2.1  Työpaikkaonnettomuuksien tutkinta

Työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan historia

Tapaturmavakuutuskeskus on osana tapaturmien ehkäisyä edistävien tutkimusten ja ehkäisyn ja seurausten välisten suhteiden selvitysten lakisääteistä tehtäväänsä harjoittanut työpaikkaonnettomuuksien tutkintatoimintaa (TOT-toimintaa). 

Järjestelmällisen tutkintatoiminnan voidaan katsoa alkaneen jo vuonna 1971, jolloin solmittiin sopimus katastrofiluonteisten työtapaturmien tutkinnasta silloisen Tapaturmavakuutuslaitosten liiton (nykyinen Tapaturmavakuutuskeskus) neuvottelutoimikunnan ja Tapaturmavakuutuslaitosten liiton kesken. Tuolloin aloitetussa menettelyssä laadittiin erillisen harkinnan mukaisesti katastrofiluonteisiksi määritellyistä onnettomuuksista seikkaperäiset raportit Tapaturmavakuutuslaitosten liiton toimihenkilöiden johdolla. Tutkintaa johti ja valvoi Tapaturmavakuutuslaitosten liiton neuvottelukunta, jonka nimittämä tutkimusjohtokunta vastasi tutkinnan käytännön johtamisesta. Vuonna 1984 neuvottelukunta teki tutkimusjohtokunnan esityksestä päätöksen kaikkien työpaikkakuolemantapausten tutkinnan aloittamisesta koeluontoisesti vuonna 1985. Tutkintakokeilun jälkeen vuonna 1986 hyväksyttiin Tapaturmavakuutuslaitosten liiton ja sen neuvottelukunnassa edustettuina olleiden työmarkkinajärjestöjen välinen sopimus työpaikalla sattuneiden tapaturmaisten kuolemantapausten tutkinnan järjestämisestä. 

Lähtökohtaisesti tarkoituksena oli tutkia kaikki lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piiriin kuuluneet työpaikkakuolemantapaukset, pois lukien liikenneonnettomuudet. Vuonna 1998 alettiin tutkia satunnaisesti myös yrittäjille ja muille lakisääteisen turvan piiriin kuulumattomille henkilöille työn kaltaisissa olosuhteissa sattuneita tapaturmaisia kuolemantapauksia. Toimintaa kehitettiin muutoinkin monipuolisesti 1990–2010-luvuilla, mutta toiminnan lähtökohtiin, tavoitteisiin ja tutkintatapausten määrittelyihin ei tehty muutoksia. 

Vuonna 2019 Tapaturmavakuutuskeskuksen hallitus vahvisti työpaikkaonnettomuuksien tutkintaa koskevat linjaukset, joita sovelletaan TOT-menettelyn mukaisesti toteutetuissa tutkinnoissa työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisiin vahinkotapahtumiin. Tutkintaa ei rajattu ainoastaan kuolemaan johtaneisiin työpaikkatapaturmien tutkintaan. Toiminnan oikeudellista ympäristöä on muuttanut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (tietosuoja-asetus) voimaantulo. Voimassa olevan työtapaturma- ja ammattitautilain tilasto- ja tutkimustoimintaa koskevan säännöksen suppeus aiheutti tietosuojaa koskevan oikeudellisen epävarmuustilan, jonka vuoksi Tapaturmavakuutuskeskus päätti keskeyttää työpaikkaonnettomuuksien tutkintatoiminnan syksyllä 2022. 

Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitos toimeenpanee maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilakia, jolla on säädetty maatalousyrittäjien ja apurahansaajien työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta ja sen nojalla myönnettävistä korvauksista. Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen tehtävänä on järjestää myös työturvallisuustoimintaa maatalousyrittäjille ja apurahansaajille työtapaturmien ja ammattitautien ehkäisemiseksi. Maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen tehtävät hoitaa Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela. Melan vakuutettujen maatalousyrittäjien ja tieteen ja taiteen apurahansaajien maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisia vahinkotapahtumia ei ole pääsääntöisesti tutkittu, eikä työpaikkaonnettomuuksien tutkinnasta säädetä myöskään maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaissa. 

Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melassa on hankeluonteisesti vuosina 2001–2003 selvitetty kuolemaan johtaneiden tapaturmien syitä. Tämän jälkeen selvitystä on tehty vain satunnaisesti. Vuoden 2011 jälkeen tutkintoja ei ole tehty. Vuonna 2023 sattui 23 kuolemaan johtanutta työpaikkaonnettomuutta ja näistä yksitoista oli sattunut maataloudessa. Maatalousyrittäjätoiminta on tapaturma-altista toimintaa ja olisi tärkeää ennaltaehkäistä myös maataloustyössä sattuvia vakavia vahinkotapahtumia mahdollisimman tehokkaasti. 

Työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan käytäntö

TOT-toiminnan tarkoituksena on ollut työtapaturma- ja ammattitautilain soveltamisalaan kuuluvien työtapaturmien ja ammattitautien torjunnan ja niiden tutkinnan tehostaminen selvittämällä vahinkoihin ja niiden seurausten suuruuteen johtaneet tapahtumat ja syytekijät sekä esittämällä niihin perustuvia suosituksia työturvallisuuden kehittämiseksi. Kehittämissuosituksia on esitetty sekä työympäristöön ja ihmisten toimintaan liittyvien välittömien, että organisaatioiden toimintaan liittyvien välillisten tekijöiden osalta. 

TOT-toimintaa on johtanut ja valvonut Tapaturmavakuutuskeskuksen hallituksen asettama TOT-johtokunta, jossa ovat edustettuina vakuutuslaitokset ja työmarkkinakeskusjärjestöt. TOT-toiminnan johtamisen lisäksi johtokunta on voinut antaa Tapaturmavakuutuskeskukselle suosituksia erilaisten yhteenvetojen ja alakohtaisten analyysien laadinnasta sekä yksittäisten onnettomuuksien tutkimisesta TOT-menettelyn ulkopuolella. Johtokunta on vahvistanut TOT-toiminnassa noudatettavat ja näitä linjauksia täydentävät toimintatavat. 

TOT-tutkintaryhmien käytännön toimintaa ovat johtaneet Tapaturmavakuutuskeskuksen työturvallisuusasiantuntijat, jotka ovat myös vastanneet tutkintaan otettavien ja valmistuneiden tapausten esittelystä TOT-johtokunnassa. Tutkintaryhmän johtajina he ovat vastanneet myös tutkinnan menettelytavoista, laadunhallinnasta ja TOT-toimintaan osallistuvien perehdyttämisestä. 

TOT-tutkintaryhmät ovat vastanneet tutkintaan otettujen tapausten käytännön tutkinnasta. Tutkintaryhmän kokoonpanosta on päättänyt tapauksen tutkintaa johtava Tapaturmavakuutuskeskuksen asiantuntija tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Kokoonpanoon on kutsuttu mukaan lähtökohtaisesti työmarkkinajärjestöjen ja Tapaturmavakuutuskeskuksen jäsenten työsuojeluasiantuntijoita. Nimetyllä tutkintaryhmällä on tullut olla riittävä osaaminen tapauksen toimialaan, työympäristöön ja työmenetelmiin liittyvistä käytännöistä sekä tapauksen luonteesta riippuen asiantuntemus tekniikan, käyttäytymistieteiden ja muiden tutkinnan laadun kannalta tärkeiden tieteenalojen osalta. 

Tutkintaan otettavista tapauksista on päättänyt TOT-johtokunta sen esittelijänä toimivan Tapaturmavakuutuskeskuksen asiantuntijan tekemien esitysten ja tutkinnan linjauksissa esitettyjen kriteerien perusteella. Tutkinnan lähtökohtana on ollut kuolemaan johtaneiden työtapaturma- ja ammattitautilain soveltamisalaan kuuluvien työssä ja työntekopaikan alueella palkansaajille sattuneiden tapaturmien tutkinta. Tapauskohtaisesti TOT-johtokunta on voinut päättää myös muiden kuin kuolemaan johtaneiden työssä ja työntekopaikan alueella sattuneiden sekä työtapaturma- ja ammattitautilain 23–25 §:n mukaisten työntekopaikan alueen ulkopuolella, erityisissä olosuhteissa tai kotona ja määrittelemättömässä paikassa tehtävässä työssä tapahtuneiden tapaturmien sekä 26 §:n mukaisten ammattitautien tutkintaan ottamisesta. Tutkintaan on voitu ottaa myös vapaaehtoisen työtapaturma- ja ammattitautilain työajan vakuutuksen ottaneille yrittäjille sattuneita 21–26 §:n mukaisia vahinkotapauksia. 

Arvioitaessa yksittäisen tapauksen tutkintaan ottamisen perusteita on kiinnitetty huomiota tapauksen vakavuuden ja laadun lisäksi erityisesti siihen, onko tutkinnalla saavutettavissa merkittävää ja hyödyllistä lisätietoa vastaavan kaltaisten onnettomuuksien ennalta ehkäisemiseksi sekä yleisen työturvallisuuden edistämiseksi. Tutkintaan on otettu erityisesti tapauksia, jotka edustavat uusia riskejä tai kasvualoja ja tapauksia, jotka olisivat voineet johtaa suuronnettomuuteen sekä tapauksia, joita ei tutkita muiden tahojen toimesta ainakaan riittävän kattavasti. 

TOT-tutkintaryhmät ovat raportoineet tutkinnan tuloksista tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla. Poikkeuksetta tutkinnan tuloksista on laadittu julkinen TOT-raportti. TOT-raportit on julkaistu Tapaturmavakuutuskeskuksen nettisivuilla. TOT-johtokunta on päättänyt tulosten julkistamisesta hyväksymällä tutkintaryhmän esityksen. Johtokunta on myös voinut lähettää tapauksen takaisin tutkintaryhmälle tarvittavien muutosten suorittamista varten. 

TOT-toimintaan osallistuvat Tapaturmavakuutuskeskuksen jäsenet ovat vastanneet kukin osaltaan TOT-toiminnan aiheuttamista kustannuksista. Tapaturmavakuutuskeskus on vastannut TOT-toiminnan johtamisesta, yleisestä hallinnoinnista, viestinnästä ja toiminnan edellyttämistä erikseen tilattavista palveluista aiheutuneista kustannuksista. Tapaturmavakuutuskeskus on myös vastannut tutkintaan nimettyjen työmarkkinajärjestöjen asiantuntijoiden matkakustannuksista sekä kokouspalkkioista. Tapaturmavakuutuskeskus on vastannut myös TOT-johtokuntaan nimettyjen työmarkkinajärjestöjen edustajien kokouspalkkioista. TOT-johtokunnan hyväksymiin tutkintoihin liittyvästä viestinnästä on vastannut Tapaturmavakuutuskeskus sen hallituksen vahvistaman viestintäpolitiikan mukaisesti. Viestinnän suunnittelussa on huomioitu tutkintaryhmien ja TOT-johtokunnan esitykset. 

Työpaikkaonnettomuuksien tutkintaan ja tilasto- ja tutkimustoimintaan liittyvä työtapaturma- ja ammattitautilain sääntely

Tapaturmavakuutuskeskuksen TOT-toimintaa tai muutakaan työpaikkaonnettomuuksien tutkintaa ei mainita suoraan nykyisessä työtapaturma- ja ammattitautilaissa. Myöskään edeltävässä tapaturmavakuutuslaissa (608/1948, kumottu) ei ollut tutkinnasta nimenomaista säännöstä. 

Työtapaturma- ja ammattitautilain 209 §:ssä säädetään Tapaturmavakuutuskeskuksen tehtävistä. Kaikista Tapaturmavakuutuskeskukselle kuuluvista tehtävistä on säädetty kyseisessä säännöksessä. 209 §:n 2 momentin 13 kohdassa säädetään Tapaturmavakuutuskeskuksen tehtäväksi harjoittaa työtapaturmalain toimeenpanoon ja työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisten vahinkojen ehkäisyyn liittyvää 236 §:n mukaista tilasto- ja tutkimustoimintaa. 

Työtapaturma- ja ammattitautilain 236 §:n Tapaturmavakuutuskeskuksen tilasto- ja tutkimustoimintaa koskevan säännöksen mukaan Tapaturmavakuutuskeskuksen tehtävänä on laatia työtapaturma- ja ammattitautitilasto sekä työtapaturmien ja ammattitautien ehkäisyä edistäviä tutkimuksia ja selvityksiä ehkäisyn ja seurausten välisistä suhteista sekä selvityksiä vakuutusmaksujen ja työn aiheuttaman tapaturma- ja ammattitautiriskin välisestä yhteydestä. Tapaturmavakuutuskeskus voi tehdä myös muita työtapaturma- ja ammattitautilain toimeenpanon, seurannan ja kehittämisen edellyttämiä tutkimuksia ja laskelmia. TOT-toiminnan on katsottu perustuvan tähän säännökseen. Työpaikkaonnettomuuksien tutkinta mainitaan nykyisin voimassa olevan työtapaturma- ja ammattitautilain 236 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 277/2014, s. 168), jonka mukaan ”Tilasto- ja tutkimustoiminnan tarkoituksena on palvella työtapaturmien ja ammattitautien ehkäisytyötä ja lain toimeenpanoa ja kehittämistä muun muassa tuottamalla tilastoja ja tutkimuksia vahinkotapahtumista. Yksi osa tätä on vakavien työpaikkatapaturmien tutkinta ja niistä raportointi (TOT-tutkinta), jossa saadaan tietoa näiden tapaturmien syytekijöistä. Tehtävän hoitaminen tukee siten työpaikkojen, vakuutuslaitosten, viranomaisten, tutkimuslaitosten ja muiden sidosryhmien harjoittamaa käytännön työturvallisuustyötä.” Tapaturmavakuutuskeskuksen hallituksen asettamaa TOT-johtokuntaa ei ole mainittu säännöksissä tai perusteluissa. Samoin ei ole mainintaa TOT-tutkintaryhmistä. 

Työtapaturma- ja ammattitautilain 253 §:n mukaan Tapaturmavakuutuskeskuksella on oikeus tehdä tarkastus työnantajan toimitiloissa ja oikeus ryhtyä muihin valvontatoimenpiteisiin sen selvittämiseksi, onko työnantaja täyttänyt tämän lain mukaiset velvoitteensa. 257 §:n mukaan vakuutuslaitoksen on annettava salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä kalenterivuosittain Tapaturmavakuutuskeskukselle 235 §:ssä tarkoitettua työtapaturma- ja ammattitautirekisteriä varten tiedot muun muassa työtapaturmien sattumisajasta ja -paikasta, sattumisolosuhteista sekä syistä ja seurauksista. Tapaturmavakuutuskeskuksella on oikeus pyynnöstä saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä vakuutuslaitokselta myös muita 171 §:ssä tarkoitetun riskiluokituksen ylläpitämistä ja 236 §:ssä tarkoitettujen tutkimusten ja laskelmien tekemistä varten välttämättömiä tietoja. Lisäksi säännöksen mukaan Tapaturmavakuutuskeskukselle säädettyjen tehtävien hoitamiseksi saadut henkilötiedot on pidettävä salassa eikä niitä saa käyttää tai luovuttaa käytettäviksi vakuutettua koskevaan päätöksentekoon muissa kuin 262 §:n 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa. 

Työtapaturma- ja ammattitautilain 259 § sisältää Tapaturmavakuutuskeskuksen tiedonsaantioikeutta koskevan säännöksen ja sen mukaan Tapaturmavakuutuskeskuksella on oikeus saada Työterveyslaitokselta, työsuojeluviranomaiselta ja poliisilta sellaisia työtapaturmien ja ammattitautien syitä ja seurauksia koskevia tietoja, jotka ovat välttämättömiä 236 §:ssä tarkoitettuja tutkimuksia ja laskelmia varten. Säännöksen mukaan nämä tiedot on oikeus saada henkilötunnuksella yksilöitynä. 

Tapaturmavakuutuskeskuksella on laaja oikeus saada ja käsitellä henkilötietoja valvontatehtäväänsä varten. Työtapaturma- ja ammattitautilain 260 §:ssä säädetään Tapaturmavakuutuskeskuksen oikeudesta saada ja käsitellä henkilötietoja valvontaa varten. Säännöksen mukaan Tapaturmavakuutuskeskuksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada työnantajalta, lakisääteistä vakuutusta toimeenpanevalta vakuutus- ja eläkelaitokselta, viranomaiselta ja muulta taholta, johon julkisuuslakia sovelletaan, tiedot, jotka ovat välttämättömiä tässä laissa säädetyn valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Valvontatehtävän täytäntöönpanoa varten Tapaturmavakuutuskeskuksella on oikeus yhdistää ja käsitellä edellä mainittuja henkilötietoja. 

Työtapaturma- ja ammattitautilain 259 §:ssä on säännökset Tapaturmavakuutuskeskuksen tiedonsaantioikeuksista liittyen 236 §:n mukaiseen tilasto- ja tutkimustoimintaan, johon TOT-toiminnan katsotaan lukeutuvan. Säännöksessä ei mainita tiedonsaantioikeuden perusteella saatujen tietojen yhdistämisestä tai käsittelemisestä. Oikeus tietoihin on siis Tapaturmavakuutuskeskuksen tilasto- ja tutkimustoiminnassa suppeampi kuin 260 §:ssä säädetyn valvontatehtävän osalta, koska valvontatehtävän toteuttamiseksi on nimenomaisesti säädetty oikeus myös yhdistää ja käsitellä mainittuja tietoja. Tapaturmavakuutuskeskuksen tiedonsaantioikeus on rajattu laskelmien ja tutkimusten kannalta välttämättömiin työtapaturmien ja ammattitautien syitä ja seurauksia koskeviin tietoihin ja tiedonsaantioikeus on rajattu kolmeen viranomaistahoon eikä se koske viranomaisen rekistereitä, yksityisiä toimijoita tai esimerkiksi terveydenhuollon yksiköitä. Tapaturmavakuutuskeskuksella ei myöskään ole nimenomaista oikeutta suorittaa onnettomuustutkintaa työpaikalla tai tarkastaa asiakirjoja tai esineitä. 

Työtapaturma- ja ammattitautilain viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, julkisuuslaki) soveltamista koskevan 248 §:n mukaan Tapaturmavakuutuskeskukseen sovelletaan julkisuuslakia siltä osin kuin se käyttää julkisuuslain 4 §:n 2 momentin mukaista julkista valtaa. Lisäksi Tapaturmavakuutuskeskukseen sovelletaan julkisuuslain asiakirjasalaisuutta koskevaa 22 §:ää, vaitiolovelvollisuutta ja hyväksikäyttökieltoa koskevaa 23 §:ää, salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja koskevaa 24 §:ää, salassapidosta poikkeamista ja sen lakkaamista koskevaa 7 lukua sekä rangaistussäännökset sisältävää 35 §:ää työtapaturma- ja ammattitautilain toimeenpanoon liittyvissä asioissa myös muulloin kuin julkista valtaa käytettäessä. Julkisuuslain salassapitovelvoitteet eivät koske vain elävien henkilöiden tietoja, joten salassapito voi koskea myös kuolleiden henkilöiden tietoja. Julkisuuslakia ei kokonaisuudessaan sovelleta TOT-toimintaan, koska TOT-toiminnassa ei ole kyse julkisen vallan käytöstä. Sen vuoksi TOT-toimintaan sovelletaan vain nimenomaisia erikseen mainittuja julkisuuslain säännöksiä, kuten salassapitovelvollisuutta. 

Tietosuojasääntely

Tapaturmavakuutuskeskuksen toiminnassa ja muun muassa sen harjoittamassa tutkimus- ja selvitystoiminnassa sovelletaan tietosuoja-asetusta, joka on kansallisesti suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Asetus kuitenkin jättää jäsenvaltioille eräissä kohdin direktiivinomaista kansallista liikkumavaraa. Kansallisella lainsäädännöllä voidaan näin ollen asetuksessa säädetyin edellytyksin tarkentaa ja täsmentää asetuksen säännöksiä. Lisäksi asetus sallii eräissä tilanteissa säätää kansallisella lainsäädännöllä poikkeuksia siihen nähden, mitä asetuksessa muutoin edellytetään. Asetus sisältää säännökset siitä, mistä asetuksen säännöistä on mahdollista poiketa, ja mitkä ovat edellytykset poikkeukselle. Suomessa tietosuojalain (1050/2018) tarkoituksena on, asetuksen rinnalla soveltuvana yleislakina, täsmentää ja täydentää asetusta ja sen kansallista soveltamista. Myös työtapaturma- ja ammattitautilaissa on henkilötietoja koskevaa sääntelyä. 

Tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia ei sovelleta kuolleen henkilön henkilötietojen käsittelyyn, eli mikäli TOT-toiminta koskee henkilön kuolemaan johtaneen työtapaturman tutkintaa, edellä mainittuja säännöksiä ei sovelleta tutkittavassa tapauksessa kuolleen henkilön henkilötietoihin. Kuitenkin TOT-toiminnassa lähes poikkeuksetta käsitellään myös muita kuin kuolleen henkilön henkilötietoja eikä tutkintaa ole mahdollista toteuttaa myös elossa olevien henkilöiden henkilötietoja käsittelemättä. Työtapaturmaan liittyviin tapahtumiin osallisien ja vaikuttaneiden henkilöiden välittömän ja välillisen toiminnan ja selittävien tekijöiden tarkastelu on keskeistä TOT-toiminnassa, johon liittyy muun muassa henkilöön liittyvien tekijöiden arviointia syy-seuraussuhteen selvittämiseksi. Lisäksi nykyisin TOT-toimintaa ei ole rajattu vain kuolemaan johtaneiden työtapaturmien tutkintaan, joten tutkinnan keskiössä voi olla myös elossa olevien henkilöiden henkilötietojen käsittely. 

Muuta onnettomuustutkintaa koskeva sääntely

Työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksiä Tapaturmavakuutuskeskuksen tutkimustoiminnasta voi vertailla oikeusministeriön alaisen Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) sääntelyyn turvallisuustutkintalaissa (525/2011) tai Liikennevakuutuskeskuksessa toimivaa Onnettomuustietoinstituuttia (Oti) koskevaan sääntelyyn tie- ja maastoliikenneonnettomuuksien tutkinnasta annetussa laissa (1512/2016, liikenneonnettomuuslaki). 

Otkesin turvallisuustutkintalaissa säädetään tarkasti tutkinnan toimivaltuuksista, tiedonsaantioikeuksista ja tutkintaselostuksesta. Tutkinnassa selvitetään tapahtumien kulku, syyt ja seuraukset sekä tehdyt pelastustoimet ja viranomaisten toiminta. Otkes on itsenäinen viranomainen. Otkesissa on johtaja, turvallisuustutkintaa tekeviä ja muita virkamiehiä sekä tarvittaessa muuta henkilöstöä. Otkes voi käyttää turvallisuustutkinnassa apuna ulkopuolista asiantuntijaa ja asettaa turvallisuustutkintaa varten tutkintaryhmän. Tutkintaryhmässä on tarpeellinen määrä jäseniä, joilla on riittävä asiantuntemus tutkinnan kannalta keskeisiltä aloilta. Tutkintaryhmän jäsen voi olla Otkesin tai muun viranomaisen virkamies taikka suostumuksensa tehtävään antanut Otkesin asiantuntija. Otkes nimeää yhden jäsenen tutkintaryhmän johtajaksi. 

Otkesin virkamiehen, tutkintaryhmän jäsenen ja muun tutkintaan osallistuvan esteellisyyteen tutkinnassa sovelletaan hallintolain (434/2003) esteellisyyssäännöksiä sekä asiantuntijaan ja mahdolliseen toisen valtion edustajaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974). 

Otkesin tiedonsaannista säädetään turvallisuustutkintalain 20 §:ssä, jonka mukaan tutkintaa tekevällä on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada maksutta viranomaisilta ja muilta julkista tehtävää hoitavilta tutkinnan toimittamiseksi tarpeelliset tiedot asiaa koskevan poliisi- ja esitutkinnan aineistosta ja kuolemansyynselvityksestä, tarpeelliset tiedot poliisin, pelastustoimen, hätäkeskuksen, terveydenhuollon viranomaisten ja muiden viranomaisten toiminnasta onnettomuuden yhteydessä ja varautumisesta onnettomuuksiin, tarpeelliset tiedot onnettomuuteen liittyvän kulkuneuvon, laitteen ja opastin- ja liikenteenohjausjärjestelmän toimintaa, onnettomuuden olosuhteita sekä puhe- ja viestiliikennettä rekisteröivistä laitteista ja muista vastaavista tallentimista, välttämättömät tiedot onnettomuuteen osallisen terveydentilasta sekä muut tiedot, jotka ovat tapahtumien kulun, onnettomuuden tai vaaratilanteen syntyyn tai seurauksiin vaikuttaneiden tekijöiden taikka näihin rinnastettavien seikkojen selvittämiseksi välttämättömiä. Tiedot on oikeus saada myös yksityiseltä toimijalta, yksityiseltä terveyden- ja sairaanhoitoa harjoittavalta yhteisöltä ja toimintayksiköltä sekä terveydenhuollon ammattihenkilöltä. Tiedonsaantioikeuden lisäksi Otkesilla on turvallisuustutkintalain 22 §:n mukainen tarkastusoikeus esineisiin, asiakirjoihin ja pääsy toimitiloihin, kulkuvälineisiin, muihin tiloihin ja alueille, jos siten voidaan saada tutkinnan kannalta tarpeellista tietoa. 

Otkes tiedottaa tutkinnasta ja sen edistymisestä tarkemmin turvallisuustutkintalain 38 §:ssä säädetyn mukaisesti. Turvallisuustutkinnasta laaditaan julkinen tutkintaselostus onnettomuuden vakavuuteen nähden sopivassa laajuudessa. 

Liikenneonnettomuuslain mukaan tehdään liikenneturvallisuuden lisäämiseksi suoritettavaa tie- ja maastoliikenneonnettomuuksien tutkintaa. Tutkintaa ei tehdä oikeudellisen vastuun kohdentamiseksi. Liikenneonnettomuuslakia ei sovelleta eikä liikenneonnettomuuslain mukaista tutkintaa tehdä, jos Otkes on ottanut tapahtuman tutkittavakseen. Liikenneonnettomuuslain mukaisessa tutkinnassa selvitetään liikenneonnettomuuden kulku, riskitekijät, seuraukset ja olosuhteet liikenneonnettomuuden syiden selvittämiseksi ja niistä johtuvien onnettomuuksien ehkäisemiseksi vastaisuudessa. Liikennevakuutuskeskus huolehtii liikenneonnettomuuksien tutkintatoiminnan ylläpitämisestä, yleisestä järjestämisestä, suunnittelusta ja koulutuksesta. 

Varsinaisen tutkinnan suorittavat tutkijalautakunnat. Tutkijalautakunnat toimivat tutkintaa suorittaessaan itsenäisesti, riippumattomasti ja puolueettomasti. Tutkijalautakunnassa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja tarpeellinen määrä jäseniä, joiden tulee edustaa liikenneonnettomuuksien tutkinnan kannalta riittävää asiantuntemusta. Tutkijalautakunnan jäsenillä ja asiantuntijoilla on oikeus päästä onnettomuuspaikalle ja toimittaa siellä tutkimuksia. Tutkijalautakunnalla on myös oikeus tarkastaa esineitä sekä perehtyä sellaisiin viranomaisen asiakirjoihin sekä tiehen ja ajoneuvoihin liittyviin muihin asiakirjoihin tai tietoihin, joilla on todennäköisesti merkitystä tutkinnassa. Tutkijalautakuntiin ja Liikennevakuutuskeskukseen sovelletaan hyvän hallinnon vaatimuksia ja virkavastuuta sekä salassapitosäännöksiä. 

Liikenneonnettomuuslaissa säädetään tiedonsaantioikeuksista ja tutkinnasta annettavista tiedoista ja tutkintaselostuksesta. Liikenneonnettomuuslain 9 §:n mukaan tutkijalautakunnalla on sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta säädetään, oikeus saada viranomaisilta, laitoksilta tai muilta julkista tehtävää hoitavilta liikenneonnettomuuteen osallisen terveydentilaa koskevat tiedot, tarpeelliset tiedot asiaa koskevan poliisi- ja esitutkinnan aineistosta ja kuolemansyynselvityksestä, välttämättömät tiedot onnettomuuteen liittyvän kulkuneuvon, laitteen, opastin- ja liikenteenohjausjärjestelmän toimintaa, onnettomuuden olosuhteita sekä puhe- ja viestiliikennettä rekisteröivistä laitteista sekä muista vastaavista tallentimista sekä muut tutkinnan suorittamiseksi tarpeelliset tiedot. Oikeus saada edellä mainitut tiedot on vain, jos tiedot ovat välttämättömiä tutkittavan onnettomuuden kulun, syyn tai seurausten selvittämiseksi. Oikeus saada tiedot on myös yksityiseltä terveyden- ja sairaanhoitoa harjoittavalta yhteisöltä tai toimintayksiköltä tai terveydenhuollon ammattihenkilöltä sekä muulta yksityiseltä toimijalta. 

Tutkijalautakunnan on tutkinnan kestäessä pyydettäessä annettava vahinkoa kärsineelle, surmansa saaneiden lähisukulaisille ja niille, joihin onnettomuuden vaikutukset muuten saattavat ulottua, tietoja tutkinnan kulusta sekä tilaisuus esittää käsityksensä tutkintaan mahdollisesti vaikuttavista seikoista. Tutkinnasta on laadittava julkinen tutkintaselostus. Tutkintaselostuksen on sisällettävä onnettomuuden vakavuuteen nähden sopivassa laajuudessa selostus onnettomuuden kulusta, onnettomuuteen johtaneista tekijöistä ja onnettomuuden seurauksista sekä tutkijalautakunnan suositukset turvallisuustoimenpiteiksi. Tutkijalautakunta ja Liikennevakuutuskeskus voivat tutkintaselostuksen suositusten perusteella tehdä esityksiä liikenneturvallisuustoimenpiteiksi. Onnettomuutta koskevat tiedot talletetaan liikenteen onnettomuusrekisteriin. 

Työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan nykytilan arviointi

TOT-toiminnan perusteena on katsottu olevan työtapaturma- ja ammattitautilain tilasto- ja tutkimustoimintaa koskeva säännös, joka on yksi Tapaturmavakuutuskeskuksen lakisääteisistä tehtävistä. Tämän perusteella TOT-toiminnan tietosuoja-asetuksen mukaisena käsittelyperusteena voitaisiin pitää lakisääteisen velvoitteen noudattamista, joka on yksi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaisista oikeusperusteista, johon henkilötietojen käsittely voi perustua. Käsittely on lainmukaista rekisteröidyn suostumuksen tai sopimuksen perusteella, rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi, elintärkeiden etujen suojaamiseksi, yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi tai rekisterinpitäjän tai kolmannen osapuolen oikeutettujen etujen toteuttamiseksi. Tietojen käsittelyn mahdollistavan lainsäädännön tulee asetuksen mukaan lisäksi täyttää yleisen edun mukainen tavoite ja olla oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. 

Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista muun muassa sen ollessa tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi (6 artiklan 1 kohdan c alakohta). Tietosuoja-asetuksen mukaan lakisääteisen velvoitteen noudattaminen käsittelyperusteena edellyttää perustetta unionin oikeudessa tai kansallisessa rekisterinpitäjään sovellettavassa lainsäädännössä. TOT-toiminnasta ei nimenomaisesti säädetä työtapaturma- ja ammattitautilaissa, eikä tietosuoja-asetuksen mukaan käsittelyperusteen käyttäminen välttämättä edellytä nimenomaista säädöstä, mutta perusteen tulisi kuitenkin olla selkeä ja täsmällinen ja sen soveltamisen henkilöiden kannalta ennakoitavissa olevaa unionin tuomioistuimen ja ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti. Perusteen sisältö voisi olla tarkennettavissa myös alemman asteisessa sääntelyssä tai viranomaispäätöksellä. Työtapaturma- ja ammattitautilain esitöissä mainittu selvennös TOT-toiminnasta täsmentää nimenomaista säädöstä, on linjassa lain sanamuodon kanssa ja selkeyttää TOT-toiminnan oikeusperustetta TOT-tutkinnan toimittamiseksi, koska TOT-toiminta on mainittu yhdeksi lainkohdan mukaiseksi lakisääteiseksi Tapaturmavakuutuskeskuksen tehtäväksi. Jää kuitenkin tulkinnanvaraiseksi, onko maininta lain esitöissä riittävän selkeä ja täsmällinen ja sen soveltamisen henkilöiden kannalta riittävällä tavalla ennakoitavissa. TOT-toiminnan yhteydessä tapahtuvasta henkilötietojen käsittelystä työtapaturma- ja ammattitautilaissa ei säädetä eikä lain esitöiden perusteluissakaan täydennetä TOT-toiminnan henkilötietojen käsittelyä. Oikeusperuste jää siis erityisesti henkilötietojen tietosuojanäkökulmasta tulkinnanvaraiseksi. Samoin tulkinnanvaraiseksi jää tiedonsaantioikeus muilta kuin tilasto- ja tutkimustoiminnan säännöksessä nimenomaisesti mainituilta viranomaistahoilta, koska muista tahoista ei ole mainintaa lain esitöissä. TOT-toimintaan liittyvistä tutkintaryhmistä, TOT-johtokunnasta eikä tutkintaselostuksista niistäkään säädetä laissa. 

Otkesin ja Otin onnettomuuksien tutkintaa koskevien erityislakien säännökset ovat huomattavasti laajemmat ja monipuolisemmat kuin työtapaturma- ja ammattitautilain Tapaturmavakuutuskeskuksen tutkimustoimintaa koskeva sääntely. Otkesin ja Otin kohdalla lakisääteisen velvoitteen olemassaolo on selkeä nimenomaisen sääntelyn vuoksi, koska oikeus suorittaa tutkintaa on nimenomaisesti mainittu lain sanamuodossa. Tapaturmavakuutuskeskuksen tiedonsaantioikeutta koskevan 259 §:n mukaan säädetään tiedonsaantioikeus kolmelta viranomaistaholta eikä säännöksessä säädetä oikeutta saada tietoja yksityisiltä toimijoilta, toisin kuin Otkesia ja Otia koskevan sääntelyn osalta. 

Työtapaturma- ja ammattitautilain säännösten täsmentämiselle TOT-toimintaa koskien on selkeä tarve TOT-toiminnan jatkamisen mahdollistamiseksi Tapaturmavakuutuskeskuksessa. Nykyinen oikeudellinen ympäristö ja erityisesti tietosuoja-asetuksesta johtuvat velvoitteet huomioiden TOT-toiminnan sääntely erityisesti henkilötietojen käsittelyn osalta on puutteellista ja vaatii selventämistä ja täsmentämistä. 

2.2  Tekninen käyttöyhteys

Työtapaturma- ja ammattitautilain 252, 260 ja 264 §:ssä, maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 160 §:ssä ja liikennevakuutuslain (460/2016) 83 §:ssä säädetään teknisestä käyttöyhteydestä. Säännöksen mukaan vakuutuslaitoksella on oikeus avata tekninen käyttöyhteys lakisääteistä vakuutusta toimeenpanevalle yhteisölle ja laitokselle sekä muille viranomaisille ja toimielimille niihin tietoihin, joihin vastaanottajalla on oikeus lain perusteella oikeus tehtäviensä toimeenpanemiseksi. Myös potilasvakuutuslain (948/2019) 54 §:n 5 momentissa säädetään tietojen hakemisesta teknisen käyttöyhteyden avulla. 

Tiedonhallintalaki sekä siihen liittyvät lait tulivat voimaan 1.1.2020. Tiedonhallintalain 5 luvussa säännellään teknisistä rajapinnoista ja katseluyhteyksistä. Lain tarkoituksena on ollut korvata tarve säätää viranomaisten välisistä teknisistä käyttöyhteyksistä erikseen erityislainsäädännössä. Erityislainsäädännössä on kuitenkin edelleen teknistä käyttöyhteyttä koskevia säännöksiä, joista on tarkoitus luopua tiedonhallintalain siirtymäsäännösten puitteissa. Tiedonhallintalain säännökset tulevat joka tapauksessa sovellettavaksi erityissääntelyn sijaan siirtymäajan päätyttyä. 

2.3  Jakojärjestelmä

Vakuutustoiminnan perusperiaatteiden mukaan vakuutusyhtiöt varautuvat rahastoinnin kautta ennakolta niille jo sattuneista vahingoista tulevaisuudessa syntyvään korvausmenoon. Työtapaturma- ja ammattitautilain, liikennevakuutuslain ja potilasvakuutuslain perusteella syntyvien erityisesti vaikeiden henkilövahinkojen vuoksi vakuutusyhtiöt joutuvat tekemään huomattavia varauksia korvausvastuuseensa. Tästä rahastointivelvollisuutta koskevasta pääsäännöstä on kuitenkin poikettu näiden vakuutuslajien kohdalla sellaisten korvausten osalta, joiden arvioiminen ennakolta on vaikeaa. Rahoitusjärjestelmää, jossa kunakin vuonna maksettavaksi tulevat kustannukset rahoitetaan samana vuonna kerättävillä maksuilla, kutsutaan jakojärjestelmäksi. Jakojärjestelmäkorvaukset ovat kirjanpidossa eriytetty muista korvauksista. Jakojärjestelmäkorvauksia ei kirjata vakuutusyhtiön vastuuvelkaan, koska vakuutusyhtiöillä ei ole niiden osalta vakuutusriskiä. 

Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista vakuutusta, liikennevakuutusta ja potilasvakuutusta harjoittavat yhtiöt osallistuvat jakojärjestelmällä katettavien kustannusten rahoittamiseen näiden vakuutuslajien maksutulojen suhteessa. Vakuutusyhtiöt maksavat jakojärjestelmän rahoitusta varten tarvittavan rahoitusosuutensa Tapaturmavakuutuskeskukselle, Liikennevakuutuskeskukselle tai Potilasvakuutuskeskukselle. Kukin vakuutuskeskus tekee ennakkoarviot kunakin kalenterivuonna jakojärjestelmällä rahoitettavista kustannuksista ja vahvistaa jakojärjestelmällä rahoitettavien kustannusten lopullisen määrän ja kunkin yhtiön osuuden rahoituksesta kunkin vuoden jälkeen. 

Näiden kaikkien lakien mukaan jakojärjestelmällä rahoitettavia kustannuksia ovat muun muassa jatkuviin korvauksiin liittyvät indeksitarkistukset, sairaanhoidon ja kuntoutuksen kustannukset, kun vahinkotapahtuman sattumispäivää seuraavan kalenterivuoden alusta on kulunut yli yhdeksän vuotta sekä korvaukset suurvahingoista. Lisäksi jakojärjestelmän kautta maksetaan vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneiden aiheuttamat vahingot sekä muut keskusten vastuulla olevat vahingot. Toisaalta vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneiltä vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella perityt maksut hyvitetään jakojärjestelmään. 

2.4  Finanssivalvonnan tilastotutkimus

Työtapaturma- ja ammattitautilain 234 §:ssä ja liikennevakuutuslain 89 §:ssä säädetään Finanssivalvonnan tilastotutkimuksesta. Säännösten mukaan Finanssivalvonnan tulee julkaista vuosittain selvitys, josta ilmenee kunkin vakuutusyhtiön työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen ja liikennevakuutuksen toteutunut tulos vähintään viiden edeltävän kalenterivuoden jaksolta. Tilastotutkimus on tärkeä työtapaturma- ja ammattitautilain 166 §:ssä ja liikennevakuutuslain 20 §:ssä säädetyn vakuutusmaksujen kohtuullisuuden ja turvaavuuden periaatteiden seuraamisen kannalta. 

Ennen Suomen EU-jäsenyyttä lakisääteisen vahinkovakuutuksen vakuutusmaksujen määräytyminen oli tarkasti säänneltyä. Suomen EU-jäsenyyden myötä vakuutusmaksuja koskevaa sääntelyä jouduttiin muuttamaan, koska EU:ssa vakuutuslainsäädännön lähtökohtana on hinnoittelun vapaus. Huoleksi nousi, että vakuutusyhtiöiden olennaisesti lisääntynyt vapaus hinnoitella lakisääteiset vakuutukset voisi johtaa kohtuusperiaatteen kannalta liian suuriin vakuutusmaksuihin. 

Vakuutusmaksujen määräytymistä koskevaa sääntelyä on sittemmin edelleen purettu. Vaikuttaakin siltä, että sääntelyn vapauttaminen ei ole johtanut kohtuuttomiin vakuutusmaksuihin, vaan päinvastoin se on luonut mahdollisuuksia vakuutusyhtiöiden tuotekehittelylle ja siten lisännyt vakuutusyhtiöiden välistä kilpailua. Toisaalta taas vakuutusyhtiöiden vakavaraisuuttaa, hallintojärjestelmää ja valvontaa koskeva sääntely on kehittynyt merkittävästi. 

Säädettäessä voimassa olevaa potilasvakuutuslakia katsottiin, että kolmen vuoden välein toteutettava tilastotutkimus on riittävä potilasvakuutuksen osalta, vaikka potilasvakuutusta ei tilastoida yhtä kattavasti kuin työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta ja liikennevakuutusta. Edellä mainitun perusteella vuosittainen tilastotutkimus ei myöskään työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen ja liikennevakuutuksen osalta ole välttämätön, vaan joka kolmas vuosi julkaistavan tilastotutkimuksen voidaan katsoa riittävän vakuutusmaksujen kohtuullisuuden ja turvaavuuden varmistamiseksi. Vakuutusyhtiöiden tulos voi yksittäisinä vuosina vaihdella paljonkin, mutta syynä on useimmiten vakuutusyhtiön johdon tekemät laskuperustemuutokset. Finanssivalvonta voisi julkaista tilastotutkimusta laissa säädettyä useammin, jos Finanssivalvonta katsoisi sen tarkoituksenmukaiseksi. 

2.5  Muut työtapaturma- ja ammattitautilain muutokset

2.6  Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta annetun lain muutokset

2.7  Liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain muutokset

2.8  Opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta annetun lain muutokset

1.8.2021 on tullut voimaan tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettu laki (1215/2020, TUVA-laki). Laissa säädetään perusopetuksen jälkeiseen tutkintotavoitteiseen koulutukseen ohjaavasta ja valmistavasta koulutuksesta (TUVA-koulutus). TUVA-koulutus antaa opiskelijalle valmiuksia hakeutua lukiokoulutukseen tai ammatilliseen tutkintokoulutukseen, ohjaa jatko-opinto- ja työelämäsuunnitelman laadintaan sekä vahvistaa opiskelijan edellytyksiä suorittaa lukiokoulutuksen oppimäärä ja sen päätteeksi suoritettava ylioppilastutkinto taikka ammatillinen tutkinto. TUVA-koulutusta alle 18-vuotiaalle opiskelijalle suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. 

Opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta annetussa laissa (460/2015, opiskelutapaturmalaki) säädetään vahinkotapahtuman korvaamisesta, jota ei korvata työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan ja joka on aiheuttanut vamman tai sairauden henkilölle, joka osallistuu ammatilliseen peruskoulutukseen, ammatilliseen aikuiskoulutukseen, ammattikorkeakoulutukseen, yliopistokoulutukseen, lukiokoulutukseen tai perusopetukseen lukuun ottamatta esiopetusta, perusopetukseen valmistavaa opetusta ja vuosiluokkia 1-6. Edellytyksenä korvauksen maksamiselle on, että vahinkotapahtuma on sattunut opiskelulle ominaisissa olosuhteissa henkilön osallistuessa opetussuunnitelman tai tutkinnon perusteiden mukaiseen työhön rinnastettavaan käytännön opetukseen, työssä oppimisjaksoon, työharjoitteluun, näyttötutkintoon tai perusopetuksessa työelämään tutustuttamiseen oppilaitoksessa taikka muussa koulutuksen tai opetuksen järjestäjän tai oppilaitoksen ylläpitäjän osoittamassa paikassa. 

TUVA-koulutuksen kaltainen lisäopetus sisältyi edellä mainittuihin koulutuksiin ennen kuin TUVA-laki säädettiin ja TUVA-koulutuksen on tulkittu kuuluvan opiskelutapaturmalain soveltamisalaan tällä perusteella. Opiskelutapaturmalain 1 §:ää on tarpeen päivittää lisäämällä luetteloon TUVA-laki ja päivittää samalla muiden lakien nimikkeiden ja säädösnumerojen muutokset. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

6.1  Työtapaturma- ja ammattitautilaki

158 § . Vakuutuksen voimassaolo . Pykälässä säädetään jatkuvasta ja määräaikaisesta vakuutuksesta. Pykälän otsikosta poistettaisiin maininta määräaikaisesta ja jatkuvasta vakuutuksesta eli otsikko muutettaisiin muotoon vakuutuksen voimassaolo. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta jatkuvasta vakuutuksesta. Määräaikaista vakuutusta koskeva pykälän 2 momentti kumottaisiin.  

160 § . Vakuutuksenottajan ilmoitusvelvollisuus vakuutuksen voimassa ollessa ja päättyessä . Pykälän 3 momentissa säädetään vakuutuksenottajan ilmoitusvelvollisuudesta koskien määräaikaisen vakuutuksen päättymistä. Pykälän 3 momentti kumottaisiin 158 §:ään ehdotettuja muutoksia vastaavasti.  

162 § . Vakuutuksen siirtäminen toiseen vakuutusyhtiöön . Pykälässä säädetään jatkuvan vakuutuksen siirtämisestä toiseen vakuutusyhtiöön. Pykälän otsikosta poistettaisiin maininta jatkuvasta vakuutuksesta eli pykälän otsikko muutettaisiin muotoon vakuutuksen siirtäminen toiseen vakuutusyhtiöön. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta jatkuvasta vakuutuksesta 158 §:ään ehdotettuja muutoksia vastaavasti.  

166 § . Vakuutusyhtiön maksuperusteet . Pykälässä säädetään vakuutusyhtiön maksuperusteista. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin maininta yhtiön hallituksen hyväksymisestä.  

167 § . Tilastohistoria . Pykälässä säädetään tilastohistoriasta. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta euromääräisestä palkkasummarajasta. Pykälän 1–3 momentteja muutettaisiin siten, että neljäntoista päivän toimitusajat lyhennettäisiin seitsemään päivään. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että yhtiöllä ei olisi enää velvoitetta pyytää tilastohistoriaa. Lisäksi pykälän 3 momentista poistettaisiin sana ”viipymättä”.  

187 § . Vapaaehtoiset työajan ja vapaa-ajan vakuutukset . Pykälässä säädetään vapaaehtoisista vakuutuksista, joita ovat työajan vapaaehtoinen työtapaturma- ja ammattitautivakuutus sekä vapaa-ajan vapaaehtoinen tapaturmavakuutus. Pykälän 2 momentin mukaan vapaaehtoiseen vakuutukseen sovelletaan pakollista vakuutusta koskevia säännöksiä, jollei laissa toisin säädetä. Sääntelyn selventämiseksi pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan mitä 139 §:n 1 momentissa säädetään työnantajan oikeudesta ansionmenetyskorvaukseen, sovelletaan vain vapaa-ajan vakuutuksen ottaneeseen työnantajaan.  

209 § . Tapaturmavakuutuskeskuksen tehtävät . Työtapaturma- ja ammattitautilain 209 §:n 3 momentin luetteloon Tapaturmavakuutuskeskuksen lakiin perustuvista tehtävistä lisättäisiin kohtaan 13 jo olemassa olevan 236 §:n mukaisen tilasto- ja tutkimustoiminnan lisäksi uuden 236 a §:n mukainen työpaikkaonnettomuuksien tutkinta.  

213 § . Tapaturmavakuutuskeskuksen toimintakustannusten kattaminen . Pykälän 1 momentissa säädetään tapaturmavakuutuskeskuksen toimintakustannusten kattamisesta. Pykälän mukaan jäsenvakuutusyhtiöt, Valtiokonttori ja maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitos ovat velvollisia suorittamaan vuosittain Tapaturmavakuutuskeskukselle maksun Tapaturmavakuutuskeskuksen toimintakustannusten kattamiseksi. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi niin, että toimintakustannuksilla tarkoitettaisiin muita kuin 231 §:n mukaisesti jakojärjestelmällä rahoitettavia Tapaturmavakuutuskeskuksen toimintakustannuksia.  

231 § . Jakojärjestelmä . Pykälän 1 momentissa säädetään jakojärjestelmällä katettavista kustannuksista. Voimassa olevan lain mukaan pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan jakojärjestelmällä katettaviin kustannuksiin kuuluvat vakuuttamattomassa työssä sattuneista vahinkotapahtumista aiheutuvat kustannukset, joista on vähennetty vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneiltä perittävää vakuutusmaksua vastaavaa maksua ja laiminlyöntimaksua (183 §) sekä vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneen työnantajan omavastuu (184 §). Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että kustannuksiin luettaisiin myös vakuuttamisvelvollisuuden valvonnasta aiheutuvat kustannukset.  

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan jakojärjestelmällä katettaviin kustannuksiin kuuluu Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta johtuvista asuin- ja oleskelupaikan vakuutuslaitoksen tehtävistä aiheutuneet kustannukset. Tätä kohtaa ehdotetaan täydennettäväksi Tapaturmavakuutuskeskuksen EU:n sosiaaliturva-asetusten ja Suomea sitovan sosiaaliturvasopimuksen tarkoittaman yhteyselimen tehtävällä, jolloin muotoilu saadaan yhdenmukaiseksi 209 §:n 3 momentin 15 kohdan kanssa. 

234 § . Tilastotutkimus . Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan tilastotutkimuksesta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Finanssivalvonnan tulisi julkaista vähintään kolmen vuoden välein selvitys, josta ilmenee kunkin vakuutusyhtiön työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen toteutunut tulos vähintään viideltä edeltävältä kalenterivuodelta nykyisen vuosittain julkaistavan selvityksen sijaan. Ehdotettava sääntely ei estäisi Finanssivalvontaa tekemästä tutkimusta laissa säädettyä useammin, jos se katsoo tutkimuksen esimerkiksi toimintaympäristöön tai markkinatilanteeseen liittyvästä syystä tarpeelliseksi.  

236 a § . Työpaikkaonnettomuuksien tutkinta . Työtapaturma- ja ammattitautilakiin lisättäisiin uusi säännös, jossa säädettäisiin työpaikkaonnettomuuksien tutkinnasta.  

Pykälän 1 momentissa työpaikkaonnettomuuksien tutkinta kytkettäisiin työtapaturma- ja ammattitautilaissa määriteltyihin vahinkotapahtumiin. Tutkinnan lähtökohtana olisi kuolemaan johtaneiden työtapaturma- ja ammattitautilain soveltamisalaan kuuluvien työssä ja työntekopaikan alueella (21–22 §) palkansaajille sattuneiden tapaturmien tutkinta. Tapauskohtaisen harkinnan perusteella voitaisiin päättää myös muiden kuin kuolemaan johtaneiden työssä ja työntekopaikan alueella sattuneiden sekä työtapaturma- ja ammattitautilain 23–25 §:n mukaisten tapaturmien ja 26 §:n mukaisten ammattitautien tutkintaan ottamisesta. Tutkintaan voidaan ottaa myös vapaaehtoisen työtapaturma- ja ammattitautilain työajan vakuutuksen ottaneille yrittäjille sattuneita 21–26 §:n mukaisia vahinkotapauksia. 

Tutkintaan otettaisiin tapauksia erillisen harkinnan mukaan, eikä tarkoitus olisi tutkia kaikkien sattuneiden vahinkotapahtumien syitä. Arvioitaessa yksittäisen tapauksen tutkintaan ottamisen perusteita kiinnitettäisiin huomiota tapauksen vakavuuden ja laadun lisäksi erityisesti siihen, onko tutkinnalla saavutettavissa merkittävää ja hyödyllistä lisätietoa vastaavan kaltaisten onnettomuuksien ennalta ehkäisemiseksi sekä yleisen työturvallisuuden edistämiseksi. Tutkintaan tulisi ottaa erityisesti tapauksia, jotka edustavat uusia riskejä tai kasvualoja sekä tapauksia, jotka olisivat voineet johtaa suuronnettomuuteen ja tapauksia, joita ei tutkita muiden tahojen toimesta ainakaan riittävän kattavasti. 

Tapaturmavakuutuskeskuksen hallituksella olisi yleistoimivalta johtaa Tapaturmavakuutuskeskuksen työpaikkaonnettomuuksien tutkintatoimintaa. Tapaturmavakuutuskeskuksen työpaikkaonnettomuuksien tutkintatehtävä rinnastuisi muihin Tapaturmavakuutuskeskuksen laissa määriteltyihin tehtäviin ja sen kustannukset katettaisiin kuten muutkin Tapaturmavakuutuskeskuksen kustannukset. 

Pykälän 2 momentissa Tapaturmavakuutuskeskuksen tehtäväksi säädettäisiin myös työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan yleinen järjestäminen, viestintä, kehittäminen sekä siihen liittyvä koulutus. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että työpaikkaonnettomuuksien tutkintaryhmä laatisi salassa pidettävän tutkintaraportin, joka sisältäisi selostuksen onnettomuuden kulusta, onnettomuuteen johtaneista tekijöistä ja onnettomuuden seurauksista sekä suositukset sellaisiksi toimenpiteiksi, jotka ovat tarpeen uusien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäisemiseksi ja vahinkojen torjumiseksi. Lisäksi työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan johtokunta voisi Tapaturmavakuutuskeskuksen asiantuntijan esityksestä päättää julkisen tutkintaselostuksen sisällöstä ja sen julkaisemisesta onnettomuuden vakavuuteen nähden sopivassa laajuudessa. Tutkintaselostuksen laatimisessa hyödynnettäisiin yksittäisen tutkinnan tutkintaraportteja, mutta tutkintaselostukset laadittaisiin julkisiksi ja niin, ettei mitään esitettyä olisi mahdollista yhdistää yksittäisiin tapauksiin, eikä niihin sisältyisi henkilötietoja eikä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Tapaturmavakuutuskeskuksella olisi lisäksi oikeus käyttää työpaikkaonnettomuuden tutkinnassa saatuja tietoja myös 236 §:n mukaisen tutkimustoiminnan mukaisissa analyyseissä ja yhteenvedoissa. Myöskään yhteenvedot eivät sisältäisi henkilötietoja eikä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että Tapaturmavakuutuskeskuksella olisi oikeus käsitellä työpaikkaonnettomuuksien tutkintatoiminnan tarkoituksiin välttämättömiä henkilötietoja ja tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaisia erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Ehdotettava uusi säännös muodostaisi tietosuoja-asetuksen edellyttämän perusteen Tapaturmavakuutuskeskukselle käsitellä henkilötietoja työpaikkaonnettomuuksien tutkinnassa. Tiedonsaannista säädettäisiin tarkemmin lain 259 §:ssä. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä, että Tapaturmavakuutuskeskuksen tehtävänä olisi myös tutkia maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla korvattuja kuolemaan johtaneita vahinkotapahtumia sekä erityisen vakavia työpaikkaonnettomuuksia siten kuin maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain uudessa asiaa koskevassa 154 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi. 

236 b § . Työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan johtokunta . Työtapaturma- ja ammattitautilakiin lisättäisiin uusi säännös työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan johtokunnasta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Tapaturmavakuutuskeskuksen hallitus asettaisi työpaikkaonnettomuuksien johtokunnan. Lisäksi momentissa säädettäisiin johtokunnan tehtävistä. Johtokunnan tehtävänä olisi työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan yleinen johtaminen Tapaturmavakuutuskeskuksen hallituksen antamien tutkinnan linjausten pohjalta. Johtokunnan tehtäviin kuuluisi muun muassa seurata vakavien vahinkojen tilanteen kehittymistä, ottaa kantaa erilaisten yhteenvetojen tekemisen ja viestinnän tarpeeseen, linjata tutkimustoiminnan käytäntöjä ja valvoa yleisesti tutkintojen etenemistä. Johtokunta päättäisi yksittäisiä työpaikkaonnettomuuksia koskevien tutkintojen aloittamisesta, tutkintaa tekevän tutkintaryhmän kokoonpanosta ja julkisen tutkintaselostuksen sisällön hyväksymisestä sekä selostuksen julkaisemisesta johtokunnan esittelijänä toimivan Tapaturmavakuutuskeskuksen asiantuntijan esityksestä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että johtokunnan toimikausi olisi kolme vuotta. Johtokuntaan kuuluisi yksi Tapaturmavakuutuskeskuksen asiantuntija sekä jäseniä työnantajia sekä työntekijöitä ja toimihenkilöitä edustavista keskeisistä keskusjärjestöistä ja työtapaturmavakuutusta toimeenpanevista vakuutuslaitoksista. Tapaturmavakuutuskeskuksen asiantuntija toimisi johtokunnan esittelijänä. Työnantajia edustavan keskusjärjestön esityksestä nimettäisiin enintään kolme jäsentä, samoin työntekijöitä ja toimihenkilöitä edustavien keskusjärjestöjen esityksestä enintään kolme jäsentä. Vakuutuslaitosten esityksestä nimettäisiin enintään viisi jäsentä, joista yksi edustaisi Maatalousyrittäjien eläkelaitosta. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että johtokunnan jäseniin sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä henkilön suorittaessa työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitettuja tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa. Koska johtokunnan jäsenet hoitaisivat lakisääteistä, julkista tehtävää erityissääntelyn nojalla, heihin soveltuisi myös perustuslain 118 §:n mukainen virkavastuu. Lisäksi säädettäisiin siitä, että johtokunnan jäsenillä olisi työtapaturma- ja ammattitautilain 248 §:n mukainen vaitiolovelvollisuus ja salassapitovelvollisuus sekä hyväksikäyttökielto tehtävässään tietoonsa saamiinsa tietoihin. Koska johtokunnan jäsenet työssään saisivat tietoonsa salassa pidettäviä henkilötietoja tutkintaan ottamisesta päättämiseksi ja salassa pidettävän tutkintaraportin myötä julkisen tutkintaselostuksen laatimiseksi, on säädettävä erikseen salassapitovelvoitteista. Tapaturmavakuutuskeskuksella olisi oikeus saada tutkinnassa tarvittavia välttämättömiä tietoja tarkemmin lain 259 §:ssä määritellyiltä tahoilta. Tapaturmavakuutuskeskuksella olisi oikeus antaa tiedot työpaikkaonnettomuuksien johtokunnalle. 

236 c § . Työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan tutkintaryhmät . Työtapaturma- ja ammattitautilakiin lisättäisiin uusi säännös työpaikkaonnettomuuksien konkreettista tutkintaa varten perustettavista tutkintaryhmistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kun työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan johtokunta on päättänyt yksittäisen tapauksen tutkintaan ottamisesta, Tapaturmavakuutuskeskus määrää tutkintaryhmän johtajaksi yhden Tapaturmavakuutuskeskuksen asiantuntijan. Johtokunta päättää muusta tutkintaryhmän kokoonpanosta Tapaturmavakuutuksen asiantuntijan esityksestä. Tutkintaryhmässä olisi tarpeellinen määrä jäseniä, joilla on riittävä asiantuntemus työelämästä ja tutkinnan kannalta keskeisiltä aloilta. Tutkintaryhmässä tulisi olla edustus sekä työnantajien että työntekijöiden ja toimihenkilöiden alakohtaisista järjestöistä ja tutkintaryhmässä tulisi kokonaisuudessaan olla riittävä osaaminen tapauksen toimialaan, työympäristöön ja työmenetelmiin liittyvistä käytännöistä sekä tapauksen luonteesta riippuen tekniikan, käyttäytymistieteiden ja muiden tutkinnan laadun kannalta tärkeiden tiedon- ja tieteenalojen asiantuntemus. Tutkinnan koskiessa maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan vakuutetussa työssä tapahtunutta työpaikkaonnettomuutta, tutkintaryhmässä tulisi olla riittävä maatalousyrittäjätyötä tai apurahansaajan työtä koskeva asiantuntemus.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tutkintaryhmät vastaisivat tutkintaan otettujen tapausten käytännön tutkinnasta ja laatisivat salassa pidettävän tutkintaraportin. Yksittäisen työpaikkaonnettomuuden tutkintaa varten perustetulla tutkintaryhmällä olisi itsenäinen, riippumaton ja puolueeton rooli ja asema tutkinnan tekemisessä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tutkintaryhmien jäseniin sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä henkilön suorittaessa työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitettuja tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa. Koska tutkintaryhmien jäsenet hoitaisivat lakisääteistä, julkista tehtävää erityissääntelyn nojalla, heihin soveltuisi myös perustuslain 118 §:n mukainen virkavastuu. Tutkintaryhmien jäsenillä olisi työtapaturma- ja ammattitautilain 248 §:n mukainen vaitiolovelvollisuus ja salassapitovelvollisuus sekä hyväksikäyttökielto tehtävässään tietoonsa saamiinsa tietoihin. Koska tutkintaryhmien jäsenet työssään saisivat tietoonsa salassa pidettäviä henkilötietoja, on säädettävä erikseen salassapitovelvoitteista. Tapaturmavakuutuskeskuksella olisi oikeus antaa tiedot työpaikkaonnettomuuksien tutkintaryhmille. 

252 § . Vakuutuslaitoksen ja muutoksenhakuelimen oikeus saada tietoja . Pykälässä säädetään vakuutuslaitoksen ja muutoksenhakuelimen oikeudesta saada tietoja. Pykälän 3 momentissa säädetään tietojen hakemisesta teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälän 3 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että tietojen hakemista teknisen käyttöyhteyden avulla koskeva lause poistettaisiin.  

259 § . Tapaturmavakuutuskeskuksen oikeus saada tietoja . Pykälässä säädetään Tapaturmavakuutuskeskuksen tiedonsaantioikeuksista koskien Tapaturmavakuutuskeskuksen tilasto- ja tutkimustoimintaa sekä tilanteita, joissa vakuutusyhtiö on asetettu selvitystilaan tai konkurssiin. Säännökseen ehdotetaan Tapaturmavakuutuskeskukselle uusia tiedonsaantioikeuksia, kun se hoitaa lakiin perustuvaa tehtävää tehdä työpaikkaonnettomuuksien tutkintaa.  

Tapaturmavakuutuskeskuksen oikeudesta saada tietoja 236 §:ssä säädettyä tilasto- ja tutkimustoimintaa varten säädetään jo nykyisin 259 §:n 1 momentissa ja sen mukaan Tapaturmavakuutuskeskuksella on oikeus saada Työterveyslaitokselta, työsuojeluviranomaiselta ja poliisilta sellaisia työtapaturmien ja ammattitautien syitä ja seurauksia koskevia tietoja, jotka ovat välttämättömiä 236 §:ssä tarkoitettuja tutkimuksia ja laskelmia varten. Pykälän 1 momentti säilyisi entisellään. 

Tapaturmavakuutuskeskuksen tilasto- ja tutkimustoiminnan harjoittaminen kuuluu työtapaturma- ja ammattitautilain 209 §:n 3 momentin 13 kohdan mukaan Tapaturmavakuutuskeskuksen lakisääteisiin tehtäviin, kuten myös tässä esityksessä ehdotetun mukaisesti uutena 236 a §:nä säädettävä Tapaturmavakuutuskeskuksen työpaikkaonnettomuuksien tutkinta. Näin ollen Tapaturmavakuutuskeskuksen oikeus saada ja käyttää tietoja tilasto- ja tutkimustoimintaan kuten myös työpaikkaonnettomuuksien tutkintatoimintaan liittyvät välittömästi Tapaturmavakuutuskeskuksen lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen. 

Ehdotuksen mukaan pykälän nykyinen 2 momentti, jossa säädetään 1 momentissa tarkoitettujen tietojen antamisesta pyynnöstä henkilötunnuksella yksilöityinä, siirtyisi uudeksi 4 momentiksi ja uudessa 2 momentissa säädettäisiin Tapaturmavakuutuskeskukselle oikeus saada työpaikkaonnettomuuksien tutkintaa varten salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta tutkinnan toteuttamiseksi 1 kohdan mukaisesti poliisi- ja esitutkinnan aineistosta ja kuolemansyynselvityksestä välttämättömät tiedot työpaikkaonnettomuudesta, tapahtumien kulkuun, syihin ja seurauksiin vaikuttaneista tekijöistä, välttämättömät tiedot onnettomuuteen osallisen terveydentilasta sekä muut näihin rinnastettavat välttämättömät tiedot. Tämän lisäksi 2 momentin 2 kohdan mukaisesti Tapaturmavakuutuskeskuksella olisi oikeus saada osalliselta työnantajalta, työntekijältä, työsuojeluviranomaiselta ja vakuutuslaitokselta välttämättömät tiedot työpaikkaonnettomuudesta, tapahtumien kulkuun, syihin ja seurauksiin vaikuttaneista tekijöistä, tieto korvattavasta vahinkotapahtumasta sekä muut näihin rinnastettavat välttämättömät tiedot sekä 2 momentin 3 kohdan mukaisesti työpaikkaonnettomuuden silminnäkijältä tai muulta, jolla muutoin on tietoa onnettomuudesta, välttämättömät tiedot tapahtumien kulkuun, syihin ja seurauksiin vaikuttaneista tekijöistä sekä muut näihin rinnastettavat välttämättömät tiedot. Tiedonsaantioikeus koskisi myös tutkintaryhmän johtajana toimivaa Tapaturmavakuutuskeskuksen asiantuntijaa ja tietojen käsittelyoikeus Tapaturmavakuutuskeskuksen asettamaa johtokuntaa ja tutkintaryhmiä. 

Pykälän uudessa 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Tapaturmavakuutuskeskuksella olisi oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä lisäksi tutkinnan toteuttamiseksi lääkäriltä ja muulta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetulta ammattihenkilöltä pyynnöstä tämän laatima lausunto välttämättömistä onnettomuuteen osallisen potilasasiakirjoista, terveydentilasta, työkyvystä ja hoidosta. Lausunnosta voitaisiin maksaa kohtuullinen korvaus samoin, kuin miten työtapaturma- ja ammattitautilain 266 §:ssä on säädetty. Lisäksi Tapaturmavakuutuskeskuksella olisi oikeus tehdä työpaikkaonnettomuuksien tutkintaa varten tutkimuksia ja tarkastuksia työpaikalla. Tiedonsaantioikeus koskisi myös tutkintaryhmän johtajana toimivaa Tapaturmavakuutuskeskuksen asiantuntijaa ja tietojen käsittelyoikeus Tapaturmavakuutuskeskuksen asettamaa johtokuntaa ja tutkintaryhmiä. Tutkimus- ja tarkastusoikeus koskisi vain kyseiseen tutkintaan nimettyjä tutkintaryhmien jäseniä, joilla olisi oikeus mennä työpaikalle tekemään tutkimuksia ja tarkastuksia. 

Pykälän uudessa 4 momentissa säädettäisiin aiemman 2 momentin mukaisesti 1 momentissa tarkoitettujen tietojen antamisesta pyynnöstä henkilötunnuksella yksilöityinä ja momenttia täydennettäisiin niin, että se koskisi myös 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja tietoja. 

Pykälän aiempi 3 momentti Tapaturmavakuutuskeskuksen tiedonsaantioikeudesta sen jälkeen, kun vakuutusyhtiö on asetettu selvitystilaan tai konkurssiin siirtyisi sellaisenaan pykälän uudeksi 5 momentiksi. 

260 § . Tapaturmavakuutuskeskuksen ja vakuutusyhtiöiden oikeus saada tietoja valvontaa varten . Pykälässä säädetään Tapaturmavakuutuskeskuksen ja vakuutusyhtiöiden oikeudesta saada tietoja työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetyn valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Pykälän 3 momentissa säädetään tietojen hakemisesta teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi.  

264 § . Tekninen käyttöyhteys . Pykälässä säädetään tietojen saamisesta ja luovuttamisesta teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.  

6.2  Maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaki

154 a § . Kuolemaan johtaneiden vahinkotapahtumien ja erityisen vakavien työpaikkaonnettomuuksien tutkinta . Maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilakiin lisättäisiin uusi säännös kuolemaan johtaneiden vahinkotapahtumien ja erityisen vakavien työpaikkaonnettomuuksien tutkinnasta osana Tapaturmavakuutuskeskuksen työpaikkaonnettomuuksien tutkintaa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työpaikkaonnettomuuksien tutkinta koskemaan maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 5 §:ssä säädetyn mukaisesti lakisääteisen vakuutuksen piirissä oleville maatalousyrittäjille ja apurahansaajille sattuneiden kuolemaan johtaneiden ja muiden erityisen vakavien työpaikkaonnettomuuksien tutkintaa.  

Työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan käsite määräytyisi vastaavasti kuin työtapaturma ja ammattitautilaissa eli lähtökohtaisesti kysymys olisi työssä tai työpaikan alueella sattuneista työtapaturmista. Tapauskohtaisen harkinnan perusteella voitaisiin kuitenkin tutkia myös ammattitauteja. Kuolemaan johtanutta vahinkotapahtumaa ei kuitenkaan olisi tarvetta tutkia, mikäli kyseisellä vahinkotapahtumalla ei voitaisi arvioida olevan saavutettavissa merkittävää lisätietoa vastaavan kaltaisten onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi sekä maatalousyrittäjien tai apurahansaajien työturvallisuuden edistämiseksi. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi silloin, jos maatalousyrittäjää tai apurahansaajaa on maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain piiriin kuuluvalla työmatkalla kohdannut kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus, jossa onnettomuuden syyn taustalla ovat muut tekijät kuin maatalousyrittäjätyöhön tai apurahansaajan työhön liittyvät olosuhteet. Tutkinnan suorittamisesta päätettäisiin työtapaturma- ja ammattitautilain 236 b §:ssä säädetyssä TOT-johtokunnassa. Johtokunnassa olisi vakuutuslaitosten edustajana myös Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melaa edustava taho. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että myös muu kuin kuolemaan johtanut työpaikkaonnettomuus voitaisiin Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen esityksestä ottaa Tapaturmavakuutuskeskuksessa tutkittavaksi, jos kysymyksessä olisi erityisen vakava työpaikkaonnettomuus, jonka tutkiminen olisi tärkeää vastaavien onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi ja maatalousyrittäjien ja apurahansaajien työturvallisuuden edistämiseksi. Erityisen vakavalla työpaikkaonnettomuudella tarkoitettaisiin vahinkoa, josta on aiheutunut vakava vamma ja joka on johtanut pysyvään tai pidempiaikaiseen työkyvyttömyyteen. Kysymys voisi olla esimerkiksi jonkin alalla uuden työtavan tai laitteen käyttöön liittyvästä vahinkotapahtumasta, jonka osalta olisi tärkeää tunnistaa uusia riskejä ja pystyä antamaan suosituksia työturvallisuuden edistämiseksi tai vastaavien vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi. Säännöksessä todettaisiin lisäksi, että työtapaturma- ja ammattitautilain 236 c §:ssä tarkoitetussa TOT-tutkintaryhmässä olisi tämän lain mukaista vahinkotapahtumaa tutkittaessa oltava riittävä maatalousyrittäjätyötä tai apurahansaajan työtä koskeva asiantuntemus. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksella olisi velvollisuus luovuttaa Tapaturmavakuutuskeskukselle onnettomuustutkinnan toteuttamiseksi välttämättömät tiedot. Tiedot voisivat sisältää myös tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilöryhmiin kuuluvia tietoja. Tiedot voitaisiin Tapaturmavakuutuskeskuksessa luovuttaa työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan johtokunnalle ja tutkintaryhmille. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että Tapaturmavakuutuskeskuksella olisi vastaavat tiedonsaantioikeudet maatalousyrittäjien ja apurahansaajien kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa kuin työtapaturma- ja ammattitautilain 259 §:ssä säädetään työpaikkaonnettomuuksien tutkinnasta ja näitä tietoja voitaisiin käsitellä Tapaturmavakuutuskeskuksessa mainitun lainkohdan mukaisesti. Tapaturmavakuutuskeskuksella olisi oikeus saada onnettomuustutkintaa varten tietoja myös samassa yrityksessä työskennelleeltä maatalousyrittäjältä. Tässä yhteydessä maatalousyrittäjällä tarkoitettaisiin maatalousyrittäjän eläkelain 3 §:ssä mainittuja maatalousyrittäjiä, jotka ovat työskennelleet tai työskentelevät samassa yrityksessä vahingoittuneen kanssa. Tapaturmavakuutuskeskuksen työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan tutkintaryhmällä olisi myös oikeus tehdä tutkimuksia ja tarkastuksia maatalousyrittäjän tai apurahansaajan työpaikalla. 

Lisäksi pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella olisi oikeus saada 147 §:n mukaisen tehtävän hoitamista varten Tapaturmavakuutuskeskukselta työtapaturma- ja ammattitautilain 236 c §:n mukaisesti yksittäisestä työpaikkaonnettomuuden tutkinnasta laadittu salassa pidettävä tutkintaraportti niiden työpaikkaonnettomuuksien osalta, jotka ovat sattuneet maatalousyrittäjille tai apurahansaajille. Maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 147 §:n mukaan Melan lakisääteisenä tehtävänä on maatalousyrittäjien ja apurahansaajien etuja palvelevan työsuojelun edistäminen muun muassa koulutuksia järjestämällä ja tiedottamalla. 

157 § . Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen ja muutoksenhakuelimen oikeus saada tietoja . Pykälässä säädetään Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen muutoksenhakuelimen oikeudesta saada tietoja. Pykälän 3 momentissa säädetään tietojen hakemisesta teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälän 3 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että tietojen hakemista teknisen käyttöyhteyden avulla koskeva lause poistettaisiin.  

160 § . Tekninen käyttöyhteys . Pykälässä säädetään tietojen saamisesta ja luovuttamisesta teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.  

6.3  Liikennevakuutuslaki

75 § . Jakojärjestelmä ja siitä katettavat kustannukset . Pykälän 2 momentissa säädetään jakojärjestelmällä katettavista kustannuksista. Voimassa olevan lain mukaan pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan jakojärjestelmällä katettaviin kustannuksiin kuuluu Liikennevakuutuskeskuksen vastuulla olevista vahingoista aiheutuvat kustannukset ilman jakojärjestelmällä katettavia muita kustannuksia ja josta määrästä on vähennetty sekä vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneiltä perittävää vakuutusmaksua vastaavaa maksua (27 §) ja laiminlyöntimaksua (28 §) että raja- ja siirtoliikennevakuutuksien maksut. Pykälän 2 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että Liikennevakuutuskeskuksen vastuulla olevista vahingoista aiheutuvat kustannuksiin luettaisiin myös 27 ja 28 §:n mukaisten maksujen esittämisestä, laskuttamisesta ja perimisestä aiheutuvat kustannukset.  

82 § . Vakuutusyhtiön ja Liikennevakuutuskeskuksen tiedonsaantioikeus . Pykälässä säädetään vakuutusyhtiön ja Liikennevakuutuskeskuksen tiedonsaantioikeudesta. Pykälän 6 momentissa säädetään tietojen hakemisesta teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälän 6 momentti ehdotetaan kumottavaksi.  

83 § . Tekninen käyttöyhteys . Pykälässä säädetään tietojen saamisesta ja luovuttamisesta teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.  

89 § . Finanssivalvonnan tilastotutkimus . Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan tilastotutkimuksesta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Finanssivalvonnan tulee julkaista vähintään kolmen vuoden välein selvitys, josta ilmenee kunkin vakuutusyhtiön liikennevakuutuksen toteutunut tulos vähintään viideltä edeltävältä kalenterivuodelta nykyisen vuosittain julkaistavan selvityksen sijaan. Ehdotettava sääntely ei estäisi Finanssivalvontaa tekemästä tutkimusta laissa säädettyä useammin, jos se katsoo tutkimuksen esimerkiksi toimintaympäristöön tai markkinatilanteeseen liittyvästä syystä tarpeelliseksi.  

6.4  Laki liikennevakuutuskeskuksesta

3 § . Liikennevakuutuskeskuksen kustannuksista ja maksuvalmiudesta vastaaminen . Pykälässä säädetään liikennevakuutuskeskuksen kustannuksista vastaamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan Liikennevakuutuskeskuksen jäsenet vastaavat Liikennevakuutuskeskuksen kustannuksista lukuun ottamatta tie- ja maastoliikenneonnettomuuksien tutkinnasta annetussa laissa Liikennevakuutuskeskukselle säädetyistä tehtävistä syntyviä kustannuksia. Valtiokonttori vastaa kuitenkin vain niistä kustannuksista, jotka liittyvät sen liikennevakuutuslaista johtuvien tehtävien toimeenpanoon. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin täsmennys, jonka mukaan pykälän perusteella rahoitettaviin Liikennevakuutuskeskuksen kustannuksiin ei luettaisi liikennevakuutuslain 75 § mukaisesti jakojärjestelmällä rahoitettavaa kustannusosuutta.  

6.5  Laki liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta

3 § . Jäsenet . Pykälässä säädetään liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan jäsenistä ja jäsenten määrästä. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että varajäsenten määrä muutettaisiin kahdestakymmenestäkuudesta varajäsenestä tarvittavaan määrään varajäseniä.  

17 § . Salassapitovelvollisuus ja oikeus tietojen luovuttamiseen . Pykälässä säädetään lautakunnan jäsenen sekä sen palveluksessa tai asiantuntijana toimeksiannon perusteella toimivan henkilön salassapitovelvollisuudesta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin lautakunnalle oikeus potilasvahinkoasioita käsitellessään antaa päätös tiedoksi asiantuntijoilleen.  

6.6  Laki liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta

7 § . Työ- tai toimintakykyyn liittyvä kuntoutus . Pykälässä säädetään korvattavasta kuntoutuksesta ja siitä aiheutuvista korvattavista kustannuksista. Pykälän 2 momentin 7 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että vaikeasti vammaiselle palveluasumisesta aiheutuvat lisäkustannukset muutettaisiin muotoon vammaiselle tuetusta asumisesta aiheutuvat lisäkustannukset terminologian yhtenäistämiseksi.  

16 § . Muutoksenhaku . Pykälässä säädetään muutoksenhausta vakuutusoikeuteen sekä ratkaisusuosituksen hakemisesta liikenne- ja potilasvahinkolautakunnalta. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutuslaitoksen antamaan päätökseen saa hakea muutosta vakuutusoikeudelta kirjallisella valituksella viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona valittaja on saanut tiedon päätöksestä. Pykälän 4 momentissa puolestaan säädetään, että vakuutuslaitoksen päätökseen tyytymätön voi pyytää asiasta liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan ratkaisusuositusta 1 momentissa säädetyn muutoksenhakuajan kuluessa. Jos asia saatetaan vireille lautakunnassa, muutoksenhakuajan kuluminen keskeytyy käsittelyn ajaksi. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus 1 momentissa mainittuun muutoksenhakuaikaan poistettaisiin ja 4 momenttiin lisättäisiin ratkaisusuosituksen hakemisen määräajaksi vuosi vakuutuslaitoksen päätöksen antamisesta.  

6.7  Potilasvakuutuslaki

48 § . Jakojärjestelmä ja siitä katettavat kustannukset . Pykälän 2 momentissa säädetään jakojärjestelmällä katettavista kustannuksista. Voimassa olevan lain mukaan pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan jakojärjestelmällä katettaviin kustannuksiin kuuluu Potilasvakuutuskeskuksen vastuulla olevista vahingoista aiheutuvat kustannukset ilman jakojärjestelmällä katettavia muita kustannuksia ja josta määrästä on vähennetty vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneiltä perittävää vakuutusmaksua vastaavaa maksua (19 §) ja laiminlyöntimaksua (20 §). Pykälän 2 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että kustannuksiin luettaisiin myös 19 ja 20 §:n mukaisten maksujen esittämisestä, laskuttamisesta ja perimisestä aiheutuvat kustannukset.  

Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan jakojärjestelmällä katettaviin kustannuksiin kuuluu potilasvakuutuslain mukaan korvattavat vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitetut tarpeellisen sairaanhoidon kustannukset ja muut tarpeelliset kulut, jotka maksetaan, kun vahinkotapahtuman sattumispäivää seuraavan kalenterivuoden alusta on kulunut yli yhdeksän vuotta. Pykälän 2 momentin 3 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin maininta muiden tarpeellisten kulujen sisällyttämisestä jakojärjestelmään. 

54 § . Potilasvakuutuskeskuksen tiedonsaanti . Pykälän 5 momentissa säädetään tietojen hakemisesta teknisen käyttöyhteyden avulla. Momentti ehdotetaan kumottavaksi.  

6.8  Laki Potilasvakuutuskeskuksesta

3 § . Potilasvakuutuskeskuksen kustannuksista vastaaminen . Pykälässä säädetään Potilasvakuutuskeskuksen kustannuksista vastaamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan Potilasvakuutuskeskuksen jäsenet vastaavat Potilasvakuutuskeskuksen toiminnasta aiheutuvista kustannuksista. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin täsmennys, jonka mukaan pykälän perusteella rahoitettaviin Potilasvakuutuskeskuksen kustannuksiin ei luettaisi potilasvakuutuslain 48 §:n mukaisesti jakojärjestelmällä rahoitettavaa kustannusosuutta.  

6.9  Laki opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta

1 § . Pykälässä säädetään niistä laeista, joiden mukaisesti järjestettyyn koulutukseen osallistuneelle ja kyseisessä koulutuksessa vammautuneelle tai sairastuneelle maksetaan korvausta vahinkotapahtumasta, jota ei korvata työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan.  

Pykälän 1 momentin 1 kohdan ammatillisesta peruskoulutuksesta annettu laki korjattaisiin koskemaan uutta ammatillista koulutuksesta annettua lakia. 1 kohdassa säädetään, ettei lukuun oteta vanhan ammatillisen peruskoulutuksesta annetun lain 3 §:n 3 momentin mukaista opetukseen läheisesti liittyvää muuta toimintaa. Tämä vanhan lain mukainen viittaus poistettaisiin. Kyseisen kaltaista mainintaa ei ole enää kohtaan lisättäväksi esitettävässä laissa. Ottaen huomioon opiskelutapaturmalain 1 §:n 2 momentissa säädetty, kohtaan tehtävällä poistolla ei ole tarkoitus muuttaa opiskelutapaturmalain vakiintunutta tulkintaa. 1 momentin 2 kohdan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettu laki on kumottu ammatillisesta koulutuksesta annetulla lailla, jonka vuoksi kumottu laki poistettaisiin ja sen tilalle lisättäisiin tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettu laki. 1 momentin 6 kohdan lukiolain säädösnumero korjattaisiin koskemaan uuden lukiolain säädösnumeroa. 

2 § . Pykälässä säädetään siitä, että julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 5 luvussa tarkoitetussa työvoimakoulutuksessa oleva henkilöön sovelletaan lain 1 momentista poiketen korvattavien olosuhteiden osalta, mitä työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työntekijästä. Pykälän lakiviittaus korjattaisiin koskemaan 1.1.2025 voimaan tulevaa työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia (380/2023).