2.4.2.1  Yleistä

Terrorismin uhka on viisiportaisen asteikon tasolla kolme, mikä tarkoittaa kohonnutta uhkaa. Tämä on lievä nousu aiemman neliportaisen asteikon tasoon kaksi. Viime vuosien aikana Suomen turvallisuusympäristössä on havaittu useita negatiivisia kehityskulkuja, jotka kohottavat myös kansallista terrorismin uhkaa. Todennäköisimmän terrori-iskun uhkan aiheuttavat edelleen äärioikeistolaista tai radikaali-islamistista ideologiaa kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät. Merkittävin kyky väkivaltaan on todennäköisesti henkilöillä, joilla on aikaisempaa väkivaltataustaa. Uhkatasossa ei todennäköisesti tapahdu merkittävää muutosta kuluvan vuoden aikana. Terrorismin torjunnan kohdehenkilöiden lukumäärä on noin 350. 

Alaikäisten kiinnostus väkivaltaisia ääriliikkeitä kohtaan ja osallistuminen terroristiseen toimintaan on keskeinen kansainvälinen trendi sekä äärioikeistolaisessa että radikaali-islamistisessa ympäristössä. Ilmiö on nähtävissä myös Suomessa. Nuorten radikalisoitumisessa on havaittu yleisen väkivaltakiinnostuksen korostumista, ja väkivaltaiseen toimintaan osallistuminen on aiempaa yleisempää. Euroopassa on viime vuosina keskeytetty useita epäiltyjä iskuhankkeita, joihin on kytkeytynyt alaikäisiä. Verkkoympäristöllä on keskeinen rooli nuorten radikalisoitumisessa ideologiasta riippumatta, ja sen merkityksen kasvun on havaittu lyhentäneen yksilökohtaista radikalisoitumisprosessia. Verkkoympäristössä hyödynnetään suljettuja viestisovelluksia ja keskustelualustoja, joilla nuoret saattavat toimia aktiivisesti ja omaksua samanlaisia rooleja kuin aikuiset. Nuorten radikalisoituminen näkyy Suomessa lähitulevaisuudessa todennäköisesti myös terrorismin torjunnan kohdehenkilöiden joukossa.  

2.4.2.2  Äärioikeistolainen terrorismi

Äärioikeistolaisen terrorismin uhka Suomessa on tasolla kohonnut. Suojelupoliisi on tunnistanut äärioikeistolaista terroristista toimintaa kannattavia ja sympatisoivia henkilöitä. Väkivallan uhka kohdistuu erityisesti etnisten ja uskonnollisten vähemmistöryhmien edustajiin sekä ideologiseksi vastustajaksi koettuihin poliittisiin toimijoihin. Mahdollisia iskukohteita ovat myös muut tahot, joita pidetään äärioikeistolaisessa ideologiassa vihollisina. Toteutuneilla äärioikeistolaisilla terrori-iskuilla on tyypillisesti inspiraatiovaikutusta kansainvälisessä toimintaympäristössä. 

Äärioikeistolaisia terrori-iskuhankkeita on tyypillisesti perusteltu etno- ja rotunationalistisella ajattelulla. Rotunationalismi korostuu erityisesti Siege-kulttuurina tunnetussa verkkoon painottuvassa toimintaympäristössä, jonka konkreettisin ilmentymänä ovat löyhät solumaiset terroristiryhmät. Siege-kulttuuri on noussut esiin myös Suomen äärioikeistolaisissa terrorismitutkinnoissa. Äärioikeistolaisessa ideologiassa painottuvat muun muassa rasismi, antisemitismi ja muukalaisvihamielisyys. Äärioikeistolaiset toimijat korostavat vihollisinaan tahoja, joiden he kokevat uhkaavan kansallisvaltion, edustamansa kulttuurin tai valkoisen väestön olemassaoloa.  

Suomessa äärioikeiston keskuudessa on kiinnostusta aseita ja räjähteitä kohtaan, mukaan lukien 3D-tulostetut aseet, joiden valmistamiseen verkosta on saatavilla ohjeita verrattain helposti. Kiinnostusta aseisiin selittää osittain aatemaailmasta kumpuava ajatus varautumisesta yhteiskunnan romahtamiseen. 

Äärioikeistolaisten terrorismin torjunnan kohdehenkilöiden määrä Suomessa on kasvanut 2020-luvulla. Kohdehenkilöt ovat tyypillisesti väkivallasta kiinnostuneita nuoria miehiä, joista osalla on mielenterveyteen ja elämänhallintaan liittyviä ongelmia. Sosiaalisen median alustoille painottuva verkostoituminen, propagandan levittäminen ja väkivaltaisen toiminnan edistäminen ovat olennainen osa äärioikeistolaista toimintaa Suomessa. Järjestäytynyt äärioikeistoliikehdintä ei muodosta suoraa terroristista uhkaa Suomessa, mutta se voi toimia alustana yksilöiden ja pienryhmien radikalisoitumiselle sekä väkivaltaiselle toiminnalle.  

2.4.2.3  Radikaali-islamistinen terrorismi

Radikaali-islamistisen terrorismin uhka Euroopassa on kasvanut vuodesta 2023 alkaen, mikä on näkynyt useina iskuina ja estettyinä iskuhankkeina. Taustalla vaikuttavia tekijöitä ovat Koraanien häpäisyt, Gazan sota sekä terroristijärjestö ”Islamilaiseen valtioon” (ISIL) kytkeytyvien verkostojen aktivoituminen 2010-luvun lopun alue- ja johtohenkilömenetysten jälkeen. Viime vuosina Euroopassa toteutetut radikaali-islamistiset terrori-iskut ovat olleet pääosin ideologiasta inspiroituneiden henkilöiden yksinkertaisin tekovälinein toteuttamia iskuja, mutta al-Qaida ja ISIL ovat edelleen kiinnostuneita myös monimutkaisista iskutavoista. Moskovassa maaliskuussa 2024 tapahtunut 145 kuolonuhria vaatinut isku on osoitus ISILin suorituskyvystä. 

Palestiinalaiskysymys on symbolisesti merkittävä radikaali-islamistista ideologiaa kannattavien keskuudessa. Sekä al-Qaida että ISIL ovat pyrkineet hyödyntämään konfliktia propagandassaan ja kehottaneet seuraajiaan iskuihin länsimaissa. Lähitulevaisuudessa on todennäköistä, että islamia loukkaaviksi tulkitut teot ja Gazan sota vaikuttavat radikalisoivasti ja inspiroivat yksittäisiä iskuja. Erityisesti Israelin intresseihin ja juutalaisiin kohdistuva isku-uhka on kohonnut Gazan sodan vuoksi. 

Suomessa radikaali-islamistisen terrorismin uhka on tasolla kohonnut. Suojelupoliisi on tunnistanut Suomessa olevia radikaali-islamistista ideologiaa kannattavia henkilöitä, joilla on halu ja kyky terrori-iskun toteuttamiseen. Isku-uhkan muodostavat ensisijaisesti yksittäiset henkilöt ja pienryhmät. Radikaali-islamistiseen ideologiaan kytkeytyvässä terrori-iskussa todennäköisimmin hyödynnetään yksinkertaisia menetelmiä, kuten veitsiä tai ajoneuvoja, ja ne kohdistuvat siviiliväestöön tai viranomaisiin julkisilla paikoilla.  

Radikaali-islamistiseen ideologiaan liittyvä toiminta Suomessa on pääosin väkivallatonta tukitoimintaa. Suomessa keskeisimpiä radikaali-islamismin tukitoimia ovat varojen välittäminen sekä ideologian levittäminen ja kuluttaminen verkossa. On erittäin todennäköistä, että tukitoiminta jatkuu eri muodoissaan Suomessa myös pitkällä aikavälillä. Keskusrikospoliisi aloitti syksyllä 2024 ISILiin liittyvän esitutkinnan terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta suojelupoliisin toimittamien tiedustelutietojen pohjalta. 

Vierastaistelijailmiö vaikuttaa edelleen radikaali-islamistiseen toimintaympäristöön Suomessa. Syyrian ja Irakin konfliktialueella oleskelee yhä joitakin radikaali-islamistista ideologiaa kannattavia henkilöitä, joilla on kytköksiä Suomeen. Suomessa olevilla radikaali-islamistisilla toimijoilla on myös merkittäviä yhteyksiä konfliktialueille ja he ovat verkostoituneet kansainvälisesti. Viimeisen viiden vuoden aikana Suomi on kotiuttanut Syyriasta yhteensä yli 30 henkilöä. Pitkään alueella oleskelleet henkilöt ovat erittäin todennäköisesti hyvin sitoutuneita radikaali-islamistiseen ideologiaan. Syyrian ja Irakin konfliktialueelta palanneet muodostavat edelleen uhkan muun muassa alueella muodostuneiden yhteyksien ja verkostojen sekä lähipiiriään radikalisoivan vaikutuksen vuoksi. Lyhyellä aikavälillä on kuitenkin epätodennäköistä, että konfliktialueilta palanneiden verkostot tai yksittäiset palaajat aktivoituvat väkivaltaiseen terroristiseen toimintaan Suomessa. Konfliktialueilta palanneet vierastaistelijat ovat tyypillisesti vahvistaneet radikaali-islamistisia verkostoja Euroopassa, hyödyntäneet ja jakaneet konfliktialueella saatua osaamista sekä tukeneet paikallisten toimijoiden ja kansainvälisten terroristijärjestöjen välisten yhteyksien muodostamista. Mikäli Syyrian epävakaus lisääntyy, ISILin toimintamahdollisuudet alueella todennäköisesti kasvavat.  

Maailmanlaajuisesti radikaali-islamistinen terrorismi keskittyy pääosin Afrikan, Lähi-idän ja Aasian hauraisiin valtioihin, kuten Syyria, Irak, Sahelin alue, Somalia ja Afganistan. Sunnalaiset terroristijärjestöt ISIL ja al-Qaida sekä niiden alueelliset siivet ovat kansainvälisesti merkittävimmät toimijat. Erityisesti Saharan eteläpuoleisen Afrikan merkitys niiden toiminta-alueena on viime vuosina kasvanut voimakkaasti.  

2.4.2.4  Muu terrorismi

Euroopassa ei viime vuosina ole esiintynyt merkittäviä äärivasemmistolaisia terrori-iskuja. Tulevaisuudessa äärivasemmiston agendalle länsimaissa nousee erittäin todennäköisesti uusia aiheita reaktioina paikalliseen ja maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Ilmasto- ja ympäristöaktivismi tulee erittäin todennäköisesti myös voimistumaan tulevaisuudessa. On mahdollista, että äärivasemmistoon ja muuhun aktivismiin kytkeytyvällä toiminnalla on tulevaisuudessa myös väkivaltaisia ulottuvuuksia. 

Suomessa äärivasemmiston muodostama terrorismin uhka on tasolla yksi, matala ja toiminta on pääasiassa väkivallatonta. Äärivasemmisto keskittyy Suomessa pääasiassa antifasistiseen aktivismiin sekä Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) toiminnan tukemiseen. Väkivaltaa kannattava toiminta suuntautuu ensisijaisesti Suomen ulkopuolelle. Muutamia suomalaisia on esimerkiksi matkustanut Koillis-Syyriaan liittyäkseen alueella toimiviin kurditaustaisiin aseellisiin järjestöihin. Suomessa PKK:n tukijat keskittyvät erityisesti rahoituksen keräämiseen ja vaikuttamistoimintaan. PKK:n muodostama terrorismin uhka Suomessa on matala. 

Muun terrorismin uhka Suomessa on tasolla matala. Hallinnonvastainen liikehdintä Suomessa on ollut pääosin väkivallatonta. Esimerkiksi epävakaa talouskehitys, yhteiskunnan polarisaatio ja väestöryhmien välisen vastakkainasettelun lisääntyminen voivat kuitenkin aiheuttaa aiempaa epämääräisempää, spontaanimpaa ja vaikeammin ennakoitavissa olevaa radikaalia liikehdintää.  

2.5.2.1  Sääntelyn vastaavuus kansainvälisten kriminalisointivelvoitteiden kanssa

Terrorismirikoksia koskevien rangaistussäännösten vastaavuutta kansainvälisten velvoitteiden kanssa arvioi jo vuoden 2020 työryhmä. Sen tehtävänä oli arvioida kansallisten terrorismirikosten sääntelyn ajanmukaisuus ja sen vastaavuus keskeisten eurooppalaisten vertailumaiden sääntelyn kanssa. Erityisesti tuli arvioida terroristiryhmään tai -järjestöön kuulumiseen tai sen toimintaan osallistumiseen liittyvät rangaistussäännökset ja valmistella niitä koskevat tarvittavat lainsäädäntömuutokset. 

Koskien rangaistussäännösten vastaavuutta kansainvälisten velvoitteiden kanssa mietinnössä todettiin (s. 57 ja 58) eräiden kansainvälisten toimielinten (FATF ja CTED) suositelleen terrorismin rahoittamisrikoksia koskevien säännösten tarkistamista. Muuten Suomi ei ollut mietinnön mukaan saanut tuossa vaiheessa kansainvälisiltä velvoitteiden täytäntöönpanoa valvovilta tai seuraavilta toimielimiltä kriminalisointivelvoitteiden toteuttamista koskevia huomautuksia. Tuolloin todettiin terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanon arvioinnin olevan kuitenkin vielä kesken. Lisäksi todettiin Euroopan neuvoston lisäpöytäkirjan velvoitteiden tulevan arvioiduiksi suhteessa Suomen lainsäädäntöön Suomen liittyessä lisäpöytäkirjaan. Näiden näkökohtien todettiin koskevan myös terroristiryhmään liittyviä tekoja (s. 64).  

Kansainvälisten kriminalisointivelvoitteiden jo tapahtunut täytäntöönpano ei estä sen jälkeen tapahtuvaa tarpeellisten täydennysten ja tarkennusten tekemistä sekä sääntelyn saattamista aikaisempaa paremmin vastaamaan velvoitteiden sisältöä. Kansainväliset velvoitteet ovat vähimmäissääntelyä, joka ei estä laajempia ja pidemmälle meneviä kansallisia kriminalisointeja. Työryhmämietintöön ja sitä seuranneeseen hallituksen esitykseen HE 89/2021 vp perustuen terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevaa rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momenttia muutettiinkin niin, että sääntely aikaisempaa paremmin täyttää EU-sääntelyn terroristiryhmää koskevat kriminalisointivelvoitteet (esityksen s. 13).  

Nykyisin rikoslain 34 a luvun 5, 5 a ja 5 b §:ssä olevat terrorismin rahoittamisrikoksia koskevat säännökset uudistettiin vuonna 2021 voimaan tulleilla lainsäädäntömuutoksilla. Euroopan komissio ilmoitti 13.3.2024 lopettavansa terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskevan rikkomusmenettelyn Suomea vastaan, joten sillä perusteella lainsäädännön voidaan katsoa vastaavan direktiivin vaatimuksia. Rikoslain 34 a lukua jouduttiin muuttamaan vain vähäisesti Europan neuvoston lisäpöytäkirjaan liittymisen yhteydessä vuonna 2023. Työryhmämietinnössä todettuja kansainvälisten velvoitteiden toteuttamiseen liittyviä varauksia ei ole näin ollen enää olemassa.  

Työryhmämietinnön lausuntopalautteessa ja työryhmän mietintöön perustuvan hallituksen esityksen HE 89/2021 vp eduskuntakäsittelyssä ei asetettu kyseenalaiseksi arviota rikoslain 34 a luvun sääntelyn suhteesta kansainvälisiin velvoitteisiin. Kun mitään uutta asiaan vaikuttavaa ei ole tältä osin ilmennyt viime vuosina esimerkiksi kansainvälisten valvonta- tai seurantaelinten toimesta, luvun sääntelyn voi arvioida edellä todetut lainsäädäntömuutokset huomioon ottaen lähtökohtaisesti vastaavan kansainvälisiä velvoitteita. Niiden sisältö otetaan kuitenkin jäljempänä todetuin tavoin huomioon lainsäädännön muutostarpeita arvioitaessa.  

2.5.2.2  Kriminalisointiperiaatteet ja rikoslainsäädännön käytölle asetettavat yleiset edellytykset

Terrorismirikosten rangaistavaksi säätämiseen ja rangaistussäännösten sisältöön on Suomessa merkittävästi vaikuttanut kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpano. Kun kysymys ei ole Suomea suoraan sitovien kansainvälisten velvoitteiden (erityisesti terrorismirikosdirektiivi ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmat) tai sitoviksi liittymistoimilla tulevien kansainvälisten velvoitteiden (yleissopimukset ja pöytäkirjat) toteuttamisesta, jonkin teon rangaistavuuden alan laajentaminen tai uuden teon rangaistavaksi säätäminen sekä tekojen rangaistustason määrittäminen ovat kansallisessa harkinnassa, jota ohjaavat kriminalisointiperiaatteet ja rikoslainsäädännön käytölle asetettavat yleiset edellytykset. Näistä periaatteista ja edellytyksistä useat puolestaan liittyvät perustuslaillisiin edellytyksiin.  

Eduskunnan lakivaliokunnan korostamien rikoslainlainsäädännön käytön yleisten edellytysten mukaan kaikelle rikoslainsäädännölle tulee ensinnäkin olla hyväksyttävä peruste. Toiseksi on kyettävä osoittamaan, että on painava yhteiskunnallinen tarve, joka edellyttää juuri uuden rikostunnusmerkistön säätämistä hyväksyttäväksi arvioidun tavoitteen saavuttamiseksi. Tällöin huomioon tulevat otettaviksi ennestään voimassa oleva muu sääntely samoin kuin mahdolliset tavoitellun päämäärän saavuttamiseen johtavat vaihtoehtoiset menettelyt. Kolmanneksi säädettävän kriminalisoinnin tulee olla ennaltaehkäisevä eli uuden rangaistussäännöksen on voitava perustellusti olettaa edes jossakin määrin vaikuttavan tarkoitetulla tavalla. Neljänneksi jo perustuslain 8 §:ssä säädetystä rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta johtuu, että tunnusmerkistön on oltava täsmällinen ja tarkkarajainen. (LaVL 9/2004 vp, s. 1/II ja 2/I sekä LaVM 15/2005 vp, s. 5/I).  

Eduskunnan lakivaliokunta on myös todennut (LaVL 17/2017 vp, s. 5) rangaistavaksi säätämisessä huomioon otettavat kriminalisointiperiaatteet, jotka ovat osittain päällekkäisiä rikoslainsäädännön käytön yleisten edellytysten kanssa. Rikosoikeutta on niin kutsutun ultima ratio -periaatteen mukaisesti käytettävä vasta viimesijaisena keinona ja kriminalisoinnista on oltava enemmän hyötyä kuin haittaa. Oikeushyvien suojelun periaatteen mukaisesti rangaistavaksi on perusteltua säätää vain sellainen moitittava menettely, joka loukkaa tai konkreettisesti vaarantaa oikeusjärjestyksen suojaamia oikeushyviä. Ehdotetulle kriminalisoinnille tulee olla myös painava yhteiskunnallinen tarve, joka edellyttää juuri uuden rikostunnusmerkistön säätämistä hyväksyttäväksi arvioidun tavoitteen saavuttamiseksi.  

Rikoslainsäädännön muuttamista harkittaessa tarvitaan tietoja kysymyksessä olevan rikollisuuden nykytilanteesta sen arvioimiseksi, onko muutosten tarvetta vai ei. Tämä liittyy erityisesti painavan yhteiskunnallisen tarpeen selvittämiseen, mutta myös muihin rikoslainsäädännön käytön yleisiin edellytyksiin ja kriminalisointiperiaatteisiin. Mahdollisuuksien mukaan on pyrittävä arviomaan myös sitä, minkälaiseksi tilanne voi tulevaisuudessa kehittyä.  

Tärkeiksi katsottavien intressien suojaamiseen ja rikoslainsäädännön hyväksyttävään perusteeseen liittyy se, että terrorismissa on kysymys yhteiskunnan perustoimintoja, oikeusjärjestystä sekä ihmisten henkeä, terveyttä ja turvallisuutta hyvin vakavasti uhkaavasta rikollisuudesta, jonka estämiselle ja keskeyttämiselle on perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta hyväksyttävät ja hyvin painavat perusteet (PeVL 34/2021 vp, kappale 3 ja siinä viitatut aikaisemmat kannanotot). Tähän perustuslakivaliokunnan näkemykseen liittyy se näkökohta, että terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten (”terrori-iskujen”) tekemistä edistävien muiden terrorismirikosten rangaistavaksi säätämisellä on mahdollista estää terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä.  

Oikeushyvien suojaamiseen liittyy myös suhteellisuusvaatimus perusoikeusrajoitusten yleisenä edellytyksenä. Perustuslakivaliokunnan mukaan suhteellisuusvaatimus edellyttää myös sen arviointia, onko kriminalisointi välttämätön sen taustalla olevan oikeushyvän suojaamiseksi (PeVL 1/2021 vp, kappale 6 ja siinä viitattu lausunto PeVL 23/1997 vp, s. 2/II).  

Toisaalta perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että terrorismirikosten rangaistavuutta ulotetaan huomattavan etäälle varsinaisesta terrorismirikoksesta ilman, että minkäänlaista vaaraa terrorismirikoksen toteutumisesta olisi käsillä (PeVL 56/2016 vp, s. 8). Tämä huomio liittyy siihen, että kansainvälisten velvoitteiden takia rikoslain 34 a lukuun on vähitellen lisätty valmistelu- ja edistämisluonteisia tekoja, joiden yhteys terroristisessa tarkoituksessa tehtyihin rikoksiin voi olla hyvinkin etäinen. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen vuoksi terrorismirikoksia rangaistaviksi säädettäessä on lähtökohtana, että rangaistavaksi säädettävän menettelyn tulee olla varteenotettavassa yhteydessä terrorismirikosten ja erityisesti terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemiseen. 

Rikoslain käytön viimesijaisuus kriminalisointiperiaatteena tarkoittaa sitä, että ennen uuden rikostunnusmerkistön säätämistä tai jo olemassa olevan soveltamisalan laajentamista on arvioitava muut käytettävissä olevat keinot vahingollisen tai vaaralliseksi arvioitavissa olevien tekojen estämiseksi tai niihin puuttumiseksi.  

Kriminalisoinnista saatava hyöty liittyy ennen muuta sen kykyyn ennaltaehkäistä rangaistussäännöksellä suojattavan oikeushyvän loukkauksia. Kriminalisoinnin haittoja voivat puolestaan olla muun muassa rangaistussäännöksen noudattamisen valvonnasta ja säännöksen rikkomisen aiheuttamista toimenpiteistä johtuvat kustannukset, rangaistuksen täytäntöönpanosta tuomitulle aiheutuva kärsimys tai muu vastaava haitallinen seuraus sekä tietyn toiminnan rajoittaminen.  

Keskeinen rikosoikeudellinen periaate on laillisuusperiaate, jonka lakivaliokunta on katsonut kuuluvan rikoslainsäädännön käytön yleisiin edellytyksiin ja jonka on myös katsottu kuuluvan kriminalisointiperiaatteisiinkin. Rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta koskevan perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, joka ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Perustuslakivaliokunta on lukuisissa terrorismirikoksia koskevissa lausunnoissaan (PeVL 26/2014 vp, PeVL 37/2016 vp, PeVL 56/2016 vp, PeVL 20/2018 vp, PeVL 1/2021 vp ja PeVL 34/2021 vp) kiinnittänyt erityistä huomiota laillisuusperiaatteeseen. 

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sinällään mahdollistaa rangaistussäännösten tulkinnan. Käytännössä rangaistussäännöksiä ja niiden perusteluja ei voida kirjoittaa niin tyhjentävästi, että tulkinnanvaraa ei syntyisi. Tämä myös todetaan oikeuskäytännössä. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2019:44 (kohta 15) katsonut käsitteiden tulkinnan olevan välttämätöntä ja oikeutettua myös yksittäisiä rikostunnusmerkistöjä sovellettaessa edellyttäen, että tulos on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja että lopputulos on kohtuudella tekijän ennakoitavissa. Tuossa yhteydessä korkein oikeus viittasi aikaisempiin ratkaisuihinsa KKO 2018:36, KKO 2014:7 ja KKO 2013:12. 

Rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen liittyy rikosoikeuslainsäädännön taannehtivan soveltamisen kielto. Tarkemmin rikosoikeudellisen sääntelyn ajallisesta soveltamisesta säädetään rikoslain 3 luvun 2 §:ssä. Pääsääntöisesti rangaistussäännöksiä sovelletaan niiden voimassaoloaikana tehtyihin rikoksiin. Uutta lakia voidaan kuitenkin soveltaa ennen sen voimaantuloa tehtyihin tekoihin, jos uuden lain soveltaminen johtaa tekohetken lain soveltamista lievempään lopputulokseen.  

Kriminalisointiperiaatteena pidetään toisinaan myös ihmisarvon loukkaamattomuutta, jonka valtiosääntö turvaa perustuslain 1 §:n 2 momentin mukaan. Ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatteen mukaan ketään ei saa rangaista teosta, jos tällä ei ollut kykyä tai mahdollisuutta toimia toisin. Lisäksi periaate edellyttää, että rangaistavan teon täytyy olla tahallinen tai tuottamuksellinen. Pelkästään seurauksen aiheuttamiseen perustuvaa rangaistussäännöstä ei voida säätää.  

Rikoslainsäädännön käyttöä koskeviin periaatteisiin liittyy myös se, että kriminalisointi ei saa synnyttää ylitsepääsemättömiä tai mielivaltaisesti ratkaistavia näyttöongelmia. Rikoslakiin ei pidä myöskään ottaa säännöksiä, joiden noudattamisen valvonta on käytännössä mahdotonta ja jotka jo etukäteen voi arvioida tehottomiksi. 

2.5.2.3  Perus- ja ihmisoikeudet ja kansainvälinen humanitaarinen oikeus

Tekoja rangaistavaksi säädettäessä ja muutettaessa rangaistussäännöksiä ankarampiin rangaistuksiin johtaviksi on otettava huomioon myös perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset (PeVM 25/1994 vp, s. 5):  

* Perusoikeuksien rajoitusten tulee perustua eduskunnan säätämään lakiin.  

* Rajoitusten on oltava tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisesti määriteltyjä.  

* Rajoitusperusteiden tulee olla hyväksyttäviä. Rajoittamisen tulee olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima.  

* Tavallisella lailla ei voida säätää perusoikeuden ytimeen ulottuvaa rajoitusta.  

* Rajoitusten on oltava suhteellisuusvaatimuksen mukaisia. Rajoitusten tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Jokin perusoikeuden rajoitus on sallittu ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoitusten taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään.  

* Perusoikeuksia rajoitettaessa on huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä.  

* Rajoitukset eivät saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.  

Perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten merkitys tässä yhteydessä liittyy ensinnäkin siihen, että lainsäädäntömuutokset saattavat nykyistä enemmän ja tuntuvammin mahdollistaa ehdottoman vankeusrangaistuksen ja sitä edeltävän tutkintavankeuden käytön, millä on merkitystä rikoksista tuomittavien ja heidän perustuslain 7 §:n 1 momentissa suojatun henkilökohtaisen vapautensa kannalta. Lisäksi rangaistavaksi säätämisellä voidaan puuttua suojattuun perusoikeuteen, esimerkiksi yksityiselämän suojaan tai maasta lähtemisen oikeuteen.  

Perus- ja ihmisoikeuksien sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamista korostetaan kansainvälisissä terrorismia koskevissa asiakirjoissa, erityisesti Euroopan neuvoston yleissopimuksessa ja terrorismirikosdirektiivissä. Myös Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto (esimerkiksi päätöslauselmat 2178 (2014), 2462 (2019) ja 2482 (2019) ja yleiskokous (esimerkiksi päätöslauselma A/RES/72/284 (2018)) ovat edellyttäneet, että kaikissa terrorismin vastaisissa toimissa otetaan huomioon perusoikeudet sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen pakolaisoikeuden määräykset. Tämä koskee myös vaikutuksia, joita toimilla voi olla puolueettomien humanitaaristen toimijoiden puhtaasti humanitaariseen toimintaan, lääkintätehtävät mukaan lukien. Euroopan unionin neuvoston päätelmissä marraskuulta 2019 viitataan päätöslauselmiin 2462 (2019) ja 2482 (2019) ja korostetaan sitä, että terrorisminvastaisten toimien on oltava sopusoinnussa kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden, erityisesti kansainvälisen ihmisoikeussääntelyn, pakolaisoikeuden ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kanssa. Päätelmissä kehotetaan jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalliset terrorisminvastaiset toimet ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia.  

Euroopan neuvoston yleissopimuksen 12 artiklan 1 kappale edellyttää, että sopimuksen mukaisia rangaistussäännöksiä säädettäessä, täytäntöön pantaessa ja sovellettaessa kunnioitetaan kansainvälisen oikeuden velvoitteisiin sisältyviä ihmisoikeusvelvoitteita, erityisesti sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja uskonnonvapauteen liittyviä velvoitteita, siltä osin kuin näitä velvoitteita sovelletaan kyseisen sopimuspuolen osalta. Artiklan 2 kappaleen mukaan on lisäksi noudatettava suhteellisuusperiaatetta, ottaen huomioon säännösten oikeutetun päämäärän ja tarpeellisuuden demokraattisessa yhteiskunnassa, eikä tässä yhteydessä saisi esiintyä minkäänlaista mielivaltaista, syrjivää tai rasistista kohtelua. Vastaavat säännökset ovat yleissopimukseen tehdyn lisäpöytäkirjan 8 artiklassa.  

Terrorismirikosdirektiivin 23 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivi ei aiheuta muutoksia velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa vahvistettuja perusoikeuksia ja oikeudellisia perusperiaatteita. Huomioon otettavia perusoikeuksia ja -vapauksia (esimerkiksi oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus sekä oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioitukseen) ja periaatteita (esimerkiksi rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuuden periaate kattaen rikosoikeudellista täsmällisyyttä, selkeyttä ja ennakoitavuutta koskevan vaatimuksen) käsitellään direktiivin johdantokappaleessa 35. Sen mukaan direktiivissä kunnioitetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa tunnustettuja periaatteita ja otetaan huomioon erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, myös sen II, III, V ja VI osastoon sisältyvät periaatteet. Merkityksellinen ei mainitun johdantokappaleen mukaan ole vain Euroopan unionin oikeus, vaan kappaleessa viitataan myös muihin kansainvälisen oikeuden velvoittaviin lähteisiin.  

Euroopan neuvoston yleissopimuksen 26 artiklan 4 kappaleen mukaan yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta sopimuspuolen ja yksittäisten henkilöiden muihin oikeuksiin, velvoitteisiin ja vastuuseen kansainvälisen oikeuden nojalla, mukaan luettuna kansainvälinen humanitaarinen oikeus. Saman artiklan 5 kappaleessa todetaan, että sellaiset asevoimien toimet aseellisen selkkauksen aikana, joihin sovelletaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta, eivät niiden humanitaarisen oikeuden mukaisessa merkityksessä kuulu yleissopimuksen soveltamisalaan, eivätkä sen soveltamisalaan kuulu myöskään sopimuspuolen puolustusvoimien toimet, joihin ne ovat ryhtyneet virkatehtäviensä hoidon yhteydessä, siltä osin kuin niihin sovelletaan muita kansainvälisen oikeuden sääntöjä. Todettakoon, että 5 kappaleen suomenkielinen käännös on jossain määrin epätarkka. Todistusvoimaisessa alkutekstissä viittaus humanitaarisen oikeuden mukaiseen merkitykseen koskee käsitteitä ”asevoimat” ja ”aseellinen selkkaus”, ei asevoimien toimia, joita ei ole tyhjentävästi määritelty humanitaarisessa oikeudessa.  

Terrorismirikosdirektiivin artikloissa ei ole kansainvälisen oikeuden ja erityisesti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden huomioon ottamiseen velvoittavia määräyksiä, mutta direktiivin johdantokappaleessa 37 todettu pitkälti vastaa Euroopan neuvoston yleissopimuksen 26 artiklan 4 ja 5 kappaleessa olevia määräyksiä. Lisäksi terrorismirikosdirektiivin johdantokappaleen 38 mukaan puolueettomien, kansainvälisessä oikeudessa, mukaan lukien kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa, tunnustettujen humanitaarisen avun järjestöjen toimittama humanitaarinen apu ei kuulu direktiivin soveltamisalaan, kun otetaan huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. 

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus sääntelee sotaa käyvien osapuolten toimia ja tulee sovellettavaksi aseellisen selkkauksen tilanteissa. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan aseellisissa selkkauksissa tahalliset siviileihin tai siviilikohteisiin kohdistuvat väkivallanteot luokitellaan sotarikoksiksi. Humanitaaristen velvoitteiden sitomien valtioiden harkintaan pitkälti jää se, minkä rikosnimikkeiden nojalla syytetään teoista, jotka ovat humanitaarisen oikeuden mukaan laittomia ja jotka kohdistuvat siviiliväestöön. Rikosten tunnusmerkistöihin liittyy väistämättä rajanveto-ongelmia. Tämä ei koske pelkästään terrorismirikoksia ja sotarikoksia, vaan myös terrorismirikoksia ja muita vakavia rikoksia, joita voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa.  

Terrorismirikoksen erottaa muista sitä muistuttavista rikoksista nimenomaan rikoslain 34 a luvun 6 §:n 1 momentin määritelmässä säädetty terroristinen tarkoitus, joka liittyy suoraan (terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos) tai välillisesti (muut rikoslain 34 a luvussa rangaistaviksi säädetyt rikokset) kaikkiin terrorismirikoksiin. Toisaalta kansainvälinen humanitaarinen oikeus on otettava huomioon myös arvioitaessa terroristisen tarkoituksen olemassaoloa. Tekijällä ei ole esimerkiksi rikoslain 34 a luvun 6 §:n 1 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua terroristista tarkoitusta, jos kysymys on kansainvälisiä sodan oikeussääntöjä kunnioittavasta toiminnasta.  

Humanitaarista avustustoimintaa konfliktialueilla säännellään I ja IV Geneven sopimuksessa (Geneven sopimus maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta ja Geneven sopimus siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana, SopS 8/1955) ja Geneven sopimusten I ja II lisäpöytäkirjassa (Geneven yleissopimusten lisäpöytäkirja kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta ja Geneven yleissopimusten lisäpöytäkirja kansainvälistä luonnetta vailla olevien aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta, SopS 82/1980).  

2.5.2.4  Rangaistusasteikot

Myös terrorismirikoksia suhteutetaan vakavuudeltaan toisiinsa ja muihin rikoksiin tekojen rangaistusarvon perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että rangaistusasteikkoja arvioitaessa ja muutettaessa sekä uudesta rangaistusasteikosta säädettäessä huomioon on otettava kysymyksessä olevan rikoksen ajateltavissa olevien ilmenemismuotojen osoittama teon paheksuttavuus, vahingollisuus ja vaarallisuus sekä tekotyypin ilmentämä tekijän syyllisyys.  

Rangaistusseuraamuksen ankaruuden tulee olla oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen, ja rangaistusjärjestelmän kokonaisuudessaan tulee täyttää suhteellisuuden vaatimukset (PeVL 1/2021 vp, kappale 6 ja siinä viitatut aikaisemmat kannanotot). Rangaistusasteikon tulee olla riittävän laaja vakavuudeltaan erilaisten tekojen kattamiseksi. Rangaistusasteikko tulee suhteuttaa muiden vastaavien rikosten rangaistusasteikkoihin. Rikoksen rangaistusasteikkoa ei säädetä tai muuteta jonkin pakkokeinon käytön mahdollistamiseksi sen selvittämisessä (LaVM 3/1998 vp, s. 25/I). 

Rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä vakiintuneilla rangaistusasteikoilla lainsäätäjä ohjaa lainkäyttäjää niin, että oikeuskäytäntö muodostuu mahdollisimman yhtenäiseksi. Sellaisia asteikkoja on myös säädetty joillekin terrorismirikoksille. Rikoslain 2 c luvun 2 §:n 2 momentin mukaan määräaikaisen vankeusrangaistuksen enimmäisaika on kaksitoista vuotta, mikä asettaa rajan niiden rikosten enimmäisrangaistuksille, joiden seuraamukseksi ei säädetä elinkautista vankeusrangaistusta.  

Rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä ovat vakiintuneet seuraavat rangaistusasteikot: 

* sakko 

* sakko−6 kuukautta vankeutta 

* sakko−1 vuosi vankeutta 

* sakko−2 vuotta vankeutta 

* 4 kuukautta−4 vuotta vankeutta 

* 1−10 vuotta vankeutta 

* 2−10 vuotta vankeutta. 

Kyseisistä rangaistusasteikoista on poikettu terrorismirikosten kohdalla erityisesti terrorismirikosten vakavaan luonteeseen liittyvistä syistä. Rikoslain 34 a luvun 1 §:ssä säädetyt useat rangaistusasteikot poikkeavat paljonkin toisistaan rikokseen tavanomaisesti (ilman terroristista tarkoitusta tehtynä) sovellettavaan rangaistusasteikkoon pohjautuen. Enimmäisrangaistus vaihtelee kolmen vuoden vankeusrangaistuksesta elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Muuten luvun rikosten kohdalla käytetyt rangaistusasteikot ovat seuraavat: 

* sakko−1 vuosi vankeutta (terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistäminen)  

* sakko−2 vuotta vankeutta (matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten ja terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen)  

* sakko−3 vuotta vankeutta (terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu ja kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten) 

* 4 kuukautta−6 vuotta vankeutta (terroristiryhmän johtaminen eräissä tapauksissa, terroristin rahoittaminen ja terroristiryhmän rahoittaminen) 

* 4 kuukautta−8 vuotta vankeutta (terroristiryhmän toimintaan osallistuminen, koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten, värväys terrorismirikoksen tekemiseen ja terrorismirikoksen rahoittaminen) 

* 2−12 vuotta vankeutta (terroristiryhmän johtaminen eräissä tapauksissa).  

Rangaistusasteikot ovat pääasiallisesti kansallisessa harkinnassa. Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden yleisenä lähtökohtana on, että rangaistusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Tämä todetaan esimerkiksi Euroopan neuvoston yleissopimuksen 11 artiklan 1 kappaleessa ja terrorismirikosdirektiivin 15 artiklan 1 kohdassa. Poikkeuksen muodostavat rikoslain 34 a luvun 3 §:ssä terroristiryhmän johtamiselle säädetyt rangaistusasteikot, jotka perustuvat vuoden 2002 puitepäätöksen 5 artiklan 3 kohtaan, jota asiallisesti vastaava on terrorismirikosdirektiivin 15 artiklan 3 kohdassa.  

2.5.2.5  Kansainvälisten vertailujen merkitys

Suomessa noudatettavien kriminalisointiperiaatteiden ja rikoslainsäädännön käytön yleisten edellytysten näkökulmasta ei keskeistä ole se, onko jokin teko säädetty rangaistavaksi tietyllä tavalla jossakin toisessa valtiossa. Lähtökohtaisesti rikoslainsäädännön käytön perusteltavuutta koskeva arviointi tehdään kansallisten periaatteiden ja edellytysten valossa.  

Yhteiskunnallisten ongelmien ja niiden ratkaisukeinojen ollessa pitkälti samoja oikeus- ja muilta perinteiltään samankaltaisissa valtioissa suuntaviivoja on kuitenkin saatavissa kansainvälisestä vertailusta. Jos teon rangaistavaksi säätämiseen päädytään, mallia voidaan ottaa muissa valtioissa ja erityisesti Suomelle vertailuvaltioina perinteisesti keskeisiksi koetuissa valtioissa kuten Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa omaksutuista lainsäädäntöratkaisuista. 

Kansainvälisten vertailujen hyödynnettävyyttä vaikeuttavat monet seikat. Kriminalisointitarpeet ja -perusteet saattavat vaihdella merkittävästikin valtioiden välillä. Sääntelyn sisältöön voivat vaikuttaa kansalliset rikollisuustilanteet ja sääntelyn historiallinen tausta. Säännösten kirjoitustavat ja lainsäädäntötekniikat myös vaihtelevat esimerkiksi sen suhteen, käytetäänkö yksityiskohtaisesti vai yleisluonteisemmin kirjoitettuja pykäliä. Samantyyppisten ja samannimistenkin rikosten tunnusmerkistöt vaihtelevat. Lisäksi merkitystä saattaa olla rikosoikeudellisen järjestelmän rakenteella ja järjestelmää käytettäessä sovellettavilla periaatteilla. Merkityksellisiä voivat esimerkiksi olla tekoon liittyvien rangaistussäännösten kokonaisuudet ja mahdollisuudet soveltaa tekoon useita rangaistussäännöksiä samanaikaisesti sekä se, että voidaan rangaistussäännösten asemesta soveltaa osallisuutta koskevia tai vastaavia yleisesti rikoksiin sovellettavia säännöksiä.  

Kansainvälisissä vertailuissa on vaikeata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä myös vertailuvaltioiden rangaistussäännöksissä olevista rangaistusasteikoista. Rangaistusasteikot ovat kansalliseen rangaistusjärjestelmään sidottuja (esimerkiksi minkälaisia rangaistusasteikkoja valtiossa vakiintuneesti käytetään) ja siinä järjestelmässä muiden rikosten rangaistusasteikkoihin suhteutettuja. Suomessa on pyrittävä käyttämään rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksuttuja rangaistusasteikkoja, mutta vakiintuneesti käytettävät rangaistusasteikot vaihtelevat muissa valtioissa.  

Rangaistusasteikko ei myöskään kerro siitä, minkälaisia rangaistuksia sen puitteissa käytännössä määrätään. Rangaistustaso määräytyy kansallisten rangaistuksen määräämistä koskevien säännösten ja oikeuskäytännössä muodostuneiden rangaistustasojen mukaan. Ankaristakin käytettävissä olevista rangaistusasteikoista huolimatta saatetaan käytännössä soveltaa rikokseen soveltuvia lievempiä asteikkoja tai mitata rangaistus merkittävästi enimmäisrangaistusta alempana olevasta rangaistusasteikon osasta. 

Tässä lainvalmisteluhankkeessa on tarkastelun kohteena ollut yhdeksän valtion (Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa, Viro, Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat, Belgia ja Ranska) terrorismirikoksia koskeva rikoslainsäädäntö. Yksityiskohtaiset tiedot noiden valtioiden terrorismirikoksia koskevista rangaistussäännöksistä löytyvät terrorismirikostyöryhmän mietinnöstä (s. 230−257). 

2.5.4.1  Terroristinen tarkoitus, vaaraedellytys ja määritelmäpykälä

Terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia koskevan rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rangaistavaa on tiettyjen rikosten tekeminen terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle. Rikoslain 34 a luvun 6 §:n 1 momentin mukaan rikoksentekijällä on terroristinen tarkoitus, jos hänen tarkoituksenaan on: 1) aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa; 2) pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallitus tai muu viranomainen taikka kansainvälinen järjestö tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin; 3) oikeudettomasti kumota jonkin valtion valtiosääntö tai muuttaa sitä tai horjuttaa vakavasti valtion oikeusjärjestystä taikka aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa valtiontaloudelle tai valtion yhteiskunnallisille perusrakenteille; tai 4) aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa kansainvälisen järjestön taloudelle tai sellaisen järjestön muille perusrakenteille. Rikoslain 34 a luvun 6 §:ssä ovat lisäksi terroristiryhmän (2 momentti) ja kansainvälisen järjestön (3 momentti) määritelmät.  

Rikoslain 34 a luvun 1 § muodostaa terrorismirikoksia koskevan sääntelyn perustan, johon viitataan terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä edistävien terrorismirikosten rangaistussäännöksissä. Tämän vuoksi pykälän sääntelyn osalta korostuvat kattavuuden ja selkeyden vaatimukset. Tämä ei koske pelkästään terroristista tarkoitusta ja vaaraedellytystä, vaan sääntelyn kattavuuden osalta myös jäljempänä käsiteltävää niiden rikosten piiriä, jotka voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa.  

Terroristisen tarkoituksen määritelmä ja terroristisessa tarkoituksessa tehtyihin rikoksiin liittyvä vaaraedellytys ovat kansallisessa harkinnassa kuitenkin niin, että sääntelyn on näiltäkin osin täytettävä vähintään Suomea sitovien terrorismirikosdirektiivin ja terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen asettamat vaatimukset. Terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen ja Yhdistyneiden kansakuntien tasolla esimerkiksi turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1566 (2004) mukaiset terroristisen tarkoituksen määritelmät ovat jossakin määrin terrorismirikosdirektiivin määritelmiä suppeammat, kun ensiksi mainituista puuttuu maan tai kansainvälisen järjestön poliittisten, perustuslaillisten, taloudellisten tai yhteiskunnallisten perusrakenteiden vakava horjuttaminen tai tuhoaminen.  

Terroristisen tarkoituksen määritelmän ja vaaraedellytyksen sääntelyn arvioinnissa on otettava huomioon myös Euroopan neuvoston muuttunut terrorismirikosten (terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten) määritelmä, vaikka lopullisesti muutoksen suhdetta kansalliseen sääntelyyn tullaan arvioimaan vasta muutospöytäkirjaan liittymisen yhteydessä. Euroopan neuvoston ministerikomitea on 9.7.2025 hyväksynyt Euroopan neuvoston yleissopimusta muuttavan muutospöytäkirjan (jäljempänä ”Euroopan neuvoston muutospöytäkirja”), jota ei ole vielä avattu allekirjoituksille ja joka ei vielä sisälly Euroopan neuvoston sopimussarjaan. Euroopan neuvoston muutospöytäkirjan englanninkielinen versio löytyy seuraavasta linkistä: 

https://search.coe.int/cm#{%22CoEIdentifier%22:[%220900001680b6ab66%22],%22sort%22:[%22CoEValidationDate%20Descending%22]} 

Euroopan neuvoston muutospöytäkirjan 1 artiklan mukaan terrorismirikoksia ovat edelleen yleissopimuksen liitteessä lueteltujen sopimusten soveltamisalaan kuuluvat ja niiden määritelmien mukaiset rikokset. Tämän lisäksi terrorismirikoksiksi katsotaan tiettyjen rikosten tekeminen terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko voi luonteensa tai asiayhteytensä vuoksi aiheuttaa vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle. Määritelmän muutosneuvotteluissa lähtökohdaksi otettiin Euroopan komission tekemä ehdotus, mistä seurasi se, että muutospöytäkirjan 1 artiklan 1 kohdassa oleva vaaraedellytys ja 2 kohdassa oleva terroristisen tarkoituksen määritelmä vastaavat terrorismirikosdirektiivin 3 artiklassa olevia ja Suomea jo siis sitovia vaaraedellytystä ja määritelmää.  

Huomattavaa on se, että Euroopan neuvoston muutospöytäkirjakaan ei edellytä terrorismirikosten säätämistä rangaistaviksi. Euroopan neuvoston yleissopimuksen ja Euroopan neuvoston lisäpöytäkirjan mukaan rangaistaviksi tulee edelleen säätää vain tietyt terrorismirikosten tekemistä edistävät rikokset, jotka koskevat esimerkiksi yhteenliittymän tai ryhmän toimintaan osallistumista, koulutuksen antamista ja kouluttautumista, julkista yllytystä ja matkustamista. Alustavan arvion mukaan muutospöytäkirjaan liittyminen ei tule aiheuttamaan vaaraedellytyksen ja terroristisen tarkoituksen määritelmän osalta lainsäädäntömuutoksia.  

Terroristisen tarkoituksen määritelmän laajentaminen rikoslain 34 a luvun 6 §:n 1 momentissa olevasta ja/tai 1 §:n 1 momentin johdantokappaleessa olevan vaaraedellytyksen supistaminen tai siitä jopa kokonaan luopuminen edellyttäisi kuitenkin painavia syitä sellaisten muutosten mahdollistaessa nykyistä laajemmalle ulottuvan rikosoikeudellisen vastuun niistä rikoksista, jotka on säädetty sellaisiksi, jotka voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa. Huomioon on näiltä osin otettava erityisesti se, että kyseisistä rikoksista tuomitaan tavanomaista ankarampi rangaistus niissä tilanteissa, joissa on olemassa terroristinen tarkoitus ja joissa vaaraedellytys täyttyy.  

Myös terroristista tarkoitusta ja vaaraedellytystä koskevassa lainsäädännön muuttamistarpeen arvioinnissa ovat merkityksellisiä jaksossa 2.5.2.2 käsitellyt kriminalisointiperiaatteet ja rikoslainsäädännön käytölle asetettavat yleiset edellytykset kuten myös perus- ja ihmisoikeuksien sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattaminen. Terroristisen tarkoituksen määritelmään ja vaaraedellytykseen liittyen ei ole tietoon tullut käytännössä havaittuja mainittavia tulkintaongelmia. Samalla on kuitenkin huomattava myös se, että tuomioistuimiin asti terrorismirikoksia koskevia asioita on toistaiseksi päätynyt vähän.  

Merkitystä arvioinnissa on myös muiden valtioiden lainsäädännöistä tehtävillä havainnoilla. Tämä koskee myös terrorismirikokseen (terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen) yhdistettävää vaaraedellytystä. Yhdeksän vertailuvaltion lainsäädännöistä ei ole kuitenkaan tässä suhteessa tehtävissä yksiselitteisiä tai edes pitkälle meneviä johtopäätöksiä.  

Joissakin valtioissa terroristinen tarkoitus on määritelty noudattaen pitkälti vuoden 2002 puitepäätöksen ja terrorismirikosdirektiivin sanamuotoja. Tämä koskee luonnollisesti erityisesti Euroopan unionin jäsenvaltioita. Näin on esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa, Alankomaissa ja Belgiassa sekä merkittäviltä osin myös Virossa. Sama koskee Saksaa, jossa terroristinen tarkoitus koskee vain osaa terrorismiin liittyvistä rikoksista. Tilanne on toisenlainen Norjassa ja Ranskassa sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, viimeksi mainitun valtion lainsäädännön poiketessa rakenteensa puolesta ja muutenkin merkittävästi muiden vertailuvaltioiden lainsäädännöistä. Ranskan lainsäädännöstä on pääteltävissä, että sen terrorismirikoksia koskevissa säännöksissä yleisesti kuvattu terroristinen tarkoitus (yleisen järjestyksen vakava häiritseminen pelolla tai terrorilla) on laaja ja myös EU-sääntelyä laajempi.  

Kansainvälisen vertailun piiriin kuuluvien valtioiden lainsäädännöissä on eroa myös vaaraedellytyksen suhteen. Edellytys on löydettävissä esimerkiksi Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Belgian lainsäädännöistä mutta ei esimerkiksi Norjan, Viron, Yhdistyneen kuningaskunnan, Alankomaiden ja Ranskan lainsäädännöistä. Ruotsissa vahinkoedellytys on sidottu hallitustenvälisiin järjestöihin, vaikka vuoden 2002 puitepäätöksen ja terrorismirikosdirektiivin asianomaisissa kohdissa puhutaan yleisemmin vain kansainvälisestä järjestöstä.  

Edellä todetut arvioinnissa vaikutukselliset seikat huomioon ottaen tässä vaiheessa ei ole ilmennyt perusteltua syytä muuttaa terroristisen tarkoituksen määritelmää siitä, jollaisena se on rikoslain 34 a luvun 6 §:n 1 momentin kohdissa. Terroristisen tarkoituksen määritelmä on kattava ja tarkkarajainen. Määritelmä myös täyttää sen taustalla olevan EU-sääntelyn vaatimukset, vaikka se rakenteeltaan (määritelmän jakaminen neljään kohtaan) ja jossakin määrin myös sanamuodoiltaan poikkeaakin vuoden 2002 puitepäätöksen ja terrorismirikosdirektiivin määritelmistä.  

Säilytettäväksi ehdotetaan myös rikoslain 34 a luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa olevan terroristisen tarkoituksen määritelmän vaatimus siitä, että väestön keskuudessa aiheutuvan pelon tulee olla vakavaa. Tämä on EU-sääntelyn mukaista ja muutenkin linjassa terrorismirikoksilta yleisesti edellytettävän vakavan luonteen kanssa. Terrorismin rahoittamisrikoksia koskevan terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen b kohdassa kylläkin puhutaan vain pelosta ilman vakavuuden edellyttämistä, mutta tämän osalta on jo aikaisemmin todettu, että sanamuotojen ero ei ole suuri (HE 188/2002 vp, s. 59/I). Asiayhteyden perusteella voidaan kyseisen lain esityökohdan perusteella lähteä siitä, että myös yleissopimuksessa edellytetään pelolta tiettyä vakavuutta. Merkitystä on myös sillä, miten vakava pelko ymmärretään. Lain esitöiden mukaan sen ei esimerkiksi tarvitse kohdistua suureen määrään ihmisiä, merkitystä on tapauskohtaisella arvioinnilla.  

Sääntelyn kattavuuden varmistamiseksi rikoslain nykyisen 6 §:n 1 momentin 2 kohtaa vastaavaan määritelmäkohtaan jätettäisiin edelleen myös sietäminen, jonka sisällyttämistä EU-sääntely ei edellytä. Sitä ei mainita myöskään terrorismin rahoituksen vastaisessa yleissopimuksessa. Näin ollen terroristista tarkoitusta edelleen ilmentäisi myös se, että rikoksentekijä pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallituksen tai muun viranomaisen taikka kansainvälisen järjestön tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin. Sietämisellä saattaa olla itsenäistä merkitystä esimerkiksi tilanteissa, joissa rikoksentekijä asettaa kohteen sellaiseen asemaan, jossa tämän on hyväksyttävä rikoksentekijän edellyttämä asiantila.  

Rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin vaaraedellytys, jonka mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tulee olla omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle, ilmentää terrorismirikoksilta yleisesti vaadittavaa vakavuustasoa. Vaaraedellytys heijastuu myös momentin kohdissa listattuihin rikoksiin, joiden joukkoon on nimenomaan sisällytetty rikoksia, jotka voivat kyseistä vahinkoa aiheuttaa.  

Vaaraedellytys tuo mukanaan objektiivisia elementtejä rikoksen luonteen arviointiin, kuitenkin niin, että edellytyksen mukainen kynnys vahingon aiheutumisen suhteen ei ole korkea omaksutun abstraktin vaaran vuoksi. Riittävää on tekoon tekotyypillisesti liittyvä kokemusperäinen arviointi. Vaikka vaaraedellytyksen sanamuoto ja abstraktiin vaaraan liittyvä ”on omiaan”-rakenne poikkeavat EU-sääntelyn sanamuodosta, vaaraedellytyksen on rikoslakiin muotoillulla tavalla katsottu täyttävän sen sääntelyn vaatimukset. Kansallisesti vaaraedellytyksestä on mahdollista luopua, sitä ei ole myöskään joidenkin vertailuvaltioiden lainsäädännöissä. Edellä todetut seikat huomioon ottaen vaaraedellytyksen säilyttäminen nykyisessä muodossaan on kuitenkin tässä vaiheessa edelleen perusteltua. 

Aikaisemmin todetun mukaisesti EU-sääntely ei edellytä rikoslain 34 a luvun 6 §:n 3 momentissa olevaa kansainvälisen järjestön määritelmää, joka on kuitenkin merkityksellinen rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin johdantokappaleen kannalta. Määritelmäsäännös perusteluineen (HE 188/2002 vp) selventää sääntelyä ja on näin ollen laillisuusperiaatteen kannalta perusteltu. Myöskään määritelmän sisällön muuttamiseen ei ole ilmennyt aihetta.  

Rikoslain 34 a luvun sääntelyn hahmottamista vaikeuttaa määritelmien sisällyttäminen vasta luvun loppupuolella rangaistussäännösten jäljessä olevaan pykälään. Erityisesti tämä koskee terroristisen tarkoituksen määritelmää. Tärkeä on myös rikoslain 34 a luvun 6 §:n 2 momentissa oleva terroristiryhmän määritelmä. Määritelmien säilyttäminen yhdessä pykälässä on edelleen aiheellista, mutta niiden keskeisen merkityksen kannalta ja muiden luvun säännösten ymmärtämisen edistämiseksi määritelmiä koskeva pykälä ehdotetaan rikoslain tavanomaisesta määritelmien sijaintipaikasta poikkeavasti siirrettäväksi rikoslain uuden 34 a luvun alussa olevaan 1 §:ään.  

Terroristiryhmän määritelmää ja sen mahdollisia muutostarpeita käsitellään lähemmin jäljempänä jaksossa 2.5.4.12.  

2.5.4.2  Terroristisessa tarkoituksessa tehtyihin rikoksiin sisältyvät rikokset

Yleinen arviointi 

Rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin mukaan seuraavat rikokset voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa: 1) laiton uhkaus, perätön vaarailmoitus, rikoslain 24 luvun 4 §:n 2 kohdassa tarkoitettu törkeä julkisrauhan rikkominen ja rikoslain 44 luvun 10 §:ssä tarkoitettu ydinenergian käyttörikos, 2) tahallinen vaaran aiheuttaminen, tahallinen räjähderikos, vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkominen ja rikoslain 17 luvun 1 §:ssä tarkoitettu julkinen kehottaminen rikokseen, 3) törkeän varkaus tai törkeä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, jonka kohteena on joukkoliikenteeseen tai tavarankuljetukseen soveltuva moottorikulkuneuvo, tuhotyö, liikennetuhotyö, terveyden vaarantaminen, törkeä vahingonteko, törkeä ampuma-aserikos ja puolustustarvikkeiden maastavientirikos, 4) rikoslain 35 luvun 3 b §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu törkeä datavahingonteko, 38 luvun 6 §:n 1 momentin 3, 5 tai 6 kohdassa tarkoitettu törkeä tietoliikenteen häirintä ja 38 luvun 7 b §:n 1 momentin 1, 3 tai 5 kohdassa tarkoitettu törkeä tietojärjestelmän häirintä, 5) kemiallisen aseen kiellon rikkominen, biologisen aseen kiellon rikkominen ja tahallinen törkeä ympäristön turmeleminen, joka on tehty 48 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, 6) törkeä pahoinpitely, naisen sukuelinten silpominen, törkeä ihmiskauppa, panttivangin ottaminen, törkeä tuhotyö, törkeä terveyden vaarantaminen, ydinräjähderikos ja kaappaus, 7) surma ja 8) tappo. Pykälän 2 momentin mukaan myös murha voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa. Pykälän 1 momentissa rikokset on jaettu kohtiin rangaistusasteikkojen perusteella.  

Ensinnäkin arvioitavana on se, onko aihetta erottaa ainakin joitakin terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia itsenäisiksi rikoksiksi. Tähän liittyy kysymys mahdollisuudesta niputtaa rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentissa mainittuja rikoksia yleisemmin nimetyiksi kokonaisuuksiksi rikosnimikkeistä luopumalla ja ottamalla jollakin tavalla huomioon terrorismin ja terrorismirikollisuuden erityinen luonne.  

Mainituista mahdollisista muutoksista aiheutuva hyöty lainsäädännön selkeyttämisen näkökulmasta on vähintäänkin kyseenalainen. Rikoslain 34 a luvun säännöksiä soveltavien käytännön toimijoiden näkökulmasta selkeää on pikemminkin se, että kyseiset rikokset on keskitetty yhteen pykälään rikosnimikkeiden tarkkuudella. Tiedossa ei ole, että nykyiseen sääntelymalliin sisältyisi käytännön toimijoiden näkökulmasta ongelmia. Rikosnimikkeiden säilyttämisen puolesta puhuu rikosoikeudellisen sääntelyn tarkkarajaisuutta edellyttävä laillisuusperiaate.  

Rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin rikoslistaus perustuu terrorismirikosdirektiiviin, joka sinällään mahdollistaa terroristisissa tarkoituksissa tehtyjen rikosten säätämisen rangaistavaksi useissa pykälissä, rikosten niputtamisen ja rikosnimikkeistä luopumisen. Kun Suomen on kuitenkin jatkuvasti täytettävä direktiivin kriminalisointivelvoitteet, varsinkin niputtamiseen liittyen vaikeuksia voisi jatkossa ilmetä sen osoittamisessa, että lainsäädäntö edelleen täyttää velvoitteet näiltä osin. Myöskään kansainvälisen vertailun vertailuvaltioiden lainsäädännöissä ei ole lähdetty erillisten rikosten rangaistavaksi säätämisen tielle, terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten kuvaamisen ja nimeämisen suhteen on kuitenkin vaihtelevaa lainsäädäntökäytäntöä.  

Huomioon on otettava myös se, että rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentti kattaa suuren määrän hyvinkin erilaisia rikoksia, mikä merkittävästi vaikeuttaa niputtamista yleisempien rikoksia kuvaavien nimitysten alle. Momentissa oleva rikoslistaus on laaja. Tämä tarkoittaa sitä, että mukana on myös rikoksia, joita ei välttämättä juurikaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa tai jotka eivät välttämättä juurikaan ole omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle. Taustalla oleva EU-sääntely (terrorismirikosdirektiivin 15 artiklan 2 kohta) kuitenkin edellyttää sitä, että niistäkin on terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä voitava tuomita vankeusrangaistus, joka on ankarampi kuin kansallisessa lainsäädännössä säädetty rangaistus vastaavista rikoksista, joihin ei liity sellaista tarkoitusta.  

Rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin rikosten erilaisuus ulottuu myös niille säädettyihin rangaistusasteikkoihin. Momentin 1 kohdan mukaan lievimmin rangaistavista terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi ja saman pykälän 2 momentin mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhasta tuomitaan vankeuteen elinkaudeksi. Muiden terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten rangaistusasteikot ovat siltä väliltä.  

Merkityksellistä on se, että rikoksista terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä on tuomittava ankarampi rangaistus kuin ilman sellaista tarkoitusta tehtyinä. Rikosten hyvinkin erilaisten lähtökohtaisten vakavuustasojen perusteella ei ole mahdollista päästä vain joihinkin harvoihin rangaistusasteikkoihin, mikä myöskään ei puhu rikosten niputtamisen ja siihen perustuvien erillisten rangaistussäännösten säätämisen puolesta. Kaikki todetut seikat huomioon ottaen ei ole nähtävissä perusteita sille, että rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin rikoksia jaoteltaisiin eri rikoksiksi vieläpä pohjana olevien rikosten nimikkeistä ainakin jossakin määrin luopumalla. 

Arvioitavana on ollut myös se, pitäisikö rikoslain 34 a luvun 1 §:n rakennetta muuttaa niin, että vakavimmat rikokset mainittaisiin ensin. Tämä voitaisiin toteuttaa mainitsemalla pykälässä ensin 2 momentin mukainen murha ja sen jälkeen muut rikokset niiden enimmäisrangaistuksen mukaisessa järjestyksessä edeten ankarimman enimmäisrangaistuksen mukaisista rikoksista lievempien enimmäisrangaistusten mukaisiin rikoksiin. Pelkällä rikosten järjestyksen muuttamisella ei voida kuitenkaan katsoa saavutettavan lainsäädäntöä selkeyttävää vaikutusta. Tällaisella muutoksella ei ilmeisesti olisi käytännön toimijoiden kannalta merkitystä.  

Terroristisessa tarkoituksessa tehtyä radiologista asetta koskevan rikoksen siirtäminen erillisestä pykälästä terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia koskevaan pykälään ei vaikuta toteutettavissa olevalta lainsäädäntöratkaisulta. Rikoslain 34 a luvun 1 a §:ssä oleva radiologisia aseita koskeva sääntely poikkeaa luvun 1 §:ssä olevasta sääntelystä merkittävästi. Erityisen laajasti terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä tarkasteltiin sitä, että terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan f alakohta sisältää radiologista asetta koskevan kriminalisointivelvoitteen siihen liittyvine tekotapoineen (HE 30/2018 vp, s. 23−28). Arvioinnin lopputuloksena päädyttiin siihen, että terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos säädetään rangaistavaksi itsenäisenä rikoksena. Direktiivin täytäntöönpanon jälkeen voimaan tullut säteilylaki (859/2018) ei mainittavasti muuta tilannetta, kun otetaan huomioon sen lain 185 § säteilyrikkomuksista ja olennaisesti aikaisemman lain sääntelyä vastaava 186 § viittauksista tiettyihin rikoslaissa rangaistaviksi säädettyihin tekoihin.  

Euroopan komissio ei ole huomauttanut Suomea terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen säätämisestä erilliseksi rikokseksi, vaikka kysymys ei tältä osin muodollisesti ottaen ole siitä, että terrorismirikokseksi (terroristisessa tarkoituksessa tehdyksi rikokseksi) on määritelty terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä jo rikokseksi määritelty tahallinen teko. Joka tapauksessa radiologista asetta koskeva terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanossa tehty arviointi on perusteineen ja johtopäätöksineen edelleen perusteltu koskien niin erillisen pykälän säätämistä kuin pykälän sisältöäkin.  

Lainsäädännön selkeyttämiseen liittyy myös rikoslain 34 a lukua yleisemmin koskeva kysymys siitä, miten yrityksen rangaistavuuden sääntely tulisi lainsäädäntöteknisesti luvussa toteuttaa. Rikoslain 34 a luvun 1 §:n 3 momentin mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yritys on rangaistava. Muissakin luvun pykälissä noudatetaan rikoslaissa yleisesti omaksuttua kirjoitustapaa, jonka mukaan yrityksen rangaistavuus todetaan kutakin rikosta koskevassa pykälässä. Poikkeuksen muodostavat ne rikoslain 34 a luvun pykälät, joissa yritys rinnastetaan täytettyyn rikokseen.  

Rikoslain 34 a luvun sääntelyä saattaisi selkeyttää se, että luvun loppuun otettavassa pykälässä todettaisiin kokoavasti se, minkä luvun mukaisten rikosten yritys on rangaistava. Tämä keventäisi rikoksia koskevia pykäliä. Mutta samalla voisi jossakin määrin syntyä vaara siitä, että säännöksiä sovellettaessa jonkin rikoksen yrityksen rangaistavuus voi jäädä havaitsematta. Selvää hyötyä ei ole havaittavissa siitä, että luvun loppuun sijoitettaisiin pykälä rikosten yritysten rangaistavuudesta. Huomioon on näiltä osin otettava myös rikoslainsäädännön yhtenäisen ja vakiintuneen kirjoitustavan merkitys.  

Terroristisessa tarkoituksessa tehtyihin rikoksiin kuuluvien rikosten piiri  

Rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentti täyttää aikaisemmin tehtyjen arviointien perusteella terrorismirikosdirektiivin vaatimukset siihen sisältyvien rikosten osalta, mutta direktiivi ei estä kansallisesti pidemmälle ja laajempiin kriminalisointeihin menevää sääntelyä. Sitä voidaan myös muuttaa direktiivin velvoitteiden nykyistä paremman täytäntöönpanon toteuttamiseksi.  

Euroopan neuvoston muutospöytäkirjan 1 artiklan 1 kohdan mukaan terrorismirikosten piiri kattaa Euroopan neuvoston yleissopimuksen liitteessä lueteltujen sopimusten soveltamisalaan kuuluvien ja kyseisten sopimusten määritelmien mukaisten rikosten lisäksi tietyt rikokset, jotka on tehty artiklan 2 kohdan mukaisessa terroristisessa tarkoituksessa. Myös viimeksi mainittujen rikosten osalta lähtökohtana muutosneuvotteluissa oli Euroopan komission tekemä ehdotus, minkä seurauksena artiklan 1 kohdassa mainitut rikokset ovat sellaisia, jotka mainitaan myös terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa. Muutospöytäkirjan rikoslistaus on kuitenkin jonkin verran suppeampi kuin direktiivin listaus. Alustavan arvion mukaan Suomen liittyminen muutospöytäkirjaan ei tule näiltäkään osin edellyttämään lainsäädäntömuutoksia.  

Ruumiillista koskemattomuutta loukkaavat hyökkäykset  

Terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitaan henkilön ruumiillista koskemattomuutta loukkaavat hyökkäykset (englanniksi ”attacks upon the physical integrity of a person”). Puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä on katsottu, että vastaava alakohta koskee henkilön ruumiillista koskemattomuutta loukkaavia törkeitä rikoksia (HE 188/2002 vp), minkä vuoksi rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 6 kohdassa mainitaan törkeä pahoinpitely. Lain esitöistä ilmenee, että alakohtaa koskevat myös momentin 2 kohdassa mainittu tahallinen vaaran aiheuttaminen, 3 kohdassa mainittu terveyden vaarantaminen ja 6 kohdassa mainittu törkeä terveyden vaarantaminen. Mahdollisesti kuolemaan johtavat teot (kansallisessa täytäntöönpanossa tappo, murha ja surma sekä myös siltä osin merkitykselliset tahallinen vaaran aiheuttaminen, terveyden vaarantaminen ja törkeä terveyden vaarantaminen) mainitaan jo terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa.  

Raiskausrikokset loukkaavat seksuaalisen itsemääräämisoikeuden lisäksi ruumiillista koskemattomuutta. Kyseiset rikokset ovat rangaistusasteikkojensa perusteella myös vakavia rikoksia. Terrorismirikosdirektiivin ei voida katsoa nimenomaisesti edellyttävän raiskausrikosten lisäämistä niiden rikosten joukkoon, jotka voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa. Toisen raiskaaminen kuuluu jo nyt sotarikoksen tunnusmerkistöön (rikoslain 11 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohta), mutta on mahdollista, että raiskausrikoksia tehdään myös terroristisessa tarkoituksessa. Lähinnä kysymykseen tulee sellaisten rikosten tekeminen tarkoituksessa aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa. Kun kysymys on etenkin laajamittaisesta terroristisessa tarkoituksessa toteutettavasta raiskausrikollisuudesta, tekojen voi katsoa olevan omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa maalle laajasti yhteiskuntaan kohdistuvina rikoksina, jolloin täyttyy myös terroristisessa tarkoituksessa tehtyihin rikoksiin liitettävä vaaraedellytys. Muiden seksuaalirikosten kuin raiskausrikosten ei voi katsoa samalla tavalla mahdollisesti liittyvän terrorismirikollisuuteen, kun otetaan huomioon terroristisessa tarkoituksessa tehdyiltä rikoksilta edellytettävä terroristinen tarkoitus ja vaaraedellytys.  

Raiskausrikoksia ovat rikosnimikkeiden perusteella rikoslain 20 luvun rikoksista raiskaus (1 §), törkeä raiskaus (2 §), lapsenraiskaus (12 §) ja törkeä lapsenraiskaus (13 §). Merkityksellisiä ovat tässä yhteydessä rikokset, joihin tunnusmerkistön perusteella erityisesti liittyy vakavan henkilöön kohdistuvan väkivallan käyttö. Sen vuoksi ja myös muut edellä todetut seikat huomioon ottaen niiden rikosten joukkoon, jotka voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa, on perusteltua lisätä törkeä raiskaus ja törkeä lapsenraiskaus.  

Törkeä raiskaus on rangaistusasteikkonsa (vankeutta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta) vuoksi perusteltua sijoittaa terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia koskevan rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 6 kohtaan, jonka mukaan kohdan terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista tuomitaan vankeutta vähintään kaksi ja enintään kaksitoista vuotta. Törkeästä lapsenraiskauksesta tuomitaan vankeutta vähintään neljä ja enintään kaksitoista vuotta. Koska rikoslain 2 c luvun 2 §:n 2 momentin mukaan määräaikaisen vankeusrangaistuksen enimmäiskesto on kaksitoista vuotta, mainittu rangaistusasteikko tarkoittaa sitä, että törkeästä lapsenraiskauksesta tulee terroristisessa tarkoituksessa tehtynä tuomita vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi. Siitä puolestaan seuraa törkeän lapsenraiskauksen sijoittaminen rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentissa 8 kohtaan, jolloin nykyisen 1 §:n 1 momentin 8 kohdassa oleva tappo siirtyy 9 kohtaan.  

Vapaudenriistorikokset  

Rikoslain 25 luvun 1 §:ssä rangaistavaksi säädetty vapaudenriisto ja 2 §:ssä rangaistavaksi säädetty törkeä vapaudenriisto liittyvät terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, jossa panttivangin ottamisen lisäksi mainitaan vuoden 2002 puitepäätöksen vastaavan alakohdan tavoin ”kidnapping”, joka on käännetty puitepäätöksen ja direktiivin suomennoksissa ihmisryöstöksi.  

Kyseisten EU-velvoitteiden täytäntöönpanon yhteydessä on lähdetty siitä, että kansallinen vastine ihmisryöstölle on rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 6 kohdassa mainittu törkeä ihmiskauppa. Asiaa on käsitelty kohdan muuttamisen yhteydessä hallituksen esityksessä HE 169/2005 vp (s. 11/II).  

Terrorismirikosdirektiivin ei voida katsoa nimenomaisesti edellyttävän vapaudenriiston ja/tai törkeän vapaudenriiston lisäämistä niiden rikosten joukkoon, jotka voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa. Edellä todettu englanninkielinen termikin huomioon ottaen kysymys on kuitenkin terrorismirikosdirektiivin velvoitteiden nykyistä paremmasta täytäntöönpanosta. Vapaudenriistorikokset ovat lisäksi luonteeltaan tekoja, joita voidaan tehdä myös terroristisessa tarkoituksessa ja joihin voi liittyä terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten vaaraedellytys. Lähinnä sellaiset tarkoitus ja edellytys voivat kuitenkin koskea vapaudenriistorikosten törkeää tekomuotoa, joka kattaa tilanteet, joissa vapaudenmenetystä jatketaan yli kolmen vuorokauden, aiheutetaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai käytetään erityistä julmuutta tai vakavan väkivallan uhkaa. Mainitut seikat huomioon ottaen törkeä vapaudenriisto on perusteltua lisätä niiden rikosten joukkoon, jotka voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa.  

Rikoslain 25 luvun 2 §:n mukaan törkeästä vapaudenriistosta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Rangaistusasteikon perusteella törkeä vapaudenriisto on perusteltua sijoittaa rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohtaan, jonka mukaan kohdan terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.  

Ampuma-aseita sekä vaarallisia esineitä ja aineita koskevat teot  

Terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan f alakohdan perusteella terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten piiriin tulee kuulua aseiden valmistus, hallussapito, hankinta, kuljetus, toimitus ja käyttö. Vastaava velvoite oli jo vuoden 2002 puitepäätöksen 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa. Aseista direktiivin alakohdassa mainitaan erikseen kemialliset, biologiset ja radiologiset aseet sekä ydinaseet, joita koskevat rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 5 kohta ja 6 kohta sekä 1 a §.  

Rikoslain 41 luvun 3 §:ssä rangaistavaksi säädetty törkeä ampuma-aserikos mainitaan rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja rikoslain 41 luvun 5 §:ssä rangaistavaksi säädetty vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkominen mainitaan rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa.  

Vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä todettiin (HE 188/2002 vp, s. 38/II), että puitepäätöksen mukaisten ampuma-aseisiin kohdistuvien rikosten on katsottava Suomen lainsäädännössä vastaavan vakavuudeltaan törkeitä ampuma-aserikoksia. Teräaseiden osalta samassa yhteydessä todettiin, että ne eivät yleensä täytä edellytystä, jonka mukaan teon on oltava omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin valtiolle (nykyisin maalle) tai kansainväliselle järjestölle. Riittäväksi katsottiin vakavimman teräaseisiin liittyvän rikoksen mukaan ottaminen rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momenttiin (HE 188/2002 vp, s. 35/I). Euroopan komissiolla ei ole ollut huomautettavaa näiden EU-sääntelyn täytäntöönpanon yhteydessä tehtyjen linjausten johdosta.  

Törkeää ampuma-aserikosta koskevaa sääntelyä on äskettäin täydennetty aserikoksia koskevan rikoslain uuden 41 luvun säätämisen yhteydessä. Uuden luvun 3 §:n 1 momentissa törkeän ampuma-aserikoksen kvalifiointiperusteeksi on lisätty se, että rikoksentekijä pitää mukanaan ampuma-aselain (1/1998) 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua ampuma-asetta järjestyslain (612/2003) 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla yleisellä paikalla tai kulkuneuvossa ilman oikeutta sellaisen aseen hallussapitoon. Tällainen törkeän ampuma-aserikoksen tekotapa voi olla merkityksellinen myös terrorismirikollisuudessa.  

Terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten piiriin eivät rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin perusteella kuulu rikoslain 41 luvussa rangaistavaksi säädetyistä rikoksista perusmuotoinen ampuma-aserikos (1 §), vaarallisen esineen hallussapito (6 §) ja toisen vakavaan vahingoittamiseen soveltuvan esineen (esimerkiksi veitsi) tai aineen hallussapito (7§). Kaksi viimeksi mainittua rikosta koskevat yleisellä paikalla tehtyjä hallussapitotekoja.  

Rangaistussääntelyn kattavuuden kannalta on otettava huomioon ensinnäkin rikoslain 34 a luvun 2 §:ssä rangaistavaksi säädetty terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu. Mainitun pykälän 2 kohdan mukaan rangaistaan sitä, joka tehdäkseen terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tai terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen valmistaa, pitää hallussaan, hankkii, kuljettaa, käyttää tai luovuttaa ampuma-aseen taikka vaarallisen esineen tai aineen. Terrorismirikosdirektiivi ei nimenomaisesti edellytä terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun säätämistä rangaistavaksi, mutta mainitulla rikoksella on tärkeä sääntelyä täydentävä merkitys.  

Jäljempänä todetun mukaisesti terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun rangaistavuuden alaa laajennettaisiin sääntelyn rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:ään siirtämisen yhteydessä niin, että valmistelu voidaan tehdä muunkin kuin oman terrorismirikoksen tekemisen edistämiseksi. Lisäksi pykälän 2 kohta ehdotetaan muutettavaksi tekovälinettä koskien yleisempään muotoon, joka kattaa myös rikoslain 41 luvun 6 §:n mukaiset vaaralliset esineet ja 7 §:n mukaiset toisen vakavaan vahingoittamiseen soveltuvat esineet ja aineet.  

Lisäksi terroristiryhmiin liittyvien tekojen osalta on huomattava rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohta, jonka mukaan terroristiryhmän toimintaan osallistumista on muun ohessa terroristiryhmän varustaminen räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla. Jäljempänä todetun mukaisesti tällaisen toiminnan rangaistavuus säilyisi, kun terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevat säännökset siirretään rikoslain uuden 34 a luvun 6 §:ään.  

Kaiken kaikkiaan lainsäädäntöön ei tule jäämään merkityksellisiä katvealueita, joiden vuoksi terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia koskeviin säännöksiin tarvitsisi tehdä ampuma-aseita taikka vaarallisia esineitä tai aineita koskevia täydennyksiä. Todettuun johtopäätökseen ei vaikuta aserikoksia koskevan sääntelyn muuttuminen. Terroristisessa tarkoituksessa tehdyn törkeän ampuma-aserikoksen rangaistusasteikkoa on kuitenkin muutettava törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistuksen korottamisen vuoksi (jäljempänä jakso 2.5.4.16).  

Lisäksi terrorismirikoksiin kohdistuvat viittaukset on muutettava ampuma-aseen käsittelyä vakavan rikoksen tekemistä varten koskevassa rikoslain 41 luvun 2 §:n 2 momentissa. Sen mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettuja vakavia rikoksia ovat rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, sekä 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty laiton uhkaus, 2 §:ssä tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu ja 4 b §:ssä tarkoitettu kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten.  

Jäljempänä todetuin tavoin terrorismirikoksen valmistelun enimmäisrangaistukseksi säädettäisiin kuuden vuoden vankeusrangaistus ja terroristisen kouluttautumisen enimmäisrangaistukseksi säädettäisiin neljän vuoden vankeusrangaistus, joten valmistelurikosta ja kouluttautumisrikosta ei ole enää tarpeen erikseen mainita rikoslain 41 luvun 2 §:n 2 momentissa. Lisäksi terroristisessa tarkoituksessa tehdyn laittoman uhkauksen pykäläviittaus on momentissa muutettava rikoslain uuden 34 a luvun mukaisesti kohdistumaan sen luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohtaan. Ampuma-aseen käsittelyä vakavan rikoksen tekemistä varten ei ole tarpeen lisätä niiden rikosten joukkoon, jotka voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa, koska ampuma-aseen käsittelyrikoksen mahdollinen liittyminen terrorismirikollisuuteen on jo otettu huomioon mainitun rikoksen rangaistavaksi säätämisen yhteydessä.  

Uhkaaminen 

Terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan j alakohta edellyttää, että terroristisessa tarkoituksessa tehtynä rikoksena säädetään rangaistavaksi jonkin a−i alakohdassa luetellun teon (muut terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset) tekemisellä uhkaaminen. Vastaava kohta oli jo vuoden 2002 puitepäätöksessä. 

EU-velvoitteiden täytäntöönpanon yhteydessä (HE 188/2002 vp ja HE 30/2018 vp) on uhkausrikoksen osalta viitattu laittomaan uhkaukseen ja perättömään vaarailmoitukseen, jotka mainitaan rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa, sekä siihen, että uhkaus voi olla muunkin rikoksen tekotapa (esimerkiksi momentin 3 kohdassa mainittu liikennetuhotyö ja momentin 6 kohdassa mainittu kaappaus). 

Rikoslain 25 luvun 7 §:n mukaan laittomasta uhkauksesta tuomitaan se, joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa.  

Rikoslain 34 luvun 10 §:n mukaan perättömästä vaarailmoituksesta tuomitaan se, joka tekee pommista, tulipalosta, merihädästä, suuronnettomuudesta tai muusta vastaavasta hädästä tai vaarasta perättömän ilmoituksen, joka on omiaan aiheuttamaan pelastus- tai turvallisuustoimen taikka pakokauhua.  

Terrorismirikosdirektiivi ei tarkemmin sääntele tässä yhteydessä merkityksellistä uhkausta tekotapojen tai muiden asiaan vaikuttavien seikkojen suhteen. Direktiivin kyseinen kohta jättää siis merkittävästi kansallista harkinnanvaraa, näiltäkään osin Suomea ei ole huomautettu täytäntöönpanosta. Terrorismirikosdirektiivin vuonna 2018 tapahtuneen täytäntöönpanon jälkeen on eräissä yhteyksissä kuitenkin kansallisesti esitetty uhkausrikoksiin liittyviä näkemyksiä, osin myös terrorismityyppiseen rikollisuuteen liittyen.  

Kun Suomi liittyi kansainväliseen siviili-ilmailuun liittyvien laittomien tekojen ehkäisemisestä tehtyyn yleissopimukseen (SopS 48−50/2021), eduskunnan lakivaliokunta kiinnitti huomiota sopimuksen 1 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan tuli säätää rangaistavaksi tiettyjen sopimuksen mukaisten rikosten tekemisellä uhkaaminen (LaVM 5/2021 vp, s. 5 ja 6). Lakivaliokunta viittasi korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2013:50 rikoslain 25 luvun 7 §:n tulkinnasta. Ratkaisussa tuodaan muun muassa esiin se, että mainitun pykälän sanamuodon perusteella uhatulla tulee olla perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vakavassa vaarassa. Uhkausta tulee siis tarkastella uhatun henkilön näkökulmasta. Ratkaisun perusteella laittoman uhkauksen tunnusmerkistöä ei voida soveltaa tilanteeseen, jossa uhattu henkilö tai taho ei ole saanut uhkauksesta tietoa.  

Todetussa yhteydessä lakivaliokunta katsoi perustelluksi, että laittoman uhkauksen rikostunnusmerkistön muutostarpeita arvioidaan tarvittaessa monipuolisesti huolellisessa lainvalmistelussa, jossa voidaan ottaa huomioon kaikki tekijät, jotka mahdollisesti puoltavat laittoman uhkauksen tunnusmerkistön uudistamista. Sama kysymys nousi esiin muutettaessa laittoman uhkauksen syyteoikeutta koskevaa sääntelyä (HE 226/2020 vp), lakivaliokunnan johtopäätös oli myös sama (LaVM 10/2021 vp, s. 13).  

Vaikka terrorismirikosdirektiivin ei voida katsoa edellyttävän uhkaamista koskevia lainsäädäntömuutoksia, voidaan yleisesti ottaen kysyä, onko sääntely uhkausrikoksia koskien riittävän kattavaa. Tämä koskee erityisesti yleiseen tietoon saatettuja vakavan rikoksen tekemisellä uhkaamisia (esimerkiksi julkisuuteen saatettu perätön tai aiheellinenkin viesti pommin tulevasta räjäyttämisestä tietyllä yleisellä paikalla). Sääntelyn kattavuuteen kohdistuu epäilyksiä, vaikka huomioon otetaan perättömän vaarailmoituksen rangaistavuus, jolla on EU-sääntelyn täytäntöönpanossa katsottu olevan laittoman uhkauksen rangaistavuutta täydentävää merkitystä.  

Kysymys uhkausrikosten sääntelyn kattavuudesta on joka tapauksessa yleisempi, terrorismirikollisuutta laajemmalle ulottuva kysymys, jonka käsittely lakivaliokunnan toteamin tavoin edellyttää erillistä monipuolista ja huolellista lainvalmistelua. Sellaista ei ole mahdollista toteuttaa tässä muutenkin laajassa rikoslain 34 a luvun sääntelyyn painottuvassa lainvalmisteluhankkeessa. Näin ollen uhkaamista koskevia lainsäädäntömuutoksia ei ehdoteta tässä yhteydessä tehtäväksi. Terrorismirikoksia koskevat näkökohdat voidaan ottaa huomioon mahdollisessa tulevassa uhkausrikoksia koskevassa lainvalmistelussa.  

Ryöstö, kiristys ja väärien hallintoasiakirjojen laatiminen (väärennys)  

Terrorismirikosdirektiivin 12 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on pidettävä terroritoimintaan liittyvinä rikoksina a) ryöstöä jonkin 3 artiklassa luetellun rikoksen tekemiseksi; b) kiristystä jonkin 3 artiklassa luetellun rikoksen tekemiseksi; c) väärien hallintoasiakirjojen laatimista tai käyttämistä jonkin 3 artiklan 1 kohdan a−i alakohdassa, 4 artiklan b alakohdassa tai 9 artiklassa luetellun rikoksen tekemiseksi. Direktiivin 3 artikla koskee terrorismirikoksia (terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia, c alakohdassa on poissuljettu 3 artiklan 1 kohdan j alakohdan mukainen terroristisessa tarkoituksessa tehty uhkaaminen), 4 artiklan b alakohta terroristiryhmän toimintaan osallistumista ja 9 artikla matkustamista terrorismitarkoituksessa.  

Matkustamisrikosta lukuun ottamatta vastaava kriminalisointivelvoite oli jo vuoden 2002 puitepäätöksen 3 artiklassa. Puitepäätöksen ja terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanossa on katsottu (HE 188/2002 vp ja HE 30/2018 vp), että EU-sääntely ei edellytä kyseisten rikosten säätämistä rangaistaviksi terrorismirikoksina rikoslain 34 a luvussa. Suomea ei ole huomautettu tästä täytäntöönpanossa omaksutusta tulkinnasta, josta voidaan edelleen pitää kiinni. Tässäkin yhteydessä edelleen katsotaan kansallisen harkintavaran puitteissa, että ryöstöä ja kiristys- ja väärennysrikoksia ei ole tarpeen lisätä rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentissa niiden rikosten joukkoon, jotka voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa. Riittävää on ryöstön, kiristyksen, törkeän kiristyksen, väärennyksen ja törkeän väärennyksen säätäminen rangaistaviksi rikoslain 31 luvun 1, 3 ja 4 §:ssä ja 33 luvun 1 ja 2 §:ssä. Mainittuja rikoksia koskevassa rangaistusten määräämisessä voidaan rikoslain 6 luvun 4 §:n yleissäännöksen mukaan ottaa huomioon ankarampaan rangaistukseen johtavana seikkana rikoksen liittyminen terrorismirikollisuuteen ja sen edistämiseen.  

Rikoslain 31 luvun 2 §:ssä rangaistavaksi säädetty törkeä ryöstö on rangaistusasteikkonsa (vankeutta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta) perusteella erittäin vakava rikos, joka voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa ja joka voi olla omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle. Vaikka EU-sääntelyn ei voi katsoa edellyttävän törkeän ryöstön lisäämistä terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia koskevan rikoksen uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momenttiin, muuten sen lisääminen on perusteltua. Rangaistusasteikon perusteella sijoituspaikaksi tulisi momentin 6 kohta.  

Pakottaminen  

Tässä yhteydessä on arvioitu myös se, tulisiko rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momenttiin sisällyttää rikoslain 25 luvun 8 §:ssä rangaistavaksi säädetty pakottaminen. Viimeksi mainitun pykälän mukaan pakottamiseen syyllistyy se, joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin.  

Terrorismirikoksia (terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia) koskevassa terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa ei mainita pakottamista tai muutakaan siihen viittaavaa tekoa. Pakottamisella on kuitenkin läheinen yhteys rikoslain 34 a luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaiseen terroristisen tarkoituksen muotoon eli siihen, että pakotetaan oikeudettomasti jonkin valtion hallitus tai muu viranomainen taikka kansainvälinen järjestö tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin.  

Terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen liittyessä pakottamisrikoksen kaltaisiin elementteihin kysymys on siitä, että tekijällä on pakottamiseen kytkeytyvä terroristinen tarkoitus. Pakottaminen toteutetaan sellaisessa tilanteessa tekemällä jokin sellainen terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, jolla päästään pakottamisvaikutukseen (esimerkiksi panttivangin ottaminen). Näin ollen pakottamisen ottamista rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momenttiin voi pitää tarpeettomana.  

2.5.4.3  Terrorismiin liittyvien rikosten ryhmittely ja niiden nimeäminen

Rikoslain 34 a luvussa eräällä tavalla perusrikoksiksi katsottavia rikoksia ovat sen 1 ja 1 a §:ssä rangaistaviksi säädetyt rikokset eli terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset ja terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos. Varsinkin joitakin ensiksi mainitun pykälän mukaisia rikoksia voi luonnehtia ”terrori-iskuiksi”. Muut rikoslain 34 a luvussa rangaistaviksi säädetyt rikokset ovat tekoja, joiden voi katsoa edistävän 1 ja 1 a §:ssä tarkoitettujen rikosten tekemistä ja joiden voi siinä mielessä katsoa kuuluvan toiseen ryhmään kuin mainittujen pykälien mukaiset rikokset.  

Kansainvälisissä velvoitteissa ja useiden valtioiden lainsäädännöissä ”terrorismirikoksilla” (englanniksi ”terrorist offences”) tarkoitetaan rikoksia, jotka ovat Suomen lainsäädännön mukaan rangaistavia rikoslain 34 a luvun 1 ja 1 a §:n mukaan. Kansallisen lainsäädännön hahmottamista saattaa vaikeuttaa se, että rikoslain 34 a luvussa rikoksia ei jaeta ”perusterrorismirikoksiin” ja niiden tekemistä edistäviin rikoksiin. Tämän seurauksena saattaa jäädä epäselväksi myös se, että terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten lisäksi luvussa säädetään rangaistaviksi lukuisa määrä muita terrorismiin liittyviä rikoksia.  

Sääntelyn selkeyttämistä edistää se, että rikoslain uudessa 34 a luvussa 1 ja 1 a §:n mukaiset rikokset nimetään yhtenäisesti tavalla, jota voidaan sitten käyttää niiden tekemistä edistäviä rikoksia koskevissa myöhemmissä luvun säännöksissä. Tällä myös päästään eroon kyseisiä rikoksia koskevista pykäläviittauksista, jotka on koettu ongelmallisiksi.  

Todettuun lainsäädäntöratkaisuun liittyvä ongelma on, että terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset jakautuvat rikoslain nykyisessä 34 a luvussa kahteen pykälään, joiden sisältämät rikokset ovat rakenteeltaan erilaisia. Luvun ensimmäisessä pykälässä säädetään rangaistaviksi tiettyjen rikosten tekeminen terroristisessa tarkoituksessa, toisen pykälän mukainen radiologisia aseita koskeva rikos on puolestaan itsenäinen rikos. Lisäksi rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentissa olevien rikosten nimikkeetkään eivät ole yhteneviä. Ne riippuvat pohjana olevan rikoksen nimikkeestä, esimerkiksi ”terroristisessa tarkoituksessa tehty laiton uhkaus” tai ”terroristisessa tarkoituksessa tehty murha”.  

Kun rikoslain nykyisen 34 a luvun 1 ja 1 a §:n yhdistämistä ei aikaisemmin todetun mukaisesti ehdoteta, toisena vaihtoehtona on todeta uuden luvun 1 §:ksi sijoitettavassa määritelmäpykälässä, että ”tässä luvussa tarkoitetaan terrorismirikoksella 2 tai 3 §:ssä rangaistavaksi säädettyä rikosta”. Viitatuista pykälistä ensimmäiseen otettaisiin terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikosta koskeva sääntely ja jälkimmäiseen terroristisessa tarkoituksessa tehtyä radiologista asetta koskevaa rikosta koskeva sääntely. Todetulla tavalla muotoiltuna ”terrorismirikoksen” määritelmä kattaisi myös kyseisten rikosten yritykset. Luvun myöhemmissä pykälissä voitaisiin käyttää ”terrorismirikosta” pykäliin ja/tai useampaan rikosnimikkeeseen viittaamisen asemesta. Samalla korostuisi se, että luvussa on kahdentyyppisiä rikoksia.  

Toisaalta on aihetta korostaa myös sitä, että terrorismirikosten tekemistä edistävät rikokset ovat terrorismiin liittyviä rikoksia. Tätä voitaisiin painottaa sillä, että rikoslain uuden 34 a luvun otsikoksi tulisi ”terroristisista rikoksista”. Nykyaikaisempi kirjoitustapa puoltaisi muotoa ”terroristiset rikokset”, mutta rikoslaissa käytetty lukujen otsikoinnin kirjoitustapa puoltaa ensiksi mainittua muotoilua.  

2.5.4.4  Terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu

Yleiset näkökohdat  

Rikoslain 34 a luvun 2 §:n mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmisteluun syyllistyy se, joka tehdäkseen 1 §:n 1 tai 2 momentissa tai 1 a §:ssä tarkoitetun rikoksen (terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tai terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen) 1) sopii toisen kanssa tai laatii suunnitelman sellaisen rikoksen tekemisestä, 2) valmistaa, pitää hallussaan, hankkii, kuljettaa, käyttää tai luovuttaa räjähteen, kemiallisen tai biologisen aseen taikka toksiiniaseen, ampuma-aseen taikka vaarallisen esineen tai aineen tai 3) hankkii ydinräjähteen valmistukseen tai kemiallisen tai biologisen aseen taikka toksiiniaseen valmistukseen tarvittavia laitteita tai aineita taikka siihen tarvittavan valmistuskaavan tai -piirustuksen. 

Rikoslain 34 a luvun 2 §:n säätämisen yhteydessä esitetyt yleiset perusteet terrorismiin liittyvän valmistelupykälän säätämiselle ovat edelleen merkityksellisiä. Kysymys on vakavien rikosten valmistelusta. Kansainvälisen vertailun tiedot osoittavat, että terrorismirikosten valmistelu on useissa Suomen kannalta keskeisissä vertailuvaltioissa rangaistavaa, joskin pääosin hyvin yleisluonteisesti kuvattuna ilman valmistelutoimien yksilöintiä pykälässä. Lisäksi pykälän säilyttämisen tarve liittyy kansainvälisistä velvoitteista Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 2178 (2014) ja terrorismirikosdirektiiviin. Rikoslain uudessa 34 a luvussa valmistelurikoksesta säädettäisiin 4 §:ssä.  

Jäljempänä seuraavissa jaksoissa käsitellään tarpeen mukaan rikoskohtaisesti sitä, missä rikoslain uuden 34 a luvun säännöksissä on edelleen tarpeen viitata 4 §:n mukaiseen valmistelurikokseen. Viittaus nykyisen luvun 2 §:n mukaiseen valmistelurikokseen on nykyisen luvun 3 §:ssä (terroristiryhmän johtaminen), 4 a §:ssä (koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten), 4 b §:ssä (kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten), 4 c §:ssä (värväys terrorismirikoksen tekemiseen), 5 §:ssä (terrorismirikoksen rahoittaminen) ja 5 c §:ssä (matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten). Myös nykyisen luvun 5 e §:n mukaisessa terrorismirikoksiin liittyvässä julkisessa kehottamisessa voidaan kehottaa terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun tekemiseen, vaikka kyseistä rikosta ei pykäläviittauksen tai nimikkeen kautta rangaistussäännöksessä erikseen todetakaan.  

Rikoslain 34 a luvun 2 §:n mukaan valmistelurikos liittyy 1 §:n 1 tai 2 momentissa (terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, jatkossa 2 §) tai 1 a §:ssä tarkoitetun rikoksen (terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos, jatkossa 3 §) tulevaan tekemiseen. Edellä jaksossa 2.4.4.3 todetun mukaisesti jatkossa rikoslain uuden 34 a luvun 1 §:ssä todettaisiin ”terrorismirikoksella” tarkoitettavan luvun 2 ja 3 §:ssä rangaistavaksi säädettyä rikosta. Tätä muutosta voitaisiin sitten hyödyntää myös valmistelurikoksen kohdalla niin, että rikosnimikkeeksi tulisi ”terrorismirikoksen valmistelu” ja valmistelu liitettäisiin terrorismirikoksen tekemiseen ilman pykäläviittauksia.  

Terroristisessa tarkoituksessa tehtyihin rikoksiin ja terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn radiologista asetta koskevaan rikokseen sekä niiden rikosten nimeämiseen ”terrorismirikoksiksi” liittyy se, että rikoslain nykyisen 34 a luvun rangaistussäännöksissä viitataan vaihtelevasti luvun 1 ja 1 a §:ään. Ensiksi mainitun pykälän osalta viitataan välillä koko pykälään ja välillä sen 1 ja 2 momenttiin, jälkimmäisen osalta viitataan koko pykälään. Koko pykälään viittaaminen tarkoittaa sitä, että periaatteessa viittaaminen kohdistuu myös terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yritykseen (1 §:n 3 momentti) ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen yritykseen (1 a §:n 2 momentti). Kukaan ei yleensä toimi vain rikoksen yrityksen tekemistä varten, tavoitteena on täytetyn rikoksen tekeminen. Sama näkökohta koskee niitäkin rikoslain 34 a luvun rangaistussäännöksiä, joissa viitataan kokonaan muihinkin luvun pykäliin kuin 1 ja 1 a §:ään.  

Poikkeuksellisesti terroristinen rikollinen toiminta saattaa kuitenkin esimerkiksi pelottelutarkoituksessa tai myöhemmän täytetyksi tarkoitettavan rikoksen harjoittelemisvaiheessa kohdistua tekoon, joka on katsottavissa rikoksen yritykseksi. Ei ole myöskään aihetta supistaa rangaistavan käyttäytymisen alaa nykyisestä. Näihin näkökohtiin liittyy se, että ”terrorismirikoksen” määritelmä rikoslain uudessa 34 a luvussa pitäisi sisällään myös terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yrityksen ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen yrityksen. Tarvittavat rikoksen yritykseen liittyvät täsmennykset voidaan tehdä pykälien perusteluissa.  

Terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu koskee rikoslain 34 a luvun 2 §:ssä vain sellaisten terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä, jotka valmistelijan itsensä on tarkoitus tehdä (pykälän johdantokappaleen ilmaisu ”tehdäkseen”). Esimerkiksi törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua koskevassa rikoslain 21 luvun 6 a §:ssä käytetään ilmaisua ”rikoksen tekemistä varten”, jonka sen pykälän perusteluissa on tosin todettu tarkoittavan lähtökohtaisesti samaa kuin ”tehdäkseen” (HE 141/2012 vp, s. 34/II ja 35/I). Mainitun rikoksen perusteluissa kuitenkin todetaan myös, että sopijan (merkityksellinen erityisesti rikoslain 34 a luvun 2 §:n 1 kohtaan liittyen) ei tarvitse osallistua rikoksen käytännön toteuttamiseen (em. HE, s. 36/II), joka voi jäädä toisen osapuolen tai kolmannen henkilön tehtäväksi. 

Myös muut terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua koskevat tekotavat kuin rikoslain 34 a luvun 2 §:n 1 kohdassa mainitut voivat olla sellaisia, että rikoksen voi toteuttaa muu henkilö (esimerkiksi aseen säilyttäminen (hallussa pitäminen) toisen toteutettavaa terrorismirikosta varten). Toisen henkilön toteutettavaa terrorismirikosta varten tapahtuva valmistelu voi olla yhtä vaarallista kuin itsekin tehtävää rikosta varten tapahtuva valmistelu. Näiden tapausten välille ei ole perusteltua tehdä rangaistavuuden suhteen eroa. Näin ollen terrorismirikoksen valmistelun tulisi tapahtua yleisesti todeten terrorismirikoksen tekemistä varten, eikä vain sitä varten, että valmisteluun syyllistyvä toimii tehdäkseen itse terrorismirikoksen. Tekijältä vaadittavaan tahallisuuteen muutoksella ei olisi merkitystä, koska myös ”varten”-muotoilu edellyttäisi tekijältä korkeamman asteista tahallisuutta ja tietynlaista siihen liittyvää nimenomaista tahtotilaa.  

”Tekemistä varten” -ilmaisun ottamiseen käyttöön liittyy kysymys siitä, minkälaista yhteyttä valmistelurikokselta edellytetään suhteessa valmistelun tavoitteena olevaan terrorismirikokseen. Jo nykyisessä lainsäädännössä lähdetään siitä, että rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyllä rikoksella edistettävän sen luvun rikoksen ei tarvitse olla yksityiskohtaisesti yksilöity esimerkiksi tekoajan, teon kohteen, tekopaikan tai muun vastaavan seikan suhteen (esimerkiksi HE 89/2021 vp, s. 37). Muutenkin terrorismintorjunnan tehokkuuden kannalta tärkeää on, että valmisteltavan rikoksen yksilöinnille ei aseteta liian korkeita vaatimuksia samalla kuitenkaan myöskään rikoksesta epäillyn oikeusturvaa vaarantamatta. Valmistelutoimia tehtäessä valmistelun tarkoituksena oleva rikos ei ole välttämättä yksilöitävissä rikoksen (rikosnimikkeen) tarkkuudella, vaikka on riittävän selvää, että rikoksentekijä toimii edistääkseen jonkin terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä. Tämä näkökohta on aihetta ottaa huomioon perusteluissa koskien kaikkia niitä rangaistussäännöksiä, joissa on kyse terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemisen edistämisestä.  

Valmistelurikoksen tekotavat  

Rikoslain 34 a luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan rangaistavaa terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmisteluna on sopiminen toisen kanssa tai suunnitelman tekeminen. Kohdan säätäminen vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä perustuu kansalliseen harkintaan. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2178 (2014) kuitenkin edellyttää, että rangaistavaa on myös matkustaminen terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen suunnittelemista varten, jolla on merkitystä matkustamisrikosta koskevan rikoslain 34 a luvun 5 c §:n kannalta.  

Rikoksen tekemisestä sopimista ja rikossuunnitelman tekemistä voidaan pitää valmistelurikoksen perustekotapoina. Rikoslain 34 a luvun 2 §:n 1 kohdan täydentämiseen tai täsmentämiseen pykälätasolla ei ole aihetta, kun otetaan huomioon kohdan perusteluissa (HE 188/2002 vp, s 44/II) todettu, jonka mukaan kohdan soveltaminen edellyttää sitä, että on olemassa todellinen ja varteen otettava sopimus tai suunnitelma rikoksen tekemiseksi terroristisessa tarkoituksessa. Kohta koskee perustelujensa mukaan sellaisten henkilöiden toimintaa, jotka sopivan tilaisuuden tullen todellisuudessa voisivat ryhtyä panemaan suunnitelmaa täytäntöön, sekä sellaisen vakavasti otettavan suunnitelman laatimista, joka olisi toteutettavissa. 

Rikoslain 34 a luvun 2 §:n 2 kohdan mukaan rangaistavaa terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmisteluna on se, että tekijä terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tulevaa tekemistä varten valmistaa, pitää hallussaan, hankkii, kuljettaa, käyttää tai luovuttaa räjähteen, kemiallisen tai biologisen aseen taikka toksiiniaseen, ampuma-aseen taikka vaarallisen esineen tai aineen.  

Kun rikoslain 34 a luvun 2 §:n 2 kohdan mukaisiin esineisiin ja aineisiin liittyvät terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan velvoitteet tulevat katetuiksi nykyisten 1 §:n 1 momentin ja 1 a §:n kautta sekä tulevat jatkossa katetuiksi näiltä osin vastaavien rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin ja 3 §:n kautta, niihin velvoitteisiin liittyen kohdan säilyttäminen ja tarkempi sisältö ovat kansallisessa harkinnassa. Edellä on terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia koskevan sääntelyn tarkastelun yhteydessä todettu, että ampuma-aseisiin sekä vaarallisiin esineisiin ja aineisiin liittyen kohdalla on tärkeä sääntelyä täydentävä merkitys. Huomioon on otettava myös rangaistavuuden alan laajentuminen sitä kautta, että rikoslain uuden 34 a luvun 4 § tulisi koskemaan valmistelun tekemistä myös tilanteissa, joissa terrorismirikoksen tekee muu henkilö kuin valmistelutoimen suorittava (”terrorismirikoksen tekemistä varten”.)  

Vaikka rikoslain 34 a luvun 2 §:n 2 kohdan mukaisen kohdan säilyttämiselle rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:ssä on edelleen perusteita, kohdan sanamuotoa on aiheellista muuttaa ja soveltamisalaa laajentaa niin, että se yleisesti kattaa terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä merkitykselliset vaaraa aiheuttavat esineet ja aineet. Kysymys ei ole pelkästään räjähteistä ja erilaisista aseista sekä muista ominaisuuksiltaan lähtökohtaisesti vaarallisista esineistä ja aineista, vaan muistakin sellaisista tavanomaisemmista esineistä ja aineista, joita voidaan käyttää vaaraa aiheuttavalla tavalla. Esimerkiksi autoa voidaan käyttää terrorismirikoksen tekemiseen ajamalla kulkuneuvo yleisön joukkoon. Sellaisessa tilanteessa saattaa sinällään kysymys olla siitä, että on samalla jo olemassa 1 kohdan mukainen sopimus tai suunnitelma. Niin ei välttämättä kuitenkaan ole.  

Erillinen rangaistusvastuu esineisiin ja aineisiin liittyvistä teoista on perusteltua rajata sellaisiin esineisiin ja aineisiin, joista voi terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä aiheutua tietynlaista vaaraa toiselle henkilölle tai toisille henkilöille. Mikä tahansa tavanomainen esine tai aine ei voi kuulua rangaistavuuden piiriin. Rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:n 2 kohdan mukaisen vastuun tulisi liittyä jo mahdolliseen vaaran aiheuttamiseen, koska kysymyksessä olevia esineitä tai aineita ei välttämättä käytetä terrorismirikoksen tekemisessä ja koska näin ollen ei välttämättä aiheuteta kuolemaa tai henkilövahinkoa siinä yhteydessä. Toisaalta vastuu tulisi kytkeä vakavaan vaaraan, koska esimerkiksi vähäisiä vammoja voidaan aiheuttaa melkein millä tahansa esineellä tai aineella.  

Todetut seikat huomioon ottaen rikosoikeudellisen sääntelyn riittävään ja asianmukaiseen kattavuuteen päästään muuttamalla valmistelurikosta koskevan pykälän 2 kohta sen rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:ään siirtämisen yhteydessä niin, että kohdan mukaan rangaistaan sitä, joka valmistaa, hankkii, kuljettaa tai luovuttaa sellaisen esineen tai aineen, jolla voidaan terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä aiheuttaa vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, taikka pitää hallussaan tai käyttää sellaista esinettä tai ainetta. Tämä kattaisi myös kohdassa nykyisin mainitut esineet ja aineet.  

Samalla on kuitenkin huomattava se, että rikoslain nykyisen 34 a luvun 2 §:n 2 kohta kattaa sellaisia kemiallista asetta, biologista asetta ja toksiiniasetta koskevia tekoja, jotka ovat jo nykyisen luvun 1 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä rangaistavia terroristisessa tarkoituksessa tehtynä kemiallisen aseen kiellon rikkomisena ja terroristisessa tarkoituksessa tehtynä biologisen aseen kiellon rikkomisena ja jotka tulisivat myös uuden luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan olemaan vastaavalla tavalla rangaistavia. Myös ydinräjähderikoksen tekeminen terroristisessa tarkoituksessa on rangaistavaa rikoslain nykyisen 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan ja tulisi olemaan rangaistavaa myös uuden luvun 2 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan. On vaikeaa nähdä mainittavaa eroa siinä, tehdäänkö kyseisiä kemiallisiin aseisiin, biologisiin aseisiin, toksiiniaseisiin tai ydinräjähteisiin liittyviä tekoja terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä rikoksina vai niiden valmisteluna, kun kyseessä on tiettyyn aseeseen kohdistuva samanlainen teko. Myös terrorismirikoksen valmisteluun liittyy välillisesti terroristinen tarkoitus, kun valmistelulla edistetään terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä. Näitä rikosten välisiä suhteita voidaan selventää rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:n 2 kohdan perusteluissa.  

Rikoslain 34 a luvun 2 §:n 3 kohdan mukaan valmistelurikoksena on rangaistavaa ydinräjähteen valmistukseen tai kemiallisen tai biologisen aseen taikka toksiiniaseen valmistukseen tarvittavien laitteiden tai aineiden taikka siihen tarvittavan valmistuskaavan tai -piirustuksen hankkiminen. Terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä tehtyjen lainsäädäntömuutosten jälkeen rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohta kattavat jo kemialliseen aseeseen, biologiseen aseeseen, toksiiniaseeseen ja ydinräjähteeseen liittyvän terroristisessa tarkoituksessa tehdyn kehittämisen ja tutkimustoiminnan. Näin ollen vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanossa näiltä osin todettu ei ole enää merkityksellistä. Terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan 1 kohta nimenomaisesti edellyttää kyseisen kehittämis- ja tutkimustoiminnan harjoittamisen säätämistä rangaistavaksi terrorismirikoksena (terroristisessa tarkoituksessa tehtynä rikoksena). Kehittämis- ja tutkimuskohdan voi katsoa käsittävän myös rikoslain nykyisen 34 a luvun 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetun toiminnan. Kohdasta voidaankin luopua pykälän uuteen lukuun siirtämisen yhteydessä ilman sääntelyn supistumista. Kohdan mukaiset teot tulevat myös valmistelurikosta ankarammin rangaistaviksi, kun ne katsotaan terroristisessa tarkoituksessa tehdyiksi rikoksiksi.  

Muiden rikoslain 34 a luvun rikosten mahdollinen liittäminen valmistelurikosta koskevaan pykälään  

Pelkän rikoslain 34 a luvun 2 §:n tarkastelun perusteella ei ole ilmennyt aihetta tehdä muita valmistelurikosta koskevia muutoksia uuden luvun säätämisen yhteydessä kuin edellä todetut. Erikseen tulee kuitenkin tarkastella vielä sitä, onko aihetta sisällyttää luvun muissa pykälissä rangaistaviksi säädettyjä rikoksia valmistelupykälään.  

Nykyisen rikoslain 34 a luvun 3, 4, 4 a−4 c, 5 ja 5 a−5 e §:n mukaiset rikokset ovat luonteeltaan valmistelutyyppisiä rikoksia, jotka edistävät muun rikoksen tekemistä. Edistettävä rikos kuitenkin vaihtelee samoin kuin se, kenen tekemästä tulevasta rikoksesta on kysymys. Viimeksi mainittuun saattaa myös tulla muutos, jos ”rikoksen tekemistä varten” -muotoilu omaksutaan laajemmin muissakin rikoslain uuden 34 a luvun säännöksissä. Kansainvälisen vertailun tiedot osoittavat, että vertailuvaltioissa muita terrorismirikoksia ei ole lainsäädännöllisesti niputettu valmistelusääntelyn alle sikäli kuin sellainen terrorismirikoksia koskien edes valtion lainsäädännössä on.  

Huomiota on kiinnitettävä siihen, onko rikos luonteensa tai muiden siihen liittyvien seikkojen perusteella katsottavissa valmisteluksi. Havaittavaa lisäarvoa ei tuota muiden rikosten tunnusmerkistöjen siirtäminen sellaisinaan ja niputtaminen valmistelupykälään. Tekojen säilyttäminen omien rikosnimikkeiden alla omissa pykälissään saattaa pikemminkin edistää rikoslainsäädännön havainnollisuutta. Kun arvioidaan mahdollisuuksia yhdistää eri rikoksia koskevaa sääntelyä samaan pykälään, huomioon on otettava myös rikosten rangaistusarvot ja siihen liittyen niiden rangaistusasteikot. Saman pykälän alle on rikoslaissa tapana laittaa vain saman rangaistusasteikon omaavia rikoksia.  

Muiden rikosten yhdistäminen valmistelurikosta koskevaan pykälään voisi koskea esimerkiksi rikoslain nykyisen 34 a luvun 4 b §:ssä rangaistavaksi säädettyä kouluttautumista terrorismirikoksen tekemistä varten. Yhdistämistarpeiden ja -mahdollisuuksien kannalta merkitystä on sillä, mihin kouluttautumisrikoksen ja muiden rikoslain uudessa 34 a luvussa rangaistaviksi säädettyjen rikosten tunnusmerkistöjen ja rangaistusasteikkojen osalta päädytään. Jäljempänä rangaistusasteikkojen arviointia koskevassa jaksossa päädytään siihen, että terrorismirikoksen valmistelusta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi ja terroristisesta kouluttautumisesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.  

Muiden luvun rikosten yhdistämistä valmistelurikokseen tarkastellaan jäljempänä erikseen rikoskohtaisissa arvioinneissa.  

2.5.4.5  Terroristiryhmän johtaminen

Rikoslain 34 a luvun 3 §:n 1 momentin mukaan se, joka johtaa terroristiryhmää, jonka toiminnassa on tehty 1 §:n 1 momentin 2–8 kohdassa tai 2 momentissa tai 1 a §:ssä tarkoitettu rikos tai sellaisen rikoksen rangaistava yritys taikka 2 §:ssä tarkoitettu rikos, on tuomittava terroristiryhmän johtamisesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Joka johtaa terroristiryhmää, jonka toiminnassa on tehty vain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu rikos, on tuomittava terroristiryhmän johtamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi (2 momentti). Joka tuomitaan terroristiryhmän johtamisesta, on tuomittava myös tekemästään tai hänen johdollaan terroristiryhmän toiminnassa tehdystä 1 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta tai sellaisen rikoksen rangaistavasta yrityksestä taikka 2 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta (3 momentti). 

Terroristiryhmän johtamisen kohdalla arvioitavaksi tulee se, säilytetäänkö johtamisrikos rikoslain uudessa 34 a luvussa erillisenä rikoksena. Sitä ei terrorismirikosdirektiivi nimenomaisesti edellytä. Eräissä terrorismirikostyöryhmän mietinnöstä annetuissa lausunnoissa (sisäministeriö, Poliisihallitus ja suojelupoliisi) on kiinnitetty huomiota siihen, että terroristiryhmän johtamisen rangaistavuuden edellytyksenä on toisen rikoksen tekeminen.  

Kansainvälisen vertailun tiedoista ilmenee, että vertailuvaltioissa ei ole erillisiä ryhmän johtamista koskevia rangaistusäännöksiä eikä johtamista mainita erikseen edes ryhmää (ryhmän toimintaan osallistumista tms.) koskevissa rangaistussäännöksissä. Poikkeuksen muodostaa Yhdistyneen kuningaskunnan sääntely, jonka mukaan erikseen rangaistavaa on johtaa millä tahansa tasolla sellaisen organisaation aktiviteetteja, joka liittyy terroritekojen toteuttamiseen.  

Kansallisen sääntelyn sisällön kannalta merkityksellisiä ovat EU-sääntely ja siitä riippumattakin terroristiryhmän johtamisrikoksen luonne. Mitä tulee ensiksi mainittuun, terroristiryhmän johtaminen on aikanaan säädetty rangaistavaksi erillisenä rikoksena vuoden 2002 puitepäätöksen vuoksi sen edellyttäessä, että johtamisrikoksen vankeusrangaistuksen enimmäiskesto on eräissä tapauksissa vähintään 15 vuotta vankeutta ja eräissä tapauksissa vähintään kahdeksan vuotta vankeutta. Näiltä osin vastaavanlainen sääntely on terrorismirikosdirektiivissä.  

EU-sääntelyn enimmäisrangaistusvaatimus on johtanut myös siihen, että rikoslain 34 a luvun 3 §:n 3 momenttiin perustuen terroristiryhmän johtamisen rangaistavuudelta edellytetään sitä, että johtaja on tehnyt tai hänen johdollaan ryhmässä on tehty terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos tai sellaisen rikoksen rangaistava yritys taikka terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu. Tuolloin terroristiryhmän johtaja tuomitaan yhteiseen vankeusrangaistukseen rikoslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaisesti.  

Todettuun yhteiseen vankeusrangaistukseen johtavaan ja Euroopan komissionkin hyväksymään lainsäädäntöratkaisuun liittyviä näkökohtia on jo käsitelty edellä jaksossa 2.1.4. Erikseen on syytä korostaa sitä, että lainsäädäntöratkaisusta ei seuraa, että terroristiryhmän johtaja jää johtamisteosta rankaisematta, jos hän ei ole tehnyt rikoslain 34 a luvun 3 §:n 3 momentissa mainittua rikosta tai jos sitä ei ole tehty ryhmän toiminnassa. Sellaisessa tilanteessa terroristiryhmän johtaja voi syyllistyä muuhun rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädettyyn ja ankarasti rangaistavaan rikokseen, esimerkiksi terroristiryhmän toimintaan osallistumiseen. Näistä muista rikoksista ei voida tuomita yhtä ankaraa rangaistusta kuin voidaan rikoslain 34 a luvun 3 §:n mukaan tuomita yhteisenä vankeusrangaistuksena, mutta tätä voidaan pitää johdonmukaisena sen vuoksi, että vakavampana ja ankarammin rangaistavana voidaan pitää nimenomaan jo tehtyyn rikokseen tai jo tehtyihin rikoksiin liittyvää johtamistoimintaa.  

EU-sääntelystä johtuvaa yhteisen vankeusrangaistuksen määräämistä koskeville säännöksille rakentuvaa ja edelleen perusteltuna pidettävää pykälän perusrakennetta on ilmeisen vaikeata omaksua muiden johtamisrikosta lähellä olevien rikoslain 34 a luvun rikosten kohdalla niin, että johtamisrikos siirrettäisiin niitä koskeviin rangaistussäännöksiin.  

Merkittävä rangaistussäännösten yhdistämistä vastaan puhuva seikka on rangaistusasteikkokysymyksiin liittyen se, että EU-sääntelystä tulevista velvoitteista riippumattakin rikoslain 34 a luvun 3 §:ssä tarkoitettu terroristiryhmän johtaminen on katsottavissa erityisen paheksuttavaksi ja vakavaksi terrorismirikokseksi, mitä nyt ilmentää johtamisrikokselle säädetty lain sallima ankarin määräaikaisen vankeusrangaistuksen enimmäisrangaistus 12 vuotta vankeutta. Terroristiryhmän toimintaan osallistuminen ja värväys terrorismirikoksen tekemiseen eivät lähtökohtaisesti vakavuudessaan rinnastu johtamisrikokseen, mitä ilmentävät niille ehdotettavat rangaistusasteikot ja mikä on otettava suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta huomioon. Terroristiryhmän johtaminen on perusteltua säilyttää erillisenä rikoksena rikoslain uudessa 34 a luvussa, jossa sitä koskevat säännökset sijoitettaisiin 5 §:ään.  

Rikoslain uuden 34 a luvun 5 §:ssä olisi otettava huomioon se, että sen luvun 1 §:n 1 kohdassa terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset ja terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos nimettäisiin ”terrorismirikoksiksi”. Rikoslain nykyisen 34 a luvun 3 §:n 1 momentin mukaisella tavalla ainakaan sitä vastaavaan uuden pykälän sääntelyyn ei olisi tarpeen sisällyttää mainintaa rangaistavasta yrityksestä, koska terrorismirikoksen määritelmä tulisi kattamaan myös terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yrityksen ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen yrityksen.  

Terroristiryhmän johtamisen tunnusmerkistössä teko on kuvattu varsin pelkistetysti (”joka johtaa terroristiryhmää”). Pykälän perusteluissakin (HE 188/2002 vp, s. 46−49) tekoa on käsitelty niukasti. Perusteluissa johtamisen käytännön ilmenemistapoja onkin mahdollisuuksien mukaan tarkennettava. Tarkennusta vaatii myös ilmaisu ”on tehty” sen suhteen, minkälaista lopullisuustasoa terroristiryhmän toiminnassa tehdyltä rikokselta tai sen rangaistavalta yritykseltä vaaditaan.  

Terroristiryhmän johtamista koskevaan rangaistussäännökseen liittyy se, että terrorismirikosdirektiivin 13 artiklan vuoksi terrorismirikoksen valmistelua koskeva pykälä on tarpeen säilyttää ja valmistelurikokseen viitata johtamisrikosta koskevassa rikoslain uuden 34 a luvun 5 §:ssä. 

Terroristiryhmän johtamista koskevan pykälän rakenteeseen ja sisältöön vaikuttaa myös se, mihin päädytään rikoslain nykyisen 34 a luvun 3 §:ssä olevien kahden rangaistusasteikon osalta. Sitä käsitellään jäljempänä jaksossa 2.5.4.16.  

2.5.4.6  Terroristiryhmän toimintaan osallistuminen

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin mukaan terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta tuomitaan se, joka edistääkseen terroristiryhmän 1, 1 a tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista toimintaa taikka tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää sitä, 1) varustaa tai yrittää varustaa terroristiryhmää räjähteillä, aseilla, ampuma-tarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla, 2) hankkii tai yrittää hankkia taikka luovuttaa terroristiryhmälle toimitiloja tai muita sen tarvitsemia tiloja taikka kulkuvälineitä tai muita ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeitä välineitä, 3) hankkii tai yrittää hankkia tiedon, jonka tuleminen terroristiryhmän tietoon on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa maalle tai kansainväliselle järjestölle, taikka välittää, luovuttaa tai ilmaisee terroristiryhmälle sellaisen tiedon, 4) hoitaa terroristiryhmän mainitun rikollisen toiminnan kannalta olennaista tehtävää tai 5) tekee 32 luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitetun rikoksen (rahanpesu tai törkeä rahanpesu).  

Pykälän 2 momentissa todetaan, että mitä 1 momentin 4 kohdassa säädetään, ei koske rikoksen esitutkintaan tai tuomioistuinkäsittelyyn taikka rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvää oikeudellisen avustajan tai asiamiehen tehtävien hoitamista. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi sen uuteen pykälään siirtämisen yhteydessä niin, että yleisemmin ja selkeämmin todetaan, että sellaisen tehtävän hoitaminen ei ole terroristiryhmän toimintaan osallistumista.  

Työryhmämietintö, hallituksen esitys HE 89/2021 vp ja LAVM 15/2021 vp 

Kun terrorismirikoksia koskevaa rangaistussääntelyä viimeksi merkittävästi muutettiin (vuoden 2020 työryhmän mietintö sekä sitä seuranneet HE 89/2021 vp ja LaVM 15/2021 vp), lainsäädännön muutostarpeiden arvioinnin ja ehdotettujen muutosten keskiössä olivat terroristiryhmän toimintaan liittyvät terrorismirikokset. Erityisesti tuli arvioida terroristiryhmään tai -järjestöön kuulumiseen tai sen toimintaan osallistumiseen liittyvät rangaistussäännökset ja valmistella niitä koskevat tarvittavat lainsäädäntömuutokset. Työryhmä perehtyi työssään kahdeksan valtion (Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat, Belgia ja Ranska) terrorismirikoksia koskeviin rangaistusäännöksiin sekä Norjan ja Saksan osalta myös oikeuskäytäntöön. Tuossa lainsäädäntöhankkeessa päädyttiin muiden lainsäädäntömuutosten ohessa rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan muuttamiseen niin, että siinä säädetään rangaistavaksi tietynlaisen olennaisen tehtävän hoitaminen.  

Aikaisemmassa lainvalmisteluhankkeessa todettiin (HE 89/2021 vp, s. 14−16), että kriminalisointiperiaatteisiin ja rikoslainsäädännön käytölle asetettaviin yleisiin edellytyksiin ei kuulu se, että jokin on teko säädetty rangaistavaksi jossakin toisessa valtiossa tai joissakin toisissa valtioissa. Kuten yleensäkin kansainvälisten vertailujen kohdalla, myös terroristiryhmään tai -järjestöön kuulumista tai sen toimintaan osallistumista tai sen toiminnan edistämistä koskevista eri valtioiden säännöksistä on vaikea tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tuossa yhteydessä Pohjoismaiden ja useiden muidenkin vertailuvaltioiden lainsäädäntöjen ei voitu olennaisesti katsoa poikkeavan terroristiryhmän toiminnan edistämistä koskevasta rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin sääntelystä.  

Koska terroristiryhmän toiminnan edistämistavat oli rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentissa lueteltu tyhjentävästi, momentti katsottiin kuitenkin aikaisemmassa lainvalmisteluhankkeessa soveltamisalaltaan ainakin eräiden valtioiden säännöksiä suppeammaksi. Hallituksen esityksessä todettiin lisäksi, että terroristiryhmän puitteissa tapahtuvien terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä voivat olennaisesti edistää monenlaiset toimet, joita ei tuolloin mainittu rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentissa ja jotka ryhmän terroristisen rikollisen toiminnan edistämisen kannalta merkitykseltään rinnastuvat momentissa mainittuihin tekoihin. Nämä näkökohdat johtivat momentin 4 kohdan muuttamiseen koskemaan olennaisen tehtävän hoitamista.  

Aikaisemmassa lainvalmisteluhankkeessa rajattiin rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisen olennaisen tehtävän hoitamisen ulkopuolelle pelkästään oleskelu terroristiryhmän hallitsemissa tiloissa tai hallitsemalla alueella, avioituminen terroristiryhmään kuuluvan kanssa ja se, että henkilö ainoastaan toimii tavanomaisissa omaa perhettään palvelevissa kotitaloustehtävissä taikka huolehtii lapsistaan tai muiden lapsista (HE 89/2021 vp, s. 38).  

Aikaisemmassa lainvalmisteluhankkeessa käsiteltiin myös kysymystä terroristiryhmään tai -järjestöön taikka muuhun sellaiseen organisaatioon kuulumisen säätämisestä sellaisenaan rangaistavaksi (HE 89/2021 vp, s. 15 ja 16). Tuossa yhteydessä todettiin, että sitä asiaa oli käsitelty jo terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä (HE 30/2018 vp, s. 37). Aikaisempaa pitkälti toistaen myöhemmässä hallituksen esityksessä todetaan seuraavaa: 

* Epäselvää on se, mitä ”kuulumisella” tarkoitetaan. 

* Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää rangaistavaksi säädetyltä teolta täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta.  

* Kuulumista terroristiorganisaatioon ilmentävät tarkkarajaisella ja todennettavissa olevalla tavalla sen toiminnassa tehdyt terrorismirikokset, joiden piiri on laaja, jotka voivat olla hyvinkin etäisessä yhteydessä terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen ja joilla laajasti säädetään rangaistaviksi sellaisen rikoksen tekemistä edistävät merkitykselliset teot.  

* Koska ”kuulumisen” ilmenemistavoista ei ole juurikaan esitetty näkemyksiä, toisaalta kuulumisen ja toisaalta toimintaan osallistumisen tai toiminnan edistämisen välillä ei välttämättä edes ole mitään mainittavaa eroa. Terroristiryhmän tai -järjestön toimintaan osallistumisen tai sen toiminnan edistämisen voidaan tavallaan katsoa ilmentävän sellaiseen ryhmään tai järjestöön kuulumista.  

* Myös muita rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädettyjä rikoksia voidaan tehdä terroristiryhmän toiminnassa tai sen toimintaan liittyvinä.  

Eduskunnan lakivaliokunta otti rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan muuttamisen yhteydessä kantaa siihen, että eräät teot oli ehdotettu jätettäviksi kohdan soveltamisalan ulkopuolelle. Samalla valiokunta käsitteli kysymystä terroristijärjestöön kuulumisesta ja sen jäsenyydestä (LaVM 15/2021 vp, s. 7 ja 8).  

Lakivaliokunta totesi, että sen saaman selvityksen mukaan olennaista tehtävää koskeva rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan muutosehdotus ja sen soveltamisalan rajaukset perustuvat Suomessa noudatettaviin rikosoikeuden käytön yleisiin edellytyksiin, joista erään keskeisimmän mukaan rikosoikeutta on perusteltua käyttää sellaiseen toimintaan, joka on oikeusjärjestelmän suojelemille oikeushyville (esimerkiksi henki ja terveys) vahingollista tai vaarallista. Mainitussa terroristiryhmän toiminnan edistämistä (terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) koskevassa pykälässä tekojen merkityksellisyyttä terroristiryhmän terroristisen rikollisen toiminnan kannalta ja tekojen vakavuutta korostaa se, että niistä on säädetty ankara rangaistusasteikko, jonka mukaan teosta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Rikosoikeudessa noudatettava suhteellisuusperiaate edellyttää tekojen vakavuuden ja sovellettavan rangaistusasteikon vastaavuutta.  

Lakivaliokunta totesi edelleen, että rikosoikeuden käytön yleisiin edellytyksiin liittyy se, että myöskään pelkkä oleskelu tietyllä alueella ei sellaisenaan vielä loukkaa tai vaaranna mitään oikeushyviä. Oleskeluun tietyllä alueella liittyy rikoslain 34 a luvun 5 c §:ssä rangaistavaksi säädetty matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten, jonka Suomi on säätänyt rangaistavaksi laajemmin kuin kansainväliset velvoitteet edellyttävät koskien matkustamisen tarkoituksena olevaa rikollista toimintaa.  

Lakivaliokunnan mukaan tekoja rangaistavaksi säädettäessä merkittävät reunaehdot tulevat perustuslaista ja kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista, erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjasta. Kun kyse on kodin piirissä tapahtuvasta toiminnasta, perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvattu yksityiselämän suoja asettaa rajansa tekojen rangaistavaksi säätämiselle. Perustuslain 8 §:n edellyttämästä rikostunnusmerkistön tarkkarajaisuusvaatimuksesta seuraavia varteenotettavia ongelmia liittyy pelkästään tietyllä alueella oleskelun säätämiseen rangaistavaksi. Ne koskevat erityisesti sen määrittelemistä, minkä alueiden katsotaan kulloinkin olevan terroristijärjestöjen hallinnassa ja millä perusteilla hallinnassa oleminen todetaan. Hallinnassa olemisen suhteen tilanteet muuttuvat ja voivat olla hyvin tulkinnanvaraisia.  

Lakivaliokunta totesi, että hallituksen esityksen perusteluissa esitetyillä rajauksilla ei suljeta pois muuta vastuuta, joka voi syntyä tilanteissa, joissa henkilö on yhteistoiminnassa terroristiksi katsottavan henkilön kanssa tai oleskelee terroristiryhmän hallinnassa olevalla alueella. Terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten (terrori-iskujen) tekemistä koskevien rangaistaviksi säädettyjen edistämistekojen kirjo rikoslain 34 a luvussa on laaja ja terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta osittain hyvinkin etäälle ulottuva. Lisäksi valiokunta korosti rikokseen osallisuutta koskevien rikoslain 5 luvun säännösten ja erityisesti luvun 6 §:n mukaisen avunannon merkitystä.  

Lakivaliokunta kiinnitti myös huomiota niihin näkökohtiin, joita oli tuotu esiin hallituksen esityksessä terroristijärjestöön tai -ryhmään kuulumisen osalta, kytkien ne myös järjestön tai ryhmän jäsenyyteen. Samalla valiokunta totesi vasta aktiivisen toiminnan ilmentävän oikeusjärjestelmän suojelemille oikeushyville aiheutuvaa vaaraa. Merkityksellistä oli valiokunnan mukaan myös se, että saadun selvityksen perusteella kansainvälisten vertailun tietojen mukaan vertailuvaltioidenkin lainsäädännöissä rangaistavia ovat nimenomaan aktiiviset terroristiryhmän rikollista tavoitettava palvelevat osallistumisteot.  

Kansainvälisen vertailun tiedot 

Terrorismirikostyöryhmän mietinnön kansainvälisen vertailun tietojen mukaan vertailuvaltioiden lainsäädännöistä lähimpänä rikoslain 34 a luvun 4 §:n sääntelyä sääntelyn kohteena olevan toiminnan suhteen ovat Ruotsin terrorismirikoslain 4 a § (osallistuminen terroristiorganisaatioon) ja 5 § (yhteistoiminta terroristiorganisaation kanssa), Norjan rikoslain 136 a § (osallistuminen terroristiorganisaatioon), Tanskan rikoslain 114 e ja 114 f §, Saksan rikoslain 129a §, Viron rikoslain 237 1 §, Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2000 terrorismilain Section 11, Alankomaiden rikoslain 140 a artikla, Belgian rikoslain 140 artikla sekä Ranskan rikoslain 421-2-1 artikla.  

Esimerkiksi Norjan usein viitatussa rangaistussäännöksessä eli rikoslain (straffeloven) 136 a §:ssä osallistumisteko on kuvattu hyvin pelkistetysti. Pykälän 1 kappaleen mukaan rangaistavaa on osallistua terroristiorganisaatioon edellyttäen lisäksi, että organisaatio on ryhtynyt toimiin tavoitteen toteuttamiseksi laittomin keinoin. Pykälän 2 kappaleen mukaan myötävaikuttamisesta kyseiseen rikokseen ei rangaista.  

Vertailujen tekemistä muiden valtioiden lainsäädäntöihin vaikeuttavat näiltä osin saman seikat kuin joiden on edellä jaksossa 2.5.2.5 todettu yleisemmin vaikeuttavan kansainvälisten vertailujen hyödynnettävyyttä. Tiettyä rikostyyppiä eli tässä tapauksessa terrorismirikoksia koskevien säännösten kokonaisuus on merkitsevä, lisäksi lainsäädäntötekniikat ja säännösten kirjoitustavat esimerkiksi sääntelyn yksityiskohtaisuuden suhteen vaihtelevat. Merkityksellisiä saattavat olla myös rikokseen osallisuutta ja salahanketta koskevat säännökset. Varsinkin nyt kysymyksessä oleville vertailuvaltioiden säännöksille on ominaista se, että Suomesta poikkeavasti tekotavat on pääosin kuvattu hyvin yleisluonteisesti osallistumisena, edistämisenä, kuulumisena tai jäsenyytenä. Poikkeuksen muodostaa Ruotsin terrorismilain 5 §:n 1 kappale, jossa jossakin määrin rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin tavoin yksilöidään yhteistoimintaa terroristiorganisaation kanssa koskevat teot.  

Sääntelyn yleisluonteisuuden vuoksi vertailuvaltioiden oikeusjärjestelmissä korostuu lain esitöiden ja erityisesti oikeuskäytännön merkitys säännösten tulkintaa ohjaavana tekijänä. Joka tapauksessa kyseisten valtioiden säännösten yleisesti kirjoitetuista sanamuodoistakin on pääteltävissä, että kysymys on terroristiryhmään tai muuhun terroristiorganisaatioon liittyvästä aktiivisesta toiminnasta eikä vain jonkinlaisesta passiivisesta kuulumisesta ryhmään tai organisaatioon.  

Ruotsissa osallistumista terroristiorganisaatioon koskevan terrorismirikoslain 4 a §:n perusteluissa tehtyjen pykälän soveltamisalan rajausten mukaan rangaistavaa ei ole esimerkiksi se, että henkilö pelkästään oleskelee terroristiorganisaation valvomalla alueella tai että henkilö yksinomaan huolehtii oman perheen lapsista ja huolehtii omasta kotitaloudesta.  

Norjan rikoslain 136 a §:n tulkintaa on ohjattu kahdella keskeisellä korkeimman oikeuden ratkaisulla:  

* Vuonna 2018 annetun korkeimman oikeuden tuomion mukaan rikoslain 136 a §:ssä osallistuminen on laaja ilmaus, jonka tarkoitus on kattaa erilaiset organisaation aktiviteetteihin liittyvät, aktiiviset terroristiorganisaation ylläpitämiseen liittyvät toimet. Korkeimman oikeuden mukaan katettu ei ole henkilö, joka vain passiivisesti tukee organisaatiota jäsenyyden muodossa. Rangaistavia eivät korkeimman oikeuden mukaan ole vähäiset tai toisarvoiset toimet.  

* Vuonna 2022 annetun korkeimman oikeuden tuomion (äänestys 3−2) mukaan kynnys vierastaistelijan puolison tekemän kotityön ja lastenhoidon katsomiseksi rangaistavaksi teoksi on korkea. Lapsista huolehtiminen ei voi olla terroristiorganisaatioon osallistumista, koska laissa on asetettu vanhemmille velvollisuus huolehtia lapsesta. Myöskään puolison tai kotiäidin rooli itsessään ei ole rangaistavaa osallistumista terroristiryhmään. Sellainen rooli voidaan kuitenkin ottaa huomioon osana laajempaa kokonaisarviointia. Tietyissä tilanteissa myötävaikutus saattaa korkeimman oikeuden tuomion mukaan olla niin merkittävä, että toimintaa kokonaisuudessaan on pidettävä aktiivisena terrorismitoiminnan tukemisena ja terroristiryhmän ylläpitämisenä. Korkeimman oikeuden vähemmistön mukaan kotitöiden tekeminen ja puolison rooli eivät kuulu terroristiorganisaatioon osallistumisen piiriin, koska yhteys terroristiryhmän toimintaan on liian etäinen.  

Saksan rikoslain 129a §:n mukaan rangaistavaa on osallistua jäsenenä terroristiseen yhteenliittymään. Liittovaltion korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä voidaan tiivistää niin, että rangaistava jäsenenä osallistuminen edellyttää aktiivista toimintaa, joka objektiivisesti arvioiden hyödyllisellä tavalla tukee terroristisen yhteenliittymän rikollisten tavoitteiden saavuttamista.  

Yksityiselämän suoja 

Oma perhettään palvelevien tehtävien hoitamiseen terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella ja hoitamisen mahdolliseen kriminalisoimiseen liittyy perustuslain 10 §:n 1 momentti, jonka mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu. Tätä perusoikeutta voidaan muiden perusoikeuksien tapaan rajoittaa perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten vallitessa (PeVM 25/1994 vp, 5; edellä jakso 2.5.2.3). Niistä edellytyksistä tässä yhteydessä merkityksellisimpiä ovat erityisesti rajoitusten tarkkarajaisuus ja riittävän täsmällinen määrittely, rajoitusperusteiden hyväksyttävyys ja rajoittamisen oleminen painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa sekä rajoitusten välttämättömyys hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi.  

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Saman artiklan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklan mukaan jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä kunnioitetaan.  

Yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä. Yksityiselämän piiriin kuuluu muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöön. Perhe-elämä kuuluu perustuslain säännöksen mukaisen yksityiselämän suojan piiriin. Yksityiselämän suojan takaamiseksi valtiolta on perinteisesti edellytetty, että se pidättäytyy loukkaamasta kansalaisten yksityiselämää. (HE 309/1993 vp, s. 52/II ja 53/I).  

Nykyisen sääntelyn arviointi 

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin johdantokappale 

Terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevan pykälän 1 momentin johdantokappaleen mukaan tekijä toimii edistääkseen terroristiryhmän 1, 1 a tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista toimintaa tai tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää sitä.  

Johdantokappaleen mukaan rangaistavuudelta vaaditaan siis tietynlaista edistämistarkoitusta tai tietoisuutta. Terroristiryhmän toimintaan voidaan osallistua sekä sellaisissa tapauksissa, joissa osallistuja tulee myös osallistumaan ryhmän tulevan terrorismirikoksen tekemiseen, kuin tilanteissa, joissa hän ei tule siihen osallistumaan. Terroristiryhmän toimintaan osallistumisen rangaistavuuden on perusteltua kattaa molemmat tilanteet, koska niissä ei ole eroa osallistumisteon paheksuttavuuden ja sen oikeushyville aiheuttaman vaaran suhteen.  

Edellä on rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:ssä rangaistavaksi säädettävää terrorismirikoksen valmistelua koskien päädytty siihen, että sellaisten rikosten kohdalla, jotka voivat edistää sekä oman että toisen tulevan rikoksen tekemisen edistämistä, käytetään ilmaisua ”terrorismirikoksen tekemistä varten”. Vastaavaa ilmaisua on johdonmukaista käyttää kaikissa niissä rikoslain uuden 34 a luvun rangaistussäännöksissä, joissa asetelma on samanlainen mukaan lukien luvun 6 §:ään sijoitettavat säännökset terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta. Sinällään ilmaisu mainitun pykälän kohdalla tarkoittaisi lähtökohtaisesti samaa kuin nykyisen pykälän johdantokappaleen ”edistääkseen” ja ”tietoisena siitä, että edistää”, mutta uuden yhdenmukaisesti käytettävän ilmauksen kautta voidaan pykälien perusteluissa selventää edistettävän rikoksen tekijäpiiriä. Ilmaisun käyttöön ottamisen ei voi terroristiryhmän toimintaan osallistumisen kohdalla lähtökohtaisesti katsoa aiheuttavan rangaistavuuden alan laajenemista, koska rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin sanamuodon voi katsoa mahdollistavan sellaisen tulkinnan jo nykyisin, että rangaistava osallistumisteko voidaan tehdä sekä sellaisen terroristiryhmän tulevan rikoksen tekemisen edistämiseksi, jonka tekemiseen osallistumisteon tekevä osallistuu, että myös sellaisen ryhmän tulevan rikoksen tekemisen edistämiseksi, jonka tekemiseen hän ei osallistu.  

Nykyisen sääntelyn mukaan terroristiryhmän toimintaan osallistuminen voi siis koskea myös rikoslain nykyisen 34 a luvun 2 §:n mukaista terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua, josta nykyisestä jonkin verran poikkeavalla tavalla säädettäisiin rangaistavaksi terrorismirikoksen valmisteluna rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:ssä. Aikaisemmin todetun mukaisesti rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin johdantokappaleen viittaus 2 §:ään liittyy siihen, että vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä terroristiryhmän toiminnan edistämisen (nykyisin terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) rangaistavuuden edellytykseksi asetettiin myös se, että terroristiryhmän toiminnassa tehdään terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos tai sen rangaistava yritys taikka terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu. Tämä rangaistavuuden edellytys poistui rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentista vuonna 2008 Euroopan neuvoston yleissopimukseen liittymisen yhteydessä. Sen jälkeisissä terrorismirikoksia koskevissa lainsäädäntöhankkeissa ei ole tullut arvioitavaksi, onko viittaus 2 §:ään aihetta säilyttää. Sama koskee myös muissa rikoslain 34 a luvun säännöksissä olevia viittauksia mainittuun pykälään.  

Terroristiryhmä toimii rikoslain 34 a luvun 6 §:n 2 momentissa olevan määritelmänsä mukaisesti tehdäkseen 1 tai 1 a §:ssä tarkoitettuja rikoksia eli rikoslain uuden 34 a luvun 2 tai 3 §:n mukaisia terrorismirikoksia. Huomioon on otettava se, että terrorismirikoksen valmistelukin tapahtuu terrorismirikoksen tekemistä varten. On kuitenkin samalla mahdollista, että terroristiryhmän toimintaan osallistumisen joillakin tekotavoilla edistetään myös terrorismirikoksen valmistelun tekemistä (esimerkiksi hankitaan tiloja aseiden säilyttämistä varten tai hankitaan tietoja rikossuunnitelman laatimista varten). Joka tapauksessa sääntelyn riittävän kattavuuden varmistamiseksi on aiheellista säätää rikoslain uuden 34 a luvun 6 §:ssä terroristiryhmän toimintaan osallistumisena rangaistavaksi myös se, että osallistuminen tapahtuu terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten.  

Samalla on sääntelyn selkeyteen liittyen huomattava, että terrorismirikoksen valmistelukin voi tapahtua myös terroristiryhmän toimintaan liittyvänä. Tätä korostaisi valmistelurikosta koskeva lainsäädäntömuutos, jonka mukaan sellainen rikos tehdään terrorismirikoksen tekemistä varten. Valmistelurikoksella voitaisiin edistää myös terroristiryhmän tulevan terrorismirikoksen tekemistä ja riippumatta siitä, tuleeko valmisteluteon tekevä henkilö osallistumaan sellaisen terrorismirikoksen tekemiseen vai ei.  

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin johdantokappaleessa todetun ”rikollisen toiminnan” osalta on lain esitöidenkin (erityisesti momentin säätämiseen liittyvät HE 188/2002 vp ja LaVM 24/2002 vp) valossa epäselvää, tarkoitetaanko sillä yhtä vai useampaa 1, 1 a tai 2 §:ssä tarkoitettua rikosta. Rikollista toimintaa ei enää johdantokappaleessa mainittaisi, mutta terrorismirikoksen ja terrorismirikoksen valmistelun osalta herää kysymys, tuleeko osallistumisen rangaistavuuden edellyttää osallistumisteon tekemistä usean rikoksen tekemistä varten vai riittääkö siinä suhteessa yksi rikos.  

Kuten edellä jo todettiin, terroristiryhmän määritelmän mukaan terroristiryhmä toimii tehdäkseen terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia. Määritelmän monikko ei kuitenkaan estä toiseen lopputulokseen päätymistä tässä yhteydessä. Terroristiryhmän määritelmä tulee lisäksi vielä tarkasteltavaksi erikseen jäljempänä. Joka tapauksessa rangaistavalta terroristiryhmän toimintaan osallistumiselta ei ole perusteltua edellyttää, että se on jatkuvaa useiden rikosten tekemistä edistävää toimintaa. Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan (olennaisen tehtävän hoitaminen) perustelujenkin (HE 89/2021 vp, s. 37) mukaan kohdan mukainen tehtävä voi olla yksittäinen ja lyhytkestoinen ja liittyä esimerkiksi terroristiryhmän tulevan yksittäisen terrori-iskun tekemiseen. Terroristiryhmän toimintaan osallistuva voi edistää vain yhden ryhmän rikoksen tekemistä, minkä tulisi olla rangaistavaa ja minkä tulisi ilmetä rikoslain uuden 34 a luvun 6 §:n sanamuodosta (”terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten”). Osallistumistoiminnan jatkuvuus ja siitä mahdollisesti seuraava osallistumistoiminnan erityinen merkittävyys voivat pikemminkin olla rangaistuksen määräämisessä ankarampaan suuntaan johtavana huomioon otettavia seikkoja.  

”Tekemistä varten” -ilmaisun ottamiseen käyttöön liittyy terrorismirikoksen valmistelun tavoin kysymys siitä, minkälaista yhteyttä osallistumisrikokselta edellytetään suhteessa osallistumisrikoksen tavoitteena olevaan terrorismirikokseen tai valmistelurikokseen. Ilmaisun osalta rikoslain nykyisen 34 a luvun 4 §:n perusteluissa (HE 188/2002 vp, s. 52/I) todetaan ainoastaan rikollisella toiminnalla tarkoitettavan 1 ja 2 §:n mukaisia rikoksia ottamatta kantaa esimerkiksi, miten tarkasti tulevan rikoksen täytyy olla yksilöitävissä osallistumisteon tekemisen hetkellä.  

Valmistelurikoksen tavoin osallistumisrikoksenkin kohdalla pätee se, että rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyllä rikoksella edistettävän toisen saman luvun rikoksen ei tarvitse olla yksityiskohtaisesti yksilöity esimerkiksi tekoajan, teon kohteen, tekopaikan tai muun vastaavan seikan suhteen. Terroristiryhmän toimintaan osallistuminen voi koskea useita erilaisia terrorismirikoksia ja terrorismirikoksen valmistelurikoksia ja vieläpä niin, että osallistumishetkellä ei ole välttämättä selvää, mikä tai mitkä niistä tullaan toteuttamaan ja minkälaisessa muodossa. Se saattaa riippua tulevan terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekohetken olosuhteista. Painopiste saattaa muuttua toisella tavalla tehtävän rikoksen tekemiseen kuin osallistumistekoa tehtäessä on ollut tarkoitus. Terroristiryhmän toimintaan osallistumisen toimia tehtäessä osallistumisen tarkoituksena oleva rikos ei ole välttämättä yksilöitävissä rikoksen tarkkuudella (rikosnimikkeen tarkkuudella), vaikka selvää on, että rikoksentekijä toimii edistääkseen jonkin terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä. Vastaavat näkökohdat on aihetta ottaa yleisesti huomioon rikoslain uuden 34 a luvun rangaistussäännösten perusteluissa ja myös terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevan rangaistussäännöksen perusteluissa.  

Rikoslain uuden 34 a luvun 6 §:n kohdallakin pätisi se, että tekijä käytännössä pyrkii edistämään täytetyn terrorismirikoksen tekemistä. Tämä on käsiteltävissä pykälien perusteluissa.  

Rikoslain nykyisen 34 a luvun 4 §:n 1 momentin kohdat  

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentissa toimintaan osallistumisen tekotavat on kuvattu yksityiskohtaisesti lukuun ottamatta momentin 4 kohtaa (olennaisen tehtävän hoitaminen). Tämän johtopäätöksen taustalla on momentin sääntelyn vertailu kansainvälisiin Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston velvoitteisiin sekä vertailuvaltioiden yleisluonteisesti muotoiltuihin pykäliin. Omaksuttuun kansalliseen ratkaisuun on paljolti vaikuttanut muiden terrorismirikoksia koskevien säännösten tavoin rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen korostuminen.  

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momenttiin liittyen voidaan ensinnäkin katsoa, että myös muut kuin 4 kohdassa tarkoitetut osallistumisteot ovat olennaisen tehtävän hoitamista, kun otetaan huomioon se, miten olennaisen tehtävän hoitamisen tekotapoja kuvataan kohdan perusteluissa. Myös momentin muissa kohdissa rangaistaviksi säädetyt teot olennaisen tehtävän hoitamisen tavoin konkreettisesti edistävät tai auttavat terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä tai muuten vaikuttavat myönteisesti terroristiryhmän rikollisiin toimintamahdollisuuksiin ja tavoitteenasetteluun, ja ovat näin edistävästi vaikuttamassa terroristiryhmän edustaman toiminnan vaarallisuuteen. Kun rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohta muutettiin koskemaan olennaisen tehtävän hoitamista, lain esitöiden mukaan tarkoituksena oli kattaa tekoja, joita ei mainittu momentissa ja jotka ryhmän terroristisen rikollisen toiminnan edistämisen kannalta merkitykseltään rinnastuivat kohdissa jo mainittuihin tekoihin (HE 89/2021 vp, s. 16).  

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohtaan liittyy kysymys sen mahdollisesta päällekkäisyydestä rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:n 2 kohdan kanssa. Ensiksi mainitun mukaan rangaistavaa terroristiryhmän toimintaan osallistumisena on se, että tekijä varustaa tai yrittää varustaa terroristiryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla. Jälkimmäisen kohdan mukaan tuomittaisiin terrorismirikoksen valmistelusta se, joka valmistaa, hankkii, kuljettaa tai luovuttaa esineen tai aineen, jolla voidaan terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä aiheuttaa vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, taikka pitää hallussaan tai käyttää sellaista esinettä tai ainetta. 

Edellä todetun mukaisesti terrorismirikoksen valmistelua koskevaa pykälää muutettaisiin sen rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:ään siirtämisen yhteydessä niin, että valmisteluteko tehdään terrorismirikoksen tekemistä varten. Valmisteluteko voitaisiin sen muutoksen perusteella tehdä niin oman terrorismirikoksen tekemisen edistämiseksi kuin toisenkin henkilön tekemän terrorismirikoksen tekemisen edistämiseksi. Valmisteluteko voisi liittyä terroristiryhmän tulevan terrorismirikoksen tekemiseen, mutta niin ei välttämättä olisi.  

Terrorismirikoksen valmistelua koskevan rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:n 2 kohdan mukaan rangaistavaa olisi tiettyjen esineiden ja aineiden luovuttaminen. Niiden piiri ei olisi kuitenkaan olisi sama kuin rikoslain nykyisen 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen esineiden ja aineiden piiri. Ero koskisi momentissa mainittuja ampumatarvikkeita sekä tiettyjä valmistamiseen tarkoitettuja aineita tai tarvikkeita, joita ei voida sellaisinaan pitää esineinä tai aineina, joilla voidaan terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä aiheuttaa vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevassa kohdassa myös yrittäminen rinnastetaan täytettyyn tekoon toisin kuin rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:ssä tulee olemaan. Valmistelun yritystä ei edelleenkään säädettäisi rangaistavaksi sen ulottaessa rangaistusvastuun liian etäälle.  

Rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:n 2 kohdan ja rikoslain nykyisen 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdan vertailussa on otettava huomioon myös se, että jälkimmäisessä kohdassa todettu ”varustaminen” on kohdan esitöiden (HE 188/2002 vp, s. 52/II) mukaan ”luovuttamisesta” poikkeavaa toimintaa. Ryhmän varustamisessa esimerkiksi aseistamalla on kysymys laajamittaisesta toiminnasta, joka ei esimerkiksi kata yksittäistä asetta toisin kuin rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:n 2 kohta. Kaiken kaikkiaan voidaan katsoa, että terrorismirikoksen valmistelua koskevalla rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:llä tulee olemaan kysymyksessä olevien tekojen osalta terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevaa 6 §:ää täydentävä merkitys.  

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rangaistavaa on hankkia tai yrittää hankkia taikka luovuttaa terroristiryhmälle toimitiloja tai muita sen tarvitsemia tiloja taikka kulkuvälineitä tai muita ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeitä välineitä. Kynnys merkityksellisten välineiden kohdalla vaikuttaa sanan ”erittäin” käyttämisen vuoksi liian korkealta. Jo pelkästään ”tärkeä” on riittävä ilmentämään sitä, että mikä tahansa väline ei tule kysymykseen kohdan perusteella. Kohtaa onkin perusteltua muuttaa sen uuteen lukuun siirtämisen yhteydessä niin, että sana ”erittäin” poistetaan.  

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 5 kohdassa mainitaan rangaistavana osallistumistekona rikoslain 32 luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitetun rikoksen tekeminen. Viitatuissa pykälissä säädetään rangaistaviksi rahanpesu ja törkeä rahanpesu. Rahanpesurikoksia koskevan kohdan ottaminen momenttiin perustuu hallituksen esityksen HE 188/2002 vp perusteluissa todettuun. Se perustelujen kohta puolestaan liittyi hallituksen esityksessä momenttiin otettavaksi ehdotettuun 6 kohtaan, jonka mukaan tekijä olisi tuomittu siitä, että hän muulla vakavuudeltaan 1−5 kohtien mukaisiin tekotapoihin rinnastettavalla tavalla toimii terroristiryhmän hyväksi. Lakiin ei kuitenkaan ehdotettua 6 kohtaa lopulta otettu. Olennaista tehtävää koskevan rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteluissa (HE 89/2021 vp, s. 38) mainitaan yhtenä esimerkkinä muiden rikosten tekeminen tarkoituksessa edistää ryhmän terrorismirikosten tekemistä. Rahanpesurikoksia koskeva erillinen kohta on muuttuneen lainsäädännön ja perustelujen valossa tarpeeton.  

Jäljempänä arvioidaan vielä erikseen tarvetta täydentää tai muuten muokata rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momenttiin nykyisin sisältyviä kohtia tai momenttia muuten.  

Pelkkä omaa perhettä palvelevien tehtävien hoitaminen terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella  

Omaa perhettä palvelevia tehtäviä koskien kysymys olisi rangaistavuuden alan laajentamisesta, kun otetaan huomioon olennaisen tehtävän hoitamista koskevan rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteluissa todettu (HE 89/2021 vp, s. 38).  

Rangaistavuuden alan laajentamista harkittaessa on yleisesti ottaen otettava huomioon kriminalisointiperiaatteet ja rikoslainsäädännön käytölle asetettavat yleiset edellytykset (edellä jakso 2.5.2.2). Niihin kuuluvat muiden ohella painava yhteiskunnallinen tarve, teon oikeushyviä (esimerkiksi henki ja terveys) loukkaava tai konkreettisesti vaarantava luonne ja sääntelyn tarkkarajaisuutta korostava laillisuusperiaate.  

Kun rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohta muutettiin koskemaan olennaisen tehtävän hoitamista, tarkoitus oli tuoda rangaistavuuden piiriin tekoja, jotka momentissa jo säädettyjen tekojen tavoin merkityksellisesti edistävät terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä. Tekojen merkityksellisyyttä ja vakavuutta korostaa rangaistusasteikko, jonka mukaan terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta tuomitaan vähintään neljän kuukauden ja enintään kahdeksan vuoden vankeusrangaistus ja joka sinällään laajuudessaan mahdollistaa rangaistuksen oikeasuhtaisen mittaamisen osallistumisteon tapauskohtaiseen merkityksellisyyteen perustuen.  

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan perustelujen mukaan olennaisia tehtäviä ovat esimerkiksi terroristiryhmän varustehuollosta huolehtiminen, terroristiryhmän toimintaan liittyvä ideologinen tai uskonnollinen koulutus, jolla oikeutetaan terrorismirikosten tekemistä ja kannustetaan niiden tekemiseen, sekä terroristiryhmän ruoka- ja vesihuollosta huolehtiminen. Nämä erityisesti ovat sellaisia olennaisia tehtäviä, joihin voivat esimerkiksi syyllistyä terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella samalla omasta perheestään huolehtivat henkilöt. Tämän lisäksi sellaiset henkilöt voivat syyllistyä rikoslain 34 a luvussa rangaistaviksi säädettyihin lukuisiin muihin rikoksiin, joilla voidaan edistää terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä ja joiden rangaistavuus ulottuu laajalle ja varhaiseen vaiheeseen ennen terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä. Perheenjäsenen rikosoikeudellinen vastuu voi liittyä tilanteisiin, joissa hän on yhteistoiminnassa terroristiksi katsottavan henkilön kanssa tai oleskelee terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella.  

Perheestään huolehtivan henkilön toimet voivat tulla rangaistaviksi myös tässä esityksessä ehdotettavan uuden rangaistussäännöksen perusteella. Rikoslain uuden 34 a luvun 12 §:n 2 momentin mukaan terroristisesta matkustamisesta tuomittaisiin se, joka tehdäkseen jonkin siinä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen oleskelee valtiossa, jonka kansalainen hän ei ole tai jossa hän ei pysyvästi asu. Muutenkin tämän hallituksen esityksen ehdotukset rangaistavuuden alan laajentamisesta koskevat muiden tekijöiden tavoin myös terroristisiin rikoksiin syyllistyviä perheenjäseniä (esimerkiksi nykyistä kattavammin säädetään rangaistavaksi se, että edistetään toisen henkilön tulevan terrorismirikoksen tekemistä, ja lievennetään rikoksella edistettävän toisen rikoksen yksilöintivaatimusta).  

Merkityksellistä on myös avunannon laaja rangaistavuus. Rikoslain 5 luvun 6 §:n mukaan avunannon piiriin kuuluvien tekojen kirjo on laaja (”tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä”). Avunannolla edistettäviä tekoja voivat olla kaikki rikoslain 34 a luvussa rangaistaviksi säädetyt rikokset. Toisaalta rikoslain 5 luvun 6 §:n esitöiden (HE 44/2002 vp) mukaan avunantajalla tulee olla tietoisuus tekijän tulevasta tai käynnissä olevasta rikoksesta, omasta toiminnastaan ja oman toiminnan päätekoa edistävästä merkityksestä. Nämä edellytykset voivat kuitenkin täyttyä esimerkiksi tilanteessa, jossa perheestään huolehtivan henkilön perheenjäsen syyllistyy terrorismirikokseen (esimerkiksi terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) tai sen rangaistavaan yritykseen. Rikoslain 5 luvun 5 §:n mukainen rangaistava yllytys voi perheestään huolehtivan henkilön kohdalla ilmetä esimerkiksi siten, että hän kannustaa puolisoaan osallistumaan terroristiryhmän toimintaan. Avunantoon ja yllytykseen liittyen Suomen lainsäädäntö on esimerkiksi Norjan lainsäädäntöä kattavampaa, koska viimeksi mainitun mukaan myötävaikuttaminen (osallisuus) terroristiorganisaatioon osallistumiseen ei ole rangaistavaa.  

Perheenjäsenenkin rikosoikeudellista vastuuta koskien on huomattava se, että kaikki rikoslain uuden 34 a luvun mukaiset terroristiset rikokset ja niiden tekemisen edistäminen esimerkiksi avunannolla tai yllytyksellä olisivat rikoslain 34 a luvun 12 §:n 2 momentissa rangaistavaksi säädettävää oleskelurikosta lukuun ottamatta nykylainsäädännön mukaisesti rangaistavia tekopaikasta riippumatta. Lisäksi useat luvun mukaiset rikokset olisivat edelleen rangaistavia myös terroristijärjestöön tai -ryhmään liittymättöminäkin tekoina. 

Kriminalisointiperiaatteisiin ja rikoslainsäädännön käytön yleisiin edellytyksiin ei kuulu lainsäädännön säätäminen perustuen siihen, että teko on säädetty jossakin valtiossa rangaistavaksi jollakin tavalla tai että rangaistussäännöksiä jossakin valtiossa oikeuskäytännössä tulkitaan jollakin tavalla. Oikeusjärjestyksiltään ja yhteiskunnallisilta oloiltaan samankaltaisten valtioiden sääntelyillä on kuitenkin merkittävää viitearvoa lainsäädäntöä arvioitaessa ja lainsäädäntömuutoksia valmisteltaessa.  

Kansainvälisen vertailun yhdeksän valtion rangaistussäännöksissä ei nimenomaisesti mainita rangaistavana tekona omaa perhettä palvelevien tehtävien hoitamista terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella. Norjan korkeimman oikeuden vuonna 2022 antaman ratkaisun mukaan puolison tai kotiäidin rooli itsessään ei ole rangaistavaa osallistumista terroristiryhmään, mutta voi olla kokonaisarvioinnissa huomioon otettava seikka. Vertailuvaltioiden oikeuskäytännöistä ei ole tiedossa tuomioita, joissa henkilö olisi tuomittu pelkästään lasten hoitamisesta ja/tai oman kotitalouden hoitamisesta. Terroristijärjestöjen hallitsemilla alueilla sellaisiakin tehtäviä hoitaneita on muissa valtioissa tuomittu rangaistuksiin, mutta tuomioiden sisältämät rikokset ovat olleet muita kuin terrorismirikoksia tai sitten terrorismirikoksia, joissa rikoksentekijän ei ole katsottu pelkästään syyllistyneen lasten ja perheen kotitaloustehtävien hoitamiseen ja joissa hänen käyttäytymisensä ja toimintansa on katsottu kokonaisuudessaan ilmentävän liittymistä terroristijärjestöön.  

Lapsensa terroristijärjestön hallitsemalle alueelle vievä ja siellä lasta pitävä vanhempi voi syyllistyä hyvinkin vakaviin muihin rikoksiin kuin terroristisiin rikoksiin. Esimerkiksi rikoslain 25 luvun 3 a §:ssä rangaistavaksi säädetyn törkeän ihmiskaupan tekotapoihin kuuluu alle 18-vuotiaan lapsen saattaminen ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Törkeästä ihmiskaupasta tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.  

Kun arvioidaan perusteita säätää rangaistavaksi pelkästään oman kodin piirissä tapahtuva toiminta, erityinen painoarvo on perustuslain 10 §:n 1 momentin, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklan mukaisella yksityiselämän suojalla. Perusoikeuksien rajoitusedellytykset muun ohessa edellyttävät rajoitusten tarkkarajaisuutta ja riittävän täsmällistä määrittelyä, rajoitusperusteiden hyväksyttävyyttä ja rajoittamisen olemista painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa sekä rajoitusten välttämättömyyttä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi.  

Yksityisyyden suojan osalta on huomattava, että kyse ei ole pelkästään omien lasten tai oman perheen kotitalouden hoitamisesta, vaan pidemmälle menevämmin siitä, kenen ja minkälaisen henkilön kanssa voi avioitua, muodostaa muuten parisuhteen tai elää muuten yhdessä. Rikosoikeudellisen sääntelyn edellyttämän tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta erittäin haasteellista on sen määrittäminen, minkälaisen henkilön kanssa tapahtuva yhteistalouden hoitaminen muodostaisi rangaistavuuden perustan. Tämä koskee erityisesti sitä, minkälaista ja miten määritettyä yhteyttä tuolta toiselta henkilöltä edellytetään oleskelualueen terroristijärjestöön tai -ryhmään. 

Pelkästään omien lasten hoitamisen tai oman perheen kotitaloustehtävien hoitamisen ei voi vielä katsoa loukkaavan tai vaarantavan jotakin oikeushyvää. Sinällään rangaistavaksi on säädetty myös abstraktista vaaraa ilmentäviä tekoja (esimerkiksi rattijuopumus), mutta myöskään sellaisesta vaarasta ei ole kyse näissä tilanteissa. Kysymyksessä olevan toiminnan rangaistavaksi säätämistä ei siis voida pitää välttämättömänä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi eli tässä tapauksessa joidenkin oikeushyvien suojelun edistämiseksi.  

Todetut näkökohdat ovat vaikuttamassa myös painavan yhteiskunnallisen tarpeen puuttumiseen. Viimeksi mainittuun liittyy myös se, että tämänhetkisten tietojen mukaan suomalaisia ei ainakaan merkittävässä määrin oleskele omaa perhettä palvelevissa tehtävissä terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella. Sinällään tilanne voi muuttua, ja rikosoikeudellisen sääntelyn valmistelussa on varauduttava mahdollisiin tuleviinkin kehityssuuntauksiin. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate estää takautuvan rikosoikeudellisen sääntelyn säätämisen kattamaan henkilöitä, jotka ovat jo hoitaneet lapsiaan tai oman perheen kotitaloutta terroristijärjestöjen tai -ryhmien hallitsemilla alueilla.  

Henkilön velvollisuutta huolehtia lapsistaan ei voida sivuuttaa rikosoikeudellisella sääntelyllä. Lapsista huolehtimisen ja heidän suojelemisensa näkökulma on merkitsevä silloinkin, kun kysymys on toisten henkilöiden lapsista. Sen sijaan rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua olennaisen tehtävän hoitamista on esimerkiksi lasten altistaminen terroristisille vaikutteille heille annettavan koulutuksen tai kasvatuksen kautta.  

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan muuttamisen yhteydessä, kohdan perusteluissa todetusta rangaistavuuden rajauksesta huolimatta, vuoden 2020 työryhmän mietinnön lausuntopalautteessa ja eduskunnan asiantuntijakuulemisissa mikään lausunnonantaja ei katsonut, että kohdan mukaisen olennaisen tehtävän hoitamisen tulisi kattaa pelkkä omaa perhettä palvelevien tehtävien hoitaminen terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella tai että se tulisi erikseen säätää rangaistavaksi. Tämä koskee myös terrorismirikostyöryhmän mietinnön lausuntopalautetta. Ulkoministeriön ja eduskunnan oikeusasiamiehen lausunnoissa nimenomaisesti pidettiin perusteltuna sitä, että rangaistavuuden ulkopuolelle jää pelkkä omasta perheestä huolehtiminen terroristiryhmän tai -järjestön hallitsemalla alueella.  

Vaikka pelkästään omaa perhettä palvelevien tehtävien hoitamista terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella ei ehdoteta säädettäväksi rangaistavaksi, tässä hallituksen esityksessä kiinnitetään erityistä huomiota perheenjäsenen rooliin sen korostamiseksi ja selventämiseksi, että hänen rikosoikeudellinen vastuunsa on jo nykyisin laaja ja laajenee entisestään tämän esityksen ehdotusten toteutumisen myötä. Näiltä osin voi viitata, paitsi edellä tässä jaksossa todettuun, myös jäljempänä vielä rikoslain uuden 34 a luvun 6 §:n 1 momentin 8 kohdan (terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) ja 12 §:n 2 momentin (terroristinen matkustaminen) perusteluissa todettuun.  

Pelkkä oleskelu terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella  

Näiltäkin osin kysymys olisi rangaistavuuden alan laajentamisesta, kun otetaan huomioon rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteluissa todettu. Oleskelua ei sinänsä voida luontevasti katsoa osallistumiseksi viimeksi mainitun edellyttäessä aktiivista toimintaa, vaan kriminalisoimisen osoittautuessa tarpeelliseksi ja perustelluksi tarvittaisiin itsenäinen oleskelua tietyllä alueella koskeva rangaistussäännös. 

Myös näiltä osin rangaistavuuden alan mahdollista laajentamista ajatellen merkityksellisiä ovat kriminalisointiperiaatteet ja rikoslainsäädännön käytölle asetettavat yleiset edellytykset. Pelkän oleskelun rangaistavaksi säätämistä arvioitaessa merkityksellinen on erityisesti vaatimus siitä, että rangaistavaksi säädettävällä teolla on oltava oikeushyviä loukkaava tai vaarantava luonne. 

Yhdeksän vertailuvaltion lainsäädännöistä Tanskassa on säädetty rangaistavaksi saapuminen sellaiselle alueelle tai oleskelu sellaisella alueella, jolla on aseellisessa konfliktissa osapuolena ryhmä tai yhteenliittymä, joka tekee tai jonka tarkoituksena on tehdä terrorismirikoksia (rikoslain 114 j §:n 1 kappale). Oleskelu mainitaan myös terrorismirikoksen valmistelua koskevassa Ranskan rikoslain 421-2-6 artiklassa mutta niin, että rangaistavuudelle on asetettu oleskelun lisäksi muita edellytyksiä.  

Harkittaessa pelkän tietyllä alueella oleskelun säätämistä rangaistavaksi, vastaan tulevat edelleen samat kysymykset kuin rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan muuttamisen yhteydessä samaa asiaa harkittaessa. Niitä myös lakivaliokunta tuolloin käsitteli mietinnössään (LaVM 15/2021 vp), mihin seuraavat näkökohdat osittain perustuvat.  

Pelkkä oleskelu jollakin alueella ei sellaisenaan ilman mitään muita oleskelijan toimia loukkaa mitään oikeushyviä tai edes vaaranna niitä. Terroristijärjestön tai -ryhmän kanssa alueella tekemisissä oleva voi syyllistyä useisiin terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä edistäviin rangaistaviin tekoihin (esimerkiksi valmistelu, ryhmän toimintaan osallistuminen, koulutuksen antaminen ja ottaminen sekä värvääminen), jotka myös usein ovat varsin etäällä edistettävän rikoksen toteuttamisesta. Huomioon on otettava myös rikokseen osallisuutta koskevat säännökset.  

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää tunnusmerkistön tarkkarajaisuutta. Periaatteen mukaan säännöksen sanamuodon perusteella on oltava ennakoitavissa, onko jokin toiminta eli tässä tapauksessa oleskelu tietyllä alueella rangaistavaa. Selkeitä ongelmia liittyy siihen, mitkä alueet kulloinkin ovat merkityksellisiä. Tämä koskee niin sitä, minkälaisten seikkojen voidaan katsoa osoittavan alueen terroristijärjestön tai -ryhmän hallinnassa olemista, kuin sitäkin, että hallintatilanteet ja sitä kautta alueet muuttuvat ja vaihtuvat. Terroristista toimintaa esiintyy laajasti maailman eri alueilla. Laillisuusperiaatteeseen liittyy myös kysymys siitä, missä kulkevat laillisen oleskelun rajat.  

Tietyllä alueella oleskelun rangaistavaksi säätäminen edellyttää sitä, että on menettely, jossa alueet määritellään oleskelun rangaistavuuden kannalta merkityksellisiksi. Tanskassa on luotu menettely, jossa oikeusministeri antaa määräyksiä, jotka valtiopäivät voi kumota. Tällaisia menettelyjä luotaessa on otettava huomioon kansallisen oikeusjärjestelmän ominaispiirteet ja erityisesti se, minkälaisessa menettelyssä voidaan tehdä sitovia rangaistussäännösten sisältöä ja tulkintaa ohjaavia päätöksiä. Suomessa rikosoikeudelliseen järjestelmään kuuluu rangaistussäännösten pysyvyys rangaistavan käyttäytymisen sisältöön vaikuttavien olennaisten seikkojen suhteen, jollei niitä muuteta eduskunnan hyväksymällä lailla.  

Rangaistussääntelyn toimivuuteen ja rikoksesta epäiltyjen oikeusturvaan liittyy se, että kansalaisten tiedossa tulisi olla tehokkaasti ja tarkasti ne alueet, joilla oleskelu kulloinkin kuuluisi rangaistavuuden piiriin. Myös tähän liittyy merkittäviä haasteita, jotka eivät puolla pelkän tietyllä alueella oleskelun säätämistä rangaistavaksi.  

Kysymys terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella oleskelun säätämisestä rangaistavaksi sivuaa rikoslain 34 a luvun 5 c §:ssä rangaistavaksi säädettyä matkustamista terrorismirikoksen tekemistä varten, vaikka mainittu rikos sinällään koskee matkustamista myös muiden kuin terroristiryhmän toimintaan liittyvien terrorismirikosten tekemistä varten. Oleskeluun liittyvät näkökohdat otetaan tarkasteluun vielä jäljempänä matkustamisrikoksen tarkastelun yhteydessä.  

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan muuttamisen yhteydessä mikään lausunnonantajista (vuoden 2020 työryhmän mietintö ja eduskuntakäsittely) ei katsonut, että pelkkä oleskelu terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella tulisi säätää rangaistavaksi. Sama koskee myös terrorismirikostyöryhmän mietinnön lausuntopalautetta. Eduskunnan oikeusasiamiehen ja Suomen Asianajajien lausunnoissa pidettiin nimenomaisesti perusteltuna sitä, että rangaistavuuden ulkopuolelle jää pelkkä oleskelu tietyllä alueella.  

Terroristijärjestöön tai -ryhmään kuuluminen ja sen jäsenyys  

Rikoslain 34 a luvun 4 § tai se luku muutenkaan ei tunne terroristiryhmään kuulumista tai sen jäsenyyttä. Epäselvää on, laajentaisiko kuulumisen tai jäsenenä olemisen rangaistavaksi säätäminen rangaistavuuden alaa ja missä määrin. Missään yhteydessä ei ole nimittäin kuvattu sitä, miten jäsenyys ja kuuluminen ilmenevät.  

Kuulumisen ja jäsenyyden riittävän tarkka määrittely on rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen näkökulmasta olennaista. Tähänastinen perustuslakivaliokunnan laillisuusperiaatetta korostava terrorismirikoksia koskeva tulkintakäytäntö huomioon ottaen on ilmeistä, että pykälätasolla ei riittäisi pelkästään tunnusmerkistössä oleva sana ”jäsen” tai ”kuuluminen”. Näin ollen tarvittaisiin lisäelementtejä tunnusmerkistöön tai jopa määritelmä rikoslain 34 a lukuun, jos määritelmä hyödyttäisi lukua laajemmin. 

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan muuttamisen yhteydessä ei ehdotettu sitä, että rikosoikeudellisesti merkityksellinen yhteys terroristiryhmään kuvattaisiin rangaistussäännöksessä kuulumisena ryhmään tai sen jäsenyytenä, vaikka kuulumista sinällään käsiteltiin hallituksen esityksessä HE 89/2021 vp. Hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyssä mikään kuulluista tahoista ei katsonut, että rangaistavaksi tulisi säätää kuuluminen tai jäsenyys. Sama koski jo vuoden 2020 työryhmän mietinnön lausuntopalautetta ja koskee terrorismirikostyöryhmän mietinnön lausuntopalautetta.  

Yhdeksän vertailuvaltion lainsäädännön tietojen perusteella pykälätasolla jäsenyys mainitaan Saksan ja Viron pykälissä, kuuluminen Yhdistyneen kuningaskunnan säännöksessä (rangaistavuus käsittää siellä myös kuulumisesta ilmoittamisen). Saksan korkeimman oikeuden tulkintakäytännön mukaan rangaistava jäsenyys ilmenee aktiivisena terroristiryhmän tavoitteiden saavuttamista edistävänä toimintana, mitä ilmentää jo kyseisessä pykälässä todettu jäsenenä osallistumisesta.  

Sellainen passiivinen terroristijärjestöön tai -ryhmään kuuluminen tai sen jäsenyys, joka ei sisällä mitään ulospäin ilmeneviä toimia järjestön tai ryhmän hyväksi ja sen rikollisen tavoitteen toteuttamiseksi, ei loukkaa tai vaaranna mitään oikeushyviä. Terroristiryhmiin ei liity muodollisesti todettavissa olevia jäsenyyden tai kuulumisen perusteita, vaan merkityksellinen yhteys syntyy aktiivisten tekojen kautta. Rikoslain nykyisessä 34 a luvussa säädetään rangaistaviksi lukuisasti tekoja, joilla voidaan edistää terroristiryhmän terroristista toimintaa riippumatta siitä, koskevatko rangaistussäännökset nimenomaisesti pelkästään vain terroristiryhmiä. Näiden rikosten tekemisen voi katsoa ilmentävän kuulumista terroristiryhmään tai sen jäsenyyttä, vaikka sellaisia ilmaisuja ei käytetäkään lakitekstissä.  

Periaatteessa on esimerkiksi mahdollista, että osallistumista terroristiryhmän toimintaan koskevassa rikoslain uuden 34 a luvun pykälässä ”osallistuminen” korvataan ”kuulumisella” tai ”jäsenyydellä”. Se ei kuitenkaan tosiasiallisesti muuttaisi mitään, jos osallistuminen vain muuttuisi jatkossa jäsenyydeksi tai kuulumiseksi. Sama koskee sitä, jos muita rikoslain 34 a luvussa rangaistaviksi säädettyjä tekoja niputettaisiin kuulumisen tai jäsenyyden alle. Rangaistussäännösten nykyisin kattamien tekojen sellainen yhdistäminen ei selkeytä lainsäädäntöä tai laajenna rangaistavan käyttäytymisen alaa. Rangaistavuuden alan laajentaminen voidaan toteuttaa nykyisiä rangaistussäännöksiä muuttamalla tai uusia säätämällä.  

Rangaistussäännöksen sanamuoto 

Aikaisemmin todetun mukaisesti rikoslain nykyisen 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 1−3 kohdassa rangaistavaksi säädettyjä osallistumistekoja voidaan niitäkin pitää olennaisen tehtävän hoitamisena, joka säädetään erikseen rangaistavaksi momentin 4 kohdassa. Näin ollen on arvioitava, olisiko riittävää, että momentissa säädetään rangaistavaksi pelkästään se, että henkilö hoitaa terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemisen kannalta olennaista terroristiryhmän tehtävää.  

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella olennaisen tehtävän piiriin kuuluu lukuisia terroristiryhmän terroristista rikollista toimintaa edistäviä toimia. Kohdan muuttamisen yhteydessä eduskunnan lakivaliokunta katsoi, että ei ole saavutettavissa merkittävää lisäarvoa sisällyttämällä esimerkkitapauksia ehdotettuun säännökseen (LaVM 15/2021 vp, s. 6). Valiokunnan mukaan siihen, mitä kohdan perusteluissa mainittuja tekotapoja ja miten kuvattuina sisällytettäisiin säännökseen, liittyy merkittäviä rajanvetokysymyksiä.  

Olennaista tehtävää koskevissa rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteluissa (HE 89/2021 vp, s. 37 ja 38) luetellaan lukuisasti olennaisen tehtävän hoitamista ilmentäviä toimia. Perusteluissa kuvatut toimet ovat myös sellaisia, joista useilla on merkittävä asema terroristiryhmien toiminnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin sisältö olennaisesti määrittyy lain esitöiden kautta. Kun lisäksi otetaan huomioon se, että kaikki momentin 1−3 kohdassa mainitut teot eivät välttämättä ole käytännön terroristisen toiminnan kannalta merkittävimpiä, kohtien sisältämää esimerkkiluetteloa ei voida pitää täysin edustavana.  

Todetut seikat yhdessä lakivaliokunnan aikaisemmin toteaman kanssa puhuvat jossakin määrin sen puolesta, että rikoslain uuden 34 a luvun 6 §:n 1 momentissa säädettäisiin rangaistavaksi pelkästään olennaisen tehtävän hoitaminen, jolloin rikoslain nykyisen 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 1−3 kohdassa mainitut teot todettaisiin ainoastaan perusteluissa.  

Huomioon on kuitenkin otettava myös rikostunnusmerkistön tarkkarajaisuutta edellyttävä laillisuusperiaate ja se, että laissa olevilla rangaistavaa osallistumistoimintaa kuvaavilla esimerkeillä on käytännön soveltajien kannalta tärkeä merkitys. Nämä näkökohdat vahvasti puoltavat sitä, että kyseisessä momentissa edelleen mainittaisiin erikseen tietyt olennaiset tehtävät ja että sen lisäksi momentissa olisi yleislauseke, jossa rangaistavaksi säädettäisiin muu olennaisen tehtävän hoitaminen. Tämän tapainen sääntelyrakenne on myös järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista koskevassa rikoslain 17 luvun 1 a §:n 1 momentissa. Tämän vaihtoehdon toimivuus kuitenkin edellyttää sitä, että olennaisen tehtävän hoitamista koskevassa säännöksessä mainitaan käytännössä erityisesti merkityksellisiä tekotapoja.  

Kuten lakivaliokunnan mietinnöstäkin ilmenee, on jossakin määrin vaikeaa asettaa terroristiryhmän toimintaan osallistumisen tekotapoja tärkeysjärjestykseen silmällä pitäen sitä, mitä niistä on nimenomaisesti aihetta mainita rikoslain uuden 34 a luvun 6 §:n 1 momentissa. Rikoslain nykyisen 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 1−3 kohdassa nykyisin todetut tekotavat eivät edellä todetun mukaisesti ole välttämättä kaikilta osin keskeisimpiä mutta niistä joidenkin poistaminen pykälästä ja mainitseminen vain perusteluissa voisi aiheuttaa sekaannusta. Näin ollen onkin aihetta arvioida sitä, mitä uusia tekotapoja säännökseen on perusteltua sisällyttää.  

Nykypäivän terrorismille tärkeä on toiminnan tietotekninen ulottuvuus. Rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 5 kohdan ilmentämällä tavalla terrorismirikoksia voidaan tehdä tietoverkoissa. Tietoverkkorikoksilla ja sinänsä laillisillakin tietoteknologiaan liittyvillä toiminnoilla voidaan edistää terrorismirikosten tekemistä. Kysymys voi olla rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan perustelujen mukaisesti esimerkiksi terroristiryhmän viestintä- tai yhteydenpitopalveluiden luomisesta, ylläpidosta ja salausteknologiasta huolehtimisesta sekä tietoteknologian käyttöön tarvittavien salasanojen ja käyttäjätunnusten oikeudettomasta hankkimisesta terroristiryhmälle. Näin ollen terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevassa pykälässä olisi aihetta todeta tekotapana terroristiryhmän tietoteknologisista tehtävistä huolehtiminen.  

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteluissa todetuista osallistumistavoista eräät nousevat muutenkin esiin. Niihin kuuluu muiden ohessa sellainen osallistuminen terroristiryhmän aseelliseen toimintaan, joka ei ole momentin 1 kohdassa tarkoitettua terroristiryhmän varustamista taikka koulutuksen antamista tai kouluttautumista terrorismirikoksen tekemistä varten. Tällaista aseellista toimintaa ovat esimerkiksi aseellinen partiointi tai vartiointi taikka aseellisen voiman osoittaminen. Osallistuminen terroristiryhmän aseelliseen toimintaan olisi aihetta todeta terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevassa pykälässä.  

Terroristiryhmän terroristista rikollista toimintaa edistävät tukitoimet, joilla huolehditaan ryhmän toimintavalmiudesta (esimerkiksi varustehuollon hoitaminen) tai joilla muuten huolehditaan ryhmän toiminnan ylläpitämisestä ja käynnissä pitämisestä (esimerkiksi ryhmän hallintoon ja logistiikkaan liittyvät tehtävät, mukaan lukien ruoka- ja vesihuollosta huolehtiminen). Rangaistavan toiminnan havainnollisuuden edistämiseksi tällaista tukitoimintaa yleisesti kuvaava tekotapa olisi aiheellista sisällyttää terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevaan pykälään. Tällaisena tekotapana voitaisiin todeta terroristiryhmän toimintaa ylläpitävien tukitoimien suorittaminen.  

Jäljempänä jaksossa 2.5.4.8 päädytään lisäksi siihen, että terroristiryhmän organisoiminen on perusteltua siirtää värväystä koskevasta pykälästä terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevaan pykälään. Myös organisoiminen on katsottavissa osallistumispykälän mukaiseksi olennaisen tehtävän hoitamiseksi.  

Yrityksen asema 

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 1−3 kohdassa yritys rinnastetaan rangaistavuudeltaan täytettyyn tekoon. Niin on ollut jo vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanosta lähtien. Hallituksen esityksen HE 188/2002 vp perusteella (s. 52 ja 53) on jossakin määrin epäselvää, miksi sellaiseen ratkaisuun on aikanaan päädytty. Erilliseen pykälään vuonna 2008 päätyneen värväyksen osalta kylläkin kyseisissä lain esitöissä todetaan, että yritys voi moitittavuudeltaan lähestyä onnistunutta värväämistä.  

Terroristiryhmän toimintaan osallistuminen ryhmään liittyvänä rikoksena jossakin määrin rinnastuu rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä rangaistavaksi säädettyyn järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumiseen, jota ei ollut vielä säädetty rangaistavaksi vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanoa valmisteltaessa mutta jota koskevaan eduskunnan käsiteltävänä olleeseen hallituksen esitykseen viitattiin puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä (HE 188/2002 vp, s. 50/II ja 51/I). Myös viimeksi mainitun rikoksen useissa tekotavoissa yritys rinnastetaan täytettyyn rikokseen.  

Joka tapauksessa vuoden 2002 puitepäätös ei edellyttänyt terroristiryhmän toiminnan edistämisen (nykyinen terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) yrityksen säätämistä rangaistavaksi sen enempää täytettyyn tekoon rinnastuvana kuin rikoslain 5 luvun 1 §:n mukaisena täytettyä rikosta lievemmin rangaistavana yrityksenäkään. Kumpaakaan lainsäädäntöratkaisua eivät myöskään edellytä Euroopan neuvoston lisäpöytäkirja ja terrorismirikosdirektiivi.  

Rangaistavuuden alaa ei ole perusteltua lähteä yrityksen osalta kaventamaan ottaen huomioon terroristiryhmän toiminnan erityinen vaarallisuus ja paheksuttavuus. Tämä koskee myös sitä, että yritys rangaistussäännöksessä tiettyjä tekotapoja koskien rinnastuu täytettyyn tekoon. 

Toissijaisuuslauseke 

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin mukaan terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta ei tuomita, jos teko on 1, 1 a tai 2 §:n mukaan rangaistava taikka siitä säädetään muualla laissa yhtä ankara tai ankarampi rangaistus. Viitatuissa pykälissä säädetään rangaistaviksi terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset ja niiden yritykset, terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos ja sen yritys sekä terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu. Sisällöiltään poikkeavia toissijaisuuslausekkeita on myös luvun 4 a−4 c, 5 ja 5 a−d §:ssä.  

Yleisenä rikosoikeudessa noudatettavana periaatteena voidaan pitää sitä, että jos valmistelurikoksen tai valmistelutyyppisen rikoksen (tässä terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) tekijä yksin taikka rikoskumppanina yhdessä toisen tai toisten kanssa tekee valmistelurikoksella tai valmistelutyyppisellä rikoksella edistettävän rikoksen (tässä terrorismirikos tai terrorismirikoksen valmistelu) tai sen rangaistavan yrityksen (tässä terrorismirikoksen yritys), valmistelurikoksen tai valmistelutyyppisen rikoksen tekijää ei erikseen tuomita valmistelurikoksesta tai valmistelutyyppisestä rikoksesta. Sama koskee tekijäntoimen lisäksi muitakin rikoslain 5 luvun mukaisia osallisuuden muotoja, joista merkityksellisin on avunanto. Jos ei vielä ole tehty edistettävää rikosta tai sen rangaistavaa yritystä tai jos tekijän terroristiryhmän toimintaan osallistumisteko ei ole sillä tavalla kiinteässä yhteydessä jo tehtyyn edistettyyn rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen, että terroristiryhmän toimintaan osallistunut voidaan katsoa osalliseksi siihen, sovelletaan terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevaa pykälää.  

Valmistelutyyppisen rikoksen sisältyminen myöhemmin tehtyyn rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen edellyttää sitä, että valmistelutyyppisellä teolla on olennaisesti edistetty juuri myöhemmin tehtyä rikosta. Tämä edellytys voi täyttyä esimerkiksi silloin, kun terroristiryhmän toimintaan osallistunut on varustanut ryhmää aseilla, joilla ryhmä on ilman osallistujaa mutta rangaistavan avunannon edellytysten täyttyessä toteuttanut terrorismirikoksen. Tällöin terroristiryhmän toimintaan osallistunut tuomitaan avunannosta terrorismirikoksen tekemiseen eikä terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta. Tilanne on toinen, jos terroristiryhmää terrorismirikoksen tekemistä varten aseilla varustanut osallistuu itse sellaisen terrorismirikoksen tekemiseen, johon aseiden käyttäminen ei liity. Tällöin aseilla terroristiryhmää varustanut tuomitaan sekä terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta että osallisuudesta terrorismirikokseen.  

Toissijaisuuslausekkeen perusteluiden mukaan arvioitaessa sitä, onko terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta säädetty muualla laissa yhtä ankara tai ankarampi rangaistus, merkitystä on nimenomaan muilla rikoslain 34 a luvun säännöksillä ja niissä säädetyillä rangaistusasteikoilla. Mitä tulee rikoslain uudessa 34 a luvussa rangaistavaksi säädettäviin rikoksiin, rangaistusasteikkoja koskevista muutoksista riippuu, miten terroristiryhmän toimintaan osallistumisen enimmäisrangaistus suhtautuu muiden luvun rikosten enimmäisrangaistuksiin.  

Joka tapauksessa rikosten tunnusmerkistöt pyritään määrittelemään niin, että terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevalla rikoslain uuden 34 a luvun 6 §:llä ja muilla luvun rangaistussäännöksillä on omat riittävän selkeästi ilmenevät erilliset soveltamisalansa ja että säännösten päällekkäisyyttä ei näin ollen synny. Tulkintatilanteilta ei sinällään voida välttyä tämänkään rikoksen kohdalla. Vaikka mainitun pykälän mukainen olennaisen tehtävän hoitaminen on lain tasolla kohtuullisen avoin tekotapa, senkään piiriin eivät voi kuulua muissa pykälissä tarkasti erikseen omilla tunnusmerkistöillään rangaistaviksi säädetyt rikokset. Niitä voidaan pitää terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevina erityissäännöksinä silloin, kun toiminta tapahtuu terroristiryhmän yhteydessä, ja sellaisina ensisijaisesti sovellettavina. Rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin mukaisen terroristiryhmän toimintaan osallistumisen ohessa ryhmän toimintaan osallistuva voi erikseen syyllistyä muihin rikoslain 34 a luvussa rangaistaviksi säädettyihin rikoksiin toimiessaan niiden tunnusmerkistöjen mukaisella tavalla.  

Rangaistussäännöksen suhdetta muihin rangaistussäännöksiin (rikoksen suhdetta muihin rikoslaissa rangaistaviksi säädettyihin rikoksiin) käsitellään usein säännösten perusteluissa. Tarve säätää asiasta liittyy sellaisiin säännösten mahdollisiin päällekkäisiin soveltamistilanteisiin, joita koskien on selventämisen tarvetta. Sellaisesta tilanteesta ei nyt ole kysymys. Normaaliin oikeudelliseen ratkaisutoimintaan kuuluu valinta useamman mahdollisen rangaistussäännöksen välillä.  

Tässä tapauksessa voidaan lähteä siitä, että rikoslain 34 a luvun rangaistussäännösten keskinäisiä suhteita ei enää säänneltäisi rangaistussäännöksissä vaan niitä selostettaisiin tarpeen mukaan vain säännösten perusteluissa. Rikosten lukumäärää ja rikoskonkurrenssia koskevissa kysymyksissä sovellettaisiin yleisiä niitä koskevia lähtökohtia. Tällainen lainsäädäntöratkaisu keventää kyseisen luvun sääntelyä ja sitä kautta myös selkeyttää sääntelyä. Tällaiseen lainsäädäntöratkaisuun vaikuttaa sekin, että luvun toissijaisuuslausekkeet ovat jossakin määrin vaikeaselkoisia ja että asiaan vaikuttavista seikoista ei voida kuitenkaan kattavasti säätää pykälissä. Toissijaisuuslausekkeiden poistaminen laista ei välttämättä koske kaikkia rikoslain 34 a luvun rikoksia, asiaan palataan tarvittaessa jäljempänä eri rikoksia käsiteltäessä.  

Muiden rikoslain 34 a luvun rikosten mahdollinen liittäminen terroristiryhmän toimintaan osallistumiseen 

Terroristiryhmän toimintaan osallistumisen suhdetta terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmisteluun (rikoslain nykyisen 34 a luvun 2 §, rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:n mukainen terrorismirikoksen valmistelu) on jo käsitelty edellä.  

Terroristiryhmän johtamista voidaan tavallaan pitää terroristiryhmän toimintaan osallistumisena. Edellä on jo jaksossa 2.5.4.5 päädytty siihen, että johtamisrikoksen erityisen paheksuttavaan luonteeseen ja erityiseen vakavuuteen sekä EU-sääntelystä tulevaan vähintään 15 vuoden enimmäisvankeusrangaistusta koskevaan vaatimukseen liittyen terroristiryhmän johtaminen on perusteltua säilyttää erillisenä rikoksena rikoslain uuden 34 a luvun 5 §:ssä.  

Myös harkittaessa muiden terrorismirikosten mahdollista liittämistä terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevaan pykälään on otettava huomioon se, että rikoslaissa ei ole tapana sijoittaa samaan pykälään useita rangaistusasteikkoja. Lähtökohtaisesti siis samaan pykälään sijoitettavien rikosten tulee olla rangaistusarvoltaan (rangaistusasteikoiltaan) toisiinsa rinnastuvia. Jäljempänä päädytään rangaistusasteikkoja koskevassa arvioinnissa siihen, että terroristiryhmän toimintaan osallistumisen rangaistusasteikko säilyisi nykyisenä. Osallistumisrikoksesta tuomittaisiin siis vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Sama rangaistusasteikko säädettäisiin terroristisen koulutuksen antamiselle, terroristiselle värväykselle ja terroristiselle rikoksen rahoittamiselle.  

Vuoteen 2008 asti terrorismirikollisuuteen liittyvät koulutuksen antaminen ja värväys olivat terroristiryhmän toimintaan osallistumista (silloin vielä rikosnimikkeeltään terroristiryhmän toiminnan edistäminen) koskevassa pykälässä. Euroopan neuvoston yleissopimukseen liittymisen yhteydessä sääntelyä muutettiin niin, että koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten ja värväys terrorismirikoksen tekemiseen (nykyisin rikoslain 34 a luvun 4 a ja 4 c §) erotettiin omiin pykäliinsä, jotta ne kattavat myös terroristiryhmistä irrallisen yksittäiseen henkilöön kohdistuvan koulutuksen antamisen ja värväyksen.  

Koulutuksen antamista ja värväystä koskevan sääntelyn täytyy jatkossakin kattaa myös yksittäiseen henkilöön kohdistuva teko, paitsi kansainvälisiin velvoitteisiin liittyvistä syistä, myös sääntelyn kattavuuteen ja laajemman kriminalisoinnin perusteltavuuteen liittyvistä syistä (yksittäistenkin terrorististen toimijoiden vaarallisuus). Lisäksi niitä rikoksia koskevan sääntelyn tulee kattaa sellaiset toimet, jotka liittyvät yhteenliittymiin, jotka eivät täytä terroristiryhmän määritelmää. Sääntelyä ei selkeyttäisi se, että näistä teoista säädettäisiin sekä ryhmää että yksittäistä henkilöä (ryhmän ulkopuolisia henkilöitä) koskevassa pykälässä.  

Terroristiryhmään liittyvä rikos on rikoslain 34 a luvun 5 b §:n mukainen terroristiryhmän rahoittaminen. Kansainväliset velvoitteet jättävät auki sen, miten ryhmän rahoittamista koskevat kriminalisointivelvoitteet toteutetaan. Periaatteessa sääntely voitaisiin sijoittaa myös terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevaan pykälään, jos rahoittaminen voidaan katsoa ”osallistumiseksi”, mikä ei kuitenkaan vaikuta luontevalta lähtökohdalta. Terrorismirikosdirektiivin 4 artiklan b alakohdassa terroristiryhmän toimintaan osallistumisena mainitaan ryhmän toiminnan rahoittaminen, mutta direktiivin 11 artiklassa velvoitetaan säätämään rangaistavaksi 4 artiklan mukaisen rikoksen rahoittaminen.  

Terrorismin rahoittamisrikokset (terrorismirikoksen rahoittaminen, terroristin rahoittaminen ja terroristiryhmän rahoittaminen) muodostavat tietynlaisen oman kokonaisuuden ja rikollisuuden lajin terrorismirikossäännösten sisällä. Huomioon on näiltäkin osin otettava rangaistusasteikkokysymykset ja pyrkimys säätää samassa pykälässä saman vakavuustason (saman rangaistusasteikon) rikoksista. Terrorismin rahoittamisrikosten kohdalla on pikemminkin tarvetta harkita niitä koskevan sääntelykokonaisuuden selkeyttämistä.  

2.5.4.7  Koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten ja kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten

Molempia koulutukseen liittyviä rikoksia koskevat kysymykset 

Rikoslain 34 a luvun 4 a §:n mukaan koulutuksen antamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten tuomitaan se, joka edistääkseen 1, 1 a tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista toimintaa taikka tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää sitä, toimeenpanee, yrittää toimeenpanna tai antaa koulutusta räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä taikka muulla vastaavalla tavalla toimeenpanee, yrittää toimeenpanna tai antaa koulutusta, jollei teko ole 1, 1 a tai 2 §:n mukaan rangaistava taikka siitä säädetä muualla laissa yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta.  

Rikoslain 34 a luvun 4 b §:n mukaan kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten tuomitaan se, joka tehdäkseen 1 §:n 1 tai 2 momentissa taikka 1 a tai 2 §:ssä tarkoitetun rikoksen kouluttautuu räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä taikka muiden näihin merkitykseltään rinnastuvien erityisten menetelmien tai tekniikoiden käytössä, jollei teko ole 1, 1 a tai 2 §:n mukaan rangaistava. 

Vertailuvaltioiden tiedoista ilmenee, että koulutuksen antamisrikosta ja kouluttautumisrikosta koskevat tunnusmerkistöt on kirjoitettu niissä vaihtelevalla tavalla. Yleinen havainto kuitenkin on, että vertailuvaltioiden säännökset eivät Suomen tapaan juurikaan seuraa sanatarkasti kansainvälisten velvoitteiden muotoiluja. Poikkeuksen tästä muodostaa Belgia. Ilmaisut ovat pääsääntöisesti yleisesti muotoiltuja. Vertailuvaltioiden säännöksistä poiketen sääntelyn tarkkarajaisuutta edellyttävään laillisuusperiaatteeseen perustuva kansallinen lähestymistapa on edelleen perusteltu.  

Rikoslain 34 a luvun 4 a §:n mukaan koulutuksen antamisen rangaistavuus edellyttää sitä, että tekijä toimii edistääkseen 1, 1 a tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista toimintaa taikka tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää sitä. Saman luvun 4 b §:n mukaan kouluttautumisen rangaistavuuteen kuuluu puolestaan se, että tekijä kouluttautuu tehdäkseen 1 §:n 1 tai 2 momentissa taikka 1 a tai 2 §:ssä tarkoitetun rikoksen. Viitatuissa pykälissä säädetään rangaistaviksi terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos ja terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu.  

Rikoslain 34 a luvun 4 a ja 4 b §:n mukaan koulutuksen antamisrikoksella ja kouluttautumisrikoksella voidaan edistää myös terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua, josta säädettäisiin muutetulla tavalla rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:ssä. Näiltä osin merkityksellisiä ovat samat näkökohdat kuin terroristiryhmän toimintaan osallistumisen kohdalla. Terrorismirikoksen valmistelullakin edistetään terrorismirikoksen tekemistä ja nyt kysymyksessä olevilla koulutukseen liittyvillä rikoksilla voidaan edistää myös terrorismirikoksen valmistelun tekemistä. Yleisesti ottaen on tärkeää varmistaa sääntelyn riittävä kattavuus.  

Terrorismirikoksen valmistelun sisällyttämistä koulutuksen antamisrikosta ja kouluttautumisrikosta koskeviin säännöksiin puoltavat myös kansainväliset velvoitteet. Koulutuksen antamisrikoksen osalta Euroopan neuvoston yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaleessa ja terrorismirikosdirektiivin 7 artiklassa puhutaan terrorismirikoksen tekemisen lisäksi sen tekemisen edistämisestä. Kouluttautumisrikoksen osalta rikoslain 34 a luvun 4 b §:ään lisättiin viittaus valmistelurikosta koskevaan 2 §:ään terrorismirikosrikosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä juuri sen vuoksi, että direktiivin 8 artiklan mukaan kouluttautumisrikoksen tarkoituksena voi olla myös terrorismirikoksen tekemisen edistäminen (HE 30/2018 vp, s. 43 ja 101). Kansainväliset velvoitteetkin huomioon ottaen rangaistavan koulutuksen antamisen ja kouluttautumisen tulisi jatkossakin kattaa myös terrorismirikoksen valmistelu. 

Edellä tehdyn linjauksen mukaisesti jatkossa käytettäisiin ”terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten” -ilmaisua koskien sellaisia rikoksia, joissa tekijä voi toimia paitsi oman tulevan rikoksen tekemisen edistämistä varten myös toisen henkilön tai toisten henkilöiden tulevan rikoksen tekemisen edistämistä varten. Tämä voi koskea sekä koulutuksen antamista terrorismirikoksen tekemistä varten että kouluttautumista sellaisen rikoksen tekemistä varten. Henkilö voi antaa koulutusta myös tilanteessa, jossa tarkoituksena on, että hän tulee yhdessä koulutuksen saajan kanssa terroristiryhmässä tai muuten tekemään terrorismirikoksen tai sen valmistelun. Kouluttautuja puolestaan saattaa esimerkiksi kouluttautua räjähteiden valmistuksessa tarkoituksin luovuttaa valmistamansa räjähteet henkilölle, joka tulee tekemään terrori-iskun. Näin ollen rangaistava koulutuksen antaminen ja kouluttautuminen voisivat niitä koskevan sääntelyn mukaan tapahtua terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten.  

Ilmaisun ”terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten” käyttöön ottamisen ei voi koulutuksen antamisrikoksen kohdalla lähtökohtaisesti katsoa aiheuttavan rangaistavuuden alan laajenemista, koska rikoslain 34 a luvun 4 a §:n sanamuodon voi katsoa mahdollistavan sekä sellaisen tulkinnan, että koulutusta voidaan antaa sellaisen tulevan rikoksen tekemisen edistämiseksi, jonka tekemiseen koulutuksen antaja osallistuu, että myös sellaisen tulevan rikoksen tekemisen edistämiseksi, jonka tekemiseen hän ei osallistu. Kouluttautumisen osalta kysymys olisi sikäli rangaistavuuden alan laajenemisesta, että rikoslain 34 a luvun 4 b § koskee vain kouluttautujan itse tekemän tulevan rikoksen edistämistä.  

Koulutuksen antamisrikosta koskevassa pykälässä käytetään terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevan rikoslain 34 a luvun 4 §:n tavoin ilmaisua ”rikollista toimintaa”. Ryhmän toimintaan osallistumispykälän kohdalla edellä on jo päädytty siihen, että mainittua ilmaisua ei enää tulla siinä pykälässä käyttämään ja että riittävää on toimiminen yhdenkin terrorismirikoksen tekemisen edistämiseksi (jakso 2.5.4.6). Samat näkökohdat pätevät myös terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvaan koulutuksen antamiseen. Koulutuksen antamisrikoksen ja kouluttautumisrikoksen kohdalla pätevät myös ne edistettävän terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun yksilöintiä koskevat näkökohdat, jotka on edellä todettu terrorismirikoksen valmistelun (jakso 2.5.4.4) ja terroristiryhmän toimintaan osallistumisen (jakso 2.5.4.6) yhteydessä.  

Rikoslain 34 a luvun 4 a ja 4 b §:n mukaan rangaistavaa on koulutuksen antaminen tai kouluttautuminen koskien räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistusta tai käyttöä. Näiltä osin sääntelyn sanamuoto vastaa Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston kriminalisointivelvoitteita. Mainitut ovat keskeisiä koulutuksen antamisrikoksen ja kouluttautumisrikoksen tekotapoja, jotka on sääntelyn tarkkarajaisuudenkin vuoksi aiheellista edelleen säilyttää laissa.  

Muilta osin koulutuksen antamisrikosta ja kouluttautumisrikosta koskevat pykälien tunnusmerkistöt poikkeavat sanamuodoiltaan toisistaan ja Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista. Koulutuksen antamisrikosta koskevassa rikoslain 34 a luvun 4 a §:ssä on ”muulla vastaavalla tavalla”, kouluttautumisrikosta koskevassa saman luvun 4 b §:ssä on ”muiden näihin merkitykseltään rinnastuvien erityisten menetelmien tai tekniikoiden käytössä”. Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston kriminalisointivelvoitteissa puhutaan sekä koulutuksen antamisrikosta että kouluttautumisrikosta koskien ”muista erityisistä menetelmistä tai tekniikoista”.  

Koulutuksen antamisrikoksen säätämistä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 81/2007 vp) ei kuvata sillä, minkälaisia tekoja ilmaisulla ”muulla vastaavalla tavalla” tarkoitetaan. Ilmaisua ei ole tarkasteltu senkään jälkeen, vaikka myöhemmin on säädetty rangaistavaksi kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten, jonka tunnusmerkistössä asia on ilmaistu toisin. Ei ole perusteita katsoa, että koulutuksen antamisrikosta ja kouluttautumisrikosta koskevien säännösten tulisi koskea erilaisia koulutustekoja. Näin ollen säännöksissä tulisi näiltä osin käyttää samaa ilmaisua. Tarkkarajainen on kouluttautumisrikosta koskevassa säännöksessä käytetty ”muiden näihin merkitykseltään rinnastuvien erityisten menetelmien tai tekniikoiden käytössä”.  

Suomi ei ole saanut kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanoon liittyen huomautuksia siitä, että kouluttautumisrikosta koskevassa rikoslain 34 a luvun 4 b §:ssä on velvoitteisiin verrattuna lisänä ”merkitykseltään rinnastuvien”. Terrorismirikosdirektiivin ja sen 8 artiklan täytäntöönpanon yhteydessä (HE 30/2018 vp, s. 43) todettiin, että vaikka direktiivissä ei sellaista edellytystä rangaistavuudelle asetetakaan, tämän eroavuuden ei voi katsoa edellyttävän lainsäädännön muuttamista. Perusteltua on katsoa, että direktiivinkään tarkoituksena ei ole säätää rangaistavaksi minkä tahansa erityisten menetelmien tai tekniikoiden käyttöä varten tapahtuva koulutuksen ottaminen. Tuolloin todetun mukaan merkityksellisten menetelmien ja tekniikoiden on oltava sellaisia, että niiden avulla voidaan tehdä terrorismirikoksia tai edistää niiden tekemistä. Tällöin ne käytännössä ovat myös muihin artiklassa mainittuihin koulutuksen saamistapoihin merkitykseltään rinnastuvia. Rikoslain 34 a luvun 4 b §:ssä olevaa lisää ei pidetty ongelmallisena myöskään Euroopan neuvoston lisäpöytäkirjaan liittymisen yhteydessä pöytäkirjan 3 artiklan kannalta (HE 271/2022 vp, s. 17 ja 18). Nämä ja edellä todetut seikat huomioon ottaen perusteltua olisi, että koulutuksen antamisrikosta koskevassa pykälässä käytettäisiin näiltä osin samaa ilmausta kuin kouluttautumisrikosta koskevassa pykälässä.  

Rikoslain 34 a luvun 4 a ja 4 b §:stä ei nimenomaisesti ilmene, että ne koskevat niin terroristiryhmien toiminnassa tapahtuvaa koulutusta kuin myös sellaista koulutusta, jota antavat terroristiryhmän määritelmän täyttämättömät yhteenliittymät ja yksittäiset henkilöt ja jota annetaan sellaisille yhteenliittymille ja yksittäisille henkilöille. Tätä ei ole kuitenkaan aihetta selventää koulutukseen liittyvien rikosten rangaistussäännösten sanamuodossa.  

Koulutukseen liittyvien rikosten kohdallakin pätee se, että tekijä käytännössä pyrkii edistämään täytetyn rikoksen tekemistä. Tämä on käsiteltävissä pykälien perusteluissa. 

Rikoslain 34 a luvun 4 a ja 4 b §:ään sisältyvien toissijaisuuslausekkeiden osalta pätee se, mitä edellä on todettu terroristiryhmän toimintaan osallistumisen kohdalla (jakso 2.4.4.6). Rangaistussäännösten suhteesta muihin rangaistussäännöksiin ei tarvita sääntelyä, vaan suhteen käsittely säännösten perusteluissa riittää.  

Rikoslain 34 a luvun 4 a §:n rikosnimike on nykyisin ”koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten” ja rikoslain 34 a luvun 4 b §:n rikosnimike on nykyisin ”kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten”. Koulutukseen liittyvien rikosten nimikkeet on aiheellista muuttaa sen vuoksi, että ”terrorismirikos” tulisi rikoslain uuden 34 a luvun 1 §:n määritelmän mukaisesti tarkoittamaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia (uuden luvun 2 §) ja terroristisessa tarkoituksessa tehtyä radiologista asetta koskevaa rikosta (uuden luvun 3 §). ”Terrorismirikos” ei olisi enää koko luvun rikoksia luvun otsikkotasolla luonnehtiva termi. Rangaistava koulutuksen antaminen ja kouluttautuminen voisivat tapahtua myös uuden luvun 4 §:n mukaista terrorismirikoksen valmistelua varten. Uusiksi rikosnimikkeiksi voitaisiin ottaa ”terroristinen koulutuksen antaminen” ja ”terroristinen kouluttautuminen”. Tämä olisi linjassa myös sen kanssa, että rikoslain uuden 34 a luvun otsikossa muita kuin terrorismirikoksia luonnehdittaisiin terrorismirikosten tekemistä edistäviksi terroristisiksi rikoksiksi.  

Rangaistavan koulutuksen antamista koskevat kysymykset  

Koulutuksen antamista terrorismirikoksen varten koskevassa rikoslain 34 a luvun 4 a §:ssä säädetään koulutuksen antamisen lisäksi rangaistavaksi koulutuksen toimeenpaneminen ja sen yrittäminen. Lain esitöiden mukaan koulutuksen toimeenpanemisella tarkoitetaan sen organisoimista ja käytännön toteuttamista (HE 188/2002 vp, s. 53/I). Kansainväliset velvoitteet eivät edellytä näin laajaa koulutuksen antamisrikoksen kriminalisointia. Koulutuksen käytännön järjestämiseen liittyvistä olosuhteista huolehtiminen on kuitenkin vakavuudeltaan ja paheksuttavuudeltaan ja näin ollen rangaistavuudeltaan koulutuksen antamiseen rinnastuvaa. Erityisesti tämä näkökohta liittyy terroristiryhmien yhteydessä annettavaan koulutukseen. Näin ollen sääntelyä voidaan näiltä osin edelleen pitää perusteltuna.  

Rikoslain 34 a luvun 4 a §:n sanamuoto jättää jossakin määrin epäselväksi sen, rinnastuuko koulutuksen antamisen yrittäminen täytettyyn tekoon. Kouluttautumisrikoksen säätämisen yhteydessä on kuitenkin nimenomaisesti todettu, että yrityksen rangaistavuus on koulutuksen antamista koskevassa pykälässä liitetty ainoastaan koulutuksen toimeenpanoon (HE 18/2014 vp, s. 16/I). Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston velvoitteet edellyttävät, että koulutuksen antamisen yritys säädetään rangaistavaksi. Suomi ei ole tältä osin saanut velvoitteiden täytäntöönpanoon liittyviä huomautuksia, mutta tämä rangaistavuuden vaje on aiheellista korjata tässä yhteydessä.  

Kansainväliset velvoitteet edellyttävät yrityksen rangaistavaksi säätämistä ja ne koskevat siis nimenomaan koulutuksen antamista, ei toimeenpanoa. Sinällään yrityksen rangaistavuuden perusteltavuutta ei voida erotella näiden tekotapojen suhteen. Toimeenpanon yrittäminen on rangaistavaa jo nykyisin. Perusteita ei ole myöskään luopua aikaisemmin tehdystä ratkaisusta, jonka mukaan yritys rinnastuu täytettyyn tekoon. Terroristisen koulutuksen antamisessa on kysymys vakavasta ja paheksuttavasta teosta, mikä puoltaa yrityksen rinnastamista täytettyyn tekoon.  

Rikoslain 34 a luvun 4 a §:ssä mainitaan tarpeettomasti kahteen kertaan koulutuksen toimeenpaneminen ja sen yrittäminen sekä koulutuksen antaminen. Sääntelyä on näiltä osin aiheellista tiivistää sen uuteen lukuun siirtämisen yhteydessä.  

Koulutukseen liittyvien rikosten mahdollinen liittäminen muihin rikoslain 34 a luvun rikoksiin  

Yhdeksässä vertailuvaltiossa lainsäädäntöratkaisut vaihtelevat sen suhteen, miten koulutuksen antamista ja kouluttautumista koskevat teot on sijoitettu terrorismirikoksia koskeviin rangaistussäännöksiin. Koska aikaisemmin todetun mukaisesti tunnusmerkistöt ovat näiltä osin hyvin yleisluonteisia ja koska lainsäädäntötekniikat muutenkin vaihtelevat, vertailuvaltioiden lainsäädännöistä ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.  

Koulutuksen antamisrikoksen sijoittamista terrorismirikoksen valmistelua koskevaan rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:ään vastaan puhuvat useat seikat. Aikaisemmin todetun mukaisesti kyseisen rikoksen on aiheellista kattaa koulutuksen antaminen myös terrorismirikoksen valmistelua varten. Koulutuksen antamisrikosta ei myöskään voida luontevasti pitää valmisteluna. Lisäksi on huomattava se, että koulutuksen antamisrikosta voidaan pitää valmistelurikosta paheksuttavampana tekona. Jäljempänä rangaistusasteikkoja koskevassa arvioinnissa päädytään siihen, että terrorismirikoksen valmistelusta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi ja terroristisesta koulutuksen antamisesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Samaan rikoslain pykälään ei ole tapana ottaa yhtä useampaa rikosnimikettä ja rangaistusasteikkoa.  

Kouluttautumisrikoksen yhdistämistä terrorismirikoksen valmistelua koskevaan pykälään vastaan puhuu se, että koulutuksen antamisrikoksen tavoin myös kouluttautumisen valmistelurikoksen tekemistä varten tulisi olla edelleen rangaistavaa. Tähän osittain liittyy kouluttautumisrikoksen rangaistavaksi säätämisen yhteydessä todettu, jonka mukaan, vaikka kouluttautumisrikos on saman tyyppinen rikos kuin terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu, voidaan myös katsoa, että kouluttautuminen on rikoslain 34 a luvun 2 §:ssä kuvattuja tekoja etäämmällä terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemisestä (HE 18/2014 vp, s. 15/II). Tuolloin viitattiin lisäksi siihen, että kouluttautumisrikoksen tunnusmerkistö tulee perustumaan olennaisesti erillisessä rangaistussäännöksessä rangaistavaksi säädetyn koulutuksen antamisen tunnusmerkistöön. Huomioon on näiltä osin otettava myös valmistelurikokselle ja kouluttautumisrikokselle ehdotettavat erilaiset rangaistusasteikot. Jäljempänä rangaistusasteikkoja koskevassa arvioinnissa päädytään siihen, että terroristisesta kouluttautumisesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.  

Koulutuksen antamisrikoksen sijoittaminen terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevaan rikoslain uuden 34 a luvun 6 §:ään ei myöskään ole perusteltua. Koulutuksen antaminen on vuonna 2008 nimenomaan erotettu terroristiryhmän toiminnan edistämistä (nykyinen terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) koskevasta pykälästä omaan pykäläänsä. Rangaistavan koulutuksen antamisen tulee jatkossakin kattaa myös sellainen koulutus, jota annetaan terroristiryhmän määritelmän täyttämättömille yhteenliittymille ja yksittäisille henkilöille. Myös kouluttautumisrikoksen mukainen koulutuksen vastaanottaminen voi tapahtua terroristiryhmän ulkopuolella.  

Koulutuksen antamisrikoksen ja kouluttautumisrikoksen sijoittamista samaan pykälään ei voida myöskään pitää perusteltuna, vaikka nyt ehdotettavien muutosten myötä mainittujen rikosten pykälät tulisivat tunnusmerkistöjen osalta enemmän vastaamaan toisiaan. Koulutuksen antamista on pidettävä lähtökohtaisesti paheksuttavampana kuin kouluttautumista, mitä ilmentävät ehdotettavien rangaistusasteikkojen erot. Lainsäädännön selkeyttä muutenkin palvelee se, että koulutuksen antamisrikosta ja kouluttautumisrikosta koskevat säännökset ovat eri pykälissä eli rikoslain uuden 34 a luvun 7 ja 8 §:ssä.  

2.5.4.8  Värväys terrorismirikoksen tekemiseen

Värväysrikoksen tunnusmerkistö  

Rikoslain 34 a luvun 4 c §:n mukaan värväyksestä terrorismirikoksen tekemiseen tuomitaan se, joka edistääkseen 1, 1 a tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista toimintaa taikka tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää sitä, perustaa tai organisoi terroristiryhmän taikka värvää tai yrittää värvätä väkeä terroristiryhmään tai muuten tekemään mainituissa pykälissä tarkoitetun terrorismirikoksen, jollei teko ole 1, 1 a tai 2 §:n mukaan rangaistava taikka siitä säädetä muualla laissa yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta. 

Vertailuvaltioiden tiedoista ilmenee, että värväysrikos on kuvattu lainsäädännössä, sikäli kuin värväystyyppinen teko on erikseen rangaistava, pääsääntöisesti varsin yleisluonteisesti (esimerkiksi Ruotsissa tekotapana taivuttamaan pyrkiminen sekä Norjassa, Tanskassa ja Virossa vain värväys). Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston kriminalisointivelvoitteissa puhutaan vain toisen henkilön taivuttamisesta. Suomen rangaistussäännöksessä mainitaan terroristiryhmään värväämisen tai sen yrittämisen lisäksi terroristiryhmän perustaminen tai organisoiminen sekä yksittäistä henkilöä koskien värvääminen ”muuten tekemään”.  

Taivuttamista värväysrikoksen tekotapana ei voida edelleenkään pitää käyttökelpoisena rangaistussäännöksessä, koska se saattaa aiheuttaa sekaannusta suhteessa yllytykseen. Rikoslain 5 luvun 5 §:n mukaan yllytyksestä rikokseen kuten tekijä tuomitaan se, joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen. Rikoslain yllytyssäännös ei kuitenkaan kata nyt kysymyksessä olevaa värväystä, koska värväytyminen terroristiryhmään taikka tekemään terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos tai terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu ei sinällään ole rikos, ja koska yllytyksen rangaistavuus rikoslain kyseisen säännöksen mukaan edellyttää, että yllytyksen johdosta myös rikos tai sen rangaistava yritys tehdään. Erilliselle terrorismiin liittyvälle värväysrikokselle on siis tarvetta, mikä on aikanaan havaittu myös erillisen värväyspykälän säätämisen yhteydessä (HE 81/2007 vp, s. 10/II).  

Rikoslain 34 a luvun 4 c §:n mukaan värväyksellä terrorismirikoksen tekemiseen voidaan edistää myös terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua, josta säädettäisiin muutetulla tavalla terrorismirikoksen valmisteluna rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:ssä. Näiltä osin merkityksellisiä ovat samat näkökohdat kuin terroristiryhmän toimintaan osallistumisen sekä koulutukseen liittyvien rikosten kohdalla. On tärkeää varmistaa sääntelyn riittävä kattavuus. Lisäksi kansainväliset velvoitteet puoltavat valmistelurikoksen sisällyttämistä värväysrikosta koskevaan säännökseen, kun Euroopan neuvoston yleissopimuksen 6 artiklan mukaan värväyksellä voidaan myös myötävaikuttaa siihen, että yhteenliittymä tai ryhmä tekee yhden tai useamman terrorismirikoksen, ja kun terrorismirikosdirektiivin 6 artiklan mukaan kysymys voi olla myös terrorismirikosten tekemisen edistämisestä. Kun direktiivi pantiin täytäntöön, todettiin ajateltavissa olevan, että terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelulla direktiivin 6 artiklan mukaisesti edistetään terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä (HE 30/2018 vp, s. 40).  

Edellä tehdyn linjauksen mukaisesti jatkossa käytettäisiin ”terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten” -ilmaisua koskien sellaisia rikoksia, joissa tekijä voi toimia paitsi oman tulevan rikoksen tekemisen edistämistä varten myös toisen henkilön tai toisten henkilöiden tulevan rikoksen tekemisen edistämistä varten. Tämä voi koskea myös värväysrikosta. Myöskään tässä tapauksessa ilmauksen käyttöön ottamisen ei voi katsoa lähtökohtaisesti tarkoittavan rangaistavuuden alan laajenemista.  

Värväystä terrorismirikoksen tekemistä varten koskevassa pykälässä käytetään terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevan rikoslain 34 a luvun 4 §:n tavoin ilmaisua ”rikollista toimintaa”. Siltä osin pätee myös värväysrikokseen edellä jo terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevan pykälän yhteydessä todettu. Värväysrikoksen kohdalla pätevät myös ne edistettävän terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun yksilöintiä koskevat näkökohdat, jotka on edellä todettu terrorismirikoksen valmistelun ja terroristiryhmän toimintaan osallistumisen yhteydessä.  

Rikoslain 34 a luvun 4 c §:ssä mainitaan värväysrikoksen tekotapana terroristiryhmän organisoiminen. Se on pykälässä mainitun terroristiryhmän perustamisen tavoin siirtynyt värväyspykälään, kun värväysrikos erotettiin vuonna 2008 terroristiryhmän toiminnan edistämistä (nykyisin terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) koskevasta pykälästä omaan pykäläänsä. Terroristiryhmän organisoimista voidaan pitää tekona, joka paremmin sopii rangaistavaksi terroristiryhmän toimintaan osallistumisena. Tämä koskee lähtökohtaisesti myös teon vakavuutta ja paheksuttavuutta. Värväyksellä terrorismirikoksen tekemiseen ja terroristiryhmän toimintaan osallistumisella on nykyisin sama rangaistusasteikko. Terroristiryhmän toimintaan osallistumiselle ja terroristiselle värväykselle ehdotetaan edelleen samaa rangaistusasteikkoja. Terroristiryhmän perustaminen on enemmänkin värväystyyppistä toimintaa, mikä puoltaa perustamisen säilyttämistä värväyspykälässä.  

Rikoslain 34 a luvun 4 c §:n mukaan rangaistavaa on terroristiryhmän perustamisen ja organisoimisen lisäksi se, että tekijä värvää tai yrittää värvätä väkeä terroristiryhmään tai muuten tekemään terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tai terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun. Sana ”väkeä” antaa vaikutelman, että terroristiryhmään tulisi värvätä samalla värväysrikoksella useita henkilöitä, mikä ei ole kansainvälisten velvoitteiden mukaista eikä muutenkaan perusteltua. Sanalla ”muuten” on ollut tarkoitus kuvata sitä, että värväysrikos voi kohdistua yksittäiseenkin henkilöön, mutta se tekee sääntelyn vielä epäselvemmäksi, koska se on sidottu vain rikoksen tekemiseen ja ei koske värväämistä terroristiryhmään. Todetut epäselvyydet voitaisiin poistaa sillä, että värväysrikoksella tulee värvätä toinen terroristiryhmään tai tekemään terrorismirikos tai terrorismirikoksen valmistelu. Sanottu muotoilu kattaisi myös tilanteet, joissa värväys kohdistuu useaan henkilöön.  

Kansainväliset velvoitteet edellyttävät värväysrikoksen yrityksen säätämistä rangaistavaksi. Velvoitteet eivät kuitenkaan edellytä rikoslain 34 a luvun 4 c §:ssä omaksuttua lainsäädäntöratkaisua, jonka mukaan värväyksen yrittäminen rinnastetaan täytettyyn tekoon. Tätä on perusteltu (HE 188/2002 vp, s. 52/II) tuolloin terroristiryhmän toiminnan edistämiseen liittyen sillä, että yritys voi moitittavuudeltaan lähestyä onnistunutta värväämistä. Terroristiryhmän toimintaan osallistumisen ja terroristisen koulutuksen antamisen tavoin värväysrikoksessa on kysymys siinä määrin vakavasta ja paheksuttavasta teosta, että yrityksen rinnastamista täytettyyn tekoon voidaan edelleen pitää perusteluna.  

Myös värväysrikoksen kohdalla pätee se, että tekijä käytännössä pyrkii edistämään täytetyn rikoksen tekemistä, mikä on todettavissa pykälien perusteluissa. Lisäksi värväysrikoksen kohdalla pitää paikkansa se, mitä edellä on todettu toissijaisuuslausekkeista ja niiden tarpeettomuudesta terroristiryhmän toimintaan osallistumisen yhteydessä. 

Lain esitöissä (HE 188/2002 vp) on käsitelty vähän sitä, miten rangaistava värväys käytännössä tapahtuu. Pykälän perusteluissa rikoksen ilmenemistapoja onkin mahdollisuuksien mukaan tarkennettava, myös suhteessa rangaistavaksi säädettyyn terrorismirikoksiin liittyvään julkiseen kehottamiseen (tämän esityksen mukainen terroristinen julkinen kehottaminen).  

Myös värväysrikoksen nimike on aiheellista muuttaa sen vuoksi, että rikosnimikkeessä nykyisin oleva ”terrorismirikos” tulisi jatkossa tarkoittamaan rikoslain uuden 34 a luvun 2 ja 3 §:n mukaisia rikoksia ja että värväysrikos voisi koskea myös terrorismirikoksen valmistelua. Uudeksi rikosnimikkeeksi voitaisiin ottaa ”terroristinen värväys”. Tämä olisi linjassa myös sen kanssa, että rikoslain uuden 34 a luvun otsikossa muita kuin terrorismirikoksia luonnehdittaisiin terrorismirikosten tekemistä edistäviksi terroristisiksi rikoksiksi. 

Värväysrikoksen mahdollinen liittäminen muihin rikoslain 34 a luvun rikoksiin  

Myös värväysrikoksen kohdalla lainsäädäntöratkaisut vaihtelevat yhdeksässä vertailuvaltiossa sen suhteen, onko värväysrikos erillisessä vai muita terrorismiin liittyviä rikoksia koskevassa säännöksessä. Värväys on omassa pykälässään Ruotsissa ja Belgiassa, kahdessa erillisessä kyseistä rikosta koskevassa pykälässä Tanskassa sekä samassa pykälässä koulutuksen antamisen ja kouluttautumisen kanssa Norjassa ja Virossa. Muiden vertailuvaltioiden pykälissä ei mainita nimenomaisesti värväystä tai ei ole selvästi sitä vastaavaa tekoa koskevaa rangaistussäännöstä, mutta esimerkiksi Ranskassa on kahdessa artiklassa kriminalisoitu värväystyyppisiä tekoja. Kun vertailuvaltioiden lainsäädännöissä värväysteko on myös kuvattu pääsääntöisesti varsin yleisluonteisesti, vertailuista noiden valtioiden lainsäädäntöihin ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.  

Värväysrikoksen kohdalla sääntelyn mahdollinen yhdistäminen voisi koskea terrorismirikoksen valmistelua, terroristiryhmän johtamista ja terroristiryhmän toimintaan osallistumista (rikoslain uuden 34 a luvun 4-6 §). Rangaistussäännösten mahdollisen yhdistämisen kohdalla nousevat esiin pitkälti samat kysymykset kuin edellä jo muiden rikosten kohdalla.  

Värväysrikoksen sijoittamista terrorismirikoksen valmistelua koskevaan pykälään vastaan puhuu se, että värväysrikoksen on aiheellista kattaa värväys myös terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten. Siltä osin värväys on etäämmällä terrorismirikoksen tekemistä kuin terrorismirikoksen valmistelu. Koulutuksen antamisrikoksen tavoin värväystäkään ei voida luontevasti pitää valmisteluna. Lisäksi on huomattava se, että värväysrikostakin voidaan pitää valmistelurikosta paheksuttavampana tekona, mitä ilmentävät ehdotettavien rangaistusasteikkojen erot. Jäljempänä ehdotetun mukaisesti terrorismirikoksen valmistelulle ehdotetaan rangaistusasteikkoa, jonka mukaan teosta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Terroristisen värväyksen rangaistusasteikko säilytettäisiin nykyisenä (vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kahdeksan vuotta). Samaan rikoslain pykälään ei ole tapana ottaa yhtä useampaa rikosnimikettä ja rangaistusasteikkoa.  

Terroristiryhmän johtaja voi perustaa terroristiryhmän taikka värvätä tai yrittää värvätä toisen terroristiryhmään tai tekemään terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun. Niin ei kuitenkaan välttämättä ole, vaan värvääjä voi olla muu terroristiryhmässä toimiva henkilö tai ryhmän ulkopuolellakin oleva yksittäinen värvääjä. Rikoslain uuden 34 a luvun 5 §:ssä rangaistavaksi säädettävän terroristiryhmän johtamisen osalta on myös huomattava, että sillä rikoksella täytyy EU-sääntelyn vaikutuksesta säilyttää mahdollisuus 15 vuoden yhteisen vankeusrangaistuksen tuomitsemiseen. Värväysrikokseen ei liity samanlaisia yhteisen vankeusrangaistuksen määräämiseen liittyviä näkökohtia. Rikoslain 2 c luvun 2 §:n 2 momentin mukaan yhtä rikosta koskien määräaikaista vankeusrangaistusta tuomitaan enintään kaksitoista vuotta, sen säännöksen ohjatessa myös rikoksille säädettävän enimmäisrangaistuksen ylärajaa.  

Värväysrikos on koulutuksen antamisrikoksen tavoin irrotettu vuonna 2008 terroristiryhmän toiminnan edistämistä (nykyisin terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) koskevasta pykälästä, koska kansainvälisten velvoitteiden (tuolloin vain Euroopan neuvoston yleissopimus, myöhemmin myös vuoden 2008 puitepäätös) vuoksi ja muutenkin värväysrikoksen tulee kattaa myös terroristiryhmistä irrallinen värvääminen. Sen vuoksi värväysrikoksen yhdistämistä terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevaan pykälään ei voida pitää perusteltuna.  

Mainitut seikat huomioon ottaen värväysrikos olisi aihetta säilyttää omassa pykälässään, joka olisi rikoslain uuden 34 a luvun 9 §.  

2.5.4.9  Terrorismin rahoittamisrikokset

Yleistä  

Terrorismirikoksen rahoittamista koskevan rikoslain 34 a luvun 5 §:n 1 momentissa säädetään rangaistavaksi muiden siinä luvussa rangaistavaksi säädettyjen terrorismirikosten rahoittaminen lukuun ottamatta terroristin rahoittamista ja terroristiryhmän rahoittamista. Pykälän 2 momentissa säädetään terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen velvoittamana terrorismirikoksen rahoittamisena rangaistavaksi sopimuksen liitteissä mainittujen, terrorismin torjuntaan liittyvien sopimusten mukaisten rikosten rahoittaminen. Pykälän 3 momentin mukaan yritys on rangaistava. Mitä edellä kyseisessä pykälässä säädetään, ei sovelleta, jos teko on rangaistava 1 momentin 1−5 kohdassa tarkoitettuna rikoksena tai sellaisen yrityksenä tai osallisuutena sellaiseen rikokseen taikka 1, 2 tai 4 b §:n mukaan tai teosta säädetään muualla laissa ankarampi rangaistus (4 momentti).  

Rikoslain 34 luvun 5 a §:n 1 momentin mukaan terroristin rahoittamisesta tuomitaan se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan henkilöä, joka tekee 1 tai 1 a §:ssä tarkoitettuja rikoksia tai osallistuu niiden tekemiseen 5 luvun 3–6 §:ssä tarkoitettuna rikokseen osallisena. Pykälän 2 momentin mukaan yritys on rangaistava. Mitä edellä kyseisessä pykälässä säädetään, ei sovelleta, jos teko on rangaistava 5 §:n mukaan tai teosta säädetään muualla laissa yhtä ankara tai ankarampi rangaistus (3 momentti).  

Rikoslain 34 a luvun 5 b §:n 1 momentin mukaan terroristiryhmän rahoittamisesta tuomitaan se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua terroristiryhmää. Pykälän 2 ja 3 momentti vastaavat edellisen pykälän 2 ja 3 momenttia.  

Aikaisemmin todetun mukaisesti terrorismin rahoittamisrikoksia koskevien rikoslain 34 a luvun 5, 5 a ja 5 b §:n taustalla ovat sääntelyn sisällön ja säännösten kirjoitusasun osalta pitkälti kansainväliset velvoitteet, jotka uudenkin sääntelyn on toteutettava.  

Suomessa ei ole toistaiseksi lainvoimaista tuomiota terrorismin rahoittamisrikoksesta. Terrorismin rahoittamisrikosten vähäiseen käsittelyyn rikosprosessissa ja tuomioiden puuttumiseen on katsottu liittyvän tekijältä vaadittava syyksiluettavuus. Terrorismin rahoittamisrikokset edellyttävät muiden terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä edistävien terrorismirikosten tavoin korkeamman asteista tahallisuutta, johon liittyvät rahoittamispykälissä käytetyt ilmaisut ”rahoittaakseen” ja ”tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan”. Eräissä terrorismirikostyöryhmän mietinnöstä annetuissa lausunnoissa (sisäministeriö, Poliisihallitus ja keskusrikospoliisi) katsotaan, että tulisi harkita terrorismin rahoittamisrikoksiin tuottamuksellisen tekomuodon säätämistä. Tätä kysymystä on käsitelty jo terrorismirikostyöryhmän mietinnössä ja käsitellään seuraavassa vielä mietintöä laajemmin. 

Jonkin rangaistussäännöksen vähäisestä soveltamisesta tai jopa soveltamatta jäämisestä ei voida sellaisenaan tehdä sellaista johtopäätöstä, että säännös olisi epäonnistunut tai edellyttäisi muuttamista. Huomioon on otettava kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Terrorismin rahoittamisrikosten kohdalla rikosprosessissa käsiteltävien asioiden vähäiseen määrään vaikuttavat samat seikat kuin muidenkin terrorismirikosten kohdalla. On ensinnäkin oltava tekoja, jotka voivat täyttää terrorismin rahoittamisrikoksen tunnusmerkistön. Niiden on lisäksi tultava viranomaisten tietoon. Mahdollisten rikosasioiden olemassaolon ja viranomaisten tietoon tulemisen lisäksi haasteensa muodostaa näytön hankkiminen varsinkin ongelma-alueilta tai valtioista, joiden kohdalla tavanomaiset kansainvälisen oikeudellisen yhteistyön mekanismit eivät toimi tai eivät ainakaan toimi tehokkaalla tavalla. Näihin tässäkin lainvalmisteluhankkeessa esiin tulleisiin tiedonkulun ja tietojen saatavuuden ongelmiin ei voida rikoslainsäädännöllä vaikuttaa.  

Rikosprosessin käynnistämiseksi on rikosepäilyn tueksi joka tapauksessa saatava selvitystä sen verran, että syytä epäillä -edellytykseen perustuva esitutkintakynnys ylittyy. Mainittu kynnys ei ole korkea ja se on sama terrorismirikoksilla ja muilla rikoksilla. Asian rikosprosessiin saattamista ja esitutkinnan aloittamista edistää se, että esitutkinnassa toimivilla poliisi- ja syyttäjäviranomaisilla on yhteneväinen näkemys esitutkintakynnyksen korkeudesta yksittäisessä tapauksessa. Terrorismirikokset ovat kaikilla rikosprosessin tasoilla pääsääntöisesti runsaasti aikaa ja työtä vaativia vaikeasti selvitettäviä asioita, minkä vuoksi osallistuvilla viranomaisilla on myös oltava riittävät resurssit asioiden käsittelyyn.  

Tavanomaiseen oikeudelliseen tulkintatoimintaan liittyy sen arvioiminen, onko kyseessä rahoittajan tarkoituksen tai tietoisuuden perusteella nimenomaan terrorismirikoksen tekemisen edistäminen taikka terroristin tai terroristiryhmän tukeminen vai kuitenkin esimerkiksi tavanomaiseen elämänmenoon kuuluva toisen henkilön taloudellinen tukeminen. Korotetulla tahallisuusvaatimuksella rangaistavuuden ulkopuolelle perustellusti jää sellaisia rajatapauksia, joissa rahoittamisen lainvastaisuudesta on merkityksellistä epäselvyyttä.  

Mikäli terrorismin rahoittamisrikosten rangaistavuuteen riittäisi huolimattomuus tai törkeä huolimattomuus, merkitsisi se rangaistavuuden alan laajentamista perustavanlaatuisella ja terrorismirikosten sääntelyn kokonaisuudesta huomattavasti poikkeavalla tavalla. Kansainväliset velvoitteet eivät edellytä terrorismin rahoittamisrikosten säätämistä rangaistaviksi tuottamuksellisina. Myöskään vertailuvaltioiden lainsäädännöistä ei ilmene, että niissä olisi säädetty rangaistavaksi tuottamuksellisia tekotapoja.  

Rikoksia ei säädetä tuottamuksellisina rangaistaviksi sen vuoksi, että saataisiin enemmän henkilöitä rangaistukseen tuomituiksi ja enemmän tuomioita. Rikoksen täytyy olla ominaispiirteiltään sellainen, että sen säätäminen rangaistavaksi myös tuottamuksellisena on perusteltua.  

Terrorismin rahoittamisrikoksilta ja muiltakin terrorismirikoksilta vaadittavaan tahallisuuteen liittyy se, että kyseiset rikokset on säädetty rangaistaviksi poikkeuksellisen laaja-alaisesti ja ulottaen rangaistavuus hyvin varhaisiin terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä edeltäviin vaiheisiin, joissa tehdyt teot eivät vielä sellaisenaan välttämättä ilmennä vaaraa oikeushyville. Tämän vuoksi henkilön tarkoitus ja tietoisuus muodostuvat keskeisiksi teon rangaistavuuden ja rangaistuksen arvoisuuden määrittäjiksi. Ei voida myöskään lähtökohtaisesti katsoa, että tuottamuksellisen teon toteennäyttäminen olisi jotenkin tahallista tekoa helpompaa, koska ensiksi mainitun näyttämiseen toteen liittyvät esimerkiksi huolellisuusvelvoitteiden määrittämiseen ja niiden noudattamisen arviontiin liittyvät näkökohtansa.  

Huomioon on otettava terrorismin rahoittamisrikosten luonne muutenkin. Niiden rangaistavuus ei edellytä, että varojen antamisen tai keräämisen edistämänä terrorismirikos tai sen rangaistava yritys tehdään. Varojen ei myöskään tarvitse tosiasiallisesti päätyä terroristille tai terroristiryhmälle. Terrorismin rahoittamisrikosten rangaistavuus ei ylipäänsä edellytä varojen käyttämistä mihinkään, vaan ratkaisevaa on varojen antajan tai kerääjän tarkoitus tai tietoisuus antamisen tai keräämisen hetkellä.  

Merkityksellistä on myös se, että terrorismin rahoittamisrikosten yritys on rangaistava. Suomen rikosoikeuden keskeisiä elementtejä on se, että rikoksen yrityksen rangaistavuus edellyttää tahallisuutta.  

Oman kysymyksensä muodostaa se, mitä olisivat ja mistä ilmenisivät ne huolellisuusvelvoitteet, jotka erottaisivat kielletyn rahoittamisen sallitusta ja joiden rikkomiseen vastuu huolimattomasta rahoittamisteosta voitaisiin kytkeä. Tuottamukseen perustuva rikosoikeudellinen vastuu todennäköisesti johtaisi erilaisten varojen antamisten ja keräämisten vähenemiseen, mikä voisi koskea myös hyväksyttävää ja laillista toimintaa.  

Tahallisuuden ulottuvuuden ja sisällön osalta sovelletaan tahallisuutta koskevia yleisiä säännöksiä ja niin kutsuttua olosuhdetahallisuutta koskevia yleisiä sääntöjä ja periaatteita. Siltä osin kuin rikostunnusmerkistö ei edellytä jotain asiaa koskevaa tietoisuutta tai tarkoitusta, tahallisuuden kaikki asteet, mukaan lukien sen alin aste, tulevat kysymykseen. Lähtökohtana tahallisuuden ja huolimattomuuden välisessä rajanvedossa pidetään todennäköisyystahallisuutta, jossa tahallisuuteen riittää jo se, että tekijä on pitänyt tunnusmerkistössä tarkoitetun seikan ja tahallisuuden olemassaolon arviointiin vaikuttavan seikan olemassaoloa todennäköisempänä kuin sen puuttumista. Teon tahallisuus voidaan todeta objektiivisten tosiseikkojen perusteella. Myös tämä on omiaan helpottamaan vaadittavan tahallisuuden todentamista.  

Rahoittamisrikoksen todentamista rikosprosessissa olisi omiaan edistämään se, että jäljempänä todetuin tavoin terroristisella rikoksen rahoittamisella (nykyinen terrorismirikoksen rahoittaminen) rahoitettavan rikoksen tulee olla jokin rikoslain 34 a luvussa tarkoitettu rikos, mutta sen ei tarvitsisi välttämättä olla tekohetkellä yksilöity rikoksen tarkkuudella (pykälän ja rikosnimikkeen tarkkuudella). Kysymys olisi näin ollen itse asiassa rikoslain uudessa 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikollisen toiminnan rahoittamisesta. Rahoitettavan rikoksen yksilöintivaatimus olisi näin ollen nykyistä merkittävästi lievempi.  

Terroristin rahoittamiselta ja terroristiryhmän rahoittamiselta ei nykyisinkään edellytetä yhteyttä jonkin rikoksen rahoittamiseen, vaan kysymys on henkilön tai ryhmän yleisrahoittamisesta. Terroristin rahoittamisen ja terroristiryhmän rahoittamisen rangaistavaksi säätämisen myötä terrorismin rahoittamisrikosten rangaistavuus on merkittävästi laajentunut. Rangaistavaa on esimerkiksi lähettää varoja konfliktialueella oleskelevalle henkilölle, joka on julkisesti kertonut osallistuvansa terroristiryhmän toimintaan. Tällainen teko on tapauskohtaisten seikkojen arvioinnin perusteella rangaistava joko tahallisena terroristin rahoittamisena tai tahallisena terroristiryhmän rahoittamisena.  

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on terrorismirikoksia koskevissa lainvalmisteluhankkeissa johdonmukaisesti ja toistuvasti korostanut sen merkitystä, että terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä edistävät rikokset, kuten esimerkiksi terrorismin rahoittamisrikokset, ovat rangaistavia vain tahallisina. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön kannalta tahallisuuden edellyttäminen on rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta olennaista. Tämä liittyy siihen, että rangaistavuus ulotetaan varhaiseen vaiheeseen suhteessa edistettävään rikokseen. Näkökohdan voi katsoa korostuvan terrorismirikoksen rahoittamisen kohdalla, koska rangaistavaa ei ole vain terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten rahoittaminen, vaan myös niiden tekemistä edistävien terrorismirikosten (esimerkiksi valmistelu, koulutuksen antaminen, kouluttautuminen, värvääminen ja matkustaminen) rahoittaminen. Perustuslakivaliokunta on myös kytkenyt rangaistusasteikkojen oikeasuhtaisuuden tekojen säätämiseen rangaistaviksi vain tahallisena. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön kannalta olennaiset seikat ilmenevät esimerkiksi terrorismin rahoittamisrikoksia koskevien säännösten muuttamiseen liittyvästä lausunnosta PeVL 1/2021 vp (erityisesti 7,10 ja 11 kappale).  

Edellä todetut seikat huomioon ottaen tässä yhteydessä ei ehdoteta, että terrorismin rahoittamisrikokset säädettäisiin rangaistaviksi myös tuottamuksellisina.  

Yhdeksän vertailuvaltion lainsäädännöistä on tehtävissä sellainen yleistävä johtopäätös, että niissä terrorismin rahoittamisrikoksia koskevia rangaistussäännöksiä ei ole jaettu useampiin pykäliin. Lisäksi vertailuvaltioiden säännökset ovat rikoslain 34 a luvun säännöksiin verrattuna yleisluonteisesti kirjoitettuja. Yleisesti ottaen sääntelytekniikka tältäkin osin poikkeaa Suomessa käytetystä.  

Tarvetta ei ole ilmennyt muuttaa rikoslain 34 a luvun rahoittamispykälissä olevaa ilmaisua ”suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja”. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämän sääntelyn tarkkarajaisuuden kannalta on tärkeää, että pykälästä selvästi ilmenee, että rangaistava rahoittaminen voi tapahtua myös välillisesti eli välikäsien kautta. Tämä on myös käytännössä harjoitettu tekotapa, jolla pyritään hämärtämään teon rangaistavuutta. Lisäksi pykälissä mainitut varojen antaminen ja kerääminen ovat olennaisia rahoitustekoja, tarvetta tekotapojen lisäämiseen ei ole ilmennyt.  

Kaikissa kolmessa rikoslain 34 a luvun terrorismin rahoittamisrikoksia koskevassa pykälässä on toissijaisuuslauseke. Tarvetta säätää sellaisia on jo käsitelty edellä terroristiryhmän toimintaan osallistumisen yhteydessä. Myöskään terrorismin rahoittamisrikosten kohdalla ei ole tarpeen laissa säätää suhteesta muihin rikoslain 34 a luvun rikoksiin.  

Edellä jo jaksossa 2.5.4.6 terroristiryhmän toimintaan osallistumisen yhteydessä todetun mukaisesti terrorismin rahoittamisrikokset muodostavat tietynlaisen oman kokonaisuuden ja rikollisuuden lajin terrorismirikossäännösten sisällä. Terrorismirikoksen rahoittaminen on myös lähempänä esimerkiksi avunantoa kuin muita rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädettyjä rikoksia. Terroristin rahoittaminen ja terroristiryhmän rahoittaminen henkilön tai ryhmän yleisrahoittamista koskevina rikoksina poikkeavat muuten luvun rikoksista. Tässä yhteydessä ei enemmälti harkitakaan terrorismin rahoittamisrikosten mahdollista liittämistä muihin rikoslain 34 a luvun rikoksiin.  

Kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettujen rikosten rahoittaminen  

Terrorismin rahoittamisrikoksia koskevan sääntelyn hahmottamista vaikeuttaa rikoslain 34 a luvun 5 §:n 2 momentissa oleva kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettujen rikosten rahoittamista koskeva säännös, jolla ei ole liityntää luvun 1 §:n 1 momentin edellyttämiin terroristiseen tarkoitukseen ja vaaraedellytykseen ja joka ei ole siinä mielessä rinnastettavissa muihin terrorismin rahoittamista koskeviin rikoksiin eikä myöskään muihin luvussa rangaistaviksi säädettyihin rikoksiin.  

Rikoslain 34 a luvun 5 §:n 2 momentin kohdissa viitataan 1 kohtaa lukuun ottamatta momentin taustalla olevan terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen perusteella kansainvälisiin sopimuksiin. Säännöksen säätämisen yhteydessä korostettiin laillisuusperiaatetta (HE 43/2002 vp, s. 27). Kun säännöstä täydennettiin sen rikoslain 34 a lukuun siirtämisen yhteydessä, korostettiin rangaistavan käyttäytymisen alan rajoittamista ainoastaan yleissopimuksen tarkoittamiin tekoihin (HE 188/2002 vp, s. 56).  

Rikoslain 34 a luvun 5 §:n 2 momentin 1 kohdassa panttivangin ottaminen ja kaappaus mainitaan ilman sopimusviittauksia. Siltä osin lain esitöissä (HE 188/2002 vp, s. 56) todetaan seuraavaa: 

” … Ainoat teot, joiden osalta ei viitattaisi kansainvälisiin yleissopimuksiin, olisivat momentin 1 kohdassa mainitut panttivangin ottaminen sekä kaappaus. Panttivangin ottamista koskevan säännöksen syntytausta on kansainvälisen terrorismin vastustamisessa, mutta se soveltuu myös esimerkiksi kiristystarkoituksessa tehtyihin lapsenryöstöihin (HE 94/1993 vp). Tällaisia tekoja ei ole katsottu perustelluksi rajata rahoittamissäännöksen ulkopuolelle. Nykyinen aluksen kaappausta koskeva 34 luvun 11 § perustuu myös terrorisminvastaisiin kansainvälisiin yleissopimuksiin. Säännöstä ehdotetaan tässä esityksessä laajennettavaksi koskemaan myös raideliikennekulkuneuvojen ja joukkoliikenteessä olevien moottorikulkuneuvojen kaappaukset. Jos pykälän osalta viitattaisiin terrorismin rahoituksen vastaisessa yleissopimuksessa tarkoitettuihin yleissopimuksiin, ehdotetut pykälän laajennukset jäisivät rahoittamista koskevan pykälän soveltamisalan ulkopuolelle, mitä ei ole pidettävä tarkoituksenmukaisena.”  

Rikoslain 34 a luvun 5 §:n 2 momentissa oleva terrorismirikoksen rahoittamista koskeva sääntely perustuu siis kiinteästi terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen velvoitteisiin. Säännöksen sisältöä ei ole tässä yhteydessä aihetta arvioida toisin kuin on jo aikaisemmin perusteellisesti arvioitu terrorismin rahoitusta rangaistavaksi säädettäessä ja säännöksiä muutettaessa. Suomen on näiltä osin paitsi täytettävä sopimuksen velvoitteet, myös selkeästi kyettävä osoittamaan, että se täyttää velvoitteet. Yleissopimus ei nimenomaisesti edellytä momentin mukaisten rahoittamisrikosten säätämistä terrorismirikoksiksi terrorismirikoksia koskevassa luvussa, mihin liittyy myös edellä todettu poikkeavuus luvun muihin rangaistussäännöksiin verrattuna. Ennen rikoslain 34 a luvun säätämistä ja muiden terrorismirikosten säätämistä rangaistavaksi rikoslain 34 a luvun 5 §:n 2 momenttia vastaava säännös oli yleisvaarallisia rikoksia koskevan rikoslain 34 luvun 9 b §:ssä.  

Kysymyksessä olevaa rahoittamisrikosta koskevassa rangaistussäännöksessä voitaisiin kuitenkin omaksua tekijän tarkoitusta tai tietoisuutta koskien ”rikoksen tekemistä varten” -muotoilu vastaavasti kuin jäljempänä katsotaan aiheelliseksi terroristisen rikoksen rahoittamisen yhteydessä. Muotoilu sisältäisi nykyiset ”rahoittaakseen” ja ”tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan” ja näin ollen edelleen täyttäisi myös terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen asettamat vaatimukset. 

Vaikka terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen liitteiden mukaiset ja sopimuksen kriminalisointivelvoitetta koskevat sopimukset ovat leimallisesti terrorismin vastaisia sopimuksia, nykyistä luontevampi paikka rikoslain 34 a luvun 5 §:n 2 momentissa olevalle sääntelylle on yleisvaarallisia rikoksia koskevassa rikoslain 34 luvussa. Momentti voitaisiin siirtää sen luvun kumottuun 12 §:ään rikosnimikkeellä ”kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen”. Tämä lainsäädäntömuutos mahdollistaisi terrorismin rahoittamisrikoksia koskevan sääntelyn selkeyttämisen. 

Terrorismin rahoittamisrikoksia koskevien rangaistussäännösten yhdistäminen ja muuttaminen muuten  

Terrorismin rahoittamisrikoksia koskevia säännöksiä voidaan selkeyttää lähinnä kahdella tavalla. Niistä ensimmäisen vaihtoehdon mukaan kaikki kolme rikosta voitaisiin koota yhteen pykälään esimerkiksi rikosnimikkeen ”terrorismin rahoittaminen” alle. Tätä mallia ei voida kuitenkaan pitää toteuttamiskelpoisena rikosten erilaisen vakavuustason vuoksi. Terrorismirikoksen rahoittamista on lähtökohtaisesti pidettävä vakavampana ja vaarallisempana tekona kuin yleisrahoitusluonteisia terroristin rahoittamista ja terroristiryhmän rahoittamista. Tätä heijastaa myös nykyinen rangaistusasteikkojen ero, jonka mukaan terrorismirikoksen rahoittamisesta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi sekä kahdesta muusta rahoittamisrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Näitä rangaistusasteikkoja päädytään ehdottamaan nytkin. Rikoslaissa ei ole tapana sijoittaa samaan pykälään eri rangaistusasteikkojen rikoksia.  

Toinen vaihtoehto ottaa huomioon rikosten lähtökohtaisen vakavuuseron ja sen, että terrorismirikoksen rahoittaminen ja kaksi muuta rahoittamisrikosta muutenkin poikkeavat luonteeltaan toisistaan. Tässä mallissa säädettäisiin omassa pykälässään rikoksen rahoittamisesta ja toisessa pykälässä terroristin ja terroristiryhmän rahoittamisesta. Koska ”terrorismirikoksella” tarkoitettaisiin jatkossa rikoslain uuden 34 a luvun 2 ja 3 §:n mukaisia rikoksia ja koska rikoksen rahoittamisrikos kattaisi kaikkien luvun mukaisten rikosten rahoittamisen nykyiseen tapaan muita terrorismin rahoittamisrikoksia lukuun ottamatta, tässä vaihtoehdossa rikoksen rahoittamisen rikosnimike olisi aihetta muuttaa muotoon ”terroristinen rikoksen rahoittaminen”. Terroristin ja terroristiryhmän rahoittamista koskevan rikoksen nimikkeeksi voitaisiin säätää ”terrorismin rahoittaminen”.  

Eräänä säännösten kehittämisvaihtoehtona on terrorismin rahoittamisrikosten jakaminen eri vakavuustasoihin kahdessa pykälässä niin, että on perusmuotoinen tekomuoto ja vähemmän vakava tekomuoto taikka perusmuotoinen tekomuoto ja törkeä tekomuoto. Tämän vaihtoehdon ongelmana voidaan ensinnäkin pitää sitä, että terrorismiin liittyvät rikokset ja niiden rahoittaminen ovat lähtökohtaisesti vakavaksi katsottavia tekoja. Pienelläkin rahamäärällä voi olla ratkaiseva merkitys terrori-iskun tekemisessä. Rahoittamisrikosten erot voidaan riittävästi ottaa huomioon laajoilla rangaistusasteikoilla sekä mahdollisuudella rikoslain 6 luvun säännösten mukaisesti tuomita vähemmän vakavissa tapauksissa rangaistusasteikon minimin alittava rangaistus, tuomita sakkoa, vaikka se ei ole rangaistusasteikon mukaan mahdollista, ja jopa jättää rangaistus tuomitsematta. Ei ole myöskään selvää, mitkä olisivat rahoittamisteon törkeäksi tekeviä seikkoja. Ne voisivat myös koskea pikemminkin terroristista rikoksen rahoittamista eivätkä niinkään terrorismin eli terroristin tai terroristiryhmän rahoittamista. Huomioon on myös tätä kehittämisvaihtoa koskien otettava vaikeudet yhteensovittaa rikoksen rahoittamisen ja muiden rahoittamisrikosten lähtökohtaista vakavuuseroa.  

Todetun vuoksi parhaana vaihtoehtoa voidaan pitää sitä, että terrorismin rahoittamisrikokset sijoitetaan nykyisen kolmen pykälän asemesta kahteen (rikoslain uuden 34 a luvun 10 ja 11 §), joista ensimmäisessä säädetään rangaistavaksi terroristinen rikoksen rahoittaminen ja toisessa terrorismin rahoittaminen jälkimmäisen pykälän kattaessa terroristin rahoittamisen ja terroristiryhmän rahoittamisen. Terroristin rahoittamista ja terroristiryhmän rahoittamista koskevan sääntelyn yhdistämisen mahdollistaa niille edelleen ehdotettava sama rangaistusasteikko, jonka mukaan tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Terrorismin rahoittamista koskevassa 11 §:ssä olisi aiheellista todeta, että siinä pykälässä muuten säädettyä ei sovelleta, jos teko on rangaistava 10 §:n mukaan eli jos teko on rangaistava terroristisena rikoksen rahoittamisena. Tämä vastaisi nykytilannetta, jonka mukaan teko ei ole rangaistava terroristin rahoittamisena tai terroristiryhmän rahoittamisena, jos se on rangaistava terrorismirikoksen rahoittamisena.  

Terroristinen rikoksen rahoittaminen lähtökohtaisesti oletettavasti koskee käytännössä ennen kaikkea toisen tai toisten tulevaisuudessa tekemien eikä rahoittajan itsensä tekemien rikosten rahoittamista. Niin ei välttämättä kuitenkaan ole. Henkilö voi kerätä varoja myös sitä varten, että hän tulee tekemään yksin terrorismirikoksen tai osallistumaan sen tekemiseen jonkun tai joidenkin kanssa. Näin ollen myös terroristisen rikoksen rahoittamisen kohdalla voitaisiin rangaistussäännöksessä omaksua tekijän tarkoitusta tai tietoisuutta koskien ”rikoksen tekemistä varten” -muotoilu, joka sisältäisi nykyiset ”rahoittaakseen” ja ”tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan” ja joka näin ollen edelleen täyttäisi myös kansainvälisten velvoitteiden asettamat vaatimukset. Muutos kuvastaisi tässäkin tapauksessa tulevan rikoksen mahdollista tekijäpiiriä eli sitä, että henkilö voi rahoittamisessa toimia sekä oman rikoksensa että toisen henkilön tekemän rikoksen tekemisen edistämiseksi. Tämänkään muutoksen ei voida lähtökohtaisesti katsoa laajentavan rangaistavuuden alaa nykyisestä.  

Terroristin rahoittamista ja terroristiryhmän rahoittamista eli terrorismin rahoittamista koskevassa pykälässä voitaisiin edelleen käyttää tekijän tarkoituksen ja tietoisuuden osalta muotoiluja ”rahoittaakseen” ja ”tietoisena siitä, että … rahoitetaan”. Kysymys on sen pykälän tarkoittamissa tilanteissa henkilön tai ryhmän yleisrahoittamisesta ilman yhteyttä tulevaan rikokseen, mihin tarkoitukseen nykyiset muotoilut sopivat luontevammin ja muutenkin paremmin. Näissä tilanteissa ei myös juurikaan ole kysymys rahoittajan oman toiminnan rahoittamisesta.  

Rahoitettavan rikoksen yksilöiminen 

Rikoslain 34 a luvun 5 §:n 1 momentin mukaan rangaistavaa on pykäläviittauksiin perustuen jonkin siinä luvussa rangaistavaksi säädetyn terrorismirikoksen rahoittaminen lukuun ottamatta seuraavassa kahdessa pykälässä rangaistaviksi säädettyjä muita rahoittamisrikoksia. Lain esitöiden mukaan (HE 135/2020 vp, s. 42 ja 43) mukaan rahoittajan tarkoituksen tai tietoisuuden tulee kohdistua tietyn momentissa tarkoitetun rikoksen rahoittamiseen, mutta rahoitettavan rikoksen ei tarvitse olla yksilöity esimerkiksi tekoajan tai tekotavan suhteen. Rikoslain 34 a luvun 5 §:n 1 momentin soveltamiseen liittyy haasteita rahoitettavana olevan rikoksen yksilöintiä koskien. Nykyinen säännös on nimittäin tulkittavissa niin, että rahoitetun rikoksen tulee olla yksilöitävissä rikoslain 34 a luvun jonkin pykälän ja siihen liittyen rikosnimikkeen tarkkuudella.  

Joissakin tapauksissa rahoittaja voi toimia tilanteessa, jossa varat on tarkoitettu tai jossa ne hänen tietensä menevät jonkin rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemistä varten, mutta rahoitettava rikos ei ole rahoittamisteon ajan olosuhteet ja rahoittajan tiedossa tuolloin olleet seikat huomioon ottaen välttämättä yksilöitävissä rikoksen tarkkuudella (pykälän ja rikosnimikkeen tarkkuudella).  

Perusteltuna voidaan pitää sitä, että rikoksen rahoittamisen rangaistavuuden tulee kattaa tilanteet, joissa ei ole varmaa se, minkä rikoslain 34 a luvun mukaisen rikoksen tekemiseen varat tultaisiin käyttämään, mutta rahoittajan tarkoitus tai tietoisuus liittyy siihen, että varat menevät jonkin luvun mukaisen rikoksen tekemisen edistämiseen. Varojen antaminen tai kerääminen minkä tahansa rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemistä varten on vakava ja paheksuttava teko. Sääntely voidaan toteuttaa säätämällä terroristisena rikoksen rahoittamisena rangaistavaksi se, että rahoittaja suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemistä varten, ja tarkentamalla perusteluissa sitä, että avoimeksi voi jäädä se, minkä rikoslain 34 a luvun mukaisen rikoksen rahoittamiseksi rahoittamisteko on tehty.  

Luopuminen rikoslain 34 a luvun 5 §:n 1 momentin mukaisista pykäläviittauksista ja viittaaminen jatkossa koko lukuun tarkoittaisi sitä, että tulevaisuudessa mahdollisesti rangaistaviksi säädettävät uudet terrorismiin liittyvät rikokset tulisivat kyseeseen rahoitettavina rikoksina, jollei niitä nimenomaisesti suljeta pois rahoittamisrikosta koskevan rangaistussäännöksen soveltamisalasta.  

Terroristista rikoksen rahoittamistakin koskien pykälien perusteluissa on todettavissa se, että tekijä käytännössä pyrkii edistämään täytetyn rikoksen tekemistä. 

2.5.4.10  Matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten ja sen edistäminen

Rikoslain 34 a luvun 5 c §:n 1 momentin mukaan rangaistavaa matkustamisena terrorismirikoksen tekemistä varten on se, että tekijä matkustaa toiseen valtioon tehdäkseen siellä 1, 1 a, 2−4, 4 a−4 c, 5, 5 a, 5 b tai 5 e §:ssä tarkoitetun rikoksen. Rangaistavaa on siis matkustaminen muiden rikoslain 34 a luvun mukaisten terrorismirikosten tekemiseksi kuin terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistämisen (5 d §) tekemiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan yritys on rangaistava. 

Rikoslain 34 a luvun 5 d §:n 1 momentin mukaan rangaistavaa terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistämisenä on se, että tekijä edistääkseen 5 c §:n 1 momentissa tarkoitetun rikoksen eli matkustamisrikoksen tekemistä neuvoin, toimin tai muilla tavoin auttaa toista. Selventävän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettuun tekoon ei sovelleta 5 luvun 6 §:n säännöksiä avunannosta.  

Matkustamisrikosta koskevat kansainvälisen vertailun tiedot  

Kansainvälisen vertailun tietojen mukaan vertailuvaltioiden lainsäädännöt vaihtelevat merkittävästi. Joissakin valtioissa (Ruotsi, Norja, Saksa, Viro ja Belgia) säädetään rangaistavaksi matkustaminen tiettyjen rikosten tekemiseksi joko pykäläviittauksin tai muuten matkustamiseen liittyvät rikokset yksilöimällä. Eräissä vertailuvaltioissa (Yhdistynyt kuningaskunta ja Alankomaat) ei ole nimenomaisesti säädetty rangaistavaksi matkustamisrikosta.  

Tanskan rikoslain 114 j §:n 1 kappaleen mukaan rangaistavaa on, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kappaleen soveltamista, se että Tanskan kansalainen tai Tanskassa asuva luvattomasti tulee 3 kappaleen mukaiselle alueelle tai oleskelee siellä. Kysymys on viitatun kappaleen mukaan alueesta, jolla 114 e §:ssä tarkoitettu ryhmä tai yhteenliittymä on osapuolena aseellisessa konfliktissa. Pykäläviittaus tarkoittaa sitä, että kysymyksessä on ryhmä tai yhteenliittymä, joka tekee tai jonka tarkoituksena on tehdä 114, 114 a, 114 b, 114 c tai 114 d §:ssä tarkoitettuja rikoksia (terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, terrorismin rahoittaminen, värväys, värväytyminen, koulutuksen antaminen ja kouluttautuminen). Pykälän 2 kappaleen mukaan 1 kappaletta ei sovelleta maahantuloon ja oleskeluun tanskalaisten, ulkomaisten tai kansainvälisten julkisten palvelujen tai tehtävien suorittamiseksi.  

Tanskassa rikoslain 114 j §:n 3 kappaleen mukaan oikeusministeri voi ulkoministeriä ja puolustusministeriä kuultuaan antaa määräyksiä, joiden perusteella alue kuuluu 1 kappaleen soveltamisalaan. Valtiopäivät voi kumota oikeusministerin antaman sääntelyn. Oikeusministeri tai tämän valtuuttama henkilö voi pykälän 4 kappaleen mukaan antaa hakemuksesta henkilölle luvan saapua 1 kappaleessa tarkoitetulle alueelle tai oleskella siellä, jos maahantulolla tai oleskelulla on tunnistettavissa oleva tarkoitus. Lupa voi myös kattaa henkilöryhmän, joka liittyy tiettyyn toimintaan tai organisaatioon. Pykälän 5 kappaleen mukaan oikeusministeri voi vahvistaa 4 kappaleen mukaisten hakemusten jättämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja määrätä, että 4 kappaleen mukaisiin lupapäätöksiin ei saa hakea muutosta hallintoviranomaiselta. 

Ranskan rikoslain 421-2-6 artiklan mukaan tiettyjen terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten valmistelu on rangaistavaa muun ohessa tilanteissa, jossa rikoksentekijä oleskelee ulkomailla terroristiryhmän toiminta-alueella edellyttäen lisäksi, että valmistelu liittyy yksittäiseen hankkeeseen tarkoituksessa häiritä vakavasti yleistä järjestystä pelottelun tai terrorin avulla ja sille on ominaista sellaisten esineiden tai aineiden hallussapito, hankkiminen, hankkimisen yrittäminen tai valmistaminen, jotka todennäköisesti aiheuttavat vaaraa muille. 

Vertailujen tekemistä muiden valtioiden lainsäädäntöihin vaikeuttavat näiltä osin saman seikat kuin joiden on edellä jaksossa 2.5.2.5 todettu yleisemmin vaikeuttavan kansainvälisten vertailujen hyödynnettävyyttä. Tiettyä rikostyyppiä eli tässä tapauksessa terrorismirikoksia koskevien säännösten kokonaisuus on merkitsevä, lisäksi lainsäädäntötekniikat ja säännösten kirjoitustavat esimerkiksi sääntelyn tarkkuustason suhteen vaihtelevat. Merkityksellisiä saattavat olla myös rikokseen osallisuutta ja salahanketta koskevat säännökset. 

Nykyinen matkustamisrikosta koskeva säännös  

Rikoslain 34 a luvun 5 c §:n 1 momenttiin liittyvä ensimmäinen kysymys koskee siitä, onko perusteltua rajata rangaistava matkustaminen niin, että tekijä matkustaa tehdäkseen rikoksen. Edellä on päädytty siihen, että rangaistussäännöksissä käytetään ilmaisua ”rikoksen tekemistä varten” koskien rikoksia, joilla voidaan edistää paitsi tekijän oman tulevan rikoksen tekemistä myös toisen henkilön tai muiden henkilöiden tulevan rikoksen tekemistä.  

Matkustamiseen liittyvällä matkan tarkoituksena olevalla rikoksella voidaan sinällään edistää toisen tai toisten tekemää rikosta, mutta se näkökohta tulee merkityksellisesti katettua myös ”tehdäkseen” -muotoilulla, koska rikoslain 34 a luvun 5 c §:n 1 momentti kattaa kaikki 34 a luvun rikokset matkustamisen edistämisrikosta lukuun ottamatta. Merkitystä on nimenomaan sillä, missä määrin viitattavat rikokset voivat koskea toisen tai toisten tekemän rikoksen tekemisen edistämistä. Mainittavaa rangaistavuuden vajetta ei synny, vaikka tämän säännöksen kohdalla ei käytetä ”rikoksen tekemistä varten” -muotoilua. Perusteltuna rangaistavuuden kannalta on edelleen se, että rikoksentekijä matkustaa tehdäkseen tietyn rikoksen.  

Matkustamisrikoksen mukaisen tekijän tarkoituksen tulee kohdistua tietyn rikoslain 34 a luvun 5 c §:n 1 momentissa viitatun rikoksen tekemiseen matkustamiskohteena olevassa valtiossa, mutta muillekin rikoslain 34 a luvun rikoksille ominaisesti matkustamisen tarkoituksena olevan rikoksen ei tarvitse olla yksilöity esimerkiksi tekoajan, teon kohteen, tekotavan tai tarkan tekopaikan suhteen (esimerkiksi HE 89/2021 vp, s. 37). Rikoslain 34 a luvun 5 c § on kuitenkin tulkittavissa niin, että matkustamisen tarkoituksena olevan rikoksen tulee olla yksilöitävissä rikoslain 34 a luvun jonkin pykälän ja siihen liittyen rikosnimikkeen tarkkuudella. Tilanne on siis samanlainen kuin nykyisen terrorismirikoksen rahoittamisen kohdalla, mitä voidaan pitää kriminalisoinnin perusteltavuuden ja käytännön toimivuuden kannalta ongelmallisena.  

Joissakin tilanteissa rikoksentekijä voi matkustaa tilanteessa, jossa matkustamisen tarkoituksena oleva rangaistava terroristinen rikollinen toiminta ei ole matkustamisen ajan olosuhteet ja matkustajan tiedossa tuolloin olleet seikat huomioon ottaen välttämättä yksilöitävissä rikoksen tarkkuudella (pykälän ja rikosnimikkeen tarkkuudella). Vaihtoehtoisiin toimintamalleihin liittyen vasta kohdemaassa lopulta selviää se, mitä matkustamisen jälkeen tapahtuisi ja minkälainen terrorismiin liittyvä rikos matkustamiskohteessa tehtäisiin. Tällöin tekijä ei matkusta nimenomaisesti tehdäkseen tietyn rikoksen. Vaihtoehtoiset tapahtumainkulut tulisi ottaa huomioon rikoksen rahoittamisen tavoin. Tämä voidaan toteuttaa säätämällä rangaistavaksi matkustaminen niin, että tekijä matkustaa tehdäkseen rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen, ja tarkentamalla perusteluissa, että avoimeksi voi jäädä se, minkä rikoslain 34 a luvun mukaisen rikoksen tekemiseksi ulkomaille matkustetaan.  

Todetussa muotoilussa rangaistavaksi tulisi myös se, että tekijä matkustaa tehdäkseen rikoslain 34 a luvun 5 d §:ssä nykyisin rangaistavaksi säädetyn terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistämisen, jonka tekeminen matkustuskohteessa ei nykyisin voi olla matkustamisrikoksen tarkoituksena. Edistämisrikoksen sisällyttäminen matkustamisrikosta koskevaan säännökseen on perusteltua, koska matkustamisella voidaan päätyä myös edistämään matkustamisrikosta.  

Luopuminen rikoslain 34 a luvun 5 c §:n 1 momentin mukaisista pykäläviittauksista ja viittaaminen jatkossa koko lukuun tarkoittaisi sitä, että tulevaisuudessa mahdollisesti rangaistaviksi säädettävät uudet terrorismiin liittyvät rikokset tulisivat kyseeseen matkustamisen tarkoituksena olevina rikoksina, jollei niitä nimenomaisesti suljeta pois matkustamisrikosta koskevan rangaistussäännöksen soveltamisalasta.  

Rikoslain 34 a luvun 5 c §:n 1 momentti perustuu matkustuskohteiden osalta kansainvälisiin Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin velvoitteisiin, joilla puolestaan reagoitiin nimenomaan tietynlaiseen ilmiöön eli rajat ylittävään terroristiseen matkustamistoimintaan (foreign terrorist fighters). Missään vaiheessa kansainvälisillä areenoilla ei ole ollut keskusteltavana se, että myös valtion sisäinen terroristinen matkustaminen tulisi säätää rangaistavaksi. Kansainvälisten velvoitteiden taustalla on erityisesti puuttuminen siihen, että henkilö siirtyy toisenlaisiin, terrorismirikosten tekemiselle nimenomaisesti myönteisiin tai niiden tekemistä muuten edistäviin olosuhteisiin.  

Rankaisemisen arvoista lisäarvoa ei välttämättä tuo se, että valtion sisällä matkustetaan jonkin 34 a luvun mukaisen rikoksen tekemiseksi. Tilanne ei merkityksellisesti muutu muuksi vielä esimerkiksi sillä, että matkustetaan terrorismin tarkoituksessa valtion sisällä kaupungista toiseen. Sellaisessakin tilanteessa matkustamisvaiheessa tai ennen sitäkin kyseessä saattaa sinällään olla jo rangaistavaksi säädetty terroristinen rikos, esimerkiksi terrorismirikoksen valmistelu suunnitelman sisältäessä matkustamisen tiettyyn paikkaan terrori-iskun toteuttamiseksi. Tässä yhteydessä ei ehdoteta soveltamisalan laajentamista niin, että se kattaisi myös valtion sisällä tapahtuvan matkustamisen.  

Matkustamisrikoksenkin kohdalla pätee se, että tekijä käytännössä pyrkii edistämään täytetyn rikoksen tekemistä. Tämä on käsiteltävissä pykälien perusteluissa.  

Rikoslain 34 a luvun 5 c §:n 1 momentin mukaan matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten ei tuomita erikseen, jos tekijä tekee matkustamiskohteessa jonkin sellaisen rikoksen, jonka tekeminen voi momentin mukaan olla matkustamisen tarkoituksena. Näiltäkin osin pätee se, mitä aikaisemmin on todettu toissijaisuuslausekkeista terroristiryhmän toimintaan osallistumisen yhteydessä. Rangaistussäännöksen suhteesta muihin rangaistussäännöksiin ei tarvita sääntelyä, vaan suhteen käsittely säännösten perusteluissa riittää.  

Myös matkustamisrikoksen nimike on aiheellista muuttaa sen vuoksi, että rikosnimikkeessä nykyisin oleva ”terrorismirikos” tulisi jatkossa tarkoittamaan rikoslain uuden 34 a luvun 2 ja 3 §:n mukaisia rikoksia matkustamisrikoksen kuitenkin kattaessa matkustamisen kaikkien rikoslain uudessa 34 a luvussa rangaistaviksi säädettyjen rikosten tekemiseksi. Uudeksi rikosnimikkeeksi luvun 12 §:ään voitaisiin ottaa ”terroristinen matkustaminen”.  

Matkustamiseen liittyvä oleskelu vieraassa valtiossa  

Edellä on jo jaksossa 2.5.4.6 käsitelty sitä, pitäisikö säätää rangaistavaksi pelkkä oleskelu terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella, ja päädytty kielteiseen lopputulokseen. Yhtenä keskeisenä perusteena johtopäätökselle oli se, että pelkkä oleskelu jollakin alueella sellaisenaan ilman mitään muita oleskelijan toimia ei vielä loukkaa mitään oikeushyviä tai edes vaaranna niitä. Oleskelua koskeva kysymys on merkityksellinen myös matkustamisrikoksen kohdalla eikä muutenkaan rajoitu pelkästään oleskeluun terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella.  

Matkustamisrikos täyttyy, kun matkustaja saapuu kohdevaltioon eli valtioon, jossa hänellä on tarkoitus tehdä rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetty rikos (HE 93/2016 vp, s. 36). Saapumisesta alkaa oleskelu matkustamiskohteena olevassa valtiossa. Sellainen oleskelu ei sinällään tuo rangaistavuuden kannalta merkityksellistä lisää, koska oleskelu automaattisesti seuraa jo rangaistavaksi säädetystä ja edelleen rikoslain uudessa 34 a luvussa rangaistavaksi säädettävästä matkustamisrikoksesta.  

Tilanne muuttuu toiseksi sellaisessa tilanteessa, jossa henkilö matkustaa toiseen valtioon ilman tarkoitusta tehdä siellä rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetty rikos mutta jossa tarkoitus syntyy hänen matkustuskohteessa ollessaan. Kysymyksessä olevan oleskelun toisessa valtiossa voi katsoa liittyvän ennen kaikkea terroristiseen vierastaistelijailmiöön, jolle on ominaista Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2178 (2014) ponsikappaleen 6 kohdan a ja Euroopan neuvoston lisäpöytäkirjan 4 artiklan mukaan se, että henkilö matkustaa terrorismirikoksen tai sen edistämisen tekemistä varten sellaiseen valtioon, jonka kansalainen hän ei ole tai jossa hän ei pysyvästi asu. Tällainen matkustajaa koskeva rangaistavuuden rajaus rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyllä matkustamisrikoksellakin oli alkujaan. Taustalla on tarkoitus puuttua toimintaan, jossa siirrytään vieraisiin terrorismiin liittyvien rikosten tekemistä edistäviin olosuhteisiin.  

Terroristiseen matkustamiseen liittyvää sääntelyä on rikoslain uuden 34 a luvun 12 §:n 2 momentissa perusteltua täydentää niin, että mainitusta rikoksesta tuomitaan myös se, joka tehdäkseen kyseisessä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen oleskelee valtiossa, jonka kansalainen hän ei ole tai jossa hän ei pysyvästi asu. Oleskeluun liittyvän tulevan rikoksen yksilöinnin osalta pätisi se, mitä edellä on todettu koskien sitä, että tekijä matkustaa toiseen valtioon tehdäkseen siellä rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen. Tulevan rikoksen ei tarvitsisi olla yksilöity pykälän ja rikosnimikkeen tarkkuudella.  

Muut rikoslain 34 a luvun rikokset eivät nykyisellään kata eivätkä tule myöskään uudessa 34 a luvussa kattamaan todettua oleskelutekoa, jolla tekijällä olevan tarkoituksen perusteella on oikeushyviä vaarantava luonne. Oleskeluteon rangaistavaksi säätämisellä näin ollen paikattaisiin lainsäädännössä olevaa aukko. Tunnusmerkistön perusteella, teon edellyttäessä edeltävää matkustamista vieraaseen valtioon, teosta on perusteltua säätää terroristista matkustamista koskevassa pykälässä.  

Rangaistavaksi säädettäväksi ehdotettava oleskeluteko olisi siltä osin suppeampi kuin terroristiryhmän toimintaan osallistumisen yhteydessä käsitelty oleskelu terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella, että pelkkä oleskelu tietyllä alueella ei olisi rangaistavaa. Mutta toisaalta nyt kysymyksessä olevan teon rangaistavuus ei edellyttäisi oleskelua tietyllä alueella, jonka määrittelyyn ja rajaamiseen liittyy merkittäviä ongelmia. Kun terrorismirikosten tekemistä edistävä toiminta olisi rikoslain uuden 34 a luvun mukaisesti hyvin laajasti säädetty rangaistavaksi ja ulottuen hyvinkin etäälle terrorismirikosten tekemisestä, rangaistusvastuun perustavan tekijän tarkoitukseen liittyvän toiminnan piiri olisi hyvin laaja.  

Oleskelurikoksen yritystä ei olisi tarpeellista eikä muutenkaan perusteltua säätää rangaistavaksi. Oleskelun yritys tulisi käytännössä merkityksellisesti katettua sillä, että olisi rangaistavaa yrittää matkustaa toiseen valtioon terrorismiin liittyvän rikoksen tekemistä varten. Oleskelurikos olisi muutenkin luonteeltaan sellainen, että tulevan rikoksen tekemispäätös syntyy oleskelun ollessa jo käynnissä. Rikoksen yrityksen rangaistavuus liitetään perinteisesti tekoihin, jotka etenevät vaiheittain täytettyyn rikokseen. Tällainen rikos on matkustamisrikos, jossa matkustetaan toiseen valtioon.  

Matkustamisrikoksen säilyttäminen erillisenä rikoksena  

Terroristinen matkustaminen molemmissa edellä todetuissa muodoissa ei välttämättä liity terroristijärjestön tai -ryhmän toimintaan vaan voi liittyä pelkästään omaan tai jonkin toisen yksittäisen henkilön tulevaan terrorismiin liittyvää rikokseen. Tämä näkökohta puoltaa sitä, että matkustamista koskeva rikos pidetään erillään terroristiryhmää koskevista rangaistussäännöksistä, lähinnä terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevista säännöksistä.  

Terroristinen matkustaminen molemmissa edellä todetuissa muodoissaan on valmistelutyyppinen rikos, minkä vuoksi herää kysymys matkustamisrikoksen mahdollisesta yhdistämisestä terrorismirikoksen valmisteluun. Kansainvälisen vertailun tiedot osoittavat, että vertailun piirissä olevissa valtioissa valmistelurikos, jos sellainen on erikseen säädetty rangaistavaksi, ja matkustamisrikos ovat lainsäädännöllisesti erillään toisistaan. Merkittävin yhdistämistä vastaan puhuva seikka on se, että valmistelurikoksen ja matkustamisrikoksen tavoitteena olevat rikokset tulisivat rikoslain uudessa 34 a luvussakin poikkeamaan toisistaan. Valmistelurikos tehdään terrorismirikoksen tekemistä varten, matkustamisrikos voidaan tehdä minkä tahansa luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemiseksi. Huomioon on otettava myös valmistelurikoksen ja matkustamisrikoksen rangaistusasteikkojen ero, johon jäljempänä todetuin tavoin päädytään. Terrorismirikoksen valmistelusta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi ja terroristisesta matkustamisesta tuomittaisiin vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.  

Terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistäminen 

Rikoslain 34 a luvun 5 d §:n mukaisen matkustamisrikoksen edistämisrikoksen rangaistavaksi säätäminen perustuu terrorismirikosdirektiivin 10 ja 13 artiklaan. Taustalla ovat myös YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2178 (2014) ponsikappaleen 6 kohta c ja Euroopan neuvoston lisäpöytäkirjan 6 artikla sekä rikoslain 5 luvun 6 §:n avunantosäännöksen rajallisuus (säännös edellyttää edistettävän rikoksen eli tässä tapauksessa matkustamisrikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemistä). Kysymyksessä on kuitenkin avunantotyyppinen rikos, minkä vuoksi sanamuodossa on hyödynnetty rikoslain 5 luvun 6 §:n sanamuotoa. Rikoslain 34 a luvun 5 d §:n sanamuodon muuttamiseen ei ole toistaiseksi ilmennyt muuta aihetta kuin se, että rikoslain uuden 34 a luvun 13 §:ssä täytyy ottaa huomioon ne muutokset, joita terroristista matkustamista koskien tehdään edelliseen pykälään.  

Jos edistämisrikoksen tunnusmerkistössä puhuttaisiin yleisesti terroristisen matkustamisen edistämisestä, se tarkoittaisi, että edistämisrikoksena tulisi rangaistavaksi myös se, että edistetään oleskelurikoksen tekemistä eli siis sitä, että henkilö rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemistä varten oleskelee valtiossa, jonka kansalainen hän ei ole tai jossa hän ei pysyvästi asu.  

Rikoslain 34 a luvun 5 c §:n 1 momentissa nykyisin rangaistavaksi säädetyn ja jatkossa hieman muutettuna rikoslain uuden 34 a luvun 12 §:n 1 momentissa rangaistavaksi säädettävän matkustamisrikoksen osalta on täytynyt säätää rangaistavaksi matkustamisrikoksen edistämisrikos, koska terrorismirikosdirektiivin mukaan edistämisrikoksen rangaistavuus ei saa edellyttää sitä, että edistettävä matkustamisrikos tai sen rangaistava yritys tosiasiallisesti tehdään. Rikoslain uuden 34 a luvun 12 §:n 2 momentissa rangaistavaksi säädettävän oleskelurikoksen taustalla ei olisi kansainvälistä velvoitetta eikä näin ollen myöskään velvoitetta säätää sen tekemisen edistäminen rangaistavaksi riippumatta siitä, tehdäänkö oleskelurikos tai sen rangaistava yritys. Koska oleskelurikosta voidaan pitää jossakin määrin poikkeuksellisena, rikosoikeudellisen vastuunalaisuuden suhteellisen pitkälle ulottavana rikoksena, riittävää on, että oleskelurikoksen tekemisen edistämiseen sovelletaan tavanomaiseen tapaan rikoslain 5 luvun 6 §:n avunantosäännöstä.  

Rikoslain 34 a luvun 5 d §:n 2 momentissa todetaan, että edellä 1 momentissa tarkoitettuun tekoon ei sovelleta 5 luvun 6 §:n säännöksiä avunannosta. Edellä on katsottu, että rikoslain uuteen 34 a lukuun ei ole tarpeen ottaa toissijaisuuslausekkeita. Rikoslain 34 a luvun 5 d §:n 2 momentin kohdalla on kuitenkin kysymys toisen tyyppisestä selventävästä säännöksestä, jonka säilyttämistä uuden luvun 13 §:ssä voidaan pitää perusteltuna.  

Matkustamisrikoksen edistämisrikos on tiettyyn rikoslain 34 a luvun rikokseen sidottu rikos, jonka yhdistäminen muihin sen luvun rikoksiin ei näytä varteenotettavalta vaihtoehdolta. Tämä koskee esimerkiksi yhdistämistä terrorismirikoksen valmistelua koskevaan pykälään. Huomioon on erityisesti otettava se, että matkustamisrikoksen tavoin myöskään sen edistämisrikos ei välttämättä liity terroristijärjestön tai -ryhmän toimintaan vaan voi liittyä myös yksittäisen terroristisessa tarkoituksessa matkustavan henkilön matkustamisessa auttamiseen. Näin ollen yhdistäminen terroristiryhmää koskeviin säännöksiin ei tule kysymykseen.  

Rikoslain uuden 34 a luvun 13 §:n mukaisen rikoksen nimikkeeksi luonteva olisi ”terroristisen matkustamisen edistäminen”.  

2.5.4.11  Terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen

Rikoslain 34 a luvun 5 e §:n 1 momentin mukaan rangaistavaa terrorismirikoksiin liittyvänä julkisena kehottamisena on se, että henkilö joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai julkisesti väkijoukossa taikka yleisesti tietoon saatetussa kirjoituksessa tai muussa esityksessä kehottaa tai houkuttelee värväytymiseen terroristiryhmään tai rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemiseen siten, että kehotus tai houkuttelu on omiaan aiheuttamaan värväytymisen tai terrorismirikoksen tekemisen. Jos kehottaminen tai houkutteleminen aiheuttaa sen, että rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetty rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, sovelletaan, mitä 5 luvussa säädetään osallisuudesta rikokseen (2 momentti). 

Vertailuvaltioiden tiedoista ilmenee, että julkista kehottamista koskevan rikoksen tunnusmerkistö on pääsääntöisesti kuvattu yleisluonteisesti esimerkiksi julkisena kehottamisena sikäli kuin erillistä terrorismirikoksiin liittyvän julkisen kehottamisen säännöstä edes on. Tämänkin rikoksen kohdalla sääntelyn tarkkarajaisuutta edellyttävään laillisuusperiaatteeseen perustuva kansallinen lähestymistapa on perusteltu.  

Terrorismirikoksiin liittyvää julkista kehottamista koskeva rikoslain 34 a luvun 5 e § on ollut voimassa vasta vuoden 2022 alusta lähtien. Käytännön kokemuksia ei ole juurikaan kertynyt tulkintakysymyksiin tai pykälän toimivuuteen liittyen.  

Rikoslain 34 a luvun 5 e §:n säätämisen yhteydessä perustuslakivaliokunta (PeVL 34/2021 vp, kappale 11) katsoi olevan syytä täsmentää ja selkeyttää sääntelyä, kun saman tyyppinen kehottamisteko voi tulla rangaistavaksi kahden eri säännöksen (rikoslain 34 a luvun 1 ja 5 e §) perusteella. Lakivaliokunta kuitenkin piti rikoslain 17 luvun 1 §:n, 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan ja ehdotetun 34 a luvun uuden 5 e §:n soveltamisaloja ja suhteita riittävän selkeinä ilman muutoksia (LaVM 15/2021 vp, s. 11). Lakivaliokunta kuitenkin katsoi, että terrorismirikoksia koskevan sääntelyn kokonaisarvioinnin yhteydessä on syytä arvioida myös kehottamisrikoksia koskevan sääntelyn toimivuus ja selkeys.  

Kehottamisrikoksia koskeva kolmeen pykälään (rikoslain 17 luvun 1 § sekä 34 a luvun 1 ja 5 e §) jakautuva kehikko ei ole helposti hahmotettava, mutta kuitenkin vuonna 2021 terrorismirikoksiin liittyvän julkisen kehottamisen rangaistavaksi säätämisen yhteydessä perustelluksi ja hyväksyttäväksi katsottu. Kullakin pykälällä on oma tiettyihin edellytyksiin sidottu soveltamisalansa, jonka perusteella sääntely ei ole esimerkiksi yhdistettävissä jollakin tavalla. Käytännössä havaitut tulkinta- tai soveltamisongelmat voisivat puoltaa sääntelyn selkeyttämistä tai muuta muuttamista, mutta sellaisia ongelmia ei ole tietoon tullut. Näin ollen vain joitakin vuosia sitten tehdyistä kehottamisrikoksia koskevasta kolmea rikosta koskevasta lainsäädäntöratkaisusta on aihetta pitää kiinni tässä vaiheessa.  

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja kysymyksessä olevan rangaistussäännöksen sananvapausherkkyys edellyttävät tarkkaa sääntelyä. Myös tämän vaatimuksen terrorismirikoksiin liittyvää julkista kehottamista koskeva säännös täyttää, vaikka rikoslain nykyisen 34 a luvun 5 e § on julkista kehottamista rikokseen koskevaa rikoslain 17 luvun 1 §:ää seuraten kirjoitettu kehotuksen tai houkuttelun suorittamistapojen suhteen mahdollisimman yleiseen muotoon, jotta useat erilaiset kehottamistavat tulevat katetuiksi ja jotta pykälää ei tarvitse muuttaa esimerkiksi kommunikointimenetelmien muuttuessa ja kehittyessä. Vertailuvaltioiden lainsäädännöistä ilmenee, että kehotus- tai yllytysteko (se, miten kehotetaan, ja se, mihin kehotetaan) on ilmaistu hyvin yleisluonteisesti sikäli kuin erillistä kehottamiskriminalisointia edes on.  

Terrorismirikoksen rahoittamisen (rikoslain 34 a luvun 5 §) ja terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen (rikoslain 34 a luvun 5 c §) tavoin terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen voi koskea rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädettyjen muiden rikosten tekemistä, vaikka kahden mainitun rikoksen rangaistussäännöksistä poiketen kehottamisrikosta koskevassa pykälässä ei ole pykäläviittauksia.  

Rikoslain 34 a luvun 5 e §:n perustelujen mukaan muiden terrorismirikosten tekemistä edistävien tekojen tavoin terrorismirikoksiin liittyvän julkisen kehottamisen rangaistavuus ei edellytä, että kehottamisen tai houkuttelun kohteena oleva terrorismirikos on yksityiskohtaisesti määritelty tekoajan, tekopaikan tai tekotavan suhteen. Teon rangaistavuuden kannalta riittävää on esimerkiksi se, että julkisesti kehotetaan antamaan tai ottamaan terroristista koulutusta tai antamaan rahaa terroristiryhmälle. (HE 89/2021 vp, s. 43) 

Kehottamisrikosta koskevan rikoslain 34 a luvun perustelut ovat tulkittavissa niin, että kehotuksen kohteena olleen rikoksen on oltava yksilöitävissä rikoslain 34 a luvun jonkin pykälän ja siihen liittyen rikosnimikkeen tarkkuudella. Näin ollen tilanne on pitkälti samanlainen kuin terrorismirikoksen rahoittamisen ja terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen kohdalla. Myös kriminalisoinnin perusteltavuuteen ja toimivuuteen liittyvät kysymykset ovat ainakin jossakin määrin samanlaisia kuin kahden mainitun rikoksen kohdalla. Terrorismirikoksiin liittyvällä julkisella kehottamisella voidaan kehottaa rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädettyyn rikolliseen toimintaan niin, että kehotuksen kohteena oleva toiminta ei ole välttämättä yksilöitävissä rikoksen tarkkuudella (voi olla esimerkiksi terroristiryhmän toimintaan osallistuminen, koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten tai kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten). Sellaisen kehotuksen esittäminen on vakava ja paheksuttava teko. Kehottamisrikosta koskevan rangaistussäännöksen perusteluissa voidaan todeta, että avoimeksi voi jäädä se, minkä rikoslain 34 a luvun mukaisen rikoksen tekemistä varten kehottamisteko tehdään.  

Myös kehottamisrikoksen nimike on aiheellista muuttaa sen vuoksi, että rikosnimikkeessä nykyisin olevan ”terrorismirikos” tulisi jatkossa tarkoittamaan rikoslain uuden 34 a luvun 2 ja 3 §:n mukaisia rikoksia kehottamisrikoksen kuitenkin kattaessa kehottamisen kaikkien rikoslain uudessa 34 a luvussa rangaistaviksi säädettyjen rikosten tekemistä varten. Uudeksi rikosnimikkeeksi luvun 14 §:ään voitaisiin ottaa ”terroristinen julkinen kehottaminen”. 

2.5.4.12  Terroristiryhmän määritelmä

Rikoslain 34 a luvun 6 §:ssä ovat terroristisen tarkoituksen, terroristiryhmän ja kansainvälisen järjestön määritelmät. Niistä ensimmäistä ja kolmatta sekä tarvetta siirtää määritelmäpykälä rikoslain 34 a luvun alkuun on jo käsitelty edellä jaksossa 2.5.4.1.  

Rikoslain 34 a luvun 6 §:n 2 momentin mukaan terroristiryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen 1 tai 1 a §:ssä tarkoitettuja rikoksia eli terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä radiologista asetta koskevia rikoksia. Terroristiryhmän määritelmä on rikoslain 34 a luvun kannalta tärkeä, koska terroristiryhmän käsitteeseen viitataan luvun 3, 4, 4 c, 5 b ja 5 e §:ssä. Myös luvun muut pykälät koskevat tekoja, joita voidaan tehdä terroristiryhmän toiminnassa, vaikka ne pykälät kattavat myös ryhmän ulkopuolisen toiminnan.  

Viimeisiä merkittäviä lainsäädäntömuutoksia valmistelleen vuoden 2020 työryhmän mietinnön mukaan (s. 74) tiedossa ei ole, että puitepäätökseen ja sitä seuranneeseen terrorismirikosdirektiiviin rakentuvasta terroristiryhmän määritelmästä olisi käytännössä aiheutunut epäselvyyksiä tai ongelmia suhteessa ainakaan yleisesti terroristijärjestöiksi katsottuihin yhteenliittymiin nähden. Terrorismirikosdirektiivi edellyttää sen mukaisen tapauskohtaisesti sovellettavan määritelmän pitämistä rikoslainsäädännössä. Määritelmäsäännöksen perusteluissa voidaan täsmentää määritelmän osia .  

Rikosoikeudellisen terroristiryhmän määritelmän soveltamista koskevaa kansallista terroristiryhmien listausmenettelyä ei tässä yhteydessä ehdoteta. Käytännön toimijoita palvelee parhaiten nykyinen joustava määritelmä, jonka puitteissa yhteenliittymän luonne voidaan arvioida tapauskohtaisesti.  

Kansallinen listaus olisi ilmeisesti vähintäänkin vaikeasti yhteen sovitettavissa noudatettavan EU-sääntelyyn perustuvan määritelmän kanssa, mikä sekin asettaa kyseenalaiseksi listauksesta saatavan hyödyn. Huomioon voidaan ottaa myös se, että hallinnollisilla terroristivarojen jäädyttämispäätöksillä ja niihin liittyvillä listauksilla on ohjaavaa merkitystä rikoslain säännösten soveltamisen kannalta.  

Kansalliseen rikoslainsäädännön soveltamista palvelevaan terroristiryhmien listausmenettelyyn liittyy muutenkin vaikeita kysymyksiä. Ensinnäkin on epäselvää se, millä perusteilla listaus tehtäisiin. Samaan kysymykseen liittyy listausjärjestelmän toimivuus (miten jokin ryhmä esimerkiksi rajataan listauspäätöksessä, kun yhteenliittymällä ei ole välttämättä nimeä, siihen kuuluvat henkilöt vaihtuvat ja ryhmä ei ole ehkä muutenkaan rajattavissa). Epäselvää on myös se, minkälainen olisi listauksen aikaansaamista koskeva järjestelmä ja miten sitä pidettäisiin yllä. 

Mainitut seikat huomioon ottaen tässä yhteydessä ei ehdoteta lainsäädännön muuttamista terroristiryhmän määritelmään liittyen. 

2.5.4.13  Syyteoikeus

Rikoslain 34 a luvun 7 §:n mukaan syytteen nostamisesta rikoslain 34 a luvussa tarkoitetuista rikoksista päättää valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä.  

Aikaisemmin todetuin tavoin rikoslain 34 a luvun 7 § on säädetty vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä. Syyteoikeutta koskeva järjestely takaa pykälän perustelujen mukaan terrorismirikosten syyteharkinnassa noudatettavan erityisen huolellisuuden, joka puolestaan palvelee perusoikeuksien turvaamista.  

Syyttäjälaitos pystyy toimintatavoillaan varmistamaan sen, että rikoslain 34 a luvun 7 §:n esitöissä tarkoitettu erityisen huolellinen harkinta koskien perusoikeuksien turvaamista toteutuu. Myös terroristisia rikoksia koskevissa asioissa voidaan toimia normaaliin tapaan, jonka mukaan esitutkintaviranomainen tekee esitutkintatalain 5 luvun 1 §:n mukaisen ilmoituksen syyttäjäalueelle. Valtakunnansyyttäjä antaisi syyttäjäalueille ohjeen, jonka mukaisesti kaikista rikoslain 34 a luvun rikoksia koskevista asioista tehtäisiin ilmoitus valtakunnansyyttäjälle. Hänellä olisi mahdollisuus ottaa asia itselleen, jos siihen olisi erityistä syytä asian ennakkotapausluonteen, teon poikkeuksellisuuden tai vakavuuden taikka muun vastaavan syyn vuoksi.  

Terrorististen rikosten lisäksi useiden muidenkin rikosten kohdalla syyttäjä joutuu esitutkintayhteistyössä ja syyteharkinnassa suorittamaan perusoikeuksien punnintaa. Terroristiset rikokset eivät ole siltä osin erikoisasemassa. Esimerkiksi sotarikokset kuuluvat paikallissyyttäjän syyteharkintavaltaan, vaikka ilmeistä on, että joissain tilanteissa niiden tunnusmerkistön soveltaminen sekä asianmukaisen oikeudenkäyntiaineiston hankkiminen ja esittely ovat käytännössä olennaisesti vaativampia kuin terrorismirikosten. Käytännön kokemus on lisäksi osoittanut, ettei kaikissa tutkintaan ja syyteharkintaan siirtyvissä terroristisissa rikoksissa ole tullut esiin sellaisia periaatteellisia kysymyksiä, joiden vuoksi niitä ei olisi perusteltua hoitaa paikallissyyttäjien toimesta.  

Syyttäjälaitos on vuodesta 2017 lähtien toteuttanut sota- ja terrorismirikossyyttäjien koulutusohjelmaa. Syyttäjälaitoksen käsiteltäväksi tulevat sellaiset rikokset jaetaan ensisijaisesti koulutusohjelmaan osallistuville syyttäjille. Syyteoikeuden järjestäminen tavanomaiseen tapaan tukisi Syyttäjälaitoksessa jo tehtyjä koulutus- ja erikoistumislinjauksia.  

Myöskään terrorististen rikosten mahdolliset kansainväliset ulottuvuudet eivät ole yksinään peruste pitää rikoslain 34 a luvun 7 §:ää vastaavaa sääntelyä voimassa. Sellaiset ulottuvuudet ovat eri rikosten kohdalla osa normaalia esitutkintayhteistyötä ja syyteharkintaa. Mikäli epäillyn rikoksen tekopaikka on ulkomailla, sovellettavaksi tulee esitutkintalain 3 luvun 8 §:n 1 momentti. Siinä todetaan, että jos ulkomailla tapahtuneen rikoksen tutkiminen Suomessa edellyttää rikoslain 1 luvun 12 §:ssä tarkoitettua valtakunnansyyttäjän syytemääräystä, syyttäjä päättää esitutkinnan aloittamisesta. Pykälä koskee kaikkia rikoksia, ja asiaa hoitavan syyttäjän on kaikissa tapauksissa oltava yhteydessä valtakunnansyyttäjän toimistoon syytemääräyksen saamiseksi. Ulkomailla tapahtuneen rikoksen tutkimiseen liittyvä vaatimus valtakunnansyyttäjän syytemääräyksestä ei siten ole peruste asettaa terroristisia rikoksia syyteoikeuden järjestämisen näkökulmasta erityiseen asemaan suhteessa muihin rikoksiin.  

Edellä todetun perusteella rikoslain 34 a luvun 7 §:n mukaisesta sääntelystä voidaan luopua.  

2.5.4.14  Oikeushenkilön rangaistusvastuu

Rikoslain 34 a luvun 8 §:n 1 momentin mukaan siinä luvussa mainittuihin rikoksiin sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään, sovelletaan myös 1 tai 1 a §:ssä tai 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetun rikoksen tekemiseksi tehtyyn ryöstöön, törkeään ryöstöön, kiristykseen ja törkeään kiristykseen sekä 1 §:n 1 momentin 2−8 kohdassa tai 2 momentissa, 1 a §:ssä tai 2 §:n 3 kohdassa taikka 4, 5 tai 5 c §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemiseksi tehtyyn väärennykseen ja törkeään väärennykseen.  

Oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevat rikoslain 34 a luvun 8 §:n säännökset perustuvat EU-sääntelyyn, ensin vuoden 2002 puitepäätökseen ja sitten terrorismirikosdirektiiviin kuitenkin niin, että kansallinen sääntely menee pykälän 2 momenttiin liittyen joiltakin osin laajemmalle. Direktiivin 17 artikla edellyttää, että oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin säädetään ryöstö-, kiristys- ja väärennysrikokset seuraavasti: 

* Ryöstö, törkeä ryöstö, kiristys ja törkeä kiristys rikoslain nykyisen 34 a luvun 1 ja 1 a §:ssä tarkoitetun rikoksen (terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset ja terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos) tekemiseksi ja  

* väärennys ja törkeä väärennys rikoslain nykyisen 34 a luvun 1 momentin 2−8 kohdan ja 2 momentin mukaisten terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemiseksi, rikoslain 34 a luvun 1 a §:n mukaisen terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen tekemiseksi, rikoslain 34 a luvun 4 §:n mukaisen terroristiryhmän toimintaan osallistumisen tekemiseksi ja rikoslain 34 a luvun 5 c §:n mukaisen terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen tekemiseksi. 

Jossakin määrin epäselväksi on jäänyt, miksi vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä rikoslain 34 a luvun 8 §:n 2 momenttia koskien eduskuntakäsittelyssä on omaksuttu puitepäätöstä laajempi sääntely. Terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä on toteutettu direktiivin edellyttämät muutokset, mutta tuolloin ei arvioitu uudelleen puitepäätöksen yhteydessä tehtyjä lainsäädäntöratkaisuja.  

Tässä yhteydessä ei katsota aiheelliseksi lähteä kaventamaan rikoslain nykyisen 34 a luvun 8 §:n 2 momentin soveltamisalaa sen uuteen lukuun siirtämisen yhteydessä niin, että se vastaisi terrorismirikosdirektiivin sääntelyä. Jäljempänä terrorismirikoksen valmistelun osalta todettu huomioon ottaen kaventaminen voisi koskea terroristisen rikoksen rahoittamisen (rikoslain uuden 34 a luvun 10 §) tekemiseksi tehtyä väärennystä ja törkeää väärennystä. Kaventamiselle olisi oltava vahvat perusteet ottaen huomioon terrorismirikollisuuden vakava luonne.  

Toisaalta tässä yhteydessä ei lähdetä laajentamaan niiden ryöstö-, kiristys- ja väärennysrikoksiin liittyvien rikosten piiriä, joita oikeushenkilön rangaistusvastuu koskee. Piiri on nykyisellään sama kuin Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa koskevissa rikoslain 1 luvun 7 §:n 3 momentin 3 ja 4 kohdassa. Kansallisessa sääntelyssä on lähdetty siitä, että kansainvälisten rikosten piiriin ja oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin kuuluvat ryöstö-, kiristys- ja väärennysrikokset ovat samoja. Johdonmukaisuusnäkökohta liittyy siihen, että taustalla oleva EU-sääntely on näiltä osin oikeushenkilön rangaistusvastuuta (terrorismirikosdirektiivin 17 artikla) ja rikoslainsäädännön alueellista soveltamisalaa (terrorismirikosdirektiivin 19 artikla) koskien samanlainen.  

Oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevan rikoslain uuden 34 a luvun 15 §:n 2 momenttiin on kuitenkin tehtävä ne muutokset, jotka suoraan johtuvat muutoksista rikoslain uudessa 34 a luvussa. Tämä koskee viitattujen pykälien numeroiden muuttumista sekä yhden kohdan lisäämistä terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia koskevan pykälän ensimmäiseen momenttiin ja törkeää ampuma-aserikosta koskevan momentin lisäämistä mainittuun pykälään. Huomioon on otettava myös se, että terrorismirikoksen valmistelua koskevassa rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:ssä ei olisi 3 kohtaa, joka sisältyy terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua koskevaan rikoslain nykyisen 34 a luvun 2 §:ään. Tältä osin sääntely ei käytännössä kapenisi, kun otetaan huomioon edellä jaksossa 2.5.4.4 todetut kohdan poistamisen perustelut, joiden mukaan kohdan mukaiset teot ovat rangaistavia terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä rikoksina (rikoslain nykyisen 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohta ja rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohta).  

Rikoslain 34 a luvun 5 §:n 2 momentissa nykyisin olevan sääntelyn siirtäminen rikoslain 34 lukuun edellyttää sitä, että viimeksi mainitun luvun oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevaan 13 §:ään lisätään vastuumuodon piiriin kuuluvaksi rikokseksi kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen. Tämä liittyy terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleeseen, joka velvoittaa oikeushenkilön vastuun käyttöön ottamiseen, joka Suomessa toteutetaan oikeushenkilön rangaistusvastuulla. Näin tehtiin myös momentissa tarkoitetun rikoksen kohdalla, kun sitä koskevan sääntely paikka ennen vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanoa oli rikoslain 34 luvussa (9 b §) ja kun sen luvun 13 §:ssä säädettiin oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetyn soveltamisesta kyseiseen rikokseen. Puitepäätöksen täytäntöönpanosta lähtien rikoslain 34 a luvun 5 §:n 2 momentissa nykyisin rangaistavaksi säädetty rikos on kuulunut oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin sen luvun 8 §:n 1 momentin nojalla.  

2.5.4.15  Terrorismirikosten säätäminen kansainvälisiksi rikoksiksi

Rikoslain 1 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan kansainvälisiä rikoksia ovat rikoslain 34 a luvussa rangaistaviksi säädetyt rikokset (2 kohta), rikoslain 34 a luvun 1 tai 1 a §:ssä taikka 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetun rikoksen tekemiseksi tehty ryöstö, törkeä ryöstö, kiristys ja törkeä kiristys (3 kohta) sekä rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2−8 kohdassa tai 2 momentissa, 1 a §:ssä, 2 §:n 3 kohdassa taikka 4, 5 tai 5 c §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemiseksi tehty väärennys ja törkeä väärennys (3 kohta). Viitatuissa pykälissä säädetään rangaistaviksi terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset (1 §), terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos (1 a §), terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu (2 §), terroristiryhmän toimintaan osallistuminen (4 §), terrorismirikoksen rahoittaminen (5 §) ja matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten (5 c §). 

Jaksossa 2.2.5 on jo käsitelty nykyisen sääntelyn taustaa. EU-sääntely ja muut kansainväliset velvoitteet eivät nimenomaisesti edellytä, että kysymyksessä olevat rikokset säädetään kansainvälisiksi rikoksiksi. Merkitystä on ollut sillä, että terrorismisrikokset ovat luonteeltaan vakavia ja mahdollisesti rajat ylittäviä rikoksia. Rikoslain 1 luku ei ole myöskään täysin täyttänyt vuoden 2002 puitepäätöksen ja terrorismirikosdirektiivin rangaistussäännösten alueelliselle soveltamisalalle asettamia vaatimuksia, ja on haluttu välttää pistemäisten tiettyä rikoksia koskevien muutosten tekemistä mainittuun lukuun.  

Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota luovuta tai tuomitse -periaatteeseen, joka ilmenee vuoden 2002 puitepäätöksen 9 artiklan 3 kohdasta ja terrorismirikosdirektiivin 19 artiklan 4 kohdasta. Kohtien mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen tuomiovaltansa puitepäätöksen ja direktiivin mukaisiin rikoksiin kieltäytyessään luovuttamasta tällaisesta rikoksesta epäiltyä tai tuomittua henkilöä toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan.  

Luovuta tai tuomitse -periaatetta ilmentää myös Euroopan neuvoston yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappale, jota Euroopan neuvoston lisäpöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti sovelletaan myös lisäpöytäkirjan mukaisiin rikoksiin. Kappaleen mukaan kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimiin yleissopimuksessa tarkoitettujen rikosten saattamiseksi lainkäyttövaltaansa silloin, kun rikoksesta epäilty on kyseisen sopimuspuolen alueella eikä se luovuta kyseistä henkilöä toiseen sopimuspuoleen, jolla on lainkäyttövalta sellaisen toimivaltasäännöksen perusteella, joka sisältyy myös luovuttamispyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lainsäädäntöön.  

Rikoslain 1 luvussa ei ole luovuta tai tuomitse -periaatetta yleisesti ilmentävää Suomen lain soveltamisperustetta. Luvun 8 §:ssä kylläkin säädetään, että Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, josta Suomen lain mukaan saattaa seurata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus, sovelletaan Suomen lakia, jos valtio, jonka alueella rikos on tehty, on pyytänyt rikoksen syytteeseenpanoa suomalaisessa tuomioistuimessa tai rikoksen johdosta esittänyt pyynnön rikoksentekijän luovuttamisesta, mutta pyyntöön ei ole suostuttu. Rikoslain 1 luvun 8 §:n soveltamisella on rajoituksensa suhteessa luovuta tai tuomitse -periaatteeseen. Kyseinen pykälä edellyttää, että valtio, jonka alueella rikos on tehty, on pyytänyt rikoksen käsittelyä suomalaisessa rikosprosessissa tai rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista. Pyynnön voi myös esittää muu valtio kuin se, jonka alueella rikos on tehty. Lisäksi rikoslain 1 luvun 11 §:n mukaisesti Suomen rikoslain soveltamiselle asettaa rajoituksia kaksoisrangaistavuuden vaatimus. 

Rikoslain 1 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan Suomen ulkopuolella tehtyyn rikoksen, jonka rankaiseminen tekopaikan laista riippumatta perustuu Suomea velvoittavaan kansainväliseen sopimukseen tai muuhun Suomea velvoittavaan säädökseen tai määräykseen, sovelletaan Suomen lakia. Kansainvälisissä sopimuksissa ei kuitenkaan usein ilmaista yksiselitteisesti, onko sopimuksen alaan kuuluvissa rikoksissa tarkoitus soveltaa kansainväliseksi rikokseksi säätämistä koskevaa universaaliperiaatetta. Kansainväliseksi rikokseksi säätämistä on kuitenkin käytetty silloin, kun sopimukseen sisältyy luovuta tai tuomitse -periaate (tästä kytkennästä esimerkiksi HE 232/2020 vp, s. 30 ja HE 87/2022 vp, s. 26).  

Sinällään luovuta tai tuomitse -periaatteen käytännön merkitys on vähäinen, koska rikoslain 1 luvussa säädetyn Suomen tuomiovallan perustavan seikan ollessa olemassa ja epäillyn rikoksen tullessa täällä tietoon, lainsäädännölliset toimenpiteistä luopumisen (tutkimatta jättäminen, syyttämättä jättäminen ja tuomitsematta jättäminen) kynnykset eivät ole matalia. Toimenpiteistä luopumisen edellytykset eivät myöskään yleisesti ottaen koske sen vakavuustason rikoksia, joita terrorismirikokset ovat. Suomen lainsäädäntö myös laajasti mahdollistaa terrorismirikoksista epäiltyjen luovuttamisen. Joka tapauksessa luovuta tai tuomitse -periaatteen sisältyminen Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin osaltaan puhuu terrorismirikosten kansainvälisiksi rikoksiksi säätämisen puolesta.  

Terrorismirikosten kansainvälisiksi rikoksiksi säätämisen osalta merkityksellisiä ovat edelleen ne perusteet, joita on todettu aikaisemmin terrorismirikosten ja niihin liittyvien rikosten kansainvälisiksi rikoksiksi säätämisen yhteydessä. Erityisesti on syytä korostaa sitä, että rikoskohtaisten poikkeussäännösten tekeminen rikoslain 1 lukuun rikkoisi sen rakennetta, mikä koskee niin rikoslain 34 a luvussa rangaistaviksi säädettyjä terrorismirikoksia kuin niihin liittyviä ryöstö-, kiristys- ja väärennysrikoksiakin.  

On myös huomattava, että rikoksen säätäminen kansainväliseksi rikokseksi ei velvoita sen rikosprosessuaaliseen käsittelemiseen Suomessa esimerkiksi tilanteissa, joissa rikoksella ei ole kytkentää Suomeen tai suomalaisiin. Esitutkintalain 3 luvun 8 §:n 1 momentin perusteella ulkomailla tehdyn rikoksen tutkimiseen Suomessa vaikuttavat moninaiset tutkinnallisiin syihin ja rikosvastuun toteuttamiseen liittyvät näkökohdat. Tämä koskee myös syyttäjän harkintaa niissä tapauksissa, joissa ulkomailla tehdyn rikoksen esitutkinnan aloittaminen saman momentin mukaan edellyttää syyttäjän päätöstä rikoslain 1 luvun 12 §:ään liittyen.  

Suomea sitovat kansainväliset terrorismirikoksia koskevat velvoitteet tai kansainvälinen oikeus muuten ei estä kysymyksessä olevien rikosten säätämistä kansainvälisiksi rikoksiksi. Tiedossa ei myöskään ole, että Suomi olisi saanut huomautuksia tai sitä olisi muuten arvosteltu siitä, että terrorismirikokset ja eräät niihin terrorismirikosdirektiivin perusteella liitettävät rikokset on täällä säädetty kansainvälisiksi rikoksiksi. Sellaisen lainsäädäntöratkaisun voi osaltaan katsoa ilmentävän Suomen sitoutumista kansainväliseen terrorismirikollisuuden vastaiseen toimintaan.  

Terrorismirikosten välille ei ole myöskään tehtävissä eroja sen suhteen, onko rikos aihetta säätää kansainväliseksi rikokseksi, kun otetaan huomioon kaikki edellä todettu. Tämä koskee myös eräisiin terrorismirikoksiin liittyviä ryöstö-, kiristys- ja väärennysrikoksia niiden terrorismirikosdirektiivin kytkeytyvä tausta huomioon ottaen.  

Perusteltuna voidaan edelleen pitää rikoslain 1 luvun 7 §:n 3 momentin 2−4 kohdassa tarkoitettujen rikosten säätämistä kansainvälisiksi rikoksiksi. Momentin 3 ja 4 kohtiin on kuitenkin tehtävä muutokset, jotka suoraan johtuvat muutoksista rikoslain uudessa 34 a luvussa. Tämä koskee pykälien numeroiden muuttumista sekä yhden kohdan lisäämistä terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia koskevan pykälän ensimmäiseen momenttiin ja törkeää ampuma-aserikosta koskevan momentin lisäämistä mainittuun pykälään. Oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevan sääntelyn tavoin huomioon on lisäksi otettava se, että terrorismirikoksen valmistelua koskevassa rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:ssä ei olisi 3 kohtaa, joka sisältyy terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua koskevaan rikoslain nykyisen 34 a luvun 2 §:ään. Kansallisessa sääntelyssä on lähdetty taustalla oleva EU-sääntely huomioon ottaen siitä, että kansainvälisten rikosten piiriin ja oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin kuuluvat ryöstö-, kiristys- ja väärennysrikokset ovat samoja.  

2.5.4.16  Rangaistusasteikot

Yleistä 

Tähän lainvalmisteluhankkeeseen oleellisesti liittyvän hallitusohjelman toimenpidekirjauksen mukaan rangaistusasteikkoja tarkistetaan siten, että rangaistukset terrorismirikoksista kovenevat. Siltä osin kuin terroristisia rikoksia koskevia rangaistusasteikkoja muutetaan, kysymys ei ole niinkään rangaistusten koventamisesta rangaistusasteikkoja muuttamalla. Varsinaisesti rangaistusten koventamisesta voidaan puhua vain silloin, kun on rangaistuskäytäntöä, jota useimpia rikoslain 34 a luvun rikoksia koskien ei ole. Luvussa rangaistaviksi säädetyistä rikoksista on toistaiseksi vain neljä tuomiota, joilla on tuomittu kuusi rangaistusta.  

Kysymys on pikemminkin siitä, että tekoja arvioidaan yleisellä tasolla uudelleen niiden rangaistusarvon (rikoksen ajateltavissa olevien ilmenemismuotojen osoittama teon paheksuttavuus, vahingollisuus ja vaarallisuus sekä tekotyypin ilmentämä tekijän syyllisyys) perusteella. Rangaistusasteikkojen on oltavan riittävän laajoja, jotta vakavuudeltaan erilaiset saman rikoksen tekotavat voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon. Tämä koskee erityisesti sitä, minkälainen ja kuinka läheinen yhteys terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen on muulla rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädettävällä teolla.  

Perustuslakivaliokunta on rikoslain 34 a luvun sääntelyä tarkastellessaan todennut ensinnäkin useampaan otteeseen, että terroristisen toiminnan poikkeuksellisen vakavalle luonteelle on annettava merkitystä arvioitaessa sitä vastaan käytettävien keinojen oikeasuhtaisuutta (PeVL 26/2014 vp, s. 2/I, PeVL 37/2016 vp, s. 2, PeVL 20/2018 vp, s. 2, PeVL 1/2021 vp, kappale 3 sekä PeVL 34/2021 vp, kappale 3). Lisäksi valiokunta on luvun säännösten käsittelyn yhteydessä katsonut, että rangaistussäännösten ankaruuden tulee olla oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen ja rangaistusjärjestelmän tulee kokonaisuudessaan täyttää suhteellisuuden vaatimukset (terrorismirikoksiin liittyen PeVL 37/2016 vp, s. 3 ja PeVL 56/2016 vp, s. 6).  

Terrorismirikollisuuden monimuotoisuuden vuoksi terroristisessa tarkoituksessa tehdyille rikoksille tai niiden tekemistä edistäville rikoksille ei ole perustellusti luotavissa yhteistä terroristiseen kytkentään perustuvaa, lähinnä vähimmäisrangaistukseen sidottua perusrangaistustasoa. Suhteellisuusperiaate keskeisenä rikosoikeudellisena periaatteena edellyttää, että rangaistus vastaa sitä vääryyttä, jota teko kokonaisuudessaan edustaa. Myös terrorismirikoksia suhteutetaan vakavuudeltaan toisiinsa ja muihin rikoksiin tekojen rangaistusarvon perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että rangaistusasteikkoja säädettäessä ja muutettaessa huomioon on otettava kysymyksessä olevan rikoksen ajateltavissa olevien ilmenemismuotojen osoittama teon paheksuttavuus, vahingollisuus ja vaarallisuus sekä tekotyypin ilmentämä tekijän syyllisyys. Teon tarkoitus ja liityntä terrorismirikollisuuteen ovat joka tapauksessa tärkeitä rikoksen paheksuttavuudessa ja vakavuuden arvottamisessa huomioon otettavia seikkoja, kun rangaistusasteikoista päätetään.  

Rangaistusasteikot antavat rajat tuomioistuinten ratkaisutoiminnalle. Rangaistusta määrättäessä eli rangaistuslajia valittaessa ja rangaistusta mitattaessa tuomioistuimet ovat sidottuja rikoslain 6 luvun säännöksiin, joiden perusteella määräämisessä otetaan huomioon moninaisia seikkoja. Jos henkilö on syyllistynyt useampiin rikoksiin, tulevat sovellettaviksi myös rikoslain 7 luvun säännökset yhteisen rangaistuksen määräämisestä.  

Yleinen rangaistuskäytäntö on otettava huomioon, mutta terrorismirikosten kohdalla sitä ei ole vielä muodostunut tuomioiden vähäisyyden vuoksi. Myöskään terrorismirikoksia koskevia korkeimman oikeuden linjauksia ei ole rangaistussäännösten soveltamisesta ja rangaistuksen määräämisestä. Suomessa rangaistukset määrätään yleisesti rangaistusasteikon alaosasta, minkä vuoksi vähimmäisrangaistus on käytännössä enimmäisrangaistusta merkityksellisempi.  

Tuomioistuinten ratkaisutoiminnassa voidaan tehdä rangaistusasteikosta poikkeavia rangaistuksen määräämisratkaisuja, millä voidaan välttää esimerkiksi lievissä tapauksissa kohtuuttomiin rangaistuksiin päätymistä. Rikoslain 6 luvun säännösten mukaisesti on mahdollista tuomita rangaistusasteikon minimin alittava rangaistus, tuomita sakkoa silloinkin, kun se ei ole rangaistusasteikon mukaan mahdollista, jos rikoksesta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin vankeutta määräajaksi, ja myös jättää rangaistus tuomitsematta. Nämä vaihtoehdot ovat kuitenkin tarkoitettu poikkeuksellisissa tapauksissa käytettäviksi. Ei ole siis perusteltua tehdä rangaistusasteikkomuutoksia, joiden osalta voidaan jo etukäteen olettaa, että joudutaan laajemmassa määrin turvautumaan poikkeuksellisiin rangaistuksen määräämisen vaihtoehtoihin.  

Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet eivät aseta vähimmäisrangaistuksia ja enimmäisrangaistuksia koskevia vaatimuksia lukuun ottamatta sitä, että terrorismirikosdirektiivin 15 artiklan 3 kohdan mukaan terroristiryhmän johtamisen enimmäisrangaistuksen on oltava vähintään 15 vuotta vankeutta tai kahdeksan vuotta vankeutta ja terroristiryhmän toimintaan osallistumisen enimmäisrangaistuksen on oltava vähintään kahdeksan vuotta vankeutta. Kansainvälisten velvoitteiden lähtökohta on, että rangaistusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia.  

Kansainvälinen vertailu  

Myös rangaistusasteikkoja koskien suuntaviivoja voidaan saada toisten valtioiden ja erityisesti Suomelle vertailuvaltioina keskeisiksi koettujen lainsäädännöistä. Rangaistusasteikoiden vertailua vaikeuttavia seikkoja on käsitelty jaksossa 2.5.2.5.  

Rangaistusasteikot ovat kansalliseen rangaistusjärjestelmään sidottuja ja siinä järjestelmässä muiden rikosten rangaistuksiin suhteutettuja. Rangaistusasteikot eivät myöskään vielä kerro paljoakaan siitä, minkälaisia rangaistuksia asteikoiden puitteissa tuomitaan. Lisäksi samantyyppiset ja samanimisetkin rikokset vaihtelevat valtioittain rangaistavan käyttäytymisen suhteen, mikä heikentää mahdollisuuksia tehdä rangaistusasteikkovertailuja. Sikäli kuin rikokset ovat vertailukelpoisia keskenään, terrorismiin liittyvien rikosten rangaistusasteikkojen voidaan todeta merkittävästikin poikkeavan vertailuvaltioissa toisistaan.  

Yhdeksän vertailuvaltion lainsäädännöistä voidaan yleisenä havaintona tehdä se, että niiden rangaistusasteikkojen mukaan terroristisista rikoksista voidaan tuomita huomattavastikin ankarampia rangaistuksia kuin Suomessa. Erityisesti tämä koskee enimmäisrangaistuksia, mutta käytössä on myös Suomessa käytettäviä korkeampia vähimmäisrangaistuksia. Vertailuvaltioiden lainsäädännöistä löytyy kuitenkin myös lievempiä rangaistusasteikkoja kuin Suomessa säädetyt. Näiltäkään osin kansainvälisen vertailun tulokset eivät siis ole yhdensuuntaisia. Tarkemmat yhdeksän vertailuvaltion rangaistusasteikkoja koskevat tiedot ilmenevät terrorismirikostyöryhmän mietinnöstä (s. 230−257), linkki mietintöön alla: 

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/166011 

Esimerkkinä vertailuvaltioiden rangaistusasteikoista ja niiden eroavaisuuksista voidaan esittää asteikot, jotka koskevat rikosta, joka lähimmin vastaa Suomessa rangaistavaksi säädettyä osallistumista terroristiryhmän toimintaan. Rikoslain nykyisen 34 a luvun 4 §:n 1 momentin mukaan kyseisestä rikoksesta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Tämä asteikko säilytettäisiin rikoslain uuden 34 a luvun 6 §:n 1 momentissa.  

* Ruotsissa osallistumisesta terroristiorganisaatioon tuomitaan enintään neljän vuoden vankeusrangaistus. Jos rikos on törkeä, siitä tuomitaan vankeutta vähintään kaksi ja enintään kahdeksan vuotta. Teko ei ole rikos, jos se on lievä tai olosuhteet huomioon ottaen puolustettava.  

* Norjassa osallistumisesta terroristiorganisaatioon tuomitaan enintään kuuden vuoden vankeusrangaistus.  

* Tanskassa enintään kahdeksan vuoden vankeusrangaistukseen tuomitaan se, joka edistää sellaisen ryhmän tai yhteenliittymän toimintaa, joka tekee tai jonka aikomuksena on tehdä tiettyjä terroristisia rikoksia.  

* Saksassa osallistumisesta terroristiseen yhteenliittymään tai sellaisen yhteenliittymän tukemisesta tuomitaan vakavimmissa tapauksissa vähintään yhden ja enintään kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen ja vähemmän vakavissa tapauksissa vähintään kuuden kuukauden ja enintään viiden vuoden vankeusrangaistukseen.  

* Virossa terroristiorganisaatioon liittyvistä teoista tuomitaan vankeutta vähintään viisi ja enintään viisitoista vuotta tai elinkautinen vankeusrangaistus.  

* Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuulumisesta kiellettyyn organisaatioon tuomitaan syytemenettelyssä enintään kymmenen vuoden vankeusrangaistus ja summaarisessa menettelyssä enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus.  

* Alankomaissa tuomitaan osallistumisesta organisaatioon, jonka tarkoituksena on tehdä terrorismirikoksia, enintään viidentoista vuoden vankeusrangaistukseen.  

* Belgiassa tuomitaan osallistumisesta terroristiryhmän toimintaan vankeuteen vähintään viideksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.  

* Ranskassa osallistumisesta ryhmään, joka on perustettu terrorismirikoksen valmistelemiseksi, tuomitaan enintään kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen.  

Joissakin edellä käsitellyistä valtiosta voidaan vankeusrangaistuksen ohessa tuomita myös sakkorangaistus.  

Terrorismirikokset (terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset ja terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos; rikoslain uuden 34 a luvun 2 ja 3 §) 

Terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten rangaistusasteikot vaihtelevat rikoslain 34 a luvun 1 §:n mukaan riippuen pohjana olevien rikosten rangaistusasteikoista. Lievimmän asteikon mukaan tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi, ankarimman asteikon (terroristisessa tarkoituksessa tehty murha) mukaan tuomitaan vain elinkautinen vankeusrangaistus.  

Terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten rangaistusasteikot perustuvat ajattelulle, jonka mukaan rikoksesta on tuomittava ankarampi rangaistus silloin, kun se tehdään terroristisessa tarkoituksessa. Tätä edellyttää myös terrorismirikosdirektiivin 15 artiklan 2 kohta.  

Suomessa on annettu kolme tuomiota terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista (jakso 2.4.1). Mainittavaa rangaistusasteikkojen arvioinnissa hyödynnettävää oikeuskäytäntöä ei ole siis vielä päässyt syntymään. Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi 15.6.2018 elinkautisen vankeusrangaistuksen terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä kahdesta murhasta ja kahdeksasta murhan yrityksestä. Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi 31.10.2023 kolme vastaajaa muiden rikosten ohessa terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä törkeistä ampuma-aserikoksista ja avunannosta sellaiseen rikokseen. Vakavimmasta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä törkeästä ampuma-aserikoksesta olisi yksin arvioituna tullut käräjäoikeuden mukaan mitata lähes kahden ja puolen vuoden pituinen vankeusrangaistus. Itä-Suomen hovioikeus ei 1.10.2024 annetulla tuomiolla muuttanut Päijät-Hämeen käräjäoikeuden tuomiota. Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi 1.9.2025 vastaajan kuuden vuoden yhteiseen vankeusrangaistukseen terroristisessa tarkoituksessa tehdystä julkisesta kehottamisesta rikokseen, terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta, törkeästä veropetoksesta ja asianajajista annetun lain säännösten rikkomisesta. Tuomiossa ei eritelty sitä, mikä rangaistus kehottamisrikoksesta olisi yksinään tuomittu.  

Rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin rangaistusasteikot ovat laajoja mahdollistaen hyvin konkreettisen rikoksen vakavuuden huomioon ottamisen rangaistuksen määräämisessä. Asteikot on suhteutettu toisiinsa ottaen huomioon pohjarikoksina olevien rikosten vakavuustason, jota pohjarikosten normaalit rangaistusasteikot ilmentävät. Momentin rikosten enimmäisrangaistukset ovat korkeampia kuin normaaliasteikoissa olevat lukuun ottamatta murhaa, josta voidaan ilman terroristista tarkoitustakin tehtynä tuomita vain elinkautinen vankeusrangaistus. Useiden rikosten kohdalla enimmäisvankeusrangaistukset ovat kaksi vuotta korkeampia kuin normaaliasteikoissa.  

Joillakin terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla myös vähimmäisrangaistus on normaaliasteikon vähimmäisrangaistusta ankarampi. Lievin terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten vähimmäisrangaistus on neljän kuukauden vankeusrangaistus. Vakavien terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten vähimmäisrangaistus on kahden vuoden vankeusrangaistus (terroristisessa tarkoituksessa tehdyt törkeä pahoinpitely, törkeä ihmiskauppa, panttivangin ottaminen, törkeä tuhotyö, törkeä terveyden vaarantaminen, ydinräjähderikos ja kaappaus). Terroristisessa tarkoituksessa tehdyn surman vähimmäisrangaistus on neljä vuotta vankeutta ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyn tapon vähimmäisrangaistus on kahdeksan vuotta vankeutta. 

Vaikka suomalaisessa rangaistuksen määräämiskäytännössä vähimmäisrangaistus on enimmäisrangaistusta merkityksellisempi, rangaistusasteikkojen laajuudesta seuraa EU-sääntelynkin edellyttämällä tavalla, että rikoksesta voidaan terroristisessa tarkoituksessa tehtynä tuomita ankarampi rangaistus kuin ilman sellaista tarkoitusta tehtynä. Terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten monimuotoisuuden ja vaihtelevan vakavuuden vuoksi niille rikoksille ei ole perustellusti luotavissa yhteistä terroristiseen kytkentään perustuvaa vähimmäisrangaistusta. Kaikki edellä todetut asian arviointiin vaikuttavat seikat huomioon ottaen ei ole aihetta muuttaa rikoslain nykyisen 34 a luvun 1 §:n 1 momenttiin sisältyvien terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten rangaistusasteikkoja muuten kuin yhden terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen osalta. 

Rikoslain nykyisen 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdystä törkeästä ampuma-aserikoksesta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Aserikoksia koskeva rikoslain 41 luku on muutettu vuoden 2026 alussa voimaan tulevalla lailla rikoslain 17 ja 41 luvun muuttamisesta (514/2025) muun ohessa niin, että törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistus muuttuu neljän kuukauden vankeusrangaistuksesta kahden vuoden vankeusrangaistukseksi. Rikoksen enimmäisrangaistuksena säilyy neljän vuoden vankeusrangaistus.  

Törkeän ampuma-aserikoksen uusi vähimmäisrangaistus on merkittävästi korkeampi kuin terroristisessa tarkoituksessa tehdyn ampuma-aserikoksen nykyinen vähimmäisrangaistus ja johtaa rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentti huomioon ottaen käytännössä ehdottomien vankeusrangaistusten tuomitsemiseen. Kahden vuoden vähimmäisrangaistusta onkin pidettävä riittävänä myös koskien niitä tilanteita, joissa törkeä ampuma-aserikos on tehty terroristisessa tarkoituksessa. Rikoslain nykyisen 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 momentin mukainen terroristisessa tarkoituksessa tehdyn törkeän ampuma-aserikoksen enimmäisrangaistus on kaksi vuotta korkeampi kuin ilman sellaista tarkoitusta tehdyn törkeän ampuma-aserikoksen enimmäisrangaistus on nykyisin ja tulee myös olemaan rikoslain uuden 41 luvun voimaan tulemisen jälkeen. Korkeampi enimmäisrangaistus ja rangaistusasteikon laajuus mahdollistavat sen, että terroristisessa tarkoituksessa tehdystä törkeästä ampuma-aserikoksesta tuomitaan ankarampi rangaistus kuin ilman sellaista tarkoitusta tehdystä teosta. Todetut seikat huomioon ottaen perusteltua on, että terroristisessa tarkoituksessa tehdylle törkeälle ampuma-aserikokselle säädettävän rangaistusasteikon mukaan siitä teosta tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.  

Terroristisessa tarkoituksessa tehdyn törkeän ampuma-aserikoksen rangaistusasteikko poikkeaisi kaikkien muiden terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten asteikoista. Uusi rangaistusasteikko ei ole myöskään selvästi suhteutettavissa eräiden muiden rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin mukaisten rikosten asteikkoihin. Nykyisen sääntelyn mukaisesti momentin 4 kohdan mukaisista rikoksista tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi ja 5 kohdan mukaisista rikoksista tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Noiden kohtien mukaisten rikosten vähimmäisrangaistus olisi huomattavasti terroristisessa tarkoituksessa tehdyn törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistusta matalampi mutta kohtien mukaisten rikosten enimmäisrangaistus olisi mainitun rikoksen enimmäisrangaistusta korkeampi. Tämän vuoksi ehdotetaan, että terroristisessa tarkoituksessa tehdystä törkeästä ampuma-aserikoksesta säädetään rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 2 momentissa, jolloin terroristisessa tarkoituksessa tehtyä murhaa ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yritystä koskevat momentit siirtyvät yhdellä eteenpäin. Rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 2 momentin mukaan se, joka terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle, tekee törkeän ampuma-aserikoksen, olisi tuomittava vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.  

Rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momenttiin terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten joukkoon ehdotetaan lisättäväksi neljä uutta rikosta. Momentin 3 kohdassa mainittaisiin törkeä vapaudenriisto, josta terroristisessa tarkoituksessa tehtynä tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi (ilman sellaista tarkoitusta tehtynä vankeutta tuomitaan vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta), momentin 6 kohdassa mainittaisiin törkeä raiskaus ja törkeä ryöstö, joista terroristisessa tarkoituksessa tehtynä tuomittaisiin vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi (ilman sellaista tarkoitusta tehtynä vankeutta tuomitaan vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta), ja momentin 8 kohdassa mainittaisiin törkeä lapsenraiskaus, josta terroristisessa tarkoituksessa tehtynä tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi (ilman sellaista tarkoitusta tehtynä tuomitaan vankeutta vähintään neljä ja enintään kaksitoista vuotta).  

Terroristisessa tarkoituksessa tehdystä radiologista asetta koskevasta rikoksesta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Mainittu rikos poikkeaa luonteeltaan terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista sillä tavoin, että kyseessä on itsenäinen rikos, jonka pohjalla ei ole rikoslaissa rangaistavaksi säädettyä rikosta. Terroristisessa tarkoituksessa tehtyä radiologista asetta koskevaa sääntelyä ei pykälätunnusta lukuun ottamatta muutettaisi säädettäessä uusi rikoslain 34 a luku.  

Terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen rangaistusasteikko ei ole rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä vakiintunut, yleisesti käytettävä rangaistusasteikko. Sama rangaistusasteikko on rikoslain nykyisen 34 a luvun rikoksista eräillä terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla, terroristiryhmän toimintaan osallistumisella, koulutuksen antamisella terrorismirikoksen tekemistä varten, värväyksellä terrorismirikoksen tekemiseen ja terrorismirikoksen rahoittamisella. Samaa rangaistusasteikkoa ei ole rikoslain nykyisen 34 a luvun ulkopuolisilla rikoksilla.  

Kun terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos säädettiin rangaistavaksi terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä, rangaistusasteikkoa arvioitaessa (HE 30/2018 vp, s. 28) otettiin huomioon vertailussa terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten rangaistusasteikkoja. Huomioon otettiin muun ohessa se, että terroristisessa tarkoituksessa tehdystä kemiallisen aseen kiellon rikkomisesta ja terroristisessa tarkoituksessa tehdystä biologisen aseen kiellon rikkomisesta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Laajaa rangaistusasteikkoa katsottiin puoltavan sen, että teot voivat vakavuudeltaan poiketa toisistaan merkittävästikin. Asiaa ei ole tässä yhteydessä ilmennyt aihetta arvioida toisin kuin direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä on tehty.  

Terrorismirikoksen valmistelu (rikoslain uuden 34 a luvun 4 §) 

Rikoslain 34 a luvun 2 §:n mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Rangaistusasteikko on säädetty vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä. Rikoslain 34 a luvun rikoksista sama rangaistusasteikko on kouluttautumisella terrorismirikoksen tekemistä varten.  

Tämän rikoksen rangaistusasteikko ei ole rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä vakiintunut, rikoslaissa yleisesti käytetty rangaistusasteikko. Rikoslain 34 a luvun ulkopuolella sama asteikko on väärällä ilmiannolla (15 luvun 6 §), oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisella (15 luvun 9 §), rekisterimerkintärikoksella (16 luvun 7 §), parituksella (20 luvun 9 §), törkeällä tietomurrolla (38 luvun 8 a §) ja törkeällä laittomalla saaliin kätkemisellä (48 a luvun 4 a §).  

Terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta ei ole tuomittu rangaistusta, joten rangaistusasteikon arvioinnissa hyödynnettävää oikeuskäytäntöä ei ole.  

Kun terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu säädettiin rangaistavaksi, huomiota kiinnitettiin (HE 188/2002 vp, s. 44) ensinnäkin siihen, että rangaistusasteikon olisi oltava oikeassa suhteessa terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten ja varsinkin niiden yritysten rangaistuksiin. Lisäksi katsottiin, että rangaistusasteikon olisi oltava oikeassa suhteessa muihin valmistelukriminalisointeihin (mm. joukkotuhonnan valmistelu, valtiopetoksen valmistelu ja yleisvaarallisen rikoksen valmistelu). Tuolloin todettiin kolmen vuoden enimmäisrangaistuksen kytkentä myös siihen, että puitepäätöksen mukaan terroristiryhmän toiminnan johtamisesta tuli tuomita 15 vuoden enimmäisrangaistus. Valmistelurikoksen enimmäisrangaistuksen tuli olla sillä perusteella vähintään kolme vuotta vankeutta. 

Kyseisen rikoksen rangaistavaksi säätämisen jälkeen valmistelurikoksia koskeva lainsäädäntöympäristö on muuttunut niin, että vuonna 2013 ovat rangaistaviksi tulleet törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu (rikoslain 21 luvun 6 a §, vankeutta vähintään neljätoista vuorokautta ja enintään neljä vuotta), panttivangin ottamisen valmistelu (rikoslain 25 luvun 4 a §, vankeutta vähintään neljätoista vuorokautta ja enintään kolme vuotta) ja törkeän ryöstön valmistelu (rikoslain 31 luvun 2 a §; vankeutta vähintään neljätoista vuorokautta ja enintään kolme vuotta).  

Vuoden 2020 työryhmä viittasi mietinnössään tulevaan kokonaisarviointiin liittyen siihen, että terrorismin rahoittamisrikoksia koskevien säännösten muuttamisen yhteydessä oli hallituksen esityksen luonnoksen lausuntopalautteessa todettu tarve tarkastella terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun rangaistusasteikkoa.  

Kysymyksessä oleva valmistelurikos ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi rikoslain uudessa 34 a luvussa terrorismirikoksen valmisteluna (4 §). Uuteen lukuun ottamisen yhteydessä sääntelyä muutettaisiin niin, että rangaistavaksi tulee myös toisten tekemien tulevien rikosten valmistelu (”terrorismirikoksen tekemistä varten”) ja rangaistavuus laajennetaan koskemaan kaikkien sellaisten esineiden ja aineiden käsittelyä, joilla voidaan terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä aiheuttaa vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Nämä muutokset eivät sinällään ole sen tyyppisiä, että vielä niiden johdosta rangaistusasteikkoa tarvitsisi muuttaa esimerkiksi nykyistä laajemmaksi.  

Terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun rangaistusasteikko on merkittävästi lievempi kuin muiden rikoslain nykyisessä 34 a luvussa rangaistaviksi säädettyjen rikosten rangaistusasteikot ovat lukuun ottamatta terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan kouluttautumisen asteikkoa, jota käsitellään jäljempänä erikseen. Terrorismirikoksen valmistelu voi kuitenkin edistää terrorismirikoksen tekemistä tavalla, joka saattaa joissakin tilanteissa rinnastua muilla luvun rikoksilla tapahtuvaan edistämiseen. Terrorismirikoksen valmistelu voi lisäksi liittyä pikaisestikin tehtävään terrorismirikokseen, joten ajallinen yhteys valmisteltavaan rikokseenkaan ei ole välttämättä etäinen. Laajaa rangaistusasteikkoa puoltaa myös terrorismirikoksen valmistelun kohdalla se, että valmisteltavat rikokset voivat poiketa vakavuudeltaan merkittävästi toisistaan ja kattavat esimerkiksi terroristisessa tarkoituksessa tehtävät henkirikokset.  

Terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun rangaistusasteikko on lievempi kuin törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelun asteikko, vaikka nimenomaan terrorismirikoksen tekemisen edistämistä voidaan pitää vakavana tekona ottaen huomioon terrorismirikollisuuden yhteiskunnan perustoimintoja, oikeusjärjestystä sekä ihmisten henkeä, terveyttä ja turvallisuutta hyvin vakavasti vaarantava luonne. Rikoksen mainitun luonteen perusteella sitä on myös pidettävä lähtökohtaisesti vakavampana kuin niitä rikoksia, joille rikoslaissa on 34 a luvun ulkopuolella säädetty rangaistusasteikko, jonka mukaan teosta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.  

Todettujen seikkojen perusteella terrorismirikoksen valmistelulle tulisi säätää rangaistusasteikko, jonka mukaan teosta ei voida tuomita sakkoa. Koska valmisteluteot eri tavoin ja merkitykseltään vaihtelevasti edistävät terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä ja koska valmisteltavien rikosten vakavuustaso myös vaihtelee merkittävästi, terrorismirikoksen valmistelun rangaistusasteikon tulisi olla riittävän laaja.  

Rangaistuksen määräämiskäytännössä korostuu vähimmäisrangaistuksen merkitys. Lähtökohtaisesti valmistelurikoksen rangaistuksen on oltava lievempi kuin valmisteltavan rikoksen ja sen yrityksen rangaistuksen. Tässä tapauksessa perusteltuna voidaan kuitenkin pitää sitä, että terrorismirikoksen valmistelun vähimmäisrangaistukseksi säädetään neljän kuukauden vankeusrangaistus, joka sinänsä olisi sama kuin useilla terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla. Huomioon on näiltä osin yleisesti ottaen otettava se, että terrorismirikoksen valmistelu voi erityisesti terrori-iskuksi luonnehdittavan teon (esimerkiksi henkeen ja terveyteen kohdistuvat teot) tekemistä edistävänä tekona paheksuttavuudeltaan ja myös merkittävyydeltään rinnastua joihinkin tekoihin, jotka rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentissa säädettäisiin rangaistaviksi terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä rikoksina ja joita niitäkin voidaan terrori-iskun tekemisen kannalta pitää jossakin määrin valmisteluluonteisina tekoina. Nyt kysymyksessä olevan valmistelurikoksen terroristisen luonteen vuoksi perusteltuna voidaan pitää myös sitä, että rikoksen vähimmäisrangaistus on korkeampi kuin törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelun vähimmäisrangaistus on.  

Mitä tulee terrorismirikoksen valmistelun enimmäisrangaistukseen, perusteltuna voidaan rikoksen terroristisen luonteen vuoksi pitää sitä, että enimmäisrangaistus on korkeampi kuin törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelun neljän vuoden enimmäisrangaistus. Ankarimmat enimmäisrangaistukset on kuitenkin aiheellista säästää vakavimmille ja paheksuttavimmille rikoslain uuden 34 a luvun niille rikoksille, jotka edistävät terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä. Rikoslaissa käytettävistä enimmäisrangaistuksista kuuden vuoden vankeusrangaistus sopisi terrorismirikoksen valmistelun enimmäisrangaistukseksi.  

Todetun perusteella terrorismirikoksen valmistelusta tuomittaisiin siis vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Rangaistusasteikko olisi poikkeuksellinen, mutta jo nykyisen rikoslain 34 a luvun asteikot ovat merkittäviltä osin yleisimmin käytetyistä poikkeavia. Lisäksi todettu rangaistusasteikko jo on eräillä rikoslain nykyisen 34 a luvun mukaisilla rikoksilla ja tulisi jäljempänä todetuin tavoin edelleen olemaan myös uudessa 34 a luvussa.  

Ehdotettava terrorismirikoksen valmistelun rangaistusasteikko tarkoittaisi sitä, että rangaistusasteikko olisi laajempi ja ankaramman enimmäisrangaistuksen omaava kuin olisi eräillä valmistelurikoksella edistettävillä terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla. Kyseinen piirre on ominainen muillekin rikoslain nykyisen 34 a luvun rikoksille (terroristiryhmän toimintaan osallistuminen, koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten, värväys terrorismirikoksen tekemiseen ja terrorismirikoksen rahoittaminen), joilla on myös sama vähimmäisrangaistus kuin rikoslain nykyisen 34 a luvun mukaan on ja tulisi myös rikoslain uuden 34 a luvun mukaan olemaan useilla terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla.  

Terrorismirikosten rangaistusasteikkojen suhdetta on käsitelty aikaisemmissa terrorismirikosten sääntelyn muuttamista koskeneissa lainvalmisteluhankkeissa. Erityisesti näin on tapahtunut terrorismin rahoittamista (myöhemmin terrorismirikoksen rahoittaminen) koskien. Kysymyksessä olevan rikoksen vähimmäisrangaistus on sama kuin useiden terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten vähimmäisrangaistus on ja enimmäisrangaistus on korkeampi kuin useiden terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten enimmäisrangaistus on. Rahoittamisrikoksen osalta on todettu, että sen rikoksen rangaistavuus on suhteutettava siihen, kuinka vakavaa rikosta rahoitetaan (HE 89/2021 vp, s. 27 ja siinä viitatut aikaisemmat hallituksen esitykset). Tuossa lain esityökohdassa todetaan selventävästi lisäksi, että terrorismirikoksen rahoittamisen rangaistusasteikko ei ole suinkaan tarkoitettu sovellettavaksi kaikessa laajuudessaan kaikkien rahoitettavien terrorismirikosten kohdalla. Tähän liittyy mahdollisuus poikkeuksellisissa tilanteissa tietyin edellytyksin rikoslain 6 luvun säännösten nojalla alittaa rangaistusasteikko tai tuomita sakkoa silloinkin, kun sakon määrääminen ei ole asteikon mukaan mahdollista, millä voidaan estää kohtuuttomaksi katsottaviin rangaistuksiin päätymistä. Nämä näkökohdat sopivat myös terrorismirikoksen valmisteluun ja muihinkin rikoslain uuden 34 a luvun rikoksiin, joiden rangaistusasteikoilla olisi samanlainen suhde terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten rangaistusasteikkoihin.  

Terroristiryhmän johtaminen (rikoslain uuden 34 a luvun 5 §) 

Rikoslain 34 a luvun 3 §:n 1 momentin mukaan terroristiryhmän johtamisesta on tuomittava vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi se, joka johtaa terroristiryhmää, jonka toiminnassa on tehty 1 §:n 1 momentin 2−8 kohdassa tai 2 momentissa tai 1 a §:ssä tarkoitettu rikos tai sellaisen rikoksen rangaistava yritys taikka 2 §:ssä tarkoitettu rikos. Saman pykälän 2 momentin nojalla on se, joka johtaa terroristiryhmää, jonka toiminnassa on tehty vain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu rikos, tuomittava terroristiryhmän johtamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Joka tuomitaan terroristiryhmän johtamisesta, on tuomittava myös tekemästään tai hänen johdollaan terroristiryhmän toiminnassa tehdystä 1 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta tai sellaisen rikoksen rangaistavasta yrityksestä taikka 2 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta (3 momentti). 

Terroristiryhmän johtaminen säädettäisiin rangaistavaksi rikoslain uuden 34 a luvun 5 §:ssä. Rangaistavaa olisi johtaa terroristiryhmää, jonka toiminnassa on tehty terrorismirikos tai terrorismirikoksen valmistelu. Joka tuomitaan terroristiryhmän johtamisesta, olisi tuomittava myös tekemästään tai hänen johdollaan terroristiryhmän toiminnassa tehdystä terrorismirikoksesta tai terrorismirikoksen valmistelusta.  

Terroristiryhmän johtamisesta ei ole tuomittu rangaistusta, joten rangaistusasteikkokysymysten arvioinnissa hyödynnettävää oikeuskäytäntöä ei ole. 

EU-sääntelyn vaikutuksesta rikoslain 34 a luvun 3 §:ssä on kaksi eri vakavuustason rikosta ja kaksi rangaistusasteikkoa. Lievemmän rangaistusasteikon piiriin on pykälän 2 momentissa erotettu luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiset lievimmät terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset. EU-sääntelyn vaikutuksesta kohdassa ovat laiton uhkaus ja perätön vaarailmoitus sekä Euroopan neuvoston yleissopimuksen velvoitteiden vaikutuksesta rikoslain 24 luvun 4 §:n 2 kohdassa tarkoitettu törkeä julkisrauhan rikkominen ja 44 luvun 10 §:ssä tarkoitettu ydinenergian käyttörikos.  

Vuonna 2021 Euroopan komissio antoi terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskien Suomelle virallisen huomautuksen, jonka mukaan rikoslain mukaan terroristiryhmän johtamisesta määrättävä enimmäisrangaistus ei ole yhdenmukainen direktiivin 15 artiklan 3 kohdassa säädetyn vähimmäisvaatimuksen (vapausrangaistuksen enimmäiskeston on oltava vähintään 15 vuotta) kanssa. Vastauksessaan Suomi katsoi sääntelynsä vastaavan vähimmäisvaatimusta. Näiltä osin vastauksessa viitattiin rikoslain 2 c luvun 2 §:n 2 momentin, 7 luvun 1 ja 2 §:n sekä 34 a luvun 3 §:n säännöksiin. Vastauksessa direktiivin 15 artiklan 3 kohdan katsottiin mahdollistavan Suomessa omaksutun lainsäädäntöratkaisun. Lisäksi komission käsityksen arveltiin osin perustuvan siihen, että direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä sille toimitettu direktiivin ja kansallisen lainsäädännön vertailua koskeva vastaavuustaulukko ei ollut sisältänyt kaikkia asiaan liittyviä kansallisia säännöksiä.  

Euroopan komissio toimitti Suomelle vuonna 2023 terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskevan perustellun lausunnon. Siinä ei enää puututtu terroristiryhmän johtajaa koskevaan enimmäisrangaistusvaatimukseen eikä muutenkaan direktiivin rikosoikeudellista sääntelyä koskevien velvoitteiden täytäntöönpanoon. Komissio lopulta 13.3.2024 ilmoitti lopettavansa terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskevan rikkomusmenettelyn Suomea vastaan.  

Kahden vakavuustason rikoksen ja kahden rangaistusasteikon sisällyttäminen samaan pykälään on rikoslaissa poikkeuksellista. On myös huomattava, että rangaistusasteikkoero ja näin ollen myös lähtökohtainen vakavuusero rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisten terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten (vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kolme vuotta) ja 2 kohdan mukaisten terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten (vankeutta vähintään neljä kuukautta vankeutta ja enintään neljä vuotta) välillä on varsin vähäinen. Rangaistusasteikkojen käytännön eroa kaventaa se, että Suomessa omaksutun rangaistuksen määräämiskäytännön mukaan rangaistus mitataan asteikon alaosasta, jolloin korostuu vähimmäisrangaistuksen merkitys. Terroristiryhmän johtaminen voidaan katsoa vakavaksi rikokseksi, vaikka sen toiminnassa olisi toistaiseksi tehty vain rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu rikos. 

Tässä yhteydessä voidaankin luopua terroristiryhmän johtamista koskevasta kahdesta rangaistusasteikosta, jolloin kaikissa tapauksissa kyseisestä rikoksesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Uuteen terroristiryhmän johtamista koskevaan pykälään ei olisi tarpeen sisällyttää mainintaa rangaistavasta yrityksestä, koska terrorismirikoksen määritelmä tulisi kattamaan myös terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yrityksen ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen yrityksen. Näistä muutoksista seuraisi, että nykysääntelystä poiketen rangaistavaksi tulisi myös sellaisen terroristiryhmän johtaminen, jonka toiminnassa on tehty rikoslain nykyisen 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa (uuden luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa) tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yritys. Kohdan mukaisten rikosten yrityksen osalta ei päästä 15 vuoden enimmäisvankeusrangaistukseen, mutta sitä ei terrorismirikosdirektiivi edellytä.  

Terroristiryhmän toimintaan osallistuminen (rikoslain uuden 34 a luvun 6 §) 

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n mukaisen terroristiryhmän toimintaan osallistumisen rangaistusasteikko (vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kahdeksan vuotta) säädettiin vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä, kun teko säädettiin rangaistavaksi rikosnimikkeellä ”terroristiryhmän toiminnan edistäminen”. 

Terroristiryhmän toimintaan osallistumisen rangaistusasteikko ei ole rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä vakiintunut, yleisesti käytettävä rangaistusasteikko. Sama rangaistusasteikko on rikoslain 34 a luvun rikoksista eräillä terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla, terroristisessa tarkoituksessa tehdyllä radiologista asetta koskevalla rikoksella, koulutuksen antamisella terrorismirikoksen tekemistä varten, värväyksellä terrorismirikoksen tekemiseen ja terrorismirikoksen rahoittamisella. Samaa rangaistusasteikkoa ei ole rikoslain nykyisen 34 a luvun ulkopuolisilla rikoksilla.  

Terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta on annettu yksi tuomio. Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi 1.9.2025 vastaajan kuuden vuoden yhteiseen vankeusrangaistukseen terroristisessa tarkoituksessa tehdystä julkisesta kehottamisesta rikokseen, terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta, törkeästä veropetoksesta ja asianajajista annetun lain säännösten rikkomisesta. Tuomiossa ei eritelty sitä, mikä rangaistus osallistumisrikoksesta olisi yksinään tuomittu.  

Lain esitöissä on käsitelty rikoslain 34 a luvun 4 §:n rangaistusasteikon määräytymiseen vaikuttaneita tekijöitä (HE 188/2002 vp, s. 54/II). Enimmäisrangaistus valittiin puitepäätöksen 5 artiklan 3 kohdan enimmäisrangaistusvaatimuksen perusteella. Kohta myöhemmän terrorismirikosdirektiivin 15 artiklan 3 kohdan tavoin edellyttää, että terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta voidaan langettaa vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kahdeksan vuotta.  

Lisäksi lain esitöissä todetaan, että vaikka terroristiryhmän toimintaan osallistumisen eri tekomuodoista on pyritty rajaamaan vähäisimmät pois, voi kuitenkin joissain tilanteissa olla tarpeen käyttää myös suhteellisen lieviä rangaistuksia. Sen vuoksi rangaistusasteikoista ehdotettiin laajaa. Samalla myös todettiin, että ehdotettu rangaistusasteikko olisi sama kuin terrorismin rahoittamisella (nykyisin terrorismirikoksen rahoittaminen). Hallituksen esityksen mukaan samaa rangaistusasteikkoa voitiin perustella tekojen saman tyyppisyydellä.  

Rangaistavaa tulisi olemaan osallistuminen terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten. Lisäksi rangaistusäännökseen nostettaisiin nykyisin vain perusteluissa olevia olennaisen tehtävän (rikoslain nykyisen 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohta) hoitamistapoja. Näiden muutosten ei arvioida laajentavan rangaistavan käyttäytymisen alaa. Niillä ei ole myöskään mainittavaa merkitystä arvioitaessa terroristiryhmän toimintaan osallistumisen rangaistusasteikon asianmukaisuutta.  

Terroristiryhmän toimintaan osallistumisen rangaistusasteikon olisi oltava jatkossakin riittävän laaja, jotta se kattaa vakavuustasoltaan erilaiset terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset. Terroristiryhmän toimintaa voidaan terroristiryhmän määritelmänkin perusteella pitää vakavana ja vaarallisena, mikä puoltaa korkeaa vähimmäisrangaistusta ja korkeaa enimmäisrangaistusta.  

Toisaalta on huomattava, että terroristiryhmän toimintaan osallistuminenkin voi koskea vain vähäisesti terrorismirikosten tekemistä edistäviä tekoja ja olla ajallisesti ja muutenkin varsin etäisessä yhteydessä tulevaisuudessa mahdollisesti toteutettavaan terrorismirikokseen. Vähimmäisrangaistusta ei tulekaan säätää niin korkeaksi, että jouduttaisiin mainittavasti turvautumaan rikoslain 6 luvun säännöksiin, jotka mahdollistavat poikkeukselliset rangaistuksen määräämisratkaisut.  

Rikoslain 34 a luvun 4 §:n mukaan rangaistavaa on terroristiryhmän toimintaan osallistumisena kaikkien terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten, terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen ja terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun edistäminen. Tämä tarkoittaa sitä, että tällaisella toisen rikoksen tekemistä edistävällä osallistumisrikoksella on laajempi ja ankaramman enimmäisrangaistuksen omaava rangaistusasteikko kuin osallistumisrikoksella edistettävillä rikoksilla. Myös vähimmäisrangaistus on sama kuin useilla terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla ja lisäksi sama kuin terrorismirikoksen valmistelulla tulisi olemaan.  

Rangaistusasteikkojen toisiinsa suhteuttamista koskevia kysymyksiä on jo käsitelty edellä terrorismirikoksen valmistelua koskevan rangaistusasteikon arvioinnin yhteydessä. Valmistelurikoksen kohdalla todettu pätee yleisemminkin terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten ja niiden tekemistä edistävien rikosten rangaistusasteikkojen suhteeseen. Tämä koskee niin vähimmäisrangaistusta kuin enimmäisrangaistustakin.  

Myös terroristiryhmän toiminnan edistämisen (nykyinen terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) rangaistavaksi säätämisen yhteydessä käsiteltiin kyseisen rikoksen rangaistuksen määräämisen suhdetta edistettävien rikosten rangaistuksiin. Tuolloin todetun mukaan (HE 188/2002 vp, s. 55) rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon se, että rangaistus toimintaan osallistumisesta on oikeassa suhteessa mahdollisesta pääteosta ja varsinkin avunannosta siihen tuomittavaan rangaistukseen. Toimintaan osallistuminen on etäämmällä itse rikoksesta kuin avunanto. Jos päärikosta ei ole tehty, osallistumisesta tuomittava rangaistus on pyrittävä suhteuttamaan siihen rangaistukseen, joka edistettävästä täytetystä päärikoksesta olisi voitu tuomita. 

Terroristiryhmän toimintaan osallistumisella voidaan nykyisin edistää terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun tekemistä. Viimeksi mainitusta rikoksesta on rikoslain nykyisen 34 a luvun 2 §:n mukaan tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi, joten nykyisin valmistelurikoksen rangaistusasteikko on merkittävästi terroristiryhmän toimintaan osallistumisen rangaistusasteikkoa lievempi. Oikeasuhtaisuutta terroristiryhmän toimintaan osallistumisen ja sillä edistettävän terrorismirikoksen valmistelun rangaistusasteikkojen välillä parantaisi se, että ehdotetulla tavalla terrorismirikoksen valmistelusta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.  

Arviointiin vaikuttavat seikat huomioon terroristiryhmän toimintaan osallistumisen nykyistä rangaistusasteikkoa voidaan edelleen pitää perusteltuna.  

Terroristinen koulutuksen antaminen (rikoslain uuden 34 a luvun 7 §) 

Rikoslain 34 a luvun 4 a §:n mukaan koulutuksen antamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Alun perin koulutuksen antaminen säädettiin rangaistavaksi terroristiryhmän toiminnan edistämistä (nykyinen terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) koskevassa pykälässä, josta koulutuksen antaminen erotettiin omaan pykälään vuonna 2008 Euroopan neuvoston yleissopimukseen liittymisen yhteydessä, jolloin rangaistavaksi tuli myös yhden henkilön kouluttaminen. Tuolloin uuteen rangaistussäännökseen siirtyi myös edistämisrikoksen rangaistusasteikko. Näin ollen se, mitä edellä on jo todettu terroristiryhmän toimintaan osallistumisen yhteydessä rangaistusasteikon taustasta ja asteikon suhteesta teolla edistettävien rikosten asteikkoihin, pätee myös koulutuksen antamisrikokseen.  

Koulutuksen antamisrikoksen rangaistusasteikkoa vastaava asteikko on rikoslain 34 a luvun rikoksista eräillä terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla, terroristisessa tarkoituksessa tehdyllä radiologista asetta koskevalla rikoksella, terroristiryhmän toimintaan osallistumisella, värväyksellä terrorismirikoksen tekemiseen ja terrorismirikoksen rahoittamisella. Samaa rangaistusasteikkoa ei ole rikoslain nykyisen 34 a luvun ulkopuolisilla rikoksilla. 

Koulutuksen antamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten ei ole tuomittu rangaistusta, joten rangaistusasteikon arvioinnissa hyödynnettävää oikeuskäytäntöä ei ole.  

Rangaistavaa tulisi olemaan koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten. Sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi sen rikoslain uuden 34 a luvun 7 §:ään siirtämisen yhteydessä niin, että rangaistavaksi tulisi koulutuksen antaminen tietyn rikoksen tekemistä varten (ei arvioida laajentavan rangaistavan käyttäytymisen alaa), rangaistavaksi tulisi täytettyyn tekoon rinnastuvana myös se, että henkilö yrittää antaa koulutusta, ja tunnusmerkistöä yhtenäistettäisiin sanonnallisesti seuraavassa pykälässä rangaistavaksi säädettävän kouluttautumisrikoksen tunnusmerkistön kanssa (”taikka muiden näihin merkitykseltään rinnastuvien erityisten menetelmien tai tekniikoiden käytössä”). Näillä ei muutoksilla ei ole mainittavaa merkitystä arvioitaessa terroristisen koulutuksen antamisen rangaistusasteikon asianmukaisuutta. 

Myös terroristisen koulutuksen antamisen rangaistusasteikon on oltava jatkossakin riittävän laaja, jotta se kattaa vakavuustasoltaan erilaiset terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset. Rangaistusasteikon piirteitä, joiden mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä edistävällä rikoksella on laajempi ja ankaramman enimmäisrangaistuksen omaava rangaistusasteikko ja sama vähimmäisrangaistus kuin useilla terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla, on käsitelty jo edellä erityisesti terrorismirikoksen valmistelun rangaistusasteikkoa koskevan arvioinnin yhteydessä.  

Lähtökohtaisesti terroristista koulutuksen antamista on edelleen pidettävä vakavampana ja paheksuttavampana rikoksena kuin terroristista kouluttautumista. Koulutuksen antamisrikoksen rangaistavuus koskisi myös muuta kuin terroristiryhmän toiminnassa annettavaa koulutusta, mutta esimerkiksi yksittäiselle henkilölle annettava koulutus voi edistää sellaisten vakavimpien terrorismirikosten tekemistä, jotka rinnastuvat ryhmän toiminnassa tehtyihin terrorismirikoksiin. Toisaalta myös koulutuksen antamisrikos voi olla vähäinen ja etäinen tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävään terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen nähden. Myös tämän rikoksen kohdalla tulisi välttää sitä, että joudutaan rangaistusasteikosta poikkeaviin rangaistuksen määräämisratkaisuihin. Oikeasuhtaisuutta terroristisen koulutuksen antamisen ja sillä edistettävän terrorismirikoksen valmistelun välillä parantaisi se, että ehdotetulla tavalla terrorismirikoksen valmistelusta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.  

Arviointiin vaikuttavat seikat huomioon koulutuksen antamisrikoksen nykyistä rangaistusasteikkoa voidaan edelleen pitää perusteltuna.  

Terroristinen kouluttautuminen (rikoslain uuden 34 a luvun 8 §) 

Rikoslain 34 a luvun 4 b §:n mukaan kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Rangaistusasteikko on sama kuin luvun 2 §:n mukaisella terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelulla.  

Edellä on jo terrorismirikoksen valmistelun yhteydessä todettu, että kyseessä oleva rangaistusasteikko ei ole rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä vakiintunut, yleisesti rikoslaissa käytetty rangaistusasteikko. Valmistelurikoksen kohdalla on myös käsitelty niitä rikoslain 34 a luvun ulkopuolisia rikoksia, joille on säädetty sama rangaistusasteikko.  

Kouluttautumisrikosta koskeva pykälä tuli voimaan vuoden 2015 alussa. Rikokselle tuolloin säädettyä rangaistusasteikkoa perusteltiin muun ohessa rinnastamalla teko jossakin määrin 2 §:n mukaiseen terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmisteluun (HE 18/2014 vp, s. 15), joskin katsottiin myös, että kouluttautuminen on ainakin jonkin verran etäämmällä päärikoksesta eli terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta kuin valmistelupykälässä kuvatut teot. Huomioon otettiin myös rangaistavaksi ehdotetun kouluttautumisen varsin poikkeuksellinen, suomalaisittain jopa ainutlaatuinen luonne rangaistavana tekona. Tuolloin kiinnitettiin huomiota myös siihen, että rangaistusasteikkoa koskevaa kansainvälistä velvoitetta ei ole. Kouluttautumisen rangaistusarvo katsottiin selvästi pienemmäksi kuin koulutuksen toimeenpanemisen rangaistusarvo.  

Suomessa on annettu kaksi tuomiota kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten. Näitä tuomiota on käsitelty edellä jaksossa 2.4.1. Mainittavaa rangaistusasteikon arvioinnissa hyödynnettävää oikeuskäytäntöä ei ole siis vielä päässyt syntymään. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 28.4.2023 vastaajan kysymyksessä olevasta rikoksesta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi 31.10.2023 kolme vastaajaa muiden rikosten ohessa kouluttautumisrikoksista tai avunannoista niihin. Vakavimmaksi arvioidusta kouluttautumisrikoksesta olisi käräjäoikeuden mukaan tullut yksin arvioituna mitata selvästi yli puolen vuoden pituinen vankeusrangaistus, noin 8 kuukautta. Itä-Suomen hovioikeus ei 1.10.2024 annetulla tuomiolla muuttanut Päijät-Hämeen käräjäoikeuden tuomiota.  

Rangaistavaa tulisi olemaan kouluttautuminen terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten. Kouluttautumisrikosta koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi sen rikoslain uuteen 34 a lukuun siirtämisen yhteydessä niin, että uuden luvun 8 §:ssä rangaistavaksi terroristisena kouluttautumisena tulee myös kouluttautuminen toisten henkilöiden tulevien rikosten tekemisen edistämistä varten (”terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten”). Tämä muutos ei sinällään vielä ole sen tyyppinen, että sen vuoksi rangaistusasteikkoa tarvitsi muuttaa esimerkiksi nykyistä laajemmaksi.  

Kouluttautumisrikoksen rangaistusasteikko on merkittävästi lievempi kuin muiden rikoslain nykyisessä 34 a luvussa rangaistavaksi säädettyjen rikosten rangaistusasteikot ovat lukuun ottamatta terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun rangaistusasteikkoa, joka on sama kuin kouluttautumisrikoksen. Valmistelurikoksen asteikkoa ehdotetaan muutettavaksi niin, että siitä rikoksesta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.  

Terroristisen kouluttautumisen rangaistusasteikon kohdalla merkityksellisiä ovat samat näkökohdat kuin edellä on todettu terrorismirikoksen valmistelun rangaistusasteikon yhteydessä, vaikka joissakin tilanteissa kouluttautumisrikos voikin olla valmistelurikosta etäämmällä terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta. Terroristinen kouluttautuminen voi edistää terrorismirikosten tekemistä tavalla, joka saattaa joissakin tilanteissa rinnastua muilla luvun rikoksilla tapahtuvaan edistämiseen. Myöskään tämä rikos ei ole välttämättä etäinen suhteessa tavoitteena olevaan terrorismirikokseen, sillä kouluttautumisella edistettävän rikoksen tekeminen voi seurata nopeastikin kouluttautumisen päättymisen jälkeen. Laajaa rangaistusasteikkoa puoltaa se, että kouluttautumisteot eri tavoin ja merkitykseltään vaihtelevasti edistävät terrorismirikosten ja terrorismirikoksen valmistelun tekemistä. Kouluttautumisrikoksella edistettävien rikosten vakavuustaso myös vaihtelee merkittävästi. Terroristinen kouluttautuminen voi erityisesti terrori-iskuksi luonnehdittavan teon tekemistä edistävänä tekona paheksuttavuudeltaan ja myös merkitykseltään rinnastua joihinkin tekoihin, jotka rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentissa säädettäisiin rangaistaviksi terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä rikoksina. Eräille sellaisille teoille on säädetty vähimmäisrangaistukseksi neljän kuukauden vankeusrangaistus. Kouluttautumisrikosta on rikoksen terrorismiin liittyvän luonteen vuoksi pidettävä lähtökohtaisesti vakavampana kuin niitä rikoksia, joille rikoslaissa on 34 a luvun ulkopuolella säädetty sama rangaistusasteikko.  

Todettujen seikkojen perusteella kouluttautumisrikokselle tulisi terrorismirikoksen valmistelun tavoin säätää rangaistusasteikko, jonka mukaan teosta ei voida tuomita sakkoa. Vähimmäisrangaistukseksi ehdotetaan neljän kuukauden vankeusrangaistusta.  

Mitä tulee terroristisen kouluttautumisen enimmäisrangaistukseen, huomioon on otettava se, että kouluttautumisrikos on jossakin määrin poikkeuksellinen ja erityislaatuinen rikos verrattuna muuhun valmistelutyyppiseen rikolliseen toimintaan. Ankarimmat enimmäisrangaistukset on aiheellista jättää vakavimmille ja paheksuttavimmille rikoslain uuden 34 a luvun rikoksille. Rikoslaissa käytettävistä enimmäisrangaistuksista neljän vuoden vankeusrangaistus soveltuisi terroristisen kouluttautumisen enimmäisrangaistukseksi.  

Todetun perusteella terroristisesta kouluttautumisesta tuomittaisiin siis vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Rangaistusasteikko kuuluisi rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä vakiintuneisiin asteikkoihin. Rikoslain 6 luvun säännökset mahdollistaisivat rangaistusasteikkoa lievemmän rangaistuksen tuomitsemisen poikkeuksellisissa tilanteissa.  

Ehdotettava kouluttautumisrikoksen rangaistusasteikko tarkoittaisi sitä, että rangaistusasteikko olisi laajempi ja ankaramman enimmäisrangaistuksen omaava kuin rikoslain nykyisen 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan on ja myös tulisi rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan olemaan eräillä terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla. Vähimmäisrangaistus olisi sama kuin useilla terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla. Rangaistusasteikon piirteitä, joiden mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä edistävällä rikoksella on laajempi ja ankaramman enimmäisrangaistuksen omaava rangaistusasteikko ja sama vähimmäisrangaistus kuin useilla terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla, on käsitelty jo edellä erityisesti terrorismirikoksen valmistelun rangaistusasteikkoa koskevan arvioinnin yhteydessä.  

Terroristisen kouluttautumisen vähimmäisrangaistus olisi sama kuin terrorismirikoksen valmistelulla, jonka tekemistä kouluttautumisrikoksella myös voitaisiin edistää. Tilanne ei siltä osin muuttuisi vähimmäisrangaistusten suhteen, koska valmistelurikoksesta ja kouluttautumisrikoksesta tulee nykyisin tuomita vähintään sakkorangaistus. Näin ollen rikosten vähimmäisrangaistus on nykyisinkin sama.  

Terroristinen värväys (rikoslain uuden 34 a luvun 9 §) 

Rikoslain 34 a luvun 4 c §:n mukaan värväyksestä terrorismirikoksen tekemiseen tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Alun perin koulutuksen antamisrikoksen tapaan värväysrikos säädettiin rangaistavaksi terroristiryhmän toiminnan edistämistä (nykyinen terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) koskevassa pykälässä, josta värväys erotettiin omaan pykälään vuonna 2008, jolloin rangaistavaksi tuli myös yhden henkilön värvääminen. Tuolloin uuteen rangaistussäännökseen siirtyi myös edistämisrikoksen rangaistusasteikko. Näin ollen se, mitä edellä on jo todettu terroristiryhmän toimintaan osallistumisen yhteydessä, pätee myös värväysrikokseen.  

Värväysrikosta vastaava rangaistusasteikko on rikoslain 34 a luvun rikoksista eräillä terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla, terroristisessa tarkoituksessa tehdyllä radiologista asetta koskevalla rikoksella, koulutuksen antamisella terrorismirikoksen tekemistä varten ja terrorismirikoksen rahoittamisella.  

Värväyksestä terrorismirikoksen tekemiseen ei ole tuomittu rangaistusta, joten rangaistusasteikon arvioinnissa hyödynnettävää oikeuskäytäntöä ei ole.  

Rangaistavaa tulisi olemaan värväys terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten. Värväysrikosta koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi sen rikoslain uuteen 34 a lukuun siirtämisen yhteydessä niin, että tekijän tulee toimia tietyn rikoksen tekemistä varten (ei arvioida laajentavan rangaistavan käyttäytymisen alaa). Lisäksi pykälän sanamuotoa muutettaisiin sen uuteen lukuun siirtämisen yhteydessä niin, että nykyistä selvemmin ilmenee se, että värväys voi kohdistua yhteen tai useampaan henkilöön ja että yhden tai useamman henkilön värväys voi koskea niin terroristiryhmään värväämistä kuin värvättävän saamista tekemään terrorismirikos tai terrorismirikoksen valmistelu. Näillä muutoksilla ei ole mainittavaa merkitystä arvioitaessa värväysrikoksen rangaistusasteikon asianmukaisuutta.  

Myös terroristisen värväyksen rangaistusasteikon on oltava jatkossakin riittävä laaja, jotta se kattaa vakavuustasoltaan erilaiset terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset. Värväysrikosta on pidettävä hyvin vakavana ja paheksuttavana rikoksena. Rangaistava värväys koskisi niin yksittäisten henkilöiden värväämistä kuin terroristiryhmään värväämistä, vakavimpiakin terrorismirikoksia voi tehdä yksittäinen henkilö. Toisaalta värväysrikos voi olla vähäinen ja etäinen tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävään terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen nähden. Myös tämän rikoksen kohdalla tulisi välttää sitä, että joudutaan rangaistusasteikosta poikkeaviin rangaistuksen määräämisratkaisuihin.  

Nykyisin värväyksellä terrorismirikoksen tekemiseen on laajempi ja ankaramman enimmäisrangaistuksen omaava rangaistusasteikko kuin useilla värväysrikoksella edistettävillä rikoksilla. Myös vähimmäisrangaistus on sama kuin useilla terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla ja lisäksi sama kuin terrorismirikoksen valmistelulla tulisi olemaan. Rangaistusasteikkojen suhteuttamista toisiinsa liittyviä kysymyksiä on jo käsitelty edellä. Oikeasuhtaisuutta terroristisen värväyksen ja sillä edistettävän terrorismirikoksen valmistelun välillä parantaisi se, että ehdotetulla tavalla terrorismirikoksen valmistelusta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. 

Arviointiin vaikuttavat seikat huomioon ottaen värväysrikoksen nykyistä rangaistusasteikkoa voidaan edelleen pitää perusteltuna.  

Terroristinen rikoksen rahoittaminen, terrorismin rahoittaminen ja kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen (rikoslain uuden 34 a luvun 10 ja 11 § sekä rikoslain 34 luvun 12 §) 

Rikoslain 34 a luvun 5 §:n 1 momentin mukaan terrorismirikoksen rahoittamisesta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi sekä 5 a §:n 1 momentin ja 5 b §:n 1 momentin mukaan terroristin rahoittamisesta ja terroristiryhmän rahoittamisesta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.  

Edellä on jo todettu, että rangaistusasteikoista ensiksi mainittu ei ole rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä vakiintunut, yleisesti käytettävä rangaistusasteikko. Vastaava rangaistusasteikko on rikoslain 34 a luvun rikoksista eräillä terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla, terroristisessa tarkoituksessa tehdyllä radiologista asetta koskevalla rikoksella, koulutuksen antamisella terrorismirikoksen tekemistä varten ja värväyksellä terrorismirikoksen tekemiseen. Sitä rangaistusasteikkoa ei myöskään ole rikoslain 34 a luvun ulkopuolisilla rikoksilla.  

Myöskään terroristin rahoittamisen ja terroristiryhmän rahoittamisen rangaistusasteikko ei ole rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä vakiintunut rangaistusasteikko. Sitä asteikkoa kuitenkin käytetään varsin runsaasti rikoslain rangaistussäännöksissä. Vankeuteen tuomitaan vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi, paitsi eräistä terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista, myös kemiallisen aseen kiellon rikkomisesta (rikoslain 11 luvun 8 §), biologisen aseen kiellon rikkomisesta (rikoslain 11 luvun 9 §), luvattomasta tiedustelutoiminnasta (rikoslain 12 luvun 9 §), törkeästä perättömästä lausumasta tuomioistuimessa (rikoslain 15 luvun 3 §), törkeästä todistusaineiston vääristelemisestä (rikoslain 15 luvun 8 §), törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä (rikoslain 17 luvun 8 a §), törkeästä parituksesta (rikoslain 20 luvun 11 §), seksuaalisesta kajoamisesta lapseen (rikoslain 20 luvun 14 §), lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (rikoslain 20 luvun 16 §), törkeästä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämisestä (rikoslain 20 luvun 20 §), törkeästä kuolemantuottamuksesta (rikoslain 21 luvun 9 §), ihmiskaupasta (rikoslain 25 luvun 3 §), ryöstöstä (rikoslain 31 luvun 1 §), törkeästä rahanpesusta (rikoslain 32 luvun 7 §) ja törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä (rikoslain 50 luvun 4 a §).  

Terrorismin rahoittamiseen liittyvistä rikoksista ei ole tuomittu rangaistusta, joten rangaistusasteikkojen arvioinnissa hyödynnettävää oikeuskäytäntöä ei ole.  

Terrorismin rahoittamiseen liittyviä rikoksia koskevaa sääntelyä ehdotetaan nyt muutettavaksi ensinnäkin niin, että rikoslain uuden 34 a luvun 10 §:ssä säädettäisiin terroristisesta rikoksen rahoittamisesta. Pykälä korvaisi nykyisen luvun 5 §:n 1 momentin terrorismirikoksen rahoittamisesta. Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin säännös tiettyjen kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettujen rikosten rahoittamisesta siirrettäisiin rikoslain 34 lukuun. Rangaistavaksi tulisi terroristisena rikoksen rahoittamisena se, että rikoksentekijä suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemistä varten.  

Rikoslain uuden 34 a luvun 11 §:ssä säädettäisiin terrorismin rahoittamisesta. Pykälässä yhdistettäisiin terroristin rahoittamista ja terroristiryhmän rahoittamista koskeva sääntely. Sääntelyyn ei pykälien yhdistämisen yhteydessä tehtäisi sisältöön vaikuttavia muutoksia. Ylipäänsä terrorismin rahoittamisrikoksia koskevilla rangaistussäännösmuutoksilla ei olisi mainittavaa merkitystä asteikkojen asianmukaisuuden arvioinnissa. 

Kun terrorismin rahoittaminen säädettiin rangaistavaksi vuonna 2002 koskien terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen mukaista rahoittamista (tietyissä kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettujen rikosten rahoittaminen), todettiin laajaa rangaistusasteikkoa tarvittavan sen vuoksi, että ehdotetun tunnusmerkistön mukainen teko voidaan toteuttaa hyvin monella eri tavalla sekä moitittavuudeltaan hyvin eriasteisilla teoilla (HE 43/2002 vp, s. 29/II). Vaikka kysymys ei ollut vielä vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanosta, puitepäätöksenkin todettiin vaikuttavan ehdotettuun enimmäisrangaistukseen. Rangaistusasteikon yläpään soveltaminen kytkettiin törkeisiin ja laajamittaisiin rahoittamistekoihin, joissa terrorismin rahoittaminen lähenee osallisuutta rikokseen.  

Kuten edellä jo terrorismirikoksen valmistelun rangaistusasteikon yhteydessä todettiin, terrorismirikoksen rahoittamisen rangaistavuus on suhteutettava siihen, kuinka vakavaa rikosta rahoitetaan (HE 89/2021 vp, s. 27 ja siinä viitatut aikaisemmat hallituksen esitykset). Terrorismirikoksen rahoittamisen rangaistusasteikko ei ole tarkoitettu sovellettavaksi kaikessa laajuudessaan kaikkien rahoitettavien terrorismirikosten kohdalla. Poikkeuksellisissa tilanteissa tietyin edellytyksin voidaan rikoslain 6 luvun säännösten nojalla alittaa rangaistusasteikko ja tuomita sakkoa silloinkin, kun sakon määrääminen ei ole asteikon mukaan mahdollista.  

Terrorismin rahoittamisen rangaistusasteikkoa ei muutettu, kun rangaistussäännökseen tehtiin vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon edellyttämiä muutoksia ja kun rangaistavuus laajeni vuoden 2015 alussa kattamaan kaikkien muidenkin rikoslain 34 a luvun mukaisten rikosten rahoittamisen kuin terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten rahoittamisen. Vuonna 2021 rikosnimike muuttui ”terrorismin rahoittamisesta” ”terrorismirikoksen rahoittamiseksi”.  

Edellä todetuilla hallitusten esitysten perustelulausumilla on merkitystä sen vuoksi, että terrorismirikoksen rahoittamisen rangaistusasteikko on laajempi ja ankaramman enimmäisrangaistuksen omaava kuin on useilla niillä rikoksilla, joita terrorismirikoksen rahoittamisella voidaan rahoittaa. Vähimmäisrangaistus on sama kuin useilla terroristisessa tarkoituksessa tehdyillä rikoksilla ja sama tai ankarampi kuin muilla rahoitettavilla rikoslain 34 a luvun mukaisilla rikoksilla. Eroa noihin muihin rikoksiin jossakin määrin vähentävät nyt ehdotettavat useat muutokset luvun rikosten rangaistusasteikkoihin. Rangaistusasteikkojen suhteuttamista toisiinsa liittyviä kysymyksiä on jo käsitelty edellä. Terrorismin rahoittamisen (vuodesta 2021 lähtien terrorismirikoksen rahoittaminen) suhdetta rahoitettavien rikosten rangaistusasteikkoihin on käsitelty, kun terrorismirikoksia on lisätty rahoitettavien rikosten joukkoon.  

Terroristiryhmän rahoittaminen tuli rangaistavaksi vuoden 2015 alussa niin, että teosta tuli rangaistusasteikon mukaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Asteikko muutettiin nykyiseksi vuonna 2021, kun terrorismin rahoittamisrikoksia koskevia rangaistussäännöksiä muutettiin ja kun säädettiin rangaistavaksi terroristin rahoittaminen. Tuolloin terroristin rahoittamiselle ja terroristiryhmän rahoittamiselle säädettiin nykyinen sama rangaistusasteikko.  

Vuoden 2021 lainsäädäntömuutosten tekemisen yhteydessä todettiin lain esitöissä (HE 135/2020 vp, s. 28−30), että kun arvioidaan terroristiryhmän rahoittamisen merkitystä terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä edistävänä tekona, kyseisen rahoittamisrikoksen ei voi yleisesti ottaen sanoa merkittävästi poikkeavan ankarammin rangaistavista terrorismirikoksista. Tuolloin todetun mukaan voidaan erityisesti kysyä sitä, poikkeavatko terrorismin rahoittaminen (nykyinen terrorismirikoksen rahoittaminen) ja terroristiryhmän rahoittaminen yleisesti ottaen rangaistusarvoltaan merkittävästi toisistaan. Terroristiryhmän rahoittamisen rangaistusasteikon tuli olla riittävän laaja, koska ne terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, joiden tekemiseksi terroristiryhmä toimii, voivat olla vakavuustasoltaan hyvinkin erilaisia. Terroristin rahoittamisen katsottiin olennaisilta osin vastaavan rangaistusarvoltaan terroristiryhmän rahoittamista. Ryhmän rahoittamista vähemmän vaarallista ei lähtökohtaisesti ole terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemiseksi toimivan yksittäisen henkilön rahoittaminen. Yleisesti ottaen kuitenkin katsottiin, että terrorismirikoksen rahoittamista voidaan lähtökohtaisesti pitää paheksuttavampana kuin terroristin rahoittamista ja terroristiryhmän rahoittamista, mikä puolsi ensiksi mainitun rikoksen korkeampaa enimmäisrangaistusta.  

Vuoden 2020 työryhmä totesi mietinnössään, että useissa terrorismirikoksia koskevissa lainvalmisteluhankkeissa oli kiinnitetty huomiota siihen, että rikoslain 34 a luvun 5 §:ssä rangaistavaksi säädetyn terrorismin rahoittamisen rangaistusasteikko (vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kahdeksan vuotta) kattaa myös kerättävien tai annettavien varojen määrän suhteen vähäiset rahoitusteot, mistä saattaa seurata tarve käyttää poikkeuksellisia rangaistuksen määräämisratkaisuja (esimerkiksi vähimmäisrangaistuksen alittaminen tai sakon tuomitseminen).  

Terroristista rikoksen rahoittamista, terroristin rahoittamista ja terroristiryhmän rahoittamista voidaan pitää lähtökohtaisesti paheksuttavina ja vakavina rikoksina ja niin, että rikoksen rahoittaminen on paheksuttavampaa ja vakavampaa kuin henkilön ja ryhmän yleisrahoittaminen. Koska rahoitettavat terroristiset rikokset vaihtelevat vakavuudeltaan, terroristisen rikoksen rahoittamisen asteikon on oltava laaja. Terrorismirikollisuuden vakava ja vaarallinen luonne huomioon ottaen ei ole ilmennyt syitä, joiden perusteella olisi aihetta muuttaa rikoksen rahoittamisen vähimmäisrangaistusta nykyistä matalammaksi. Sellainen lainsäädäntöratkaisu olisi myös hyvin poikkeuksellinen. Terroristin rahoittamisen ja terroristiryhmän rahoittamisen rangaistusasteikot ovat olleet viisi vuotta sitten arvioitavina, minkä tuloksena terroristiryhmän rahoittamisen rangaistusasteikkoa muutettiin merkittävästi ankarampiin rangaistuksiin johtavaan suuntaan. Terroristista rikoksen rahoittamista koskevat näkökohdat koskevat myös rikoslain uuden 34 a luvun 12 §:ssä rangaistavaksi säädettävää kansainvälisessä sopimuksen tarkoitetun rikoksen rahoittamista. Vaikka mainitulta rikokselta ei edellytetä terroristista tarkoitusta tai vaaraedellytystä, rahoitettavat rikokset ovat vakavia.  

Annettavien tai kerättävien varojen suuruudesta ei voida aina tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä varojen antamisen merkityksestä terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemisen ja teon rangaistavuuden kannalta. Vähäisilläkin varoilla voidaan kuitenkin ratkaisevasti edistää vakavimpien terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä. Toisaalta rikoslain 6 luvun säännökset mahdollistavat tietyin edellytyksin poikkeuksellisissa tilanteissa rangaistusasteikon alittamisen ja sakkorangaistuksen tuomitsemisen. Terroristisesta rikoksen rahoittamisesta tuomittava vankeusrangaistus olisi suhteutettava siihen rangaistukseen, joka sillä edistettävästä rikoksesta tuomittaisiin.  

Arviointiin vaikuttavat seikat huomioon ottaen terrorismiin liittyvien rahoittamisrikosten rangaistusasteikkoja voidaan pitää edelleen pitää perusteltuina.  

Terroristinen matkustaminen (rikoslain uuden 34 a luvun 12 §)  

Rikoslain 34 a luvun 5 c §:n 1 momentin mukaan matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Kyseinen rangaistusasteikko on rikoslain kokonaisuudistuksen myötä vakiintunut asteikko, joka on rikoslaissa hyvin yleisesti käytetty.  

Kun matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten säädettiin rangaistavaksi, todettiin lain esitöissä (HE 93/2016 vp, s. 26 ja 27) rangaistusasteikon tiettyä laajuutta puoltavan sen, että matkustamisrikoksen etäisyys terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen vaihtelisi tapauskohtaisesti ja että matkustamisrikoksen tarkoituksena olevat terrorismirikokset saattavat merkittävästi poiketa vahingollisuudeltaan ja vaarallisuudeltaan toisistaan koskien ennen kaikkea sitä, miten ne edistävät terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä. Tuolloin katsottiin myös, että enimmäisrangaistuksen täytyy alittaa niiden rikosten enimmäisrangaistus, joiden tekeminen voi olla matkustamisen tarkoituksena. Koska matkustamisrikoksesta ei erikseen rangaistaisi, jos matkustamisen tarkoituksena olevan rikos on edennyt yritysvaiheeseen, huomioon oli otettava myös matkustamisen tarkoituksena olevan rikoksen yrityksen vaikutus rangaistusasteikkoon. Vähimmäisrangaistuksen osalta otettiin huomioon, paitsi mahdollinen varsin etäinen suhde terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen, myös se, että eräistä matkustamisrikoksen tarkoituksena olevista rikoksista voitiin tuomita sakkoa.  

Matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten ei ole tuomittu rangaistusta, joten rangaistusasteikon arvioinnissa hyödynnettävää oikeuskäytäntöä ei ole.  

Matkustamisrikosta koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi ensinnäkin niin, että rangaistavaksi tulisi terroristisena matkustamisena se, että tekijä matkustaa toiseen valtioon tehdäkseen siellä rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen. Pykälän perustelujen mukaan matkustamisen tarkoituksena olevan rikoksen ei tarvitsisi olla yksilöity pykälän ja rikosnimikkeen tarkkuudella. Rangaistavaksi tulisi myös se, että henkilö matkustaa tehdäkseen toisessa valtiossa seuraavassa pykälässä rangaistavaksi säädettävän matkustamisrikoksen edistämisrikoksen.  

Nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna uuden säännöksen mukaan terroristisesta matkustamisesta tuomittaisiin myös se, joka tehdäkseen rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen oleskelee valtiossa, jonka kansalainen hän ei ole tai jossa hän ei pysyvästi asu. Myöskään tässä tapauksessa teon tarkoituksena olevan tulevan rikoksen ei tarvitsisi olla yksilöity pykälän ja rikosnimikkeen tarkkuudella. Sääntelyyn ehdotettavilla muutoksilla ei ole mainittavaa merkitystä arvioitaessa matkustamisrikoksen rangaistusasteikon asianmukaisuutta.  

Terroristinen matkustaminen, mukaan lukien uuden rikoksen mukainen oleskelu, ei ole välttämättä etäisessä suhteessa siihen terroristiseen rikokseen tai niihin terroristisiin rikoksiin, joiden tekemistä varten toiseen valtioon matkustetaan. Matkustamisen tarkoituksena olevat rikokset voivat poiketa vakavuudeltaan merkittävästi toisistaan. Tarkoituksena voi olla vakavia seurauksia aiheuttavan terrori-iskun tekeminen. Merkitystä on yleisesti ottaen annettava terrorismirikollisuuden vaaralliselle luonteelle, johon liittyen sakkorangaistus ei ole lähtökohtaisesti oikeasuhtainen seuraamus rikoslain 34 a luvussa rangaistaviksi säädettävistä rikoksista.  

Todettujen seikkojen perusteella matkustamisrikokselle tulisi terrorismirikoksen valmistelun ja terroristisen kouluttautumisen tavoin säätää rangaistusasteikko, jonka mukaan teosta ei voida tuomita sakkoa. Koska matkustamisteot eri tavoin ja merkitykseltään vaihtelevasti voivat edistää terroristisen rikoksen tekemistä ja koska matkustamisen tarkoituksena olevien rikosten vakavuustaso myös vaihtelee merkittävästi, matkustamisrikoksen asteikon tulisi olla nykyistä laajempi.  

Vähimmäisrangaistuksen osalta perusteltuna voidaan pitää rikoslain 2 c luvun 2 §:n 2 momentissa säädettyä vankeuden yleistä neljäntoista päivän minimiä. Mainittu vähimmäisrangaistus olisi myös siinä suhteessa johdonmukainen, että se olisi matkustamisrikoksen luonteeseen sopien pääosin matalampi kuin rikoksen tarkoituksena olevien muiden rikoslain 34 a luvun rikosten vähimmäisrangaistukset olisivat. Poikkeuksen muodostaisivat terroristisen matkustamisen edistäminen, jonka vähimmäisrangaistus olisi sama kuin terroristisella matkustamisella, ja terroristinen julkinen kehottaminen, josta voitaisiin tuomita myös sakkoa. Näiden kahden poikkeuksen ei voida katsoa aiheuttavan rangaistusten oikeasuhtaisuuden näkökulmasta mainittavaa ongelmaa, kun otetaan huomioon se, mitä edellä muiden rikosten kohdalla on jo todettu rangaistusasteikkojen suhteesta ja suhteuttamisesta toisiinsa. Rikoslain 6 luvun säännökset mahdollistaisivat sakkorangaistuksen tuomitsemisen poikkeuksellisissa tilanteissa.  

Terroristisen matkustamisen enimmäisrangaistus on pyrittävä suhteuttamaan rikoslain uuden 34 a luvun muiden rikosten enimmäisrangaistuksiin. Esimerkiksi terrorismirikoksen valmistelua (ehdotettu enimmäisrangaistus kuusi vuotta vankeutta) ja terroristista kouluttautumista (ehdotettu enimmäisrangaistus neljä vuotta vankeutta) voidaan yleisesti ottaen pitää terrorismirikosten tekemistä jossakin määrin konkreettisemmin edistävinä tekoina kuin terroristista matkustamista. Ankarimmat enimmäisrangaistukset on aiheellista jättää vakavimmille ja paheksuttavimmille rikoslain uuden 34 a luvun rikoksille. Rikoslaissa käytettävistä enimmäisrangaistuksista kolmen vuoden vankeusrangaistus soveltuisi terroristisen matkustamisen enimmäisrangaistukseksi. Matkustamisrikoksen luonteeseen sopien mainittu enimmäisrangaistus olisi pääosin matalampi kuin niiden rikoslain 34 a luvun rikosten enimmäisrangaistus olisi, joiden tekemiseksi terroristinen matkustaminen voisi tapahtua. Poikkeuksen muodostaisivat edellä jo vähimmäisrangaistuksen yhteydessä mainitut terroristisen matkustamisen edistäminen ja terroristinen julkinen kehottaminen, joiden enimmäisrangaistus olisi kahden vuoden vankeusrangaistus, sekä niiden lisäksi rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiset lievimmin rangaistavat terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset (enimmäisrangaistus kolme vuotta vankeutta). 

Todetun perusteella ehdotetaan, että terroristisesta matkustamisesta tuomitaan vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.  

Terroristisen matkustamisen edistäminen (rikoslain uuden 34 a luvun 13 §) 

Rikoslain 34 a luvun 5 d §:n 1 momentin mukaan terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistämisestä tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Rangaistusasteikko on rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä vakiintuneita, yleisesti käytössä olevia asteikoita.  

Matkustamisrikoksen edistäminen säädettiin rangaistavaksi terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Rangaistusasteikon osalta otettiin tuolloin (HE 30/2018 vp, s. 48 ja 49) huomioon ensinnäkin edistettävän rikoksen enimmäisrangaistus kaksi vuotta vankeutta, jonka alle edistämisrikoksen enimmäisrangaistuksen oli johdonmukaisuussyistä jäätävä. 

Huomioon otettiin edistämisrikoksen säätämisen yhteydessä myös terrorismirikosdirektiivin 15 artiklan 1 kohta, jonka mukaan 10 artiklassakin tarkoitetusta rikoksesta eli edistämisrikoksesta on säädettävä tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat rangaistukset, joista voi seurata rikoksentekijän luovuttaminen. Sen kannalta tärkeä merkitys on säädetyllä vähintään yhden vuoden enimmäisvankeusrangaistuksella. Suomessa yleisimmin käytetyistä rangaistusasteikoista parhaiten perusteltavissa olevaksi katsottiin sellainen rangaistusasteikko, jonka mukaan matkustamisrikoksen edistämisrikoksesta voidaan määrätä sakkoa tai enintään yhden vuoden vankeusrangaistus. 

Matkustamisrikoksen edistämisestä ei ole tuomittu rangaistusta, joten rangaistusasteikon arvioinnissa hyödynnettävää oikeuskäytäntöä ei ole.  

Terroristisen matkustamisen edistämistä koskevaa sääntelyä ei ehdoteta muutettavaksi rangaistavan käyttäytymisen osalta. Rangaistavaksi ei tulisi sellaisen uuden matkustamisrikoksen edistäminen, jossa rikoksentekijä oleskelee valtiossa, jonka kansalainen hän ei ole tai jossa hän ei pysyvästi asu, tehdäkseen siellä rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen.  

Terroristisen matkustamisen edistämisen rangaistavuus on kytköksissä siihen, kuinka vakavana ja paheksuttavana rikoksena matkustamisrikosta pidetään. Edellä todetun mukaisesti matkustamisrikoksen rangaistusasteikkoa muutettaisiin ankarampiin rangaistuksiin johtavaan suuntaan niin, että matkustamisrikoksesta tuomittaisiin vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Nykyistä laajempi edistämisrikoksen asteikko mahdollistaisi paremmin edistettävän matkustamisrikoksen eri vakavuustasojen huomion ottamisen. Merkitystä on yleisesti ottaen annettava myös terrorismirikollisuuden vaaralliselle luonteelle, johon liittyen sakkorangaistus ei ole lähtökohtaisesti oikeasuhtainen seuraamus rikoslain 34 a luvussa rangaistaviksi säädettävistä rikoksista.  

Mainitut seikat huomioon ottaen ehdotetaan, että terroristisen matkustamisen edistämisestä tuomitaan vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Sakko ei näin ollen enää kuuluisi kyseisenkään rikoksen rangaistusasteikkoon. Rangaistusasteikko olisi poikkeuksellinen, mutta useat rikoslain 34 a luvun rangaistusasteikot eivät ole nykyisin eivätkä tulisi myöskään rikoslain uudessa 34 a luvussa olemaan rikoslaissa tyypillisesti käytettäviä.  

Terroristinen julkinen kehottaminen (rikoslain uuden 34 a luvun 14 §) 

Rikoslain 34 a luvun 5 e §:n 1 momentin mukaan terrorismirikoksiin liittyvästä julkisesta kehottamisesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Kyseinen rangaistusasteikko on rikoslain kokonaisuudistuksen myötä vakiintunut asteikko, joka on rikoslaissa yleisesti käytetty. 

Terrorismirikoksiin liittyvän julkisen kehottamisen rangaistusasteikkoa harkittiin sen erilliseen pykälään siirtämisen yhteydessä (HE 89/2021 vp, s. 25 ja 26). Tuolloin todettiin, että on pyrittävä siihen, että mainitun rikoksen sekä rikoslain 17 luvun 1 §:n 1 momentissa (julkinen kehottaminen rikokseen; sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta) ja 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa (terroristisessa tarkoituksessa tehty julkinen kehottaminen rikokseen; vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta) rangaistaviksi säädettyjen rikosten rangaistusasteikot muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden. Mainituissa lainkohdissa rangaistaviksi säädettyjen kehottamisrikosten rangaistavuus edellyttää, että julkisesta kehottamisesta aiheutuu kehotuksen kohteena olevan rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisen konkreettinen vaara. Tällaista vaaraa ei edellytä terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen. Se on siis lähtökohtaisesti muita julkisen kehottamisen rikoksia etäämpänä kehotettavan rikoksen toteutumisesta.  

Kun samalla toisaalta otettiin huomioon se, että terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen koskisi värväytymistä terroristiryhmään ja terrorismirikosten tekemistä, mikä korostaisi uuden kehottamisrikoksen paheksuttavuutta suhteessa muihin julkisen kehottamisen rikoksiin, päädyttiin nykyiseen rangaistusasteikkoon.  

Terrorismirikoksiin liittyvästä julkisesta kehottamisesta ei ole tuomittu rangaistusta, joten rangaistusasteikon arvioinnissa hyödynnettävää oikeuskäytäntöä ei ole.  

Terroristista julkista kehottamista koskevaa sääntelyä ei ehdoteta muutettavaksi rangaistavan käyttäytymisen osalta. Terrorismirikoksiin liittyvän julkisen kehottamisen rangaistusasteikko on arvioitu varsin äskettäin eli vuonna 2021. Ei ole ilmennyt oikeuskäytäntöön liittyviä tai muita syitä asteikon muuttamiseen.  

Sanallisten ilmaisujen rangaistavuutta ja rangaistusasteikkoja arvioitaessa on otettava huomioon myös sananvapaus, joka turvataan perustuslain 12 §:n 1 momentissa sekä lukuisissa kansainvälisissä velvoitteissa, muiden ohessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kohdassa. Kun vuonna 2013 muutettiin muun ohessa yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä ja kunnianloukkausta koskevaa sääntelyä ja säädettiin uutena rikoksena rangaistavaksi vainoaminen, eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi (PeVL 16/2013 vp, s. 3), että lähtökohtaisesti vankeusrangaistus voi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen mukaan tulla kysymykseen ilmaisuvapausrikoksissa vain poikkeuksellisesti. Tämä voi perustuslakivaliokunnan mukaan tulla kysymykseen erityisesti, kun toisen henkilön perusoikeuksia on vakavasti loukattu, kuten esimerkiksi vihapuheen ja väkivaltaan yllyttämisen tapauksissa. Perustuslakivaliokunta nosti esiin ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytäntöön liittyvän mahdollisuuden, että vankeusuhka voi olla ilmaisuvapausrikoksissa hyväksyttävä jonkin muun, vakavaan perusoikeusloukkaukseen liittyvän syyn nojalla. Näistä perustuslakivaliokunnan kannanotoista voi katsoa seuraavan, paitsi rajoitukset vankeusrangaistuksen käytölle, myös sen, että enimmäisrangaistus ei ilmaisuvapausrikoksissa voi nousta kovin korkeaksi.  

Mainitut seikat huomioon ottaen ehdotetaan kehottamisrikoksen rangaistusasteikon säilyttämistä entisellään. Näin ollen terroristisesta julkisesta kehottamisesta tuomittaisiin sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.  

4.1.2.1  Pakkokeinolain 10 luku

Telekuuntelu, tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta ja peitetoiminta  

Pakkokeinolain 10 luvun 3 §:n 2 momentin 11 kohdan mukaan telekuuntelun perusterikoksia ovat rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2–8 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu, terroristiryhmän johtaminen, terroristiryhmän toiminnan edistäminen, koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten, kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta, värväys terrorismirikoksen tekemiseen, terrorismirikoksen rahoittaminen, terroristin rahoittaminen, terroristiryhmän rahoittaminen ja matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta. 

Aikaisemmin todetun mukaisesti telekuuntelua koskevaa pakkokeinolain 10 luvun 3 §:n 2 momentin 11 kohtaa on vuonna 2023 muutettu virheellisesti niin, että siinä on väärä rikosnimike ”terroristiryhmän toiminnan edistäminen”, vaikka nimikkeen pitäisi olla ”terroristiryhmän toimintaan osallistuminen”, ja niin, että kohdasta puuttuu siihen jo aikaisemmin lisätty terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen edellytyksin, että teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta. Nyt nämä virheet korjattaisiin. 

Telekuuntelua koskevaa pakkokeinolain 10 luvun 3 §:n 2 momentin 10 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi niin, että siihen kohtaan lisätään telekuuntelun perusterikokseksi kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen, ja 11 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi niin, että sen kohdan mukaan telekuuntelun perusterikoksiksi tulevat terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos, terrorismirikoksen valmistelu, terroristiryhmän johtaminen, terroristiryhmän toimintaan osallistuminen, terroristinen koulutuksen antaminen, terroristinen kouluttautuminen, terroristinen värväys, terroristinen rikoksen rahoittaminen, terrorismin rahoittaminen, terroristinen matkustaminen ja terroristisen matkustaminen edistäminen sekä, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta, terroristinen julkinen kehottaminen. Perusterikoksiksi tulisivat näin ollen kaikki terroristiset rikokset, viimeksi mainittu kuitenkin vankeusrangaistusta koskevalla edellytyksellä.  

Kuten muitakin salaisia pakkokeinoja sekä myös poliisilain 5 luvun salaisia tiedonhankintakeinoja koskien muutokset liittyisivät pitkälti rikosnimikkeiden muuttumiseen rikoslain uudessa 34 a luvussa. Pakkokeinolain 10 luvun 3 §:n 2 momentin 10 kohdan muuttaminen perustuisi siihen, että rikoslain nykyisen 5 §:n mukaisia rikoksia (terrorismirikoksen rahoittaminen) vastaisivat rikoslain 34 luvun 12 §:ssä tarkoitettu kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen ja rikoslain uuden 34 a luvun 10 §:ssä tarkoitettu terroristinen rikoksen rahoittaminen.  

Telekuuntelun perusterikosten osalta tehtäisiin eräitä laajennuksia nykysääntelyyn verrattuna. Ensinnäkin telekuuntelun piiriin tulisivat kaikki terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, mukaan lukien rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa rangaistavaksi säädettävät sellaiset rikokset. Kohdan mukaisista rikoksista tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi. Kun kohdan mukaiset rikokset aikanaan rajattiin telekuuntelun ulkopuolelle, ratkaisua puollettiin johdonmukaisuussyillä ja telekuuntelun rajaamisella vain törkeisiin rikoksiin (HE 188/2002 vp, s. 66). Tuolloin telekuunteluun oikeuttaviksi säädettiin vain ne terrorismirikokset, joista säädetty enimmäisrangaistus oli vähintään neljä vuotta vankeutta. Sittemmin telekuuntelun käyttömahdollisuus on laajennettu myös terrorismirikoksiin, joiden enimmäisrangaistus on matalampi. Huomioon on näiltä osin otettava myös terrorismirikollisuuden erittäin vaarallinen luonne ja siitä johtuva rikosten merkittävä selvittämisintressi.  

Telekuuntelu tulisi kattamaan myös uudet terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset eli terroristisessa tarkoituksessa tehdyn törkeän vapaudenriiston, terroristisessa tarkoituksessa tehdyn törkeän raiskauksen, terroristisessa tarkoituksessa tehdyn törkeän ryöstön ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyn törkeän lapsenraiskauksen. Sama laajennus koskisi muitakin salaisia pakkokeinoja.  

Terroristisen kouluttautumisen ja terroristisen matkustamisen kohdalla ei enää edellytettäisi sitä, että teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta. Tämä johtuisi siitä, että mainittujen rikosten rangaistusasteikkojen mukaan teosta ei voitaisi enää tuomita sakkoa.  

Rikoslain 34 a luvun 5 d §:ssä rangaistavaksi säädetty terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistäminen ei ole telekuuntelun perusterikos. Tätä perusteltiin rikoksen rangaistavaksi säätämisen yhteydessä (HE 30/2018 vp, s. 70) sillä, että rikos olisi enimmäisrangaistuksensa (yksi vuosi vankeutta) perusteella selvästi lievin rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyistä terrorismirikoksista. Edistämisrikoksen lisäämistä telekuuntelun perusterikokseksi ei katsottu perustelluksi edes sillä lisäedellytyksellä, että teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta. Tämä liittyi siihen, että edistämisrikoksen rangaistusasteikon mukaisista rikoksista vain harvoin tuomitaan vankeutta.  

Matkustamisrikoksen edistämisrikoksen osalta tilanne muuttuisi, kun enimmäisrangaistukseksi säädettäisiin kaksi vuotta vankeutta. Kyseisen enimmäisrangaistuksen omaavia rikoslain 34 a luvun rikoksia on jo säädetty telekuuntelun perusterikoksiksi (matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten ja terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen) edellytyksin, että teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta. Mainittua edellytystä ei tarvittaisi terroristisen matkustamisen edistämisen kohdalla, koska siitä rikoksesta ei rangaistusasteikon mukaan voitaisi tuomita sakkoa.  

Telekuuntelua koskevat perusterikoksiin liittyvät muutokset tulisivat koskemaan myös pakkokeinolain 10 luvun 4 §:n 1 momentin mukaisesti tietojen hankkimista telekuuntelun sijasta ja 27 §:n 2 momentin mukaisesti peitetoimintaa. Viimeksi mainitun pykälän 3 momentin mukaan peitetoiminta tietoverkossa tulisi mahdolliseksi rikoslain 34 luvun 12 §:ssä tarkoitetun kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamisen kohdalla ja kaikkien rikoslain uuden 34 a luvun rikosten kohdalla, koska mainitun keinon käytön edellytyksenä on se, että rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.  

Televalvonta, sijaintitietojen hankkiminen ja tukiasematietojen hankkiminen  

Pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan televalvonnan perusterikos on rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Tämä rajaus tarkoittaa sitä, että televalvonnan piiriin eivät kuulu rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, joiden enimmäisrangaistus on kolme vuotta vankeutta. Momentin 6 kohdassa mainitaan erikseen televalvonnan perusterikoksina terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu, kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten, matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten, terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistäminen ja terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen. Näiden erikseen mainittujen rikosten enimmäisrangaistus on neljän vuoden vankeusrangaistusta matalampi.  

Televalvontaa koskevaa pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että 6 kohdassa todetaan televalvonnan perusterikoksiksi rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, terroristinen matkustaminen, terroristisen matkustamisen edistäminen ja terroristinen julkinen kehottaminen.  

Lievimmän rangaistusasteikon omaavien terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten osalta voidaan viitata siihen, mitä edellä on jo todettu telekuuntelun yhteydessä. Erityisesti on huomattava se, että jo nykyisin televalvonnan piiriin kuuluu pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n 2 momentin 6 kohdan perusteella useita sellaisia rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädettyjä rikoksia, joiden enimmäisrangaistus on matalampi kuin rikoslain sen luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten rangaistusasteikon mukainen enimmäisrangaistus.  

Pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n 2 momentin 6 kohdassa ei olisi tarpeen mainita terrorismirikoksen valmistelua ja terroristista kouluttautumista, koska niiden enimmäisrangaistuksiksi ehdotetaan kuuden vuoden ja neljän vuoden vankeusrangaistuksia.  

Televalvontaa koskevat perusterikoksiin liittyvät muutokset tulisivat koskemaan myös pakkokeinolain 10 luvun 8 §:n mukaisesti sijaintitietojen hankkimista epäillyn tavoittamiseksi ja 10 §:n 2 momentin mukaisesti tukiasematietojen hankkimista.  

Televalvonta teleosoitteen tai telepäätelaitteen haltijan suostumuksella 

Pakkokeinolain 10 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan televalvontaa teleosoitteen tai telepäätelaitteen haltijan suostumuksella voidaan käyttää, kun on syytä epäillä rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Rikoslain 34 a luvun rikoksista terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistämisen enimmäisrangaistus on yhden vuoden vankeusrangaistus, minkä takia kyseinen rikos mainitaan erikseen momentin 5 kohdassa.  

Terroristisen matkustamisen edistämisen enimmäisrangaistukseksi ehdotetaan kahden vuoden vankeusrangaistusta, minkä vuoksi sitä ei ole tarpeen erikseen mainita pakkokeinolain 10 luvun 7 §:n 1 momentin 5 kohdassa. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siihen kohtaan siirretään 6 kohdassa oleva seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö ja 6 kohta poistetaan.  

Suunnitelmallinen tarkkailu  

Pakkokeinolain 10 luvun 12 §:n 3 momentin mukaan suunnitelmallista tarkkailua voidaan käyttää, jos kysymyksessä on rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta, taikka varkaus, kätkemisrikos tai terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistäminen.  

Terroristisen matkustamisen edistämisen enimmäisrangaistukseksi ehdotetaan kahden vuoden vankeusrangaistusta. Sen vuoksi pakkokeinolain 10 luvun 12 §:n 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä ei mainita matkustamisrikoksen edistämisrikosta.  

Peitelty tiedonhankinta  

Pakkokeinolain 10 luvun 14 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan peitellyn tiedonhankinnan perusterikos on rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Tämä rajaus tarkoittaa sitä, että peitellyn tiedonhankinnan piiriin eivät kuulu rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, joiden enimmäisrangaistus on kolme vuotta vankeutta. Momentin 4 kohdassa mainitaan erikseen peitellyn tiedonhankinnan perusterikoksina terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu sekä kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten ja matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta. Näiden erikseen mainittujen rikosten enimmäisrangaistus on neljän vuoden vankeusrangaistusta matalampi.  

Aikaisemmin todetun mukaisesti peiteltyä tiedonhankintaa koskevaa pakkokeinolain 10 luvun 14 §:n 2 momentin 4 kohtaa on vuonna 2023 muutettu virheellisesti niin, että kohdasta puuttuu siihen jo aikaisemmin lisätty terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen edellytyksin, että teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta. Nyt tämä virhe korjattaisiin.  

Pakkokeinolain 10 luvun 14 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että 4 kohdan mukaan peitellyn tiedonhankinnan perusterikoksiksi tulevat rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, terroristinen matkustaminen ja terroristisen matkustamisen edistäminen sekä, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta, terroristinen julkinen kehottaminen.  

Rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen ja terroristisen matkustamisen edistämisen osalta voidaan viitata siihen, mitä niistä rikoksista on jo edellä todettu. Rangaistusasteikkomuutoksen vuoksi kohdassa ei tarvitsisi erikseen mainita terroristista kouluttautumista. Terroristisen matkustamisen kohdalla ja terroristisen matkustamisen edistämisen kohdalla ei tarvitsisi mainita vankeusrangaistusta koskevaa edellytystä, koska ehdotettujen rangaistusasteikoiden mukaan niistä tuomittaisiin vain vankeutta.  

Peiteltyä tiedonhankintaa tietoverkossa koskevaa pakkokeinolain 10 luvun 14 §:n 4 momenttia ei ehdoteta muutettavaksi. Momentin mukaan sellaista peiteltyä tiedonhankintaa saadaan käyttää, jos epäiltyä on syytä epäillä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Rikoslain 34 luvun 12 §:n mukainen kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen ja rikoslain uuden 34 a luvun mukaan kaikki terroristiset rikokset täyttäisivät sen enimmäisrangaistusvaatimuksen.  

Tekninen kuuntelu, tekninen katselu, tekninen seuranta ja tekninen laitetarkkailu  

Pakkokeinolain 10 luvun 16 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan teknisen kuuntelun käytön perusterikos on rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Tämä rajaus tarkoittaa sitä, että teknisen kuunteluun piiriin eivät kuulu rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, joiden enimmäisrangaistus on kolme vuotta vankeutta. Momentin 3 kohdassa mainitaan erikseen teknisen kuuntelun perusterikoksina terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu sekä kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten, matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten, ja terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta. Näiden erikseen mainittujen rikosten enimmäisrangaistus on neljän vuoden vankeusrangaistusta matalampi.  

Pakkokeinolain 10 luvun 16 §:n 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että 3 kohdan mukaan teknisen kuuntelun perusterikoksiksi tulevat rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, terroristinen matkustaminen ja terroristisen matkustamisen edistäminen sekä, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta, terroristinen julkinen kehottaminen.  

Rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen ja terroristisen matkustamisen edistämisen osalta voidaan viitata siihen, mitä niistä rikoksista on jo edellä todettu. Rangaistusasteikkomuutoksen vuoksi kohdassa ei tarvitsisi erikseen mainita terroristista kouluttautumista. Terroristisen matkustamisen ja terroristisen matkustamisen edistämisen kohdalla ei tarvitsisi mainita vankeusrangaistusta koskevaa edellytystä, koska ehdotettujen rangaistusasteikoiden mukaan niistä tuomittaisiin vain vankeutta. 

Teknistä kuuntelua koskevat perusterikoksiin liittyvät muutokset tulisivat koskemaan myös pakkokeinolain 10 luvun 19 §:n 3 momentin mukaisesti teknistä katselua, kun kyseessä on rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetun kotirauhan suojaaman paikan tai rikoksen johdosta vapautensa menettäneen tekninen katselu, 21 §:n 3 momentin mukaisesti henkilön teknistä seurantaa ja 23 §:n 3 momentin mukaisesti teknistä laitetarkkailua. 

Jos tekninen katselu ei kohdistu pakkokeinolain 10 luvun 19 §:n 3 momentissa mainittuun paikkaan tai henkilöön, perusterikokselta edellytetään, että siitä säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta. Tämän vaatimuksen täyttäisivät rikoslain 34 luvun 12 §:n mukainen kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen ja kaikki rikoslain uuteen 34 a lukuun sisällytettävät terroristiset rikokset. Sama koskee pakkokeinolain 10 luvun 21 §:n 2 momentin mukaan muuta teknistä seurantaa kuin henkilön teknistä seurantaa.  

Asuntokuuntelu  

Pakkokeinolain 10 luvun 17 §:n 9 kohdan mukaan asuntokuuntelun käytön perusterikoksia ovat rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2−8 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu, terroristiryhmän johtaminen, terroristiryhmän toimintaan osallistuminen, koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten, värväys terrorismirikoksen tekemiseen, terrorismirikoksen rahoittaminen, terroristin rahoittaminen ja terroristiryhmän rahoittaminen.  

Pakkokeinolain 10 luvun 17 §:n 8 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi niin, että siihen kohtaan lisätään asuntokuuntelun perusterikokseksi kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen, ja 9 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi niin, että sen kohdan mukaan asuntokuuntelun perusterikoksia ovat rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 2−9 kohdassa taikka 2 tai 3 momentissa tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos, terrorismirikoksen valmistelu, terroristiryhmän johtaminen, terroristiryhmän toimintaan osallistuminen, terroristinen koulutuksen antaminen, terroristinen värväys, terroristinen rikoksen rahoittaminen ja terrorismin rahoittaminen.  

Asuntokuuntelu on voimakkaasti kohdehenkilöiden perusoikeuksiin puuttuva toimenpide, minkä vuoksi sen käyttö on rajoitettu koskemaan hyvin vakavia rikoksia. Tämän vuoksi kohtaa ei ehdoteta muutettavaksi niin, että sen soveltamisalaan tulisivat rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, joiden enimmäisrangaistus on kolmen vuoden vankeusrangaistus. Rikoslain nykyisen 34 a luvun 5 §:n mukaisia rikoksia (terrorismirikoksen rahoittaminen) vastaisivat rikoslain 34 luvun 12 §:ssä tarkoitettu kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen ja rikoslain uuden 34 a luvun 10 §:ssä tarkoitettu terroristinen rikoksen rahoittaminen, joista ensiksi mainitunkin enimmäisrangaistus olisi kahdeksan vuoden vankeusrangaistus.  

Teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, valeosto ja valvottu läpilasku  

Pakkokeinolain 10 luvun 25 §:n 1 momentin mukaan teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimisen edellytyksenä on se, että on syyte epäillä rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta. Saman luvun 34 §:n 2 momentin mukaan valeoston käytön perusterikokselta edellytetään, että siitä säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Rikoslain 34 luvun 12 §:ssä tarkoitettu kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen ja rikoslain uuden 34 a luvun kaikki rikokset täyttäisivät näiden momenttien perusterikokselle asettamat enimmäisrangaistusvaatimukset.  

Pakkokeinolain 10 luvun 41 §:n 2 momentin mukaan valvotun läpilaskun edellytyksenä on se, että on syytä epäillä rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Kyseisen momentin mukaisesta enimmäisrangaistusvaatimuksesta ei ole säädetty sen enempää terrorismirikoksia kuin mitään muitakaan rikoksia koskevia poikkeuksia. Sellaisia ei tässäkään ehdoteta.  

4.1.2.2  Poliisilain 5 luku

Poliisilain 5 luvun mukaan pakkokeinolain 10 luvun salaisia pakkokeinoja vastaavia keinoja voidaan käyttää tiedonhankintakeinoina rikoksen estämisessä sen mukaisesti kuin kutakin keinoa koskevassa pykälässä säädetään. Lisäksi poliisilain 5 luvun 3 §:ssä säädetään kyseisten keinojen käyttämisestä rikoksen paljastamisessa.  

Salainen tiedonhankinta rikoksen paljastamiseksi  

Poliisilain 5 luvun 3 §:n 7−19 kohdan mukaan kyseisessä luvussa säädettyjä keinoja saadaan käyttää seuraavien rikosten paljastamisessa: rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2–8 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu, terroristiryhmän johtaminen, terroristiryhmän toimintaan osallistuminen, koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten, kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta, värväys terrorismirikoksen tekemiseen, terrorismirikoksen rahoittaminen, terroristin rahoittaminen, terroristiryhmän rahoittaminen, matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta, ja terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta. 

Poliisilain 5 luvun 3 §:n mainituissa kohdissa oleva rikosluettelo on sama kuin telekuuntelua koskevan pakkokeinolain 10 luvun 3 §:n 2 momentin 11 kohdan rikosten piiri lukuun ottamatta sitä, että poliisilain 5 luvun 3 §:n 19 kohdassa mainitaan myös terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen edellytyksin, että teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta. Pakkokeinolain 10 luvun 3 §:n 2 momentin 11 kohdasta kyseinen rikos on tullut aikaisemmin todetun mukaisesti virheellisesti poistetuksi pakkokeinolain viimeisen laajemman muuttamisen yhteydessä. Poliisilain 5 luvun 3 §:n 7−19 kohdan mukainen rikoslistaus on sama kuin sen luvun telekuuntelua koskevan 5 §:n 2 momentin 7−19 kohdassa oleva rikoslistaus. Kysymyksessä olevien lainkohtien osalta on aihetta edelleen pyrkiä yhdenmukaiseen sääntelyyn.  

Poliisilain 5 luvun 3 §:ää ehdotetaan muutettavaksi niin, että sen 7−20 kohdissa mainitaan seuraavat rikokset: kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen, terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos, terrorismirikoksen valmistelu, terroristiryhmän johtaminen, terroristiryhmän toimintaan osallistuminen, terroristinen koulutuksen antaminen, terroristinen kouluttautuminen, terroristinen värväys, terroristinen rikoksen rahoittaminen, terrorismin rahoittaminen, terroristinen matkustaminen ja terroristisen matkustamisen edistäminen sekä terroristinen julkinen kehottaminen, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta. Pykälä tulisi kattamaan kaikki terroristiset rikokset, viimeksi mainitun kuitenkin vankeusrangaistusta koskevalla edellytyksellä.  

Poliisilain 5 luvun 3 §:n muuttaminen niin, että sen 7 kohdassa mainittaisiin kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen, perustuisi siihen, että rikoslain nykyisen 5 §:n mukaisia rikoksia (terrorismirikoksen rahoittaminen) vastaisivat rikoslain 34 luvun 12 §:ssä tarkoitettu kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen ja rikoslain uuden 34 a luvun 10 §:ssä tarkoitettu terroristinen rikoksen rahoittaminen.  

Tässäkin tapauksessa perusterikosten kohdalla tehtäisiin eräitä laajennuksia nykysääntelyyn verrattuna. Ensinnäkin kaikkia luvussa säädettyjä salaisia tiedonhankintakeinoja voitaisiin jatkossa käyttää kaikkien terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten paljastamiseen, mukaan lukien uudet terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset (terroristisessa tarkoituksessa tehty törkeä vapaudenriisto, terroristisessa tarkoituksessa tehty törkeä raiskaus, terroristisessa tarkoituksessa tehty törkeä ryöstö ja terroristisessa tarkoituksessa tehty törkeä lapsenraiskaus). Laajennus uusiin terroristisessa tarkoituksessa tehtyihin tekoihin koskisi myös poliisilain 5 luvun mukaisia salaisia tiedonhankintakeinoja. Perusteluina rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittavien terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten osalta voidaan viitata siihen, mitä edellä on jo todettu telekuuntelua koskevan pakkokeinolain 10 luvun 3 §:n 2 momentin 11 kohdan yhteydessä. Terroristisen kouluttautumisen ja terroristisen matkustamisen kohdalla ei enää vaadittaisi sitä, että teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta. Perusterikosten luetteloon lisättäisiin terroristisen matkustamisen edistäminen. 

Telekuuntelu, tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta ja peitetoiminta  

Poliisilain 5 luvun 5 §:n 2 momentissa säädetään telekuuntelun käytön perusterikoksista koskien rikoksen estämistä. Momentin 7−19 kohdan rikoslistaus vastaa rikoksen paljastamista koskevan poliisilain 5 luvun 3 §:n rikoslistausta. Poliisilain 5 luvun 5 §:n 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi samat kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamista koskevat ja terroristisia rikoksia koskevat muutokset kuin luvun 3 §:ään.  

Telekuuntelua koskevat perusterikoksiin liittyvät muutokset tulisivat koskemaan myös poliisilain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti tietojen hankkimista telekuuntelun sijasta. Poliisilain 5 luvun 28 §:n 2 momentin mukaan peitetoiminnan perusterikoksia ovat pakkokeinolain 10 luvun telekuuntelua koskevan 3 §:n mukaiset rikokset, joten viimeksi mainitun pykälän 2 momenttiin tehtävät muutokset heijastuvat myös mahdollisuuksiin käyttää peitetoimintaa rikoksen estämisessä. Poliisilain 5 luvun 28 §:n 3 momentin mukaan peitetoiminta tietoverkossa tulisi mahdolliseksi kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamisen kohdalla ja kaikkien rikoslain uuden 34 a luvun rikosten kohdalla, koska mainitun keinon käytön edellytyksenä on se, että rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.  

Televalvonta ja tukiasematietojen hankkiminen  

Poliisilain 5 luvun 8 §:n 2 momentissa säädetään rikoslain 34 a luvun rikoksia koskien televalvonnan perusterikoksista pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n 2 momenttia vastaavasti. Poliisilain 5 luvun 8 §:n 2 momentin 6 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi samat muutokset kuin pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n 2 momentin 6 kohtaan. Muutetun poliisilain 5 luvun 8 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan televalvonnan perusterikoksia olisivat rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, terroristinen matkustaminen, terroristisen matkustamisen edistäminen ja terroristinen julkinen kehottaminen.  

Televalvontaa koskevat muutokset tulisivat koskemaan poliisilain 5 luvun 11 §:n 2 momentin mukaisesti myös tukiasematietojen hankkimista. 

Televalvonta teleosoitteen tai telepäätelaitteen haltijan suostumuksella  

Poliisilain 5 luvun 9 §:ää ehdotetaan muutettavaksi samalla tavalla kuin pakkokeinolain 10 luvun 7 §:n 1 momenttia. Poliisilain 5 luvun 9 §:n 5 kohtaa muutettaisiin niin, että siitä poistetaan terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistäminen ja kohtaan siirretään 6 kohdassa oleva seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö. Kohta 6 poistettaisiin.  

Muutos liittyisi siihen, että terroristisen matkustamisen edistämisen enimmäisrangaistukseksi säädettäisiin kahden vuoden vankeusrangaistus. Näin ollen se tulisi kyseisen televalvonnan perusterikokseksi poliisilain 5 luvun 9 §:n 1 kohdan mukaan, jonka mukaisesti perusterikos on rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.  

Suunnitelmallinen tarkkailu  

Poliisilain 5 luvun 13 §:n 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi samalla tavalla kuin pakkokeinolain 10 luvun 12 §:n 3 momenttia. Poliisilain 5 luvun 13 §:n 3 momenttia muutettaisiin niin, että siitä poistetaan terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistäminen.  

Tämäkin muutos liittyisi siihen, että terroristisen matkustamisen edistämisen enimmäisrangaistukseksi säädettäisiin kahden vuoden vankeusrangaistus. Näin ollen se tulisi suunnitelmallisen tarkkailun perusterikokseksi poliisilain 5 luvun 13 §:n 3 momentin mukaan ilman erillisistä mainintaa, koska momentin mukaan suunnitelmallisen tarkkailun perusterikos on rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. 

Peitelty tiedonhankinta 

Poliisilain 5 luvun 15 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi samalla tavalla kuin pakkokeinolain 10 luvun 14 §:n 2 momenttia. Poliisilain 5 luvun 15 §:n 2 momenttia muutettaisiin niin, että sen 4 kohdan mukaan peitellyn tiedonhankinnan perusterikoksia olisivat rikoslain 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, terroristinen matkustaminen ja terroristisen matkustamisen edistäminen sekä, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta, terroristinen julkinen kehottaminen. Vankeusrangaistusta koskeva edellytys liittyisi vain viimeksi mainittuun rikokseen.  

Peiteltyä tiedonhankintaa tietoverkossa koskevaa poliisilain 5 luvun 15 §:n 4 momenttia ei ehdoteta muutettavaksi. Momentin mukaan sellaista peiteltyä tiedonhankintaa saadaan käyttää rikoksen estämisessä, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Rikoslain 34 luvun 12 §:n mukainen kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen ja rikoslain uuden 34 a luvun mukaan kaikki terroristiset rikokset täyttäisivät sen enimmäisrangaistusvaatimuksen. 

Tekninen kuuntelu, tekninen katselu, tekninen seuranta ja tekninen laitetarkkailu  

Poliisilain 5 luvun 17 §:n 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi samalla tavalla kuin pakkokeinolain 10 luvun 16 §:n 3 momenttia. Poliisilain 5 luvun 17 §:n 4 momenttia muutettaisiin niin, että sen mukaan teknisen kuuntelun perusterikoksia olisivat rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, terroristinen matkustaminen ja terroristisen matkustamisen edistäminen sekä, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta, terroristinen julkinen kehottaminen. Vankeusrangaistusta koskeva edellytys liittyisi vain viimeksi mainittuun rikokseen. 

Teknistä kuuntelua koskevat perusterikoksiin liittyvät muutokset tulisivat koskemaan myös poliisilain 5 luvun 19 §:n 4 momentin mukaisesti teknistä katselua, kun kyseessä on rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetun kotirauhan suojaaman paikan tai rikoksen johdosta vapautensa menettäneen tekninen katselu, 21 §:n 3 momentin mukaisesti henkilön teknistä seurantaa ja 23 §:n 3 momentin mukaisesti teknistä laitetarkkailua.  

Jos tekninen katselu ei kohdistu poliisilain 5 luvun 19 §:n 4 momentissa mainittuun paikkaan tai henkilöön, perusterikokselta edellytetään, että siitä säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta. Tämän vaatimuksen täyttäisivät rikoslain 34 luvun 12 §:n mukainen kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen ja kaikki rikoslain uuteen 34 a lukuun sisällytettävät terroristiset rikokset. Sama koskee poliisilain 5 luvun 21 §:n 2 momentin mukaan muuta teknistä seurantaa kuin henkilön teknistä seurantaa.  

Teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, valeosto ja valvottu läpilasku  

Poliisilain 5 luvun 25 §:n 1 momentin mukaan teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimisen edellytyksenä on se, että kysymys on rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta. Saman luvun 35 §:n 2 momentin mukaan valeoston käytön perusterikokselta edellytetään, että siitä säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Rikoslain 34 luvun 12 §:ssä tarkoitettu kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen ja rikoslain uuden 34 a luvun kaikki rikokset täyttäisivät näiden momenttien perusterikokselle asettamat enimmäisrangaistusvaatimukset.  

Poliisilain 5 luvun 43 §:n 2 momentin mukaan valvotun läpilaskun edellytyksenä on se, että kysymys on rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Kyseisen momentin mukaisesta enimmäisrangaistusvaatimuksesta ei ole säädetty sen enempää terrorismirikoksia kuin mitään muitakaan rikoksia koskevia poikkeuksia. Sellaisia ei tässäkään ehdoteta.  

10.1.2.1  Tunnusmerkistöjä koskevat muutokset

Terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten piiriä laajennettaisiin rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentissa niin, että sellaisessa tarkoituksessa voitaisiin tehdä myös törkeä vapaudenriisto, törkeä raiskaus, törkeä ryöstö ja törkeä lapsenraiskaus. Terrorismirikollisuuden monimuotoisuuden perusteella myös nämä ovat rikoksia, joita voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa esimerkiksi vakavan pelon aiheuttamiseksi väestön keskuudessa ja jotka voivat olla omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa maalle viimeksi mainitun liittyessä ennen kaikkea terrorismirikollisuuden luonteeseen yhteiskuntaan laajasti kohdistuvana rikollisuutena.  

Rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:ssä säädettäisiin rangaistavaksi terrorismirikoksen valmistelu niin, että rangaistaviksi tulisivat tietyt valmistelutoimet, jotka tehdään terrorismirikoksen tekemistä varten. Rangaistaviksi tulisivat nykyisestä poiketen myös toimet, jotka tehdään toisen henkilön tulevan terrorismirikoksen tekemisen edistämiseksi. Vastaavalla tavalla sääntely muutettaisiin ”tekemistä varten” -muotoilun sisältäväksi muissakin luvun pykälissä, joiden mukaisella teolla voidaan edistää toisen henkilön rikosta. Muutosta nykytilanteeseen tämä tarkoittaisi vain terrorismirikoksen valmistelun ja rikoslain uuden 34 a luvun 8 §:n mukaisen terroristisen kouluttautumisen kohdalla. Kyseistä valmistelua ja kouluttautumista voidaan lähtökohtaisesti pitää yhtä vaarallisena kuin sellaista valmistelua ja kouluttautumista, joilla edistetään valmistelutoimen tai kouluttautumisen tekijän oman tulevan terrorismirikoksen tekemistä. Ei voida myöskään katsoa, että ”tekemistä varten” -ilmaisulla rikoslain uuden 34 a luvun säännöksissä rikosoikeudellinen vastuu ulotettaisiin nykyistä varhaisempaan vaiheeseen.  

”Tekemistä varten” -ilmaisun omaksumisella rikoslain uuden 34 a luvun useissa säännöksissä ei luovuttaisi nykyiselle luvulle ominaisesta korotetun tahallisuuden vaatimuksesta, jota nykysäännöksissä ilmentävät esimerkiksi ilmaisut ”edistääkseen” ja ”tietoisena siitä, että”. Tämä onkin perusteltua sen vuoksi, että nykyisen luvun tavoin uudenkin luvun rangaistussäännösten perusteella rangaistusvastuu voi ulottua huomattavankin etäälle terrorismirikoksesta, joskin kuitenkin tapauskohtaisin vaihteluin.  

Rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:n perustelujen mukaan valmistelurikoksella edistettävän terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen ei tarvitsi olla yksilöitävissä rikoksen (rikosnimikkeen) tarkkuudella. Tämä koskisi myös muita luvun rikoksia, joiden tunnusmerkistön mukaan kysymys on terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemisen edistämisestä. Valmistelurikoksen tai muun terrorismirikoksen tekemistä edistävän rikoksen tekemisen hetkellä ei ole välttämättä selvillä se, mikä terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos tullaan tekemään, vaikka selvää onkin, että toiminta tähtää jonkin sellaisen rikoksen tekemiseen. Tällainen rajaus on perusteltu rangaistussäännösten käytännön toimivuuden ja rangaistussääntelyn tavoitteiden (erityisesti perusoikeuksien tehokas suojaaminen) saavuttamisen kannalta.  

Rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:ssä terrorismirikoksen valmistelun rangaistavuus muutettaisiin koskemaan kaikkien sellaisten esineiden ja aineiden käsittelyä ja käyttöä, joilla voidaan terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä aiheuttaa vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Ehdotettu muutos olisi riittävän tarkkarajainen ja perusteltu hengen ja terveyden suojaamisen kannalta.  

Rikoslain uuden 34 a luvun 6 §:ssä säädettäisiin rangaistavaksi terroristiryhmän toimintaan osallistuminen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin nykyisen luvun 4 §:n 1 momenttiin verrattuna uusia esimerkkejä rangaistavista osallistumisteoista. Nämä lisätyt tekotavatkin olisivat nykyisin jo mainittujen osallistumistapojen tapaan olennaisen tehtävän hoitamista, jota koskeva yleislauseke säännökseen edelleen jäisi. Tekotapojen lisäämisellä edistettäisiin sääntelyn tarkkarajaisuutta, kunkin tekotavan lisäksi erikseen täyttäessä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimukset. Rikoslain uuden 34 a luvun 6 §:n 1 momenttiinkaan ei tulisi osallistumistapojen tyhjentävää listausta, koska terroristiryhmän toimintaan voidaan osallistua hyvin monin tavoin ja sääntelyn on kestettävä aikaa terrorismirikollisuuden tekotapojen muuttuessa. Laillisuusperiaate ei estä asianmukaisten rajausten tekemistä ja tulkintaohjeiden antamista pykälän perusteluissa, mikä koskee rikoslain uuden 34 a luvun muitakin pykäliä.  

Terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevaan pykälään ei enää otettaisi toissijaisuuslauseketta, jonka mukaan kyseisestä rikoksesta tuomitaan, jos teko ei ole rangaistava tiettynä muuna terrorismirikoksena taikka siitä säädetä muualla laissa yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta. Vastaavia toissijaisuuslausekkeita ei otettaisi useisiin muihinkaan rikoslain uuden 34 a luvun pykäliin. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ei edellytä toissijaisuuslausekkeiden sisällyttämistä uuteen lukuun. Rikosten suhdetta toisiinsa voidaan tarvittavalla tavalla käsitellä pykälien perusteluissa. Lausekkeet ovat jossakin määrin vaikeaselkoisia ja edellyttävät joka tapauksessa säännösten perusteluihin perehtymistä. Toissijaisuuslausekkeiden poistamisella voidaan myös selkeyttää sääntelyä sen keventämisen kautta.  

Rikoslain uuden 34 a luvun 7 §:ssä säädettäisiin rangaistavaksi terroristinen koulutuksen antaminen. Rangaistavaksi tulisi täytettyyn tekoon rinnastuvana myös se, että henkilö yrittää antaa kyseistä koulutusta. Nykyisen sääntelyn perustelujen mukaan koulutuksen antamisen yritys ei ole rangaistava, vaan rangaistavuus kattaa täytettyyn tekoon rinnastuvana tekona koulutuksen toimeenpanon yrityksen. Kansainväliset Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin velvoitteet kuitenkin edellyttävät koulutuksen antamisen yrityksen säätämistä rangaistavaksi. Yrityksen säätäminen rangaistavaksi täytettyyn tekoon rinnastuvana tekona on muutenkin perusteltua terrorismirikollisuuden yleisesti vaarallisen luonteen vuoksi ja siksi, että jo koulutuksen antamisen yritystä voidaan pitää vaarallisena ja paheksuttavana tekona. Yritys rangaistavuudeltaan jo rinnastuu nykyisin täytettyyn tekoon vakavia terrorismirikoksia koskevissa säännöksissä (terroristiryhmän toimintaan osallistuminen ja värväys terrorismirikoksen tekemiseen).  

Rikoslain uuden 34 a luvun 7 §:ssä terroristisen koulutuksen antamisen tunnusmerkistöä täsmennettäisiin niin, että se nykyistä paremmin täyttää rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimukset. Ilmaisu ”muulla vastaavalla tavalla” korvattaisiin terroristista kouluttautumista koskevassa luvun 8 §:ssä käytettävällä ilmaisulla ”taikka muiden näihin merkitykseltään rinnastuvien erityisten menetelmien tai tekniikoiden käytössä”.  

Rikoslain uuden 34 a luvun 9 §:ssä terroristisen värväyksen tunnusmerkistöä täsmennettäisiin paremmin vastaamaan rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimuksia. Sääntelyn sanamuotoa muutettaisiin sen uuteen lukuun siirtämisen yhteydessä niin, että nykyistä selvemmin ilmenee se. että värväys voi kohdistua yhteen tai useampaan henkilöön ja että yhden tai useamman henkilön värväys voi koskea sekä värväämistä terroristiryhmään että värvättävän saamista tekemään terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun.  

Rikoslain uuden 34 a luvun loppupään säännöksissä luovuttaisiin rikoksella edistettävien rikosten suhteen pykäläviittauksista. Tämä koskisi terroristista rikoksen rahoittamista (10 §), terroristista matkustamista (12 §) ja terroristista julkista kehottamista (14 §). Niitä koskevissa säännöksissä rangaistava teko kytkettäisiin kyseisessä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemiseen. Pykälien perustelujen mukaan kysymys olisi rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikollisen toiminnan edistämisestä, minkä vuoksi edistettävän rikoksen ei tarvitsisi välttämättä olla yksilöitävissä rikoksen (rikosnimikkeen) tarkkuudella. Selvää tulisi kuitenkin olla, että toiminta tähtää jonkin luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemiseen. Tällainen rajaus on perusteltu rangaistussäännösten käytännön toimivuuden ja rangaistussääntelyn tavoitteiden (erityisesti perusoikeuksien tehokas suojaaminen) saavuttamisen kannalta.  

Nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna uuden säännöksen (rikoslain uuden 34 a luvun 12 §:n 2 momentti) mukaan rangaistavaksi tulisi terroristisena matkustamisena myös se, että henkilö oleskelee valtiossa, jonka kansalainen hän ei ole tai jossa hän ei pysyvästi asu tehdäkseen kyseisessä valtiossa rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen. Uudella rangaistussäännöksellä puututtaisiin nykyisin jo rangaistavaksi säädetyn matkustamisrikoksen tavoin ns. terroristiseen vierastaistelijailmiöön, jolle on ominaista siirtyminen vieraisiin terrorismiin liittyvien rikosten tekemistä edistäviin olosuhteisiin. Tässä tapauksessa terroristisen rikoksen tekemisen tarkoitus syntyisi vasta henkilön jo ollessa vieraassa valtiossa. Rangaistavaksi ei säädettäisi pelkkää oleskelua tietyssä valtiossa tai tietyllä alueella, vaan rangaistavuus kytkeytyisi luonteeltaan vaaralliseen terroristiseen toimintaan. Oleskelurikos siltä osin rinnastuisi rangaistavaksi jo säädettyyn matkustamisrikokseen ja olisi itse asiassa henkilön jo ollessa vieraassa valtiossa lähtökohtaisesti lähempänä terroristisen rikoksen tekemistä kuin nykyisin rangaistavaksi säädetty matkustamisrikos. Uuden teon rangaistavaksi säätämisellä ei loukattaisi perustuslain 9 §:n 1 ja 2 momenttia, joiden mukaan Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa ja jokaisella on oikeus lähteä maasta.  

10.1.2.2  Rangaistusasteikot

Terroristisessa tarkoituksessa tehtävien rikosten piiriä laajennettaisiin rikoslain uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentissa niin, että sellaisessa tarkoituksessa voitaisiin tehdä myös törkeä vapaudenriisto, törkeä raiskaus, törkeä ryöstö ja törkeä lapsenraiskaus. Tämä tarkoittaisi sitä, että kyseisistä rikoksista tuomittaisiin sellaisessa tarkoituksessa tehtynä ankarampi rangaistus kuin ilman kyseistä tarkoitusta tehtynä. Momentissa rikokset edelleen listattaisiin rikoslain nykyisen 34 a luvun 1 §:n 1 momentin tapaan niin, että rangaistusasteikko riippuisi siitä, mikä on rikoksen rangaistusasteikko ilman terroristista tarkoitusta tehtynä. Tällä tavoin terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten rangaistusasteikot olisivat oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen nähden ja toisten terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten rangaistusasteikkoihin nähden. Tämä koskisi myös mainittuja neljää rikosta. 

Terroristiryhmän johtamista koskevassa rikoslain uuden 34 a luvun 5 §:ssä luovuttaisiin nykyisestä lievemmästä rangaistusasteikosta, jonka mukaan teosta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Tämä asteikko koskee sellaisen terroristiryhmän johtamista, jonka toiminnassa on tehty lievimmin rangaistava terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos eli rikos, josta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi. Keskeisenä perusteena tälle muutokselle olisi se, että terroristiryhmän johtaminen voidaan katsoa hyvin vakavaksi rikokseksi, vaikka sen toiminnassa johtamisen aikana olisikin tehty vain kyseinen rikos. Ero lievimmin rangaistavien terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten ja toiseksi lievimmin rangaistavien terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten (vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta) välillä on varsin vähäinen, kun otetaan huomioon minimirangaistuksen korostuminen rangaistuksen määräämisessä. Terroristiryhmän johtamista koskevalla muutoksella edistettäisiin suhteellisuusperiaatteen nykyistä parempaa toteutumista. 

Lisäksi ehdotetaan, että  

* rikoslain uuden 34 a luvun 4 §:n mukaan terrorismirikoksen valmistelusta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi (nykyisen luvun 2 §:n mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi), 

* rikoslain uuden 34 a luvun 8 §:n mukaan terroristisesta kouluttautumisesta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi (nykyisen luvun 4 b §:n mukaan kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi),  

* rikoslain uuden 34 a luvun 12 §:n mukaan terroristisesta matkustamisesta tuomitaan vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi (nykyisen luvun 5 c §:n mukaan matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi) ja  

* rikoslain uuden 34 a luvun 13 §:n mukaan terroristisen matkustamisen edistämisestä tuomitaan vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi (nykyisen luvun 5 d §:n mukaan terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistämisestä tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi). 

Mainitut muutokset liittyvät siihen, että rangaistussäännösten kokonaistarkastelun yhteydessä on arvioitu uudelleen terrorististen rikosten rangaistusasteikkoja ja arvioinnin pohjalta valmisteltu asteikkomuutoksia sen varmistamiseksi, että asteikot ovat oikeassa suhteeseen teon moitittavuuteen nähden. Huomioon on otettu terrorismikollisuuden erityisen vaarallinen luonne. Tavoitteena on, että rikoslain 34 a luvun rangaistusasteikot muodostavat mahdollisimman johdonmukaisen kokonaisuuden. Koska rangaistusjärjestelmän tulee kokonaisuudessaan täyttää suhteellisuuden vaatimukset, huomiota on lisäksi tarpeellisessa määrin kiinnitetty rikoslain 34 a luvun ulkopuolisten rikosten rangaistusasteikkoihin. Asteikkojen oikeasuhtaisuuden vaatimukseen liittyy se, että terrorististen rikosten rangaistusasteikkojen on oltava riittävän laajoja, koska teoilla edistettävät rikokset vaihtelevat merkittävästi vakavuudeltaan. Rikoslain 6 luvun säännökset mahdollistaisivat poikkeuksellisissa tapauksissa muutetuista rangaistusasteikoista poikkeavan rangaistuksen määräämisen.