1.1  Johdanto

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi puolustusvoimien turvaamistehtävistä. Turvaamistehtävällä tarkoitetaan puolustusvoimien henkilöstöön kuuluvien, puolustusvoimien vieraana olevan vieraan valtion sotilasjohtoon kuuluvien tai kansainvälistä järjestöä edustavien erityistä suojelua tarvitsevien henkilöiden turvallisuuden tai puolustusvoimien erityisen omaisuuden koskemattomuuden suojaamista. 

Turvaamistehtävien käsite ei ole vakiintunut. Rajavartiolain (578/2005) 23 §:n 1 momentissa turvaamistehtävä on määritelty valtion lukuun suoritettavaksi kuljetukseksi, joka edellyttää erityisiin suojaamistoimenpiteisiin varautumista kuljetuksen turvallisuuden varmistamiseksi. Lisäksi pykälän 2 momentissa turvaamistehtävällä tarkoitetaan valtiojohdon ja valtiovieraiden sekä rajavartiolaitoksen virkamiesten ja sen vieraana tai kuljetettavana olevien, erityistä suojelua tarvitsevien henkilöiden turvallisuuden tai erityisen omaisuuden koskemattomuuden suojaamista.  

Tässä esityksessä turvaamistehtävillä tarkoitettaisiin 1) henkilösuojaustehtävää, johon sisältyy henkivartijatehtävä sekä suojeltavan henkilön turvallisuuden takaaminen majoituspaikassa vuorokauden ympäri ja 2) puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetuksen suojaamista, joka sisältyisi myös kuriiritehtävien suojaamisen.  

Henkilösuojaustehtävä ei kata ainoastaan puolustusvoimien alueella tapahtuvaa toimintaa vaan sitä on tarkoituksenmukaista jatkaa myös yleisellä paikalla tehtävän yhtämittaiseksi suorittamiseksi. Puolustusvoimien henkilösuojaustehtävän tarkoituksena on taata henkilön turvallisuus ja tämän omaisuuden koskemattomuus. Turvaamistehtävät toteutetaan tyypillisesti mahdollisimman huomaamattomasti. 

Puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetuksen suojaamistehtävällä tarkoitetaan puolustusvoimien materiaalin suojaamista kuljettamisen aikana. Kuljetusten suojaamisen tarve perustuu yleiseen turvallisuuteen. Kuljetettava materiaali on puolustusvoimien materiaalia, joka on määritelty erikoiskäsiteltäväksi maanpuolustuksen, operatiivisen käytettävyyden, rahallisen arvon, vaikean saatavuuden, rikolliseen käyttötarkoitukseen soveltuvuuden, julkisuuskuvan, maineenhallinnan tai vaarallisuuden johdosta. Kuljetuksen suojaamistehtävään kuuluvat myös kuriiritehtävät, joilla tarkoitetaan tiettyjen asiakirjojen kuljettamista. 

Puolustusvoimille on säädetty tietyissä tapauksissa poikkeustoimivalta suorittaa hallinnonalan sisäisesti viranomaistarkastuksia kohteissa, jotka on määritelty maanpuolustuksen kannalta salassa pidettäviksi. Vastaisuudessa maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävistä kohteista käytettäisiin nimitystä maanpuolustuksen kannalta erityissuojattavat kohteet, mikä kuvaisi paremmin kohteiden suojaamiseksi tehtävää toimintaa.  

Kohteista ja niihin sovellettavista käytännöistä säädettäisiin puolustusministeriön asetuksella, mikä selkeyttäisi toimivallan jakoa yleistoimivallan nojalla kohteita tarkastavien viranomaisten ja puolustusvoimien viranomaisten välillä nykyisestä. 

1.2  Turvaamistehtävät

Laki puolustusvoimista 

Puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 2 §:ssä säädetään puolustusvoimien tehtävistä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan puolustusvoimien tehtävänä on Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluu a-alakohdan mukaan maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen, b alakohdan mukaan kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen sekä c alakohdan mukaan sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen. 

Momentin 2 kohdan mukaan puolustusvoimien tehtävänä on muiden viranomaisten tukeminen, johon kuuluu a alakohdan mukaan virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi, b alakohdan mukaan pelastustoimintaan osallistuminen antamalla käytettäväksi pelastustoimintaan tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja sekä c alakohdan mukaan osallistuminen avun antamiseen toiselle valtiolle terrori-iskun, luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun vastaavan tapahtuman johdosta.  

Viimeisenä tehtävänä puolustusvoimille säädetään 3 kohdan mukaan osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja sotilastehtäviin muussa kansainvälisessä kriisinhallinnassa. 

Pykälän 2 momentin mukaan puolustusvoimien muista tehtävistä säädetään erikseen. Esimerkiksi puolustusvoimien toimivallasta aluevalvontaviranomaisena aluevalvontatehtävissä on säädetty aluevalvontalaissa (755/2000). 

Puolustusvoimista annetun lain 18 §:n mukaan varuskunnan päällikkö tai joukko-osaston komentaja voi määrätä turvallisuuden ja järjestyksen toteuttamisesta puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevalla alueella. Vartio- tai päivystystehtävää suorittavan virkamiehen koulutuksesta säädetään puolustusministeriön asetuksella. 

Lain 19 §:n mukaan vartio- tai päivystystehtävää suorittavalla virkamiehellä on oikeus poistaa henkilö puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevalta alueelta ja lain 15 §:ssä tarkoitetulta alueelta, joka on puolustusvoimien käytössä, jos on ilmeistä, ettei poistettavalla ole oikeutta oleskella alueella ja edellä mainittu virkamies on kehottanut häntä poistumaan. Virkamiehellä on oikeus poistaa myös alueella luvallisesti oleva henkilö, jos tämä häiritsee tai vaarantaa toisten tai itsensä turvallisuuden. Lisäksi virkamiehellä on tehtävässään oikeus saada tietää alueella oleskelevan tai liikkuvan henkilön nimi, henkilötunnus tai sen puuttuessa syntymäaika, kansalaisuus ja passitiedot. 

Pykälän 2 momentissa viitataan yleiseen kiinniotto-oikeuteen, josta säädetään pakkokeinolain (806/2011) 2 luvun 2 §:ssä. Kiinniotettu muu kuin rikoslain 45 luvun sotilasrikosten alainen henkilö on viipymättä luovutettava poliisille. Sama koskee myös rikoslain 45 luvun alaista henkilöä, joka on syyllistynyt muuhun kuin sotilasoikeudenkäyntilain (326/1983) 2 §:ssä tarkoitettuun rikokseen. Jollei kiinni otettua voida luovuttaa poliisille viimeistään kuuden tunnin kuluttua kiinniottamisesta, hänet on päästettävä heti vapaaksi. 

Pykälän 3 momentissa säädetään rikoslain 45 luvun alaisesta henkilöstä, joka saadaan ottaa kiinni lisäksi, jos hänen lausumistaan uhkauksista tai muusta käyttäytymisestä voidaan päätellä hänen todennäköisesti syyllistyvän rikokseen tai hän on tuntematon ja kieltäytyy antamasta henkilöllisyytensä selvittämiseksi tarpeellisia tietoja niitä tiedustelevalle esimiehelle, järjestyspartiolle tai vartio- tai päivystystehtävää suorittavalle sotilaalle taikka antaa henkilöllisyydestään ilmeisesti virheellisen tiedon. 

Lain 20 §:n mukaan vartio- ja tai päivystystehtävää suorittavalla virkamiehellä on henkilö poistaessaan tai kiinniottaessaan oikeus tarkastaa kiinni otettu ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei kiinni otetulla ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Mainitulla virkamiehellä on oikeus ottaa pois tarkastuksessa tavatut vaaralliset esineet tai aineet. Ne on palautettava tarkastettavalle tämän poistuessa tai vapaasi päästämisen yhteydessä, jollei siihen ole lain mukaan estettä. 

Lain 21 §:n mukaan vartio- tai päivystystehtävää suorittavalla virkamiehellä on oikeus metallinilmaisinta tai muuta teknistä laitetta taikka koulutettua eläintä apuna käyttäen tarkastaa puolustusvoimien toimitiloihin, kulkuneuvoihin tai alueelle saapuva taikka siellä oleva sekä tarvittaessa hänen kulkuneuvonsa ja hänen mukanaan olevat tavarat sen selvittämiseksi, ettei hänellä ole mukanaan esinettä tai ainetta, jolla voidaan aiheuttaa vaaraa turvallisuudelle ja järjestykselle, jota voidaan käyttää omaisuuden vahingoittamiseen tai jonka hallussapito on lain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen nojalla kielletty. Turvatarkastus voidaan tehdä myös puolustusvoimien toimitiloista, kulkuneuvoista tai alueelta poistuville henkilöille sekä tarvittaessa heidän kulkuneuvoihinsa ja heidän mukanaan oleviin tavaroihinsa, jos tarkastuksella on tärkeä merkitys turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämiselle ja on perusteltu syy epäillä, että on rikottu puolustusvoimien antamia turvallisuutta koskevia määräyksiä. 

Pykälän 2 momentin mukaan vartio- tai päivystystehtävää suorittavalla virkamiehellä on myös oikeus me-tallinilmaisinta tai muuta teknistä laitetta taikka koulutettua eläintä apuna käyttäen tarkastaa puolustus-voimien toimitiloja, alueita ja kulkuneuvoja sen selvittämiseksi, ettei niissä ole esinettä tai ainetta, jolla voidaan aiheuttaa vaaraa järjestykselle tai turvallisuudelle, jota voidaan käyttää omaisuuden vahingoittamiseen taikka jonka hallussapito on lain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen nojalla kielletty. 

Pykälän 3 momentin mukaan turvatarkastuksen suorittamisesta päättää varuskunnan päällikkö tai joukko-osaston komentaja. Turvatarkastus on järjestettävä niin, ettei siitä aiheudu tarpeetonta haittaa tarkastettavalle henkilölle tai vahinkoa omaisuudelle. 

Pykälän 4 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momenteissa tarkoitetuissa tapauksissa löydetty omaisuus saadaan ottaa haltuun. Haltuunotosta on laadittava pöytäkirja. Haltuun otettu omaisuus on palautettava asianomaiselle henkilölle hänen poistuessaan puolustusvoimien toimitiloista, jollei siihen ole lain mukaan estettä. 

Lain 22 §:ssä säädetään turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämiseen liittyvistä voimakeinoista. Pykälän 1 momentin mukaan, jos poistettava, kiinni otettava tai turvallisuustarkastuksen kohteeksi joutunut koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, kiinni ottamisen tai turvallisuustarkastuksen suorittamisen, vartio- tai päivystystehtävää suorittavalla virkamiehellä on oikeus käyttää sellaisia henkilön poistamiseksi tai kiinni ottamiseksi taikka turvallisuustarkastuksen suorittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina, kun otetaan huomioon henkilön käyttäytyminen ja muut olosuhteet. 

Jos henkilö kieltäytyy 21 §:ssä tarkoitetusta turvatarkastuksesta, hänet voidaan pykälän 2 momentin mukaan poistaa tai häneltä voidaan evätä pääsy puolustusvoimien toimitiloihin, kulkuneuvoon tai alueelle. Henkilön poistamiseksi puolustusvoimien toimitiloista, kuluneuvosta tai sen hallitsemalta alueelta voidaan tarvittaessa käyttää sellaisia voimakeinoja, joita henkilön käyttäytyminen ja muut olosuhteet huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina. Pykälän 3 momentin mukaan voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä. 

Puolustusvoimien turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämisestä vastaavat virkamiehet voivat olla myös siviilivirkamiehiä. Esimerkiksi puolustusvoimien pääesikunnan turvallisuusvalvomon henkilöstö on puolustusvoimien siviilivirkamiehen tehtävissä. Turvallisuusvalvomon henkilöstöä koulutetaan säännöllisesti, jotta he voivat ylläpitää heille asetetut kelpoisuusvaatimukset. Muun muassa voimankäytön osalta turvallisuusvalvomon henkilöstöltä edellytetään peruskoulutuksen jälkeen vuosittaista harjoittelua sekä vuosittaisten tasokokeiden suorittamista. Koulutuksesta on säädetty puolustusministeriön asetuksella (1253/2007). Lisäksi pääesikunnan turvallisuusvalvojille järjestetään voimankäyttöharjoittelua sekä ampumaharjoittelua. Kaikki turvallisuusvalvomolle asetetut koulutusvaatimukset vastaavat vastaavissa tehtävissä palvelevien sotilaspoliisilta edellytettäviä vaatimuksia.  

Lain 23 a §:ssä säädetään joukko-osaston komentajan tarkastus- ja etsintäoikeudesta. Pykälän 1 momentin mukaan puolustusvoimien palveluksessa olevaan henkilöön, joka ei ole rikoslain 45 luvun alainen, voidaan kohdistaa sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 25 §:n 1 momentissa tarkoitettu etsintä ja tarkastus, jos on syytä epäillä kyseisessä momentissa mainittuja määräyksiä rikotun. 

Pykälän 2 momentin mukaan luvattomasti tai laittomasti hallussa pidettyyn puolustusvoimien omaisuuteen taikka huumausaineeseen tai alkoholijuomaan sovelletaan vastaavasti, mitä sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 25 §:n 2 momentissa säädetään. 

Puolustusvoimien virka- ja sotilaspuvun käyttämisestä säädetään lain 45 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan puolustusvoimien ammattisotilas ja sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain mukaisessa palvelus-suhteessa oleva on velvollinen palveluksessa käyttämään puolustusvoimien sotilaspukua, jollei virkatehtävien laadun tai muun syyn vuoksi toisin määrätä. Jos puolustusvoimien muun virkamiehen tehtävä tai virka-asema sitä edellyttää, asianomainen voidaan velvoittaa käyttämään tehtävänsä tai virka-asemansa mukaista virkapukua. 

Lain 23 §:ssä säädetään sotilaan ja sotilasesimiehen voimankäytöstä. Pykälän 1 momentin mukaan vartio- tai päivystystehtävää suorittavalla, rikoslain 45 luvun 27 §:ssä tarkoitetulla sotilaalla on vastarintaa kohdatessaan oikeus käyttää vastarinnan murtamiseksi sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina, kun otetaan huomioon joukon tai vartioitavan kohteen tai alueen turvallisuus, virka- tai palvelustehtävän laatu ja vastarinnan vaarallisuus. Edellä mainituin edellytyksin vartiomiehellä on oikeus voimakeinojen käyttöön myös, kun joku hänen pysähtymiskäskystään huolimatta lähestyy vartioitavaa kohdetta tai aluetta, jonne tuleminen on kielletty.  

Pykälän 2 momentin mukaan taistelussa, merihädässä tai vastaavassa joukolle tai sen toiminnalle erityisen vaarallisessa tilanteessa sotilasesimiehellä on oikeus käyttää käskynalaista vastaan kuuliaisuuden ja järjestyksen palauttamiseksi sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina, jos käskynalainen sotilas esimiehen kiellosta huolimatta pakenee, väkivaltaisesti vastustaa esimiestä tai ei noudata esimiehen vaaran torjumiseksi antamaa käskyä vaikka käsky on toistettu. Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon käskynalaisen laiminlyönnin tai teon vaarallisuus ja vallitseva tilanne. 

Lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 264/2006) pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että pykälän toimivaltuuksia voidaan käyttää asiasidonnaisesti rajoittamatta niitä kohteen kuten omaisuuden tai henkilöiden sijainnin mukaan. Nämä toimivaltuudet on kytketty yhteen valmiustilanteen edellyttämään, myös sotilaallisten voimakeinojen käyttöä mahdollisesti vaativaan toimintaan.  

Puolustusvoimista annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaan puolustusvoimilla on oikeus tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä, jos se on sotilaallisen harjoitustoiminnan tai puolustusvalmiuden kohottamisen kannalta välttämätöntä. Puolustusvoimilla ei ole kuitenkaan pykälän 2 momentin mukaan oikeutta käyttää asuinrakennuksia, niin liittyviä piha- ja puutarha-alueita, korjaamattomia viljelysmaita eikä maa- ja metsätaloudellisia koekenttiä. 

Kiinteistön käyttämisestä sovitaan suullisesti tai kirjallisesti kiinteistön omistajan tai haltijan kanssa. Jos sopimukseen ei päästä, puolustusvoimien puolustushaaraesikunta, paikallishallintoviranomainen, varus-kunnan päällikkö tai harjoituksen johtaja voi päättää kiinteistön käyttämisestä pykälän 3 momentin mukaan. 

Lain 15 §:n 1 momentin mukaan, jos sotilaalliset syyt tai ulkopuolisen suojaaminen vaaroilta välttämättä sitä vaatii, puolustusvoimien puolustushaaraesikunta, paikallishallintoviranomainen, varuskunnan päällikkö tai harjoituksen johtaja voi kieltää asiattomilta puolustusvoimien käytössä olevalla alueella tai kohteessa liikkumisen tai rajoittaa sitä. Kiellon rikkomisesta tuomittavista rangaistuksista säädetään rikoslaissa (39/1889). 

Laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta 

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annettu laki (211/2006) ei sisällä erityisiä toimivaltuuksia sotilaalle suorittaa turvaamistehtäviä kriisinhallinta-alueella. Lain 27 §:ssä säädetään voimakeinojen käytöstä ja pykälän 1 momentin mukaan sotilaallisessa kriisinhallinnassa palvelevalla sotilaalla on palvelutehtävää suorittaessaan oikeus käyttää tehtävän kannalta välttämättömiä voimakeinoja.  

Lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 5/2006 vp) 27 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan yksittäiset palvelustehtävät perustuvat kriisinhallintaoperaatiolle asetettujen tehtävien ja tavoitteiden toteuttamiseen. 

Poliisilaki 

Poliisilain (872/2011) 1 §:ssä säädetään poliisin yleisistä tehtävistä. Sen 1 momentin mukaan poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa ja huolehtii tehtäviinsä kuuluvasta kansainvälisestä yhteistyöstä. 

Poliisilain hallituksen esityksen (HE 224/2010 vp) 1 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että poliisi joutuu myös yleisen järjestyksen ja turvallisuuden turvaamisen lisäksi kohdentamaan tiettyihin erityisiin henkilöihin ja henkilöryhmiin tavanomaisesta poikkeavia henkilösuojaustoimenpiteitä. Niihin voidaan katsoa kuuluvan yksittäisten henkilöiden turvallisuuden alaan. Erityisiä henkilöitä ja henkilöryhmiä ovat muun muassa todistajat, joiden suojeleminen voi olla onnistuneen rikosprosessin läpiviemisen välttämätön edellytys. Erityistä suojelua tarvitsevia henkilöryhmiä voivat olla myös viranomaiset, kuten poliisit ja syyttäjät, valtiovieraat ja valtionpäämiehet ja lähestymiskiellon piirissä olevat ja heidän lähipiiriinsä kuuluvat henkilöt. 

Poliisin toimivaltuuksista yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi on säädetty ennen kaikkea poliisilain yleisiä toimivaltuuksia koskevassa 2 luvussa. Poliisimiehen oikeudesta henkilöllisyyden selvittämiseen on säädetty lain 2 luvun 1 §:ssä. Luvun 2, 3 ja 4 §:ssä on puolestaan säännöksiä poliisimiehen oikeudesta kiinniottamiseen henkilön suojaamiseksi, etsintäkuulutetun kiinniottamisesta sekä etsinnästä henkilön kiinniottamiseksi. Poliisimiehellä on toimivaltuuksia kotirauhan ja julkisrauhan suojaamiseksi lain 2 luvun 5 §:n mukaisesti sekä oikeus sisäänpääsyyn ja etsintään vaara- ja vahinkotilanteissa 2 luvun 6 §:n mukaisesti. 

Poliisin oikeudesta paikan ja alueen eristämiseen on säädetty poliisilain 2 luvun 8 §:ssä. Poliisimiehellä on oikeus eristää, sulkea tai tyhjentää yleisesti käytetty paikka tai alue tai rajoittaa liikkumista alueella, jos se on tarpeen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, poliisitutkinnan turvaamiseksi tai onnettomuuspaikalla suoritettavien toimenpiteiden, toimenpiteen kohteena olevan henkilön yksityisyyden tai vaaraan joutuneen omaisuuden suojaamiseksi. Poliisimiehellä on myös oikeus eristää tai tyhjentää koti-rauhan tai julkisrauhan suojaama alue, jos se on välttämätöntä henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vaaran torjumiseksi eikä alueella olevia voida muuten suojata. Tämä edellyttää päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräystä mutta kiireellisessä tapauksessa se voidaan tehdä ilman tätä määräystäkin. 

Poliisimiehellä on poliisilain 2 luvun 9 §:ssä säädetyin edellytyksin oikeus väkijoukon hajottamiseen. Oikeus määrätä väkijoukko hajaantumaan tai siirtymään poliisimiehellä on muun muassa silloin, jos kokoontuminen vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tai on esteenä liikenteelle. Poliisimiehellä on vastaava oikeus myös silloin, jos väkijoukossa olevat uhkaustensa tai muun käyttäytymisensä perusteella todennäköisesti syyllistyisivät henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen. Poliisimiehellä on eräin edellytyksin myös oikeus hajottaa väkijoukko voimakeinoin sekä ottaa niskoitteleva henkilö kiinni. 

Poliisilain 2 luvun 10 §:ssä on säädetty poliisin oikeudesta rikoksilta ja häiriöiltä suojaamiseen. Poliisimiehellä on 10 §:n 1 momentin mukaan oikeus poistaa paikalta henkilö, jos hänen uhkaustensa perusteella on perusteltua syytä olettaa tai hänen aikaisemman käyttäytymisensä perusteella on todennäköistä, että hän syyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen tai aiheuttaisi huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Tietyin edellytyksin poliisimiehellä on myös oikeus ottaa henkilö kiinni, jos paikalta poistaminen on ilmeisesti riittämätön toimenpide. Poliisilain 2 luvun 12 - 16 §:ssä on säännöksiä poliisin suorittamasta turvallisuustarkastuksesta, turvallisuustarkastuksen toimittamisesta, vaarallisten esineiden ja aineiden haltuunotosta sekä haltuun otetun omaisuuden käsittelystä. 

Poliisimiehen oikeus voimakeinojen käyttöön perustuu poliisilain 2 luvun 17 §:n sääntelyyn. Voimakeinojen käyttöoikeuden lisäksi poliisimiehellä on säännöksessä todettu olevan oikeus hätävarjeluun. Tällaisessa hätävarjelussa poliisimies toimii virkavastuulla.  

Poliisilain 2 luvun 19 §:ssä säädetään ampuma-aseen käytöstä. Ampuma-asetta voidaan käyttää vain silloin, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttäminen eikä lievempää keinoa pysäyttämiseksi ole käytettävissä. Ampuma-asetta voidaan lisäksi käyttää kiireellistä ja tärkeää tehtävää suoritettaessa esineen, eläimen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi. Ampuma-asetta ei saa käyttää väkijoukon hajottamiseksi, ellei ampuma-aseessa käytetä kaasupatruunoita tai muita vastaavia ammuksia niistä erikseen annettujen määräysten mukaisesti. 

Ampuma-aseen käytöllä tarkoitetaan ampuma-aselain 2 §:ssä tarkoitetun ampuma-aseen käytöstä varoittamista, ampuma-aseella uhkaamista ja laukauksen ampumista. Ampuma-aseen esille ottaminen ja toimintavalmiuteen saattaminen eivät ole ampuma-aseen käyttöä. 

Pykälän 3 momentin mukaan ampuma-aseella uhkaamisesta ja laukauksen ampumisesta päättää päällystöön kuuluva poliisimies, jos se tilanteen kiireellisyys huomioon ottaen on mahdollista. 

Rajavartiolaki 

Rajavartiolain (578/2005) 3 §:n 1 momentin mukaan rajavartiolaitoksen tehtävänä on rajaturvallisuuden ylläpitäminen. Rajavartiolaitos toimii rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa. 

Pykälän 2 momentin mukaan rajavartiolaitos suorittaa erikseen säädettyjä valvontatehtäviä sekä toimenpiteitä rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi, selvittämiseksi ja syyteharkintaan saattamiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. 

Lisäksi pykälän 3 momentin mukaan rajavartiolaitos suorittaa poliisi- ja tullitehtäviä, etsintä-, pelastus- ja ensihoitotehtäviä sekä osallistuu sotilaalliseen maanpuolustukseen. Rajavartiolaitoksen tehtävistä meripelastustoimen alalla säädetään meripelastuslaissa. 

Rajavartiolain 23 §:ssä säädetään rajavartiolaitoksen turvaamistehtävistä. Pykälän 1 momentin mukaan rajavartiolaitos voi suorittaa valtion lukuun kuljetuksen, joka edellyttää erityisiin suojaamistoimenpiteisiin varautumista kuljetuksen turvallisuuden varmistamiseksi.  

Pykälän 2 momentin mukaan rajavartiolaitos voi tarvittaessa asettaa sisäministeriön asetuksella säädettävän erikoiskoulutuksen saaneen rajavartiomiehen (turvamies) suojaamaan valtiojohdon ja valtiovieraiden sekä rajavartiolaitoksen virkamiesten ja sen vieraana tai kuljetettava olevien, erityistä suojelua tarvitsevien henkilöiden turvallisuutta tai erityisen omaisuuden koskemattomuutta. 

Rajavartiolain hallituksen esityksen (HE 6/2005) 23 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että rajavartiolaitos voisi pykälän mukaan suorittaa valtion lukuun kuljetuksen, joka edellyttäisi erityisiin suojaamistoimenpiteisiin varautumista kuljetuksen turvallisuuden varmistamiseksi. Poliisi osallistuu valtion arvovieraiden suojaamiseen poliisilain 1 §:n 1 momentin nojalla. Rajavartiolaitos huolehtii nykyisin valtion arvovieraiden kuljetuksesta aluksillaan ja ilma-aluksillaan rajavartiolain 6 §:n 4 momentin nojalla. Erikoiskoulutetut ja varustetut rajavartiomiehet soveltuvat hyvin arvovieraiden suojaustehtäviin, joten heitä käytetään myös vieraiden turvamiehinä. Tämä on ollut käytäntö jo kymmenien vuosien ajan. 

Rajavartiolain hallituksen esityksen 23 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan rajavartiolaitoksen suorittamista suojaamistehtävästä tulisi kuitenkin säätää erikseen, jottei esimerkiksi oikeus tai velvollisuus rajavartiomiehen toimivaltuuksien käyttämiseen turvaamistehtävässä olisi kyseenalaista. Jokamiehen oikeudet eivät muodosta riittävää perustetta näiden tehtävien virkatehtävien hoitamiselle. Pykälän perustelujen mukaan poliisin voimavarat eivät riitä rajavartiolaitoksen nykyisin hoitamiin turvaamistehtäviin. Turvamiestehtävällä tarkoitettaisiin valtiojohdon ja valtion vieraiden sekä rajavartiolaitoksen virkamiesten turvallisuuden tai omaisuuden koskemattomuuden suojaamista. Perusteluissa todetaan, että säännöksellä on asiallinen yhteys 23 §:ssä säädettäväksi ehdotettuun kuljetustehtävään, mutta turvamiestehtäviä voitaisiin suorittaa myös kuljetuksista riippumatta. Rajavartiolaitos voisi asettaa turvamiestehtävään sisäasiainministeriön asetuksella säädetyn erikoiskoulutuksen saaneen rajavartiomiehen. Kyse on siis virkatoiminnassa tarpeellisista järjestelyistä. 

Lain 34 a §:ssä säädetään tarkemmin rajavartiomiehen toimivaltuuksista turvaamistehtävissä. Pykälän 1 momentin mukaan lain 23 §:n 2 momentissa tarkoitetun erikoiskoulutuksen saanut rajavartiomies voi suorittaa 23 §:ssä säädetyn turvaamistehtävän 34 a §:n 2 ja 3 momentissa säädetyin toimivaltuuksin, jollei päällystöön kuuluva poliisimies tai poliisin kenttäjohtaja niitä rajoita. Rajavartiolaitoksen on ilmoitettava poliisille turvaamistehtävän suorittamisesta ennakolta. 

Pykälän 2 momentin mukaan rajavartiomiehellä on oikeus eristää, sulkea tai tyhjentää yleisesti käytetty paikka tai alue taikka kieltää tai rajoittaa liikkumista, jos se on välttämätöntä turvaamistehtävän suorittamiseksi. Pykälän 3 momentin mukaan rajavartiomiehellä on oikeus poistaa paikalta henkilö, jos hänen uhkaustensa tai muun käyttäytymisensä perusteella on perusteltua syytä olettaa tai hänen aikaisemman käyttäytymisensä perusteella on todennäköistä, että hän syyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen. Henkilö voidaan ottaa kiinni, jos paikalta poistaminen on todennäköisesti riittämätön toimenpide eikä rikosta voida muuten estää taikka häiriöitä tai vaaraa muuten poistaa. Kiinniotettu on viipymättä luovutettava poliisille. 

Lain 35 §:ssä säädetään rajavartiomiehen voimakeinoista. Pykälän 1 momentin mukaan rajavartiomiehellä on virkatehtävää suorittaessaan oikeus, jollei muualla laissa toisin säädetä, vastarinnan murtamiseksi, henkilön paikalta poistamiseksi, kiinniottamisen toimittamiseksi, vapautensa menettäneen pakenemisen estämiseksi, esteen poistamiseksi taikka välittömästi uhkaavan rikoksen tai muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Rajavartiomiehen voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon virkatehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Jos voimakeinojen käyttäminen on välttämätöntä, on niitä käytettävä vain siinä määrin ja siihen saakka, kun laissa säädetyn virkatehtävän suorittamiseksi välttämättä on tarpeen (lievimmän keinon periaate). 

Pykälän 2 momentin mukaan sillä, joka rajavartiomiehen pyynnöstä tai tämän suostumuksella tilapäisesti avustaa rajavartiomiestä tilanteessa, jossa on välttämätöntä turvautua sivullisen voimakeinoapuun erittäin tärkeän ja kiireellisen rajavartiolaitoksen tehtävän suorittamisessa, on oikeus rajavartiomiehen ohjauksessa sellaisten välttämättömien voimakeinojen käyttämiseen, joihin rajavartiomies toimivaltansa rajoissa hänet valtuuttaa. 

Pykälän 3 momentin mukaan voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain (39/1889) 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä. Oikeudesta voimakeinojen käyttämiseen aluevalvontatehtävässä säädetään aluevalvontalaissa (755/2000). Siitä, miten puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 23 §:ssä tarkoitettua sotilaan ja sotilasesimiehen voimakeinojen käyttöoikeutta sovelletaan rajavartiolaitoksessa, säädetään rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 31 §:ssä. 

Pykälän 4 momentin mukaan rajavartiomiehellä on virantoimituksessa lisäksi oikeus hätävarjeluun siten kuin rikoslain 4 luvun 4 §:ssä säädetään. Tällaisessa hätävarjelussa rajavartiomies toimii virkavastuulla. Arvioitaessa hätävarjelun puolustettavuutta on otettava huomioon rajavartiomiehelle koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella asetettavat vaatimukset. 

Rajavartiolain muuttamisesta annetun lain hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että erikoiskoulutuksen saaneella rajavartiomiehellä olisi oikeus yleisesti käytetyn paikan tai alueen eristämiseen, sulkemiseen tai tyhjentämiseen sekä liikkumisen rajoittamiseen tai kieltämiseen. Edellytyksenä olisi, että toimenpide on välttämätön turvaamistehtävän suorittamiseksi. Lisäksi erikoiskoulutuksen saaneella rajavartiomiehellä olisi oikeus poistaa paikalta henkilö, kun henkilön uhkausten tai muun käyttäytymisen perusteella on perusteltua syytä olettaa taikka henkilön aiemman käyttäytymisen perusteella on todennäköistä, että hän syyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen. Nämä toimivaltuudet rajavartiomiehellä olisi, jollei päällystöön kuuluva poliisimies tai poliisin kenttäjohtaja rajoita niitä. Toimivaltuudet vastaisivat osittain poliisilain 2 luvun 8 ja 10 §:n toimivaltuuksia. 

Rajavartiolaitoksen olisi ilmoitettava poliisille turvaamistehtävän suorittamisesta etukäteen. Ilmoituksen perusteella turvaamistehtävä voitaisiin myös suorittaa yhteistoiminnassa poliisin kanssa tai poliisi voisi päättää suorittaa tehtävän itse. 

Rajavartiolain 35 c §:ssä säädetään ampuma-aseen käytöstä poliisi lain 2 luvun 19 §:ää vastaavasti. Poliisilain säännöksestä poikkeavasti pykälän 3 momentin mukaan ampuma-aseella uhkaamisesta ja laukauksen ampumisesta päättää rajavartiolaitoksen päällikkö, rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö, rajavartiolaitoksen esikunnan raja- ja meriosaston osastopäällikkö, rajavartioston tai merivartioston komentaja tai apulaiskomentaja, rajavartioston tai merivartioston rajatoimiston ja meritoimiston päällikkö tai vähintään kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoinen rajavartiomies, jos se tilanteen kiireellisyys huomioon ottaen on mahdollista. 

Laki puolustusvoimien virka-avusta poliisille 

Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain (781/1980) 1 §:n mukaan puolustusvoimien on annettava poliisille virka-apua 1) henkilön etsimiseksi ja kiinniottamiseksi, 2) paikan tai alueen eristämiseksi ja tutkimiseksi, 3) liikenteen ohjaamiseksi, 4) henkilöiden ja omaisuuden tilapäiseksi suojaamiseksi, 5) räjähteiden raivaamiseksi sekä, 6) muuhun sellaiseen tehtävään, jonka suorittamiseksi tarvitaan puolustusvoimien erityishenkilöstöä tai välineistöä. Pykälän 2 momentin mukaan kansainvälistä erityissuojelua nauttiviin henkilöihin kohdistuvien rikosten ehkäisemiseksi poliisilla on oikeus saada muunkinlaista kuin 1 momentin mukaan annettavaa virka-apua. 

Lain 2 §:n mukaan virka-apua annetaan vain, milloin poliisin voimavarat ovat riittämättömät tehtävän suorittamiseen tai milloin siihen tarvitaan poliisilta puuttuvaa erityishenkilöstä tai -välineistöä. 

Lain 3 §:n mukaan virka-apua pyytää Poliisihallitus. Kiireellisessä tapauksessa virka-apua voi pyytää poliisin valtakunnallisen tai paikallisen yksikön päällikkö taikka asianomaisen poliisiyksikön tai -alueen johtovalmiudessa oleva päällystöön kuuluva poliisimies. Pyynnöstä on tällöin ilmoitettava viipymättä Poliisihallitukseen. 

Pykälän 2 momentin mukaan virka-avun antamisesta päättää pääesikunta taikka maavoimien, merivoimien tai ilmavoimien esikunta. Kiireellisessä tapauksessa virka-avun antamisesta voi päättää varuskunnan päällikkö, joukko-osaston komentaja tai sotilaslaitoksen päällikkö. 

Kolmannen momentin mukaan puolustusvoimat voi käyttää muissa kuin lain 4 §:ssä tarkoitetuissa voima-keinojen käyttöä edellyttävissä tehtävissä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun laissa (556/2007) tarkoitettuja henkilöitä. 

Lain 4 §:n mukaan poliisilla on oikeus saada puolustusvoimilta voimakeinojen käyttöä edellyttävää virka-apua rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2–7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetun rikoksen estämiseksi tai keskeyttämiseksi, jos estäminen tai keskeyttäminen ei ole mahdollista poliisin omalla välineistöllä ja henkilöstöllä. 

Virka-apu voi sisältää sotilaallisten voimakeinojen käyttöä, jos se on välttämätöntä suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi eikä vaaraa ole mahdollista torjua lievemmillä keinoilla. 

Sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan virkamiehen henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampaa sotavarustein tapahtuvaa sellaista asevoiman käyttöä, joka soveltuu poliisitehtävän suorittamiseen. 

Voimakeinojen on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen, vastarinnan vaarallisuuteen, käytettävissä oleviin voimavaroihin sekä muihin tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttaviin seikkoihin. Erityisesti on otettava huomioon sivullisten oikeudet ja heidän turvallisuutensa. Ennen voimakeinojen käyttöä on niiden käytöstä mahdollisuuksien mukaan varoitettava. 

Poliisi päättää tässä pykälässä tarkoitettujen voimakeinojen käyttämisestä ja johtaa niiden käyttöä. Voimakeinoja saa käyttää vain puolustusvoimien sotilasvirassa palveleva sekä se, joka on nimitetty puolustusvoimien virkamieheksi määräaikaiseen virkasuhteeseen määrättynä sotilastehtävään. 

Lain 4 a §:ssä säädetään, että Edellä 4 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa virka-apua pyytää sisäasiainministeriö puolustusministeriöltä ja sen antamisesta päätetään valtioneuvoston yleisistunnossa. Jos valtioneuvostoa ei ole mahdollista saada riittävän nopeasti koolle, yhteiskunnan erittäin tärkeää toimintoa välittömästi ja vakavasti vaarantavassa kiireellisessä tapauksessa voi virka-apua pyytää sisäasiainministeriö puolustusministeriöltä, joka välittömästi päättää virka-avun antamisesta. Pyynnöstä ja päätöksestä on tällöin ilmoitettava viipymättä valtioneuvostolle ja tasavallan presidentille. Valtioneuvosto voi päättää jo aloitetun virka-avun antamisen jatkamisesta tai lopettamisesta. 

Puolustusvoimia ei saa määrätä 4 §:ssä tarkoitettuihin toimiin ilman 1 momentissa edellytettyä virka-avun pyyntöä ja päätöstä sen antamisesta, ellei puolustusvoimien ylipäällikön toimivallasta muuta johdu. 

Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta säädetään aluevalvontalaissa (755/2000). 

Lisäksi sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain (255/2014) hallituksen esityksessä (HE 30/2013 vp) keskeisissä ehdotuksissa todetaan, että puolustusvoimien henkilösuojaukseen liittyvien tehtävien lainsäädännöllinen pohja on puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa (781/1980). Hallituksen esityksen mukaan tähän ei ehdotettu muutoksia. 

Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista 

Eduskunta on hyväksynyt uuden yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain (1085/2015), joka voimaan tullessaan kumoaa voimassa olevan yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain (282/2002). Laki tulee voimaan 1.1.2017. Tämän hallituksen esityksen kannalta uudesta laissa ei ole merkittäviä muutoksia. 

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 1 §:n 1 mukaan lain tavoitteena on yksityisten turvallisuus-palveluiden laadun ja luotettavuuden varmistaminen sekä viranomaisten ja yksityisten turvallisuuspalveluiden välisen yhteistyön edistäminen. 

Lain 2 §:ssä säädetään määritelmistä. Pykälän 3 kohdan mukaan vartioimistehtävällä tarkoitetaan vartioimista, henkilön koskemattomuuden suojaamista sekä vartioimiskohteeseen tai toimeksiantajaan kohdistuneiden rikosten paljastamista samoin kuin näiden tehtävien valvomista. 

Henkivartijatehtävällä tarkoitetaan kohdan 5 mukaan vartioimistehtävää, jossa suojataan tietyn henkilön koskemattomuutta. Arvokuljetustehtävällä tarkoitetaan kohdan 6 mukaan vartioimistehtävää, jossa vartioidaan kuljetettavana olevaa arvo-omaisuutta. Vartijalla tarkoitetaan 9 kohdan mukaan sitä, joka varioimisliikkeen palveluksessa suorittaa vartioimistehtävää. Vartioimisalueella tarkoitetaan 12 kohdan mukaan toimeksiantosopimuksessa yksilöityä kiinteistöä, rakennusta, huonetta, rakennelmaa sekä muuta yleistä tai yksityistä paikkaa ja aluetta samoin kuin sen osaa. 

Lain 14 §:ssä säädetään salassapitovelvollisuudesta, jonka mukaan vartioimisliiketoiminnan harjoittaja, vastaava hoitaja tai vartija ei saa oikeudettomasti ilmaista eikä käyttää omaksi tai toisen hyödyksi taikka toista vahingoittaakseen, mitä hän tehtävässään on saanut tietää toimeksiannon osapuolen salassa pidettävistä turvallisuusjärjestelyistä, liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisyyteen kuuluvista seikoista. Salassapitovelvollisuus säilyy tehtävän päätyttyä. Lain 53 §:n mukaan rangaistuksena salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 ja 2 §:n mukaan. 

Lain 28 §:ssä säädetään vartijan oikeuksista. Vartijalla on oikeus poistaa henkilö vartioimisalueelta, jos poistettava ei noudata vartioimisalueen omistajan tai haltijan taikka tämän edustajan antamaa poistumiskehotusta taikka jos on ilmeistä, ettei poistettavalla ole oikeutta oleskella vartioimisalueella ja vartija on kehottanut häntä poistumaan. 

Pykälän 2 momentin mukaan vartijalla on vartioimistehtävää suorittaessaan oikeus ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavattu rikoksentekijä, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai jos rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos. Vartija saa ottaa kiinni myös sen, joka on viranomaisen antaman etsintäkuulutuksen mukaan pidätettävä tai vangittava. Kiinni otettu on viipymättä luovutettava poliisille.  

Pykälän 3 momentin mukaan vartijalla on kiinniotto-oikeutta käyttäessään oikeus tarkastaa kiinni otettu ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei kiinni otetulla ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Vartijalla on oikeus ottaa pois tarkastuksessa tavatut vaaralliset esineet tai aineet. Pois otetut esineet tai aineet on luovutettava viipymättä poliisille. 

Pykälän 4 momentissa säädetään vartijan voimakeinojen käytöstä. Jos poistettava, kiinni otettava tai turvallisuustarkastuksen kohteeksi joutunut koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, kiinni ottamisen tai turvallisuustarkastuksen suorittamisen, taikka pakenee kiinni ottamista, vartijalla on oikeus käyttää sellaisia henkilön poistamiseksi tai kiinni ottamiseksi taikka turvallisuustarkastuksen suorittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina, kun otetaan huomioon henkilön käyttäytyminen ja muut olosuhteet. Vastuuvapausperusteesta ja rangaistusvastuun lievennyksestä voimakeinojen käytön liioittelussa säädetään rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.  

Lain 29 §:ssä (725/2010) säädetään voimankäyttövälineiden kantamisesta. 1 momentin mukaan vartija tai väliaikainen vartija ei saa vartioimistehtävissä tarpeettomasti kantaa voimankäyttövälineitä. Ampuma-asetta, kaasusumutinta ja teleskooppipatukkaa saa kantaa ja käyttää ainoastaan vartija, joka on saanut erityisen voimankäyttökoulutuksen. Ampuma-asetta saa kantaa vain henkivartija- tai arvokuljetustehtävissä sekä huomattavan yleisen edun kannalta merkittävän vartioimiskohteen vartioinnissa, jos tehtävän suorittaminen olosuhteiden johdosta sitä välttämättä edellyttää. Väliaikainen vartija ei saa kantaa ampuma-asetta. Ampuma-aseen ja kaasusumuttimen kantamisesta päättää vastaava hoitaja toimeksiannoittain. Jos vartija on vartioimistehtävässä käyttänyt ampuma-asetta, vartioimisliikkeen on viivytyksettä ilmoitettava siitä aseenkäyttöpaikan poliisilaitokselle. 

Pykälän 2 momentin mukaan voimankäyttövälineitä saa kantaa ja käyttää ainoastaan vartija tai väliaikainen vartija, joka on suorittanut voimankäyttövälineiden kertauskoulutuksen. Kertauskoulutusta ei kuitenkaan edellytetä sinä vuonna, jolloin vartijan tai väliaikaisen vartijan koulutus on suoritettu. Vartioimisliikkeen, jonka palveluksessa olevat vartijat tai väliaikaiset vartijat kantavat vartioimistehtävissä voimankäyttövälineitä, on järjestettävä vähintään kerran vuodessa vartijoilleen tai väliaikaisille vartijoilleen koulutustilaisuus (voimankäyttövälineiden kertauskoulutus) tai valvottava, että vartija tai väliaikainen vartija on muutoin suorittanut kyseisen koulutuksen. Ampuma-asetta saa kantaa ainoastaan vartija, joka on osoittanut vuosittain, että hänellä on riittävä ampuma-aseen käsittelytaito ja ampumistaito. 

Pykälän 3 momentin mukaan erityisen voimankäyttökoulutuksen ja voimankäyttövälineiden kertauskoulutuksen kouluttajana voi toimia ainoastaan 23 a §:ssä tarkoitettu voimankäyttökouluttaja. Vartioimisliikkeen palveluksessa toimivan 23 a §:ssä tarkoitetun voimankäyttökouluttajan, jolla on voimassa oleva poliisin hyväksyminen vartijaksi tai väliaikaiseksi vartijaksi tai Poliisihallituksen hyväksyminen voimankäyttökouluttajaksi, ei tarvitse suorittaa vuosittaista voimankäyttövälineiden kertauskoulutusta. Voimankäyttökouluttajan on kuitenkin osoitettava vuosittain, että hänellä on riittävä ampuma-aseen käsittelytaito ja ampumistaito, jos hän työtehtävissään kantaa ampuma-asetta. 

Lain 30 §:ssä säädetään voimankäyttövälineiden kantamistavasta. 1 momentin mukaan vartijan on kannettava voimankäyttövälineitä asunsa alla siten, että ne eivät ole muiden havaittavissa. 

Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, jos voimankäyttövälineiden kantaminen vartijan asun alla ei ole mahdollista. Näissä tapauksissa niitä saadaan, ampuma-asetta lukuun ottamatta, kantaa vyöhön kiinnitettävissä umpikoteloissa. Patukkaa saadaan kuitenkin kantaa siltä osin näkyvissä kuin sen kantaminen asun alla tai umpikotelossa ei sen koon vuoksi ole mahdollista. Ampuma-asetta saa kantaa muiden havaittavissa olevalla tavalla vain, jos tehtävä tai tilanteen vaarallisuus poikkeuksellisesti sitä edellyttää. 

Pykälän 3 momentissa säädetään voimankäyttövälineiden kantamisesta, jos vartioimistehtävässä käytetään muuta kuin vartijan asua. Tällöin voimankäyttövälineitä on kannettava asun alla siten, etteivät ne ole muiden havaittavissa. 

Lain 32 §:ssä säädetään vartijan asun käyttämisestä. 1 momentin mukaan vartijan on vartioimistehtävissä oltava pukeutunut vartijana asuun. Saman vartioimisliikkeen palveluksessa olevien, samanlaisia tehtäviä suorittavien vartijoiden on oltava pukeutuneita yhdenmukaisesti.  

Pykälän 2 momentin mukaan, jos tehtävä sitä edellyttää, vartija saa käyttää myymälätarkkailussa ja muissa vastaavissa rikosten paljastamiseen liittyvissä tehtävissä sekä henkivartijatehtävissä ja arvokuljetustehtävissä muuta kuin vartijan asua. Muun kuin vartijan asun käyttämisestä päättää vastaava hoitaja toimeksiannoittain. 

Pykälän 3 momentin mukaan vartijan asua saa käyttää vain vartija vartioimistehtävissä. Vartijan asusta tulee huolehtia siten, etteivät siihen kuuluvat asusteet joudu asiattomien haltuun. 

Turvaamistehtäviin liittyvä muu lainsäädäntö 

Turvaamistehtäviin liittyen on otettava huomioon myös muuta, kuin viranomaisia ja yksityisiä turvallisuuspalveluita koskevaa lainsäädäntöä. Säännökset ovat hajanaisesti eri säädöksissä. 

Ampuma-aselain (1/1998) 17 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan laki ei koske valtion omistamien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoa, jos perusteena hallussapidolle on valtion palveluksessa olevien, valtion oppilaitoksissa opiskelevien tai asevelvollisuuteen perustuvaa asepalvelusta taikka vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien henkilöiden tehtävien hoitaminen. 

Kansainvälisten valtiovierailujen turvatehtäviin liittyvistä ampuma-aselain tarkoittamista luvista säädetään ampuma-aselain 64 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan luvan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoon kansainvälisten valtiovierailujen turvatehtävien järjestämiseksi antaa ja peruuttaa Poliisihallitus. Pykälän 2 momentin mukaan lupa voidaan antaa, jos se on tarpeen erityissuojelua nauttivien henkilöiden henkilökohtaisen koskemattomuuden tai omaisuuden suojelemiseksi. 

Matkustajatietojen luovuttamisesta muille viranomaisille säädetään majoitus- ja ravitsemustoiminnasta annetun lain (308/2006) 9 §:ssä. Pykälän mukaan majoitustoiminnan harjoittaja ja poliisi ovat salassapito-säännösten estämättä velvollisia pyynnöstä antamaan lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja matkustajatietoja, jotka ovat tarpeen 1) rajavartiolaitokselle rajavalvontaa, rajatarkastusten suorittamista sekä rajavartiolaitokselle laissa säädetyn muun tehtävän suorittamista varten, 2) tullilaitokselle tullirikosten estämistä, paljastamista ja selvittämistä sekä rajatarkastusten suorittamista varten, 3) pelastusviranomaisille pelastustoimintaa varten, tai 4) terveydensuojeluviranomaisille tartuntatautien ehkäisemistä varten.  

Valmiuslain tarkoittamissa poikkeusoloissa valmiuslain 113 §:n 1 momentin mukaan sotilaallisen puolustusvalmiuden kohottamiseksi tai ylläpitämiseksi maa- tai vesialueen, rakennuksen taikka huone- tai varastotilan omistajan tai haltijan on luovutettava omistamansa tai hallinnassaan oleva maa- tai vesialue, rakennus tai huone- tai varastotila puolustusvoimien tai liikenne- ja viestintäministeriön hallintaan. Päätöksen hallinnan luovuttamisesta puolustusvoimille tekee puolustusvoimat ja hallinnan luovuttamisesta liikenne- ja viestintäministeriölle liikenne- ja viestintäministeriö. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, missä kunnissa toimivaltuutta voidaan käyttää. 

Pykälän 2 momentin mukaan vakituisessa asumiskäytössä olevan rakennuksen tai huoneiston hallinta on luovutettava vain erittäin painavien sotilaallisten syiden sitä edellyttäessä. 

Pykälän 3 momentin mukaan puolustusvoimilla on oikeus 1 momentissa mainituilla alueilla ja tiloissa ryhtyä välittömästi tarvittaviin toimenpiteisiin varastotilojen, linnoituskohteiden, teiden ja muiden puolustuslaitteiden rakentamiseksi ja valmiuden ylläpitämiseksi. 

Käytäntö puolustusvoimien turvaamistehtävissä  

Nykytilassa puolustusvoimat voi pysyvässä käytössä olevilla alueillaan suorittaa puolustusvoimista annetun lain 18–23 a §:ssä tarkoitettuja vartio- ja päivystystehtäviä. Sama koskee puolustusvoimista annetun lain 14 §:ssä tarkoitettuja puolustusvoimien tilapäisesti käytössä olevia kiinteistöjä sekä valmiuslain 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa lain 113 §:n nojalla puolustusvoimien haltuun tulevia alueita ja tiloja. Jos vartio- ja päivystystehtävää suorittaa virassa oleva sotilas, voi voimankäyttövälineenä olla myös ase.  

Muilla alueilla puolustusvoimilla ei ole erityisiä henkilösuojaustoiminnassa käytettäviä toimivaltuuksia. Puolustusvoimien vartio- tai päivystystehtävää suorittavalla virkamiehellä on tällöin käytössään yleinen kiinniotto-oikeus ja yleinen hätävarjeluoikeus. Puolustusvoimat kuitenkin suorittaa henkilösuojaustehtäviä puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevilla alueiden lisäksi myös niiden ulkopuolella. Tällöin henkilösuojaustehtävät toteutetaan suojauksen suunnittelulla ja yleisellä varautumisella mahdollisten häiriötilanteiden varalta ilman mahdollisuutta käyttää erityisiä toimivaltuuksia kuten voimakeinoja.  

Erilaisia henkilösuojaustehtäviä on puolustusvoimissa kaiken kaikkiaan vuosittain noin 50.  

Puolustusvoimat tekee toiminnan edellyttämää yhteistyötä muiden sotilasorganisaatioiden kanssa. Yhteistyöllä pyritään tarpeellisten ulkomaisten tietojen saamiseen puolustusvoimien käyttöön uhka-arvion tueksi. 

Ulkomailla tapahtuva henkilön turvaaminen perustuu isäntävaltion omaan lainsäädäntöön, sekä kriisinhallinta-alueilla isäntävaltion lainsäädännön lisäksi kriisinhallintaoperaatioista tehtyihin kansainvälisiin sopimuksiin ja muihin velvoittaviin asiakirjoihin. Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 27 §:n mukaisesti kriisinhallintaoperaatiossa suoritettavat yksittäiset palvelustehtävät perustuvat kriisinhallintaoperaatiolle asetettujen tehtävien ja tavoitteiden toteuttamiseen, joidenka perusteella arvioidaan voimakeinojenkäytön oikeutta. 

Puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevien alueiden ulkopuolella yleinen toimivalta suorittaa turvaamistehtäviä on poliisilla. Poliisi arvioi omien käytäntöjensä mukaisesti sen, missä tilanteissa on ryhdyttävä erityisiin toimiin henkilön, kohteen tai omaisuuden suojaamiseksi. 

Poliisin suorittaman uhka-arvion perusteella suojauksen tarve konkretisoituu etenkin kansainvälisessä politiikassa merkittävässä asemassa olevien henkilöiden kohdalla. Jos poliisin suorittamassa arviossa tilanteeseen ei liity riittävän merkittävää uhkaa, poliisi ei turvaamistehtävää suorita vaikka puolustusvoimat olisi ilmoittanut suojaamisen tarpeesta poliisille. 

Puolustusvoimien vieraan suojaaminen saattaa perustua siihen, että puolustusvoimien korkea-arvoinen vieras on tottunut saamaan tietyn tason turvajärjestelyt kohdemaissa. Tämän kaltaisilla asioilla ei ole merkitystä siihen, miten poliisi muodostaa oman arvionsa vallitsevasta uhasta ja suojaamisen tarpeesta. 

Käytössään poliisilla on poliisilain määrittämät toimivaltuudet. Poliisilaissa määritellysti poliisi voi käyttää voimankäyttövälineitä. 

Jos erityistä suojelua tarvitseva kohde nousee poliisin arviossa riittävälle tasolle, voidaan turvaamistehtävä suorittaa myös poliisin johdossa, niin että puolustusvoimat antavat tarvittavaa tukea. Tässä tapauksessa puolustusvoimien vartiointi ja päivystystehtävää suorittavilla virkamiehillä on käytössää puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevien alueiden ulkopuolella yleinen kiinniotto-oikeus eikä puolustusvoimien virkamiehellä ole käytössään erityisiä toimivaltuuksia. 

Puolustusvoimien vartiointi- ja päivystystehtävää suorittavilla virkamiehillä ei ole mahdollisuutta käyttää erityisiä toimivaltuuksia. 

Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain perusteella poliisi voi pyytää virka-apua puolustusvoimilta, jos se ei itse pysty tehtävää suorittamaan riittämättömien resurssien takia. 

Käytännössä tämä vaihtoehto ei ole ollut käytössä, sillä turvaamistehtävän kohteen on ylitettävä riskiarvioinnissa poliisin omat rajat. Lisäksi poliisilla olisi oltava puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain mukaisesti pulaa resursseista suorittaa tarvittava turvaamistehtävä. 

Puolustusvoimien erityistä suojaamista edellyttävän materiaalin kuljettaminen toteutetaan puolustusvoimien omana toimintana eikä poliisia taikka yksityisiä turvallisuuspalveluiden käyttöä ole pidetty mahdollisena tai tarkoituksenmukaisena. Puolustusvoimilla on oma sisäinen normistonsa näiden tehtävien suorittamisesta. 

Puolustusvoimat suojaa erityissuojattavia kuljetuksia saattajilla, joilla on oltava voimassa oleva puolustusvoimien voimakeinojen käyttäjäoikeus sekä hyväksytysti suoritettu ampuma aseen tasokoe. Edellä mainitut vaatimukset antavat oikeuden puolustusvoimissa kantaa voimankäyttövälineitä palvelustehtävissä. 

Suojattavista kuljetuksista ei pääsääntöisesti ole ilmoitettu alueelliselle poliisilaitokselle, ellei kuljetuksen suojaaminen ole tarvinnut tuekseen poliisin apua. 

Puolustusvoimien erityistä suojaamista vaativia kuljetuksia on vuositasolla noin 200. 

1.3  Maanpuolustuksen kannalta erityissuojattavat kohteet

Kemikaalilain (599/2013) 14 §:n mukaan puolustusvoimat valvoo kemikaalilain ja Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön noudattamista maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävissä kohteissa.  

Painelaitelain (869/2009) 10 a §:n mukaan puolustusvoimat tarkastaa painelaitteet, jotka on asennettu kiinteästi puolustusvoimien hallinnassa oleviin maanpuolustuksen kannalta salassa pidettäviin kohteisiin, joihin on pääsy vain puolustushallinnon vakinaisella henkilökunnalla. Puolustusvoimat tarkastaa myös edellä tarkoitettujen painelaitteiden sijoituksen. 

Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettu lain (390/2005) 3 §:n 2 momentin mukaan lain nojalla annetut valtioneuvoston asetukset eivät koske valtakunnan turvallisuuden kannalta salassa pidettävissä kohteissa tapahtuvaa vaarallisten kemikaalien varastointia ja teollista käsittelyä. 

Pykälän 3 momentin mukaan puolustusministeriön asetuksella säädetään tarkemmin valtakunnan turvallisuuden kannalta salassa pidettävissä kohteissa tapahtuvasta vaarallisten kemikaalien varastoinnista ja teollisesta käsittelystä. 

Pykälän 4 momentissa säädetään vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain mukaisten viranomaiselle säädettyjen tehtävien hoitamisesta puolustushallinnon sisäisesti valtakunnan turvallisuuden kannalta salassa pidettävissä kohteissa. 

Sähköturvallisuusasetuksen (498/1996) 17 §:n 1 momentin mukaan sähköturvallisuuslain 4-6- luvun säännöksiä varmennus- ja määräaikaistarkastuksen suorittajasta, ilmoituksista ja tietojen antamisesta ei sovelleta maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävissä kohteissa. 

Pykälän 2 momentin mukaan puolustushallinnosta vastaava ministeriö valvoo sähköturvallisuutta noudattaen sähköturvallisuuslakia sekä sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä. 

Terveydensuojelulain 7 a §:n (129/2009) 1 momentin mukaan puolustusvoimat huolehtii laissa kunnan terveydensuojeluviranomaiselle säädetyistä tehtävistä maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävissä kohteissa. 

1.4  Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden lainsäädäntö

Ruotsi 

Ruotsin lainsäädännössä ei ole henkilösuojauksen/vast. tarkkaa määritelmää. Ruotsissa käsite henkilösuojaus (Personskydd) tarkoittaa laajempaa turvallisuuskokonaisuutta, johon kuuluvat muun muassa riski- ja uhka-arviointia ja suunnittelua turvallisuusuhkien vähentämiseksi. 

Sotilaspoliisitoimintaa koskevassa asetuksessa (Förordning med reglemente för militärpolisen) säädetään sotilaspoliisin toimivaltuuksista. Asetuksen mukaan sotilaspoliisilla on poliisin toimivaltuuksin oikeus ryhtyä rikoksentorjunnallisiin toimenpiteisiin puolustusvoimien alueella. Tällöin sotilaspoliisilla katsotaan olevan myös oikeus toimia henkilösuojaustehtävissä. Ruotsin lainsäädännössä ei ole tarkkaa määritelmää siitä, mitä asetuksessa tarkoitetaan toimivaltuuksilla puolustusvoimissa (inom Försvarsmakten), mutta tässä yhteydessä sen katsotaan rajoittuvan puolustusvoimien käytössä ja hallinnassa oleviin alueisiin. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Ruotsin suojelulaissa (Skyddslag) suojelukohteeksi säädetyt tilat, rakennukset ja alueet (Skyddslag 5 §). 

Sotilaspoliisin katsotaan olevan myös toimivaltainen toimimaan henkilösuojaustehtävissä ulkomaalaisten vierailijoiden suojelemiseksi puolustusvoimien alueella.  

Ruotsin lainsäädännössä ei ole sääntelyä sotilaspoliisin henkilösuojaustoiminnasta tai sitä vastaavasta toiminnasta puolustusvoimien alueen ulkopuolella. 

Tanska 

Tanskassa poliisi on vastuussa yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta kaikilla alueilla mukaan lukien henkilösuojaustehtävät riippumatta siitä tapahtuvatko ne yleisellä alueella vai sotilasalueella. Poikkeuksellisissa tilanteissa puolustusvoimien sotilaspoliisiosasto voi suorittaa sotilashenkilön henkilösuojaustehtävän tiiviissä yhteistyössä poliisin kanssa. 

Tanskassa sotilaallisten kuljetusten suojaamista säännellään voimankäytöstä ase- ja ammuskuljetusten suojaamisesta annetussa puolustusvoimien pääesikunnan määräyksessä (Midlertidige retningslinjer för anvendelse af magt i förbindelse med bevogtning af våben- og ammunitionstransporter). Määräyksen nimenomaisen säännöksen mukaan ainoastaan poliisilla on toimivalta käyttää voimakeinoja siviilejä vastaan. Toisin sanoen yleisellä alueella kuljetusta suojaavalla sotilaalla on käytössään samat oikeudet kuin normaalilla siviilillä, eli sotilas voi turvautua hätävarjeluun, yleiseen kiinniotto-oikeuteen ja varastetun omaisuuden takaisin ottamiseen.  

Tanskan puolustusvoimalaissa (Forsvarsloven) säädetään puolustusvoimien antamasta avusta muille viranomaisille toisen ministeriön pyynnöstä. Poliisia Tanskan puolustusvoimat voi avustaa oikeusministeriön pyynnöstä joko yleisen avunannon tai erityisen avunannon perusteella. Yleisen avunannon tehtävissä, kuten tavanomaisissa kuljetuksissa tukemisessa ja yleisten alueiden valvonnassa, ei lähtökohtaisesti ole odotettavissa kanssakäymistä puolustusvoimien ja siviilien välillä.  

Viranomaisen erityisessä avustamisessa, kuten vastaanottokeskusten vartioimisessa ja vankien siirtämisessä, kanssakäymistä puolustusvoimien ja siviilien väillä voidaan odottaa tapahtuvan. Erityisessä avustamisessa poliisilla säilyy yksinomainen oikeus käyttää voimaa eikä puolustusvoimat saa käyttöönsä poliisille kuuluvia toimivaltuuksia. Olosuhteista riippuen puolustusvoimat voi saada voimakeinojenkäyttö oikeuden poliisitehtävässä ainoastaan poliisin nimenomaisesta käskystä yksittäistapauksessa.  

Norja 

Norjassa sotilaspoliisin toimivaltuuksista säädetään laissa (Lov om politimyndighet i det militaere forsvar) ja sen nojalla annetussa asetuksessa (Forskrift om utovelse av politimyndighet i det militaere forsvar). 

Lain mukaan sotilaspoliisilla ja sotilasvartijalla on poliisin toimivaltuudet toimiessaan puolustusvoimien alueella tai sen välittömässä läheisyydessä. Sotilasvartijalla tarkoitetaan myös siviilihenkilöitä, jotka ovat puolustusvoimien palveluksessa. Asetuksen mukaan sotilasalue käsittää puolustusvoimien hallinnassa olevat tai sotilaallisiksi alueiksi julistetut alueet. Sotilasalueeksi rinnastetaan myös sotilasalukset ja -kulkuneuvot sekä puolustusvoimien sotilaallisiin kuljetuksiin käytetyt, puolustusvoimien hallinnassa olevat siviilialukset ja kulkuneuvot. Myös leirit, asemapaikat, komentopaikat ja muut vastaavat alueet katsotaan olevan sotilasalueita. 

Sotilasalueen välitön läheisyys käsittää sotilasalueelle pääasiallisina kulkuväylinä toimivat tiet ja alueet, joista käsin olisi mahdollista vahingoittaa tai häiritä sotilasalueen rauhaa, järjestystä ja turvallisuutta.  

Sotilasalueen ja sen välittömän läheisyyden ulkopuolella sotilaspoliisin toimivalta on rajattu koskemaan liikenteenohjausta. Oikeus liikenteenohjaukseen koskee vain tilanteita, joissa sille on sotilaallisin syin oikeutettu tarve. Poikkeusoloissa sotilasvartijalla, joka sodan aikana tai valmiudessa vartioi sotilaallisen kohteen ulkopuolella olevaa kohdetta, on sotilasaluetta koskevat toimivaltuudet. Vastaavat toimivaltuudet ovat myös rauhan aikana, kun vartioidaan määrättyjä kohteita poliisin pyynnöstä. 

Puolustusvoimien palvelusohjesäännön mukaan puolustusministeriö voi hyväksyä siviilialueen tilapäisen käytön sotilaallisena alueena. Tätä sovelletaan ulkomaisten sotilasosastojen vierailujen yhteydessä, kun heidät majoitetaan siviilirakennuksiin kuten leirintäalueille ja hotelleihin. 

1.5  Nykytilan arviointi

Henkilösuojaus 

Puolustusvoimien tehtävät on kirjattu puolustusvoimista annetun lain 2 §:ään. Tämän lainkohdan 2 momentin mukaan puolustusvoimien muista tehtävistä säädetään erikseen. Puolustusvoimista annetun lain 2 lukuun on koottu puolustusvoimien 2 §:ssä mainittujen tehtävien hoitamiseksi tarvittava toimivalta joko omina säännöksinä tai viittauksina olemassa oleviin lakeihin.  

Puolustusvoimien henkilösuojaustehtävää ei puolustusvoimista annettua lakia säädettäessä otettu puolustusvoimien nimenomaiseksi tehtäväksi. Sinänsä puolustusvoimien tehtävänä on lain 2 §:n 1 momentin 2 a kohdan mukaan muiden viranomaisten tukeminen laissa säädetyin edellytyksin. Tämän lainkohdan mukaan puolustusvoimien tehtävänä on muiden viranomaisten tukeminen, johon kuuluu virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi.  

Puolustusvoimien henkilösuojaustehtävä, etenkin siltä osin kuin se toteutettaisiin erityisin toimivaltuuksin puolustusvoimien hallinnassa olevien alueiden ulkopuolella, ei sisälly eikä sitä voida johtaa puolustusvoimista annetun lain 2 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä. Tehtävästä ei ole myöskään muualla laissa erikseen säädetty. 

Tästä syystä vallitsevassa oikeustilassa sotilasalueiden tai -kohteiden ulkopuolella puolustusvoimilla ei ole erityisiä henkilösuojaustoiminnassa käytettäviä toimivaltuuksia.  

Puolustusvoimien pysyvässä hallinnassa olevilla alueilla puolustusvoimilla on jo olemassa olevilla toimivaltuuksillaan mahdollista taata suojattavien henkilöiden turvallisuus, vaikka puolustusvoimille ei olekaan erikseen säädettyä henkilösuojaustehtävää. Puolustusvoimien hallinnassa olevilla alueilla tapahtuvaan puolustusvoimien toiminnan toimivaltuussääntelyyn ei voida katsoa liittyvän ongelmia. Puolustusvoimien pysyvässä hallinnassa olevilla alueilla perusteet voimakeinojen käytölle ovat puolustusvoimista annetun lain 18–23 a §:ssä. Voimakeinojen käyttöön oikeutettuja ovat vartio- ja päivystystehtävää suorittavat virkamiehistä ja heidän koulutuksestaan säädetään oleskelu- ja vierailuluvista, kieltotauluista, vartio- ja päivystystehtävää suorittavan virkamiehen koulutuksesta sekä ammattisotilaan perustaidoista ja kunnosta annetussa puolustusministeriön asetuksessa. 

Puolustusvoimista annetun lain 14 §:n tarkoittama puolustusvoimien tilapäinen oikeus käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä on tarkoitettu nimenomaisesti puolustusvoimien harjoitustoimintaan. Lisäksi pykälän 2 momentin mukaan puolustusvoimilla ei ole tällaisissa tapauksissa oikeutta käyttää muun muassa kiinteistöllä olevia asuinrakennuksia. Puolustusvoimat ei voi käyttää oikeuttaan käyttää kiinteistöä tilapäisesti turvaamistehtäviin liittyen. 

Lain 15 §:n mukaan puolustusvoimat voi kieltää asiattomilta puolustusvoimien käytössä olevalla alueella tai kohteessa liikkumisen tai rajoittaa sitä, jos sotilaalliset syyt tai ulkopuolisten suojaaminen vaaroilta välttämättä sitä vaatii. Puolustusvoimista annetun lain 23 §:ssä säädetään sotilaan ja sotilasesimiehen voimankäytöstä. Pykälän 1 momentin mukaan säännöksen tarkoittama sotilas voi käyttää momentissa tarkoitettuja toimivaltuuksia, kun joku sotilaan pysähtymiskäskystä huolimatta lähestyy vartioitavaa kohdetta tai aluetta, jonne tuleminen on kielletty. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että puolustusvoimista annetun lain 23 §:n toimivaltuudet olisivat voimassa myös puolustusvoimien tilapäisessä käytössä olevilla alueilla. Toimivaltuuden alueellinen ulottuvuus ei kuitenkaan käy tarkasti säännöksen sanamuodosta ilmi. 

Puolustusvoimien tilapäisessä käytössä olevilla alueilla tapahtuvaan puolustusvoimien toimintaan ei liity nykytilassa ongelmia. 

Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan puolustusvoimien muista kuin pykälässä luetelluista tehtävistä säädetään erikseen. Tällä hetkellä puolustusvoimien hallinnassa olevien alueiden ulkopuolella tapahtuvat turvaamistehtävät perustuvat poliisin pyytämään virka-apuun. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennaltaehkäiseminen kuuluvat poliisin tehtäviin. 

Henkilösuojaukseen liittyvien tehtävien lainsäädännöllinen pohja perustuu vallitsevassa oikeustilassa puolustusvoimien virka-avusta annetun lain 1 §:n 1 momentin 4 kohdan ja 2 momentin sääntelyyn. Lainkohtien mukaan puolustusvoimien on annettava poliisille virka-apua henkilöiden ja omaisuuden tilapäiseksi suojaamiseksi sekä kansainvälistä erityissuojelua nauttiviin henkilöihin kohdistuvien rikosten ehkäisemiseksi poliisilla on oikeus saada muunkinlaista virka-apua. 

Henkilösuojaustehtäviä koskevasta vallitsevasta oikeustilasta on mainittu sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain hallituksen esityksessä (HE 30/2013 vp.), jonka mukaan puolustusvoimien henkilösuojaukseen liittyvien tehtävien lainsäädännöllinen pohja on puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa eikä esityksessä esitetä tähän muutoksia.  

Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa edellytetään aina poliisin virka- apupyyntöä puolustusvoimille. Tämä tarkoittaa sitä, ettei puolustusvoimilla ole mahdollisuutta osallistua turvaamistehtävään puolustusvoimien hallinnassa olevien alueiden ulkopuolella ilman poliisin esittämää virka-apupyyntöä. Virka-apusääntelyä ja siihen liittyviä käytäntöjä on voitu pitää jossain määrin epäkäytännöllisenä. 

Puolustusvoimien pysyvässä hallinnassa olevien alueiden ulkopuolella tapahtuvaan turvaamistehtävään liittyvää toimivaltaa ei kuitenkaan voida perustaa virka-apusääntelyyn jo pelkästään perustuslain vaatimusten johdosta, sillä viranomaisten toimivallasta on säädettävä nimenomaisesti; perustuslain 119 §:n 2 momentin mukaan valtiohallinnon toimielinten yleisistä perusteista on säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. 

Puolustusvoimat sekä poliisi tekevät tiivistä yhteistyötä henkilösuojauksen ja kuljetusten suojauksen uhka-arvioon liittyvien tietojen vaihdossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että poliisin suorittama arvio vastaisi puolustusvoimien omaa tarvetta turvaamistehtäville. Erilaiseen arvioon vaikuttaa se, että poliisin uhka-arvio perustuu yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle perustuvan uhkan arviointiin eikä siinä voida ottaa huomioon puolustusvoimien erityistä suojausta tarvitseviin henkilöihin, vieraisiin, alueisiin, omaisuuteen taikka tietoon liittyviä erityispiirteitä, joita voivat olla esimerkiksi puolustusvoimien korkea-arvoisen vieraan edellyttämä turvataso. Lisäksi puolustusvoimien vieraan suojelun tarpeeseen voi vaikuttaa esimerkiksi se, ettei vieraan oman organisaation tarvitse erikseen perehtyä jokaisen vierailumaan turvallisuuden erityispiirteisiin tilanteissa, joissa he voivat luottaa vierailuvaltion voivan taata vierailun riittävän korkean suojelun.  

Puolustusvoimista annetun lain 23 §:n (sotilaan ja sotilasesimiehen voimankäyttö) soveltuminen puolustusvoimien turvaamistehtäviin ja sen alueellinen soveltaminen ei ole täysin selvä. Lainkohdan mukaan vartio- tai päivystystehtävää suorittavalla, rikoslain 45 luvun 27 §:ssä tarkoitetulla sotilaalla, on käytössään vastarinnan murtamiseksi tarpeelliset voimakeinot, joita voidaan pitää puolustettavina, kun otetaan huomioon joukon tai vartioitavan kohteen tai alueen turvallisuus, virka- tai palvelustehtävän laatu ja vastarinnan vaarallisuus. 

Lainkohta antaa toimivallan rikoslain 45 luvun 27 §:ssä tarkoitetulle sotilaalle ainakin puolustusvoimien pysyvässä hallinnassa olevilla alueilla.  

Lainkohdan hallituksen esityksen perustelujen mukaan (HE 262/2006 vp, sivu 39) pykälän toimivaltuuksia voidaan käyttää asiasidonnaisesti rajoittamatta niitä kohteen kuten omaisuuden tai henkilöiden sijainnin mukaan. Nämä toimivaltuudet on kytketty yhteen valmiustilanteen edellyttämään, myös sotilaallisten voimakeinojen käyttöä mahdollisesti vaativaan toimintaan. Tällä lainsäätäjä lienee tarkoittanut valmiustilanteen edellyttämää toimintaa. Perustuslain vaatimusten mukaisesti tällaisesta toimivallasta olisi kuitenkin säädettävä nimenomaisesti lailla. 

Ampuma-aselain 17 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ampuma-aselaki ei koske ampuma-aseiden hallussapitoa, jos perusteena on valtion palveluksessa olevien henkilöiden tehtävien hoitaminen. Koska puolustusvoimien virassa olevien turvaamistehtäviä suorittavien henkilöiden tehtävänä ei voida katsoa olevan turvaamistehtävien taikka vartio- tai päivystystehtävän suorittaminen puolustusvoimien hallinnassa olevien alueiden ulkopuolella, voidaan katsoa, etteivät tehtäviä suorittavat puolustusvoimien virkamiehet ole ampuma-aselain soveltamisalan ulkopuolella tältä osin. 

Ongelmaksi ei sinänsä muodostu se, että virkamies, jonka tehtävänä on henkilösuojaustoiminta, kantaisi mukanaan voimankäyttövälineitä. Ongelmaksi muodostuu se, ettei tällä hetkellä ole säädetty puolustusvoimien hallinnassa olevien alueiden ulkopuolella tapahtuvaa voimankäyttövälineiden tai ampuma-aseen kantamista edellyttävää tehtävää. Voimassa olevan lainsäädännön kannalta ongelmalliseksi muodostuvatkin muut henkilösuojaukseen liittyvät toimivaltuudet. Ilman nimenomaista toimivaltuutta sovelletaan pakkokeinolain (806/2011) 2 luvun 2 §:n yleistä kiinniotto-oikeutta sekä rikoslain 4 luvun 4 §:n hätävarjelua koskevia säännöksiä. 

Henkilösuojaustehtävää näissä tilanteissa suorittavien virkamiesten oikeusturvaa ei voida pitää asianmukaisena. Nykytilaa ei voida pitää tyydyttävänä puolustusvoimien henkilösuojaustehtävien osalta. 

Puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetusten koskemattomuuden suojaaminen 

Vaikka myös puolustusvoimien erityistä suojaamista vaativat omaisuuskuljetukset tapahtuvat alueella, jolla yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta huolehtii poliisi, voidaan tällaisten kuljetusten suojaamistehtävän katsoa perustuvan puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohtaan. Suojattavilla kuljetuksilla pyritään varautumaan tilanteisiin, joissa joudutaan puolustamaan Suomea sotilaallisesti. 

Puolustusvoimien erityisten materiaalikuljetusten suojaamisen tarve perustuu kuljetettavan materiaalin merkitykseen maanpuolustukselle ja operatiiviselle käytettävyydelle, materiaalin rahalliseen arvoon tai vaikeaan saatavuuteen, rikolliseen käyttötarkoitukseen soveltuvuuteen, materiaalin puolustusvoimille aiheuttamaan julkisuuskuvaan ja maineen hallintaan sekä kuljetettavan materiaalin vaarallisuuteen. Puolustusvoimien erityistä materiaalikuljetusten suojaaminen on tärkeää myös sivullisten turvallisuuden takaamiseksi.  

Kuljetusten erityinen suojaamisen tarve voi perustua myös kaupallisiin sopimuksiin, joiden ehdoissa saatetaan hyvinkin yksityiskohtaisesti määritellä esimerkiksi kaupan kohteena olevan materiaalin suojauksen vaatimukset ja suojaamisessa käytettävät menetelmät sekä käytännön järjestelyt. Sopimuksia sekä niiden ehtojen noudattamista valvotaan toimittajaosapuolen tekemin tarkastuksin. Sopimusehtojen tavoitteena on sivullisten turvallisuuden varmistaminen niin kaupan osapuolen valtion sisällä kuin kansainvälisesti. 

Puolustusvoimilla ei kuitenkaan ole erityistä laissa säädettyä toimivaltaa suojata kuljetuksiaan puolustusvoimien pysyvässä hallinnassa olevien alueiden ulkopuolella. Vaikka erityisen omaisuuden kuljetusten suojaamista koskevan tehtävän voitaisiinkin katsoa sisältyvän puolustusvoimien lakisääteisiin tehtäviin, puolustusvoimien virkamiehen voimakeinojen käyttöä arvioitaisiin puolustusvoimien pysyvässä hallinnassa olevien alueiden ulkopuolella osalta pakkokeinolain 2 luvun 2 §:n yleisen kiinniotto-oikeuden ja rikoslain 4 luvun 4 §:n hätävarjelua koskevien säännöstä kautta.  

Nykytilaa ei voida pitää puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetusten koskemattomuuden suojaamisen osalta tyydyttävänä. Etenkin turvaamistehtävää näissä tilanteissa suorittavien virkamiesten oikeusturvaa ei voida pitää asianmukaisena. 

Maanpuolustuksen kannalta erityissuojattavat kohteet 

Edellä nykytilan kohdassa 1.3 mainitut säännökset antavat puolustushallinnolle poikkeustoimivallan suorittaa hallinnonalan sisäisesti lain vaatimat viranomaistarkastukset, jos kohteet ovat maanpuolustuksen kannalta salassa pidettäviä. Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 3 §:n maininta valtakunnan turvallisuuden kannalta salassa pidettävistä kohteista katsotaan tarkoittavan samaa asiaa kuin maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävät kohteet. 

Lainkohdat eivät kuitenkaan säädä tarkemmin taikka anna asetuksenantovaltuutta säätää tarkemmin siitä, mitkä ovat maanpuolustuksen kannalta salassa pidettäviä kohteita tai miten ne määritellään. Vaikka vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että valtakunnan turvallisuuden kannalta salassa pidettävistä kohteista säädetään tarkemmin puolustusministeriön asetuksella, ei puolustusministeriön asetuksenantovaltuudesta ole nimenomaisesti säädetty. 

Maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävien kohteiden määrittely ei ole ollut selkeää. Nykytilassa määrittely on tapahtunut puolustusvoimien sisäisillä määräyksillä, mikä on osaltaan vaikeuttanut yleisesti valvontaa suorittavien viranomaisten sekä puolustusvoimien valvontaa suorittavien virkamiesten toimintaa ja aiheuttanut epäselvyyksiä. Maanpuolustuksen kannalta salassa pidettäviä kohteita ei voida myöskään pitää tarkkana nimityksenä kohteiden suojaamisesta ja suojauksesta. 

2.1  Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on parantaa puolustusvoimien mahdollisuutta puolustusvoimien alueiden ulkopuolelle suojata puolustusvoimien henkilöstöön kuuluvien, puolustusvoimien vieraana olevan vieraan valtion sotilasjohtoon kuuluvien tai kansainvälistä järjestöä edustavien erityistä suojelua tarvitsevien henkilöiden turvallisuutta sekä puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetusten suojaaminen riittävällä tavalla niin, ettei muille viranomaisille aiheutettaisi turvaamistehtävillä tarpeetonta rasitusta.  

2.2  Toteuttamisvaihtoehdot

Nykytilan kehittäminen 

Nykytilassa puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevien alueiden ulkopuolella tapahtuvat turvaamistehtävät säilyisivät poliisin toimivallassa eikä puolustusvoimilla näin ollen olisi itsenäistä toimivaltaa turvaamistehtävien osalta. Puolustusvoimien turvaamistehtävää suorittavat virkamiehet toimisivat kaikissa tilanteissa puolustusvoimien pysyvässä hallinnassa olevien alueiden ulkopuolella hätävarjeluperusteisesti, minkä perusteella kulloisessakin tilanteessa mahdollisesti käytettyjä voimakeinoja arvioitaisiin jälkikäteen. 

Nykytilan säilyttäminen ei kuitenkaan ratkaisisi puolustusvoimien virkamiesten toimivallan alueelliseen laajuuteen liittyviä ongelmia, vaan puolustusvoimilla olisi edelleen erilainen toimivalta turvaamistehtävän päämäärän toteuttamiseksi puolustusvoimien alueilla ja niiden ulkopuolella. Lisäksi puolustusvoimilla ei voitaisi edelleenkään katsoa olevan selkeää tehtävää turvaamistehtäviin liittyen, etenkään henkilösuojaukseen.  

Ilman uusia toimivaltuuksia turvaamistehtävää suorittavat virkamiehet eivät voisi puuttua uhkaavaan tilanteeseen ennen varsinaista hätävarjelua edellyttävää tilannetta, jolloin teko on jo alkanut tai välittömästi uhkaava. Uhkaaja saattaa pystyä saavuttamaan tavoitteensa osittain tai jopa kokonaan, jos turvaamistehtävää suorittava virkamies ei pystyisi riittävän ajoissa vaikuttamaan tilanteeseen. 

Turvaamistehtäviä olisi mahdollista suorittaa myös poliisin pyytämään virka-apuun pohjautuen. Turvaamistehtävien suorittaminen virka-apuperusteisesti sitoisi kuitenkin kahden viranomaisen resursseja siinä määrin, ettei sitä voida pitää tarkoituksen mukaisena. Koska tällaisissa tilanteissa puolustusvoimat tarvitsevat poliisin resursseja, voitaisiin tämä katsoa ennemminkin puolustusvoimien pyytämäksi virka-avuksi poliisilta, mitä olisi tällä hetkellä pidettävä lainsäädännön tarkoituksen vastaisena. 

Jotta nykytilaa voitaisiin kehittää, olisi poliisin pystyttävä tarjoamaan puolustusvoimille aiempaa paremmin turvaamistehtävien edellyttämiä resursseja. Etenkin puolustusvoimien erityistä suojaamista edellyttävän materiaalin kuljetusten osalta poliisilla ei ole mahdollisuuksia antaa tarvittavaa apua puolustusvoimille tehtävien lukuisan määrän vuoksi. 

Yksityisten turvallisuuspalveluiden käyttäminen 

Nykytilan kuvauksesta käy ilmi, yksityisistä turvallisuuspalveluista annettu laki antaa yksityisille turvallisuuspalveluille mahdollisuuden ottaa vastaan henkilön koskemattomuuden suojaamista tai omaisuuden vartiointia koskevia toimeksiantoja. 

Yksityisten turvallisuuspalveluiden käyttö ei ole käytännössä täysin ongelmatonta. Etenkin taloudelliset ja sopimuksiin liittyvät seikat saattavat olla käytännössä esteenä yksityisten turvallisuuspalveluiden käytölle.  

Yksityiset turvallisuuspalvelut ovat yksityisiä toimijoita, jotka toimivat liiketaloudellisista lähtökohdista. Tämä on johtanut muun muassa siihen, ettei puolustusvoimien henkilösuojaustehtävissä vaadittavien kaikkien toimintamahdollisuuksien, kuten aseellinen henkilösuojaus, kysyntää ole pidetty riittävän suurena kaikissa yksityisiä turvallisuuspalveluita tarjoavissa yrityksissä. Tämän takia esimerkiksi aseelliseen henkilösuojaukseen liittyvien palveluiden hinnoittelu voi olla varsin korkea, minkä takia niiden hankkiminen puolustusvoimien tarkoituksiin ei ole taloudellisesti järkevää ja tarkoituksenmukaista.  

Koska yksityisten turvallisuuspalveluiden toiminta puolustusvoimien suuntaan perustuisi sopimuksiin, saattaisi toiminta olla etenkin tilanteissa, joita sopimus ei kata, hankalaa. Turvaamistehtävissä tilanteet ja suunnitelmat saattavat muuttua nopeasti, joten jäykkä taloudellisista lähtökohdista lähtevä sopimusperusteinen palvelu ei välttämättä pystyisi tarjoamaan riittäviä toimintaedellytyksiä muuttuneessa tilanteessa. Lisäksi palvelun tarjoajan kanssa sovitaan usein etukäteen mahdollisista lisätöistä, jollaisia sopimuksen solmimisen jälkeen muuttuneessa tilanteessa tehtävät työt saattaisivat olla. Tämäkin osaltaan saattaisi nostaa yksityisen turvallisuuspalvelun käytön kustannuksia. 

Lisäksi puolustusvoimilla ei olisi työnjohdollista määräämisoikeutta yksityisen turvallisuuspalvelun vartioihin, jotka toimivat yksityisiä turvallisuuspalveluita tarjoavan yrityksen palveluksessa.  

Puolustusvoimien suojaamista tarvitsevat vierailut voivat olla luonteeltaan poliittisesti sensitiivisiä. Vierailuiden yhteydessä käsitellään tyypillisesti aiheita ja aineistoa, jotka ovat salassa pidettäviä. Vaikka yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa onkin säädetty salassapitovelvollisuudesta ja salassapidosta voidaan käytännössä sopia kattavasti palveluita tarjoavan yrityksen kanssa, puolustusvoimat ei pystyisi, verrattuna omiin virkamiehiinsä, varmistua täysin ulkopuolisen toimijan työntekijöiden pysyvyydestä, osaamisesta sekä luotettavuudesta. Lisäksi salassapitovelvollisuuden valvonta voisi olla käytännössä hyvinkin haasteellista. 

Puolustusvoimia koskevan lainsäädännön kehittäminen 

Puolustusvoimien turvaamistehtävät sisältäisivät henkilösuojaustehtävän, joka käsittäisi puolustusvoimien vieraana olevan vieraan valtion sotilasjohtoon kuuluvien, kansainvälistä järjestöä edustavien tai puolustusvoimien erityistä suojelua tarvitsevien henkilöiden turvallisuuden suojaamisen sekä puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetusten koskettomuuden suojaamisen. 

Puolustusvoimien toteuttama henkilösuojaustehtävä perustuu aina suojattavaan henkilöön kohdistuvien uhkien arviointiin Suomessa. Vaikka puolustusvoimat tekevät tiivistä yhteistyötä poliisin kanssa uhka-arvion laatimisessa, voi puolustusvoimien vieraiden kohdalla puolustusvoimien uhka-arvio päätyä erilaiseen lopputulokseen suojaamisen tarpeen osalta. Erilaiseen arvioon voi vaikuttaa muun muassa se, että poliisin uhka-arvio perustuu yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle perustuvan uhkan arviointiin eikä siinä voida ottaa huomioon puolustusvoimien erityistä suojausta tarvitseviin vieraisiin, alueisiin, omaisuuteen taikka tietoon liittyviä erityispiirteitä, joita voivat olla esimerkiksi puolustusvoimien korkea-arvoisen vieraan edellyttämä turvataso.  

Lisäksi suojauksen tarpeeseen voi vaikuttaa se, ettei puolustusvoimien vieraan oman organisaation tarvitse erikseen perehtyä jokaisen vierailumaan turvallisuuden erityispiirteisiin tilanteissa, joissa he voivat luottaa vierailuvaltion takaamaa vieraan riittävän korkeaan suojeluun. Riittävään jatkuvaan suojaukseen liittyy myös se, että suojausta voidaan antaa jatkuvasti saman toimijan toimesta riippumatta siitä, missä puolustusvoimien vieraana oleva henkilö vierailuohjelman mukaisesti liikkuisi.  

Puolustusvoimien erityistä suojaamista tarvitseva henkilö voisi olla esimerkiksi puolustusvoimien komentaja tai eräät muut yksittäiset maanpuolustuksen kannalta olennaiset henkilöt. Turvallisuustilanteen nopeasta muutoksesta voi johtua, että eräitä puolustusvoimien virkamiehiä olisi pystyttävä suojelemaan kulloisessakin poikkeuksellisessa tilanteessa. 

Puolustusvoimat voivat tällä hetkellä taata suojauksen puolustusvoimien omilla alueilla. Etenkin henkilösuojaustehtävissä olisi tarkoituksen mukaista pystyä jatkamaan puolustusvoimien vieraan suojausta myös puolustusvoimien alueiden ulkopuolella tehtävän katkeamattomaksi suorittamiseksi. 

Puolustusvoimien virkamiesten turvaamistehtäviin liittyvien toimivaltuuksien lisäämistä puolustusvoimien pysyvässä hallinnassa olevien alueiden ulkopuolella voitaisiin pitää perusteltuna myös poliisin rajallisten resurssien takia. Etenkään puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetusten suojaamisen osalta poliisilla ei ole mahdollisuuksia antaa tarvittavaa apua puolustusvoimille tehtävien lukuisan määrän vuoksi. 

2.3  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä esitetään, että puolustusvoimista annettuun lakiin säädettäisiin nimenomainen tehtävä puolustusvoimille suojata puolustusvoimien henkilöstöön kuuluvan, puolustusvoimien vieraana olevan vieraan valtion sotilasjohtoon kuuluvan ja kansainvälistä järjestöä edustavan erityistä suojelua tarvitsevien henkilöiden turvallisuus. Henkilösuojaustehtävässä puolustusvoimien virkamiehellä olisi käytössä hätävarjelunkaltainen toimivaltuus.  

Lisäksi laissa säädettäisiin puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetusten suojaamisesta. Puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetusten suojaamistehtävässä puolustusvoimien virkamies voisi tilanteen ollessa riittävän vakava kuljetuksen välittömässä läheisyydessä eristää, sulkea tai tyhjentää yleisesti käytetty paikka tai alue tai kieltää tai rajoittaa liikkumista sekä poistaa henkilö paikalta.  

Esitetyt toimivaltuudet parantaisivat turvaamistehtäviä suorittavien puolustusvoimien virkamiesten oikeusturvaa. Lisäksi esitys parantaisi yleistä turvallisuutta. 

Esitettäviä toimivaltuuksia voitaisiin käyttää yleisellä paikalla. Lisäksi puolustusvoimista annettuun lakiin otettaisiin uudet pykälät varautumisesta voimakeinojen käyttöön ja käytöstä varoittamisesta sekä ampuma-aseen käytöstä. Sääntely vastaisi voimassaolevan poliisilain ja rajavartiolain sääntelyä. Tämä olisi perusteltua, jotta viranomaisten toiminta ja perusperiaatteet olisivat samankaltaiset.  

Puolustusvoimista annetun lain sotilaan, sotilasesimiehen ja turvamiehen voimakeinojen käyttöä koskevaan pykälään lisättäisiin säännös oikeudesta virantoimituksessa hätävarjeluun siten kuin rikoslain 4 luvun 4 §:ssä säädetään. Tällaisessa hätävarjelussa rikoslain 45 luvun 27 §:ssä tarkoitettu sotilas sekä turvamies toimisivat virkavastuulla. Arvioitaessa hätävarjelussa käytettyjen voimakeinojen puolustettavuutta olisi otettava huomioon edellä tarkoitetulle sotilaalle ja turvamiehelle koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella asetettavat vaatimukset. 

Esityksellä parannettaisiin lisäksi puolustusvoimien toimintamahdollisuuksia kehitettäessä ja kohotettaessa valmiutta. Näissä tilanteissa muiden viranomaisten resurssit saattavat olla sidottuina muihin yhteiskunnan toiminnan kannalta merkittäviin tehtäviin, jolloin puolustusvoimien olisi pystyttävä suojaamaan tiettyjä keskeisiä henkilöstöönsä kuuluvia henkilöitä ja puolustusmateriaalin siirtämistä riittävällä tavalla.  

Ehdotuksen mukaan maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävistä kohteista käytettäisiin vastaisuudessa nimitystä maanpuolustuksen kannalta erityissuojattavat kohteet, mikä kuvaisi paremmin kohteiden ja niissä tapahtuvan toiminnan suojaamista. Näiden kohteiden määrittely ja niihin sovellettavista käytännöistä säädettäisiin puolustusministeriön asetuksella, mikä selkeyttäisi rajanvetoa yleisen toimivallan nojalla kohteita tarkastaviin viranomaisiin. 

3.1  Taloudelliset vaikutukset

Esityksessä ehdotetut lisätoimivaltuudet erityiskoulutuksen saaneen puolustusvoimien virkamiehelle aiheuttavat tarpeen lisäkouluttaa noin 50 henkilöä. Tälle henkilöstölle olisi järjestettävä koulutustilaisuuksia lain muutoksesta johtuen. Koulutuksesta aiheutuu noin 100 000 euron kertakustannukset kohdistuen pääasiassa koulutukseen osallistuvien virkamatkakuluihin. Lisäksi koulutusta olisi täydennettävä työpaikkakohtaisella lisäkoulutuksella, mikä ei aiheuta merkittäviä lisäkustannuksia. 

Esitys voidaan toteuttaa puolustusministeriön hallinnonalan nykyisten määrärahojen puitteissa. 

3.2  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Esityksellä ei muutettaisi viranomaisten välistä vastuunjakoa. Erityiskoulutuksen saaneet puolustusvoimien virkamiehet toimisivat esitetyin rajatuin lisätoimivaltuuksin yleisesti käytetyllä alueella eli alueella, jossa poliisi vastaa poliisilain perusteella yleisestä turvallisuudesta ja järjestyksestä. 

Puolustusvoimien turvaamistehtävistä ei saisi syntyä sellaista kuvaa, että puolustusvoimat vastaa yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämisestä, joka kuuluu yksinomaan poliisille. Lakiesityksessä säädettäisiin puolustusvoimille velvollisuus pitää poliisi tietoisena puolustusvoimien turvaamistehtävästä, jotka tapahtuisivat yleisellä paikalla. Tämä mahdollistaisi sen, että turvaamistehtävästä vastuun voisi tarvittaessa ottaa poliisi tilanteen niin vaatiessa. Lisäksi turvaamistehtäviä voitaisiin suorittaa poliisi yleisjohdossa. Esitetyn toimintamallin ei voitaisi katsoa lisättävän poliisin hallinnollista rasitusta. 

3.3  Yhteiskunnalliset vaikutukset

Esitys laajentaisi puolustusvoimien erityiskoulutuksen saaneiden virkamiesten toimivaltuuksia puolustusvoimien alueiden ulkopuolelle. Yleisillä alueilla lisätoimivaltuuksien kohteeksi voivat joissain tilanteissa joutua myös ulkopuoliset henkilöt.  

Lakiesitys parantaisi puolustusvoimien kykyä suojata yleisellä paikalla puolustusvoimien henkilöstöön kuuluvien, puolustusvoimien vieraana olevan vieraan valtion sotilasjohtoon kuuluvien ja kansainvälistä järjestöä edustavien henkilöiden turvallisuutta sekä puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetusten koskemattomuutta. Esitetyt muutokset osaltaan ennaltaehkäisee puolustusvoimiin ja puolustusvoimien omaisuuteen kohdistuvien rikoksien toteutumista. Esitys aiheuttaa tarpeen kouluttaa puolustusvoimien turvamiehiä uudelleen lakimuutosten osalta. 

4.1  Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Puolustusministeriö asetti 6.3.2015 työryhmän selvittämään tarvetta kehittää puolustusvoimien viranomaisten turvaamistehtäviä koskevia toimivaltuuksia puolustusvoimien alueiden ulkopuolella ja valmistelemaan tarvittavat ehdotukset lainsäädäntömuutoksiksi. Työryhmän toimikausi oli 9.3.2015–30.9.2015. Sisäministeriö jätti selvityksestä eriävän mielipiteen. 

Sisäministeriö tuki tässä vaiheessa sääntelymallia, jossa puolustusvoimien virkamiehien toimivaltuudet rajoittuisivat hätävarjelutyyppiseen voimakeinojen käyttöön. Lisäksi sisäministeriö ei pidä perusteltuna, että puolustusvoimien turvaamistehtävän saattaisi koskea koko puolustushallinnon virkamiehiä, vaan tehtävien tulisi rajoittua puolustusvoimien virkamiehiin. 

Hallituksen esityksen luonnoksesta pyydettiin lausunto tasavallan presidentin kanslialta, valtioneuvoston kanslialta, sisäministeriöltä, oikeusministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, oikeuskanslerin virastolta, eduskunnan oikeusasiamieheltä, pääesikunnalta, rajavartiolaitoksen esikunnalta, poliisihallitukselta, puolustusministeriön puolustuspoliittiselta osastolta, puolustusministeriön hallintopoliittiselta osastolta, palkansaajajärjestö Pardialta, Julkisten- ja hyvinvointialojen liitolta ja JUKO ry:ltä. 

Lausuntoa ei saatu tasavallan presidentin kanslialta, valtioneuvoston kanslialta, työ- ja elinkeinoministeriöltä eikä oikeuskanslerin virastolta.  

4.2  Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Lähes kaikissa saaduissa lausunnoissa hanketta pidettiin sinänsä hyvänä ja niissä esitettiin tarkentavia muutosesityksiä, jotka on otettu huomioon esityksen jatkovalmistelussa.  

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies esitti lausunnossaan hallituksen esityksen luonnoksen tarkentamista, sillä esitetyllä lailla olisi merkitystä useiden perusoikeuksien kannalta. Tältä osin esityksessä olisi arvioitava perustuslainmukaisuutta huolellisemmin. 

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kiinnitti huomiota siihen, että erityisiä toimivaltuuksia käyttävän virkamiehen tulee olla tunnistettavissa sellaiseksi, jolla on oikeus käyttää henkilön perusoikeuksiin puuttuvia toimivaltuuksia.  

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kiinnitti lausunnossa huomiota puolustusvoimien ja poliisin yhteistyöhön korostaen sitä, että poliisilla on riittävä kokemus ja osaaminen toimia yleisellä paikalla esitettyjen toimivaltuuksien osalta kuin ampuma-aseen käytöstä. Lisäksi lausunnossa esitettiin tarkennuksia esitettyihin säännöksiin. 

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen esittämät huomiot on otettu huomioon lainjatkovalmistelussa. 

Sisäministeriö piti esityksen lähtökohtia sinänsä kannatettavina ja korosti, että yleisellä paikalla toimittaessa perusoikeuksiin puuttuvista toimivaltuuksista on säädettävä nimenomaisesti. Muilta osin sisäministeriö esitti tarkennuksia siihen, ettei turvaamistehtävää tarvitsisi lopettaa, jos esimerkiksi suojattava henkilö siirtyisi alueelle, jota ei voitaisi pitää yleisenä paikkana.  

Sisäministeriö on jo puolustusvoimien turvaamistehtäviä arvioineen työryhmän selvitykseen liittämässään eriävässä mielipiteessä ilmaissut, ettei se pidä kannatettavana 22 b §:ssä esitettyjä toimivaltuuksia, ja viittaa sen osalta edelleen eriävään mielipiteeseen. 

Sisäministeriön lausunnossaan esiin tuomat seikat otettiin huomioon muilta kuin 22 b §:ssä esitetyin osin. 

Puolustushallinnon osalta esitystä pidettiin kannatettavana ja puolustusvoimien tiettyjen virkamiesten oikeusturvaa parantavana. Lausunnoissa esitettiin, että turvamiehen voimakäyttö- ja suojavarusteista tulisi olla tarkemmat säännökset, minkä lisäksi huomiota kiinnitettiin kiinniotto-oikeuteen henkilösuojaustehtävässä. Puolustusministeriön hallintopoliittinen osasto lausui, ettei esitys vastannut täysin puolustusvoimien turvaamistehtäviä selvittäneen työryhmän selvityksessä esitettyä esitystä henkilösuojatehtävien osalta. 

Esitettyjä muutoksia vastusti kokonaisuudessa palkansaajajärjestö Pardia, jonka mukaan turvaamistehtävät olisi hoidettavissa lisäämällä poliisin resursseja vastata yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta. Pardian mukaan puolustusvoimat suorittaa jo nykyisin turvaamistehtäviä poliisin kanssa virka-avun muodossa ongelmitta. Lisäksi esitetyt toimivaltuudet hämärtäisivät kansalaisten käsitystä perustuslaillisten oikeuksien rajoittamiseen oikeutetuista tilanteista ja toimijoista. Esitetyillä muutoksilla ei parannettaisi luottamusta poliisiin tai puolustusvoimiin. 

Oikeusministeriö oli lausunnossaan epäileväinen ja korosti, että puolustusvoimien mahdollinen voimankäyttö omia kansalaisia kohtaan olisi puolustusvoimien tarkoituksen kannalta ongelmista. Oikeusministeriö esitti lausunnossaan, että virka-apujärjestelmää olisi syytä kehittää niin, että turvaamistehtävät olisi hoidettavissa sitä kautta.