4.2.4
Perus- ja ihmisoikeusvaikutukset
Terveydenhuollon palvelujen painopisteen siirto ennakoivaan ja ennaltaehkäisyyn edellyttää oikea-aikaista ja onnistunutta kohdentamista, jonka tueksi on välttämätöntä käyttää potilastietoja. Tästä hyötyvät niin alueen asukkaat sekä ryhmä- että yksilötasolla. Yksittäisen potilaan kannalta tavoitteena on ennen kaikkea hyvinvoinnin, terveyden ja elämän laadun turvaaminen ja edistäminen. Nämä vaikutukset näkyvät yksilöiden kautta myös väestötasolla.
Yksilöiden oikeuksien kannalta ehdotettavan sääntelyn arvioidaan edistävän erityisesti perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaista jokaisen oikeutta riittäviin terveyspalveluihin. Perusoikeussäännös sisältää lainsäätäjälle osoitetun velvoitteen säätää oikeudesta tarkemmin lailla. Onkin keskeistä, että terveydenhuoltolainsäädännön kokonaisuudessa on yhteys perustuslaissa turvattuihin riittäviin terveyspalveluihin. Nyt ehdotettavan sääntelyn katsotaan turvaavan ja vahvistavan yksilön oikeutta riittäviin terveyspalveluihin. Konkreettisesti yksilötasolla tämä voi tarkoittaa esimerkiksi terveydenhuollon palvelujen entistä oikea-aikaisempaa ja vaikuttavampaa kohdentamista myös proaktiivisesti ja ennakoivasti. Samalla voidaan turvata potilaan oikeuksien kannalta keskeistä hoidon jatkuvuutta. Näin ollen ehdotettavan sääntelyn arvioidaan vaikuttavan positiivisesti yksilön hyvinvointiin, elinvuosien määrään ja viime kädessä oikeuteen elämään. Palvelutarpeen ennakointi ja varhainen tunnistaminen tukevat ammattilaisten mahdollisuutta kohdentaa palveluja niihin pisteisiin, joissa potilaan kunto ei välttämättä edellytä vielä kalliita ja raskaita erikoissairaanhoidon palveluja. Hyvinvointialueiden toiminnassa päästään entistä aktiivisemmin havaitsemaan ja myös tavoittamaan sellaiset potilaat, jotka ovat palvelujen ja hoidon tarpeen piirissä, potilaan oikeuksia, kuten yksityiselämän suojaa, kunnioittaen.
Aktiivisemmalla ennakoinnilla ja ennaltaehkäisyllä voidaan mahdollisesti tavoittaa ja tukea sellaisiakin ihmisryhmiä, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta tai voimavaroja itse hakeutua palvelujen piiriin oikea-aikaisesti. Kaikilla ei myöskään ole välttämättä sellaista tietoa käytössään, jonka perusteella he osaisivat itse hakeutua palvelujen piiriin ennen kuin esimerkiksi sairaus on edennyt jo erikoissairaanhoitoa vaativaan vaiheeseen. Esimerkiksi terveystarkastuksia järjestetään jo tällä hetkellä kohdentaen niitä tietyille riskiryhmille, mutta nykysääntely ei mahdollista sitä, että kutsu tällaiseen tarkastukseen voitaisiin lähettää tällaiseen riskiryhmään kuuluvalle. Näin ollen riskiryhmään kuuluvan yksilön tulisi usein olla kykenevä aktiivisesti etsimään tietoa esimerkiksi hyvinvointialueen sivuilta, jotta hän osaisi oma-aloitteisesti hakeutua terveystarkastukseen. Useat henkilöt jäävät vaille tietoa heille suunnatusta tarpeenmukaisesta terveystarkastuksesta silloin, kun se on yleisen tiedottamisen ja yksilön aktiivisen tiedonetsinnän varassa.
Ehdotettavan sääntelyn voidaankin katsoa tukevan kansallisen ennakoivan ja ennaltaehkäisevän terveydenhuollon järjestämistä siten, että palvelut onnistutaan kohdentamaan tarveperiaatteen mukaisesti oikea-aikaisemmin sinne, missä on eniten tarvetta. Tarveperiaatteen ohjaava merkitys on erityisen korostunut silloin, kun kyse on niukoista resursseista. Kokonaisuus turvaa siten myös riittävien terveyspalvelujen toteutumista, kun resurssit saadaan vaikuttavasti kohdennettuna riittämään mahdollisimman monelle. Samalla tällainen palvelujen kohdentaminen tukee terveydenhuollon tosiasiallista yhdenvertaisuutta ja esimerkiksi terveyserojen kaventamisen tavoitetta. Potilastietojen hyödyntäminen tähän tarkoitukseen on näin ollen välttämätöntä, jotta ennakoiva terveydenhuolto edistää riittävien terveyspalvelujen saatavuutta, tosiasiallista yhdenvertaisuutta sekä turvaa terveydenhuollon resurssien riittävyyttä.
Yhdenvertaisuuden osalta on samalla huomioitava, että kaikkia henkilöitä ei pystytä tavoittamaan tämän esityksen tarkoittamalla tavalla potilastietoanalyysiin pohjautuvalla kohdentamisella tai muulla tavalla. Ennakoivien palvelujen toteuttaminen pelkästään potilastietoanalyysillä jättäisikin palvelujen ulkopuolelle sellaiset henkilöt, joiden tietoja ei ole rekisterissä. Tällaisille henkilöille on mahdoton kohdentaa palveluja potilastietoja analysoimalla, mutta näille ryhmille voidaan silti tarjota tai saattaa saataville ennakoivan terveydenhuollon kokonaisuuteen kuuluvia palveluja muilla tavoilla. Esimerkiksi seulontoja ja terveystarkastuksia toteutetaan jo nyt muillakin menetelmillä, ja kohdentamista voi olla tarkoituksenmukaista toteuttaa esimerkiksi ikäryhmittäin, mikä ei edellytä samalla tavalla potilastietojen avulla kohdentamista. Näiden jo nyt käytössä olevien menetelmien arvioidaan näin ollen olevan riittäviä siihen, että kaikki henkilöt ovat yhdenvertaisesti näiden palvelujen tavoitettavissa.
Yksilön kannalta on huomioitava myös mahdolliset terveydenhuollon maksut. Tällä on merkitystä erityisesti siltä kannalta, että kyse olisi mahdollisesti palveluista, joita tarjottaisiin yksilöille proaktiivisesti. Esimerkiksi terveystarkastukset ovat asiakkaalle maksuttomia. Terveystarkastuksista seuraavista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista voidaan sen sijaan joissain tapauksissa periä asiakasmaksulain (734/1992) ja -asetuksen mukaiset maksut. Asiakasmaksulain 11 §:ssä säädetään maksujen alentamisesta tai perimättä jättämisestä. Hyvinvointialueen päätöksellä maksujen huojentamisia tai vapautuksia voidaan soveltaa tulosidonnaisten maksujen lisäksi myös terveydenhuollon tasasuuruisiin maksuihin. Laki korostaa maksujen huojentamisen ensisijaisuutta suhteessa toimeentulotukeen.
Ehdotettava sääntely on merkityksellinen myös hoitovajeiden korjaamisessa. Eniten hoidosta hyötyvien potilaiden tunnistaminen ja hoitoon kutsuminen on yksi keino korjata hoitovajeita. Potilasryhmäkohtainen merkitys vaihtelee. Ehdotettavan sääntelyn onkin tarkoitus mahdollistaa se, että hyvinvointialue voi arvioida, mikä potilasryhmä ja millä menetelmillä hyötyisi ennakoivien toimenpiteiden hyödyntämisestä kaikista eniten ja näin määrittää kohderyhmää esimerkiksi hoitovajeiden korjaamisen osalta.
Ennakoivissa palveluissa ja niiden toteuttamisessa voi olla kyse profiloinnista. Tätä on arvioitu laajemmin kohdassa 4.2.5 tietosuojavaikutukset. Profilointi on kuitenkin merkityksellistä myös yhdenvertaisuuden ja syrjinnän kannalta. Lainvalmistelun tasolla profilointiin voidaan ottaa kantaa vain yleisesti, sillä yksilön oikeuksien turvaamisen kannalta on tarkoituksenmukaista, että arviointi tapahtuu ennen tehtävien ja teknologian tosiasiallista käyttöönottoa. Tällöin on tiedossa teknologia, siihen liittyvät riskit, toteutettava palvelu, miten palvelua toteutetaan, mitä ratkaisuja siinä tehdään ja miten potilastietoja on välttämätöntä sen hoitamiseksi käsitellä. Näin ollen profiloinnin riskit, kuten mahdollinen syrjintäriski, on syytä arvioida ennen toteutusta, jotta arvioinnissa voidaan huomioida tosiasialliset riskit ja keinot niiden poistamiseksi ja minimoimiseksi.
Kaikki henkilöt eivät välttämättä halua olla aktiivisemmin tarjottavien terveydenhuollon palvelujen kohteena. Terveydenhuollon palvelut ovat lähtökohtaisesti vapaaehtoisia. Tämä kytkeytyy myös perustuslaissa turvattuun yksilön itsemääräämisoikeuteen ja potilastietojen käsittelyn kohdalla erityisesti tiedolliseen itsemääräämisoikeuteen. Potilaalle onkin turvattava mahdollisuus ilmaista kantansa palveluihin, kuten muidenkin terveydenhuollon palvelujen yhteydessä. Potilaan itsemääräämisoikeus ilmenee tavallisen lain tasolla erityisesti potilaslain 6 §:n itsemääräämisoikeutta koskevassa säännöksessä. Tämä potilaan itsemääräämisoikeus tulee huomioida täysimääräisesti myös ennakoivan terveydenhuollon palvelujen kokonaisuudessa jo niiden suunnittelusta alkaen. Valmistelussa arvioitiin, ettei itsemääräämisoikeuden turvaaminen edellytä tässä yhteydessä esimerkiksi erillisestä kielto-oikeudesta säätämistä. Jo nykyinen lainsäädäntökokonaisuus edellyttää, että potilasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Nykyisestä lainsäädäntökokonaisuudesta voidaan katsoa seuraavan, että potilaan kielto esimerkiksi yhteydenottoon tulee huomioida ja toteuttaa. Erillinen sääntely voisi luoda tarpeettomia, erillisiä prosesseja ja myös haitata potilaan omaa mahdollisuutta vaikuttaa oikeuksiinsa.
Potilaan oikeuksien kannalta tulee huomioida EU:n yleisen tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän läpinäkyvyyden merkitys. Ennakoivat terveydenhuollon palvelut ja niihin liittyvä potilastietojen käsittely edellyttävät läpinäkyvää informointia, jotta potilaalla on oikeus toteuttaa esimerkiksi itsemääräämisoikeuttaan. Nyt ehdotettavalla sääntelyllä arvioidaan voitavan turvata myös läpinäkyvyyttä, kun oikeustila potilastietojen käsittelyn osalta selkenee ja siten käytännöt ja niistä tiedottaminen yhdenmukaistuvat. Hyvinvointialueiden on helpompaa huolehtia potilaiden läpinäkyvästä informoimisesta, kun palvelut ja niihin liittyvä henkilötietojen käsittely suunnitellaan sääntelyn mukaisiksi ja hoidetaan esimerkiksi tarpeenmukaisista tietosuojavaikutusten arvioinneista.
Ehdotettava sääntely mahdollistaa potilastietojen ja teknologian hyödyntämisen ennakoivan terveydenhuollon kokonaisuudessa. Sääntely ei muodosta tähän velvoitetta, vaan esityksessä tarkoitettavia terveydenhuoltolain mukaisia tehtäviä voi toteuttaa myös muilla menetelmillä. Näin ollen on mahdollista, että muodostuu alueellisia eroja siihen, minkälaisia ja kuinka vaikuttavia ennakoivan terveydenhuollon palveluja hyvinvointialueiden asukkaille tarjotaan. Tämä on aiheellista alueellisen yhdenvertaisuuden kannalta. Lisäksi käytännöt esimerkiksi potilaiden tavoittamiseksi ja palvelujen tarjoamiseksi voivat muodostua erilaisiksi. Lähtökohdiltaan näiden mahdollisten erojen katsotaan olevan perusteltua hyvinvointialueiden itsehallinnon ja esimerkiksi alueiden erilaisten tarpeiden turvaamisen takaamiseksi. Hyvinvointialueilla on oltava mahdollisuus arvioida nimenomaan oman alueensa väestön ja yksilöiden tarpeita myös ennakoivan terveydenhuollon tehtävissä, ja siten palvelut ja niiden toteutustavat muodostunevat erilaisiksi.
Lakiehdotuksessa yksityiset palvelunantajat ja siten esimerkiksi työterveyshuollon rooli jäävät sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle, sillä ehdotettu käyttöoikeussääntely on kytketty hyvinvointialueen järjestämisvastuulla oleviin tehtäviin. Asukkaiden kannalta tämä tarkoittaa samalla kapeampaa tietopohjaa. Siten ennakoivia palvelujen tarjoaminen potilastietojen analyysin avulla kohdentamalla ei ole mahdollista sille osalle väestöä, joiden tietoja ei ole hyvinvointialueen omassa rekisterissä. Näitä lakisääteisiä palveluja tarjotaan lakiehdotuksen jälkeen myös muilla, aiemminkin käytössä olleilla tavoilla.
Ehdotettava sääntely on potilastietojen käsittelyn osalta merkityksellinen yksityiselämän suojan kannalta. Potilastiedot ovat EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamia erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Valtiosääntöoikeudellisesti niiden katsotaan olevan arkaluontoisia henkilötietoja. Ehdotettava sääntely kohdistuu potilastietoihin ja sen voidaan katsoa laajentavan potilastietojen käsittelyä joiltain osin. On tärkeää tunnistaa riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti ne riskit ja uhat, jotka mahdollisesti seuraavat potilastietojen käsittelystä esimerkiksi terveystarkastuksen kohdentamisen tehtävässä. Toisaalta ehdotettavalla sääntelyllä ei ehdoteta kerättäväksi uusia tietoja tai velvoiteta siihen. Kyse on jo rekisterissä olemassa olevista potilastiedoista, joiden käsittely tähtäisi nimenomaan potilaan hoitoon ja siihen liittyviin tehtäviin. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantulon myötä omaksunut kannan, jonka mukaan lähtökohtaisesti on riittävää, että perustuslain 10 §:n yksityiselämän suojaan kuuluva henkilötietojen suoja tulee turvatuksi silloin, kun noudatetaan EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksia. Tässä esityksessä ehdotettavan sääntelyn suhde EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen on arvioitu kattavasti. Lisäksi on huomionarvoista, että potilaan hoitoon liittyvässä potilastietojen käsittelyssä noudatetaan myös asiakastietolain vaatimuksia.
Valtiosääntöoikeudellisesti arkaluontoisten tietojen käsittely, kuten potilastietojen käsittely, on eduskunnan perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisesti rajattava välttämättömään. Käyttöoikeussääntelyllä turvataan esimerkiksi sitä, että jo tietoteknisen toteutuksen tasolta turvataan sitä, etteivät potilastiedot ole määrittämätön henkilöjoukon ulottuvilla, vaan ammattihenkilöiden oikeus potilastietojoukkoon on järjestelmässä rajattu noudattaen käyttöoikeussääntelyä. Välttämättömyyskriteeri on turvattu myös nyt ehdotettavassa sääntelyssä muun muassa edellyttämällä käyttöoikeuden rajaamista. Näissä tehtävissä käyttöoikeus tulee rajata ammattihenkilöön, joka hoitaa laissa nimenomaisesti tarkoitettuja terveydenhuoltolain 13 §:n, 14 §:n ja 24 §:n mukaisia tehtäviä. Tällöin kuka tahansa ammattihenkilö ei voi saada pääsyä ennakoivan terveydenhuollon palvelujen hoitamisen edellyttämiin potilastietoihin ja niiden käsittelyyn. Kohdassa 4.2.3 on tarkemmin arvioitu tämän ehdotuksen kannalta keskeisiä tietosuojavaikutuksia.
4.2.5
Tietosuojavaikutukset
Ehdotettavan sääntelyn tietosuojavaikutusten arvioinnin osalta on ensinäkin huomioitava, että ennakoivan terveydenhuollon kokonaisuuteen kuuluvien järjestämisvelvollisten tahojen tulee noudattaa palveluja järjestäessä ja toteuttaessa asiakastietolakia. Asiakastietolaki sisältää keskeisen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen asiakirjojen käsittelyä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiä koskevan sääntelyn. Asiakastietolaissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietoja koskeva käsittely on koottu melko tuoreeltaan yhteen lakiin ja vastaamaan perustuslain ja tietosuoja-asetuksen vaatimuksia.
Lisäksi tuoreessa asiakastietolaissa on huomioitu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen arkaluonteisuuden edellyttämiä suojatoimia. Tämän esityksen valmistelun yhteydessä on arvioitu, että asiakastietolain suojatoimet ja niiden toteuttamismekanismit ovat pääosin riittäviä. Rekisteröidyn oikeuksien kannalta on myös merkitystä sillä, että suojatoimien toteuttamistavat ja esimerkiksi rekisteröidyltä tarvittavat suostumukset ja toimenpiteet ovat mahdollisimman yhdenmukaisia ja selkeitä. Näin ollen ei ole tarkoituksenmukaista muodostaa samalle toimialalle erillisiä suojatoimenpiteitä ja kokonaisuuksia, sillä se saattaisi haitata rekisteröidyn oikeuksia ja niiden toteuttamista.
Käsittelyperuste
Henkilötietojen käsittelylle tulee olla tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukainen oikeusperuste. Nyt ehdotettava sääntely kohdistuu terveydenhuollon potilastietoihin, joita rekisterinpitäjä käsittelee toteuttaessaan terveydenhuoltolain 13 §:n, 14 §:n ja 24 §:n mukaisia lakisääteisiä tehtäviä. Näin ollen tietosuoja-asetuksen mukainen henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena on 6 artiklan 1 kohdan c alakohta eli rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattaminen.
Terveydenhuollon potilastiedot ovat tietosuoja-asetuksen 9 artiklan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittelylle tulee olla tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan mukainen peruste. Tämän lakiehdotuksen mukaisissa tehtävissä terveydenhuollon potilastietoja käsitellään tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan h alakohdassa esitettyihin tarkoituksiin, eli ennalta ehkäisevää tai työterveydenhuoltoa koskevia tarkoituksia varten, työntekijän työkyvyn arvioimiseksi, lääketieteellisiä diagnooseja varten, terveys- tai sosiaalihuollollisen hoidon tai käsittelyn suorittamiseksi taikka terveys- tai sosiaalihuollon palvelujen ja järjestelmien hallintoa varten jäsenvaltion lainsäädännön perusteella tai terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaan henkilötietoja voidaan käsitellä 9 artiklan 2 kohdan h alakohdan esitettyihin tarkoituksiin vain, kun kyseisiä tietoja käsittelee tai niiden käsittelystä vastaa ammattilainen, jolla on lakisääteinen salassapitovelvollisuus jäsenvaltion lainsäädännön perusteella tai kansallisten toimivaltaisten elinten vahvistamien sääntöjen perusteella. Asiakastietolaissa säädetään potilastietojen salassapidosta ja terveydenhuollon ammattihenkilön vaitiolovelvollisuudesta.
Kansallisen tietosuojalain 6 §:n 1 momentissa säädetään poikkeuksista tietosuoja-asetuksen 9 artiklan erityisten henkilötietoryhmien käsittelykiellolle. Tietosuojalain 6 §:n mukaan erityisiä henkilötietoryhmiä voidaan käsitellä esimerkiksi silloin, kun terveydenhuollon palveluntarjoaja järjestäessään tai tuottaessaan palveluja käsittelee tässä toiminnassa saamiaan tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka muita rekisteröidyn hoidon kannalta välttämättömiä tietoja ja kun sosiaalihuollon palveluntarjoaja järjestäessään tai tuottaessaan palveluja tai myöntäessään etuuksia käsittelee tässä toiminnassa saamiaan tai tuottamiaan tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka muita rekisteröidyn palvelun tai etuuden myöntämisen kannalta välttämättömiä tietoja (6 §:n 1 momentin kohdat 4 ja 5).
Kansallinen liikkumavara
Tämän lakiesityksen perusteella tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn oikeusperusta on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jolloin myös tietosuoja-asetuksen kansallista liikkumavaraa voidaan käyttää. Sääntelyliikkumavaraa sisältyy myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittelyn osalta tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan b, g, h, i ja j alakohtiin sekä 4 kohtaan. Kansallisella tasolla lähtökohta on, että henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla (PeVL 14/2018 vp, s. 5). Erityislainsäädännöllä säätäminen tuleekin rajata vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen kansallisen liikkumavaran puitteissa. Perustuslakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksen edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. (PeVL 14/2018 vp, s. 5).
Nyt ehdotettava sääntely koskee arkaluontoisten tietojen käsittelyä. Lisäksi sääntely kohdistuu sellaiseen tietojen käsittelyyn, joka poikkeaa asiakastietolain mukaisesta perusratkaisusta käyttöoikeuden osalta. Asiakastietolain mukainen käyttöoikeus on lähtökohtaisesti sidottu hoitosuhteeseen. Nyt ehdotettava sääntely poikkeaa tästä perusratkaisusta. Tarkoituksena on samalla mahdollistaa potilastietojen analyysi osana lakisääteisen tehtävän toteuttamista ja kohdentamista. Tällainen käsittely voi edellyttää henkilötietojen automaattista käsittelyä ja esimerkiksi profilointia. Riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti on perusteltua, että erityislainsäädännössä huomioidaan lakisääteiseen tehtävään liittyvä henkilötietojen automaattinen käsittely.
Lisäksi ehdotettavassa sääntelyssä on kyse jo aiempien terveydenhuoltolain mukaisten lakisääteisten velvoitteiden täsmentämisestä, mikä on perusteltua huomioiden se, että käsittelyn oikeusperusta on sidottu rekisterinpitäjän lakisääteiseen tehtävään. Tämän oikeusperustaan liittyvän lakisääteisen tehtävän on oltava tietosuoja-asetuksen edellyttämällä tavalla täsmällinen.
Profilointi ja automaattinen päätöksenteko
Nyt ehdotettavaa sääntelyä on arvioitava EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklassa tarkoitetun profiloinnin kannalta. Lisäksi vaikutustenarvioinnissa on arvioitu ehdotettavan sääntelyn suhdetta tietosuoja-asetuksen 22 artiklan tarkoittamaa automaattista päätöksentekoa, vaikka lakiesityksessä ei ehdoteta säädettäväksi 22 artiklan tarkoittamaa lakiin perustuvaa oikeusperustaa automaattiselle päätöksenteolle.
EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan mukaan profiloinnilla tarkoitetaan mitä tahansa henkilötietojen automaattista käsittelyä, jossa henkilötietoja käyttämällä arvioidaan luonnollisen henkilön tiettyjä henkilökohtaisia ominaisuuksia, erityisesti analysoidaan tai ennakoidaan piirteitä, jotka liittyvät kyseisen luonnollisen henkilön työsuoritukseen, taloudelliseen tilanteeseen, terveyteen, henkilökohtaisiin mieltymyksiin, kiinnostuksen kohteisiin, luotettavuuteen, käyttäytymiseen, sijaintiin tai liikkeisiin. Tietosuoja-setuksen johdanto-osan kappaleessa 72 todetaan, että profilointiin sovelletaan sellaisenaan asetuksen sääntöjä, kuten käsittelyn oikeudellisia perusteita tai tietosuojaperiaatteita. Johdanto-osan kappaleen 71 mukaan asianmukaisen ja läpinäkyvän käsittelyn varmistaminen edellyttää, että rekisterinpitäjä käyttää profiloinnissa asianmukaisia matemaattisia tai tilastollisia menetelmiä, toteuttaa teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä, jotka soveltuvat erityisesti henkilötietojen virheellisyyteen johtavien tekijöiden korjaamisen varmistamiseen sekä virheriskin minimoimisen varmistamiseen. Rekisteröidyn etuihin ja oikeuksiin kohdistuvat mahdolliset riskit tulee minimoida ja luonnollisten henkilöiden syrjintä tulee estää. Edelleen kappaleen 71 mukaan henkilötietojen erityisluokitteluun perustuva automaattinen päätöksenteko ja profilointi olisi sallittava vain erityistilanteissa.
Tietosuojatyöryhmän mukaan profilointi koostuu kolmesta osatekijästä: (1) sen on oltava automatisoitua käsittelyä; (2) se on suoritettava henkilötiedoilla ja (3) profiloinnin tavoitteena on oltava luonnollisen henkilön henkilökohtaisten ominaisuuksien arvioiminen. Ihmisen osallistuminen ei välttämättä sulje toimintoa profiloinnin määritelmän ulkopuolelle.
29 artiklan mukainen tietosuojatyöryhmä (nyk. Euroopan tietosuojaneuvosto): Suuntaviivat automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista asetuksen (EU) 2016/679 täytäntöön panemiseksi, WP251rev01, s. 7.
Toisaalta esimerkiksi yksinkertainen luokittelu tunnettujen ominaisuuksien, kuten ikä ja pituus, ei välttämättä ole profilointia. Laajasti katsottuna tietosuojatyöryhmän mukaan profilointi tarkoittaa tietojen keräämistä henkilöstä tai ryhmästä, ja henkilön ominaisuuksien tai käyttäytymismallien arvioimista, jotta hänet voidaan sijoittaa tiettyyn luokkaan tai ryhmään, jotta voidaan analysoida ja/tai ennustaa esimerkiksi kykyä suorittaa jokin tehtävä, kiinnostuksen kohteita tai todennäköistä käyttäytymistä.
EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa säädetään automatisoiduista yksittäispäätöksistä. Tässä lakiesityksessä ei ehdoteta säädettäväksi tietosuoja-asetuksen 22 artiklan mukaista kansalliseen lainsäädäntöön perustuvaa oikeusperustaa automaattiselle päätöksenteolle. Ehdotettavan sääntelyn keskiössä on ennakoivan terveydenhuollon palvelujen perustana olevien lakisääteisten tehtävien täsmentäminen ja niiden täsmällisempi sitominen terveydenhuollon potilastietojen sääntelyyn erityisesti käyttöoikeussääntelyn kannalta. Valmistelussa on arvioitu, että ennakoivan terveydenhuollon palveluja on mahdollista toteuttaa myös ilman, että laissa säädetään oikeusperustaa tietosuoja-asetuksen 22 artiklan mukaisille automaattisille päätöksille. Lakiin perustuva oikeusperuste edellyttäisi myös jonkun tietyn, oikeusvaikutuksia tai muita merkittäviä vaikutuksia sisältävän päätöksen mahdollistamista, mikä edellyttää laajempaa vaikutustenarviointia ja jatkovalmistelua. Alla oleva arviointi automaattisesta päätöksenteosta on kuitenkin katsottu aiheelliseksi toteuttaa, jotta vaikutuksia voidaan arvioida mahdollisimman kattavasti. Lisäksi on huomionarvoista, että rekisterinpitäjä voi tarvittaessa täyttää asetuksen 22 artiklan mukaiset edellytykset myös muulla tavalla kuin lainsäädäntöön perustuvalla oikeusperustalla.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan mukaan rekisteröidyllä on oikeus olla joutumatta sellaisen päätöksen kohteeksi, joka perustuu pelkästään automaattiseen henkilötietojen käsittelyyn, kuten profilointiin, ja jolla on häntä koskevia oikeusvaikutuksia tai joka vaikuttaa häneen vastaavalla tavalla merkittävästi. Tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 71 kohdan mukaan tyypillisiä asetuksen 22 artiklan tarkoittamia tilanteita ovat esimerkiksi automaattinen luottohakemuksen hylkääminen tai työpaikkahaun automaattinen seulonta ilman ihmisen osallistumista. Artiklan muodostama pääsääntö edellyttää, että yksilöiden kannalta merkittävät päätökset ja ratkaisut tekee ihminen, eikä kone. Artiklan taustalla on tarkoitus antaa rekisteröidylle oikeus välttyä tällaisilta päätöksiltä ja toisaalta velvoittaa rekisterinpitäjää järjestämään menettelyt sellaisella tavalla, että ihmiskontrolli ja muut mahdolliset suojatoimet on automatisoinnissa turvattu.
Pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuvalla päätöksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen ei lainkaan osallistu päätöksentekoon tai sen prosessin mihinkään vaiheeseen. Jos esimerkiksi automatisoitu prosessi tuottaa rekisteröityä koskevan suosituksen, jonka ihminen ottaa huomioon muiden tekijöiden kanssa lopullista päätöstä tehtäessä, ei kysymyksessä ole pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuva päätös. Oikeusvaikutuksien syntymisellä tarkoitetaan sitä, että päätös vaikuttaa henkilön laillisiin oikeuksiin, tämän oikeudelliseen asemaan tai sopimusperusteisiin oikeuksiin. Myös muut rekisteröidyille koituvat vaikutukset kuuluvat tähän kategoriaan, mikäli ne ovat vastaavalla tavalla merkittäviä. Tällaisia merkittäviä vaikutuksia voivat olla esimerkiksi päätökset, jotka vaikuttavat merkittävästi henkilön olosuhteisiin, käyttäytymiseen tai valintoihin taikka vaikuttavat rekisteröityyn muulloin. Tietosuojavaltuutetun mukaan esimerkiksi päätöksellä, jolla vaikutetaan henkilön mahdollisuuksiin saada terveyspalveluja, on merkittäviä vaikutuksia (apulaistietosuojavaltuutetun päätös, 3895/83/22).
Terveydenhuollossa on lisäksi huomioitava yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaiset edellytykset, joilla on merkitystä asetuksen 22 artiklan kannalta. Terveydenhuollon potilastiedot ovat yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan tarkoittamia erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Asetuksen 22 artiklan 4 kohdan mukaan automatisoidut yksittäispäätökset eivät saa perustua erityisiin henkilötietoryhmiin, paitsi jos sovelletaan 9 artiklan 2 kohdan a tai g alakohtaa. Lisäksi tulee huolehtia siitä, että sääntely on kokonaisuudessaan yhteensopivaa yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Samalla tulee huolehtia, että sääntelyssä vahvistetaan asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi. Suojatoimia ei ole tarkemmin asetuksen 22 artiklassa eritelty. Asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan käsittelykieltoa ei sovelleta, jos käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, edellyttäen että se on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi.
Unionin tuomioistuin on tietosuoja-asetusta tulkitessaan korostanut tietosuoja-asetuksen tarkoitusta asetuksen tulkinnassa (ks. esim. asia C-579/21). Unionin tuomioistuin on myös nimenomaisesti ottanut kantaa 22 artiklan tarkoittamiin automatisoituihin päätöksiin esimerkiksi asiassa C-634/21. Tuomioistuimen kannan voidaan arvioida ennemmin laajentavan automaattisen päätöksenteon soveltamisalaa kuin supistavan sitä. Tuomioistuin korosti, että 22 artiklan tarkoitus on henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaaminen automatisoidun käsittelyn aiheuttamien erityisiltä vaaroilta (asia C-634/21, k. 57). Samassa yhteydessä tuomioistuin katsoi, että artiklan tarkoittamalla päätöksen käsitteellä on laaja ulottuvuus ja siihen voi sisältyä useita rekisteröityyn eri tavoilla vaikuttavia toimia (s. 45–46), mutta ei ottanut erityisen yksilöidysti kantaa siihen, mitkä kaikki yksilöön kohdistuvat vaikutukset ovat tietosuoja-asetuksen 22 artiklan tarkoittamia oikeusvaikutuksia tai vastaavalla tavalla merkittävästi vaikuttavia vaikutuksia.
Unionin tuomioistuin on esimerkiksi asiassa C-203/22 selkeyttänyt automaattisiin prosesseihin liittyviä läpinäkyvyyden vaatimuksia. Tuomion voidaan arvioida vahvistavan rekisteröidyn oikeutta saada ymmärrettävää tietoa siitä, miten hänen henkilötietojaan käsitellään automaattisesti. Tuomioistuin katsoo tietosuoja-asetuksen 15 artiklan osalta, että 15 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetuissa merkityksellisissä tiedoissa automaattiseen päätöksentekoon liittyvästä logiikasta on kuvattava menettely ja periaatteet, joita tosiasiallisesti sovelletaan, siten, että rekisteröity voi ymmärtää, mitä hänen henkilötietojaan on käytetty ja millä tavoin kyseessä olevassa automaattisessa päätöksenteossa, eikä automaattisen päätöksenteon yhteydessä toteutettavien toimien monimutkaisuus voi vapauttaa rekisterinpitäjää selitysvelvollisuudesta (Asia C-203/22, k. 61).
Tietosuoja-asetus jättää kansallista liikkumavaraa 22 artiklan mukaisesta käsittelykiellosta poikkeamiselle. Säädettäessä käsittelykiellon poikkeamisesta tulee huolehtia siitä, että sääntely on kokonaisuudessaan yhteensopivaa yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Samalla tulee vahvistaa asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi. Näitä suojatoimia ei ole kuitenkaan tarkemmin artiklassa yksilöity. Asetuksen johdanto-osan 71 perustelukappaleen mukaan tällaiseen käsittelyyn olisi kuitenkin aina sovellettava asianmukaisia suojatoimia, joihin olisi ainakin kuuluttava käsittelystä ilmoittaminen rekisteröidylle ja tämän oikeus vaatia ihmisen osallistumista tietojen käsittelemiseen, oikeus esittää kantansa, saada selvitys kyseisen arvioinnin jälkeen tehdystä päätöksestä ja riitauttaa päätös. Lisäksi johdanto-osan 71 perustelukappaleessa todetaan, että lapsiin ei tule kohdistaa sellaista pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuvaa päätöksentekoa, profilointi mukaan luettuna, jolla on oikeusvaikutuksia tai vastaavalla tavalla merkittäviä vaikutuksia. Euroopan unionin tietosuojatyöryhmä on katsonut, ettei perustelukappale muodosta tältä osin ehdotonta kieltoa (WP251rev.01, s. 30). Johdanto-osassa ilmaistu lähtökohta kuitenkin korostaa lasten asemaa erityisen suojelun kohteena henkilötietojen käsittelyssä, sillä asetuksen johdanto-osa on keskeinen säädöksen tulkinnassa ja tulkinnan ohjauksessa.
Kansallisen yleislainsäädännön tasolla hallintolakiin lisättiin säännökset, jotka mahdollistavat automaattisen päätöksenteon julkisessa hallinnossa sääntelyn mukaisissa tilanteissa tietosuoja-asetuksessa edellytetyllä tavalla. Samalla hallintolakiin ja tiedonhallintalakiin lisättiin säännökset, joilla täytettiin perustuslakivaliokunnan vaatimus hallinnon lainalaisuuden, julkisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon perusteisiin kuuluvien hallinnon oikeusperiaatteiden edellytysten turvaamiseste sekä oikeusturvasta ja virkavastuun toteutumisesta (HE 145/2022 vp). Hallintolain 53 e §:ssä säädetään asian automaattisen ratkaisemisen edellytyksistä. Säännös luo toimivaltaperusteen hallintoasian ratkaisemiselle automaattisesti ja rajaa automaattisen päätöksenteon sellaisiin asioihin, joihin se hallinnon lainalaisuusperiaate ja oikeusturva huomioon ottaen soveltuu. Säännöksessä asian ratkaisemisella tarkoitetaan hallintolain mukaisen hallintoasian käsittelyn päättävää toimea. Näin ollen sääntely ei lähtökohtaisesti sovellu tosiasialliseen hallintotoimintaan (HE 145/2022 vp), eikä se siten sovellu nyt ehdotettavan sääntelyn mukaisiin ennakoivan terveydenhuollon palvelujen toteuttamiseen.
On huomioitava, että yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan soveltamisala ei rajaudu pelkästään muodollisiin hallintopäätöksiin, sillä kyse on kaikista sellaisista päätöksistä, joilla on yksilöä koskevia oikeusvaikutuksia tai joka vaikuttaa häneen vastaavalla tavalla merkittävästi. Tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa ei määritellä tarkemmin artiklan tarkoittamia oikeusvaikutuksia tai vastaavalla tavalla merkittäviä vaikutuksia. Tietosuojatyöryhmän mukaan merkittävyys edellyttää vaikutuksen olevan riittävän suuri tai huomattava ollakseen huomionarvoinen. Tällaisia merkittävyyskynnyksen ylittäviä päätöksiä voisivat olla esimerkiksi päätökset, jotka vaikuttavat henkilön mahdollisuuksiin saada terveydenhuoltopalveluja.
29 artiklan mukainen tietosuojatyöryhmä (nyk. Euroopan tietosuojaneuvosto): Suuntaviivat automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista asetuksen (EU) 2016/679 täytäntöön panemiseksi, WP251rev01, s. 23.
Terveydenhuollossa merkittävä osa potilaan hoitoon pääsyyn ja hoitomenetelmiin liittyvistä ratkaisuista katsotaan niin sanotuksi tosiasialliseksi hallintotoiminnaksi. Tosiasiallinen hallintotoiminta on julkisen hallintotehtävän hoitamista, mutta toisin kuin esimerkiksi hallintoasian käsittely, sen päätteeksi ei muodostu muodollista valituskelpoista hallintopäätöstä. Näin ollen tosiasialliseen hallintotoimintaan ei sovelleta esimerkiksi hallintolakia siltä osin kuin se koskee hallintoasian käsittelyä ja siihen koskevaa menettelyä. Myöskään hallintolain säännökset automaattisesta päätöksenteosta eivät sovellu terveydenhuollossa tehtäviin päätöksiin tai ratkaisuihin. Yleislainsäädännön valmistelun aikana harkittiin erilaisia automaattisen päätöksenteon sääntelyvaihtoehtoja. Valmistelussa oli esillä myös vaihtoehto, jossa sääntelyn soveltamisala olisi ollut ehdotettua laajempi. Tällöin sääntely olisi ulottunut myös hallintoasian valmisteluun ja tosiasialliseen hallintotoimintaan. Vaihtoehto sai kuitenkin kritiikkiä ja se koettiin haasteelliseksi toteuttaa. Lausuntopalautteen perusteella arvioitiin, että sääntelyn vaikutukset voisivat muodostua ennalta arvaamattomiksi ja sääntely saattaisi tuoda viranomaisille tarpeetonta sääntelytaakkaa (HE 145/2022 vp).
Terveydenhuollon palvelut ovat tarveperustaisia. Oikeus terveydenhuollon palveluihin määrittyy nykylainsäädäntökokonaisuudessa tarveperiaatteen ohjaamana. Myös ennakoivan terveydenhuollonpalveluja tulee voida suunnata tarveperiaatteen ohjaamana sinne, missä on eniten tarvetta. Millään resursseilla ei olisi mahdollista toteuttaa sellaisia ennakoivan terveydenhuollon palveluja, joilla jokainen yksilö tarpeesta ja sen tasosta riippumatta saisi samat palvelut. Henkilö, joka ei esimeriksi potilastiedon perusteella ole tietyn sairauden riskiryhmää ja ei näin ollen jonkun tietyn ennaltaehkäisevän palvelun kohderyhmää, voi tästä huolimatta hakeutua muuta kautta esimerkiksi hoidontarpeen arviointiin tai muun ennaltaehkäisevän palvelun piiriin. Potilastietojen analyysi on vain yksi keino määrittää palvelujen tarvetta muiden keinojen joukossa. Mikäli henkilö ei tämän tarvemittarin näkökulmasta kuulu palveluja tarvitsevien piiriin, voi hän edelleen hakeutua palvelujen piiriin muiden kanavien kautta.
Yksilötason yhteydenotto tai muu terveydenhuollosta tuleva heräte ei ole ratkaisu hoidon tarpeesta tai muukaan sellainen ratkaisu, jolla olisi yksilölle merkittäviä oikeusvaikutuksia tai muita vastaavia vaikutuksia. Näin ollen valmistelussa arvioitiin, että henkilöt, joille ei esimerkiksi kohdenneta tässä esityksessä tarkoitettuja palveluja, eivät ole tällaisen merkittävän oikeusvaikutuksen tai vastaavien vaikutusten kohteena yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan tarkoittamalla tavalla. Potilaat, jotka eivät olemassa olevien tietojen perusteella eivät ole ennakoivan terveydenhuollon kohderyhmää, eivät ole yksilötasolla sellaisen päätöksen tai oikeusvaikutuksen kohteena, jota EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa tarkoitetaan. Ennakoiva terveydenhuolto ei rajoita heidän palvelujaan, eikä vaikuta heidän mahdollisuuksiinsa ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon, päästä hoidon tarpeen arviointiin tai ylipäätään mahdollisuuteen saada laadultaan yhdenvertaista hoitoa muiden kanssa.
Tietosuoja-asetuksen 22 artiklan voidaan katsoa ilmentävän lähtökohtaa, jonka mukaan teknologia on ihmisen tukena, ei ihmisen sijasta. Tämä sama lähtökohta näkyy asetuksen tarkoittaman profilointiin liittyvissä edellytyksissä, jotka ovat viime kädessä rekisterinpitäjän vastuulla. Tämä lähtökohta ja ihmiskontrollin varmistaminen on huomioitu tässä esityksessä. Potilastietojen analyysillä ja sitä hyödyntävillä työkaluilla muodostetaan ensisijaisesti tietoa terveydenhuollon ammattihenkilön tueksi. Tällä tiedolla ammattihenkilö voi esimerkiksi kohdentaa terveystarkastuksia terveysriskien perusteella, toteuttaa yksilötasoista palvelutarpeen ennakointia tai havaita potilaita, joiden hoito ei vastaa suosituksia. Kaikki potilaan yhteydenottoon tai potilaan hoitoon liittyvät ratkaisut tekee aina terveydenhuollon ammattihenkilö. Potilastiedolla ja teknologialla muodostettava pohjatieto tukee tätä tehtävää varmistaen samalla sen, että terveydenhuollon resurssit saadaan kohdennettua entistä vaikuttavammin ja tarpeen mukaisesti.
Nyt ehdotettavassa sääntelyssä ei ehdoteta säädettäväksi oikeusperustaa tietosuoja-asetuksen 22 artiklan tarkoittamille automaattisille päätöksille. Valmistelun yhteydessä katsottiin tästä huolimatta tarpeelliseksi arvioida ehdotettavaa sääntelyä suhteessa automaattiseen päätöksentekoon. Tässä yhteydessä katsottiin, että ennakoivan terveydenhuollon kokonaisuuteen kuuluvat palvelut ja niihin liittyvä potilastietojen käsittely voidaan toteuttaa yleisen tietosuoja-asetuksen asettaman lähtökohdan mukaan ihmiskontrolloidusti. On kuitenkin selvää, että ennakoivan terveydenhuollon palveluissa, riippuen teknologiasta ja ratkaisuista, joita tehdään, voi syntyä myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamia automaattisia päätöksiä, jolloin toteutuksessa tulee huomioida 22 artiklan edellytykset.
Ennakoivissa palveluissa voidaan kuitenkin hyödyntää potilastietoja useilla eri tavoilla ja lopullinen arvio esimerkiksi siitä, onko kyse profiloinnista tai automaattisesta päätöksenteosta, on aina tehtävä tapauskohtaisesti huomioiden esimerkiksi kohteena olevat potilastiedot ja hyödynnettävä teknologia ja henkilötietojen käsittelytavat. Lainvalmistelun tasolla tehtävässä arvioinnissa ei voida sulkea pois sitä, että jotkut käsittelytoimet saattavat johtaa esimerkiksi asetuksen tarkoittamiin automaattisiin päätöksiin. Laintasolla ei myöskään ole tarkoituksenmukaista kieltää tällaista automaatiota, mikäli rekisterinpitäjä toteuttaa sen huolehtien EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksista. Tällaisissa tilanteissa rekisterinpitäjä on velvoitettu toteuttamaan tietosuoja-asetuksen tarkoittamat suojatoimet ja huolehtimaan, että automaattinen käsittely vastaa asetuksen vaatimuksia. Rekisteröidyn oikeuksien kannalta on tarkoituksenmukaista, että kukin rekisterinpitäjä arvioi ennen oman alueensa ennakoivien palvelujen käsittelytoimia ja teknologian hyödyntämistä sen, onko kyse automaattisesta päätöksenteosta vai ei, esimerkiksi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan tarkoittaman tietosuojavaikutustenarvioinnin yhteydessä. Näin varmistetaan, että rekisteröidyn oikeudet turvataan tarkoituksenmukaisella tavalla, joka vastaa aiottuja käsittelytoimia ja niihin liittyviä palveluja.
Hyvinvointialue tai muu järjestämisvastuussa oleva taho vastaa itse siitä, mitä teknologisia ratkaisuja näissä tehtävissä hyödynnetään. Myös potilastietojen käsittelyyn liittyvät tietosuoja-asetuksen edellytykset ja niiden toteutuminen ovat viime kädessä rekisterinpitäjän vastuulla. Rekisterinpitäjä on jo tällä hetkellä velvoitettu toteuttamaan tietosuojavaikutustenarvioinnin asetuksen 35 artiklan perusteella. Asetuksen 35 artiklan mukaan, jos tietyntyyppinen käsittely etenkin uutta teknologiaa käytettäessä todennäköisesti aiheuttaa – käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset huomioon ottaen – luonnollisen henkilön oikeuksien ja vapauksien kannalta korkean riskin, rekisterinpitäjän on ennen käsittelyä toteutettava arviointi suunniteltujen käsittelytoimien vaikutuksista henkilötietojen suojalle. Yhtä arviota voidaan käyttää samankaltaisiin vastaavia korkeita riskejä aiheuttaviin käsittelytoimiin. Huomioiden se, että hyvinvointialueet valitsevat itse teknologian ja määrittävät tarkemmin tehtävät, joissa niitä hyödynnetään, korostuu tämän vaikutustenarvioinnin rooli rekisteröidyn oikeuksien kannalta.
Myös tietosuoja-asetuksen tarkoittamaan profilointiin liittyvät riskit tulee huomioida silloin, kun hyvinvointialueella päätetään, millä teknologialla ja minkälaista palvelua ennakoivan terveydenhuollon tehtäviä toteutetaan. Hyvinvointialueella on velvollisuus 35 artiklan mukaista tietosuojavaikutustenarviointia tehdessään arvioida myös muita yksilön oikeuksia kuin henkilötietojen suojaa. Kyse voi näin ollen olla siitä, että tietosuojavaikutustenarvioinnissa huomiodiaan esimerkiksi yhdenvertaisuus ja käsittelytoimien syrjintäriskit.
Lisäksi valmistelussa katsottiin, että nyt ehdotettavan sääntelyn mahdollistama potilastietojen analyysi on kuitenkin siten merkittävää yksilön oikeuksien kannalta, että sen edellyttämät reunaehdot, kuten käyttöoikeussääntely, tulee huomioida ja arvioida lainvalmistelussa siten, että huolehditaan esimerkiksi tietojen käsittelyn rajaamisesta välttämättömään myös ennakoivassa terveydenhuollossa. Lisäksi kokonaisuudistetussa asiakastietolaissa on huomioitu kattavasti rekisteröidyn oikeudet ja EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämällä tavalla suojatoimenpiteet. Näitä tulee noudattaa myös tässä ehdotuksessa tarkoitetussa potilastietojen käsittelyssä. Esimerkiksi tietosuoja-asetuksen tarkoittama profiloinnin yhteydessä on välttämätöntä ottaa huomioon esimerkiksi se, että varmistetaan käsittelyn asianmukaisuus ja läpinäkyvyys huomioiden esimerkiksi tuore unionin tuomioistuimen ratkaisu (Asia C-203/22). Henkilötietojen virheellisyyteen johtavien tekijöiden korjaaminen tulee varmistaa ja muu virheriski tulee minimoida. Lisäksi tulee minimoida kaikki rekisteröidyn etuihin ja oikeuksiin vaikuttavat riskit ja luonnollisten henkilöiden syrjintä tulee estää.
Käyttöoikeus potilastietoon
Käyttöoikeuksia koskeva asiakastietolain sääntely toimii yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan tarkoittamana asianmukaista tietojen käsittelyä varmistavana suojatoimena (HE 246/2022 vp, s. 65). Käyttöoikeussääntelyllä turvataan esimerkiksi sitä, ettei henkilötietoja oletusarvoisesti saateta rajoittamattoman henkilömäärän saataville ilman luonnollisen henkilön myötävaikutusta. Lain 9 §:n mukaan oikeus käyttää asiakastietoja perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön tai muun asiakastietoja käsittelevän henkilön työtehtävään ja annettavaan palveluun siten, että henkilöllä on oikeus käyttää vain työtehtävissään tarvitsemiansa välttämättömiä asiakastietoja. Käsittelyn perusteena on oltava tietoteknisesti varmistettu asiakas- tai hoitosuhde tai muu asiakkaan sosiaali- ja terveyspalvelun järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvä tehtävä.
Käyttöoikeussääntely on merkittävä suojatoimi, joka osaltaan varmistaa potilastietojen luottamuksellisuutta ja tietojen välttämättömyyteen rajattua käsittelyä. Samalla sillä varmistetaan muun muassa se, että tietojärjestelmät rakennetaan siten, että ammattihenkilöiden oikeudet järjestelmässä oleviin tietoihin olisivat rajattuja. Näin ollen käyttöoikeus on pääsääntöisesti sidottu hoitosuhteeseen, sillä tämä varmistus voidaan toteuttaa järjestelmässä teknisesti. Lisäksi on huomioitava 9 §:n 3 momentti, jonka mukaan palvelunantajan ja apteekin on määriteltävä, mitä välttämättömiä asiakastietoja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöllä ja muulla asiakastietoja käsittelevällä henkilöllä on oikeus käyttää. Palvelunantajan ja apteekin on pidettävä rekisteriä asiakastietojen käsittelyssä käytettävien tietojärjestelmiensä ja asiakasrekisteriensä käyttäjistä sekä näiden oikeuksista käyttää asiakastietoja.
Nyt ehdotettavalla sääntelyllä ei ehdoteta poistettavaksi nykyistä käyttöoikeussääntelyä, joka on edelleen merkittävä osa asiakastietojen käsittelyn kokonaisuutta. Käyttöoikeussääntelyn nykyinen pääsääntö, eli hoitosuhteeseen sidottu käsittely, jää edelleen voimaan. Ehdotettavalla sääntelyllä mahdollistetaan se, että laissa määritellyissä terveydenhuollon palvelujen toteuttamisessa käyttöoikeus potilastietoon ja peruste sen käsittelylle on myös silloin, kun palveluja on tarve tarjota ennakoivammassa vaiheessa, eikä hoitosuhteen olemassaolo ole välttämättä selvä. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi pitkäaikaishoidossa.
Ehdotettavan sääntelyn mukainen käyttöoikeus rajoittuu siten, että palvelujen järjestäjän tulee ennalta määritellä se tehtävä, jota hoitaessa ammattihenkilö käsittelee potilastietoja nyt ehdotettavan sääntelyn tarkoittamalla tavalla. Oikeus käsitellä tietoja on sellaisella ammattihenkilöllä, joka hoitaa nimenomaisesti näitä tehtäviä. Potilastietoja käsitellään niiden ensisijaisessa käyttötarkoituksessa potilaan hoidon yhteydessä ja taustalla on aina joko voimassa oleva hoitosuhde, lain tarkoittama aiempi hoitokontakti tai muulla tavalla alkaneeksi katsottu hoito.
EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan mukainen tietosuojavaikutustenarviointi
Nyt ehdotettavan sääntelyn tietosuojavaikutustenarvioinnin osalta tulee kiinnittää huomiota ensinnäkin asiakastietolain käyttöoikeussääntelyyn ehdotettavaan muutokseen ja sen arviointiin. Toiseksi tulee arvioida ehdotettavan sääntelyn suhde EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamaan profilointiin ja automaattiseen päätöksentekoon. Lainvalmistelun yhteydessä arviointi on kuitenkin rajallista, eikä lainvalmistelun yhteydessä toteutettava arvio voi korvata rekisterinpitäjän velvollisuutta toteuttaa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan tarkoittama tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi. Asetuksen 35 artiklan tarkoittama vaikutustenarviointi korostuu tämän esityksen yhteydessä esimerkiksi siksi, että ehdotettavalla sääntelyllä ei mahdollisteta mitään yhdenlaista teknologiaa. Näin ollen palveluja järjestäjän tulee hyvin tarkasti huomioida asetuksen 35 artiklan edellyttämä tietosuojavaikutustenarviointi ennen kuin potilastietoja ryhdytään käsittelemään tämän ehdotuksen mukaisissa tehtävissä. Rekisterinpitäjällä on mahdollisuus arvioida riskejä tarkemmin ja täsmällisemmin, kun tiedossa on esimerkiksi se, mitä teknologiaa aiotaan hyödyntää. Lainvalmistelun yhteydessä arviointi on mahdollista vain yleisellä tasolla.
Valmistelun yhteydessä katsottiin, että EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan tarkoittama vaikutustenarviointi on perusteltua toteuttaa vasta sähköisen terveyskyselyn käyttöönoton yhteydessä. Näin ollen myös lopullinen, käyttöönoton yhteydessä olevien tietojen perusteella toteutettava, arvio myös 22 artiklan soveltumisesta tulee toteuttaa käyttöönoton yhteydessä. Käyttöönoton yhteydessä on käytössä kaikki tarvittavat tiedot myös teknisestä toteutuksesta, jolloin arvio on myös rekisteröidyn oikeuksien suojaamisen kannalta perusteltua toteuttaa vasta ennen tosiasiallisia käsittelytoimia. Sähköisen terveyskyselyn teknisen toteutuksen kehitys on lainvalmistelun aikana ollut edelleen kesken ja lopullinen tekninen toteutus varmistuu vasta myöhemmässä vaiheessa. Näin ollen tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu vaikutustenarviointi on perusteltua toteuttaa vasta myöhemmin. Jokainen rekisterinpitäjä vastaa itsenäisesti velvollisuudestaan toteuttaa vaikutustenarviointi. Vaikutusten arvioinnissa arvioidaan kokonaisvaltaisesti riskit, jotka kohdistuvat luonnollisen henkilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Kyse ei ole näin ollen pelkästään henkilötietojen suojasta ja siihen liittyvästä oikeudesta, vaan myös muista yksilön oikeuksista. Huomioiden kyselyn toteutuksen keskeneräisyys, on yksilön oikeuksien turvaamiseksi perusteltua, että vaikutustenarviointi toteutetaan myöhemmin, kun vaikutustenarviointia varten on olemassa kaikki tarvittavat tiedot. Valmistelun yhteydessä arvioitiin myös tietosuojavaikutuksia, jotka liittyvät nyt ehdotettaviin terveydenhuoltolain 15 ja 15 a §:ssä tarkoitettuihin tietojen luovutuksiin. Aiempi asetuksentasoinen henkilötietojen käsittelyä koskeva sääntely nostetaan nyt laintasolle, mikä on perusteltua henkilötietojen suojan kannalta. Tämä myös selkeyttää säännöksissä tarkoitettua varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa tai koulussa laaditun arvion asemaa. Nyt ehdotettavan sääntelyyn sisältyy huoltajan tai muun laillisen edustajan kanssa yhteistyössä laaditun arvion ohella myös mahdollisuus terveydenhuollolle pyytää opettajan arviota salassapitosäännösten estämättä silloin, kun se on välttämätöntä.