on kyettävä esittämään Rajavartiolaitoksen rikostorjuntatehtäviin liittyvä painava peruste, joka osoittaa toimivaltuuden välttämättömyyden. 

Lausuntojen perusteella esityksen perusteluja ja säätämisjärjestysperusteluja täydennettiin. Nykytilanteen kuvaukseen lisättiin etenkin rahanpesua ja ohjattua tietolähdetoimintaa koskevia perusteluja. Perustuslakivaliokunnan käsittelyn suotavuutta koskevan lausuman tarvetta on arvioitu tämän jälkeen uudelleen, eikä lausumaa enää esitetä.  

Oikeusministeriö kiinnitti huomiota siihen, että yksittäisessä rikoskokonaisuudessa voi olla useaan eri esirikokseen liittyvää rahanpesua, joista osa ei olisi jatkossakaan Rajavartiolaitoksen vaan poliisin toimivallassa. Helsingin poliisilaitos huomautti, että ihmiskauppa, ihmissalakuljetus ja rahanpesu saattavat olla osa laajempaa rikoskokonaisuutta, johon voi liittyä myös Rajavartiolaitoksen toimivallan ulkopuolelle jäävää järjestäytyneen rikollisuuden toimesta tapahtuvaa muuta vakavaa rikollisuutta, kuten esimerkiksi huumausainerikollisuutta. Poliisihallitus ja keskusrikospoliisi korostivat, että Rajavartiolaitoksen tulee varmistaa, ettei poliisilla ei ole tiettyyn kätkemisrikosepäilyyn liittyvään esirikokseen käynnissä olevaa esitutkintaa tai tiedonhankintaa. Samaan rikoskokonaisuuteen liittyviä rikoksia ei ole tarkoituksenmukaista tutkia kahdessa viranomaisessa samaan aikaan. Poliisihallitus, keskusrikospoliisi ja Helsingin poliisilaitos totesivat, ettei Rajavartiolaitoksella ole jatkossakaan toimivaltaa tutkia kätkemisrikoksen esirikoksia. Poliisihallitus, keskusrikospoliisi ja Helsingin poliisilaitos korostivat Rajavartiolaitoksen ilmoitusvelvollisuutta poliisille ja poliisin otto-oikeutta.  

Lausuntojen perusteella täsmennettiin esityksen perusteluja kätkemisrikoksesta ja rahanpesusta sekä ilmoitusvelvollisuudesta ja poliisin otto-oikeudesta. Oikeusministeriön lausunnon perusteella on täsmennetty 1. lakiehdotuksen 4 §:ssä rahanpesun nimikettä. Poliisihallituksen, keskusrikospoliisin, suojelupoliisin ja Helsingin poliisilaitoksen lausuntojen perusteella on täsmennetty 1. lakiehdotuksen säännöksiä keskusrikospoliisin päällikön päätöksenteosta yksinomaan tietoverkossa tehtävässä peitetoiminnassa.  

Valtiovarainministeriö ja Tulli kiinnittivät huomiota ehdotuksen vaikutuksiin Tullin rahanpesurikosten tutkinnalle tapauksissa, joissa tutkinta on saanut alkunsa käteisen rahan kuljettamiseen liittyvästä tarkastushavainnosta. Valtiovarainministeriön ja Tullin lausuntojen perusteella esityksen perusteluja on täsmennetty Rajavartiolaitoksen rajatarkastuksen yhteydessä tapaaman käteisen rahan osalta niin, että ellei ole selvää, että asia kuuluu Rajavartiolaitoksen toimivaltaan, käteisen rahan kuljettamiseen liittyvän rahanpesuepäilyn tutkii vakiintuneen käytännön mukaisesti edelleen Tulli. 

Esityksen viimeistelyvaiheessa siihen lisättiin valtiovarainministeriön kuulemisen jälkeen tuloverolain muuttamista koskeva ehdotus, joka koskee tietolähdetoiminnassa maksettavan palkkion verovapautta (6. lakiehdotus). 

6.3  Rikoksen esitutkinnan siirtäminen toiselle esitutkintaviranomaiselle

Oikeusasiamies ja oikeuskansleri kiinnittivät huomiota Rajavartiolaitoksen ylimpien virkamiesten epäiltyjen rikosten siirtämistä poliisille koskevan säännöksen (1. lakiehdotuksen 8 §:n 3 momentti) perusteluna käytettyyn hallituksen esitykseen HE 82/2023 vp, 188 §. Lakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa esittänyt puolustusvaliokunnan edelleen harkitsevan sitä, tulisiko 188 §:n 2 momentissa mainittujen virkamiesten joukkoa yhä laajentaa (LaVL 9/2024 vp, s. 13). 

Oikeusasiamies totesi, että tutkinnan puolueettomuuden ja riippumattomuuden turvaamiseksi Rajavartiolaitoksessa olisi joka tapauksessa aina siirrettävä poliisin tutkittavaksi muitakin henkilöryhmiä ja rikosepäilyjä kuin nyt ehdotetut. Sellaisia olisivat ainakin kaikkien niiden virkamiesten rikosepäilyt, joiden tehtävänä on valvoa Rajavartiolaitoksen rikostorjuntaa. Lisäksi sääntelyssä olisi otettava huomioon se, että Rajavartiolaitoksen rikostorjuntatehtäviä hoitavat virkamiehet eivät missään tilanteessa tutki läheisten kollegoiden epäiltyjä rikoksia.  

Oikeusasiamies kiinnitti huomiota myös siihen, että poliisimiehen tekemäksi epäilty rikos tutkitaan aina muussa kuin hänen toimipaikkansa poliisiyksikössä. Vastaavanlainen lakitasoinen sääntely olisi tarpeen myös Rajavartiolaitoksessa. Oikeusasiamies totesi, että vastaavin järjestelyin kuin poliisirikosasioissa on tehty, kaikki sotilaskurinpitomenettelyssä käsiteltävät rikosasiat voisivat jäädä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi. 

Oikeuskansleri totesi, että riippumatta siitä, minkälaiseen lopputulokseen Puolustusvoimien osalta päädytään, siirtämisvelvollisuutta tulee arvioida Rajavartiolaitoksen näkökulmasta. Asiassa nousee väistämättä esille kysymys siitä, miksi luottamus tutkinnan puolueettomuuteen ei edellyttäisi tutkinnan siirtämistä poliisille myös muiden kuin Rajavartiolaitoksen ylimpien virkamiesten epäilyjen rikosten osalta, jolloin esitettyä rajausta ylimpiin virkamiehiin tulee perustella esityksessä nykyistä tarkemmin.  

Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin lausuntojen perusteella on täsmennetty ehdotuksen perusteluja. Voimassa olevan Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 8 §:n 3 momentin ja siihen ehdotetun muutoksen katsotaan kuitenkin yhdessä varmistavan luottamuksen tutkinnan puolueettomuuteen. Säännös vastaisi eduskunnan hyväksymässä laissa sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa säädettyä (EV 2/2025 vp – HE 82/2023 vp, 189 §).  

Valtiovarainministeriö ja Tulli kiinnittivät huomiota siihen, että Rajavartiolaitos voi siirtää rikoksen estämisen tai selvittämisen myös Tullille. Esityksen perusteluja on täsmennetty lausuntojen perusteella.  

Puolustusministeriön esittämää säännöstä rikoksen estämisen tai selvittämisen siirtämisestä myös Puolustusvoimille ei jatkovalmistelussa katsottu tarpeelliseksi.  

6.4  Vaikutukset

Vaikutukset viranomaisen toimintaan 

Helsingin poliisilaitos totesi, että yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan ja yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston osalta tulee kiinnittää huomiota toiminnan koordinointiin yhdessä poliisihallinnon ja Tullin kanssa sekä myös Rajavartiolaitoksen sisällä, jotta vältetään tarpeettomia päällekkäisiä toimintoja. 

Syyttäjälaitos totesi, että ohjattu tietolähdetoimintaa edellyttänee myös operatiivisen toiminnan sisäistä ohjeistamista liittyen uuden pakkokeinon käyttöön. Kyseisen salaisen pakkokeinon käyttö edellyttää perusteellista koulutusta sekä järjestelmää tietolähteen suojaamiseksi. 

Elinkeinoelämän keskusliitto EK katsoi, että on keskeistä huolehtia valtuuksien soveltamiseen oikeutettujen virkamiesten riittävästä kouluttamisesta ja toimivaltuuksien käytön tehokkaasta valvonnasta. Päällystöliitto näki erittäin tärkeänä ennakoivan ohjauksen, ohjeistuksen ja koulutuksen merkityksen. Suomen Asianajajaliitto totesi, että Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksien laajennus on huomattava, vaikkakin yhtenevä muiden esitutkintaviranomaisten kanssa. Asianajajaliiton mukaan kun Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet laajenevat olennaisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta kriittisellä alueella, tulee Rajavartiolaitoksen henkilökunnalle tarjota riittävästi koulutusta aiheesta. 

Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja Suomen syyttäjäyhdistys ry korostivat rikostutkijoiden ja tutkinnanjohtajien riittävää koulutusta niin ihmiskaupan tunnistamisessa kuin niiden tutkinnassa. Toimiva yhteistyö ja vastuunjako keskeisten esitutkintaviranomaisten välillä tulee varmistaa. 

Esityksen vaikutusarviointia täydennettiin edellä mainittujen lausuntojen perusteella. 

Vaikutukset tiedonhallintaan 

Valtiovarainministeriö kiinnitti huomiota siihen, että luonnoksessa ei ole arvioitu Rajavartiolaitoksen rikostorjunnassa saatujen tietojen esityksen mukaisten, laajempien toimivaltuuksien mukaisen tiedonhallinnan kustannusvaikutuksia viranomaisten toimintaan liittyvien tietojärjestelmien tiedonkäsittelyn ja -vaihdon mahdollisiin muutoksiin. Luonnoksessa ei myöskään ole selkeästi arvioitu mahdollisia toimintaan tai tietojärjestelmiin kohdistuvien muutosten vaikutuksia tiedonhallintaan. 

Esityksen vaikutusarviointia täydennettiin tiedonhallintavaikutuksilla. 

Taloudelliset vaikutukset 

Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja FiCom ry kiinnittivät huomiota salaisten tiedonhankinta- ja pakkokeinojen määrän lisääntymiseen ja teleoperaattoreille seuraavaan hallinnolliseen taakkaan ja kustannuksiin.  

Jatkovalmistelussa todettiin, että kuten EK ja FiCom ry lausunnoissaan toteavat, Rajavartiolaitoksen salaisiin tiedonhankinta- ja pakkokeinoihin liittyvät pyynnöt teleyrityksille ja vastaukset niihin kulkevat keskusrikospoliisin kautta. Tämä asiantila säilyy myös jatkossa niin että toimintatavat ovat mahdollisimman yhdenmukaisia ja tehokkaita. Teleyritysten kustannusten korvaaminen on puolestaan laajempi kysymys, jota ei voida käsitellä tämän hallituksen esityksen yhteydessä.  

Juristiliitto totesi, että salaisten pakkokeinojen käsittely on merkittävä tuomioistuinten resursseihin vaikuttava tehtävä. Taloudelliset vaikutukset tulee arvioida ja syntyvät kustannukset kompensoida täysimääräisesti. Tällaiset yksittäiset muutokset lainsäädännössä voivat kertautuessaan vaikuttaa olennaisesti niin Rajavartiolaitoksen kuin tuomioistuinten toimintaan, vaikka ne yksittäisinä olisivat vähäisiä. 

Esityksen vaikutusarviointia täydennettiin Juristiliiton lausunnon perusteella.  

Vaikutukset Ahvenanmaan maakunnassa 

Ahvenanmaan maakunnan hallitus totesi kuulleensa asiassa Ahvenanmaan maakunnan poliisiviranomaista (Ålands polismyndighet), jonka yksi tärkeimmistä yhteistyöviranomaisista Rajavartiolaitos on. On myönteistä ja yhteistyötä edistävää, että rajavartioviranomainen saa vastaavat salaisten tiedonhankinta- ja pakkokeinojen toimivaltuudet kuin poliisilla jo on. Myös ihmiskauppa- ja rahanpesurikoksia koskeva laajempi toimivalta on myönteinen asia ja edistää tehokkaampaa rikosten estämistä ja selvittämistä. On huomattava, että ehdotuksella ei muuteta esitutkinnan siirtämistä poliisille koskevia säännöksiä. 

Ahvenanmaan maakunnan hallitus totesi, että maakunta ei ole saanut valtakunnalta korvausta, kun uusi valtakunnan lainsäädäntö on lisännyt merkittävästi maakunnan poliisiviranomaisen kustannuksia. Esitysluonnos ei kuitenkaan vaikuta kustannusten jakoon valtakunnan ja maakunnan välillä, vaikka ehdotus saattaakin johtaakin siihen, että Rajavartiolaitos suorittaa eräitä tehtäviä, joita Ahvenanmaan poliisiviranomainen hoitaa nykyään. Esitysluonnos koskee lähinnä rikoksia, jotka ovat usein luonteeltaan kansainvälisiä ja liittyvät järjestäytyneeseen, taloudelliseen tai muuhun vakavaan rikollisuuteen ja kuuluvat näin ollen keskusrikospoliisin toimivaltaan. Mahdolliset työtehtävien siirrot tapahtuisivat näin ollen lähinnä keskusrikospoliisin ja Rajavartiolaitoksen välillä.  

Oikeusministeriön mukaan Rajavartiolaitokselle poliisilta siirrettäviksi ehdotetuilla, tiettyjen rikosten selvittämistä koskevilla tehtävillä lienee vaikutuksia myös Ålands polismyndighet-nimisen viranomaisen sopimusasetuksella säädettyyn toimialaan. Tällä voisi olla mahdollisesti joitain taloudellisia vaikutuksia Ahvenanmaan maakunnan hallinnolle. Tekstiä on tarpeen täydentää varsinaisella arviolla esityksessä ehdotettujen lakiehdotusten vaikutuksista Ahvenanmaan maakunnassa. 

Esityksen vaikutusarviointia Ahvenanmaan maakunnan osalta täydennettiin lausuntojen perusteella. 

6.5  Laillisuusvalvonta

Eduskunnan oikeusasiamies viittasi aiempaan kantaansa, että kehityksen tulisi kulkea siihen suuntaan, että rikostorjunta kuuluisi pääsääntöisesti poliisille. Kun kuitenkin eri toimivaltuuksien käyttöön oikeutettujen viranomaisten piiriä laajennetaan ja myös itse toimivaltuuksia lisätään ja laajennetaan, se asettaa toimivaltuuksien käytön valvonnalle lisääntyviä haasteita.  

Oikeusasiamies totesi, että luottamus salaisten keinojen käytön asianmukaisuuteen edellyttää nimenomaan ulkoista laillisuusvalvontaa. Oikeusasiamies on nykyisin käytännössä ainoa Rajavartiolaitoksen salaisten tiedonhankinta- ja pakkokeinojen käytön ulkopuolinen valvoja. Oikeusasiamiehellä ei ole mitään mahdollisuutta valvoa kaikkien toimijoiden salaisten keinojen käyttöä, sillä intensiteetillä, mitä näiden keinojen luonne edellyttää. Tällainen intensiivinen valvonta ei edes sovi ylimmälle laillisuusvalvojalle.  

Oikeusasiamies viittasi eduskunnan vastaukseen EV 374/2010 vp, jossa eduskunta edellytti hallituksen selvittävän, tulisiko perustaa asiantuntijoista koostuva toimielin, joka valvoisi esitutkintaviranomaisten toimintaa ja pakkokeinojen käyttöä. Tällaista elintä ei kuitenkaan ole perustettu. Oikeusasiamiehen mielestä sopiva ulkoinen valvoja olisi tiedusteluvalvontavaltuutettu. 

Suomen Asianajaliitto ja Helsingin käräjäoikeus katsoivat, että selkeyden vuoksi kaikista salaisten pakkokeinojen toimivaltuuksista sekä edellytyksistä tulisi säätää ensisijaisesti pakkokeinolaissa. Asianajajaliitto totesi, että pakkokeinojen käytön valvonta on lisäksi, vuosittaista kertomusta lukuun ottamatta, uskottu pakkokeinoja käyttävälle viranomaiselle itselleen. Asianajajaliitto kehotti harkitsemaan tehokkaan jälkivalvonnan keinoja kansalaisten perusoikeuksien ja viranomaistoiminnan luottamuksen turvaamiseksi ja väärinkäytösten estämiseksi. 

7.1  Laki rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa

4 §.Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvat rikokset. Pykälään lisättäisiin kaksi uutta kohtaa, minkä takia numerointi muuttuisi nykyisestä kohdasta 4 alkaen.  

Pykälän 4 kohdan mukaan Rajavartiolaitos saisi estää, paljastaa ja selvittää rajavalvonnan, Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan tai Rajavartiolaitokselle säädetyn valvontatehtävän suorittamisen yhteydessä rikoslain 25 luvun 3 §:ssä rangaistavaksi säädettyä ihmiskauppaa ja 3 a §:ssä rangaistavaksi säädettyä törkeää ihmiskauppaa.  

Muutoksella parannettaisiin ihmiskaupan torjuntaa ja ihmiskaupan uhrien asemaa, koska viranomaisella olisi paremmat mahdollisuudet puuttua rikokseen. Toimivaltuuden rajaaminen koskemaan rajavalvonnan, Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan tai valvontatoiminnan yhteydessä ilmi tulleita tapauksia kattaisi ne tilanteet, joissa Rajavartiolaitos todennäköisimmin kohtaa ihmiskaupan uhreja. Epäily ihmiskaupasta ilmenee todennäköisimmin rajatarkastuksessa, rajojen valvonnan yhteydessä, Rajavartiolaitoksen tutkiessa toimivaltaansa kuuluvaa muuta rikosta tai Rajavartiolaitoksen valvontatoiminnan kuten ulkomaalaisvalvonnan yhteydessä.  

Rajavartiolaitoksen toimivaltuutta ihmiskaupparikoksissa rajaisi myös Rajavartiolaitoksen toiminnan alueellinen kohdentuminen, josta säädetään rajavartiolain 4 §:ssä. Rajavartiolaitos estäisi ja selvittäisi ihmiskaupparikoksia käytännössä siellä, missä se toimii rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi ja rajavalvonnan suorittamiseksi. Lisäksi sovellettaisiin Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 7 §:n säännöksiä Rajavartiolaitoksen ilmoitusvelvollisuudesta poliisille rikoksen estämiseen ja selvittämiseen liittyvän toiminnan aloittamisesta sekä siihen liittyvien salaisten tiedonhankintakeinojen ja salaisten pakkokeinojen käyttämisestä, samoin kuin 8 §:n 1 momentin säännöstä poliisin oikeudesta ottaa oma-aloitteisesti rikostorjuntatehtävä suoritettavakseen (poliisin otto-oikeus). Ilmoitusvelvollisuuden ja otto-oikeuden tulee perustua tietojärjestelmissä olevien tietojen pohjalta tehtäviin päätöksiin. 

Rajavartiolaitoksella olisi ihmiskaupparikosten yhteydessä toimivalta tutkia liiketoimintakiellosta annetun lain (1059/1985) 19 a §:n mukainen liiketoimintakieltoasia lain 3 §:n 3 momentin perusteella.  

Pykälän 13 kohdan mukaan Rajavartiolaitos saisi estää, paljastaa ja selvittää rajavalvonnan, Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan tai Rajavartiolaitokselle säädetyn valvontatehtävän suorittamisen yhteydessä rahanpesurikoksia, jos epäillyn rikoksen esirikos on Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluva rikos tai kätkemisrikoksen esirikos eli varkaus-, kavallus-, ryöstö-, kiristys-, petos-, kiskonta- tai maksuvälinepetosrikos.  

Rajavartiolaitoksen tutkittaviin rikoksiin ehdotetaan lisättäväksi rikoslain 32 luvun 6 §:n mukainen rahanpesu, 7 §:n mukainen törkeä rahanpesu, 9 §:n mukainen tuottamuksellinen rahanpesu ja 10 §:n mukainen rahanpesurikkomus.  

Rajavartiolaitos voisi estää ja selvittää rajat ylittävään omaisuusrikollisuuteen sekä laittoman maahantulon järjestämiseen liittyviä perustason kätkemis- ja rahanpesurikoksia, joilla on liityntä Rajavartiolaitoksen valvontatoimintaan tai rikostorjuntaan. Rajavartiolaitoksen olisi kuitenkin ennen kätkemisrikoksen tutkintaa varmistettava, ettei poliisilla ole kyseiseen kätkemisrikosepäilyyn liittyvään esirikokseen kohdistuvaa käynnissä olevaa esitutkintaa tai tiedonhankintaa. Lisäksi on huomattava, että yksittäisessä rikoskokonaisuudessa voi olla useaan eri esirikokseen liittyvää rahanpesua, joista osa ei olisi jatkossakaan Rajavartiolaitoksen toimivallassa. Tutkinta siirretään tällöin toiselle esitutkintaviranomaiselle. Tarvittaessa voitaisiin myös esimerkiksi perustaa yhteinen tutkintaryhmä asian selvittämiseksi. Jos epäiltyyn rikokseen liittyisi esimerkiksi järjestäytynyttä rikollisuutta, on tutkintajärjestelyistä ja tutkinnan yhteistyöstä mahdollista sopia esimerkiksi PTR-lain mukaisesti. Poliisilla on lisäksi aina oma-aloitteisesti oikeus ottaa rikosasia itse tutkittavakseen (poliisin otto-oikeus).  

Rahanpesurikoksen esirikoksen määrittäminen voi olla mahdotonta sellaisessa tilanteessa, jossa Rajavartiolaitos tapaisi huomattavan summan käteistä rajanylityksen yhteydessä. Tullilla on ollut tällaisia rahan kuljettamiseen liittyvistä tarkastushavainnoista alkaneita tutkintoja. Syyte- ja oikeuskäytäntö on kehittynyt niin, että tietyissä tapauksissa esirikoksen näyttö on ollut aiemmasta käytännöstä poiketen rahanpesurikosdirektiiviä vastaavaa eli käytännössä yksilöityä esirikosta ei ole ollut tarvetta osoittaa. Tämä tarkoittaisi, että kun rajatarkastuksessa käteistä rahaa tavattaessa ei olisi tiedossa, että asia kuuluu Rajavartiolaitoksen toimivaltaan, käteisen rahan kuljettamiseen liittyvän rahanpesuepäilyn tutkisi vakiintuneen käytännön mukaisesti Tulli. 

Esitetty muutos ei tarkoita, että Rajavartiolaitos saisi oikeuden tutkia kätkemisrikoksen esirikoksia eli varkaus-, kavallus-, ryöstö-, kiristys-, petos-, kiskonta- tai maksuvälinepetosrikoksia, jolleivat ne liity Rajavartiolaitoksen muuhun esitutkintaan lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla. 

Pykälän 1, 2, 5 (entinen 4 kohta) ja 9 kohdassa (entinen 8 kohta) rikokset yksilöitäisiin pykälä- tai lukukohtaisesti yhdenmukaisesti muiden kohtien kanssa. Muutokset ovat teknisiä.  

Pykälän 6 kohdassa (entinen 5 kohta) viitataan virheellisesti rikoslain 17 luvun 7 b §:ssä tarkoitettuun alueloukkaukseen. Alueloukkaus on säädetty rangaistavaksi rikoslain 17 luvun 7 c §:ssä, joten viittaus muutettaisiin.  

Kätkemisrikosta koskevaa 12 kohtaa (entinen 11 kohta) muutettaisiin niin, että kätkemisrikoksia voitaisiin jatkossa estää, paljastaa ja selvittää pelkän rajatarkastuksen sijasta rajavalvonnan, Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan tai Rajavartiolaitokselle säädetyn valvontatehtävän yhteydessä. Epäiltyjä kätkemisrikoksia voidaan havaita esimerkiksi rajojen valvonnan tai ulkomaalaisvalvonnan yhteydessä. Kätkemisrikokset yksilöitäisiin pykäläkohtaisesti.  

Pykälän 14 ja 15 kohdassa (entinen 12 ja 13 kohta) muutettaisiin Puolustusvoimien nimen kirjoitusasu. Muutos on tekninen.  

8 §.Rikoksen estämisen ja selvittämisen siirtäminen poliisille tai Tullille. Pykälän 2 momentti koskee Rajavartiolaitokselle varattavaa tilaisuutta osallistua tiettyjen rikosten estämiseen ja selvittämiseen myös sen jälkeen, kun rikoksen estäminen ja selvittäminen on siirretty toiselle viranomaiselle.  

Pykälän 2 momentin 2 kohdassa mainitaan laittoman maahantulon järjestäminen ja siihen liittyvät vapauteen kohdistuvat rikokset. Vapauteen kohdistuvat rikokset sisältävät nykyisin myös ihmiskaupparikokset. Rajavartiolaitokselle esitetään oikeutta estää ja selvittää ihmiskaupparikoksia myös ilman liityntää laittoman maahantulon järjestämiseen, minkä vuoksi ihmiskaupparikokset tulisi mainita kohdassa erikseen. 

Pykälän 3 momentti koskee rikoksen selvittämisen siirtämistä poliisin suoritettavaksi sotilas- ja virkarikosasioissa. Rajavartiolaitoksen on siirrettävä rikoksen selvittäminen poliisille, jos on syytä epäillä Rajavartiolaitoksessa palvelevan henkilön syyllistyneen sotilasoikeudenkäynti-asiana käsiteltävään rikokseen tai rikoslain 40 luvussa tarkoitettuun rikokseen ja rikoksen vakavuus tai luottamus tutkinnan puolueettomuuteen sitä edellyttää.  

Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin uusi säännös, jonka mukaan rikoksen selvittäminen olisi kuitenkin aina siirrettävä poliisin suoritettavaksi, jos rikoksesta epäilty on Rajavartiolaitoksen päällikön tai apulaispäällikön, kenraalin tai amiraalin virkaan nimitetty virkamies. Tällaisessa rikosepäilyssä virkamiehen korkea asema ja tehtävien vaativuus tekevät rikosepäilystä yhteiskunnallisesti merkittävän asian, vaikka kyse olisi vähäisestäkin rikoksesta. Objektiivisuussyyt puoltavat sitä, että rikoksen selvittämisen suorittaisi aina poliisi. Menettelyllä turvattaisiin myös tutkinnan puolueettomuus, sillä Rajavartiolaitoksen linjaorganisaatiosta johtuen puolueettomuusvaatimus rikosten estämisessä ja selvittämisessä korostuu ja puolueettomuus voi vaarantua helpommin. Tutkinnan puolueettomuudessa ei ole kyse pelkästään oikeaan lopputulokseen pääsemisestä vaan myös siitä, miltä menettely näyttää ulkopuoliselle. 

Esitutkinta on voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan aina siirrettävä poliisille, kun rikoksen vakavuus tai luottamus tutkinnan puolueettomuuteen sitä edellyttää. Esitetyn uuden säännöksen mukaan esitutkinta olisi siirrettävä aina poliisille myös, kun kyseessä on Rajavartiolaitoksen ylimpien virkamiesten epäiltyjen rikosten esitutkinta. Tämä vastaa nykyistä käytäntöä, jonka mukaan Rajavartiolaitoksessa on hyvin matalalla kynnyksellä siirretty tutkintavastuu poliisille henkilön virka-asemasta tai tehtävästä riippumatta. Jokainen tapaus ja sen tutkinnan siirtämisen tarve arvioidaan erikseen. Yhteistyö poliisin kanssa on ollut sujuvaa. 

Poliisin resurssit huomioon ottaen ei ole tarkoituksenmukaista, että kaikki Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvat sotilas- ja virkarikosepäilyt siirrettäisiin poliisin tutkittavaksi. Tällaisia ovat esimerkiksi vähäiset kurinpitomenettelyssä käsiteltävät rikokset, kuten Rajavartiolaitoksen määräyksen vähäinen rikkominen. Toisaalta on otettava huomioon, että vähäinenkin rikos saattaa vaikuttaa merkittävällä tavalla sotilaalliseen kuriin ja järjestykseen. Tällaisiin epäiltyihin kuria ja järjestystä vaarantaviin rikoksiin liittyy suuri selvittämisintressi ja joutuisan käsittelyn vaatimus. Nopealla puuttumisella on myös ennalta estävää vaikutusta sotilaallisen kurin ja järjestyksen kannalta. Poliisin resurssit huomioiden ei ole varmaa, tulisiko tutkinta toteutumaan riittävällä nopeudella. 

On myös perusteltua, että samassa rikosasiassa menettely on lähtökohtaisesti sama Rajavartiolaitoksen henkilökunnalle ja Rajavartiolaitoksessa varusmiespalvelusta suorittaville. Jos Rajavartiomiehen virkamiesten kaikki rikosepäilyt siirrettäisiin poliisille, ei menettely olisi yhdenvertaista varusmiesten näkökulmasta.  

Rajavartiolaitoksessa tutkinnanjohtajana toimii tutkinnanjohtajan koulutuksen saanut vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies. Tutkinnanjohtaja tekee tutkinnanjohtajalle laissa säädetyt päätökset itsenäisesti virkavastuulla. 

Uusi 3 momentin säännös olisi sisällöllisesti vastaava kuin eduskunnan hyväksymässä uudessa laissa sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa (EV 2/2025 vp – HE 82/2023 vp, 189 §). Olisi perusteltua, että sääntely asiassa olisi mahdollisimman yhdenmukaista Rajavartiolaitoksessa ja Puolustusvoimissa. Eduskunnan lakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota kyseiseen säännökseen ja korostanut, että tutkinnan puolueettomuudessa ei ole kyse vain asian oikeaan lopputulokseen päätymisestä vaan myös siitä, miltä menettely näyttää ulkopuoliselle (LaVL 9/2024 vp, s. 13).  

13 §.Salaisten tiedonhankintakeinojen käyttäminen. Pykälässä luetellaan Rajavartiolaitoksen käytössä olevat salaiset tiedonhankintakeinot sen tutkittavaksi kuuluvien rikosten estämiseksi. Luetteloon lisättäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävä peitetoiminta ja yksinomaan tietoverkossa tehtävä valeosto. Teknisen tarkkailun määritelmään tehtäisiin tekninen muutos.  

14 §.Salaisten tiedonhankintakeinojen käytön edellytykset. Pykälän 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä salaisten tiedonhankintakeinojen käytön erityisistä edellytyksistä jäljempänä säädetään, suunnitelmallista tarkkailua, teknistä kuuntelua, teknistä katselua, henkilön teknistä seurantaa, teknistä laitetarkkailua ja valvottua läpilaskua saadaan käyttää vain, jos niillä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiselle. Kyseisillä menetelmillä voidaan puuttua perus- ja ihmisoikeuksiin siinä määrin, että niiden käytölle on ollut perusteltua asettaa tämänkaltainen erityinen edellytys.  

Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että erittäin tärkeää merkitystä koskeva edellytys ulotettaisiin esityksessä ehdotettuihin uusiin salaisen tiedonhankinnan toimivaltuuksiin eli yksinomaan tietoverkossa tehtävään peitetoimintaan, yksinomaan tietoverkossa tehtävään valeostoon ja tietolähteen ohjattuun käyttöön.  

Lisäksi yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan ja yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toimivaltuuden käyttö edellyttäisi kyseisen keinon käytön viimesijaisuutta. Momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan ja yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston käyttäminen edellyttää lisäksi, että se on välttämätöntä rikoksen estämiseksi. Näiden menetelmien käytölle asetettaisiin siten yhdenmukaisesti poliisilain ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain kanssa muita salaisia tiedonhankintakeinoja selvästi tiukemmat erityiset edellytykset.  

Välttämättömyyttä koskevalla edellytyksellä ei tarkoiteta sitä, että yksinomaan tietoverkossa tehtävä peitetoiminta tai yksinomaan tietoverkossa tehtävä valeosto voidaan toteuttaa vain, jos rikos muuten jäisi estämättä tai selvittämättä. Toisaalta yksinomaan tietoverkossa tehtävä peitetoiminta tai yksinomaan tietoverkossa tehtävä valeosto ei olisi mahdollinen vielä sillä perusteella, että se helpottaisi asian selvittämistä, eikä myöskään silloin, jos näyttö voidaan hankkia muilla keinoilla. Käytännössä yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa ja yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa edeltäisi avointen lähteiden kautta saatavan tiedon hankinta, mahdollisesti tarkkailu ja sen jälkeen peitelty tiedonhankinta tietoverkossa, eli keino olisi viimesijainen.  

16 §.Televalvonta ja sen edellytykset. Pykälän 2 momentissa säädetään Rajavartiolaitoksen oikeudesta televalvontaan. Rajavartiolaitos saa käyttää televalvontaa estettäessä törkeää laittoman maahantulon järjestämistä, törkeää laittoman maahantulon järjestämistä ja siihen liittyvää ihmiskaupparikosta ja törkeää metsästysrikosta. Momenttia muutettaisiin niin, että Rajavartiolaitoksella olisi lähtökohtaisesti oikeus televalvontaan Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseksi, jos kyse on rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta.  

Tämä tarkoittaisi, että televalvonta rikoksen estämiseksi laajenisi seuraaviin rikoksiin: 

ihmiskaupparikos ja törkeä ihmiskaupparikos ilman liityntää törkeän laittoman maahantulon järjestämiseen 

laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvä rikoslain 25 luvussa tarkoitettu törkeä vapaudenriisto 

Rajavartiolaitoksen tarkastettavaa asiakirjaa koskeva törkeä väärennys 

törkeä rahanpesu 

törkeä tai ammattimainen kätkemisrikos 

törkeä ampuma-aserikos 

törkeä ympäristön turmeleminen 

törkeä luonnonsuojelurikos luonnonsuojelualueella 

rajavartioviranomaiseen tai Rajavartiolaitoksen ylläpidettäviin rajamerkkeihin ja rajalaitteisiin kohdistuva törkeä vahingonteko, törkeä varkaus ja törkeä moottoriajoneuvon käyttövarkaus.  

Toimivaltuutta ei olisi perusteltua laajentaa Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 4 §:n 14 ja 15 kohdassa tarkoitettuihin virka- ja sotilasrikoksiin eikä laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvään rikoslain 25 luvussa tarkoitettuun panttivangin ottamiseen eikä panttivangin ottamisen valmisteluun. Toimivaltuutta ei myöskään olisi perusteltua ulottaa Rajavartiolaitokseen kohdistuviin rikoslain 34 luvussa tarkoitettuihin yleisvaarallisiin rikoksiin eikä rikoslain 16 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen eikä 14 §:ssä tarkoitettuun törkeän lahjuksen antamiseen. Käytännössä Rajavartiolaitos siirtäisi tällaisten rikosten estämisen poliisille Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 8 §:n 1 momentin perusteella tutkinnan puolueettomuuteen tai rikoksen vakavuuteen liittyvistä syistä. 

23 §.Peitelty tiedonhankinta ja sen edellytykset. Rajavartiolaitoksen tarve peitellylle tiedonhankinnalle korostuu erityisesti Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan painopistealueella torjuttaessa laittomaan maahantuloon liittyvää rikollisuutta, mutta se on tarpeellinen työkalu myös eräiden muiden Rajavartiolaitoksen tutkintavastuulla olevien rikosten estämisessä ja selvittämisessä. Nykyisin Rajavartiolaitos saa käyttää toimivaltuutta estettäessä törkeää laittoman maahantulon järjestämistä tai törkeää laittoman maahantulon järjestämistä ja siihen liittyvää ihmiskaupparikosta.  

Törkeiden matkustusasiakirjoihin kohdistuvien väärennysrikosten estäminen ja selvittäminen kuuluu Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan ydinalueelle, koska siinä on kyse Schengen-ulkorajan ylittävästä laittomaan maahantuloon liittyvästä rikollisuudesta. Törkeät matkustusasiakirjojen väärennykset ovat yleensä järjestäytyneiden rikollisryhmien tekemiä. Osallisten selvittäminen peitellyn tiedonhankinnan keinoin olisi keskeinen menetelmä selvittää asiaa. Matkustusasiakirjoihin liittyvä törkeä väärennysrikos on rikoslajina hyvin lähellä törkeän laittoman maahantulon järjestämistä. Yhtäläinen toimivaltuus molempien rikosten estämisessä ja selvittämisessä loisi edellytyksiä laittomaan maahantuloon liittyvän vakavan rikollisuuden torjuntaan.  

Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että Rajavartiolaitoksella olisi oikeus muuhun peiteltyyn tiedonhankintaan kuin peiteltyyn tiedonhankintaan tietoverkossa sen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseksi, jos kyse on rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Tämä tarkoittaisi, että peitellyn tiedonhankinnan toimivaltuus rikoksen estämiseksi laajenisi seuraaviin rikoksiin:  

ihmiskaupparikos ja törkeä ihmiskaupparikos ilman liityntää törkeän laittoman maahantulon järjestämiseen 

laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvä rikoslain 25 luvussa tarkoitettu törkeä vapaudenriisto 

Rajavartiolaitoksen tarkastettavaa asiakirjaa koskeva törkeä väärennys 

törkeä rahanpesu 

törkeä tai ammattimainen kätkemisrikos 

törkeä metsästysrikos 

törkeä ampuma-aserikos 

törkeä ympäristön turmeleminen 

törkeä luonnonsuojelurikos luonnonsuojelualueella 

rajavartioviranomaiseen tai Rajavartiolaitoksen ylläpidettäviin rajamerkkeihin ja rajalaitteisiin kohdistuva törkeä vahingonteko, törkeä varkaus ja törkeä moottoriajoneuvon käyttövarkaus.  

Poliisilain 5 luvun 15 §:n 2 momentin 6 kohdan perusteella poliisi saa käyttää peiteltyä tiedonhankintaa, jos on syytä olettaa, että toimenpiteellä saadaan selvitystä suunnitelmalliseen, järjestäytyneeseen, ammattimaiseen, jatkuvaan tai toistuvaan rikolliseen toimintaan liittyvästä kätkemisrikoksesta. Vastaavaa toimivaltuutta esitetään myös Rajavartiolaitokselle, sillä tämän tyyppisissä vakavissa rikoksissa peitelty tiedonhankinta voi olla merkittävässä asemassa rikokseen liittyvien tietojen hankinnassa. Asiasta säädettäisiin pykälän 2 momentin 2 kohdassa. 

Sen sijaan toimivaltuutta ei olisi perusteltua laajentaa Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 4 §:n 14 ja 15 kohdassa tarkoitettuihin virka- ja sotilasrikoksiin eikä laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvään rikoslain 25 luvussa tarkoitettuun panttivangin ottamiseen eikä panttivangin ottamisen valmisteluun. Toimivaltuutta ei myöskään olisi perusteltua ulottaa Rajavartiolaitokseen kohdistuviin rikoslain 34 luvussa tarkoitettuihin yleisvaarallisiin rikoksiin eikä rikoslain 16 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen eikä 14 §:ssä tarkoitettuun törkeän lahjuksen antamiseen. Käytännössä Rajavartiolaitos siirtäisi tällaisten rikosten estämisen poliisille Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 8 §:n 1 momentin perusteella tutkinnan puolueettomuuteen tai rikoksen vakavuuteen liittyvistä syistä. 

24 §.Peitellystä tiedonhankinnasta päättäminen. Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö päättää peitellystä tiedonhankinnasta Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseksi.  

Operatiivisessa rikostorjunnassa on mahdollista, että peitellyn tiedonhankinnan käyttämistä koskevat tilanteet voivat ilmetä nopeasti ja ajankohtana, jolloin tietty yksittäinen virkamies ei ole tavoitettavissa. Tällöin kyseistä toimivaltuutta ei voida käyttää salaisen tiedonhankintakeinon käyttämisen aineellisten edellytysten täyttymisestä huolimatta. Poliisilain 5 luvun 16 §:n mukaan peitellystä tiedonhankinnasta voi päättää muun muassa tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu poliisimies. Rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan peitellystä tiedonhankinnasta rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi voi päättää myös salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu tullimies. 

Olisi tarkoituksenmukaista, että päätöksentekotaso yhtenäistettäisiin muihin rikostorjuntaviran-omaisiin nähden ja päätöksentekijöihin lisättäisiin myös tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu rajavartiomies (STEKPOV). Päätöksentekotason muutos koskisi peiteltyä tiedonhankintaa ja peiteltyä tiedonhankintaa tietoverkossa. 

Pidättämiseen oikeutettuun rajavartiomieheen liittyvä vaatimus erityisestä salaisen tiedonhankinnan koulutuksesta johtuu siitä, että peitellyn tiedonhankinnan rajan tiedostaminen on erityisen tärkeää, jotta toimivaltuutta ei käytettäisi tavalla, jossa olisi tosiasiallisesti kysymys peitetoiminnasta. Koulutuksella voitaisiin myös parantaa työturvallisuutta, vähentää riskiä rikosprovokaatioon ja tiedonhankinnan paljastumiseen sekä edistää toiminnan tuloksellisuutta. 

29 §.Tekninen seuranta ja sen edellytykset. Pykälän 3 momentin mukaan, jos teknisen seurannan tarkoituksena on seurata henkilön liikkumista sijoittamalla seurantalaite hänen yllään oleviin vaatteisiin tai mukanaan olevaan esineeseen ( henkilön tekninen seuranta ), saadaan toimenpide suorittaa vain, jos hänen voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän 16 §:n 2 momentissa tarkoitettuun rikokseen eli törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen, törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen ja siihen liittyvään ihmiskaupparikokseen tai törkeään metsästysrikokseen.  

Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin, että Rajavartiolaitoksella olisi oikeus henkilön tekniseen seurantaan sen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseksi, jos kyse on rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Henkilön teknisen seurannan edellytyksenä olisi lisäksi se, että kyseisellä keinolla voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiselle.  

Ehdotettu muutos tarkoittaisi, että henkilön tekninen seuranta rikoksen estämiseksi laajenisi seuraaviin rikoksiin: 

ihmiskaupparikos ja törkeä ihmiskaupparikos ilman liityntää törkeän laittoman maahantulon järjestämiseen 

laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvä rikoslain 25 luvussa tarkoitettu törkeä vapaudenriisto 

Rajavartiolaitoksen tarkastettavaa asiakirjaa koskeva törkeä väärennys 

törkeä rahanpesu 

törkeä tai ammattimainen kätkemisrikos 

törkeä ampuma-aserikos 

törkeä ympäristön turmeleminen 

törkeä luonnonsuojelurikos luonnonsuojelualueella 

rajavartioviranomaiseen tai Rajavartiolaitoksen ylläpidettäviin rajamerkkeihin ja rajalaitteisiin kohdistuva törkeä vahingonteko, törkeä varkaus ja törkeä moottoriajoneuvon käyttövarkaus.  

Sen sijaan toimivaltuutta ei olisi perusteltua laajentaa Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 4 §:n 14 ja 15 kohdassa tarkoitettuihin virka- ja sotilasrikoksiin eikä laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvään rikoslain 25 luvussa tarkoitettuun panttivangin ottamiseen ja panttivangin ottamisen valmisteluun. Toimivaltuutta ei myöskään olisi perusteltua ulottaa Rajavartiolaitokseen kohdistuviin rikoslain 34 luvussa tarkoitettuihin yleisvaarallisiin rikoksiin eikä rikoslain 16 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen eikä 14 §:ssä tarkoitettuun törkeän lahjuksen antamiseen. Käytännössä Rajavartiolaitos siirtäisi tällaisten rikosten estämisen poliisille Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 8 §:n 1 momentin perusteella tutkinnan puolueettomuuteen tai rikoksen vakavuuteen liittyvistä syistä. 

Henkilön tekninen seuranta voitaisiin toteuttaa esimerkiksi sijoittamalla seurantalaite seurattavan henkilön yllä olevaan vaatekappaleeseen tai hänen mukanaan olevaan laukkuun. Jos seurantalaite sijoitettaisiin kulkuneuvoon, kyseessä olisi kuitenkin aina tekninen seuranta, ei 3 momentissa tarkoitettu henkilön tekninen seuranta. 

33 §.Teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen. Pykälän 2 momentissa viitataan Viestintävirastoon. Viraston nimi on muuttunut Liikenne- ja viestintävirastoksi ja viittaus tulisi muuttaa tämän mukaiseksi.  

Yksinomaan tietoverkossa tehtävä peitetoiminta ja yksinomaan tietoverkossa tehtävä valeosto 

34 a §.Yksinomaan tietoverkossa tehtävä peitetoiminta ja sen edellytykset . Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin uudesta yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan toimivaltuudesta Rajavartiolaitokselle. Toimivaltuus olisi erittäin tärkeä menetelmä erityisesti laittoman maahantulon järjestämisrikosten ja ihmiskaupparikosten torjunnassa, sillä tämän tyyppisten rikosten suunnittelu ja toteutus ovat siirtyneet käytännössä lähes kokonaan tietoverkkoihin.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin peitetoiminnan määritelmästä. Peitetoiminnalla tarkoitetaan tiettyyn henkilöön tai tämän toimintaan kohdistuvaa suunnitelmallista tiedonhankintaa käyttämällä soluttautumista, jossa tiedonhankinnan edellyttämän luottamuksen hankkimiseksi tai tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi käytetään vääriä, harhauttavia tai peiteltyjä tietoja tai rekisterimerkintöjä taikka valmistetaan tai käytetään vääriä asiakirjoja. Määritelmäsäännös ei edellyttäisi, että kohteena oleva henkilö tai henkilöryhmä kyettäisiin nimeämään tai yksilöimään esimerkiksi ominaisuuksiltaan, vaan riittävää olisi, että henkilö tai henkilöryhmä voitaisiin yksilöidä erimerkiksi harjoitetun toiminnan kautta. Koska peitetoiminnan eräänä tavoitteena on selvittää rikollisorganisaation rakenteita ja siinä toimivia henkilöitä, olisi perusteetonta, että tällaisen selvittämistyön edellytyksenä olisi tieto esimerkiksi henkilön nimestä.  

Pykälän 1 momentti vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 28 §:n 1 momenttia ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 23 §:n 1 momenttia. 

Rajavartiolaitokselle ei esitetä muun peitetoiminnan kuin yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan toimivaltuutta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa koskevasta toimivaltuudesta. Momentin mukaan Rajavartiolaitoksella olisi oikeus kohdistaa tutkittavakseen kuuluvan rikoksen estämiseksi ja selvittämiseksi henkilöön peitetoimintaa tietoverkossa, jos henkilön lausumien tai muun käyttäytymisen perusteella voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän sellaiseen Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Toimivaltuus olisi ainoastaan tiettyjen erikseen koulutettujen rikostorjunnan rajavartiomiesten käytössä.  

Pykälän 2 momentti vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 23 §:n 3 momenttia.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että yksinomaan tietoverkossa tehtävä peitetoiminta ei olisi mahdollista asunnossa, sillä yksinomaan tietoverkossa tehtävä peitetoiminta voi tapahtua ainoastaan tietoverkossa. Peitehenkilön ja kohdehenkilön tapaaminen fyysisesti olisi peitetoimintaa, johon Rajavartiolaitoksella ei olisi jatkossakaan oikeutta.  

Pykälän edelle lisättäisiin uusi väliotsikko. 

34 b §.Yksinomaan tietoverkossa tehtävänpeitetoiminnan toteuttaminen . Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi suoritettavan yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan toteuttamisesta. Yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan toteuttaisi tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu rajavartiomies. Sääntely vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 24 §:n 1 momentissa yksinomaan tietoverkossa tehtävästä peitetoiminnasta säädettyä.  

Tietoverkossa tapahtuvaa tiedonhankintaa on kuvattu tarkemmin jaksossa 2.2.2.6. Tarkkailussa ja suunnitelmallisessa tarkkailussa tiedonhankintaa toteuttava rajavartiomies ei lähtökohtaisesti saa olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa tiedonhankinnan kohteen kanssa. Tietoverkossa toteutettavaan peiteltyyn tiedonhankintaan kuuluu lähtökohtaisen passiivinen vuorovaikutus. Jos nämä keinot eivät olisi rikoksen estämisen tai selvittämisen kannalta riittäviä, vaan rikoksen estäminen tai selvittäminen tosiasiassa edellyttäisi aktiivista kanssakäymistä tiedonhankinnan kohteen kanssa, kyseeseen voisi tulla tietoverkossa tehtävä peitetoiminta. Pykälässä tarkoitetusta, yksinomaan tietoverkossa tehtävästä peitetoiminnasta voisi olla kyse esimerkiksi tilanteessa, jossa tehtävään määrätty, salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu rajavartiomies rikoksen estämis- tai selvittämistarkoituksessa pyrkii todellisen identiteettinsä salaten tietoverkossa hankkimaan rikoksen estämisen tai selvittämisen kannalta välttämätöntä tietoa taikka esimerkiksi luomaan valeoston edellyttämän luottamussuhteen mahdollisen tulevan valeoston kohteeseen.  

34 c § . Rikoksentekokielto. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jonka mukaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa suorittava rajavartiomies ei saisi tehdä rikosta eikä aloitetta rikoksen tekemiseen. Pykälä vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 25 §:ää. Tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan erityispiirteiden vuoksi pykälässä ei olisi tarpeen säätää poliisilaissa säädetyn kaltaisia poikkeuksia pääsäännöstä eli rikoksentekokiellosta.  

34 d § . Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan ja valvottuun läpilaskuun osallistuminen. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jonka 1 momentissa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa peitetoimintaa suorittavan rajavartiomiehen osallistumisesta järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan. Säännöksen tarkoituksena olisi mahdollistaa Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi yksinomaan tietoverkossa toteutettavan peitetoiminnan käyttö ammattimaisen, vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden toiminnassa. Osallistuminen tällaiseen toimintaan ei välttämättä ole kovin todennäköistä yksinomaan tietoverkossa tehtävässä peitetoiminnassa, mutta toisaalta ei ole poissuljettua, että järjestäytynyt rikollisryhmä etsisi verkon välityksellä Suomesta henkilöä esimerkiksi toteuttamaan laittoman maahantulon järjestämiseen liittyviä järjestelyitä tai rahansiirtoja.  

Peitehenkilö saattaa helposti joutua virkatehtävää hoitaessaan tilanteeseen, jossa hänen menettelynsä voisi asiaa jälkikäteen tarkasteltaessa merkitä jonkin rikostunnusmerkistön täyttymistä. Erityisesti toimittaessa rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä tarkoitetussa järjestäytyneessä rikollisryhmässä vaara rikokseen syyllistymisestä on suuri. Tämän rikoksen rangaistavuus voi johtua rikoksesta, joka tehdään vasta osallistumisteon jälkeen ja voi siten olla vaikeasti ennakoitavissa.  

Säännös koskisi vain tilanteita, joissa yksinomaan tietoverkossa suoritettavaa peitetehtävää toteuttava rajavartiomies soluttautuisi rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä tarkoitettuun ryhmään, jossa mukanaolo on sellaisenaan hyvin laajasti rangaistavaa. Lainkohta oikeuttaisi virkatehtävää toteuttavan rajavartiomiehen toimimaan ryhmässä vain eräänlaisena ryhmän teknisenä avustajana ryhmän luottamuksen hankkimiseksi ja ryhmän seurannan tehostamiseksi.  

Jos yksinomaan tietoverkossa suoritettavaa peitetoimintaa toteuttava rajavartiomies toimisi 1 momentin asettamissa rajoissa, hän olisi rangaistusvastuusta vapaa, vaikka jokin osa hänen menettelystään olisikin täyttänyt rikoksen tunnusmerkit. Momentissa tarkoitettu toimiminen voisi olla kyseessä, mikäli henkilö toimitiloja tai kulku- tai muita sellaisia välineitä hankkimalla osallistuisi henkilöiden, esineiden tai aineiden kuljettamisen järjestämiseen. Niin ikään rikollisryhmän taloudellisten asioiden hoito tai muu tähän rinnastava ryhmän avustaminen voisi olla momentissa tarkoitettua toimintaa. Edellytyksenä olisi, että toimenpide tehtäisiin ilman hänen myötävaikutustaan. Rajavartiomiehen toiminta ei saisi tulla aiheuttamaan vaaraa tai vahinkoa kenenkään hengelle, terveydelle, vapaudelle taikka merkittävää vaaraa tai vahinkoa omaisuudelle. Lisäksi avustamisen tulisi edistää merkittävästi toiminnan tavoitteen saavuttamista.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa suorittavan rajavartiomiehen oikeudesta osallistua 37 §:ssä tarkoitetun valvotun läpilaskun kohteena olevan toimituksen järjestämiseen, jos osallistuminen merkittävästi edistäisi läpilaskun tavoitteen saavuttamista.  

Pykälä vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 26 §:ää. 

34 e §. Yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa koskeva esitys ja suunnitelma. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa koskevan esityksen sisällöstä. Pykälän 1 momentin mukaan esityksessä olisi on mainittava:1) toimenpiteen esittäjä; 2) tiedonhankinnan kohteena oleva henkilö riittävästi yksilöitynä; 3) toimenpiteen perusteena oleva Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluva rikos riittävästi yksilöitynä; 4) peitetoiminnan tavoite; 5) peitetoiminnan tarpeellisuus; 6) muut kuin 1–5 kohdassa tarkoitetut peitetoiminnan edellytysten arviointia varten tarvittavat tiedot.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että peitetoiminnan toteuttamisesta olisi laadittava kirjallinen suunnitelma, jonka tulee sisältää päätöksenteon ja toiminnan toteuttamisen kannalta oleelliset ja riittävän yksityiskohtaiset tiedot. Suunnitelma annettaisiin tiedoksi keskusrikospoliisille. Suunnitelmaa olisi olosuhteiden muuttuessa tarvittaessa tarkistettava.  

Pykälä vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 27 §:ää. 

34 f §.Yksinomaan tietoverkossa tehtävästä peitetoiminnasta päättäminen . Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävästä peitetoiminnasta päättämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan päätöksen tehtävään määrätyn salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetun rajavartiomiehen toteuttamasta yksinomaan tietoverkossa tehtävästä peitetoiminnasta tekisi keskusrikospoliisin päällikkö Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikön tai apulaisosastopäällikön taikka tehtävään määrätyn salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetun pidättämiseen oikeutetun rajavartiomiehen esityksestä. Rajavartiolaitos vastaisi yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan edellytysten täyttymisestä ja toimenpiteen suorittamisesta suhteessa tiedonhankinnan kohteeseen sekä poliisille esitettävän, yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa koskevan esityksen asianmukaisuudesta ja siinä annettujen tietojen oikeellisuudesta.  

Pykälän 2 momentin mukaan päätös voitaisiin antaa enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan.  

Pykälän 3 momentin mukana päätös olisi tehtävä kirjallisesti ja siinä olisi mainittava: 1) toimenpiteen esittäjä; 2) yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan toteuttava hallintoyksikkö ja peitetoiminnan toteuttamisesta vastaava rajavartiomies; 3) tunnistetiedot yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa suorittavista rajavartiomiehistä; 4) tiedonhankinnan perusteena oleva Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluva rikos; 5) peitetoiminnan kohteena oleva henkilö, jonka voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän 4 kohdassa tarkoitettuun Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen, jos henkilö on tiedossa; 6) tosiseikat, joihin epäily ja peitetoiminnan edellytykset perustuvat; 7) peitetoiminnan tavoite ja toteuttamissuunnitelma; 8) päätöksen voimassaoloaika; 9) voidaanko peitetoiminnassa tehdä 34 d §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä, ja toimenpiteiden perusteena olevat tosiseikat sekä peitetoiminnan rajoitukset ja ehdot.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että päätöstä olisi olosuhteiden muuttuessa tarvittaessa tarkistettava. Toiminnan lopettamisesta olisi tehtävä kirjallinen päätös.  

Säännös vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 29 §:ää. 

34 g §.Yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan laajentaminen . Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan laajentamisesta.  

Pykälän 1 momentin mukaan tiedonhankintaa toteuttava rajavartiomies saisi laajentaa yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan koskemaan myös muun Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämistä tai selvittämistä, jos tiedonhankinnan aikana ilmenisi, että toiminnan kohteen voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän tiedonhankinnan perusteena olevan Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen lisäksi siihen välittömästi liittyvään muuhun pakkokeinolain 10 luvun 3 §:ssä tai poliisilain 5 luvun 28 §:n 2 momentissa tarkoitettuun Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen mukaan luettuna törkeä laittoman maahantulon järjestäminen, jonka estämiseksi tai selvittämiseksi on välittömästi tehtävä yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa. Edellytyksenä olisi lisäksi, että yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan välitön laajentaminen on tarpeen rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi. Toiminnan laajentaminen olisi kuitenkin saatettava ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen vuorokauden kuluttua tiedonhankinnan aloittamisesta keskusrikospoliisin päällikön ratkaistavaksi.  

Edellä esitetyn 34 f §:n 3 momentin mukaisessa yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa koskevassa päätöksessä olisi yksilöitävä peitetoiminnan kohteena oleva henkilö ja se Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvat rikos, jonka estämiseksi yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa saadaan suorittaa. Toiminnan aikana on mahdollista, että yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan kohteena oleva henkilö paljastaa esimerkiksi tehneensä muunkin kuin päätöksessä mainitun tiedonhankinnan perusteena olevan rikoksen. Jos yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa toteuttava virkamies saisi täysin rajoituksetta päättää tiedonhankinnasta momentissa tarkoitetussa tilanteessa, menettäisivät tätä peitetoimintaa koskevat edellytykset merkityksensä ja päätöksen yksinomaan tietoverkossa tehtävästä peitetoiminnasta tekisi tosiasiallisesti peitehenkilönä tietoverkossa toimiva henkilö. Tilanne voi olla joka tapauksessa yllättävä ja ainutkertainen siinä merkityksessä, ettei tiedonhankinta ole enää myöhemmin mahdollista. 

Momentin mukaan rikoksen tulisi liittyä välittömästi siihen rikokseen, jonka estämiseksi yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa toteutetaan. Uuden rikoksen tulisi olla myös sellainen rikos, johon lupa voitaisiin myöntää. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa päätös koskee törkeän laittoman maahantulon järjestämistä ja yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan aikana ilmenee, että peitetoiminnan kohteen olisi perusteltua syytä olettaa syyllistyvän myös törkeään rahanpesuun. Laajentaminen tulisi lisäksi kysymykseen vain tilanteessa, jossa uuden rikoksen estämiseksi olisi tarve yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan välittömään laajentamiseen. Jos peitehenkilö arvioisi, että asiassa päästäisiin myöhemmin uudelleen tulokselliseen tiedonhankintaan, ei tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa saisi välittömästi laajentaa. 

Momentin sanamuoto poikkeaisi poliisilain ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain vastaavista säännöksistä siltä osin kuin niissä viitataan poliisilain 5 luvun 28 §:n 2 momenttiin ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 23 §:n 2 momentin kautta pakkokeinolain 10 luvun 3 §:ään. Viittaus pakkokeinolain 10 luvun 3 §:ään tarkoittaa niin sanottuja telekuuntelurikoksia, joihin sisältyy myös törkeä laittoman maahantulon järjestäminen. Poliisilain 5 luvun 28 §:n 2 momentin mukaan poliisilla ei ole oikeutta peitetoimintaan epäillyn törkeän laittoman maahantulon järjestämisen yhteydessä. Tämä johtuu siitä, että peitetoiminta on kielletty Rajavartiolaitokselta eikä peitetoiminnan tarpeellisuutta poliisille ei ole törkeän laittoman maahantulon järjestämisen tutkinnan osalta arvioitu kumotun poliisilain (493/1995) tai nyt voimassa olevan poliisilain yhteydessä (HE 219/2008 vp, s. 47; HE 16/2013, s. 23).  

Näin ollen viittaaminen poliisilain 5 luvun 28 §:ään vastaavalla tavalla kuin poliisilain 5 luvun 34 §:n 1 momentissa tai rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 31 §:n 2 momentissa johtaisi epätoivottuun tilanteeseen. Rajavartiolaitos ei voisi esimerkiksi epäiltyyn ihmiskaupparikokseen kohdistuvan yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan yhteydessä laajentaa peitetoimintaa koskemaan ihmiskaupparikokseen välittömästi liittyvää törkeän laittoman maahantulon järjestämistä. Tämän vuoksi momentissa olisi nimenomaisesti mahdollistettava yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan laajentaminen myös törkeän laittoman maahantulon järjestämiseen.  

Tällä lisäyksellä ei ole tarkoitus ottaa kantaa muun peitetoiminnan kuin yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan käyttämiseen estettäessä tai selvitettäessä törkeää laittoman maahantulon järjestämistä. Kyse olisi yksinomaan siitä, että ehdotetun 34 a §:n 2 momentin perusteella Rajavartiolaitos voisi käyttää yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa törkeän laittoman maahan tulon järjestämisen estämiseksi tai selvittämiseksi. Näin ollen olisi perusteltua, että Rajavartiolaitos voisi laajentaa yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan tiedonhankinnan perusteena olevan rikoksen lisäksi myös siihen välittömästi liittyvään törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen. Tietoverkkoympäristössä ei ole tavanomaisen peitetoiminnan turvallisuusriskejä eikä mahdollisia rikollisryhmään soluttautumisen haasteita, jotka voisivat vaikuttaa tähän arvioon.  

Pykälän 2 momentin mukaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa suorittava rajavartiomies saisi laajentaa toiminnan koskemaan myös muuta kuin tiedonhankinnan kohteena olevaan henkilöä, jos toiminnan aikana ilmenee perusteltua syytä olettaa myös muun henkilön syyllistyvän pakkokeinolain 10 §:n 3 momentissa tai poliisilain 5 luvun 28 §:n 2 momentissa tarkoitettuun Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen mukaan lukien törkeä laittoman maahantulon järjestäminen, jonka estämiseksi tai selvittämiseksi häneen olisi välittömästi kohdennettava yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa. Edellytyksenä olisi lisäksi, että peitetoiminnan välitön laajentaminen on tarpeen rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi. Toiminnan laajentaminen olisi kuitenkin saatettava ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen vuorokauden kuluttua tiedonhankinnan aloittamisesta keskusrikospoliisin päällikön ratkaistavaksi. Momentin tarkoittamissa tapauksissa menettely ja toimintaperiaatteet vastaisivat 1 momentin perusteluissa esitettyä.  

Yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan laajentaminen koskisi kuitenkin sellaista henkilöä, joka ei ole alkuperäisessä yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa koskevassa päätöksessä tiedonhankinnan kohteena. Laajentamisen ensi vaiheessa päätöksen tekijänä olisi peitetoimintaa tietoverkossa toteuttava rajavartiomies, jonka olisi kuitenkin saatettava asia ilman aiheetonta viivytystä keskusrikospoliisin päällikön ratkaistavaksi. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan laajentaminen kohdistuu muun kuin Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan estämiseen tai selvittämiseen ja jossa toiminnan toteuttaisi poliisi. Toiminnan laajentamista koskevassa asiassa meneteltäisiin tällöin poliisilain 5 luvun 34 §:ssä tarkoitetulla tavalla.  

34 h §.Yksinomaan tietoverkossa tehtävä valeosto ja sen edellytykset. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin uudesta yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toimivaltuudesta Rajavartiolaitokselle. Toimivaltuus olisi erittäin tärkeä menetelmä erityisesti laittoman maahantulon järjestämisrikosten ja ihmiskaupparikosten torjunnassa, sillä tämän tyyppisten rikosten suunnittelu ja toteutus ovat siirtyneet käytännössä lähes kokonaan tietoverkkoihin. Toimivaltuus vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 32 §:ää.  

Rajavartiolaitokselle ei esitetä muun valeoston kuin yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toimivaltuutta. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valeoston määritelmästä. Valeostolla tarkoitettaisiin esitutkintaviranomaisen tekemää esineen, omaisuuden tai palvelun ostotarjousta tai ostoa, jonka tavoitteena olisi rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi saada viranomaisen haltuun tai löytää rikokseen liittyvä esine tai omaisuus, taikka saada haltuun tai löytää todiste rikosasiassa tai rikoksella saatu hyöty. Määritelmä vastaisi pääosin poliisilain 5 luvun 35 §:n 1 momenttia ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 32 §:ää, mutta ilman mainintaa aineen ostotarjouksesta tai ostosta. Sellaisissa Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvissa rikoksissa, joiden estämiseksi tai selvittämiseksi yksinomaan tietoverkossa tehtävä valeosto voisi tulla kyseeseen, ei ole kyse aineeseen liittyvistä tilanteista.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa koskevasta toimivaltuudesta. Säännöksen mukaan tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu rajavartiomies saisi Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi tehdä yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston yleisön saataville toimitetusta myyntitarjouksesta, jos estettävänä tai selvitettävänä olisi rikos, josta säädetty ankarin rangaistus olisi vähintään kaksi vuotta vankeutta tai kätkemisrikos ja olisi todennäköistä, että valeostolla saavutetaan 1 momentissa tarkoitettu tavoite. Toimivaltuus olisi ainoastaan tiettyjen erikseen koulutettujen rikostorjunnan rajavartiomiesten käytössä.  

Momentissa säädettäisiin lisäksi, että muun kuin näyte-erän ostaminen edellyttäisi ostamisen olevan välttämätöntä yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttamiseksi. Näyte-erän osto olisi ensisijainen valeoston toteutustapa, koska ei voida pitää hyväksyttävänä sitä, että ostotoiminta koskee suuria eriä tai jatkuu kovin pitkään. Jos valeostoa ei voitaisi toteuttaa kohdistamalla sitä näyte-erään, on suuremman kokonaisuuden ostaminen mahdollista. Näyte-erän ensisijaisuus estäisi myös osaltaan kiellettyä rikokseen provosointia, josta säädettäisiin pykälän 3 momentissa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttajan tiedonhankinnasta. Hän saisi tehdä vain sellaista tiedonhankintaa, joka on välttämätöntä yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttamiseksi. Valeosto olisi toteutettava siten, ettei se saisi kohteena olevaa tai muuta henkilöä tekemään rikosta, jota hän ei muuten tekisi. Tämä vaatimus koskee niin näyte-eriä kuin kokonaisuuksia koskevia ostotarjouksia ja -ostoja.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että yksinomaan tietoverkossa tehtävä valeosto ei olisi mahdollista asunnossa, sillä yksinomaan tietoverkossa tehtävä valeosto voi tapahtua ainoastaan tietoverkossa. Myyjän tai palveluntarjoajan tapaaminen fyysisesti olisi valeosto, johon Rajavartiolaitoksella ei olisi jatkossakaan oikeutta.  

34 i §.Yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttaminen. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston käytännön toteutuksesta. Se toteutettaisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan osalta esitetyllä tavalla. Yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttaisi tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu rajavartiomies. Sääntely vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 33 §:n 1 momentin säännöstä yksinomaan tietoverkossa tehtävästä valeostosta.  

Yksinomaan tietoverkossa tehtävällä valeostolla tarkoitettaisiin sananmukaisesti valeostoa, jossa myyjän ja valeostajan välinen vuorovaikutus tapahtuu kokonaisuudessaan tietoverkossa. Valeoston kohteena oleva myyjä tai palveluntarjoaja ja sen toteuttava virkamies eivät siis fyysisesti kohtaisi tiedonhankinnan aikana. Jos itse valeostoon liittyisi tapahtuma, jossa myyjä tai palveluntarjoaja ja valeostaja joutuisivat kohtaamaan fyysisesti, kyseessä ei olisi yksinomaan tietoverkossa tehtävä valeosto, eikä Rajavartiolaitoksella olisi toimivaltuutta toteuttaa tällaista toimenpidettä. Nyt tarkoitetussa yksinomaan tietoverkossa tehtävässä valeostossa olisi siis kyse vain tilanteista, joissa tietoverkossa anonyymisti toimivaa henkilöä epäillään Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvasta rikoksesta, jonka estämiseksi tai selvittämiseksi valeoston toteuttaminen tietoverkossa olisi välttämätöntä. 

34 j §.Yksinomaan tietoverkossa tehtävästä valeostosta päättäminen . Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävästä valeostosta päättämisestä. Se toteutettaisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan osalta esitetyllä tavalla. Pykälän 1 momentin mukaan päätöksen tehtävään määrätyn salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetun rajavartiomiehen toteuttamasta yksinomaan tietoverkossa tehtävästä valeostosta tekisi keskusrikospoliisin päällikkö tehtävään määrätyn salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetun pidättämiseen oikeutetun rajavartiomiehen esityksestä. Rajavartiolaitos vastaisi yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston edellytysten täyttymisestä ja toimenpiteen suorittamisesta suhteessa tiedonhankinnan kohteeseen sekä poliisille esitettävän, yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa koskevan esityksen asianmukaisuudesta ja siinä annettujen tietojen oikeellisuudesta. Päätöksentekomenettely vastaisi asiallisesti rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 35 §:n 1 momentissa säädettyä.  

Pykälän 2 momentin mukaan päätös voitaisiin antaa enintään kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan.  

Pykälän 3 momentin mukaan päätös olisi tehtävä kirjallisesti. Päätöksessä olisi mainittava:1) toimenpiteen perusteena oleva Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluva rikos; 2) yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston kohteena oleva henkilö; 3) tosiseikat, joihin epäily ja yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston edellytykset perustuvat; 4)  yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston kohteena oleva esine, omaisuus tai palvelu; 5)  yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston tarkoitus; 6) päätöksen voimassaoloaika; 7)  yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston suorittamista johtava ja valvova pidättämiseen oikeutettu virkamies; 8)  yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston rajoitukset ja ehdot.  

Päätöksen voimassaoloaikaa ja sisältöä koskevat 2 ja 3 momentti vastaisivat poliisilain 5 luvun 36 §:ssä ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 35 §:ssä säädettyä. 

34 k §.Yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttamista koskeva suunnitelma. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttamista koskevasta suunnitelmasta. Säännös vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 37 §:ssä ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 36 §:ssä säädettyä.  

Pykälän 1 momentin mukaan yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttamisesta olisi laadittava kirjallinen suunnitelma, jos se olisi tarpeen toiminnan laajuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi.  

Pykälän 2 momentin mukaan suunnitelmaa olisi olosuhteiden muuttuessa tarvittaessa tarkistettava.  

34 l §. Yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttamista koskeva päätös. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttamista koskevasta päätöksestä. Säännös vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 38 §:ssä ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 37 §:ssä säädettyä.  

Pykälän 1 momentin mukaan päätös yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttamisesta olisi tehtävä kirjallisesti. Päätöksen tekisi valeoston toteuttamisesta vastaava salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu rajavartiomies.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa koskevan päätöksen sisällöstä. Momentin mukaan päätöksessä olisi mainittava: 1)  yksinomaan tietoverkossa tehtävästä valeostosta päättänyt rajavartiomies, päätöksen antopäivä ja sisältö; 2)  yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttava hallintoyksikkö; 3) tunnistetiedot yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston suorittavista Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan rajavartiomiehistä; 4) selvitys siitä, miten on varmistuttu, että yksinomaan tietoverkossa tehtävä valeosto ei saa sen kohteena olevaa tai muuta henkilöä tekemään rikosta, jota hän ei muuten tekisi; 5)  yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttamisen rajoitukset ja ehdot.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta poiketa väliaikaisesti 2 momentissa tarkoitetun päätöksen kirjallisesta muodosta, jos kyseessä olisi toimenpide, joka ei sietäisi viivytystä. Päätös olisi kuitenkin laadittava kirjallisesti viipymättä valeoston jälkeen.  

Yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttamista koskevaa päätöstä olisi 4 momentin mukaan olosuhteiden muuttuessa tarvittaessa tarkistettava.  

36 §.Tietolähdetoiminta ja tietolähteen ohjatun käytön edellytykset. Pykälässä säädetään perusmuotoisesta tietolähdetoiminnasta. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin Rajavartiolaitoksen oikeus saada vastaanottaa rikosten estämiseen ja selvittämiseen liittyvien tehtävien hoitamiseksi merkityksellisten tietojen lisäksi myös rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyvien tehtävien hoitamiseksi merkityksellisiä tietoja viranomaisen ulkopuoliselta henkilöltä eli tietolähteeltä.  

Rajavartiolaitoksessa on tietolähdetoimintaa toteutettu Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain nojalla vuodesta 2018 alkaen. Tänä aikana on tunnistettu, että tietolähdetoiminnalla on mahdollisuus hankkia Rajavartiolaitoksen toiminnan kannalta sellaista merkityksellistä tietoa, jolla kuitenkaan ei ole suoranaista yhteyttä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluviin rikoksiin, kuten voimassa oleva säännös toimivallan tällä hetkellä rajoittaa. Merkitykselliset Rajavartiolaitoksen tutkintatoimivallan ulkopuoliset tiedot koskevat Suomen valtakunnan rajan tapahtumia ja ilmiöitä, joilla on liittymäpinta Suomen rajaturvallisuuteen. Rajavartiolain 3 §:n mukaisesti rajaturvallisuuden ylläpitäminen on Rajavartiolaitoksen lakisääteinen tehtävä. Rajaturvallisuuteen liittyvien tietojen avulla Rajavartiolaitos voi muun muassa suunnata omaa valvonta- ja tarkastustoimintaansa. Rajaturvallisuuteen liittyvien tietojen tarve on kasvanut itärajan vakavan rajaturvallisuuden häiriötilanteen hallinnassa ja tarpeen nähdään myös jatkuvan tulevaisuudessa. 

Rajavartiolaitos hankkii ja saa tietoja rajaturvallisuuteen liittyen myös muilla keinoin kuin tietolähdetoiminnalla. Yleinen tapa on pitää aktiivisesti yhteyttä raja-alueilla asuvien tai toimivien henkilöiden kanssa tai keskustella havainnoista muun muassa rajanylittäjien kanssa. Tämän kaltainen tiedonhankinta ei kuitenkaan ole tietolähdetoimintaa, sillä siitä puuttuu tietolähdetoimintaa määrittelevä luottamuksellisuus ja edellä mainitun kaltainen tiedonvaihto voidaan toteuttaa julkisesti. 

Tietolähdetoimintaa toteuttaessaan viranomainen rekrytoi tietolähteitä, joilla on tietoa viranomaiselle merkityksellisistä asioista sekä tuo tietolähteen tietoon, minkälaisista asioista viranomainen on nimenomaan kiinnostunut. Edellä mainitusta huolimatta aika-ajoin tietolähteet tuovat Rajavartiolaitoksen tietoon asioita, jotka ovat mahdollisesti merkityksellisiä, mutta eivät kuulu Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluviin rikosasioihin tai rajaturvallisuuden piiriin. Tämän kaltaiset tiedot Rajavartiolaitos välittää muille suomalaisille viranomaisille. 

Tietolähdetoiminta on Rajavartiolaitoksessa tarkoituksenmukainen keino hankkia tietoa rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi sekä rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi. Henkilökohtaiseen kanssakäymiseen perustuva tiedonhankinta on usein tehokkaampi tapa kuin moni muu tälläkin hetkellä viranomaisen keinovalikoimassa oleva tiedonhankintakeino. Tietolähdetoiminnan kautta on saatavissa sellaista yksityiskohtaista tietoa, jota on vaikea tai jopa mahdotonta tuottaa muilla salaisilla tiedonhankinta- tai pakkokeinoilla.  

Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain määritelmä tietolähdetoiminnasta eroaa jonkin verran poliisilain 5 luvun 40 §:n määritelmästä, jota muutettiin vuonna 2019 niin, että ”muun esitutkintaviranomaisen ulkopuoliselta henkilöltä” on nykyään muodossa ”muun viranomaisen ulkopuoliselta henkilöltä” (laki 581/2019). Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain tietolähdetoiminnan määritelmä tulisi vastata poliisilain säännöstä, sillä ei ole olemassa perustetta toisistaan poikkeavalle tietolähteen määritelmälle.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Rajavartiolaitoksen oikeudesta tietolähteen ohjattuun käyttöön. Rajavartiolaitos saisi oikeuden pyytää tarkoitukseen hyväksyttyä henkilökohtaisilta ominaisuuksilta sopivaa, rekisteröityä ja tiedonhankintaan suostunutta tietolähdettä hankkimaan pykälän 1 momentissa tarkoitettuja tietoja ( tietolähteen ohjattu käyttö ). Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaavasti.  

Momentista kävisi ilmi, että tietolähteitä voitaisiin käyttää Rajavartiolaitoksen tiedonhankinnassa varsin laajasti. Tietolähdetoiminnan käyttöön ei liity esimerkiksi rikollisen teon rangaistusasteikkoon perustuvia rajoituksia. Käytännössä tietolähteen ohjattu käyttö kohdistettaisiin kuitenkin lähinnä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan vakavan rikollisuuden estämiseen ja selvittämiseen sekä rajaturvallisuuden ylläpitämisen kannalta erityisen merkityksellisten tietojen hankkimiseen.  

Pykälän 2 momentin muotoilu ”saa pyytää” viittaa viranomaisen ainakin jonkinasteiseen aktiivisuuteen suhteessa tietolähteeseen. Vaikka tietolähde tietenkin saa valita seuransa kuten haluaa ja tarpeelliseksi katsoessaan ilmoittaa tietoonsa tulleista seikoista viranomaiselle, kyseessä olevan viranomaisen aktiivinen rooli toiminnassa nostaa esiin kysymyksen tietolähteen oikeusturvasta. Käytännössä kyse on viime kädessä tietolähteen toimimisesta viranomaisen aloitteesta ja tämän lukuun. Paitsi tietolähteen, myös tiedonhankinnan kohteen sekä toiminnassa mukana olevien virkamiesten oikeusturvaan liittyvät kysymykset ovat keskeisiä tietolähteen käytöstä säätämistä lain tasoisin normein puoltavia tekijöitä. 

Pykälän muotoilu ”tiedonhankintaan suostunutta henkilöä” ilmentäisi tietolähdetoiminnan taustalla olevaa lähtökohtaa vapaaehtoisesta tietojen antamiseen. Näin ollen Rajavartiolaitokselle laissa säädetyn tiedonsaantioikeuden perusteella tietoja antanutta henkilöä ei katsottaisi 1 momentissa tarkoitetuksi tietolähteeksi, vaikka henkilö luovuttaisikin esimerkiksi asemansa perusteella Rajavartiolaitokselle tietoja 1 momentissa tarkoitetulla tavalla muutoin kuin satunnaisesti.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tietolähteen ohjatun käytön rajoituksista. Tietoja ei saisi pyytää hankittavaksi tavalla, joka edellyttäisi viranomaisille kuuluvien toimivaltuuksien käyttöä tai joka vaarantaisi tietolähteen tai muun henkilön hengen tai terveyden. Ennen tietolähteen ohjattua käyttöä olisi tietolähteelle tehtävä selkoa hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä erityisesti hänelle lain mukaan sallitusta ja kielletystä toiminnasta.  

Tietolähteen ohjattu käyttö ei anna tietolähteelle vapautusta rikosoikeudellisesta vastuusta tämän hankkiessa tietoa viranomaisen ohjauksessa. Tietolähdettä koskee absoluuttinen rikoksentekokielto. Tästä johtuen viranomaisen ei voi ohjata tietolähdettä toimiin, joissa tämä mahdollisesti syyllistyisi rikoksiin, huomioiden myös Suomen rikosoikeuden laaja tekijä- ja osallisuusvastuu.  

Momentissa säädettäisiin lisäksi, että tietolähteen turvallisuudesta olisi tarpeen mukaan huolehdittava tiedonhankinnan aikana ja sen jälkeen. Tapauskohtainen huolehtiminen tietolähteen turvallisuudesta voitaisiin käytännössä toteuttaa osittain yhteistyössä poliisin kanssa, mutta pääasiallinen ja viimekätinen vastuu olisi aina asiaa hoitavalla Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköllä. Yhteistyöllä poliisin kanssa voitaisiin kuitenkin välttää päällekkäisiä toimintoja ja tarvittaessa keskittämään resursseja sinne, missä kyseistä toimintaa jo harjoitetaan. 

Tietolähteen ohjatun käytön merkitys kasvaa estettäessä ja selvitettäessä Rajavartiolaitoksen toimivaltaan kuuluvia vakavia rikoksia, kuten järjestäytyneiden rikollisryhmien toteuttamia rikoksia. Tämän tyyppiset teot edellyttävät luonteensa puolesta usein pidempikestoista ja erittäin luottamuksellista vuorovaikutussuhdetta viranomaisen ja mahdollisen tietolähteen välillä erityisesti silloin, jos tietolähde itse on mukana rikollisessa toiminnassa. Tietolähde voisi myös muuten suhteidensa johdosta liikkua oletettujen rikolliseen tekoon liittyvien henkilöiden parissa, tavata entuudestaan tuntemiaan henkilöitä sekä keskustella heidän kanssaan. 

Pykälän säännökset vastaisivat poliisilain, pakkokeinolain ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain säännöksiä. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan sen uutta sisältöä. 

36 a §.Tietolähdettä koskevien tietojen käsittely ja palkkion maksu. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jonka 1 momenttiin siirrettäisiin nykyinen 36 §:n 2 momentin säännös tietolähdettä koskevien tietojen tallettamisesta henkilörekisteriin. Momentissa on informatiivinen viittaus henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain (639/2019) 12 §:ään.  

Henkilörekisteriin sisällytettävien tietojen käsittelyssä noudatettaisiin henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain säännöksiä. Tietolähteen rekisteröinnin avulla pyrittäisiin paitsi lisäämään Rajavartiolaitoksen tosiasiallisia mahdollisuuksia hyödyntää tietolähteitä valtakunnallisesti, myös ennaltaehkäistä tilanteet, joissa tietolähde toimisi samanaikaisesti eri yksiköiden ja mahdollisesti myös eri esitutkintaviranomaisten järjestelmällistä tietolähdetoimintaa suorittavien yksiköiden tietolähteenä. Lisäksi rekisteröinti parantaisi mahdollisuuksia toiminnan, mukaan lukien palkkioiden maksun, lainmukaisuuden valvontaan. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta maksaa tietolähteelle palkkio. Palkkion määräytymisen perusteista annettaisiin tarkempi ohjeistus asiaa koskevassa hallinnollisessa määräyksessä. Palkkiot perustuisivat tietynasteiseen yhteismitallisuuteen niin, että samankaltaisesta tiedosta maksettavat palkkiot olisivat valtakunnallisesti samansuuruisia, riippumatta siitä, mikä esitutkintaviranomainen toteuttaa toimintaa. Muunlainen käytäntö voisi johtaa eräänlaiseen tiedon kaupittelemiseen.  

Tietolähdetoiminnasta maksettavasta palkkiosta säädetään tuloverolain 92 b §:ssä. Pykälän 2 kohdan mukaan viranomaisen maksama tai välittämä rikoksen ennalta estämistä, rikoksen selvittämistä, rikoksentekijän kiinnisaamista sekä rikoksella saadun hyödyn takaisin saamista edesauttaneen tiedon johdosta saatu palkkio on verovapaata. Pykälän 3 kohdan mukaan myös viranomaisen maksama palkkio sotilastiedustelusta annetussa laissa (590/2019) ja poliisilaissa tarkoitetulle tietolähteelle tiedustelutehtävien hoitamiseksi merkityksellisten tietojen hankkimisesta on verovapaata. Palkkiosta ei ole myöskään maksettava muita lakisääteisiä työnantaja- ja eläkemaksuja.  

Kyseessä ei ole saajalleen sellainen tulo, että sitä voitaisiin pitää varsinaisesti palkkaan rinnastettavana säännöllisenä tulona, vaan tulo olisi varsin satunnainen ja vähäinen. Toiseksi on huomattava, että palkkion veronalaisuus merkitsisi tietolähteen paljastumisriskiä verotusmenettelystä johtuvien seikkojen vuoksi. Verotukseen liittyvien tietojen tietynasteinen julkisuus voisi paljastaa henkilön toiminnan tietolähteenä paitsi yleisellä tasolla myös rikollisille. Tätä voidaan pitää tietolähteelle selkeänä vaaratekijänä.  

Tässä esityksessä ehdotetaan tuloverolain 92 b §:n 3 kohtaan lisättäväksi säännös myös Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalaissa tarkoitetulle tietolähteelle rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyvien tehtävien hoitamiseksi merkityksellisten tietojen hankkimisesta maksetun palkkion verovapaudesta. 

Edellä mainittujen lisäksi 2 momentissa ehdotetaan myös säädettäväksi, että lähtökohtaisesti vain rekisteröidyille tietolähteille voitaisiin maksaa palkkio. Tätä voidaan pitää perusteltuna toimintaan liittyvän valvonnan kannalta. On selvää, että tietolähteen rekisteröinti lisäisi tietolähteiden käytön kontrolloitavuutta, jolloin vastaavasti mahdollisuus maksaa palkkio vain rekisteröidylle tietolähteelle lisäisi palkkioiden maksuun ja määriin liittyviä seurantamahdollisuuksia. Rekisteröinnin ja palkkion maksamisen kytkeminen toisiinsa ehkäisee mahdollisuuksia maksaa esimerkiksi huomaamatta useampia kertoja. Momentissa säädettäisiin kuitenkin poliisilain tavoin mahdollisuudesta poiketa rekisteröintiä koskevasta pääsäännöstä. Vaikka siis palkkionmaksun edellytyksenä lähtökohtaisesti olisikin rekisteröinti, perustellusta syystä palkkio voitaisiin maksaa myös rekisteröimättömälle tietolähteelle. 

36 b §.Tietolähteen ohjatusta käytöstä päättäminen. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin tietolähteen ohjatusta käytöstä päättämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö taikka tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu rajavartiomies päättäisi tietolähteen ohjatusta käytöstä. Päätöksentekotaso vastaisi tietolähteen ohjattuun käyttöön liittyvien erilaisten riskien vuoksi keskeisimmiltä osiltaan peitellyn tiedonhankinnan ja yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan ja yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston kohdalla esitettyä.  

Pykälän 2 momentin mukaan tietolähteen ohjattua käyttöä koskeva päätös voitaisiin antaa enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Verrattuna esimerkiksi tulevaisuuteen suuntautuviin telepakkokeinoihin tiedonhankintakeinoa koskevan päätöksen pitkähköä voimassaoloaikaa voidaan perustella tiedonhankintakeinon luonteella. Tietolähteen ohjattuun käyttöön liittyy elimellisenä tekijänä virkamiehen ja tietolähteen välillä vallitseva luottamuksellinen suhde, jota ei välttämättä saavuteta kovinkaan nopeasti. Toisaalta ohjatun käytön voidaan olettaa olevan vain harvoin kertaluonteista, sillä parhaat tulokset saavutettaneen tietolähteen pitkäjänteisellä ohjaamisella.  

Päätöksen sisältöä koskeva 3 momentti vastaisi muiden vastaavantyyppisten tiedonhankintakeinojen päätösten sisältöä koskevia säännöksiä. Momentissa säädettäisiin, että päätös tietolähteen ohjatusta käytöstä olisi tehtävä kirjallisesti. Päätöksessä olisi mainittava: 1) toimenpiteen esittäjä; 2) tiedonhankinnan toteuttava hallintoyksikkö ja sen toteuttamisesta vastaava rajavartiomies; 3) tunnistetiedot tietolähteestä; 4) toimenpiteen peruste; 5) toimenpiteen kohteena oleva henkilö, jos hän on päätöstä tehtäessä yksilöitävissä; 6) tiedonhankinnan tavoite ja toteuttamissuunnitelma; 7) päätöksen voimassaoloaika; 8) tietolähteen ohjatun käytön rajoitukset ja ehdot.  

Pykälän 4 momentin mukaan päätöstä olisi olosuhteiden muuttuessa tarvittaessa tarkistettava. Tietolähteen ohjatun käytön lopettamisesta olisi tehtävä kirjallinen päätös.  

38 §.Valvotusta läpilaskusta päättäminen. Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö päättää Rajavartiolaitoksen suorittamasta valvotusta läpilaskusta.  

Operatiivisessa rikostorjunnassa on mahdollista, että valvotun läpilaskun käyttämistä koskevat tilanteet voivat ilmetä nopeasti ja ajankohtana, jolloin tietty yksittäinen virkamies ei ole tavoitettavissa. Tällöin kyseistä toimivaltuutta ei voida käyttää salaisen tiedonhankinta- tai pakkokeinon käyttämisen aineellisten edellytysten täyttymisestä huolimatta. 

Olisi tarkoituksenmukaista, että päätöksentekotaso yhtenäistettäisiin muihin rikostorjuntaviranomaisiin nähden ja päätöksentekijöihin lisättäisiin myös tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu rajavartiomies.  

Pidättämiseen oikeutettuun rajavartiomieheen liittyvä vaatimus erityisestä salaisen tiedonhankinnan koulutuksesta on tärkeää toimenpiteen rajojen, työturvallisuuden, rikosprovokaation riskin vähentämisen, tiedonhankinnan paljastumisen estämisen ja toiminnan tuloksellisuuden edistämisen kannalta. 

52 §.Salaisen tiedonhankintakeinon käytöstä ilmoittaminen . Pykälän 5 momentin mukaan suunnitelmallisesta tarkkailusta ja peitellystä tiedonhankinnasta ei ole velvollisuutta ilmoittaa tiedonhankinnan kohteelle, jos asiassa ei ole aloitettu esitutkintaa. Jos esitutkinta aloitetaan, noudatetaan, mitä pakkokeinolain 10 luvun 60 §:ssä säädetään. Momenttiin lisättäisiin maininta yksinomaan tietoverkossa tehtävästä peitetoiminnasta, yksinomaan tietoverkossa tehtävästä valeostosta ja tietolähteen ohjatusta käytöstä. Näiden tiedonhankintakeinojen käytöstä ei tarvitsisi lainkaan ilmoittaa, jos niiden kohteena olevassa asiassa ei ole aloitettu esitutkintaa. Jos se olisi puolestaan aloitettu, ratkaistaisiin kysymys ilmoittamisesta pakkokeinolain 10 luvun 60 §:n mukaisesti.  

Pykälän 7 momentin mukaan ilmoitusta koskevan asian käsittelyssä noudatetaan 39 §:ää. Momenttiin lisättäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävästä peitetoiminnasta, yksinomaan tietoverkossa tehtävästä valeostosta ja tietolähteen ohjatusta käytöstä ilmoittamista koskevat säännökset. Asiat käsiteltäisiin Helsingin käräjäoikeudessa. Helsingin käräjäoikeudessa on sen koko ja asiantuntemus huomioon ottaen mahdollista erikoistua salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä ilmoittamista koskeviin kysymyksiin. Istuntojärjestelyin voidaan varmistua siitä, että istuva tuomari on perehtynyt salaisia tiedonhankinta- ja pakkokeinoja koskevien asioiden käsittelyyn. Keskittäminen olisi perusteltua myös näiden tiedonhankintakeinojen käytöstä tietoisten henkilöiden lukumäärän rajoittamiseksi sekä tarvittavien turvajärjestelyjen toteuttamiseksi.  

Näiden tiedonhankintamenetelmien käytöstä ilmoittamista koskevissa asioissa olisi tuomioistuimelle välitettävä vain välttämättömät tiedot. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä salassapitovelvollisuuden toteutumiseen ja tietoturvallisuusjärjestelyihin. Momentin säännöksillä pyritään turvaamaan toimenpiteen suorittavan virkamiehen ja hänen läheistensä turvallisuutta sekä turvaamaan tiedonhankinnan tavoitteen saavuttaminen. Momentti tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että tuomioistuimelle ei tarvitsisi toimittaa tietoa siitä, kuka on tiedonhankinnan kohteena tai millä paikkakunnalla tiedonhankintaa harjoitetaan. Olennaista ja riittävää olisi epäillyn rikoksen tai rikollisen toiminnan kuvaaminen yleisellä tasolla. Asian käsittely voitaisiin tarvittaessa pitää muualla kuin tuomioistuimessa, esimerkiksi Rajavartiolaitoksen tai poliisin tiloissa. Keskeisimmät salassapitoa koskevat säännökset ovat oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (370/2007).  

Säännökset vastaisivat poliisilain 5 luvun 45 §:n 6 momentin ja 58 §:n 5 ja 7 momentin sekä rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 44 §:n 6 momentin ja 57 §:n 5 ja 7 momentin sääntelyä. Rajavartiolaitoksella ei olisi käytössä muu kuin yksinomaan tietoverkossa tehtävä peitetoiminta, joten ei olisi tarpeen säätää peitetoiminnan lupa-asiasta kuten poliisilain 45 §:n 1 ja 6 momentissa ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 44 §:n 1 ja 6 momentissa säädetään. 

58 §.Salaisten pakkokeinojen käyttäminen. Pykälän 1 momentin mukaan salaisten pakkokeinojen käyttöön Rajavartiolaitoksen suorittamassa esitutkinnassa sovelletaan pakkokeinolain 10 lukua jäljempänä säädetyin poikkeuksin. Momentti säilyisi muuttamattomana. Rajavartiolaitoksen oikeudesta käyttää yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa ja yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa sekä tietolähteen ohjattua käyttöä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen esitutkinnassa säädettäisiin kuitenkin jatkossa rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa. Tähän tehtäisiin informatiivinen viittaus pakkokeinolain 10 luvun 1 §:ssä jäljempänä kuvatusti.  

Pykälän 2 momentissa säädetään niistä salaisista pakkokeinoista, jotka eivät ole Rajavartiolaitoksen käytössä. Momenttia muutettaisiin niin, että Rajavartiolaitos saisi toimivaltuuden tietolähteen ohjattuun käyttöön ja yksinomaan tietoverkossa tehtävään peitetoimintaan ja yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoon. Rajavartiolaitoksen käytössä ei edelleenkään olisi varsinainen peitetoiminta ja valeosto.  

Pykälän 3 momentin 1 kohdassa säädetään Rajavartiolaitoksen oikeudesta telekuunteluun ja tietojen hankkimiseen telekuuntelun sijasta ja muuhun peiteltyyn tiedonhankintaan kuin pakkokeinolain 10 luvun 14 §:n 4 momentissa tarkoitettuun peiteltyyn tiedonhankintaan tietoverkossa selvitettäessä törkeää laittoman maahantulon järjestämistä taikka törkeää laittoman maahantulon järjestämistä ja siihen liittyvää ihmiskauppaa tai törkeää ihmiskauppaa.  

Rajavartiolaitokselle ehdotetaan toimivaltuutta estää ja selvittää ihmiskaupparikoksia rajavalvonnan, Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan tai Rajavartiolaitokselle säädetyn valvontatehtävän suorittamisen yhteydessä ilman liityntää laittoman maahantulon järjestämiseen. Tästä syystä momentista olisi poistettava liityntä laittoman maahantulon järjestämisen ja ihmiskaupparikosten välillä. Rajavartiolaitos voisi edelleenkin käyttää telekuuntelua ja tietojen hankkimista telekuuntelun sijasta selvitettäessä ihmiskaupparikoksia.  

Pykälän 3 momentin 2 kohdassa säädetään televalvonnasta selvitettäessä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaa rikosta. Kohtaa muutettaisiin niin, että televalvonnan toimivaltuutta laajennettaisiin kaikkiin niihin Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluviin rikoksiin, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Toimivaltuutta ei kuitenkaan laajennettaisi sotilas- ja virkarikoksiin, virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen, törkeään lahjuksen antamiseen, laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvään panttivangin ottamiseen ja panttivangin ottamisen valmisteluun eikä Rajavartiolaitokseen kohdistuviin yleisvaarallisiin rikoksiin. Näistä poikkeuksista säädettäisiin pykälän 4 momentissa.  

Tämä tarkoittaisi, että televalvonta rikoksen selvittämiseksi laajenisi seuraaviin rikoksiin: 

ihmiskaupparikos ja törkeä ihmiskaupparikos ilman liityntää törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen 

laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvä rikoslain 25 luvussa tarkoitettu törkeä vapaudenriisto 

törkeä rahanpesu 

törkeä ampuma-aserikos  

törkeä ympäristön turmeleminen 

törkeä luonnonsuojelurikos luonnonsuojelualueella  

rajavartioviranomaiseen tai Rajavartiolaitoksen ylläpidettäviin rajamerkkeihin ja rajalaitteisiin kohdistuva törkeä vahingonteko, törkeä varkaus ja törkeä moottoriajoneuvon käyttövarkaus.  

Oikeus televalvontaan selvitettäessä törkeää laittoman maahantulon järjestämistä, Rajavartiolaitoksen tarkastettavaa asiakirjaa koskevaa törkeää väärennystä, törkeää tai ammattimaista kätkemisrikosta, törkeää metsästysrikosta sekä törkeää laittoman saaliin kätkemistä säilyisi ennallaan.  

Muusta peitellystä tiedonhankinnasta kuin pakkokeinolain 10 luvun 14 §:n 4 momentissa tarkoitetusta peitellystä tiedonhankinnasta tietoverkossa säädettäisiin momentin 3 kohdassa. Toimivaltuus laajenisi kaikkiin Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluviin rikoksiin, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, 4 momentissa säädetyin poikkeuksin. Tämä tarkoittaisi, että toimivaltuus rikoksen selvittämiseksi laajenisi seuraaviin rikoksiin: 

ihmiskaupparikos ja törkeä ihmiskaupparikos ilman liityntää törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen 

laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvä törkeä vapaudenriisto 

Rajavartiolaitoksen tarkastettavaa asiakirjaa koskeva törkeä väärennys 

törkeä rahanpesu 

törkeä tai ammattimainen kätkemisrikos  

törkeä ampuma-aserikos  

törkeä metsästysrikos 

törkeä ympäristön turmeleminen 

törkeä luonnonsuojelurikos luonnonsuojelualueella  

rajavartioviranomaiseen tai Rajavartiolaitoksen ylläpidettäviin rajamerkkeihin ja rajalaitteisiin kohdistuva törkeä vahingonteko, törkeä varkaus ja törkeä moottoriajoneuvon käyttövarkaus. 

Lisäksi toimivaltuutta ehdotetaan suunnitelmalliseen, järjestäytyneeseen, ammattimaiseen, jatkuvaan tai toistuvaan rikolliseen toimintaan liittyvän kätkemisrikoksen selvittämiseen. Toimivaltuutta saisi edelleen käyttää törkeän laittoman maahantulon järjestämisen selvittämiseen kuten nykyäänkin. 

Pykälän 3 momentin uudessa 4 kohdassa säädettäisiin henkilön teknisestä seurannasta. Toimivaltuutta laajennettaisiin kaikkiin Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluviin rikoksiin, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, 4 momentissa säädetyin poikkeuksin. Toimivaltuus rikoksen selvittämiseksi laajenisi seuraaviin rikoksiin: 

ihmiskaupparikos ja törkeä ihmiskaupparikos ilman liityntää törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen 

laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvä törkeä vapaudenriisto 

Rajavartiolaitoksen tarkastettavaa asiakirjaa koskeva törkeä väärennys 

törkeä rahanpesu 

törkeä tai ammattimainen kätkemisrikos  

törkeä ampuma-aserikos  

törkeä ympäristön turmeleminen 

törkeä luonnonsuojelurikos luonnonsuojelualueella  

rajavartioviranomaiseen tai Rajavartiolaitoksen ylläpidettäviin rajamerkkeihin ja rajalaitteisiin kohdistuva törkeä vahingonteko, törkeä varkaus ja törkeä moottoriajoneuvon käyttövarkaus. 

Toimivaltuutta saisi edelleen käyttää törkeän laittoman maahantulon järjestämisen ja törkeän metsästysrikoksen selvittämiseen kuten nykyäänkin. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin poikkeuksista televalvontaan, muuhun peiteltyyn tiedonhankintaan kuin pakkokeinolain 10 luvun 14 §:n 4 momentissa tarkoitettuun peiteltyyn tiedonhankintaan tietoverkossa ja henkilön tekniseen seurantaan. Näitä toimivaltuuksia ei saisi käyttää selvitettäessä sotilas- ja virkarikoksia, virkamiehen väkivaltaista vastustamista, törkeää lahjuksen antamista, laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvää panttivangin ottamista ja panttivangin ottamisen valmistelua eikä Rajavartiolaitokseen kohdistuvia yleisvaarallisia rikoksia.  

Pykälän nykyisessä 4 momentissa säädetään Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksista 5 §:n mukaisessa muussa esitutkinnassa. Momentti siirtyisi muuttamattomana 5 momentiksi .  

59 §.Peitellystä tiedonhankinnasta päättäminen rikoksen esitutkinnassa. Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö taikka tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu rajavartiomies päättää peitellystä tiedonhankinnasta Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen selvittämiseksi.  

Operatiivisen rikostorjunnan tilanteet voivat ilmetä nopeasti ja ajankohtana, jolloin tietty yksittäinen virkamies ei ole tavoitettavissa. Tällöin kyseistä toimivaltuutta ei voida käyttää salaisen pakkokeinon käyttämisen aineellisten edellytysten täyttymisestä huolimatta. Olisi tarkoituksenmukaista, että päätöksentekotaso yhtenäistettäisiin muihin rikostorjuntaviranomaisiin nähden ja päätöksentekijöihin lisättäisiin myös tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu rajavartiomies. Päätöksentekotason muutos koskisi peiteltyä tiedonhankintaa ja peiteltyä tiedonhankintaa tietoverkossa. 

7.2  Laki rajavartiolaitoksen hallinnosta

17 § . Vaitiolovelvollisuus. Pykälän 1 momentissa säädetään Rajavartiolaitoksen henkilöstöön kuuluvan virkamiehen vaitiolovelvollisuudesta luottamuksellisesti tietoja antaneen henkilöllisyydestä, jos tiedon ilmaiseminen vaarantaisi luottamuksellisesti tietoja antaneen tai hänen läheistensä turvallisuuden. Vaitiolovelvollisuuden piiriin lisättäisiin peitehenkilönä tai valeostajana tietoverkossa toimineen henkilöllisyyttä koskeva tieto. Vaikka peitehenkilön tai valeostajan henkilöllisyyden paljastumisen riskit liittyvät ensi sijaisesti reaalimaailmassa tehtävään peitetoimintaan tai valeostoon, on tarpeen suojata myös yksinomaan tietoverkossa peitehenkilönä tai yksinomaan tietoverkossa valeostajana toimivaa.  

17 c §.Ilmaisuvelvollisuus oikeudenkäynnissä. Pykälässä säädetään edellytyksistä, joilla tuomioistuin voi velvoittaa Rajavartiolaitoksen palveluksessa olevan ilmaisemaan luottamuksellisesti tietoja antaneen henkilöllisyyttä koskevan tiedon, jos ilmoittamatta jättäminen voisi loukata asianosaisen oikeutta puolustautua asianmukaisesti tai muuten asianmukaisesti valvoa oikeuttaan oikeudenkäynnissä. Edellytyksenä määräämiselle on lisäksi, että virallinen syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta taikka sellaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta siihen . 

Luottamuksellisesti tietoja antaneen henkilön henkilöllisyyttä ei tällöinkään saa määrätä ilmaistavaksi, jos siitä ilmeisesti aiheutuisi vakavaa vaaraa hänen tai hänen läheistensä turvallisuudelle. Pykälään lisättäisiin vastaava yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan peitehenkilöä ja yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston valeostajaa koskeva rajoitus.  

Ilmaiseminen liittyy oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edistämiseen. Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ilmaistaan nimenomaisesti EIS 6 artiklan 1 kappaleessa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 1 kappaleessa. Oikeuden voi katsoa sisältyvän myös perustuslain 21 §:n 1 momentissa ilmaistuun asian asianmukaisen käsittelyn vaatimukseen. Periaatteen merkityksen voi katsoa korostuvan vakavien rikosten käsittelyssä. 

Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyviin näkökohtiin on myös perustuslakivaliokunta kiinnittänyt huomiota epäsovinnaisten rikostorjunta- ja rikostutkintamenetelmistä säätämisen yhteydessä (PeVL 5/1999 vp). Valiokunta on todennut oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluvan sen, että syytetty ja hänen puolustajansa saavat tiedon ja mahdollisuuden lausua kaikesta siitä asiaan vaikuttavasta aineistosta, jolla voi olla vaikutusta tuomioon.  

Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyviin seikkoihin myös eduskunnan hallintovaliokunta kiinnitti huomiota nyttemmin kumotun poliisilain 44 §:n muuttamisen yhteydessä (HaVM 10/2005 vp). Valiokunnan mukaan syytetyn oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei vaarannu silloin, kun peitetoiminnalla ja valeostolla saatuja tietoja ei ole käytetty syyteharkinnan perustana eikä oikeudenkäynnissä, vaan ne ovat ainoastaan auttaneet poliisitoiminnan suuntaamisessa. 

Lähtökohtana tulee olla, että oikeutta käydään avoimesti, tasapuolisesti ja saman oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jolloin kaikki asian ratkaisuun vaikuttavat tiedot on saatettava asianosaisten tietoon. Syyttäjän tai asianomistajan tehtävänä on akkusatorisessa menettelyssä näyttää toteen vastaajan syyllisyys. Näytön puute johtaa epävarmuustilanteessa asian ratkaisemiseen vastaajan eduksi. Jos esimerkiksi valeostajana toimineen henkilöllisyyttä ei voida ilmaista, tuomioistuimen harkittavaksi tulee, mikä merkitys ilmaisematta jättämisellä on näytön arvioinnin ja asian lopputuloksen kannalta. 

17 d §.Ilmaisuvelvollisuus rikosta selvitettäessä. Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen henkilöstöön kuuluva on vaitiolovelvollisuudestaan tai -oikeudestaan huolimatta velvollinen ilmaisemaan 17 §:n 1 momentissa ja 17 b §:n 1 momentissa tarkoitetun sellaisen tiedon, jonka ilmaiseminen on välttämätöntä esitutkinnan aloittamisen edellytysten arvioimiseksi, jos luottamuksellisesti tietoja antaneen on siinä ominaisuudessa syytä olettaa syyllistyneen rikokseen.  

Momenttiin lisättäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan peitehenkilö ja yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston valeostaja. Lain 17 §:ään ehdotetun muutoksen perusteella peitehenkilönä tai valeostajana tietoverkossa toimineen henkilöllisyys kuuluisi vaitiolovelvollisuuden piiriin.  

Esitutkinnan edellytysten arvioiminen koskisi sen selvittämistä ja harkitsemista, onko jotakin henkilöä syytä epäillä rikoksesta. Käytännössä kysymys olisi siitä, että henkilön on perusteltua syytä olettaa syyllistyneen rikokseen toimiessaan momentissa tarkoitetussa ominaisuudessa. 

Rikosvastuun toteuttamiseen liittyvistä syistä tieto olisi ilmaistava kaikissa tapauksissa, kun tiedon ilmaisemista voidaan pitää välttämättömänä. Momentissa edellytystä "välttämätön" käytettäisiin samassa merkityksessä kuin salaisia tiedonhankintakeinoja koskevan 3 luvun säännöksissä. Kysymyksessä oleva kynnys olisi korkea ja tarkoittaisi sitä, että esitutkinnan edellytysten arvioiminen tai rikoksen selvittäminen ei onnistu ilman peitehenkilön tai valeostajan henkilöllisyyden ilmaisemista. 

Pykälän 2 momenttia muutettaisiin vastaavalla tavalla, niin että siihen lisättäisiin Rajavartiolaitoksen henkilöstöön kuuluvan velvollisuus ilmaista 1 momentissa tarkoitetun tieto myös selvityksen saamiseksi asiassa, jossa esitutkinta on aloitettu, jos on perusteltua syytä epäillä, että yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan peitehenkilö tai yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston valeostaja on siinä tehtävässä syyllistynyt rikokseen.  

Pykälän 5 momentti koskee tilannetta, jossa tuomioistuin voi määrätä Rajavartiolaitoksen henkilöstöön kuuluvan kieltäytymisestä huolimatta, että pykälän 1 tai 2 momentissa tarkoitettu tieto on annettava vaatimuksen esittäjälle, jos kieltäytymiselle ei olisi laillista perustetta. Kyseessä on siis eräänlainen vaikenemisen murtaminen.  

Momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan jos 3 momentissa tarkoitettu asia koskisi yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa, yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa tai tietolähteen ohjattua käyttöä, asia käsiteltäisiin Helsingin käräjäoikeudessa. Muu ilmaisuvelvollisuutta koskeva asia käsiteltäisiin edelleen siinä käräjäoikeudessa, jossa se käy sopivasti päinsä. Yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa, yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa ja ohjattua tietolähdetoimintaa koskevien asioiden ohjaaminen Helsingin käräjäoikeuteen johtuisi siitä, että ehdotetun 52 §:n 7 momentin mukaan näitä tiedonhankintakeinoja koskevat asiat käsiteltäisiin Helsingin käräjäoikeudessa.  

Ehdotettu sääntely vastaisi poliisilain 7 luvun 5 §:n 5 momenttia, pakkokeinolain 10 luvun 60 §:n 7 momenttia ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 4 luvun 5 §:n 5 momenttia. 

7.3  Pakkokeinolaki

10 luku Salaiset pakkokeinot 

1 §. Soveltamisala. Pakkokeinolain 10 luvun 1 §:n 2 momenttia tarkistettaisiin siten, että momenttiin tehtäisiin informatiivinen viittaus Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalakiin yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan, yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston sekä tietolähteen ohjatun käytön osalta. Lisäksi momentissa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan ja yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttamisesta Rajavartiolaitoksessa.  

39 § . Tietolähdetoiminta ja tietolähteen ohjatun käytön edellytykset . Pykälän 2 ja 4 momenttiin tehtäisiin muutokset, jotka johtuvat tietolähteen ohjatun käytön toimivaltuudesta.  

40 §.Tietolähteen ohjatusta käytöstä päättäminen . Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännös päätöksenteosta Rajavartiolaitoksessa. Tietolähteen ohjatusta käytöstä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen selvittämiseksi päättäisi Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö taikka tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu rajavartiomies.  

7.4  Poliisilaki

5 luku Salaiset tiedonhankintakeinot 

1 §.Soveltamisala ja määritelmät . Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä huomioidaan Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalakiin ehdotetut uudet toimivaltuudet. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin informatiivinen viittaus yksinomaan tietoverkossa tehtävään peitetoimintaan, yksinomaan tietoverkossa tehtävään valeostoon ja tietolähteen ohjattuun käyttöön, joista säädettäisiin Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalaissa. Lisäksi momenttiin ehdotetaan otettavaksi lyhyt kuvaus yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan ja yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston päätöksenteosta.  

7.5  Laki henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa

12 §. Tietolähdetietojen käsittely. Pykälässä säädetään niistä henkilötiedoista, joita Rajavartiolaitos saa käsitellä Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 36 §:ssä tarkoitetusta henkilöstä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi viittaus myös pakkokeinolain 10 luvun 39 §:ään, jossa säädetään rikoksen selvittämiseen liittyvästä tietolähdetoiminnasta. Tietolähteen rekisteröinnistä ja kirjaamisesta säädetään lisäksi esitutkinnasta, pakkokeinoista ja salaisesta tiedonhankinnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (122/2014) 3 luvun 13 §:n 2 momentissa ja 14 §:ssä.  

7.6  Tuloverolaki

92 b §.Todistelupalkkiot, vihjepalkkiot ja tietolähdetoiminnasta maksettavat palkkiot . Luonnollisen henkilön saaman tulon veronalaisuudesta säädetään tuloverolaissa. Suomen verojärjestelmä perustuu laajaan tulokäsitteeseen, jonka mukaan veronalaista tuloa ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot, jos niitä ei ole erikseen säädetty verovapaiksi.  

Pykälän 2 kohdan mukaan veronalaista tuloa eivät ole viranomaisen maksama tai välittämä korvaus tai palkkio rikoksen estämistä, rikoksen selvittämistä, rikoksentekijän kiinni saamista tai rikoksella saadun hyödyn takaisin saamista edesauttaneesta tiedosta. Kohta koskisi jatkossa myös Rajavartiolaitoksen rikosten estämiseen ja selvittämiseen liittyvien tehtävien hoitamiseksi merkityksellisten tietojen vastaanottamisesta tietolähteelle maksettua palkkiota.  

Pykälään 3 kohdan mukaan veronalaista tuloa ei ole viranomaisen maksama palkkio sotilastiedustelusta annetussa laissa ja poliisilaissa tarkoitetulle tietolähteelle tiedustelutehtävien hoitamiseksi merkityksellisten tietojen hankkimisesta. Kohtaan lisättäisiin säännös myös Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalaissa tarkoitetulle tietolähteelle rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyvien tehtävien hoitamiseksi merkityksellisten tietojen hankkimisesta maksetun palkkion verovapaudesta. Tämä on perustelua sääntelyn johdonmukaisuuden ja tietolähteen kattavan suojan varmistamiseksi. On tärkeää, että tiedon antaneen henkilöllisyys ei paljastu verotuksen yhteydessä. Palkkion verovapautta puoltaa myös se, että tietolähteelle maksettavat palkkiot olisivat varsin satunnaisia ja vähäisiä.  

11.1  Yleiset lähtökohdat

Esityksen nykytilan kuvauksessa sekä säännöskohtaisissa perusteluissa on jo edellä arvioitu perustuslakiin sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ja suojaamiseen liittyviä kysymyksiä siltä osin kuin niillä on vaikutusta siihen, minkälaisiksi ehdotetut säännökset muodostuvat ja miten niitä tulisi tulkita. Huomioon on otettu myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja EIT:n kannanotot. 

Rikostorjunnan toimenpiteillä puututaan perustuslaissa turvatuista perusoikeuksista erityisesti perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, 9 §:n 1 momentissa turvattuun liikkumisvapauteen, 10 §:ssä turvattuun yksityiselämän suojaan ja 15 §:ssä turvattuun omaisuuden suojaan. Lisäksi ehdotuksia arvioitaessa merkitystä on myös perustuslain 21 §:n säännöksillä oikeusturvasta. Samaan aikaan on selvää, että rikosten estäminen ja selvittäminen on tavoite, jonka saavuttamista yleinen etu ja yhteiskunnallinen intressi voimakkaasti edellyttää. 

Perustuslain kannalta merkityksellisimpinä ovat esitykseen sisältyvät lainsäädäntömuutokset, joilla annettaisiin Rajavartiolaitokselle uusia yksilöön kohdistuvia tai yksilön oikeuksia rajoittavia toimivaltuuksia tai joilla muuten laajennettaisiin jo olemassa olevia toimivaltuuksia.  

Perustuslakivaliokunta on käsitellessään pakkokeinolain sääntelyä todennut, että kyseessä on perus- ja ihmisoikeusherkkä sääntelykohde, jossa on sovitettava yhteen perus- ja ihmisoikeuksien turvaamia seikkoja rikosten selvittämisen ja muiden vastaavien painavien yhteiskunnallisten intressien kanssa ja jossa korostuvat vaatimukset sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta, välttämättömyydestä sekä oikeusturvasta. Lisäksi vaatimuksella sopusoinnusta Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa, sellaisena kuin sopimuksen sisältö täsmentyy Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä, on tällaisessa sääntelyssä suuri merkitys. (PeVL 98/2022 vp, kappale 1). 

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että pakkokeinojen ja esitutkinnan sääntelylle on ollut ominaista kehitys, jossa toimivaltuuksia lisätään tai niitä laajennetaan vähittäin. Lainmuutoksilla toteutettavat toimivallan laajennukset voivat sinänsä olla vähäisiä, mutta välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa on otettava huomioon myös jo aiemmin säädetyt valtuudet. Vähäinenkin laajennus toimivaltuuteen, jonka perustuslakivaliokunta on aikaisemmassa lausunnossa arvioinut olevan valtiosääntöoikeudellisesti moitteeton, voi antaa aihetta muuttaa välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden arviointia. (PeVL 98/2022 vp, kappale 2; PeVL 99/2023 vp, kappale 3). 

Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksessa ehdotetaan Rajavartiolaitokselle sekä kokonaan uusia toimivaltuuksia että eräisiin jo olemassa oleviin toimivaltuuksiin muutoksia, joista osa on luonteeltaan toimivaltuuden käyttöalaa laajentavia. Perusoikeuksien rajoittamisen sallittavuutta tulee arvioida paitsi yksittäisiin perusoikeussäännöksiin mahdollisesti sisältyvien lakivarausten kannalta myös perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta. Rajoittamisen yleiset edellytykset koskevat ennen muuta vaatimusta säätää rajoituksesta lailla, rajoituksen tarkkarajaisuutta ja täsmällisyyttä, rajoittamisen perusteena olevien syiden hyväksyttävyyttä, suhteellisuusvaatimuksen täyttymistä perusoikeutta rajoitettaessa, rajoitukseen liittyvien oikeusturvajärjestelyjen riittävyyttä ja rajoituksen ristiriidattomuutta Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa (PeVM 25/1994 vp, s. 4–6). 

Perusoikeuksien rajoitusperusteiden tulee olla hyväksyttäviä. Rajoittamisen tulee olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima, kuten esimerkiksi muiden perusoikeuksen tai muun painavan yhteiskunnallisen intressin turvaaminen. Perusoikeusrajoitusten on oltava suhteellisuusvaatimuksen mukaisia. Rajoitusten tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Rajoitus on sallittu ainoastaan, jos rajoituksen taustalla oleva tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Rajoitus ei saa mennä myöskään pidemmälle kuin on perusteltua, kun otetaan huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään (PeVM 25/1994, s. 5). 

Yleisten rajoitusedellytysten perusteella Rajavartiolaitoksen toimenpiteen kohteena olevan henkilön perusoikeuksiin kohdistuvat rajoitukset eivät saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Merkityksellinen on erityisesti yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus, EIS; SopS 18 ja 19/1990; sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna SopS 71 ja 72/1994, SopS 85 ja 86/1998, SopS 8 ja 9/2005, SopS 6 ja 7/2005 sekä SopS 50 ja 51/2010). Lisäksi merkitystä on erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevalla kansainvälisellä yleissopimuksella (SopS 7 ja 8/1976; KP-sopimus). Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta erityisen merkityksellisiä artikloita tässä esityksessä tehtävän tarkastelun kannalta on sopimuksen 5 artikla oikeudesta vapauteen ja turvallisuuteen sekä 8 artikla oikeudesta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta, 10 artikla sananvapaudesta ja 13 artikla oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. KP-sopimuksen kannalta merkityksellisiä määräyksiä ovat tehokkaita oikeussuojakeinoja koskeva 2 artikla, oikeutta vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen koskeva 9 artikla ja yksityiselämän, perheen, kodin tai kirjeenvaihdon suojaa koskeva 17 artikla. 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä (erityisesti Weber ja Saravia v. Saksa, 29.6.2006, kohta 95, Liberty ja muut v. Yhdistynyt Kuningaskunta, 1.10.2008, kohta 59—60, Zakharov v. Venäjä, 4.12.2015, kohta 229—230 ja Szabó ja Vissy, 12.1.2016, kohta 89) on korostettu muun muassa toimivaltaperusteiden täsmällistä ja ennakoitavaa laintasoista määrittelyä, välttämättömyyskriteerin tiukkaa tulkintaa, objektiivisia perusteita välttämättömien tietojen saamiselle, tuomioistuimen tai riippumattoman hallinnollisen elimen etukäteisvalvontaa, riippumatonta jälkikäteisvalvontaa ja tuomioistuimessa toteutettavan oikeusturvan saatavuutta. 

Esityksen sisältöön vaikuttaa myös perustuslain 2 §:n 3 momentti, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Esityksessä on siksi pyritty viranomaistoimivaltuuksien kattavaan ja täsmälliseen sääntelyyn. 

11.2  Salaiset tiedonhankinta- ja pakkokeinot

Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain salaisia tiedonhankintakeinoja koskevaan 3 lukuun ja salaisia pakkokeinoja koskevaan 4 lukuun ehdotetaan eräitä perusoikeusrajoitusten kannalta merkityksellisiä muutoksia. Merkitystä on tässä tarkastelussa ennen kaikkea perustuslain 10 §:llä, jonka 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu ja henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.  

Perustuslain 10 §:n 2 momentin mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen voidaan saman pykälän 4 momentin perusteella säätää muun muassa yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa. 

Rikoksen tutkinnan voidaan sanonnallisesti ymmärtää tarkoittavan vain jo tehtyjen rikosten selvittämistä. Rikoksen tutkintana pidetään perustuslain 10 §:n 4 momentissa tarkoitetussa mielessä kuitenkin myös sellaisia toimenpiteitä, joihin ryhdytään jonkin konkreettisen ja yksilöidyn rikosepäilyn johdosta, vaikka rikos ei vielä olisi ehtinyt toteutuneen teon asteelle. Näin ollen esimerkiksi televalvontaa on katsottu perustuslain 10 §:n 4 momentin estämättä voitavan käyttää tiettyjen rikosten estämiseen (PeVL 5/1999 vp, s. 2; PeVL 2/1996 vp, s. 2–3).  

Perustuslakivaliokunta otti kyseisen lainkohdan tulkintaan kantaa myös perustuslain muuttamista koskeneessa mietinnössään PeVM 4/2018 vp (s. 5–6). Valiokunta toteaa, että perustuslain 10 §:n 4 momentin rajoituslauseketta on jo ennen uuden perustuslain voimaantuloa (esim. PeVL 2/1996 vp, PeVL 5/1999 vp) tulkittu varsin johdonmukaisesti siten, että rikoksen tutkintana pidetään sellaisia toimenpiteitä, joihin ryhdytään jonkin konkreettisen ja yksilöidyn rikosepäilyn johdosta, vaikka rikos ei olisi vielä edennyt toteutuneen teon asteelle. Valiokunta on pitänyt tärkeänä, että toimenpiteen valtiosääntöoikeudellisen sallittavuuden edellytyksenä oleva konkreettinen ja yksilöity rikosepäily tuodaan selvästi esille myös säännöksen sanamuodossa. Perustuslakivaliokunnan näkemyksillä on erityisesti merkitystä arvioitaessa rikoksen estämiseen liittyviä toimivaltuuksia (PeVL 2/1996 vp, 5/1999 vp, 37/2002 vp ja 11/2005 vp). Tältä osin tulkinta on vakiintunut eikä siitä ole epäselvyyttä. 

11.3  Oikeusturva

Perusoikeuksia rajoitettaessa on huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä. Oikeusturvavaatimus on siten yksi perusoikeuksien yleisistä rajoitusedellytyksistä (PeVM 25/1994 vp, s. 4–5). 

Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksessa ehdotettuihin salaisiin tiedonhankinta- ja pakkokeinoihin liittyy seuraavia oikeusturvajärjestelyjä. Salaisista tiedonhankintakeinoista televalvonnan (16 §) ja henkilön teknisen seurannan (29 §) käyttäminen edellyttäisi tuomioistuimen lupaa (Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 18 ja 30 §). Salaisista pakkokeinoista tuomioistuimen lupaa edellyttäisi telekuuntelu ja tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta (pakkokeinolain 10 luku 5 §), televalvonta (pakkokeinolain 10 luku 9 §) ja henkilön tekninen seuranta (pakkokeinolain 10 luku 22 §).  

Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 18 ja 30 §:n mukaan tuomioistuimelle esitettävässä televalvonnan ja henkilön teknistä seurannan käyttämiseen liittyvässä vaatimuksessa olisi esitettävä muun muassa toimenpiteen perusteena oleva rikos ja sen oletettu tekoaika sekä henkilö, jonka voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän rikokseen. Lisäksi tulisi ilmoittaa tosiseikat, joihin henkilöön kohdistuva epäily ja salaisen tiedonhankintakeinon käyttämisen edellytykset perustuvat. 

Pakkokeinolain 10 luvun 5, 9 ja 22 §:n mukaan telekuuntelun ja tietojen hankkimisen telekuuntelun sijasta, televalvonnan ja henkilön teknisen seurannan käyttämiseen liittyvässä vaatimuksessa olisi esitettävä muun muassa epäilty rikos ja sen tekoaika sekä tosiseikat, joihin epäiltyyn kohdistuva rikosepäily ja salaisen pakkokeinon käyttämisen edellytykset perustuvat. 

Oikeusturvaan liittyvät myös säännökset salaisten tiedonhankinta- ja pakkokeinojen käytöstä ilmoittamisesta. Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 52 §:n mukaan muun muassa televalvonnasta, peitellystä tiedonhankinnasta ja teknisestä tarkkailusta on viipymättä ilmoitettava tiedonhankinnan kohteelle kirjallisesti sen jälkeen, kun tiedonhankinnan tarkoitus on saavutettu. Salaisen tiedonhankintakeinon käytöstä on kuitenkin ilmoitettava tiedonhankinnan kohteelle viimeistään vuoden kuluttua sen käytön lopettamisesta. Pakkokeinolain 10 luvun 60 §:n mukaan muun muassa epäiltyyn kohdistetusta telekuuntelusta, tietojen hankkimisesta telekuuntelun sijasta, televalvonnasta, peitellystä tiedonhankinnasta ja teknisestä tarkkailusta on viipymättä ilmoitettava hänelle kirjallisesti sen jälkeen, kun asia on saatettu syyttäjän harkittavaksi, taikka esitutkinta on muuten päätetty tai se on keskeytetty. Pakkokeinosta on kuitenkin ilmoitettava epäillylle viimeistään vuoden kuluttua sen käytön lopettamisesta. 

Säännökset liittyvät myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklaan, jonka mukaan jokaisella, jonka sopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt. Perustuslakivaliokunta on sotilastiedustelulakia koskevassa lausunnossaan todennut, että tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoittamista koskeva sääntely luo merkittävän oikeusturvatakeen, vaikka kyse on jälkikäteisestä ilmoittamisvelvollisuudesta (PeVL 36/2018 vp, s. 8).  

Ehdotettujen salaisten tiedonhankinta- ja pakkokeinojen toimivaltuuksien kannalta merkityksellisiä ovat myös Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain ja pakkokeinolain säännökset kuuntelu- ja katselukiellosta (44 §; 10 luvun 52 §), tietojen hävittämisestä (49 §; 10 luvun 57 §), pakkokeinolain mukaisen telekuuntelun sekä televalvonnan, teknisen kuuntelun ja teknisen laitetarkkailun keskeyttämisestä (50 §; 10 luvun 58 §) sekä kiireellisessä tilanteessa saadun tiedon hävittämisestä (51 §; 10 luvun 59 §). Säännöksillä pyritään varmistamaan sekä tiedonhankinnan kohteen että sivullisten oikeusturva, koska säännökset rajoittavat salaisten tiedonhankinta- ja pakkokeinojen käyttämistä ja keinoilla saatujen tietojen hyödyntämistä silloin, kuin kyseisille toimille ei ole edellytyksiä.  

11.4  Arviointi

Perustuslakivaliokunta on muun muassa poliisin, Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen virka-apusääntelyä arvioidessaan korostanut, että rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen ovat poliisille kuuluvia tehtäviä (PeVL 3/2022 vp). Perustuslakivaliokunta on katsonut, että poliisille kuuluvien tehtävien ja toimivaltuuksien osoittaminen muulle viranomaiselle on poikkeuksellista ja edellyttää erityisiä perusteita (PeVL 6/2018 vp, s. 2, PeVL 67/2016 vp, s. 3, PeVL 36/2024). Poliisin käytössä olevien toimivaltuuksien kanssa samojen valtuuksien säätäminen toiselle esitutkintaviranomaiselle ei välttämättä ole sopusoinnussa perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin kuuluvan välttämättömyysvaatimuksen näkökulmasta (PeVL 10/2016 vp, s. 3, PeVL 49/2014 vp, s. 2/I, PeVL 37/2002 vp, s. 1–2 ja PeVL 2/1996 vp, s. 3/I). Perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt myöskään asianmukaisena, että poliisille lähtökohtaisesti kuuluvia toimivaltuuksia osoitetaan muille viranomaisille yksinomaan viranomaisten resursseihin liittyvillä perusteilla (PeVL 21/2024 vp). 

Salaisen tiedonhankinta- tai pakkokeinon käyttökelpoisuus, hyödyllisyys tai tarpeellisuus jonkin rikoksen estämisessä tai selvittämisessä ei ole ratkaisevassa asemassa arvioitaessa sitä, pitäisikö keinon käyttö sallia kyseisen rikoksen estämisessä tai selvittämisessä. Toimivaltuutta ei tee välttämättömäksi pelkästään havainto valtuuden tehokkuudesta (PeVL 36/2002 vp, s. 6). Perusoikeusrajoitusta voidaan pitää välttämättömänä, jos rikosta ei pystytä useinkaan selvittämään ilman pakkokeinon käyttämistä (PeVL 32/2013 vp, s. 4).  

Perustuslakivaliokunnan mukaan eri rikostorjuntaviranomaisten toimivaltuuksien epäsymmetria ei sellaisenaan ole perusoikeuksien rajoitusedellytysten vaatima painava yhteiskunnallinen tarve, joka perustelisi toimivaltuuksien välttämättömyyden (PeVL 36/2024, kappale 9, PeVL 21/2024 vp, kappale 3, PeVL 6/2018 vp, s. 2, PeVL 10/2016 vp, s. 3, PeVL 49/2014 vp, s. 2). Valiokunta on erityisesti painottanut, että poliisilla on perusoikeuksiin kajoamista sisältävien valtuuksien käyttöön erityinen koulutus ja kokemus (PeVL 67/2016 vp, s. 3). 

Näin ollen vaikka muille rikostorjuntaviranomaisille on säädetty oikeus käyttää tiettyjä salaisia tiedonhankinta- tai pakkokeinoja, on kuitenkin perusoikeuksien rajoittamisedellytyksistä rajoituksen hyväksyttävyyttä sekä rajoituksen suhteellisuutta arvioitava erikseen kunkin Rajavartiolaitoksen käyttöön ehdotettavan keinon osalta. Kullekin toimivaltuudelle on kyettävä esittämään Rajavartiolaitoksen rikostorjuntatehtäviin liittyvä painava peruste, joka osoittaa toimivaltuuden välttämättömyyden. Keskeistä on, voidaanko pitää hyväksyttävänä ja välttämättömänä sitä, että Rajavartiolaitokselle lisätään sellaisia rikostorjuntaan liittyviä toimivaltuuksia, jotka kuuluvat lähtökohtaisesti poliisille sisäisen turvallisuuden ja rikostorjunnan yleisviranomaisena.  

Salaisten pakkokeinojen käytölle on korkeat selvitettävän rikoksen vakavuustasoa koskevat vaatimukset ja muutenkin tiukat käyttöä koskevat edellytykset erityisesti perusoikeuksiin puuttumiseen liittyen. Huomioon tulee ottaa perusoikeuksien rajoitusedellytykset, joiden vuoksi rajoitusten tulee muun ohessa olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimia, suhteellisuusvaatimuksen mukaisia ja välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi.  

Salaiset tiedonhankinta- ja pakkokeinot muodostavat kokonaisuuden. Niitä tarvitaan eri tutkinnoissa ja tutkintojen sisälläkin eri vaiheessa riippuen siitä, mitä tietoa vaaditaan yksittäisen rikoksen estämiseen tai selvittämiseen. Salaisia tiedonhankinta- ja pakkokeinoja käytetään vain siinä laajuudessa kuin on välttämätöntä. Salaisten tiedonhankinta- ja pakkokeinojen käyttö yleensä etenee lievemmästä keinosta vakavampaan ja keinovalikoima on tapauskohtainen. 

Ihmiskauppa, törkeä ihmiskauppa, laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvä törkeä vapaudenriisto, Rajavartiolaitoksen tarkastettavaa asiakirjaa koskeva törkeä väärennys, törkeä rahanpesu sekä törkeä tai ammattimainen kätkemisrikos ovat ammattimaista ja laajamittaista rikollisuutta, jolla voi olla yhtymäkohtia muuhun vakavaan rikollisuuteen. Ne ovat yleensä myös rajat ylittävää rikollisuutta. Törkeään ympäristön turmelemiseen ja törkeään luonnonsuojelurikokseen voi liittyä merkittävän taloudellisen hyödyn tavoittelu. Rajavartioviranomaiseen tai Rajavartiolaitoksen ylläpidettäviin rajamerkkeihin ja rajalaitteisiin kohdistuva rikos voi puolestaan pyrkiä horjuttamaan kansallista turvallisuutta.  

Näin vakavien rikosten kohdalla korostuu paitsi rikosten selvittämisintressi, myös rikosten estäminen etenkin silloin, kun on kyse ihmisten salakuljetuksesta ja muusta hyväksikäytöstä tai menetetyistä ympäristö- tai luonnonarvoista. 

Peruste toimivaltuuksien ehdotetulle lisäämiselle on sanottujen toimivaltuuksien välttämättömyys vakavien rikosten estämisessä ja selvittämisessä. Kyseessä olevilla toimivaltuuksilla saattaa olla ratkaiseva merkitys Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvien vakavien rikosten selvittämisessä ja lukumääräisesti vähemmin määrin myös niiden estämisessä. Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksien laajentamista ehdotetulla tavalla puoltaa vakavien rikosten selvittämisintressi, rikosten uhrien oikeudet samoin kuin rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuus.  

Televalvontaa, peiteltyä tiedonhankintaa, henkilön teknistä seurantaa sekä yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa ja valeostoa sekä ohjattua tietolähdetoimintaa koskevilla toimivaltuuksilla puututtaisiin etenkin perustuslain 10 §:n mukaiseen yksityiselämän suojaan. Ehdotettavia säännöksiä voidaan kuitenkin edellä mainitut seikat huomioon ottaen pitää täsmällisinä ja tarkkarajaisina.  

Ehdotetut toimivaltuudet vastaavat sisällöllisesti muille esitutkintaviranomaisille perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädettyjä toimivaltuuksia. Rajavartiolaitokselle ehdotetut uudet toimivaltuudet ja käytössä olevien toimivaltuuksien laajennukset ovat jossain määrin rajoitetumpia kuin esimerkiksi poliisilla käytössä olevat toimivaltuudet. Jokaisen yksittäisen keinon käytöstä päätettäessä ja keinoa käytettäessä tulee arvioida käytön oikeasuhtaisuutta. Rajavartiolaissa säädetysti kunkin toimenpiteen kohdalla on otettava huomioon suhteellisuus-, vähimmän haitan ja tarkoitussidonnaisuuden periaatteet. 

Edellä kerrotuilla perusteilla hallituksen esityksessä ehdotetun sääntelyn arvioidaan täyttävän perusoikeuksien rajoittamisen yleiset edellytykset. Sääntely on arvioitu välttämättömäksi ja oikeasuhtaiseksi ottaen huomioon sääntelyn taustalla olevien tavoitteiden yhteiskunnallinen painavuus, erityisesti vakavien rikosten estämis- ja selvittämisintressi samoin kuin rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuus, suhteessa rajoitettaviin perusoikeuksiin. 

Lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.