1.1
Eläkesäätiölaki
1 luku Yleiset säännökset
1 §. Pykälään tehdään lainsäädäntöteknisiä muutoksia. Pykälän 1—3 momentti vastaavat voimassa olevaa eläkesäätiölakia. Pykälän 4 ja 5 momenttiin on tehty lainsäädäntöteknisiä muutoksia. Pykälän 4 momentin mukaan ETA-lisäeläkesäätiöön sovelletaan, mitä muualla tässä laissa säädetään A-eläkesäätiöstä tai AB-eläkesäätiön A-osastosta, jollei 13 a ja 13 b luvusta muuta johdu. Lisäeläketoimintaa harjoittava eläkesäätiö perustetaan joko A-eläkesäätiönä tai AB-eläkesäätiönä. Perustamisen jälkeen tällainen eläkesäätiö voidaan lisäksi rekisteröidä eläkesäätiörekisteriin ETA-lisäeläkesäätiönä, jos Finanssivalvonta antaa luvan rajat ylittävän toiminnan harjoittamiseen. Pykälän 5 momentissa täsmennetään ne eläkesäätiölain säännökset, joita ei sovelleta lakisääteiseen toimintaan eli B-eläkesäätiöön ja AB-eläkesäätiön B-osastoon. Pykälän 6 momentissa säädetään siitä, että AB-eläkesäätiön hallituksen jäseniin ja asiamieheen sovelletaan 42 e §:ää hyvämaineisuudesta ja sopivuudesta, jos A-osastolla on vähintään 100 vakuutettua. Käytännössä on mahdotonta erottaa AB-eläkesäätiön hallitusta ja asiamiestä koskevat säännökset toisistaan lakisääteisen ja vapaaehtoisen lisäeläketoiminnan osalta, koska AB-eläkesäätiön hallitus ja asiamies vastaavat sekä lakisääteisestä että lisäeläketoiminnasta.
1 a §. Lisäeläketoimintaa harjoittaviin eläkesäätiöihin sovellettavat säännökset riippuvat eläkesäätiön koosta. Pieniä A-eläkesäätiöitä ja AB-eläkesäätiön A-osastoja säännellään kevyemmin, jotta pieniin eläkesäätiöihin kohdistuva hallinnollinen taakka ei direktiivin täytäntöönpanon vuoksi muodostuisi kohtuuttoman raskaaksi. Pykälän 1 momentissa säädetään pieniä lisäeläketoimintaa harjoittavia eläkesäätiöitä koskevista poikkeuksista. Edellä mainitun momentin mukaan A-eläkesäätiöön, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua, ei pääsääntöisesti sovelleta direktiivin täytäntöön panemiseksi annettuja säännöksiä. Pykälän 1 momentilla käytetään direktiivin 5 artiklan ensimmäinen kohdan kansallinen liikkumavara, joka mukaan jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta direktiiviä tai osaa siitä sellaiseen lisäeläkelaitokseen, jossa on alle 100 jäsentä, lukuun ottamatta direktiivin 32—35 artiklaa. Direktiivin 19 artiklan 1 kohtaa ja 21 artiklan 1 ja 2 kohtaa on kuitenkin sovellettava kaikkiin A-eläkesäätiöihin, joissa on vähintään 16 jäsentä. Edellä mainitut artiklat koskevat sijoitusten hoitoa ja varojen säilyttämistä. Direktiivissä jäsen määritellään samoin kuin eläkesäätiölaissa vakuutettu, joka on uusi määritelmä. Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiöön, jonka lisäeläketoiminnassa on enemmän kuin 15, mutta alle 100 vakuutettua ei sovelleta direktiivin täytäntöön panemiseksi annettavia uusi säännöksiä mahdollisille vakuutetuille, vakuutetuille ja etuudensaajille annettavista tiedoista. Myöskään uusia hallintojärjestelmää koskevia säännöksiä ei sovelleta, hallintojärjestelmää koskevaa 42 b §:n yleissäännöstä lukuun ottamatta. Pieniin lisäeläketoimintaa harjoittaviin eläkesäätiöihin ei sovelleta pääsääntöisesti sovelleta direktiivin täytäntöön panemiseksi säädettävää uutta 8 a lukua eläkesäätöiden valvonnasta, uutta 13 a lukua rajat ylittävästä toiminnasta tai uutta 13 b lukua rajat ylittävistä siirroista.
Pykälän 2 momentti on kansallista sääntelyä. Momentin mukaan niihin lisäeläketoimintaa harjoittaviin eläkesäätiöihin, joissa on vähintään 100 vakuutettua ja joihin tämän vuoksi sovelletaan direktiivin täytäntöön panemiseksi annettuja säännöksiä, ei sovelleta niitä jo voimassa olevia säännöksiä, joita jatkossa sovelletaan pieniin eläkesäätiöihin. Pykälän 3 momentin mukaan sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään tiettyjä säännöksiä ei sovelleta A-eläkesäätiöön, jossa on vähemmän kuin 16 vakuutettua. Nämä säännökset koskevat varojen sijoittamista, hoitoa ja säilyttämistä sekä hallintojärjestelmän tehokkuudelle, tarkoituksenmukaisuudelle ja suhteellisuudelle asetettavaa vaatimusta. Edellä mainitulla momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 5 artiklan ensimmäinen kohta. Pykälän 4 momentin mukaan, mitä säädetään A-eläkesäätiöstä, sovelletaan myös AB-eläkesäätiön A-osastoon.
1 b §. Pykälässä säädetään lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkesäätiön vakuutettujen määrään liittyvästä ilmoitusmenettelystä. Koska sovellettavat säännökset riippuvat siitä, onko A-eläkesäätiössä tai A-osastossa alle 100 vakuutettua, A-eläkesäätiö ja AB-eläkesäätiö voi ilmoittaa Finanssivalvonnalle edellä mainitun lukumäärän alittumisesta. Eläkesäätiö voi kuitenkin päättää jatkaa toimintaansa edelleen niiden säännösten mukaisesti, joita sovelletaan eläkesäätiöön, jossa on vähintään 100 vakuutettua. Jos eläkesäätiö ei tee Finanssivalvonnalle ilmoitusta vakuutettujen määrän vähenemisestä alle sataan vakuutettuun, eläkesäätiö jatkaa toimintaansa edellä mainittujen säännösten mukaisesti. Momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 5 artiklan ensimmäinen kohta.
Pykälän 2 momentin mukaan eläkesäätiön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle viipymättä, jos vakuutettujen lukumäärä nousee vähintään sataan. Pykälän 3 momentin mukaan pienen lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkesäätiön, jonka lisäeläketoiminnassa vakuutettujen lukumäärä nousee vähintään 16 vakuutettuun, on ilmoitettava asiasta Finanssivalvonnalle. Direktiivin 5 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan tiettyjä sijoittamista, varojen hoitoa ja säilyttämistä koskevia säännöksiä on sovellettava A-eläkesäätiöön ja A-osastoon, jossa on vähintään 16 vakuutettua. Finanssivalvonnalla tulee edellä mainitusta syystä olla ajantasainen tieto vakuutettujen lukumäärästä. Pykälän 5 momentissa säädetään 1—4 momentissa tarkoitetun tiedon merkitsemisestä eläkesäätiörekisteriin sekä Finanssivalvonnan ilmoituksen sisältöä koskevasta määräyksenantovaltuudesta.
2 §. Pykälä uudistetaan lainsäädäntöteknisistä syistä. Pykälän määritelmät vastaavat osittain kumottavan 2 §:n määritelmiä. Lisäksi pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 6 artikla, missä olevia määritelmiä sovelletaan vain vapaaehtoiseen lisäeläketoimintaan. Pykälässä määritellään A-eläkesäätiö, B-eläkesäätiö, AB-eläkesäätiö, yhteiseläkesäätiö, toimintapiiriin kuuluva henkilö ja ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos. Edellä mainitut määritelmät vastaavat aiemmin voimassa olleita eläkesäätiölain 2 §:n määritelmiä. Lisäksi pykälässä määritellään aiempaa sääntelyä vastaavasti palveluyritys, kiinteistöyhteisö, velkasitoumus, ETA-valtio ja biometrinen riski. Pykälän 15 kohdassa määriteltyyn Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen määritelmään sekä 29 kohdassa määriteltyyn konsernin määritelmään on tehty lakiteknisiä muutoksia. Pykälän 6—13 kohdat vastaavat direktiivin määritelmiä. Pykälän 7 kohdassa määritellään lisäeläkejärjestely, millä tarkoitetaan sopimusta, muuta perustamiskirjaa tai sääntöjä, joissa määritellään järjestelyssä myönnettävät etuudet ja niiden myöntämisedellytykset. Eläkesäätiön säännöissä voidaan määritellä useita lisäeläkejärjestelyjä, jos etuudet ja niiden myöntämisedellytykset poikkeavat toisistaan esimerkiksi henkilöstöryhmittäin. Pykälän 32—34 kohdan määritelmät vastaavat kansallista lainsäädäntöä, jolla on pantu täytäntöön direktiivi 2014/65/EU rahoitusvälineiden markkinoista.
Pykälän 8 kohdassa määritellään lisäeläkejärjestelyä rahoittava yritys, millä tarkoitetaan työnantajaa tai itsenäistä ammatinharjoittajaa, joka tarjoaa lisäeläkejärjestelyä tai suorittaa maksuosuuksia lisäeläkelaitokselle. Rahoittavan yrityksen määritelmällä ei laajenneta tai muuteta eläkesäätiön perustajatahoja koskevaa sääntelyä. Eläkesäätiölain mukaan eläkesäätiön voi perustaa työnantaja tai yhteiseläkesäätiön tapauksessa tietyt työnantajat yhdessä. Itsenäinen ammatinharjoittaja voi olla eläkesäätiön perustaja ja liittyä eläkesäätiöön myöhemmin vain, jos itsenäinen ammatinharjoittaja on samalla myös työnantaja. Pykälän 9 kohdassa määritellään, mitä tarkoitetaan lisäeläke-etuuksilla vapaaehtoisessa lisäeläketoiminnassa. Määritelmän mukaan lisäeläke-etuuksilla tarkoitetaan myös eläkkeitä täydentäviä tai eläkkeiden lisäksi maksettavia kuolemaan, työkyvyttömyyteen, sairauteen tai työnteon keskeytymiseen liittyviä etuuksia. Lisäeläke-etuuksilla ei tarkoiteta työeläkejärjestelmän niin sanottua rekisteröityä lisäeläketurvaa. Pykälän 10 kohdassa määritellään vakuutettu. Vakuutetulla tarkoitetaan sekä lisäeläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvaa henkilöä, että henkilöä, joka on nykyisen tai aiemman ammatillisen toimintansa nojalla oikeutettu lisäeläke-etuuksiin. Vakuutettu voi olla A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluva henkilö tai vapaakirjan saanut henkilö. Vakuutetun määritelmä on laajempi kuin toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden piiri, sillä vakuutetuksi luetaan lisäeläketoiminnassa myös vapaakirjan saaneet henkilöt. Vakuutetulla ei kuitenkaan tarkoiteta sellaista vapaakirjan saanutta henkilöä, jonka vapaakirja ei nyt eikä tulevaisuudessa oikeuta lisäeläkkeeseen. Vakuutetulla ei tarkoiteta etuudensaajaa. Koska vakuutetun määritelmää käytetään myös rajat ylittävässä toiminnassa ja rajat ylittävissä lisäeläkejärjestelyjen siirroissa, vakuutetun määritelmä on yleinen siten, että se ei ole sidottu vain eläkesäätiömuotoiseen lisäeläketoimintaan. Vakuutetun määritelmä vastaa direktiivin 6 artiklan 5 kohdan jäsenen määritelmää. Pykälän 14 kohdassa määritellään ETA-lisäeläkesäätiö, jolla tarkoitetaan sellaista lisäeläketoimintaa harjoittavaa eläkesäätiötä, jonka hallinnoimaan lisäeläkejärjestelyyn sovelletaan muun ETA-valtion kuin Suomen sosiaali- ja työlainsäädäntöä ja tietojen antamista vakuutetuille ja etuudensaajille koskevaa lainsäädäntöä. ETA-eläkesäätiö voi hallinnoida tällaista lisäeläkejärjestelyä joko 13 a luvussa tarkoitetun rajat ylittävän menettelyn tai 13 b luvussa tarkoitetun rajat ylittävän siirron johdosta.
2 a §. Eläkesäätiölakiin lisätään lakiteknisistä syistä uusi 2 a § toimintapiiriin kuuluvista henkilöistä. Pykälä vastaa voimassa olevaa eläkesäätiölain 2 §:n 2—4 momenttia.
5 a §. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön lisäeläketoiminnassa varat on sijoitettava vakuutettujen ja etuudensaajien pitkän aikavälin edun mukaisesti. Eläkesäätiön ja sen sijoitussalkkua hoitavan yhteisön tulee eturistiriitatilanteessa varmistaa, että sijoitukset tehdään vain vakuutettujen ja etuudensaajien etujen mukaisesti. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 19 artiklan 1 kohdan a alakohta. Pykälän 2 momentin mukaan eläkesäätiö voi myös lisäeläketoiminnan varoja sijoitettaessa ottaa huomioon sijoitusten pitkän aikavälin vaikutukset ympäristöön, sosiaalisiin tekijöihin sekä hallintotapaan liittyviin tekijöihin. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 19 artiklan 1 kohdan b alakohta.
5 b §. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön lisäeläketoiminnan varat on sijoitettava siten, että varmistetaan kokonaisuutena sijoitusten suojaus, laadukkuus, tuottavuus ja rahaksi muutettavuus. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 19 artiklan 1 kohdan c alakohta. Uuden 5 b §:n 2 momentin mukaan eläkesäätiön lisäeläketoiminnan varat on sijoitettava pääasiallisesti säännellylle markkinalle. Sijoitukset säännellyn markkinan ulkopuolella on pidettävä varovaisuuden edellyttämällä tasolla. Momentissa säädetään yleisperiaatteesta, jonka noudattamisesta on tarkempia säännöksiä 6 luvussa, jossa säädetään eläkevastuusta ja sen kattamisesta sekä vakavaraisuuspääomasta. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 19 artiklan 1 kohdan d alakohta.
6 a §. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 7 artiklan kolmannen kohdan edellyttämä periaate ottaa tarvittaessa huomioon lisäeläkesäätiön toiminnassa riskien ja etujen oikeudenmukainen jakautuminen sukupolvien välillä. Kyseessä on yleinen periaate, jonka sisältö konkretisoituu kunkin lisäeläkejärjestelyn ominaispiirteiden mukaisesti. Pykälää sovelletaan sekä etuus- että maksuperusteisiin lisäeläkejärjestelyihin. Pykälä korostaa lisäeläkejärjestelyjen kestävyyttä pitkällä aikavälillä.
2 luku Eläkesäätiön perustaminen
7 §. Pykälän 1, 2 ja 4 momentti vastaavat voimassa olevaa eläkesäätiölain 7 §:ää. Pykälän 3 momentti on osittain muutettu lisäämällä siihen edellytys eläkesäätiön keskushallinnon sijaitsemisesta Suomessa. Muutetulla 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 9 artiklan 1 kohta. Direktiivissä edellytetään lisäeläkelaitoksen rekisteröintiä laitoksen keskushallinnon sijaintipaikkakunnan perusteella. Keskushallinnolla tarkoitetaan paikkaa, jossa laitoksen keskeiset strategiset päätökset tehdään. Direktiivin vaatimusten täyttämiseksi eläkesäätiön keskushallinnon on sijaittava Suomessa, jos säätiön tarkoituksena on tarjota lisäeläkkeitä. Keskushallinto voi sijaita eri kunnassa kuin, missä on laitoksen kotipaikka. Kotipaikaksi voidaan rekisteröidä Suomen kunta, josta käsin toimintaa ei tosiasiallisesti johdeta.
9 §. Muutetaan pykälän 2 kohta direktiivin 9 artiklan 1 kohdan täytäntöön panemiseksi. Edellä mainittuun kohtaan lisätään edellytys siitä, että eläkesäätiön säännöissä on määrättävä Suomen kunta, jossa A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön keskushallinto sijaitsee, jos keskushallinto sijaitsee muualla kuin kotipaikassa. Keskushallinnon sijaintipaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa eläkesäätiön keskeiset strategiset päätökset tehdään.
16 §. Pykälän 2 ja 3 momentti vastaavat voimassa olevan eläkesäätiön 16 §:n 2 ja 3 momenttia. Pykälän 1 momenttiin lisätään lause, jossa todetaan nimenomaisesti eläkesäätiön olevan erillinen oikeushenkilö. Eläkesäätiö on perustajistaan ja vakuuttajina olevista työnantajista erillinen oikeushenkilö, joka vastaa sitoumuksistaan. Momentti vastaa nykyistä oikeustilaa. Kyseessä on lainsäädäntötekninen muutos, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 8 artikla.
19 §. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevaa eläkesäätiölain 19 §:ää. Pykälään lisätään uusi 5 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonta voi pyytää toimittamaan sille selvityksen siitä, että johto täyttää tässä pykälässä säädetyt vaatimukset. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä selvityksen sisällöstä. Uusi 5 momentti vastaa asiasisällöltään Finanssivalvonnan eläkesäätiöille annetussa määräys- ja ohjekokoelmassa nykyisin määrättyä asiantilaa.
5 a luku Lisäeläkkeitä myöntävän eläkesäätiön hallintojärjestelmä ja sijoitusten hoito
42 a §. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettäväksi uuden 5 a luvun soveltamisalasta. Pykälän mukaan tämän luvun säännöksiä sovelletaan muuhun kuin lakisääteiseen toimintaan eli A-eläkesäätiöön ja Ab-eläkesäätiön A-osastoon.
42 b §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 21 artiklan 1 ja 2 kohdat. Pykälässä säädettäisiin yleisistä lisäeläkelaitoksen hallintotapaa ja sen käytännön järjestämistä koskevista vaatimuksista. Ehdotetuilla hallintotapaa koskevilla säännöksillä pyritään osaltaan mahdollistamaan lisäeläkelaitosten asianmukainen riskienhallinta ja suojaamaan vakuutettujen ja etuudensaajien etuja. Hallintojärjestelmää koskevat vaatimukset tulee suhteuttaa kunkin eläkesäätiön toimintaan, jotta hallinnollinen taakka ei muodostuisi kohtuuttomaksi. Hallintojärjestelmä tukee eläkesäätiön johtamista, jolloin järjestelmälle asetettavat vaatimukset riippuvat toiminnan koosta, luonteesta, laajuudesta ja monitahoisuudesta. Hallintojärjestelmässä on otettava huomioon eläkesäätiön sijoituksiin liittyvät ympäristötekijät, sosiaaliset tekijät ja hallintotapaan liittyvät tekijät. Eläkesäätiöllä ei ole velvollisuutta tehdä sijoituspäätöksiään siten, että edellä mainitut tekijät vaikuttavat niihin. Tällaisen sijoituspolitiikan on kuitenkin perustuttava tietoiseen valintaan. Hallintojärjestelmän tarkoituksenmukaisuudesta on tehtävä säännöllisesti sisäinen arvio.
Pykälän 1 momentin mukaan lisäeläkelaitoksella tulee olla tehokkaasti järjestetty hallinto, joka mahdollistaa lisäeläkelaitoksen toiminnan vakaan ja järkevän johtamisen ja hallinnoinnin ja, joka on oikeassa suhteessa sen toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden. Pykälän 2 momentin mukaan järjestelmän organisaatiorakenteen tulee olla tarkoituksenmukainen ja avoin, sen vastuualueet tulee jakaa selvästi ja erottaa toisistaan asianmukaisesti. Hallintojärjestelmän tulee sisältää tehokas järjestelmä tiedonvälityksen varmistamiseksi.
42 c §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 21 artiklan 3—5 kohdat. Pykälässä säädettäisiin 42 b §:n ohella yleisistä lisäeläkelaitoksen hallintotapaa ja sen käytännön järjestämistä koskevista vaatimuksista. Pykälän 1 momentin mukaan lisäeläkelaitoksen tulee vahvistaa kirjalliset toimintaperiaatteet riskienhallinnan, sisäisen tarkastuksen, tarvittaessa aktuaaritoiminnan ja ulkoistetun toiminnan järjestämisestä sekä sovellettava niitä. Toimintaperiaatteet pitää hyväksyä ennakolta ja niitä tulee tarkastella vähintään kolmen vuoden välein.
Pykälän 2 momentin mukaan lisäeläkelaitoksella tulee olla tehokas sisäisen valvonnan järjestelmä, johon kuuluvat hallinto- ja kirjanpitomenettelyt, sisäisen valvonnan rakenne ja asianmukaiset raportointijärjestelmät lisäeläkelaitoksen kaikilla tasoilla.
Pykälän 3 momentin mukaan lisäeläkelaitoksen tulee toteuttaa kohtuullisia toimenpiteitä toiminnan jatkuvuuden ja säännöllisyyden varmistamiseksi sekä laatia varautumissuunnitelma. Tätä varten lisäeläkelaitoksen tulee käyttää tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhteisia järjestelmiä, voimavaroja ja menettelyjä. Ehdotettu säännös täsmentää lain tasolla asetettua varautumisvelvollisuutta. Vakuutusalan poolin työeläke- ja sosiaalivakuutusryhmän varautumisohjeen (Työeläkealan varautumisohje 2017) mukaan varautumisella tarkoitetaan toimintaa, jolla varmistetaan tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen kaikissa tilanteissa. Varautumistoimenpiteitä ovat esimerkiksi riskien arviointi, jatkuvuus- ja valmiussuunnittelu, tekniset ja rakenteelliset etukäteisvalmistelut, koulutus, harjoitukset sekä kriittisten resurssien varaukset. Varautuminen jakaantuu suunnitteluun, varautumisen edellyttämiin käytännön valmistelutoimenpiteisiin, näiden toteuttamiseen ja kehittämiseen sekä harjoitteluun. Mainitun varautumisohjeen mukaan valmiussuunnittelun tarkoituksena on puolestaan varmistaa elintärkeiden toimintojen jatkuminen vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa niin, että ihmisten elinmahdollisuudet, yhteiskunnan toimintakyky ja kansallinen itsenäisyys turvataan aina. Valmiuslain mukaan valtion viranomaisten, valtion liikelaitosten ja kuntien lakisääteinen velvollisuus on varmistaa tehtäviensä häiriötön hoitaminen kaikissa oloissa. Eläkesäätiöiden osalta valmiussuunnittelusta säädetään eläkesäätiölain 4 a §:ssä, jonka mukaisesti Finanssivalvonta on antanut ohjeita poikkeusoloihin ja normaaliolojen häiriötilanteisiin varautumisesta. Finanssivalvonnan ja Vakuutusalan poolin ohjeistuksen noudattaminen täyttää direktiivin edellyttämät varautumista koskevat vaatimukset, joten ehdotettu säännös ei käytännön tasolla muuta lisäeläkelaitosten asianmukaisen varautumisen edellyttämiä toimenpiteitä.
42 d §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 22 artiklan 1 kohta keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden osalta. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden sekä niiden henkilöiden tai yksiköiden, joille on ulkoistettu keskeinen toiminto, tulee olla hyvämaineisia sekä tehtävään sopivia. Vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty ei voi olla keskeistä toimintoa suorittava henkilö. Hyvämaineisuudella tarkoitetaan myös luotettavuutta ja kunniallisuutta.
Keskeisiä sisäisen tarkastuksen toimintoja, keskeisiä aktuaaritoimintoja suorittavien henkilöiden ja muiden keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden sopivuudella tarkoitettaisiin sitä, että heillä on riittävästi ammatillista pätevyyttä, taitoa ja kokemusta sen keskeisen toiminnon asianmukaiseen suorittamiseen, jota he hoitavat. Jos eläkesäätiön on nimennyt keskeisiä toimintoja suorittavat vastuuhenkilöt, kuten esimerkiksi sisäisestä tarkastuksesta vastaavan henkilön, riittävää on, että nimetyllä vastuuhenkilöllä on pykälän mukaiset edellytykset keskeisen toiminnon suorittamiseen. Vaatimusta keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden sopivuudesta sovelletaan myös henkilöihin, joille vastuu keskeisestä toiminnosta on ulkoistettu eli eläkesäätiön palveluyrityksen palveluksessa oleviin henkilöihin, jotka on nimetty edellä mainitun eläkesäätiön keskeisistä toiminnoista vastaaviksi henkilöiksi.
Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 22 artiklan 2 kohta. Momentin mukaan Finanssivalvonta voi pyytää selvityksen siitä, miten 1 momentissa tarkoitetut henkilöt täyttävät säädetyt vaatimukset. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä muun muassa edellä mainitun selvityksen sisällöstä, toimitustavasta sekä antamisajankohdasta.
42 e §. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 22 artiklan 1 kohta eläkesäätiön toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden osalta. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden tulee olla hyvämaineisia sekä tehtävään sopivia. Hyvämaineisuudella tarkoitetaan myös luotettavuutta ja kunniallisuutta.
Sopivuutta koskevalla vaatimuksella tarkoitettaisiin eläkesäätiön hallituksen jäsenten osalta sitä, että heillä on yhdessä riittävästi pätevyyttä, taitoa ja kokemusta lisäeläkelaitoksen järkevään ja vakaaseen johtamiseen ja hallinnointiin. Myös eläkesäätiön asiamiehellä tulee olla riittävästi pätevyyttä, taitoa ja kokemusta tehtäviensä hoitamiseen. Toisin kuin voimassa olevassa eläkesäätiölaissa riittävää ei olisi, että eläkesäätiön palveluksessa on riittävän päteviä ja kokeneita neuvonantajia. Eläkesäätiön toiminnasta tosiasiallisesti vastaavilla henkilöillä tarkoitetaan eläkesäätiön hallituksen jäseniä ja eläkesäätiön asiamiestä. Eläkesäätiöllä tulee olla hallitus, johon kuuluu vähintään viisi jäsentä ja vähintään viisi varajäsentä. Lisäksi eläkesäätiöllä tulee olla asiamies. Eläkesäätiölain mukaan hallitus huolehtii eläkesäätiön hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Eläkesäätiön asiamies hoitaa eläkesäätiön juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaan. Asiamiehen on lisäksi huolehdittava, että eläkesäätiön kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty. Jos hallituksen jäsenen tilalle tulee hallituksen kokoukseen hallituksen varajäsen, varsinaisen jäsenen ollessa pysyvästi tai tilapäisesti estynyt, myös tässä kokoonpanossa olevan hallituksen on yhdessä eläkesäätiön asiamiehen kanssa täytettävä johdon sopivuutta ja hyvämaineisuutta koskevat vaatimukset.
Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 21 artiklan 2 kohta. Finanssivalvonnan on pystyttävä arvioimaan, täyttävätkö eläkesäätiön hallituksen jäsenet ja varajäsenet, asiamies ja keskeisiä toimintoja suorittavat henkilöt 1 momentissa säädetyt vaatimukset. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä muun muassa edellä mainitun selvityksen sisällöstä, toimitustavasta sekä antamisajankohdasta.
A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön, jossa on vähintään sata vakuutettua, hallituksen jäseniin ja varajäseniin sekä asiamieheen sovelletaan tämän pykälän lisäksi, mitä eläkesäätiölain 19 §:n 1, 3 ja 4 momentissa säädetään. Edellä mainituissa momenteissa säädetään asuinpaikkaa koskevasta vaatimuksesta, eläkesäätiön johtamiselle asetettavista vaatimuksista. Lisäksi säädetään siitä, että vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty ei voi olla hallituksen jäsenenä, varajäsenenä tai asiamiehenä.
42 f §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 22 artiklan 3—6 kohdat. Pykälässä säädetään niistä asiakirjoista, joiden avulla muun ETA-valtion kuin Suomen kansalainen voi osoittaa hyvämaineisuutensa ja sopivuutensa. Lähtökohtana on, että muun ETA-valtion kuin Suomen kansalainen voi osoittaa hyvämaineisuutensa ja sopivuutensa vastaavilla asiakirjoilla kuin Suomen kansalainen. Näistä asiakirjoista on annettu eläkesäätiön johdon eli asiamiehen ja hänen sijaisensa sekä hallituksen jäsenten ja varajäsenten osalta Finanssivalvonnan määräys. Jos Finanssivalvonnan määräyksessä tarkoitettuja asiakirjoja ei ole saatavissa muun ETA-valtion kuin Suomen kansalaisesta tai jos edellä mainittu henkilö niin haluaa, hän voi vaihtoehtoisesti esittää selvityksenä muita tässä pykälässä säädettyjä asiakirjoja. Pääsääntöisesti nämä asiakirjat ovat saatavissa siitä ETA-valtiosta, jonka kansalainen kyseinen henkilö on.
42 g §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 23 artikla. Pykälässä säädettäisiin lisäeläkelaitoksen palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevista vaatimuksista. Lisäeläkelaitoksen palkka- ja palkkiopolitiikka vaikuttaa osaltaan sen riskienhallintaan.
Pykälän 1 momentin mukaan lisäeläkelaitoksen tulisi vahvistaa palkka- ja palkkiopolitiikka. Sitä tulisi soveltaa lisäeläkelaitoksen toiminnasta tosiasiallisesti vastaaviin henkilöihin, keskeisten toimintojen suorittajiin ja sellaisiin henkilöstöryhmiin, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus eläkesäätiön riskiprofiiliin. Palkka- ja palkkiopolitiikkaa sovellettaisiin lisäeläkelaitokseen ja sen ulkoistettua toimintaa hoitaviin palveluntarjoajiin, paitsi jos nämä palveluntarjoajat kuuluvat direktiivin 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisten direktiivien eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY, 2011/61/EU, 2013/36/EU ja 2014/65/EU soveltamisalaan. Jos eläkesäätiö on ulkoistanut keskeisen toiminnon tai asiamiehen tehtävän palveluyrityksessä hoidettavaksi, tässä pykälässä säädettäviä palkka- ja palkkiopolitiikan periaatteita sovelletaan myös henkilöön, joka palveluyrityksen palveluksessa hoitaa eläkesäätiön keskeistä tehtävää. Muilla henkilöstöryhmillä, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus eläkesäätiön riskiprofiiliin, tarkoitetaan esimerkiksi eläkesäätiön sijoitusten hoitajia.
Pykälän 2 momentin mukaan eläkesäätiön palkka- ja palkkiopolitiikan vahvistamisen ja soveltamisen tulisi olla oikeassa suhteessa lisäeläkelaitoksen kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Palkka- ja palkkiopolitiikka olisi vahvistettava ja pantava täytäntöön ja sitä on ylläpidettävä lisäeläkelaitoksen toiminnan, riskiprofiilin, tavoitteiden, pitkän aikavälin etujen, rahoitusvakauden ja suorituskyvyn mukaisesti. Palkka- ja palkkiopolitiikka ei saisi kannustaa riskinottoon, joka on ristiriidassa lisäeläkerahaston riskiprofiilien tai sääntöjen kanssa.
Pykälän 3 momentin mukaan eläkesäätiön olisi vahvistettava palkka- ja palkkiopolitiikan yleiset periaatteet, tarkasteltava ja ajantasaistettava ne vähintään kolmen vuoden välein sekä vastattava politiikan täytäntöönpanosta. Palkka- ja palkkiopolitiikasta tulisi julkistaa säännöllisesti merkitykselliset tiedot, jollei Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 eli yleisessä tietosuoja-asetuksessa toisin säädetä. Palkka- ja palkkiopolitiikasta voi julkaista tietoja niin yleisellä tasolla, ettei yksittäisten henkilöiden tietosuojaa loukata.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin periaatteista, joita lisäeläkelaitoksen tulisi noudattaa palkka- ja palkkiopolitiikkaa vahvistaessa ja soveltaessa. Momentin mukaan palkka- ja palkkiopolitiikan olisi tuettava lisäeläkelaitoksen turvaavaa, varovaista ja tehokasta johtamista ja hallinnointia. Palkka- ja palkkiopolitiikan olisi vastattava lisäeläkelaitoksen hallinnoimien lisäeläkejärjestelyjen vakuutettujen ja etuudensaajien pitkän aikavälin etuja ja sen tulisi sisältää toimenpiteitä, joilla pyritään välttämään eturistiriidat. Palkka- ja palkkiopolitiikan tulisi olla johdonmukainen moitteettoman ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa. Palkkoja ja palkkioita olisi lisäksi hallinnoitava ja valvottava selkeästi, läpinäkyvästi ja tehokkaasti.
42 h §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 24 artiklan 1—3 kohdat. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön keskeisiä toimintoja koskevista yleisistä vaatimuksista. Direktiivin johdanto-osan mukaan keskeinen toiminto on valmius suorittaa tiettyjä hallintotehtäviä. Eläkesäätiöllä olisi siten oltava riittävät valmiudet harjoittaa riskienhallintatoimintoa, sisäinen tarkastuksen toimintoa ja tarvittaessa aktuaaritoimintoa. Keskeisen toiminnon määritteleminen ei kuitenkaan estäisi eläkesäätiötä päättämästä vapaasti, miten keskeinen toiminto järjestetään käytännössä.
Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiöllä tulisi olla keskeiset toiminnot, joita olisivat riskienhallintatoiminto, sisäisen tarkastuksen toiminto ja tarvittaessa aktuaaritoiminto. Eläkesäätiön tulisi mahdollistaa keskeisten toimintojen tehokas, puolueeton, oikeudenmukainen ja riippumaton hoitaminen.
Pykälän 2 momentin mukaan eläkesäätiö voisi sallia, että yksi henkilö tai organisaatioyksikkö hoitaa useampaa kuin yhtä keskeistä toimintoa. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan koskisi sisäisen tarkastuksen toimintoa, jonka tulisi olla riippumaton muista keskeisistä toiminnoista.
Pykälän 3 momentin mukaan keskeistä toimintoa suorittavan yhden henkilön tai organisaatioyksikön tulisi myös olla eri kuin eläkesäätiössä vakuuttavassa työnantajassa samaa keskeistä toimintoa suorittava henkilö tai organisaatioyksikkö. Finanssivalvonnan luvalla huomioon ottaen eläkesäätiön toiminnan koon, luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden eläkesäätiö voisi suorituttaa keskeisiä toimintoja samalla yksittäisellä henkilöllä tai organisaatioyksiköllä kuin eläkesäätiössä vakuuttava työnantaja. Tämä edellyttää eläkesäätiön antamaa selvitystä siitä, kuinka se estää tai käsittelee eturistiriitoja eläkesäätiössä vakuuttavan työnantajan kanssa. Finanssivalvonnan luvalla myös sisäisen tarkastuksen toimintoa voi suorittaa sama henkilö tai organisaatioyksikkö kuin eläkesäätiössä vakuuttavassa työnantajassa.
Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 3 momentissa tarkoitetusta hakemuksesta.
42 i §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 24 artiklan 4—6 kohdat. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan keskeistä toimintoa suorittavien henkilöiden tulisi ilmoittaa kaikki vastuualueensa olennaiset havainnot ja suositukset lisäeläkelaitoksen hallitukselle, jonka olisi päätettävä, mihin toimiin näiden havaintojen ja suositusten johdosta on ryhdyttävä. Kynnystä ilmoittaa havainnoista ja suosituksista hallitukselle tulisi pitää matalana.
Pykälän 2 momentin mukaan keskeistä toimintoa suorittavan henkilön tulisi tietyissä momentissa mainituissa tilanteissa ilmoittaa Finanssivalvonnalle, jos eläkesäätiön hallitus ei toteuta asianmukaisia ja oikea-aikaisia korjaavia toimia sille ilmoitetusta huomattavasta riskistä, ettei laitos noudata merkittävää lakisääteistä vaatimusta tai säännösten merkittävästä aineellisesta rikkomisesta. Momentissa tarkoitettuna asianmukaisena toimena voitaisiin pitää esimerkiksi menettelyn keskeyttämistä, asian korjaamista tai oikaisemista sekä menettelyn vaikutusten poistamista. Momentissa säädetty velvollisuus ei rajoittaisi henkilön oikeutta olla todistamatta itseään vastaan.
42 j §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 25 artikla. Pykälässä säädettäisiin lisäeläkelaitoksen riskienhallintatoiminnosta, joka on yksi direktiivin mukaisista lisäeläkelaitoksen keskeisistä toiminnoista.
Pykälän 1 momentin mukaan lisäeläkelaitoksella tulee olla tehokas riskienhallintatoiminto, joka on oikeassa suhteessa eläkesäätiön kokoon ja organisaatioon sekä eläkesäätiön toimintaan. Riskienhallintotoiminnon on rakenteeltaan edistettävä riskienhallintajärjestelmää. Riskienhallintajärjestelmään kuuluu tarpeelliset strategiat, prosessit ja menettelyt, joiden avulla eläkesäätiöön ja sen lisäeläkejärjestelyihin eli sääntöjen mukaisiin eläkkeisiin kohdistuvia ja kohdistuneita riskejä tunnistetaan, mitataan, seurataan, hallitaan ja joiden avulla riskeistä ilmoitetaan. Riskienhallintajärjestelmään kuuluu myös menettely, jonka riskeistä ilmoittamiseksi eläkesäätiön hallitukselle.
Pykälän 2 momentin mukaan riskienhallintajärjestelmän tulee kattaa oikeassa suhteessa lisäeläkelaitosten kokoon ja sisäiseen organisaatioon sekä sen toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden riskit, joita voi esiintyä lisäeläkelaitoksissa tai ulkoistettuja toimintoja hoitavissa yrityksissä. Riskienhallintajärjestelmän tulee toimia tapauksen mukaan ainakin momentin a—g kohdissa mainituilla aloilla, joita ovat esimerkiksi varojen ja velkojen hallinta, sijoitukset sekä operatiivisten riskien hallinta.
Pykälän 3 momentin mukaan riskienhallintajärjestelmässä on tarkasteltava lisäeläkejärjestelyn sääntöjen mukaisia riskejä myös vakuutettujen ja etuudensaajien kannalta, jos he kantavat näitä riskejä. Tällä tarkoitetaan maksuperusteisia lisäeläkejärjestelyjä, joissa vakuutetun lisäeläkkeen määrä riippuu maksetuista vakuutusmaksuista ja niille saadusta tuotosta. Esimerkiksi sijoitussidonnainen lisäeläke on yksi maksuperusteisen lisäeläkkeen muoto.
42 k §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 26 artikla. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön sisäisen tarkastuksen toiminnosta, joka on yksi direktiivin mukaisista keskeisistä toiminnoista. Pykälän mukaan eläkesäätiöllä tulee olla tehokas sisäisen tarkastuksen toiminto, joka on oikeassa suhteessa sen kokoon ja sisäiseen organisaatioon sekä eläkesäätiön toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Sisäisen tarkastuksen toimintoon tulee sisältyä sen arvioiminen, ovatko hallintojärjestelmän osatekijät riittäviä ja tehokkaita. Arviointi koskee toiminnan järjestämistä.
Sisäisen tarkastuksen toiminnon tulee olla riippumaton muista keskeisistä toiminnoista eikä sitä voi hoitaa muuta keskeistä toimintoa hoitava henkilö tai organisaatioyksikkö. Muutoin lisäeläkelaitos voi päättää sen toiminnan järjestämisestä samoin kuin muidenkin keskeisten toimintojen osalta.
42 l §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 27 artikla. Pykälässä säädettäisiin aktuaaritoiminnosta, joka on yksi direktiivin mukaisista keskeisistä toiminnoista, ja aktuaaritoiminnolle asetettavista vaatimuksista.
Pykälän 1 momentin mukaan, jos eläkesäätiö itse takaa biometrisen riskin, sijoitustoiminnan tuoton tai etuuksien tason, aktuaaritoiminnon on täytettävä tietyt vaatimukset. Käytännössä, jos eläkesäätiö takaa itse biometrisen riskin, työnantajalla ei ole eläkejärjestelyyn liittyvää lisämaksuvelvollisuutta. Aktuaaritoiminnon tulee olla tehokas ja sen tulee toteuttaa pykälässä säädettyjä tehtäviä, joita ovat vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan koordinointi ja valvonta, vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettävien menetelmien ja mallien ja näitä varten tehtyjen olettamien asianmukaisuuden arviointi, vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettyjen tietojen riittävyyden ja laadun arviointi, vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaa varten tehtyjen olettamien vertaaminen kokemusperäisiin tietoihin, vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan luotettavuudesta ja asianmukaisuudesta ilmoittaminen eläkesäätiön hallitukselle, lausunnon antaminen eläkesäätiön yleisestä vakuutuspolitiikasta, lausunnon antaminen eläkesäätiön vakuutusjärjestelyjen asianmukaisuudesta sekä riskienhallintajärjestelmän tehokkaan täytäntöönpanon edistäminen.
Eläkesäätiön vakuutusmatemaatikosta säädetään myös eläkesäätiölain 135 §:ssä. Edellä mainittua pykälää sovelletaan kaikkiin eläkesäätiöihin. Sen sijaan ehdotettavaa 42 l §:ää sovelletaan vain niihin eläkesäätiöihin, joiden lisäeläketoiminnassa on vähintään 100 vakuutettua.
42 m §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 28 artikla. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön riskienarvioinnista, joka tehtäisi osana riskienhallintajärjestelmää.
Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön tulee tehdä oma riskienarviointi oikeassa suhteessa lisäeläkelaitoksen kokoon ja sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden ja dokumentoitava tämä arviointi. Riskienarviointi on tehtävä vähintään kolmen vuoden välein tai viipymättä, kun eläkesäätiön tai sen hallinnoimien lisäeläkejärjestelyjen riskiprofiilissa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Kun tietyn lisäeläkejärjestelyn riskiprofiili muuttuu merkittävästi, riskienarviointi voidaan rajoittaa kyseiseen lisäeläkejärjestelyyn. Oma riskienarviointi on otettava huomioon eläkesäätiön strategisissa päätöksissä.
Pykälän 2 momentin mukaan riskienarviointiin tulee sisältyä kuvaus siitä, kuinka riskienarviointi on sisällytetty eläkesäätiön prosesseihin ja arviointi riskienhallintajärjestelmän tehokkuudesta sekä kuvaus siitä, kuinka eläkesäätiö estää eturistiriidat eläkesäätiössä vakuuttavan työnantajan kanssa, jos eläkesäätiö ulkoistaa keskeisiä toimintoja edellä mainitulle työnantajalle. Riskienarvioinnin on myös sisällettävä arviointi eläkesäätiön kokonaisrahoitustarpeesta, mukaan lukien kuvaus tervehdyttämissuunnitelmasta ja arviointi vakuutetuille ja etuudensaajille aiheutuvista riskeistä, jotka liittyvät heidän eläke-etuuksiensa maksatukseen, sekä korjaavien toimien tehokkuudesta ottaen huomioon indeksointimekanismit ja etuuksien vähentämismekanismit. Etuuksilla tarkoitetaan ennen muutosajankohtaa karttuneita etuuksia. Riskienarvioinnin ei tarvitse kattaa etuuksien tulevan kasvun rajoittamista. Riskienarviointiin on myös sisällyttävä laadullinen arvio mekanismeista, joilla suojataan eläke-etuuksia, mukaan lukien eläkesäätiön tai vakuutettuja ja etuudensaajia hyödyttävät takeet, sopimukset ja muuntyyppinen eläkesäätiössä vakuuttavan työnantajan antama taloudellinen tuki ja Solvenssi II direktiivin soveltamisalaan kuuluvan vakuutusyrityksen antama vakuutus tai jälleenvakuutus tai eläkkeiden suojajärjestelmän tarjoama suoja. Lisäksi riskienarviointiin on sisällyttävä laadullinen arviointi operatiivisista riskeistä sekä arviointi uusista tai kehittymässä olevista riskeistä, kuten ilmastonmuutokseen, luonnonvarojen käyttöön ja ympäristöön liittyvistä riskeistä sekä sosiaalisista riskeistä ja sääntelyn muuttumisen aiheuttamaan omaisuuserien arvonalenemiseen liittyvistä riskeistä, kun ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja hallintotapaan liittyvät tekijät otetaan huomioon sijoituspäätöksissä. Riskienarviointi tulee suhteuttaa eläkesäätiön kokoon ja organisaatioon sekä toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen.
Pykälän 3 momentin mukaan eläkesäätiöllä on oltava riskienarvioinnin soveltamiseksi käytössä menetelmät, joilla tunnistetaan ja arvioidaan erilaisia eläkesäätiöön kohdistuvia riskejä, joilla saattaa olla vaikutusta eläkesäätiön kykyyn huolehtia velvoitteistaan. Näiden menetelmien tulee olla oikeassa suhteessa eläkesäätiön toimintoihin sisältyvien riskien suuruuteen, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Käytetyt menetelmät on selostettava omassa riskienarvioinnissa.
Pykälän 4 momentti on kansallista sääntelyä. Momentin mukaan eläkesäätiön on toimitettava Finanssivalvonnalle yhteenveto riskienarvioinnin tuloksista ja käytetyistä menetelmistä.
42 n §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 29 artikla. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiöltä vaadittavista vuositilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta, joiden avulla eläkesäätiön hallitus pystyy valvomaan eläkesäätiön rahoitustasapainoa ja arvioimaan, pystyykö eläkesäätiö selviytymään velvoitteistaan. Direktiivissä käytetään toimintakertomuksen sijaan ilmaisua vuosikertomus. Vuosikertomus on vapaamuotoinen asiakirja, jonka sisällöstä ei ole säännöksiä. Sen sijaan toimintakertomuksen sisällöstä ja julkaisemisesta säädetään eläkesäätiölaissa ja kirjanpitolaissa. Toimintakertomus on edellä mainituista syistä tarkoituksenmukaisempi asiakirja direktiivin 29 artiklan tavoitteiden saavuttamiseksi. Koska kyseessä on minimidirektiivi, eläkesäätiöille voidaan asettaa kansallisesti tiukempia vaatimuksia. Sääntely ei lisää eläkesäätiöiden hallinnollista taakkaa, koska niiden on jo voimassa olevan lainsäädännön mukaan laadittava vuosittain toimintakertomus.
Pykälän mukaan eläkesäätiön tulee laatia ja julkistaa vuositilinpäätös ja toimintakertomus, joissa otetaan huomioon jokainen eläkesäätiön hallinnoima lisäeläkejärjestely sekä tarvittaessa kunkin lisäeläkejärjestelyn tilinpäätös ja toimintakertomus. Vuositilinpäätöksen ja toimintakertomuksen on annettava oikea ja riittävä kuva eläkesäätiön varoista, vastuista ja rahoitusasemasta, ja siinä on esitettävä merkittävät sijoitukset. Lisäksi vuositilinpäätöksen ja toimintakertomuksen tietojen tulee olla keskenään yhtäpitäviä, kattavia ja selkeitä sekä eläkesäätiön hallituksen ja tilintarkastajan asianmukaisesti hyväksymiä.
Muutoin eläkesäätiön tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta säädetään eläkesäätiölain 5 luvussa, jonka mukaan eläkesäätiön tilinpäätökseen ja toimintakertomukseen sovelletaan pääsääntöisesti, mitä kirjanpitolaissa säädetään. Pykälä ei muuta vallitsevaa oikeustilaa. Säännös on luonteeltaan informatiivinen.
42 o §. Pykälässä säädetään luvun soveltamisalaan kuuluvan eläkesäätiön sijoituspolitiikan periaatteille asetettavista lisävaatimuksista. Sijoitussuunnitelmasta ja sijoituspolitiikan periaatteista säädetään myös 47 a §:ssä, jota sovelletaan kaikkiin eläkesäätiöihin. Uuden 42 o §:n 1 momentin mukaan eläkesäätiön on selvitettävä sijoituspolitiikan periaatteissa sen lisäksi, mitä 47 a §:ssä säädetään prosessit riskien hallitsemiseksi sekä strategia, jota noudattaen eläkesäätiö on hajauttanut sijoittamansa varat vastaamaan eläkevastuiden luonnetta ja kestoa, miten sijoituspolitiikassa otetaan huomioon ympäristötekijät sekä sosiaaliset ja hallintotapaan liittyvät tekijät, miten se ottaen huomioon toimintansa koon, luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden arvioi sijoitustensa luottokelpoisuutta sekä miten se käyttää luottoluokituksia sijoittaessaan velkainstrumentteihin ja sijoituksia hoitaessaan. Luottoluokituksilla tarkoitetaan asetuksessa (EY) N:o 1060/2009 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua luottoluokituksiin viittaamista. Pykälän 2 momentin mukaan eläkesäätiön on julkaistava sijoituspolitiikan periaatteita koskeva selvitys. Pykälän 1 momentin 1—2 kohdilla, 2 momentilla ja 47 a §:llä pannaan täytäntöön direktiivin 30 artikla.
Pykälän 1 momentin 3 ja 4 kohdat ovat uusia ja niillä pannan täytäntöön direktiivin 19 artiklan 2 kohta. Kohdan mukaan eläkesäätiön on selvitettävä sijoituspolitiikan periaatteissa, miten se välttää yksinomaista ja mekaanista tukeutumista luottoluokituksiin sekä luottoarviointiprosessinsa riittävyys ottaen huomioon eläkesäätiön toiminnan koko, luonne, laajuus ja monitahoisuus. Nykyisin luottoluokituksien käytöstä sijoitustoiminnassa on määräys Finanssivalvonnan määräys- ja ohjekokoelmassa eläkesäätiöille. Tällä määräyksellä on pantu kansallisesti täytäntöön IORP I direktiivin 18 artiklan 1a kohta, joka on lisätty IORP I -direktiiviin liiallisesta luottoluokituksiin tukeutumisesta annetulla direktiivillä 2013/14/EU.
42 p §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 31 artiklan 1—5 kohdat. Pykälällä sallittaisiin direktiivin mahdollistamalla tavalla eläkesäätiön toiminnan ulkoistaminen ja säädettäisiin sille asetetuista edellytyksistä. Pykälää ei sovellettaisi 42 h §:n 3 momentissa tarkoitettuun keskeisien toimintojen suorittamiseen eläkesäätiössä vakuuttavalla työnantajalla.
Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiö voisi siirtää toimintaansa osaksi tai kokonaan palveluyritykselle, joka toimisi näissä tehtävissä lisäeläkelaitoksen puolesta. Momentin perusteella olisi mahdollista ulkoistaa eläkesäätiön toimintoja eli myös keskeisiä toimintoja, johtamista ja hallinnointia. Mahdollisuus ulkoistaa toimintoja koskisi myös edelleen ulkoistamista, jolloin palveluyritykselle, jolle eläkesäätiö on ulkoistanut toimintoja, voisi ulkoistaa toimintaa kolmannelle taholle.
Pykälän 1 momentin mukainen oikeus ulkoistaa toimintaa ei koske eläkesäätiön hallitusta, joka tämän lain mukaan huolehtii eläkesäätiön hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Hallitusta ei voisi ulkoistaa, koska eläkesäätiöllä tulee säilyä 3 momentin mukaisesti vastuu kaikista sille kuuluvista velvoitteista ja hallitus on se taho, joka tosiasiallisesti on niistä vastuussa.
Pykälän 2 momentin mukaan ulkoistaminen ei saisi johtaa siihen, että eläkesäätiön hallintojärjestelmän laatu heikkenee, operatiivinen riski kasvaa kohtuuttomasti, Finanssivalvonnan valvontamahdollisuudet heikkenevät sen suhteen täyttääkö eläkesäätiö velvoitteensa tai vakuutetuille ja etuudensaajille tarjottava jatkuva ja tyydyttävä palvelu heikkenee.
Pykälän 3 momentin mukaan eläkesäätiöllä säilyisi vastuu kaikista säännösten ja määräysten mukaisista velvoitteista, vaikka se ulkoistaisi toimintojaan tai vaikka palveluyritys edelleen ulkoistaisi toimintaa. Lisäksi eläkesäätiön tulisi varmistaa ulkoistetun toiminnan moitteettomuus palveluyrityksen valintamenettelyn ja jatkuvan seurannan avulla. Viimeksi mainitun velvoitteen asianmukainen hoitaminen on käytännössä keskeisessä roolissa sen suhteen, että ulkoistetun toiminnan osalta voidaan täyttää eläkesäätiölle kuuluvat velvoitteet.
Pykälän 4 momentin mukaan eläkesäätiön toiminnan ulkoistamisesta tulee tehdä kirjallinen sopimus ja siinä tulee selkeästi määritellä eläkesäätiön ja palveluyrityksen oikeudet ja velvollisuudet. Sopimuksen kirjallinen muoto tukee sopimuksen täytäntöönpanokelpoisuutta.
42 q §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 31 artiklan 6—7 kohdat. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnalle ulkoistamisesta tehtävistä ilmoituksista ja ulkoistetuista toiminnoista saatavista tiedoista.
Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle hyvissä ajoin ennakkoon aikomuksesta ulkoistaa tai edelleen ulkoistaa toimintojaan. Toiminnoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia eläkesäätiön hallintojärjestelmään kuuluvia toimintoja mukaan lukien keskeiset toiminnot. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että ilmoitus tehtäisiin aina ennen toiminnon ulkoistamisen aloittamista ja pääsääntöisesti ennen kuin ulkoistamista koskeva sopimus tulee voimaan. Jos ulkoistaminen koskee eläkesäätiön keskeisiä toimintoja, johtamista tai hallinnointia, ulkoistamisesta on ilmoitettava Finanssivalvonnalle ennen sitä koskevan sopimuksen voimaantuloa. Eläkesäätiön tulee ilmoittaa Finanssivalvonnalle myös ulkoistettuihin toimintoihin liittyvistä merkittävistä muutoksista.
Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonnalla on oikeus pyytää eläkesäätiöltä ja palveluyritykseltä tietoja ulkoistetuista toiminnoista milloin tahansa. Oikeus koskee kaikkia ulkoistettuja toimintoja eli myös edelleen ulkoistettuja toimintoja.
Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä ulkoistamisilmoituksesta. Vaikka eläkesäätiön tulee ilmoittaa Finanssivalvonnalle kaikista toimintojensa ulkoistamisista, Finanssivalvonta voi tarvittaessa antaa ulkoistamisilmoitusta koskevia tarkempia määräyksiä vain tiettyjen toimintojen ulkoistamisesta.
42 r §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 32 artikla. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön oikeudesta käyttää omaisuudenhoitajina Euroopan talousalueelle sijoittuneita omaisuudenhoitajia. Omaisuudenhoidolla tarkoitetaan asiakkaan rahoitusvälineiden hoitamista asiakkaan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla siten, että päätösvalta sijoittamisesta on annettu kokonaan tai osittain omaisuudenhoitajalle. Pykälän mukaan oikeus käyttää kyseisiä omaisuudenhoitajia koskisi pykälässä lueteltujen direktiivien mukaan asianmukaisesti hyväksyttyjä omaisuudenhoitajia tai direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja lisäeläkelaitoksia ja hyväksyttyjä yhteisöjä. Pykälässä lueteltuja direktiivejä on Suomessa pantu täytäntöön mm. sijoitusrahastolain (48/1999), vakuutusyhtiölain (521/2008), vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain (162/2014), luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain (1070/2017) säännöksillä. Suomessa omaisuudenhoitajalta edellytetään toimilupaa. Suomessa omaisuudenhoitoa tarjoavat muun muassa talletuspankit ja omaisuudenhoitoon toimiluvan saaneet rahastoyhtiöt.
42 s §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 33 artiklan 1—3 ja 5 kohdat. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiölle velvollisuus käyttää varojen säilyttämiseen ja valvontatehtäviin Euroopan talousalueelle sijoittautuneita säilytysyhteisöjä. Säilytysyhteisöllä tarkoitetaan järjestelyä, jossa eläkesäätiö pitää eläkejärjestelyn varat erillään eläkesäätiön muusta omaisuudesta antamalla eläkejärjestelyn varat erillisen oikeushenkilön säilytettäväksi.
Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön tulee käyttää varojensa säilyttämiseen ja valvontatehtäviin yhtä tai useampaa säilytysyhteisöä, jos vakuutetut ja etuudensaajat kantavat lisäeläkejärjestelyn sijoitusriskin osittain tai kokonaan. Säilytysyhteisönä voisi toimia pykälän 1 momentissa mainittujen direktiivien mukaisesti säilytysyhteisönä toimiva yhteisö. Momentissa lueteltuja direktiivejä on Suomessa pantu täytäntöön mm. sijoitusrahastolain, vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain, luottolaitostoiminnasta annetun lain ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain säännöksillä. Monet eläkesäätiöt sijoittavat lisäeläkejärjestelyn varoja sijoitusrahastoon, joka käyttää tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettua säilytysyhteisöä.
Pykälän 3 momentin mukaan säilytysyhteisö olisi nimettävä kirjallisella sopimuksella. Sopimuksessa tulisi määritellä säilytysyhteisölle toimitettavat tiedot, jotta säilytysyhteisö voisi suorittaa kaikki sille laeissa, asetuksissa ja määräyksissä annetut tehtävät.
42 t §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 33 artiklan 6 ja 7 kohdat. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön ja säilytysyhteisön varojen säilyttämisessä ja valvonnassa noudatettavista periaatteista. Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön ja säilytysyhteisön tulisi varoja säilyttäessään ja valvontatehtäviä suorittaessaan toimia rehellisesti, oikeudenmukaisesti, ammattitaitoisesti, riippumattomasti ja vakuutettujen ja etuudensaajien edun mukaisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan säilytysyhteisö ei lähtökohtaisesti saisi harjoittaa sellaista toimintaa, joka voisi aiheuttaa eturistiriitoja eläkesäätiön, eläkejärjestelyn vakuutettujen ja etuudensaajien sekä säilytysyhteisön itsensä välillä. Tällainen toiminta olisi kuitenkin poikkeuksellisesti mahdollista, jos säilytysyhteisö on toiminnallisesti ja hierarkkisesti erottanut säilytystehtäviensä hoitamisen muista tehtävistään, joihin voi sisältyä eturistiriitoja, ja jos eturistiriidat tunnistetaan ja käsitellään, niitä valvotaan ja ne ilmoitetaan asianmukaisesti vakuutetuille ja etuudensaajille sekä eläkesäätiön hallitukselle.
42 u §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 34 artiklan 1—4 kohdat. Pykälässä säädettäisiin varojen säilyttämisestä ja säilytysyhteisön vastuusta. Pykälän 1 momentin mukaan säilytysyhteisön on säilytettävä ja pidettävä kirjaa kaikista sille säilytettäväksi annetuista varoista. Varat voivat muodostua säilytettäväksi kelpaavista rahoitusvälineistä. Jos varat muodostuvat sellaisista rahoitusvälineistä, jotka voidaan kirjata säilytysyhteisön kirjanpitoon avatulle rahoitusvälinetileille, tulee kirjaus suorittaa pykälässä mainitussa Euroopan unionin rahoitusvälineiden markkinoita koskevassa direktiivissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Tarkoituksena on, että varojen voidaan milloin tahansa todeta selkeästi kuuluvan mainitulle lisäeläkesäätiölle, vakuutetuille ja etuudensaajille. Mainittu direktiivi 2014/65/EU on Suomessa implementoitu mm. sijoituspalvelulain (747/2012) ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain säännöksillä.
Pykälän 2 momentissa säädetään eläkesäätiön muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen varojen säilyttämisestä, joiden osalta säilytysyhteisön on todennettava, että eläkesäätiö omistaa varat ja pidettävä kirjaa näistä varoista. Todentaminen tulee tehdä eläkesäätiön toimittamien tietojen tai asiakirjojen perusteella ja ulkopuolisen näytön perusteella, jos sellaista on saatavilla. Säilytysyhteisön on pidettävä kirjanpitonsa ajan tasalla.
Pykälän 3 momentin mukaan säilytysyhteisö on vastuussa eläkelaitokselle, vakuutetuille ja etuudensaajille tappioista, jotka johtuvat velvoitteiden tahallisesta tai tuottamuksellisesta laiminlyönnistä tai säilytysyhteisön tehtävien puutteellisesta suorittamisesta. Tämä vastuu koskee säilytysyhteisöä myös siinä tapauksessa, että se olisi siirtänyt varoja kolmannelle osapuolelle.
42 v §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 35 artiklan 1 ja 2 kohdat. Pykälässä säädettäisiin valvontatehtävää varten nimetyn säilytysyhteisön tehtävistä. Pykälän 1 momentin mukaan valvontatehtäviin nimetyn säilytysyhteisön tulee toteuttaa eläkesäätiön toimeksiannot, jos ne eivät ole ristiriidassa lain tai eläkesäätiön sääntöjen kanssa. Säilytysyhteisön on myös varmistettava, että eläkesäätiön varoja koskeviin toimiin liittyvät maksut suoritetaan eläkesäätiölle yleisesti käytettäviä määräaikoja noudattaen. Lisäksi säilytysyhteisön on varmistettava, että varojen tuotot käytetään eläkesäätiön sääntöjen mukaisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voi 1 momentin estämättä määrätä muita valvontatehtäviä säilytysyhteisön suoritettaviksi.
6 luku Eläkevastuu ja sen kattaminen sekä vakavaraisuuspääoma
44 §. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan eläkesäätiölain 44 §:n 1 ja 4 momenttia. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 1 ja 3 kohdat sekä 13 artiklan 4 kohdan d alakohta. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 5 kohta. Pykälän 1 momenttiin lisätään direktiivin täytäntöön panemiseksi periaate siitä, että eläkesäätiön on muodostettava lisäeläkejärjestelyjen yhteenlaskettuja rahoituksellisia sitoumuksia vastaava eläkevastuu. Tämä vastaa nykyistä käytäntöä ja oikeustilaa. Eläkevastuun tulee olla riittävä kattamaan jo maksettavien eläkkeiden ja muiden etuuksien jatkuminen sekä vastaiset eläkkeet. Eläkesäätiön vakuutusmatemaatikko muodostaa vakuutusteknisen eläkevastuun vuosittain. Eläkesäätiöllä tulee olla vakuutusmatemaatikko, mutta tämän ei tarvitse olla eläkesäätiön palveluksessa. Riittävää on, että eläkesäätiölle vakuutusmatemaattisia palveluja tarjoavalla taholla on vakuutusmatemaatikko vakuutusmatemaattisten laskelmien ja selvitysten laatimiseksi eläkesäätiötä varten.
44 a §. Pykälää sovellettaisiin A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston eläkevastuun laskentaan. Pykälän 1 momentti vastaa asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 44 a §:n 1 momenttia. Pykälän 1 momentin sanamuotoa tarkistettaisiin sen korostamiseksi, että lisäeläketoiminnassa eläkevastuun laskennassa käytettävän koron määrittäminen kuuluu eläkesäätiön tehtäviin ja on sen vastuulla. Käytännössä eläkesäätiön vakuutusmatemaatikon tulee määrittää diskonttokorko ja tehdä siitä esitys eläkesäätiön hallitukselle. Eläkevastuun laskennassa käytettävää diskonttokorkoa harkitessaan vakuutusmatemaatikon tulee noudattaa varovaisuutta ja ottaa huomioon ainakin kyseisen eläkesäätiön sijoitusten tuotto ja riskillisyys, sijoitusten duraatio eli tulevien kassavirtojen ajoittuminen, lisäeläketoiminnan vakuutuskannan rakenne sekä käytettävissä olevat riskipuskurit kuten indeksikorotusvastuu ja eläkesäätiön eläkevastuun ylittävät varat. Jos Finanssivalvonnan määräämä enimmäiskorko on yksittäisen A-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön A-osaston turvaavuuden kannalta liian korkea, eläkesäätiön vakuutusmatemaatikon tulee soveltaa eläkevastuuta laskiessaan enimmäiskorkoa alhaisempaa korkoa.
Pykälän 2 momentti olisi osittain uusi ja sen mukaan Finanssivalvonta antaisi määräyksen eläkevastuun laskennassa käytettävästä enimmäiskorosta. Voimassa olevan eläkesäätiölain 44 a §:n 4 momentin mukaan eläkevastuun laskennassa käytettävän koron enimmäismäärästä säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Kuten nykyisin enimmäiskorkoa koskevan sääntelyn tarkoituksena on varmistaa turvaavan ja riittävän riskittömän koron käyttäminen myös silloin, kun korot ovat lyhyellä aikavälillä poikkeuksellisen korkealla. Finanssivalvonnan tulee pyrkiä määräämään enimmäiskorko siten, että sen taso pysyy suhteellisen vakaana. Lisäeläkevakuutustoiminta on pitkäjänteistä toimintaa, jossa eläkevastuun laskemiseksi asetettavan koron tulee vastata sellaisia pitkän aikavälin tuotto- odotuksia, joihin liittyy alhainen riski. Enimmäiskoron heilahteluja lyhyellä aikavälillä tulee välttää. Enimmäiskoron muutoksen voimaantulo on usein perusteltua jaksottaa siirtymäajalle, jotta eläkesäätiöt ja niissä vakuuttavat työnantajat ehtivät sopeutua koron muutokseen. Näin on erityisesti enimmäiskorkoa laskettaessa, sillä koron lasku kasvattaa eläkevastuun määrää ja mahdollisesti lisää työnantajien kannatusmaksuja eläkesäätiölle.
Pykälän 2 momentissa määritettäisiin ne joukkovelkakirjalainat, joiden tuottotaso Finanssivalvonnan tulee ottaa huomioon enimmäiskorkoa määrätessään. Enimmäiskorkoa määrättäessä huomioon otettavien joukkovelkakirjalainojen sääntely pysyisi pääosin ennallaan. Momentti vastaa nykyisin voimassa olevaa sääntelyä, mutta siihen on lisätty direktiivin edellyttämät uudemmat joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskijat. Uutta enimmäiskoron sääntelyssä olisi, että Finanssivalvonnan tulee enimmäiskorkoa määrätessään ottaa huomioon eläkesäätiöiden ja eläkekassojen lisäeläketoimintaa vastaavien varojen yleinen tuottotaso. Yleisellä tuottotasolla tarkoitettaisiin eläkesäätiöiden ja eläkekassojen edellä mainitussa toiminnassa yleisesti saavuttamaa tuottotasoa. Tulevien tuottojen arviointi perustuisi jo aiemmin pitkällä aikavälillä saavutettuun tuottotasoon ja sijoitusjakaumaan, ellei ole todennäköisiä syitä poiketa tästä periaatteesta.
Finanssivalvonta kiinnittäisi yksittäisen eläkesäätiön tai -kassan lisäeläketoimintaa vastaavien varojen tuoton sijaan huomiota lisäeläketoimintaa harjoittavien eläkesäätiöiden ja -kassojen yleisesti saavuttamiin sijoitustuottoihin. Tällä ei tarkoitettaisi alhaisinta eläkesäätiön tai -kassan lisäeläketoimintaa vastaavien varojen tuottotasoa.
Pykälän 3 momentti vastaa eläkesäätiölain 44 a §:n voimassa olevaa 3 momenttia siten, että momentin sanamuotoon on tehty lainsäädäntöteknisiä muutoksia. Kuten nykyisin vapaaehtoista lisäeläketoimintaa harjoittava eläkesäätiö voisi hakea Finanssivalvonnalta lupaa käyttää vapaaehtoisen lisäeläketoiminnan eläkevastuun laskennassa Finanssivalvonnan määräämää enimmäiskorkoa korkeampaa korkoa edellä mainittua eläkevastuuta kattavan omaisuuden tuottotason mukaan tekemällä siitä turvaavuuden kannalta riittävä vähennys. Tällöin on otettava huomioon myös tulevien maksujen sijoittamisesta saatavien tuottojen taso. Tuottotasoa korjataan tulevien sijoitusten tuottoa vastaavaksi siltä osin kuin lisäeläketoiminnan vastuuvelkaa kattavien sijoitusten kesto on lyhyempi kuin edellä mainitun vastuuvelan kesto. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä tässä momentissa tarkoitetusta hakemuksesta.
Pykälän 1—3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 4 kohdan b alakohta.
44 b §. Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevaa eläkesäätiölain 44 §:n 2 momenttia ja pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 44 §:n 3 momenttia. Pykälän 3 ja 4 momentti ovat uusia. Pykälän 3 momentissa luetellaan katevajauksen kattamiseksi tehtävässä suunnitelmassa huomioon otettavat seikat. Suunnitelmassa on huomioitava eläkesäätiön lisäeläketoiminnan vastuiden ja varojen vastaavuus, riskit, maksuvalmius, vakuutettujen ikärakenne, mahdolliset perusteilla olevat lisäeläkejärjestelyt sekä osittain rahastoitujen tai rahastoimattomien lisäeläkejärjestelyjen muuttuminen täysin rahastoiduiksi. Jos lisäeläkejärjestely ei ole täysin rahastoitu, järjestely voi rahastoimattomalta osaltaan perustua jakojärjestelmään, jossa eläkkeet rahoitetaan osittain kunkin vuoden vakuutusmaksuilla. Suomessa ei tällaisia lisäeläkejärjestelyjä käytännössä ole. Pykälän 4 momenttia sovelletaan tilanteessa, jossa lisäeläkejärjestely puretaan. Kyseessä ei siis ole koko eläkesäätiön purkaminen. Käytännössä lisäeläkejärjestely voidaan purkaa vain siirtämällä lisäeläkejärjestelyn vastuut toiseen eläkelaitokseen tai vakuutusyhtiöön. Momentin mukaan lisäeläkejärjestelyn purkaminen 1 momentissa tarkoitetun määräajan kuluessa edellyttää suunnitelmaa lisäeläkejärjestelyn siirtämisestä. Momenttia sovelletaan sen lisäksi, mitä 11 luvussa säädetään vakuutustoiminnan luovuttamisesta. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 14 artiklan 2 kohta.
46 §. Muutetaan pykälän 2 momentti. Pykälän 2 momentti vastaa asiasisällöltään voimassa olevaa eläkesäätiölain 46 §:n 2 momenttia. Momenttiin tehdään lainsäädäntötekninen lisäys direktiivin 19 artiklan 1 kohdan f alakohdan täytäntöön panemista varten toteamalle, että sijoitukset yhteen liikkeeseenlaskijaan tai samaan ryhmään kuuluviin liikkeeseenlaskijoihin eivät saa asettaa eläkesäätiön lisäeläketoimintaa alttiiksi liialliselle riskien keskittymiselle. Kyseessä on yleisperiaate, jota täsmennetään kansallisilla yksityiskohtaisilla säännöksillä eläkevastuun katteena olevien varojen sijoittamisesta.
46 a §. Tehdään pykälään lainsäädäntötekninen muutos lisäämällä säännöksiin, joiden osalta OECD-valtio rinnastetaan sijoituksia tehdessä ETA-valtioon, uusi 46 b ja 47 p §.
46 b §. Pykälä on uusi ja sillä mahdollistetaan johdannaissopimusten käyttäminen eläkesäätiön vapaaehtoisessa lisäeläketoiminnassa. Pykälän 1 momentin mukaan A-eläkesäätiö ja AB-eläkesäätiön A-osasto voi käyttää johdannaissopimuksia, jos ne pienentävät sijoitusriskiä tai mahdollistavat sijoitusten tehokkaan hoidon. Johdannaissopimusten kohde-etuuksien yhteismäärä saa olla enintään yhtä suuri kuin niiden raha- ja pääomamarkkinavälineiden sekä osakkeiden ja osuuksien yhteismäärä, jotka ovat eläkesäätiön vapaaehtoisen lisäeläketoiminnan eläkevastuun katteena. Eläkesäätiön vapaaehtoisessa lisäeläketoiminnassa on johdannaissopimuksia tehdessä vältettävä liiallista yhteen vastapuoleen liittyvää riskiä sekä muita johdannaisiin liittyviä riskejä. A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston toimintaan liittyvät johdannaissopimukset on luettava vapaaehtoisen lisäeläketoiminnan varoihin. Johdannaissopimukset on arvostettava varovaisuutta noudattaen ottaen huomioon kohde-etuus. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 19 artiklan 1 kohdan e alakohta. Osittain 1 momentti on kansallista sääntelyä, jolla täsmennetään johdannaissopimusten käytön ehtoja riittävän varovaisuuden varmistamiseksi. Kansallista säätelyä on kohde-etuuksien yhteismäärälle asetettu yläraja, joka on tarpeen liiallisen riskinoton välttämiseksi. Kohde- etuuksien yhteismäärän sääntely vastaa aiemmin vakuutusyhtiölaissa ollutta sääntelyä, joka kumottiin solvenssi II -direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Eläkesäätiöiden lisäeläketoiminnan tarkoituksena on lisäeläkkeiden turvaaminen eikä voiton tavoittelu korkealla riskillä. Pykälän 2 momentilla säädetään Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudesta.
47 §. Pykälään tehdään lainsäädäntöteknisiä muutoksia. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus muutetaan vastaamaan nyt ehdotettavan lain mukaista viittausta. Pykälän 5 momentti kumotaan lainsäädäntöteknisesti tarpeettomana.
47 b §. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevaa eläkesäätiölain 47 b §:ää. Pykälän 1 momenttiin on lisätty uusi omaisuuslaji, johon on mahdollista sijoittaa koko eläkevastuun katteena oleva varallisuus. Pykälän 6 kohdan mukaan eläkevastuun bruttomäärä voidaan kattaa täysin Euroopan investointipankin liikkeelle laskemilla sijoituskohteilla ja sen takaamilla sijoituksilla Euroopan strategisten investointien rahastoon, eurooppalaiseen pitkäaikaissijoitusrahastoon, eurooppalaisen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahastoon tai eurooppalaiseen riskipääomarahastoon. Euroopan investointipankin eli EIP:n päätehtävät määritellään Euroopan Unionin toiminnasta annetussa sopimuksessa (SEUT artiklat 308 ja 309). Pankin jäseniä ja osakkeenomistajia ovat kaikki EU:n jäsenvaltiot. EIP myöntää pitkäaikaisia lainoja, joiden tavoitteena edistää EU:n jäsenvaltioiden yhdentymistä, tasapainoista alueellista kehitystä sekä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Pykälän 6 kohdalla pannaan täytäntöön direktiivin 19 artiklan 6 kohdan d alakohta.
47 c §. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevaa eläkesäätiölain 47 c §:ää. Pykälässä säädettyihin velkasitoumuksiin saa kuitenkin sijoittaa enintään 70 prosenttia eläkevastuun bruttomäärän katteena olevista varoista, kun tällä hetkellä sijoittaa voi enintään 50 prosenttia. Velkasitoumuksille, joilla käydään kauppaa säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä ei enää aseteta yhteisön kotipaikkaa koskevia vaatimuksia. Pykälällä pannaan osittain täytäntöön direktiivin 19 artiklan 6 kohdan a alakohta.
47 d §. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevaa eläkesäätiölain 47 d §:ää. Pykälässä säädettyihin osakkeisiin saa kuitenkin sijoittaa enintään 70 prosenttia eläkevastuun bruttomäärän katteena olevista varoista, kun tällä hetkellä sijoittaa voi enintään 50 prosenttia. Vaikka eläkesäätiölaissa osakkeisiin sijoittamisen ylärajaa nostetaan, eläkesäätiön on sijoituksia tehdessään otettava huomioon myös 46 §:n 2 momentin yleisperiaatteet muun muassa varojen varmuudesta ja hajauttamisesta. Osakkeille, osuuksille ja osakkeisiin rinnastuville arvopapereille, joilla käydään kauppaa säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä ei enää aseteta yhteisön kotipaikkaa koskevia vaatimuksia. Pykälällä pannaan osittain täytäntöön direktiivin 19 artiklan 6 kohdan a alakohta.
47 p §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 19 artiklan 6 kohdan c alakohta. Säännöksen mukaan enintään 10 prosenttia eläkevastuun katteena olevista varoista voidaan sijoittaa sellaisiin osakkeisiin, osuuksiin, osakkeisiin rinnastuviin arvopapereihin sekä joukkovelkakirjalainoihin, joilla ei käydä kauppaa säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa sijoittaminen kohteisiin, joihin liittyy tuotto-odotuksia pitkällä aikavälillä, kuten esimerkiksi sijoittaminen listaamattomien yritysten infrastruktuurihankkeisiin ja listaamattomiin kasvuyrityksiin.
48 e §. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevaa eläkesäätiölain 48 e §, mutta siihen on tehty direktiivin täytäntöönpanon vaatimat muutokset vastaavalla tavalla kuin vakuutuskassalain 83 s §:ään.
7 luku Tiedonantosäännökset, etuuden maksaminen ja eläkesäätiön vastuun rajoittaminen
49 a §. Pykälää sovelletaan lisäeläketoimintaa harjoittavaan eläkesäätiöön, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua. Pykälän käsitteistö ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi pykälän soveltamisalaa vastaavien säännösten mukaiseksi siten, että maininta A-eläkesäätiöstä ja AB-eläkesäätiön A-osastosta ehdotetaan muutettavaksi eläkesäätiöksi. Lain 7 luvun 49 §:ssä säädetään, että tämän luvun säännöksiä sovelletaan muihin kuin lakisääteisiin etuuksiin, joten pykälän soveltamisala säilyy nykyisenä.
49 b §. Pykälää sovelletaan lisäeläketoimintaa harjoittavaan eläkesäätiöön, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehdään lakitekninen muutos säännöksessä käytetyn terminologian yhdenmukaistamiseksi muun 7 luvussa käytettävän terminologian kanssa. Pykälän 1 ja 2 momentissa ilmaisut toimintapiiriin kuuluva ja vapaakirjan saanut henkilö korvataan ilmaisulla vakuutettu. Lisäksi voimassa olevassa 1 momentissa säädettävä vuosikertomuksen antaminen korvataan toimintakertomuksen antamisella. Toimintakertomuksen sisällöstä säädetään kirjanpitolaissa, kun taas vuosikertomus on vapaamuotoinen asiakirja.
49 c §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 36 artiklan 2 kohta, jossa säädetään vakuutetuille, etuudensaajille ja mahdollisille vakuutetuille annettavia tietoja koskevista vaatimuksista sekä direktiivin 37 artiklan 4 kohta. Pykälässä annettaville tiedoille asetetut vaatimukset tulee täyttää kaikkien eläkesäätiölain 49 c—49 g §:n mukaan annettavien tietojen osalta.
Ehdotetun pykälän mukaan lisäeläkejärjestelystä annettavat tiedot on saatettava ajan tasalle säännöllisesti. Tiedot tulee kirjoittaa pääasiassa yleiskieltä käyttäen mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi. Kirjoittamisessa tulee välttää ammattikieltä ja teknisiä termejä, jos niiden sijasta voidaan käyttää yleiskieltä. Lisäeläkejärjestelystä annettavat tiedot eivät saa olla harhaanjohtavia, ja niiden käsitteistön ja sisällön tulee olla johdonmukaisia. Tiedot tulee esittää helppolukuisella tavalla ja niiden on oltava saatavilla suomen tai ruotsin kielellä. Lisäksi tiedot on asetettava mahdollisten vakuutettujen, vakuutettujen ja etuudensaajien saataville veloituksetta sähköisessä muodossa tai paperikopiona. Sähköisellä muodolla tarkoitetaan pysyvää sähköistä välinettä tai verkkosivua.
49 d §. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 37 artiklan 1 ja 3 kohdat, jossa on säännökset vakuutettujen, etuudensaajien ja tarvittaessa heidän edustajiensa saataville asetettavista lisäeläkejärjestelyn ehtoja koskevista tiedoista. Direktiivin 37 artiklan 4 kohdan mukainen säännös sisältyy 49 c §:n 1 momentin f-kohtaan.
Ehdotetun 1 momentin mukaan vakuutetuille ja etuudensaajille sekä tarvittaessa heidän edustajilleen on annettava riittävästi tietoja lisäeläkejärjestelyn ehdoista. Erityisesti on annettava tiedot, joista selviää lisäeläkelaitoksen nimi ja jäsenvaltio, jossa se on rekisteröity tai hyväksytty, sekä lisäeläkejärjestelyn toimivaltaisen viranomaisen nimi sekä tiedot lisäeläkejärjestelyn osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista. Lisäksi on annettava sijoitusprofiilia koskevat tiedot, tiedot vakuutettujen ja etuudensaajien kantamien rahoitusriskien luonteesta, lisäeläkejärjestelyn täysimääräisiä tai osittaisia takeita taikka tiettyä etuuksien tasoa mahdollisesti koskevat säännöt tai tieto siitä, että takeita ei anneta sekä mahdolliset mekanismit, joilla kertyneitä etuuksia suojataan tai mahdolliset etuuksien vähentämismekanismit. Jos vakuutetut kantavat sijoitusriskin tai voivat tehdä sijoituspäätöksiä, vakuutetuille ja etuudensaajille on annettava tiedot lisäeläkejärjestelyyn liittyvien sijoitusten aiemmasta tuotto- tai arvonkehityksestä vähintään viiden vuoden ajalta tai kaikilta lisäeläkejärjestelyn toimintavuosilta, jos niitä on vähemmän kuin viisi. Lisäeläkejärjestelystä on annettava tiedot myös vakuutettujen ja etuudensaajien kantamien kustannusten rakenteesta järjestelmissä, joissa ei vahvisteta tiettyä etuuksien tasoa. Lisäksi on annettava tiedot vakuutetuille tarjolla olevista eläke-etuuksien ottamista koskevista vaihtoehdoista, tiedot eläkeoikeuksien siirtoon liittyvistä järjestelyistä, jos vakuutetuilla on oikeus eläkeoikeuksien siirtoon. Momentin g, ja h kohtien säännökset koskevat maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä annettavia tietoja.
Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 37 artiklan 2 kohta. Momentin mukaan sellaisissa lisäeläkejärjestelyissä, joissa vakuutetut kantavat sijoitusriskin ja joissa tarjotaan useampi kuin yksi vaihtoehto, joilla on eri sijoitusprofiili, vakuutetuille tulee ilmoittaa saatavilla olevia sijoitusvaihtoehtoja ja oletuksena olevaa sijoitusvaihtoehtoa koskevat ehdot sekä lisäeläkejärjestelyn sääntö, jonka mukaan vakuutettu liitetään yksittäiseen sijoitusvaihtoehtoon.
Pykälän 3 momentin mukaan eläkesäätiön on annettava vakuutetuille, etuudensaajille ja heidän edustajilleen kohtuullisen ajan kuluessa kaikki lisäeläkejärjestelyn sääntöihin tehtäviä muutoksia koskevat olennaiset tiedot sekä selvitys vakuutusteknisen vastuuvelan merkittävien muutosten vaikutuksista vakuutettujen ja etuudensaajien kannalta.
49 e §. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 44 artikla. Ehdotetun momentin mukaan vakuutetulle ja etuudensaajalle tai heidän edustajilleen on pyynnöstä annettava lisäeläkejärjestelyn vuositilinpäätös ja toimintakertomus, sijoituspolitiikan periaatteita koskeva selvitys sekä tarkemmat tiedot olettamista, joita on käytetty lisäeläke-etuusotteella ilmoitetun lisäeläke-ennusteen ja mahdollisen talousskenaarion tuottamisessa.
Pykälään ehdotettu 2 momentti vastaa voimassa olevan 49 b §:n 3 momenttia. Säännös on direktiivin 36 artiklan 3 kohdan sallimaa lisäsääntelyä, joka on tarpeen toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden oikeuksien suojaamiseksi liikkeen luovutustilanteessa. Momentin mukaan liikkeen luovutuksen kohteena olevien toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden on saatava pyynnöstä yksityiskohtaiset tiedot karttuneista etuuksista, etuuksien siirtymisestä ja heidän oikeuksistaan liikkeenluovutustilanteessa.
49 f §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 38 artikla. Pykälässä säädettäisiin lisäeläkkeen eläke-etuusotteesta, jonka tarkoituksena on tehdä eläkeoikeuksien ymmärtämisestä helpompaa ja osaltaan myös edistää työvoiman liikkuvuutta.
Ehdotetussa 1 momentissa säädetään lisäeläkkeen eläke-etuusotteeseen liittyvistä direktiivin 38 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisista yleisistä säännöksistä. Lisäeläkelaitoksen tulee antaa vakuutetuille lisäeläkejärjestelyn keskeiset tiedot veloituksetta vähintään kerran vuodessa. Tiedot ilmoitetaan sähköisessä muodossa tai paperikopiona asiakirjalla, jonka otsikossa on maininta lisäeläkkeen eläke-etuusote. Vakuutetun tulee saada pyynnöstä paperikopio sähköisesti toimitettujen tietojen lisäksi. Sähköisellä muodolla tarkoitetaan pysyvää välinettä tai verkkosivustoa. Lisäeläkkeen eläke-etuusotteen tietojen tulee olla tarkkoja ja ajantasaisia.
Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 38 artiklan 2 ja 4 kohdat sekä 39 artikla. Ehdotetussa 2 momentissa säädetään vakuutetuille annettavan lisäeläkkeen eläke-etuusotteen sisällöstä. Yhdenmukaisella lisäeläkkeen eläke-etuusotteella parannetaan vakuutettujen tiedonsaantia ja mahdollisuuksia arvioida lisäeläkejärjestelyn tarjoamien etuuksien sisältöä. Lisäeläkkeen eläke-etuusotteessa on ilmoitettava vakuutetuille vähintään pykälän a-j kohdissa luetellut keskeiset tiedot. Vakuutetuille tulee ilmoittaa vakuutetun henkilötiedot, mukaan lukien tapauksen mukaan lakisääteinen eläkeikä, lisäeläkejärjestelyssä vahvistettu tai lisäeläkelaitoksen arvioima eläkeikä tai vakuutetun asettama eläkeikä, eläkesäätiön nimi ja osoite yhteydenottoa varten sekä vakuutetun lisäeläkejärjestelyn tunnistetiedot sekä tapauksen mukaan tiedot lisäeläkejärjestelyn tarjoamista täysimääräisistä tai osittaisista takeista ja tarvittaessa paikka, josta saa lisätietoja takeista. Lisäksi tulee ilmoittaa tiedot vakuutetulle ilmoitetun eläkeiän perusteella tehdyistä lisäeläke-ennusteista sekä vastuuvapauslauseke, jossa todetaan, että kyseiset ennusteet saattavat poiketa saatujen etuuksien lopullisesta arvosta. Tässä yhteydessä lisäeläkkeen eläke-etuusotteessa tulee kertoa selkeästi ja ymmärrettävästi, jos työeläkejärjestelmästä karttunut eläke-etuus sovitetaan yhteen lisäeläke-etuuden kanssa ja millainen vaikutus tällä voi olla maksettavaan lisäeläkkeeseen. Tällä ei tarkoiteta euromääräisiä vaikutuksia, koska ne eivät ole tiedossa ennen lopullista eläkeikää. Lisäksi jos lisäeläke-ennusteet perustuvat talousskenaarioihin, tietoihin on sisällyttävä myös ennusteen kannalta paras mahdollinen skenaario ja epäedullinen skenaario ottaen huomioon lisäeläkejärjestelyn erityisluonne. Näitä tietoja voi käytännössä olla vain maksuperusteisissa lisäeläkejärjestelyissä. Vakuutetulle tulee ilmoittaa tiedot kertyneistä etuuksista tai karttuneesta pääomasta ottaen huomioon lisäeläkejärjestelyn erityisluonne. Etuusperusteisissa lisäeläkejärjestelyissä maksettava lisäeläkkeen määrä voidaan tietää vasta eläkkeelle siirtymisvaiheessa, kun lisäeläke yhteen sovitetaan lakisääteisen työeläkkeen kanssa. Maksuperusteisissa lisäeläkejärjestelyissä etuuden määränä ilmoitetaan maksuja vastaavien sijoitusten sen hetkinen markkina-arvo eli karttunut pääoma. Lisäeläkkeen eläke-etuusotteella ilmoitetaan myös tiedot eläkesäätiössä vakuuttavan työnantajan ja vakuutetun lisäeläkejärjestelyyn suorittamista maksuista vähintään viimeisten 12 kuukauden ajalta ottaen huomioon lisäeläkejärjestelyn erityisluonne, erittely lisäeläkelaitoksen vähentämistä kustannuksista vähintään viimeisten 12 kuukauden ajalta sekä tiedot koko lisäeläkejärjestelyn rahastointitasosta. Lisäeläkkeen eläke-etuusotteella ilmoitetaan ainakin maksuperusteisesta lisäeläkejärjestelystä vähennetyt kustannukset. Lisäeläkkeen eläke-etuusotteessa tulee myös ilmoittaa selkeästi tarkka päivämäärä, johon tiedot viittaavat sekä edelliseen vuoteen verrattuna tietoihin tulleet merkittävät muutokset.
Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 40 artikla. Momentin mukaan lisäeläkkeen eläke-etuusotteessa 2 momentin mukaan ilmoitettavien tietojen lisäksi lisäeläkkeen eläke-etuusotteessa ilmoitetaan, mistä ja millä tavalla vakuutettu saa käytännönläheiset lisätiedot lisäeläkejärjestelyn vakuutetulle tarjoamista vaihtoehdoista; vuositilinpäätöksen ja toimintakertomuksen sekä sijoituspolitiikan periaatteita koskevan selvityksen; tapauksen mukaan tiedot olettamista, joita käytetään elinkorkoina ilmaistuihin määriin, erityisesti kun kyse on elinkoron tasosta, tarjoajan tyypistä ja elinkoron kestosta; tiedot etuuksien tasosta työsuhteen päättyessä sekä lisätietoja, jos kyse on lisäeläkejärjestelyistä, joissa vakuutetut kantavat sijoitusriskin ja joissa vakuutettu sidotaan sijoitusvaihtoehtoon kyseisessä lisäeläkejärjestelyssä vahvistetulla erityisellä säännöllä. Arvioitaessa mahdollista etuuksien tasoa työsuhteen päättyessä, tulee vakuutetulle ilmoittaa arvioon liittyvä epävarmuus sekä se, että Suomessa lakisääteinen työeläke useimmiten lisäeläkejärjestelyn sääntöjen mukaan yhteen sovitetaan lisäeläke-etuuden kanssa, jolloin lisäeläke-etuutta maksetaan etuudensaajalle yhteen sovitettu määrä. Lisäeläke-eläkkeet on pääsääntöisesti tarkoitettu täydentämään alhaiseksi jäävää työeläkettä, jolloin työeläkkeen saavuttaessa tietyn tason lisäeläke vastaavasti alenee. Voimassa oleva 3 momentin säännös siirretään 49 a §:n uudeksi 4 momentiksi.
Pykälän 4 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 38 artiklan 5 kohta. Ehdotetun 4 momentin mukaan Finanssivalvonta antaa lisäeläkkeen eläke-etuusotteessa ilmoitettavan lisäeläke-ennusteen laskennassa käytettävistä olettamista määräykset, jota lisäeläkelaitoksen tulee soveltaa määritellessään sijoitusten vuotuisen tuottoprosentin, vuotuisen inflaation ja tulevat palkat.
49 g §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 41 artikla. Pykälässä säädetään mahdollisille vakuutetuille ennen liittymistä ja automaattisesti lisäeläkejärjestelyyn liitettäville vakuutetuille viipymättä liittymisen jälkeen annettavista tiedoista.
Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön 41 artiklan 1 ja 3 kohdat. Momentissa säädetään mahdollisille vakuutetuille, joita ei liitetä automaattisesti lisäeläkejärjestelyyn, ennen liittymistä annettavista tiedoista ja vakuutetuille, jotka liitetään automaattisesti lisäeläkejärjestelyyn, viipymättä liittämisen jälkeen annettavista tiedoista. Tarkoituksena on mahdollisten vakuutettujen osalta mahdollistaa tietoon perustuvan valinnan tekeminen ja automaattisesti järjestelyyn liitettävien vakuutettujen riittävä tiedonsaanti. Mahdollisille vakuutetuille ja automaattisesti lisäeläkejärjestelyyn liitettäville vakuutetuille tulisi antaa tiedot lisäeläkejärjestelyssä heidän käytettävissään olevista merkityksellisistä vaihtoehdoista, sijoitusvaihtoehdot mukaan luettuina; lisäeläkejärjestelyn merkityksellisistä ominaisuuksista, etuuksien luonne mukaan luettuna sekä tiedot siitä, onko ympäristöön ja ilmastoon liittyvät, sosiaaliset ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät huomioitu sijoituspolitiikassa, ja jos on, miten sekä se mistä lisätietoja on saatavilla.
Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 41 artiklan 2 kohta. Momentin mukaan silloin, kun vakuutetut kantavat sijoitusriskin tai voivat tehdä sijoituspäätöksiä, mahdollisille vakuutetuille on annettava tiedot lisäeläkejärjestelyyn liittyvien sijoitusten aiemmasta tuotto- tai arvonkehityksestä vähintään viiden vuoden ajalta tai kaikilta lisäeläkejärjestelyn toimintavuosilta, jos niitä on vähemmän kuin viisi, sekä tiedot vakuutettujen ja etuudensaajien kantamien kustannusten rakenteesta.
49 h §. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 42 artikla. Momentin mukaan lisäeläkkeen eläke-etuusotteen lisäksi lisäeläkelaitosten on toimitettava vakuutetuille tiedot heille tarjolla olevista lisäeläke-etuuksien ottamista koskevista maksatusvaihtoehdoista hyvissä ajoin ennen vakuutetun eläkeikää tai vakuutetun pyynnöstä. Eläkeiällä tarkoitetaan direktiivin 39 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua lakisääteistä eläkeikää, lisäeläkejärjestelyssä vahvistettua tai lisäeläkelaitoksen arvioimaa eläkeikää tai vakuutetun asettamaa eläkeikää. Säännöksen tarkoituksena on helpottaa eläkkeenaikaisen talouden suunnittelua.
Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 43 artikla. Momentin mukaan lisäeläkelaitoksen on annettava etuudensaajille säännöllisesti tiedot maksettaviksi tulleista etuuksista ja vastaavista maksatusvaihtoehdoista. Lisäksi etuudensaajille on ilmoitettava viipymättä sen jälkeen, kun on tehty sellainen lopullinen päätös, jonka seurauksena maksettavat etuudet vähenevät, ja kolme kuukautta ennen päätöksen täytäntöönpanoa. Mahdollisuuksien mukaan tällaisista päätöksistä olisi hyvä kertoa etuudensaajille jo ennen päätöksen tekemistä. Eläkesäätiön lisäeläkkeiden vähentämisessä noudatettavasta päätöksentekomenettelystä säädetään eläkesäätiölain 11 §:ssä. Jos etuudensaajat kantavat merkittävän sijoitusriskin maksatusvaiheen aikana, etuudensaajille on annettava säännöllisesti asianmukaiset tiedot.
8 luku Eläkesäätiöiden valvonta
69 §. Pykälään tehdään lainsäädäntöteknisiä muutoksia. Pykälän 1 momentissa mainittu Vakuutusvalvontavirasto korvataan Finanssivalvonnalla. Pykälän voimassa oleva 2 momentti kumotaan, koska sitä vastaa uusi 69 g §:n 1 momentti.
8 a luku Eläkesäätiöiden lisäeläketoiminnan ja ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen valvonta
69 a §. Pykälän mukaan tätä lukua sovelletaan vain eläkesäätiöiden lisäeläketoiminnan valvontaan eli A-eläkesäätiöiden ja AB-eläkesäätiöiden A-osaston valvontaan. Lukua sovelletaan sen lisäksi, mitä tämän lain 8 luvussa säädetään eläkesäätiöiden valvonnasta. Edellä mainittua lukua sovelletaan eläkesäätiöiden lakisääteiseen toimintaan ja vapaaehtoiseen lisäeläketoimintaan. Pykälän 3 momentissa todetaan Finanssivalvonnan tehtäviin kuuluvan valvoa, että eläkesäätiö noudattaa sille tässä laissa säädettyjä toiminnan edellytyksiä. Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 46 artikla.
69 b §. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan valvonnan tavoitteena on vakuutettujen etujen suojelu sekä eläkesäätiöiden vakauden ja hyvän kunnon varmistaminen. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 45 artiklan 1 kohta. Pykälän 2 momentin mukaan valvonnan tulee olla oikea-aikaista ja oikeassa suhteessa eläkesäätiön toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden. Yksittäiseen eläkesäätiöön kohdistuvien valvontatoimenpiteiden sisällössä, määrässä ja taajuudessa tulee ottaa huomioon kunkin eläkesäätiön edellä mainitut erityispiirteet. Lisäksi valvonnan tulee olla tulevaisuuteen suuntautuvaa ja riskilähtöistä. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 47 artiklan 2 ja 4 kohdat. Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan on tehtävä sekä tarkastuksia eläkesäätiön toimitiloissa että toimenpiteitä eläkesäätiön toimitilojen ulkopuolella. Lisäksi Finanssivalvonnan on tarkasteltava toimenpiteidensä vaikutuksia Euroopan unionin rahoitusjärjestelmien vakauteen erityisesti poikkeustilanteissa. Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 47 artiklan 3 ja 5 kohdat.
69 c §. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan tulee valvontatoiminnassaan ottaa huomioon eläkesäätiöiden toimintaolosuhteet sekä ulkoistettuja toimintoja eläkesäätiölle suorittavat palveluyritykset, kun se arvioi hallintojärjestelmää sekä toimintaan kohdistuvia riskejä ja kykyä hallita niitä. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 49 artiklan 1 kohdan toinen alakohta. Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonnan käytettävissä tulee olla stressitestejä ja muita vastaavia seurantavälineitä, joiden avulla se voi havaita eläkesäätiön lisäeläketoiminnan taloudellisen tilan heikkenemisen ja seurata eläkesäätiön toimenpiteitä heikkenemisen torjumiseksi. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 49 artiklan 2 kohta. Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan on vahvistettava valvontatoimenpiteiden vähimmäisaikaväli ja laajuus ottaen huomioon eläkesäätiön koon, luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden. Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 49 artiklan 4 kohta. Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonnan on julkistettava kuvaus valvontamenettelyn vaiheista ja valvonnassa noudatettavista yleisistä periaatteista. Julkistaminen voidaan tehdä esimerkiksi julkaisemalla Finanssivalvonnan kotisivuilla kuvaus valvontaprosessista. Pykälän 4 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 51 artiklan 2 kohdan b alakohta.
69 d §. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön ja sen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden ja sille keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden on toimitettava Finanssivalvonnalle sen pyynnöstä ilman aiheetonta viivytystä valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot ja asiakirjat. Erityisesti on toimitettava oma riskienarviointi, selvitys sijoituspolitiikan periaatteista, tilinpäätös ja toimintakertomus, sisäiset osavuosikatsaukset, vakuutusmatemaattiset arviot ja yksityiskohtaiset olettamat, varojen ja vastuiden vastaavuutta koskevat selvitykset, selvitys sijoituspolitiikan periaatteiden noudattamisesta, selvitys suunnitelmien mukaisten maksuosuuksien suorittamisesta eläkesäätiölle sekä tilintarkastuskertomus. Pykälällä ei ole vaikutusta säännöksiin, joissa säädetään valvottavan velvollisuudesta oma-aloitteisesti toimittaa Finanssivalvonnalle tietoja ja asiakirjoja. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 50 artiklan a ja d kohdat.
69 e §. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonta valvoo, että eläkesäätiön ulkoistaessa toimintojaan ulkoistamisessa noudatetaan eläkesäätiölain 42 p §:n mukaisia periaatteita. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 50 artiklan b alakohta. Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonnalla on toimivalta suorittaa tarkastuksia myös sellaisen palveluyrittäjän toimitiloissa, jolle eläkesäätiö on ulkoistanut toimintojaan sekä sellaisen palveluntarjoajan toimitiloissa, jolle eläkesäätiön palveluyrittäjä on edelleen ulkoistanut palvelujaan. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 50 artiklan e kohta.
69 f §. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonta määrää rikemaksun tiettyjen pykälässä yksilöityjen eläkesäätiölain säännösten noudattamatta jättämisestä. Nämä ovat säännöksiä, joilla pannaan kansallisesti täytäntöön IORP II -direktiivi. Finanssivalvonta määrää rikemaksun, jos eläkesäätiö on tahallisesti tai tuottamuksellisesti rikkonut pykälässä yksilöityjä säännöksiä. Rikkomus voi olla säädetyn toimintavelvollisuuden laiminlyönti tai muu toimiminen säännöksen vastaisella tavalla. Pykälän 2 momentin mukaan rikemaksun määräämiseen sovelletaan lisäksi, mitä Finanssivalvonnasta annetussa laissa rikemaksusta säädetään. Finanssivalvonnasta annetussa laissa säädetään perusteista, joilla Finanssivalvonta voi jättää rikemaksun määräämättä. Finanssivalvonnasta annetun lain mukaan Finanssivalvonta voi muun muassa jättää rikemaksun määräämättä, jos virheellistä menettelyä on pidettävä vähäisenä tai rikemaksun määräämistä olisi pidettävä muutoin ilmeisen kohtuuttomana. Jos teko tai laiminlyönti on erityisen moitittava, rikemaksun sijaan voidaan määrätä seuraamusmaksu. Rikemaksu voidaan määrätä eläkesäätiölle tai sellaiselle sen johtoon kuuluvalla henkilölle, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Rikemaksua ei voida määrätä teosta tai laiminlyönnistä, jonka osalta on käynnissä esitutkinta, syyteharkinta tai asia on vireillä tuomioistuimessa rikosasiana. Rikemaksua ei voida määrätä myöskään sille, jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 48 artiklan 2 kohta.
69 g §. Pykälän 1 momentti vastaa asiasisällöltään kumottavaa 69 §:n 2 momenttia, mutta momenttiin tehdään lainsäädäntöteknisiä muutoksia. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonta voi kieltää ETA-alueella toimivan omaisuudenhoitajan ja säilytysyhteisön hallussa olevien eläkesäätiön lisäeläketoiminnan varojen käytön, jos eläkesäätiö on tilanteessa tai vaarassa joutua tilanteeseen, jossa se tulisi purkaa. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 48 artiklan 6 kohta. Pykälän 2 momentti on uusi. Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voi kieltää ja rajoittaa Suomessa toimivan omaisuudenhoitajan ja säilytysyhteisön hallussa olevien ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen varojen käytön edellä mainitun lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. Suomessa toimivia omaisuudenhoitajia ovat muun muassa pankit, sijoituspalveluyritykset ja omaisuudenhoitoa harjoittavat rahastoyhtiöt. Finanssivalvonta valvoo omaisuudenhoitajia ja säilytysyhteisöjä, joille on myönnetty Suomessa toimilupa tai jotka ovat tehneet Finanssivalvonnalle ilmoituksen palvelujen tarjoamisesta Suomessa sekä Suomessa toimivia kolmannen maan sivuliikkeitä. Sen sijaan Suomessa olevan ETA-valtiossa toimiluvan saaneen omaisuudenhoitajan ja säilytysyhteisön sivuliikkeen valvonta kuuluu omaisuudenhoitajan ja säilytysyhteisön kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Finanssivalvonta voi kuitenkin tämän pykälän 2 momentin nojalla kieltää tai rajoittaa myös edellä mainitun sivuliikkeen hallussa olevien sellaisten varojen käytön, jotka kuuluvat ulkomaiselle ETA-lisäeläkelaitokselle. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 33 artiklan 4 kohta ja 48 artiklan 6 kohta ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen osalta.
69 h §. Pykälän mukaan Finanssivalvonnan on annettava Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle eli EIOPA:lle tiedoksi päätökset, joilla kielletään tai rajoitetaan eläkesäätiön lisäeläketoimintaa. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 48 artiklan 5 kohta.
69 i §. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan tehtävänä on valvoa, että ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos noudattaa Suomen sosiaali- ja työoikeutta, kun edellä mainittu laitos harjoittaa toimintaa, jossa Suomi on vastaanottava valtio. Direktiivin 11 artiklan 10 kohdan mukaan vastaanottavan valtion toimivaltainen viranomainen valvoo, noudattaako lisäeläkelaitos toiminnassaan vastaanottavan valtion sosiaali- ja työoikeutta ja tietojen toimittamista koskevia vaatimuksia.
Pykälän 2 momentin mukaan, jos eläkesäätiö harjoittaa rajat ylittävää toimintaa, vastaanottavan valtion sosiaali- ja työoikeuden valvonta kuuluu vastaanottavan valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Muutoin eläkesäätiöiden lisäeläketoiminnan valvonta kuuluu Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonnan on oltava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä vastaanottavan valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa. Tästä yhteistyöstä säädetään tarkemmin 13 a ja 13 b luvussa. Pykälän 1 momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 46 artikla.
Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan on ilmoitettava Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ne eläkesäätiölain säännökset, jotka eivät ole Suomen sosiaali- ja työoikeutta. Eläkesäätiölain säännökset kuuluvat pääosin vakavaraisuussääntelyn piiriin. Lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen harjoittaman vakavaraisuusvalvonnan laajuus vaihtelee ETA-valtioiden välillä. Tämän vuoksi on tärkeää rajat ylittävän toiminnan kannalta selventää, mitkä osa-alueet kuuluvat Finanssivalvonnan valvonnan piiriin. Eläkesäätiölain 7 luku tiedonantosäännöksistä, etuuden maksamisesta ja eläkesäätiön vastuun rajoittamisesta on luonteeltaan sosiaali- ja työoikeudellinen eikä siten kuulu vakavaraisuussääntelyn piiriin. Direktiivin 46 artiklan mukainen vakavaraisuusvalvonta, joka kuuluu Finanssivalvonnalle, kattaa koko eläkesäätiölain lukuun ottamatta eläkesäätiölain 7 luvun säännöksiä etuuksien maksamisesta ja eläkesäätiön vastuunrajoittamisesta. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 59 artikla.
69 j §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 60 artikla. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan on edistettävät yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa tietojenvaihtoa ETA-valtioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonnan on toimittava yhteistyössä komission kanssa. Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan on toimittava yhteistyössä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa. Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonnan on ilmoitettava direktiivin soveltamiseen liittyvistä merkittävistä vaikeuksista komissiolle ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle sekä pyrittävä yhteistyössä näiden ja ETA-valtioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa ratkaisemaan vaikeudet viipymättä.
13 a luku Rajat ylittävä toiminta
125 a §. Pykälässä säädetään rajat ylittävää toimintaa harjoittavista ETA-lisäeläkesäätiöistä. Kun eläkesäätiö on perustettu A- tai AB-eläkesäätiönä se voi hakea lupaa toimia myös ETA-lisäeläkesäätiönä. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 11 artiklan 1 kohta. Eläkesäätiölakiin on otettu uusi määritelmä rajat ylittävästä toiminnasta. Rajat ylittävällä toiminnalla tarkoitetaan toimintaan, jossa eläkesäätiö hoitaa lisäeläkejärjestelyä, johon ei sovelleta Suomen sosiaali- ja työoikeutta. Tämän lain 1 §:n nojalla ETA-lisäeläkesäätiön toimintaan sovelletaan 13 a luvun lisäksi, mitä muualla eläkesäätiölaissa säädetään, ellei 13 a luvussa toisin säädetä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ETA-lisäeläkesäätiössä voidaan vakuuttaa vain henkilöitä, joiden työnantaja kuuluu ETA-lisäeläkesäätiön. Työnantajan, joka vakuuttaa työntekijöitään ETA-lisäeläkesäätiössä, on suoritettava ETA-lisäeläkesäätiölle kannatusmaksuja, kuten eläkesäätiölaissa säädetään, riippumatta siitä, missä ETA-valtiossa työnantaja sijaitsee. Pykälän 2 momentilla pannaan asiallisesti osittain täytäntöön direktiivin 3 artikla, jonka mukaan lisäeläkelaitokset, jotka hoitavat myös pakollisia eläkejärjestelmiä, kuuluvat direktiivin soveltamisalaan ei-pakollista, ammatillisia lisäeläkkeitä koskevan toiminnan osalta. AB-eläkesäätiön on siten muutettavissa hakemuksesta ETA-lisäeläkesäätiöksi, mutta B-osasto ei voi harjoittaa rajat ylittävää toimintaa.
125 b §. ETA-lisäeläkesäätiön on haettava Finanssivalvonnalta lupa rajat ylittävän toiminnan aloittamiseen. Lupahakemuksessa on ilmoitettava vastaanottava valtio, rahoittava yritys ja sen keskushallinnon sijaintipaikka sekä hallinnoitavan lisäeläkejärjestelyn pääpiirteet. Pykälän 1 ja 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 11 artiklan 2 ja 3 kohdat. ETA-lisäeläkesäätiön on haettava lupaa kunkin rajat ylittävän lisäeläkejärjestelyn osalta. Finanssivalvonta arvioi erikseen ETA-lisäeläkesäätiön kykyä hallinnoida jokaista lisäeläkejärjestelyä, jota lupahakemus koskee. Pykälän 3 momentti on kansallista sääntelyä ja vastaa voimassa olevaa 13 a luvun 125 b §:n 3 momenttia.
125 c §. Finanssivalvonta arvioi, onko ETA-lisäeläkesäätiöllä edellytykset sen rajat ylittävän toiminnan harjoittamiseen, jota lupahakemus koskee. Finanssivalvonta arvioi, että ETA-lisäeläkelaitoksen hallinnollinen rakenne, taloudellinen tila ja johtajien maine sekä pätevyys ovat yhteensopivia sen rajat ylittävän toiminnan kanssa, jota lupahakemus koskee. Hallinnollisen rakenteen arvioiminen liittyy yhteiseläkesäätiön työnantajista säädettyyn 115 §:ään. Eläkesäätiön voi vastaanottaa kannatusmaksuja vain sellaiselta rahoittavalta yritykseltä, joka täyttää eläkesäätiölain 115 §:ssä säädetyt edellytykset yhteiseläkesäätiön perustajasta tai 7 §:ssä säädetyt edellytykset eläkesäätiön perustajasta, jos kyseessä ei ole yhteiseläkesäätiö. Jos Finanssivalvonta arvioi ETA-lisäeläkesäätiön soveltuvan rajat ylittävän toiminnan harjoittamiseen, Finanssivalvonnan on toimitettava lupahakemuksessa saamansa tiedot vastaanottavan valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Tiedot on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun Finanssivalvonta sai kaikki lupahakemuksessa edellytettävät tiedot. Pykälän 1 ja 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 11 artiklan 4 kohta. Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevaa eläkesäätiölain 125 c §:ää, mutta siihen on tehty lainsäädäntöteknisiä muutoksia. Pykälän 2 momentti on uusi. Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 11 artiklan 5 kohta.
125 d §. Ennen kuin ETA-lisäeläkesäätiö ryhtyy harjoittamaan rajat ylittävää toimintaa, sen on saatava Finanssivalvonnalta tieto niistä sosiaali- ja työoikeuden vaatimuksista, joita lupahakemuksen kohteena olevaan lisäeläkejärjestelyyn sovelletaan. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 11 artiklan 6—9 kohdat. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään Finanssivalvonnan tehtävästä toimittaa rajat ylittävän toiminnan aloittamiseen lupaa hakevalle ETA-lisäeläkesäätiölle vastaanottavan valtion toimivaltaiselta viranomaiselta saamansa tiedot sekä tieto näiden tietojen merkittävistä muutoksista. Pykälän 1 ja 2 momentin mukaan rajat ylittävässä toiminnassa on noudatettava vastaanottavan valtion työ- ja sosiaalioikeutta sekä tietojen toimittamista mahdollisille vakuutetuille, vakuutetuille ja etuudensaajille koskevia vaatimuksia, jotka vastaanottava valtio on asettanut rajat ylittävälle toiminnalle. Pykälän 3 momentissa säädetään siitä, milloin ETA-lisäeläkesäätiö voi ryhtyä harjoittamaan rajat ylittävää toimintaa. Rajat ylittävän toiminnan voi aloittaa, kun ETA-lisäeläkesäätiö on saanut Finanssivalvonnalta tarpeelliset tiedot sovellettavasta työ- ja sosiaalilainsäädännöstä sekä tietojen toimittamista koskevista säännöksistä. Jos edellä mainittuja tietoja ei anneta säännöksen mukaisessa määräajassa, ETA-lisäeläkesäätiö voi ryhtyä harjoittamaan rajat ylittävää toimintaa. Edellytyksenä on kuitenkin tässäkin tapauksessa, että vastaanottavan valtion työ- ja sosiaalilainsäädäntöä sekä tietojen toimittamista koskevia säännöksiä noudatetaan. Säännöksessä tarkoitettu kuuden viikon määräaika alkaa siitä, kun vastaanottavan valtion toimivaltainen viranomainen on saanut 125 b §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot. ETA-lisäeläkesäätiön kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava nämä tiedot vastaanottavan valtion toimivaltaiselle viranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa tietojen vastaanottamisesta. Näin lupamenettely voi kestää yhteensä enintään neljä kuukautta ja kaksi viikkoa.
125 e §. Vastaanottavan valtion toimivaltainen viranomainen valvoo, että rajat ylittävässä toiminnassa noudatetaan vastaanottavan valtion työ- ja sosiaalilainsäädäntöä ja tietojen toimittamiselle rajat ylittävässä toiminnassa asetettavia vaatimuksia. Jos edellä mainittu viranomainen havaitsee rikkomuksia, sen on ilmoitettava niistä Finanssivalvonnalle, jonka tulee yhteistyössä vastaanottavan valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa ryhtyä tarpeellisiin valvontatoimiin rikkomuksen lopettamiseksi. Finanssivalvonta voi ryhtyä Finanssivalvonnasta annetun lain 3 luvussa säädettyihin valvontatoimenpiteisiin rikkomuksen lopettamiseksi ja määrätä tarvittaessa tämän lain 69 c §:ssä tarkoitetun rikemaksun. Pykälällä pannaan osittain täytäntöön direktiivin 11 artiklan 10 kohta.
125 f §. ETA-lisäeläkesäätiön, joka harjoittaa rajat ylittävää toimintaa, on katettava eläkevastuu täysin ja jatkuvasti kaikkien sen hallinnoimien lisäeläkejärjestelyjen osalta. Jos rajat ylittävää toimintaa harjoittavan eläkekassa eläkevastuu ei ole täysin katettu kaikkien lisäeläkejärjestelyjen osalta, Finanssivalvonnan on vaadittava ETA-lisäeläkesäätiötä heti kattamaan vastuun täysimääräisesti. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 14 artiklan 3 kohta.
125 g §. Pykälässä säädetään rajat ylittävää toimintaa harjoittavan A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön merkitsemisestä eläkesäätiörekisteriin ETA-lisäeläkesäätiönä. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonta merkitsee rajat ylittävää toimintaa harjoittavan A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön eläkesäätiörekisteriin myös ETA-lisäeläkesäätiönä. Jos eläkesäätiö lopettaa rajat ylittävän toiminnan, eläkesäätiö on poistettava rekisteristä ETA-eläkesäätiönä. Eläkesäätiö säilyy kuitenkin edelleen eläkesäätiörekisterissä A-eläkesäätiönä tai AB-eläkesäätiönä. Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta merkitsee eläkesäätiörekisteriin ne ETA-valtiot, joissa ETA-lisäeläkesäätiö toimii. Pykälän 1 momentti on kansallista sääntelyä ja se vastaa voimassa olevaa 13 a luvun 125 d §:n 3 momenttia. Pykälän 2 momentin mukaan rekisteriin merkittäisiin rajat ylittävässä toiminnassa ne ETA-valtiot, joissa A-eläkesäätiö ja AB-eläkesäätiö toimii. Rajat ylittävässä toiminnassa tällä tarkoitetaan niitä vastaanottavia valtioita, joiden työ- ja sosiaalilainsäädäntöä ja tietojen antamista koskevia säännöksiä sovelletaan eläkekassan hallinnoimiin lisäeläkejärjestelyihin. Pykälän 2 momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 9 artiklan 2 kohta. Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan on toimitettava 1 ja 2 momentissa mainitut rekisteritiedot Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Pykälän 3 momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 9 artiklan 3 kohta.
125 h §. Pykälän 1 momentin mukaan ulkomaisella ETA-lisäeläkelaitoksella on oikeus harjoittaa rajat ylittävää toimintaa Suomessa ja vastaanottaa rahoitusta Suomessa sijaitsevilta rahoittavilta yrityksiltä. Ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos voi tarjota palveluita vain rajat ylittävästi, sillä Suomeen sijoittautuminen edellyttäisi rekisteröitymistä vapaaehtoista lisäeläketoimintaa harjoittavana eläkesäätiönä tai eläkekassana. Pykälän 1 momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 11 artiklan 1 kohta. Momentti vastaa osin voimassa olevaa eläkesäätiölain 125 a §:n 2 momenttia. Pykälään on tehty lakiteknisiä muutoksia johtuen ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettuun lakiin aiemmin tehdyistä muutoksista. Ulkomaiseen ETA-lisäeläkelaitokseen ei enää voida soveltaa lakia ulkomaisista vakuutusyhtiöistä, koska ns. Solvenssi II -direktiivin 2009/138/EY täytäntöönpanon yhteydessä vakuutusyhtiöiden sääntely on erkaantunut lisäeläkelaitosten toiminnan sääntelystä.
Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonnan on toimitettava ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tieto Suomessa sovellettavan työ- ja sosiaalilainsäädännön asettamista vaatimuksista sekä rajat ylittävässä toiminnassa mahdollisille vakuutetuille, vakuutetuille ja edunsaajille tietojen toimittamista koskevista vaatimuksista. Näillä tiedoilla tarkoitetaan ainakin eläkesäätiölain 7 lukua tiedonantosäännöksistä, etuuden maksamisesta ja eläkesäätiön vastuun rajoittamisesta. Edellä mainitun luvun säännökset etuuden maksamisesta ja eläkesäätiön vastuun rajoittamisesta 50—63 §:ssä ovat luonteeltaan sosiaalioikeudellisia. Suomessa on vähän työ- ja sosiaalioikeudellista sääntelyä lisäeläkkeistä, koska eläkejärjestelmämme pohjautuu pääosin lakisääteisiin eläkkeisiin. Finanssivalvonnan on toimitettava mainitut tiedot kuuden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta sen lupahakemuksen yhteydessä saamat 125 b §:ään rinnastuvat tiedot. Momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 11 artiklan 7 kohta. Pykälän 3 momentissa pannaan osittain täytäntöön direktiivin 11 artiklan 9 kohta. Siinä asetetaan Finanssivalvonnalle velvollisuus ilmoittaa ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle sovellettavan työ- ja sosiaalioikeuden sekä tietojen toimittamista koskevien vaatimusten merkittävistä muutoksista.
125 i §. Ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen toiminnan aloittamisen edellytyksenä on, että laitos on saanut kotivaltionsa toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon Suomessa noudattavista sosiaali- ja työoikeuden vaatimuksista sekä tietojen antamista koskevista vaatimuksista. Toiminnan voi aloittaa myös, jos kotivaltion toimivaltainen viranomainen ei anna edellä mainittuja tietoja direktiivin 11 artiklan 8 kohdassa säädetyssä määräajassa. Pykälällä pannaan osittain täytäntöön direktiivin 11 artiklan 8 kohta.
125 j §. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnalle valvontavastuu siitä, että ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos noudattaa rajat ylittävässä toiminnassaan Suomessa sovellettavaa työ- ja sosiaalioikeutta sekä tietojen toimittamista koskevia vaatimuksia. Finanssivalvonnan valvontakeinoista säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:n 3 momentissa. Momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 11 artiklan 10 ja 11 kohta.
13 b luku Rajat ylittävät siirrot
125 k §. Pykälässä säädetään A-eläkesäätiön oikeudesta siirtää eläkevastuu tai sen osa toisessa ETA-valtiossa toimivaan vastaanottavaan lisäeläkelaitokseen. Tätä lukua sovelletaan A-eläkesäätiöön, jossa on vähintään 100 vakuutettua. Tätä lukua sovelletaan myös A-eläkesäätiön, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua, joka on ilmoittanut Finanssivalvonnalle toimivansa niiden tämän lain säännösten mukaisesti, joita sovelletaan A-eläkesäätiön, jossa on vähintään 100 vakuutettua. Edellä mainitun A-eläkesäätiön osalta tätä lukua sovelletaan ilmoitusta seuraavan tilikauden alusta lähtien.
Lisäksi tätä lukua sovelletaan A-eläkesäätiöön, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua, jos lisäeläkejärjestelyn siirto ei johda rajat ylittävään toimintaan. Rajat ylittävällä toiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jossa rahoittavan yrityksen eli työnantajan ja vakuutettujen sekä etuudensaajien väliseen suhteeseen sovelletaan jonkin muun ETA-valtion kuin eläkelaitoksen kotivaltion sosiaali- ja työoikeutta. Esimerkiksi edellä mainittu A-eläkesäätiö, jonka vakuutettujen ja eläkesäätiössä vakuuttavan työnantajan väliseen suhteeseen sovelletaan Suomen sosiaali- ja työoikeutta, ei voi siirtää lisäeläkejärjestelyä toisessa ETA-valtiossa hyväksyttyyn tai rekisteröityyn lisäeläkelaitokseen. Vastaavasti A-eläkesäätiöön, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua ja joka ei ole ilmoittanut toimivansa niiden tämän lain säännösten mukaan, joita sovelletaan A-eläkesäätiöön, jossa on vähintään 100 vakuutettua, voi toimia rajat ylittävässä siirrossa vastaanottavana lisäeläkelaitoksena vain silloin, kun siirrettävän lisäeläkejärjestelyn vakuutettujen ja rahoittavan yrityksen väliseen suhteeseen sovelletaan Suomen sosiaali- ja työoikeutta.
Siirtävä A-eläkesäätiö vastaa siirron kustannuksista. Lisäeläkejärjestelyn rajat ylittävään siirtoon ei sovelleta eläkesäätiölain 11 lukua. Myös AB-eläkesäätiön A-osaston eläkevastuu tai sen osa voidaan siirtää vastaavasti kuin A-eläkesäätiön eläkevastuu. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 1 kohta ja 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 2 kohta. Pykälän 3 momentti on kansallista sääntelyä, jonka mukaan vakuutuskannan luovutusta koskevaa 11 lukua ei sovelleta rajat ylittäviin siirtoihin.
125 l §. Pykälässä säädetään direktiivin edellyttämästä vakuutettujen enemmistön suostumuksesta eläkevastuun siirtoon. Vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen arvioi siirtoa koskevaa lupahakemusta käsitellessään, onko edellä mainittu suostumus annettu. Tämän lisäksi siirron toteuttaminen edellyttää eläkesäätiön hallituksen päätöstä.
Direktiivin mukaan vakuutettujen enemmistö määritellään kansallisen oikeuden mukaan. Pykälän 1 momentti on siltä osin kansallista sääntelyä kuin siinä säädetään menettelystä, jossa eläkesäätiön hallituksen ne jäsenet, jotka edustavat toimintapiiriin kuuluvia henkilöitä, edustavat vakuutettuja päätettäessä eläkevastuun siirrosta. Kansallisesti säädetään myös menettelystä, jolla päätettäessä lisäeläkejärjestelyn siirrosta toiseen ETA-valtioon etuudensaajat muodostavat kantansa, jos etuudensaajat eivät kuulu eläkesäätiön toimintapiiriin. Lisäeläkejärjestelyn siirron yhtenä edellytyksenä on, että etuudensaajien enemmistö puoltaa siirtoa. Momentin mukaan etuudensaajat, jotka eivät kuulu toimintapiiriin, käyttävät päätösvaltaansa ilman kokousta järjestettävissä äänestystilaisuuksissa postitse. Tämän lisäksi äänestys voidaan järjestää myös tietoliikenneyhteyden avulla. Postitse on aina oltava mahdollisuus äänestää kannan siirrosta, koska kaikilla etuudensaajilla ei välttämättä ole käytössään tietoliikenneyhteyttä.
Direktiivin mukaan tiedot siirron ehdoista on asetettava vakuutettujen ja etuudensaajien saataville tai heidän edustajiensa saataville hyvissä ajoin ennen siirtoa koskevan hakemuksen jättämistä. Pykälän 2 momentti on kansallista sääntelyä siltä osin kuin siinä täsmennetään menettely, jolla edellä mainitut tiedot on asetettava vakuutettujen ja etuudensaajien saataville. Lisäksi pykälän 3 momentin mukaan edellytetään, että työnantaja, jonka lisäeläkejärjestelyä siirretään, on antanut siirrolle suostumuksensa. Pykälän 1 ja 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 3 kohdan a alakohta ja pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 3 kohdan b alakohta.
125 m §. Jos A-eläkesäätiö tai Ab-eläkesäätiö aikoo siirtää vapaaehtoisen lisäeläketoiminnan toisessa ETA-valtiossa toimivaan ammatilliseen lisäeläkelaitokseen tai vakuutusyhtiöön, joka toimii direktiivissä tarkoitettuna ammatillisena lisäeläkelaitoksena, se tarvitsee siirtoon vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen ennakolta antaman hyväksynnän. Tämän hyväksynnän se voi antaa saatuaan ensin Finanssivalvonnan arvion siirron edellytyksistä. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan tehtävistä A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston eläkevastuun rajat ylittävässä siirrossa. Luvan eläkevastuun rajat ylittävälle siirrolle antaa vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen. Finanssivalvonta toimii yhteistyössä edellä mainitun viranomaisen kanssa. Finanssivalvonta saa vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta rajat ylittävää siirtoa koskevan hakemuksen. Finanssivalvonta arvioi, täyttyvätkö siirrossa pykälässä säädetyt edellytykset ja toimittaa arvionsa edellä mainitulle toimivaltaiselle viranomaiselle. Finanssivalvonnan tässä pykälässä tarkoitettu arvio ei ole valituskelpoinen hallintopäätös. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 4 kohta siirtävän lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen antaman arvion osalta. Lisäksi pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 8 kohta. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 9 kohta.
125 n §. Pykälässä säädetään vastaanottavan lisäeläkelaitoksen toimivaltaiselle viranomaiselle annettavista tiedoista. Finanssivalvonta ilmoittaa edellä mainitulle viranomaiselle siirrettävään lisäeläkejärjestelyyn sovellettavat sosiaali- ja työoikeuden vaatimukset sekä tietojen toimittamiseen vakuutetuille ja etuudensaajille sovellettavat vaatimukset. Kun vakuutuskanta on siirretty toisessa ETA-valtiossa rekisteröityyn lisäeläkelaitokseen ja kun siirrettävän kannan osalta vakuutettujen ja etuudensaajien sekä rahoittavan yrityksen väliseen suhteeseen sovelletaan muun ETA-valtion kuin laitoksen kotivaltion työ- ja sosiaalioikeutta, kyseessä on rajat ylittävä toiminta. Pykälällä pannaan osittain täytäntöön direktiivin 12 artiklan 11 kohdan toinen alakohta ja 14 kohta.
125 o §. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan valvontatehtävästä vastaanottavan valtion toimivaltaisena viranomaisena. Finanssivalvonta valvoo, että vastaanottava lisäeläkelaitos noudattaa siirretyn lisäeläkejärjestelmän osalta Suomen sosiaali- ja työoikeutta ja Suomen lain mukaisia tietojen antamista koskevia säännöksiä. Pykälällä pannaan osittain täytäntöön direktiivin 12 artiklan 14 kohta siltä osin kuin siinä viitataan direktiivin 11 artiklan 10 ja 11 kohtaan.
125 p §. Pykälässä säädetään A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston toimimisesta vastaanottavana lisäeläkelaitoksena rajat ylittävässä siirrossa siten, että A-eläkesäätiöön tai AB-eläkesäätiön A-osastoon siirretään lisäeläkejärjestelmä toisesta ETA-valtiosta. Niiden työnantajien piiri, jotka voivat vakuuttaa työntekijänsä eläkesäätiössä on eläkesäätiölaissa rajoitettu. Eläkesäätiöön ei rajat ylittävällä siirrolla voida siirtää lisäeläkejärjestelyä, jos siirrettävää vakuutuskantaa rahoittava yritys eli työnantaja ei ole vastaanottavaan eläkesäätiöön kuuluva työnantaja ellei työnantaja siirron yhteydessä liity eläkesäätiöön. Liittyvään työnantajaan sovelletaan, mitä eläkesäätiön perustajasta säädetään eläkesäätiölain 7 ja 115 §:ssä. Sen sijaan siirrettävä vakuutuskanta, joka on suljettu ja johon ei voida enää liittää uusia vakuutettuja, voidaan siirtää ETA-eläkesäätiöön ilman, että siirron yhteydessä myös rahoittava yritys liittyy eläkesäätiöön työnantajaksi. Pykälällä pannaan osittain täytäntöön direktiivin 12 artiklan 1 kohta, 2 kohta ja 3 kohta. Osittain 2 momentti on kansallista sääntelyä ja se on luonteeltaan informatiivinen säännös.
125 q §. Pykälässä säädetään luvasta, joka A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön on haettava Finanssivalvonnalta lisäeläkejärjestelyn vastaanottamiseen rajat ylittävässä siirrossa. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 5 kohta ja lisäksi osittain täytäntöön direktiivin 12 artiklan 4 kohta. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 6 kohta.
125 r §. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön lupahakemusta koskevasta arviosta. Pykälässä säädettyjä seikkoja koskevan arvion perusteella Finanssivalvonta tekee lupahakemusta koskevan hyväksyvän tai hylkäävän päätöksen. Päätös on valituskelpoinen hallintopäätös. Finanssivalvonta toimittaa päätöksensä tiedoksi siirtävän lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos Finanssivalvonta ei anna 125 q §:ssä tarkoitettua hakemusta koskevaa päätöstä edellä mainitussa kolmen kuukauden määräajassa, lupaa hakeva A-eläkesäätiö voi hakea muutosta valittamalla. Valituksen katsotaan tällöin kohdistuvan Finanssivalvonnan hylkäävään päätökseen. Valituksen voi tehdä, kunnes Finanssivalvonta on antanut edellä mainittua lupahakemusta koskevan hyväksyvän tai hylkäävän päätöksen. Finanssivalvonnan on ilmoitettava valitusviranomaiselle päätöksen antamisesta valituksen kohteena olevassa asiassa. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 7 kohta. Pykälän 2 momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 12 artiklan 4 kohta ja direktiivin 12 artiklan 10 ja 11 kohta.
125 s §. Pykälässä säädetään A-eläkesäätiölle ja AB-eläkesäätiölle toimitettavista tiedoista vastaanotettuun lisäeläkejärjestelyyn sovellettavista sosiaali- ja työoikeuden vaatimuksista sekä tietojen toimittamista vakuutetuille ja etuudensaajille koskevista vaatimuksista. Finanssivalvonta toimittaa edellä mainitut tiedot A-eläkesäätiölle ja Ab-eläkesäätiölle saatuaan tiedot siirtävän lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 11 kohdan toinen ja kolmas alakohta. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 14 kohta siltä osin kuin siinä viitataan 11 artiklan 10 kohtaan.
125 t §. Pykälässä säädetään ajankohdasta, jolloin A-eläkesäätiö ja AB-eläkesäätiö voi ryhtyä hallinnoimaan vastaanotettavaa lisäeläkejärjestelyä. Siirto voi tapahtua, kun Finanssivalvonta on antanut siihen luvan. A-eläkesäätiö ja AB-eläkesäätiö voi hallinnoida siirrettyä lisäeläkejärjestelyä myös silloin, jos Finanssivalvonta ei anna lupahakemusta koskevaa päätöstä 4 kuukauden ja 3 viikon kuluessa 125 q §:ssä tarkoitetun lupahakemuksen tekemisestä. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 12 kohta. Pykälän 2 momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 9 artiklan 2 kohta.
125 u §. Finanssivalvonta voi saattaa sen ja siirtävän tai vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen välisen erimielisyyden, joka koskee lisäeläkejärjestelyn siirrossa sovellettavaa menettelyä, toimenpiteiden sisältöä tai toimivaltaisen viranomaisen toimimatta jättämistä, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen neuvoa-antavaan sovitteluun, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 31 artiklan toisen kohdan c alakohdassa. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 13 kohta.
1.2
Vakuutuskassalaki
1 luku Yleiset säännökset
2 §. Pykälään tehdään lainsäädäntöteknisiä muutoksia. Pykälän 1—3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi ehdotetuista muutoksista johtuvat viittaussäännökset lain soveltamisalasta. Pykälän 2 momentissa luetellaan ne vakuutuskassalain säännökset, joita ei sovelleta sairaus-, hautaus- ja eroavustuskassoihin. Pykälän 3 momentin mukaan ETA-lisäeläkekassaan sovelletaan, mitä muualla tässä laissa säädetään eläkekassan lisäeläketoiminnasta, jollei 14 a ja 14 b luvusta muuta johdu. Eläkekassa perustetaan joko kassana, joka harjoittaa lisäeläketoimintaa tai kassana, joka harjoittaa lakisääteisen eläkevakuuttamisen lisäksi myös lisäeläketoimintaa. Perustamisen jälkeen tällainen eläkekassa voidaan lisäksi rekisteröidä vakuutuskassarekisteriin ETA-lisäeläkekassana, jos Finanssivalvonta antaa luvan rajat ylittävän toiminnan harjoittamiseen. Pykälän 3 momentissa täsmennetään ne vakuutuskassalain säännökset, joita ei sovelleta lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavaan eläkekassaan. Pykälän 4 momentissa säädetään 3 momenttia koskevasta poikkeuksesta, jonka mukaan eläkekassan tosiasiallisesta toiminnasta vastaavien henkilöiden sopivuutta ja luotettavuutta koskevia vaatimuksia sovelletaan myös lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavaan eläkekassaan, jossa on lisäeläketoimintaa harjoittava osasto ja tällä osastolla on vähintään 100 vakuutettua.
2 a §. Pykälä on uusi. Lisäeläketoimintaa harjoittaviin eläkekassoihin sovellettavat säännökset riippuvat eläkekassan koosta. Pieniä eläkekassoja säännellään kevyemmin, jotta pieniin kassoihin kohdistuva hallinnollinen taakka ei direktiivin täytäntöönpanon vuoksi muodostuisi kohtuuttoman raskaaksi. Pykälän 1 momentissa säädetään pieniä lisäeläketoimintaa harjoittavia eläkekassoja koskevista poikkeuksista. Edellä mainitun momentin mukaan eläkekassoihin, jossa on enemmän kuin 15, mutta vähemmän kuin 100 vakuutettua, ei pääsääntöisesti sovelleta direktiivin täytäntöön panemiseksi annettuja säännöksiä. Pykälän 1 momentilla käytetään direktiivin 5 artiklan ensimmäinen kohdan kansallinen liikkumavara, joka mukaan jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta direktiiviä tai osaa siitä sellaiseen lisäeläkelaitokseen, jossa on alle 100 jäsentä, lukuun ottamatta direktiivin 32—35 artiklaa. Direktiivin mukaan 19 artiklan 1 kohtaa ja 21 artiklan 1 ja 2 kohtaa on kuitenkin sovellettava lisäeläketoimintaan, jossa on vähintään 16 vakuutettua. Direktiivissä jäsen määritellään samoin kuin vakuutuskassalaissa vakuutettu, joka on uusi määritelmä. Edellä mainitut artiklat sääntelevät sijoitusten hoitoa ja varojen säilyttämistä.
Pykälän 2 momentti on kansallista sääntelyä. Momentin mukaan niihin eläkekassoihin, joissa on vähintään 100 lisäeläketoiminnassa vakuutettua ja joihin tämän vuoksi sovelletaan direktiivin täytäntöön panemiseksi annettuja säännöksiä, ei sovelleta niitä jo voimassa olevia vakuutuskassalain säännöksiä, joita jatkossa sovelletaan pieniin eläkekassoihin. Pykälän 3 momentin mukaan sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tiettyjä säännöksiä ei sovelleta lisäeläketoimintaan, jossa on vähemmän kuin 16 vakuutettua. Nämä säännökset koskevat varojen sijoittamista, säilyttämistä ja hoitoa. Edellä mainitulla momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 5 artiklan ensimmäinen kohta.
2 b §. Pykälä on uusi ja siinä säädetään lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan vakuutettujen määrään liittyvästä ilmoitusmenettelystä. Koska sovellettavat säännökset riippuvat siitä, onko eläkekassassa alle 100 lisäeläketoiminnassa vakuutettua, eläkekassa voi ilmoittaa Finanssivalvonnalle edellä mainitun lukumäärän alittumisesta. Eläkekassa voi kuitenkin päättää jatkaa toimintaansa edelleen niiden säännösten mukaisesti, joita sovelletaan eläkekassaan, jossa on vähintään 100 lisäeläketoiminnassa vakuutettua. Jos eläkekassa ei tee Finanssivalvonnalle ilmoitusta lisäeläketoiminnassa vakuutettujen määrän vähenemisestä alle sataan, eläkekassa jatkaa toimintaansa edellä mainittujen säännösten mukaisesti. Momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 5 artiklan ensimmäinen kohta.
Pykälän 2 momentin mukaan eläkekassan on ilmoitettava Finanssivalvonnalle viipymättä, jos lisäeläketoiminnassa vakuutettujen lukumäärä nousee vähintään sataan. Pykälän 3 momentin mukaan pienen lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan, jossa on alle 100, mutta enemmän kuin 15 lisäeläketoiminnassa vakuutettua, on ilmoitettava vakuutettujen määrää koskevasta asiasta Finanssivalvonnalle. Direktiivin 5 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan tiettyjä sijoittamista, varojen hoitoa ja säilyttämistä koskevia säännöksiä on sovellettava eläkekassaan, jossa on vähintään 16 lisäeläketoiminnassa vakuutettua. Finanssivalvonnalla tulee edellä mainitusta syystä olla ajantasainen tieto vakuutettujen lukumäärästä. Pykälän 5 momentissa säädetään 1—4 momentissa tarkoitetun tiedon merkitsemisestä vakuutuskassarekisteriin sekä Finanssivalvonnan ilmoituksen sisältöä koskevasta määräyksenantovaltuudesta.
3 §. Pykälä uudistetaan lainsäädäntöteknisistä syistä. Pykälän määritelmät vastaavat osin voimassa olevan 3 §:n määritelmiä. Pykälässä määritellään aiempaa sääntelyä vastaavasti eläkekassa, sairauskassa, lisäeläketoiminta, toimintapiiri, jäsen, osakas, palveluyritys, kiinteistöyhteisö, velkasitoumus, ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos, ETA-valtio ja biometrinen riski. Lisäksi pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 6 artikla, missä olevia määritelmiä sovelletaan vain vapaaehtoiseen lisäeläketoimintaan. Pykälän 16 kohdassa määriteltyyn Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen määritelmään, kohdassa 25 määriteltyyn ulkomaiseen ETA-lisäeläkelaitokseen sekä 30 kohdassa määriteltyyn konsernin määritelmään on tehty lakiteknisiä muutoksia. Pykälän 5—8, 11—14 ja 17—22 kohdat vastaavat direktiivin määritelmiä. Pykälän 34—36 kohdan määritelmät vastaavat kansallista lainsäädäntöä, jolla on täytäntöön pantu direktiivi 2014/65/EU rahoitusvälineiden markkinoista.
Pykälän 7 kohdassa määritellään rahoittava yritys, millä tarkoitetaan työnantajaa tai itsenäistä ammatinharjoittajaa, joka tarjoaa lisäeläkejärjestelyä tai suorittaa maksuosuuksia lisäeläkelaitokselle. Rahoittavan yrityksen määritelmällä on osittain päällekkäinen osakkaan määritelmän kanssa. Rahoittavan yrityksen määritelmä liittyy kuitenkin vain lisäeläketoimintaan. Vakuutuskassalla on osakkaita riippumatta siitä, onko kyseessä lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittava eläkekassa, sairauskassa vai lisäeläketoimintaa harjoittava eläkekassa. Pykälän 8 kohdassa määritellään, mitä tarkoitetaan lisäeläke-etuuksilla vapaaehtoisessa lisäeläketoiminnassa. Määritelmän mukaan lisäeläke-etuuksilla tarkoitetaan myös eläkkeitä täydentäviä tai eläkkeiden lisäksi maksettavia kuolemaan, työkyvyttömyyteen, sairauteen tai työnteon keskeytymiseen liittyviä etuuksia. Lisäeläke-etuuksilla ei tarkoiteta työeläkejärjestelmän niin sanottua rekisteröityä lisäeläketurvaa. Pykälän 11 kohdassa määritellään vakuutettu. Vakuutetulla tarkoitetaan henkilöä, joka on nykyisen tai aiemman ammatillisen toimintansa nojalla oikeutettu lisäeläke-etuuksiin eli myös vapaakirjan saanutta henkilöä. Vakuutetulla ei kuitenkaan tarkoiteta sellaista vapaakirjan saanutta henkilöä, jonka vapaakirja ei nyt eikä tulevaisuudessa oikeuta lisäeläkkeeseen. Etuudensaaja ei voi olla vakuutettu. Vakuutetun määritelmä on osittain päällekkäinen vakuutuskassan jäsenen määritelmän kanssa. Jäsenen määritelmä liittyy kuitenkin lisäeläketoiminnan lisäksi myös lakisääteiseen eläkevakuuttamiseen sekä sairauskassatoimintaan. Pykälän 15 kohdassa määritellään ETA-lisäeläkekassa, jolla tarkoitetaan sellaista lisäeläketoimintaa harjoittavaa eläkekassaa, jonka hallinnoimaan lisäeläkejärjestelyyn sovelletaan muun ETA-valtion kuin Suomen sosiaali- ja työlainsäädäntöä ja tietojen antamista vakuutetuille ja etuudensaajille koskevaa lainsäädäntöä. ETA-eläkekassa voi hallinnoida tällaista lisäeläkejärjestelyä joko 14 a luvussa tarkoitetun rajat ylittävän menettelyn tai 14 b luvussa tarkoitetun rajat ylittävän siirron johdosta. Pykälän 31 kohdassa määritellään vastuuvelan bruttomäärä. Määritelmään on tehty lakisääteisen eläkevakuuttamisen osalta lainsäädäntötekninen muutos.
8 b §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 19 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdat. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 5 a §:ään ehdotettua säännöstä.
8 c §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön 19 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdat. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 5 b §:ään ehdotettua säännöstä.
9 a §. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 7 artiklan kolmannen kohdan edellyttämä periaate ottaa huomioon lisäeläkekassan toiminnassa riskien ja etujen oikeudenmukainen jakautuminen sukupolvien välillä. Pykälä korostaa lisäeläkejärjestelyjen kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Pykälä vastaa eläkesäätiölakiin ehdotettavaa 6 a §:ää.
2 luku Vakuutuskassan perustaminen
10 §. Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 10 §:n 1 momenttia. Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 10 §:n 2 momenttia. Pykälään on ehdotettu lisättäväksi uusi 2 momentti, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 9 artiklan 1 kohta. Direktiivissä edellytetään lisäeläkelaitoksen rekisteröintiä laitoksen keskushallinnon sijaintipaikkakunnan perusteella. Keskushallinnolla tarkoitetaan paikkaa, jossa laitoksen keskeiset strategiset päätökset tehdään. Direktiivin vaatimusten täyttämiseksi Suomessa rekisteröidyn eläkekassan keskushallinnon on sijaittava Suomessa, jos eläkekassa harjoittaa vapaaehtoista lisäeläketoimintaa. Keskushallinto voi sijaita eri kunnassa kuin, missä on laitoksen kotipaikka. Kotipaikaksi voidaan rekisteröidä Suomen kunta, josta käsin toimintaa ei tosiasiallisesti johdeta.
12 §. Pykälän 1 momentin 2 kohta muutetaan direktiivin 9 artiklan 1 kohdan täytäntöön panemiseksi lisäämällä kohtaan edellytys siitä, että vakuutuskassan säännöissä on määrättävä Suomen kunta, jossa lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan keskushallinto sijaitsee, jos keskushallinto sijaitsee muualla kuin kotipaikassa. Keskushallinnolla tarkoitetaan paikkaa, jossa eläkekassan keskeiset strategiset päätökset tehdään.
18 §. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevaa 18 §:ää. Pykälän 1 momenttiin lisätään lause, jossa todetaan nimenomaisesti vakuutuskassan olevan erillinen oikeushenkilö. Vakuutuskassa on siis perustajistaan ja osakkaistaan erillinen oikeushenkilö, joka vastaa sitoumuksistaan. Momentti vastaa nykyistä oikeustilaa. Kyseessä on lainsäädäntötekninen muutos, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 8 artikla.
27 §. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevaa vakuutuskassalain 27 §:ää. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti vastaavalla tavalla kuin eläkesäätiölain 19 §:ään.
6 a luku Lisäeläkkeitä myöntävän eläkekassan hallintojärjestelmä ja sijoitusten hoito
77 a §. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettäväksi uuden 6 a luvun soveltamisalasta. Pykälän mukaan tämän luvun säännöksiä sovelletaan eläkekassan lisäeläketoimintaan.
77 b §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 21 artiklan 1 ja 2 kohdat. Pykälässä säädettäisiin yleisistä eläkekassan hallintotapaa ja sen käytännön järjestämistä koskevista vaatimuksista. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 b §:ään ehdotettua säännöstä.
77 c §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 21 artiklan 3—5 kohdat. Pykälässä säädettäisiin 77 b §:n ohella yleisistä eläkekassan hallintotapaa ja sen käytännön järjestämistä koskevista vaatimuksista. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 c §:ään ehdotettua säännöstä.
77 d §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 22 artiklan 1 kohta keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden osalta. Pykälässä säädettäisiin eläkekassan keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden sopivuutta ja luotettavuutta koskevista vaatimuksista. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 d §:ään ehdotettua säännöstä.
77 e §. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 22 artiklan 1 kohta eläkesäätiön toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden osalta. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 21 artiklan 2 kohta. Finanssivalvonnan on pystyttävä arvioimaan, täyttävätkö eläkekassan hallituksen jäsenet, varajäsenet ja toimitusjohtaja 1 momentissa säädetyt vaatimukset. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 e §:ään ehdotettua säännöstä.
77 f §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 22 artiklan 3—6 kohdat. Pykälässä säädetään niistä asiakirjoista, joiden avulla muun ETA-valtion kuin Suomen kansalainen voi osoittaa hyvämaineisuutensa ja sopivuutensa. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 f §:ään ehdotettua säännöstä.
77 g §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 23 artikla. Pykälässä säädettäisiin eläkekassan palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevista vaatimuksista. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 g §:ään ehdotettua säännöstä.
77 h §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 24 artiklan 1—3 kohdat. Pykälässä säädettäisiin eläkekassan keskeisiä toimintoja koskevista yleisistä vaatimuksista. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 h §:ään ehdotettua säännöstä.
77 i §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 24 artiklan 4—6 kohdat. Pykälässä säädettäisiin eläkekassan keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 i §:ään ehdotettua säännöstä.
77 j §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 25 artikla. Pykälässä säädettäisiin eläkekassan riskienhallintatoiminnosta, joka on yksi direktiivin mukaisista keskeisistä toiminnoista. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 j §:ään ehdotettua säännöstä.
77 k §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 26 artikla. Pykälässä säädettäisiin eläkekassan sisäisen tarkastuksen toiminnosta, joka on yksi direktiivin mukaisista keskeisistä toiminnoista. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 k §:ään ehdotettua säännöstä.
77 l §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 27 artikla. Pykälässä säädettäisiin aktuaaritoiminnosta, joka on yksi direktiivin mukaisista keskeisistä toiminnoista, ja tietyssä tilanteessa aktuaaritoiminnolle asetettavista vaatimuksista. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 l §:ään ehdotettua säännöstä.
77 m §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 28 artikla. Pykälässä säädettäisiin eläkekassan riskienarvioinnista, joka tehtäisi osana riskienhallintajärjestelmää. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 m §:ään ehdotettua säännöstä.
77 n §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 29 artikla. Pykälässä säädettäisiin eläkekassalta vaadittavista vuositilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta, joiden avulla eläkekassan hallitus pystyy valvomaan eläkekassan rahoitustasapainoa ja arvioimaan, pystyykö eläkekassa selviytymään velvoitteistaan. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 n §:ään ehdotettua säännöstä.
77 o §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 30 artikla sekä 19 artiklan 2 kohta. Pykälässä säädettäisiin eläkekassalta vaadittavasta sijoituspolitiikan periaatteita koskevasta selvityksestä. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 o §:ään ehdotettua säännöstä.
77 p §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 31 artiklan 1—5 kohdat. Pykälällä sallittaisiin direktiivin mahdollistamalla tavalla eläkekassan toiminnan ulkoistaminen ja säädettäisiin sille asetetuista edellytyksistä. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 p §:ään ehdotettua säännöstä.
77 q §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 31 artiklan 6—7 kohdat. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnalle ulkoistamisesta tehtävistä ilmoituksista ja ulkoistetuista toiminnoista saatavista tiedoista. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 q §:ään ehdotettua säännöstä.
77 r §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 32 artikla. Pykälässä säädettäisiin eläkekassan oikeudesta käyttää omaisuutensa hoitajina Euroopan talousalueelle sijoittuneita omaisuudenhoitajia. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 r §:ään ehdotettua säännöstä.
77 s §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 33 artiklan 1—3 ja 5 kohdat. Pykälässä säädettäisiin eläkekassan velvollisuudesta käyttää varojen säilyttämiseen ja valvontatehtäviin Euroopan talousalueelle sijoittautuneita säilytysyhteisöjä. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 s §:ään ehdotettua säännöstä.
77 t §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 33 artiklan 6 ja 7 kohdat. Pykälässä säädettäisiin eläkekassan ja säilytysyhteisön varojen säilyttämisessä ja valvonnassa noudatettavista periaatteista. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 t §:ään ehdotettua säännöstä.
77 u §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 34 artiklan 1—4 kohdat. Pykälässä säädettäisiin varojen säilyttämisestä ja säilytysyhteisön vastuusta. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 u §:ään ehdotettua säännöstä.
77 v §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 35 artiklan 1 ja 2 kohdat. Pykälässä säädettäisiin valvontatehtävää varten nimetyn säilytysyhteisön tehtävistä. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 v §:ään ehdotettua säännöstä.
7 luku Vakuutusmaksut, vastuuvelka ja vakavaraisuuspääoma
81 a §. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan vakuutuskassalain 81 a §:n 1 ja 4 momenttia. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 1 ja 3 kohdat sekä 13 artiklan 4 kohdan d alakohta. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 5 kohta. Pykälän 1 momenttiin lisätään direktiivin täytäntöön panemiseksi nykyistä käytäntöä ja oikeustilaa vastaava yleinen periaate siitä, että eläkekassan on muodostettava myöntämiänsä lisäeläkejärjestelyitä vastaava vastuuvelka. Eläkekassan vakuutusmatemaatikko muodostaa vakuutusteknisen vastuuvelan vuosittain sen merkitsemiseksi eläkekassan tilinpäätökseen. Eläkekassalla tulee olla vakuutusmatemaatikko, mutta tämän ei tarvitse olla eläkekassan palveluksessa. Riittävää on, että eläkekassalle vakuutusmatemaattisia palveluja tarjoavalla taholla on vakuutusmatemaatikko vakuutusmatemaattisten laskelmien ja selvitysten laatimiseksi eläkekassaa varten.
81 b §. Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevaa vakuutuskassalain 81 a §:n 2 momenttia ja pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 81 a §:n 3 momenttia. Pykälän 3 ja 4 momentti ovat uusia. Pykälän 3 momentissa luetellaan katevajauksen kattamiseksi tehtävässä suunnitelmassa huomioon otettavat seikat. Suunnitelmassa on huomioitava eläkekassan lisäeläketoiminnan vastuiden ja varojen vastaavuus, riskit, maksuvalmius, vakuutettujen ikärakenne, mahdolliset perusteilla olevat lisäeläkejärjestelyt sekä osittain rahastoitujen tai rahastoimattomien lisäeläkejärjestelyjen muuttuminen täysin rahastoiduiksi. Jos lisäeläkejärjestely ei ole täysin rahastoitu, järjestely voi rahastoimattomalta osaltaan perustua jakojärjestelmään, jossa eläkkeet rahoitetaan osittain kunkin vuoden vakuutusmaksuilla. Suomessa ei tällaisia lisäeläkejärjestelyjä käytännössä ole. Pykälän 4 momentti koskee tilannetta, jossa yksittäinen lisäeläkejärjestely halutaan purkaa, vaikka siihen liittyviä vastuita ei ole täysin katettu. Momentin mukaan lisäeläkejärjestelyn purkaminen 1 momentissa tarkoitetun määräajan kuluessa edellyttää suunnitelmaa lisäeläkejärjestelyn siirtämisestä. Momenttia sovelletaan sen lisäksi, mitä 12 luvussa säädetään vakuutustoiminnan luovuttamisesta. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 14 artiklan 2 kohta.
82 a §. Pykälässä säädetään lisäeläketoiminnan osalta eläkekassan vastuuvelan laskennassa käytettävästä korosta ja Finanssivalvonnan määräämästä enimmäiskorosta. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 44 a §:ää.
83 §. Muutetaan pykälän 1 ja 2 momentti sekä lisätään pykälään uusi 8 ja 11 momentti. Pykälän 1 momenttiin tehdään lainsäädäntötekninen muutos viittauspykälään. Pykälän 2 momentissa säädetään vastuuvelan katteena olevien varojen monipuolisuudesta, hajauttamisesta, varmuudesta, tuotosta ja rahaksi muutettavuudesta. Pykälän 2 momentti vastaa eläkesäätiölain 46 §:n 2 momenttia. Pykälän 8 momentissa säädetään johdannaisten käyttämisestä eläkekassan lisäeläketoiminnassa ja 11 momentissa Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudesta johdannaisten käyttöön liittyen. Pykälän 8 ja 11 momentti vastaavat eläkesäätiölain 46 b §:ää.
83 g §. Tehdään pykälään lainsäädäntötekninen muutos lisäämällä säännöksiin, joiden osalta OECD-valtio rinnastetaan sijoituksia tehdessä ETA-valtioon, uusi 83 §:n 8 ja 11 momentti sekä 83 m §:ä.
83 h §. Pykälä vastaa pääosin voimassaolevaa vakuutuskassalain 83 h §:ää. Pykälän 1 momentin 6 kohtaan on lisätty direktiivin 19 artiklan 6 kohdan d alakohdan täytäntöön panemiseksi uudempia Euroopan investointipankin liikkeelle laskemia tai takaamia sijoituskohteita. Pykälä vastaa ehdotettua eläkesäätiölain 47 b §:ää.
83 i §. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevaa vakuutuskassalain 83 i §:ää. Pykälässä säädettyihin velkasitoumuksiin saa kuitenkin sijoittaa enintään 70 prosenttia eläkevastuun bruttomäärän katteena olevista varoista, kun tällä hetkellä sijoittaa voi enintään 50 prosenttia. Pykälä vastaa ehdotettua eläkesäätiölain 47 c §:ää.
83 j §. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevaa vakuutuskassalain 83 j §:ää. Ehdotetun pykälän mukaan osakkeisiin, sijoitusrahasto-osuuksiin ja tiettyihin vastaaviin sijoituskohteisiin voi sijoittaa 70 prosenttia vastuuvelan katteena olevista varoista, kun voimassa olevassa laissa yläraja on 50 prosenttia. Vaikka vakuutuskassalaissa osakkeisiin sijoittamisen ylärajaa nostetaan, eläkekassan on sijoituksia tehdessään otettava huomioon myös vakuutuskassalain 83 §:n 2 momentin yleisperiaatteet muun muassa varojen varmuudesta ja hajauttamisesta. Pykälä vastaa ehdotettua eläkesäätiölain 47 d §:ää.
83 m §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 19 artiklan 6 kohdan c alakohta. Pykälän mukaan eläkekassa voi sijoittaa enintään 10 prosenttia vastuuvelan katteena olevista varoista sellaisiin sijoitusvälineisiin, joilla on pitkän aikavälin sijoitushorisontti ja joilla ei käydä kauppaa säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 47 p §:ää.
83 s §. Pykälässä säädetään direktiivin mukaista lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan omien varojen määrästä niissä tapauksissa, joissa eläkekassa vastaa biometrisestä riskistä tai sijoitustoiminnan tuoton tai etuuksien tason takaamisesta. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 16 artikla. Pykälän 3 momentissa esitetään 1 momentissa tarkoitettuihin omiin varoihin luettavat erät. Momentin 1 kohtaa täsmennetään niin, että siitä käy selkeästi ilmi, että kyse on maksetusta takuupääomasta. Momentin 2 kohtaa muutetaan vastaamaan eläkekassan tilinpäätöksessä käytettäviä termejä. Direktiivin 16 artiklan 4 kohdan mukaan arvostuserot voidaan lukea osaksi oma varoja vain Finanssivalvonnan suostumuksella. Vakuutuskassalaissa tämä on täytäntöön pantu niin, että pykälän 5 kohdan mukaan arvostuserot voidaan lukea osaksi vakavaraisuuspääomaa ilman valvontaviranomaisen suostumusta, mutta valvojalla on oikeus erityisestä syystä kieltää kyseisen erän käyttämisen osana vakavaraisuuspääomaa 5 momentin mukaisesti. Kohtaa ehdotetaan muutettavaksi niin, että se vastaisi direktiiviä. Samalla nykyinen 5 momentti kumotaan. Uuden 6 kohdan mukaan eläkekassan omiin varoihin voidaan lukea eläkekassan hakemuksesta ja Finanssivalvonnan suostumuksella ja kun 25 prosenttia pohjarahaston ja takuupääoman yhteismäärästä on maksettu, puolet maksamatta olevasta pohjarahaston ja takuupääoman yhteismäärästä. Tätä erää saa uuden 5 momentin mukaan kuitenkin lukea omiin varoihin enintään puolet omien varojen määrästä tai omien varojen vähimmäismäärästä, sen mukaan kumpi on alhaisempi. Kohdalla pannaan täytäntöön direktiivin 16 artiklan 4 kohdan c alakohta.
83 v §. Pykälässä säädetään omien varojen vähimmäismäärän laskemisesta henkivakuutusluokkaan 1 ja 2 kuuluvien vakuutusten osalta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi kaksi uutta momenttia. Uudessa 4 momentissa säädettäisiin 83 s §:ssä tarkoitettujen omien varojen vähimmäismäärään luettavan osuuden laskemisesta henkivakuutusluokkaan 6 kuuluvien vakuutusten osalta ja 5 momentissa henkivakuutusluokkaan 5 kuuluvien vakuutusten osalta. Lisättävillä momenteilla pannaan täytäntöön direktiivin 17 artiklan 4 ja 5 kohdat. Näitä kohtia ei ole aikaisemmin ole pantu täytäntöön, koska eläkekassat eivät ole harjoittaneet vakuutusluokkiin 5 ja 6 luettavaa toimintaa.
83 w §. Pykälässä säädetään omien varojen vähimmäismäärän laskennasta henkivakuutusluokkaan 3 kuuluvien vakuutusten osalta. Direktiivissä asiasta säädetään 17 artiklan 6 kohdassa. Direktiivin mukaan jälleenvakuutusta ei saa ottaa huomioon alentavana tekijänä omien varojen vähimmäismäärävaatimusta laskettaessa. Tämän takia pykälän 2, 3 ja 4 momenttia muutetaan niin, että jälleenvakuutuksen perusteella laskettavaa suhdelukua ei enää käytetä.
83 x §. Pykälä vastaa voimassa olevaa vakuutuskassalain 83 y §:ää. Pykälien 83 x ja 83 y paikkaa vaihdetaan, koska uuteen 83 x §:ään lisätään viittauksia uuteen 83 y §:ään. 83 x §:ssä säädetään vahinkovakuutusluokkiin 1 ja 2 kuuluvien vakuutusten osalta omien varojen vähimmäismäärän laskennasta. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 18 artikla. Artiklan 3 kohdan viimeisen alakohdan ja 4 kohdan viimeisen alakohdan mukaan jälleenvakuutus voidaan ottaa huomioon omien varojen vähimmäismäärää laskettaessa vähimmäismäärää alentavana tekijänä. Tämän takia pykälän 2 ja 4 momenttiin tehdään lisäys, että saatu tulos kerrotaan suhdeluvulla, josta säädetään 83 y §:ssä.
83 y §. Pykälä vastaa voimassa olevaa vakuutuskassalain 83 x §:ää. Tässä pykälässä säädetään omien varojen vähimmäismäärää laskettaessa käytettävistä suhdeluvuista, joiden avulla jälleenvakuutus otetaan huomioon vaatimuksia alentavana tekijänä. Pykälän 1 ja 2 momentista poistetaan viittaus 83 w §:ään, koska 83 w §:ssä säädetyssä henkivakuutusluokkaan 3 kuuluvien vakuutusten osalta omien varojen vähimmäismäärään luettavaa osuutta laskettaessa ei jälleenvakuutusta enää oteta huomioon. Pykälän 1 momenttiin lisätään viittaus 83 v §:n 4 momenttiin, koska kyseisessä uudessa momentissa säädetyssä henkivakuutusluokkaan 6 kuuluvien vakuutusten osalta omien varojen vähimmäismäärään luettavaa osuutta laskettaessa jälleenvakuutus otetaan huomioon.
Pykälään 3 momentti poistetaan, koska se ei perustu direktiiviin. Pykälään lisätään uusi 3 momentti. Siinä säädetään jälleenvakuutuksen ottamisesta huomioon vahinkovakuutusluokkaan 1 ja 2 kuuluvien vakuutusten osalta omien varojen vähimmäismäärään luettavaa osuutta laskettaessa pykälän 83 x mukaisesti. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 17 artiklan 4 ja 6 kohdat sekä 18 artiklan 3 ja 4 kohdat.
8 luku Tiedonantosäännökset, vakuutuskassan vastuun rajoittaminen ja etuuden maksaminen
84 a §. Pykälää sovelletaan lisäeläketoimintaa harjoittavaan eläkekassaan, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehdään lakitekninen muutos 8 luvussa käytetyn terminologian yhdenmukaistamiseksi. Edellä mainituissa momenteissa ilmaisut jäsen ja vapaakirjan saanut henkilö korvataan ilmaisulla vakuutettu.
84 b §. Pykälää sovelletaan lisäeläketoimintaa harjoittavaan eläkekassaan, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua. Pykälän 1 momenttiin tehdään muutos korvaamalla voimassa olevan lain 1 momentissa vakuutetuille pyynnöstä annettava vuosikertomus toimintakertomuksella. Lisäksi pykälään tehdään lakitekninen muutos korvaamalla voimassa olevan vakuutuskassalain ilmaisu jäsenille ja vapaakirjan saaneille henkilöille ilmaisulla vakuutetuille. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 49 b §:ää.
84 c §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 36 artiklan 2 kohta ja 37 artiklan 4 kohta. Pykälässä annettaville tiedoille asetetut vaatimukset tulee täyttää kaikkien vakuutuskassalain 84 c—84 g §:n mukaan annettavien tietojen osalta. Pykälä vastaa ehdotettua eläkesäätiölain 49 c §:ää.
84 d §. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 37 artiklan 1 ja 3 kohdat. Direktiivin 37 artiklan 4 kohdan mukainen säännös sisältyy 84 c §:n 1 momentin f-kohtaan. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 49 d §:n 1 momenttiin ehdotettua säännöstä. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 37 artiklan 2 kohta. Ehdotus vastaa eläkesäätiölain 49 d §:n 2 momenttiin ehdotettua säännöstä. Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 37 artiklan 3 kohta. Ehdotus vastaa eläkesäätiölain 49 d §:n 3 momenttiin ehdotettua säännöstä.
84 e §. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 44 artikla. Ehdotus vastaa eläkesäätiölain 49 e §:n 1 momenttiin ehdotettua säännöstä. Pykälään ehdotettu 2 momentti vastaa voimassa olevan 84 b §:n 3 momenttia. Säännös on direktiivin 36 artiklan 3 kohdan sallimaa lisäsääntelyä, joka on tarpeen toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden oikeuksien suojaamiseksi liikkeen luovutustilanteessa. Momentin mukaan liikkeen luovutuksen kohteena olevien toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden on saatava pyynnöstä yksityiskohtaiset tiedot karttuneista etuuksista, etuuksien siirtymisestä ja heidän oikeuksistaan liikkeenluovutustilanteessa.
84 f §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 38 artikla. Ehdotetussa 1 momentissa säädetään lisäeläke-etuusotteeseen liittyvistä direktiivin 38 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisista yleisistä säännöksistä. Ehdotus vastaa eläkesäätiölain 49 f §:n 1 momenttiin ehdotettua säännöstä. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 38 artiklan 2 ja 4 kohdat sekä 39 artikla. Ehdotetussa 2 momentissa säädetään vakuutetuille annettavan lisäeläkkeen eläke-etuusotteen sisällöstä. Ehdotus vastaa eläkesäätiölain 49 f §:n 2 momenttiin ehdotettua säännöstä. Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 40 artikla. Ehdotus vastaa eläkesäätiölain 49 f §:n 3 momenttiin ehdotettua säännöstä. Pykälän 4 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 38 artiklan 5 kohta. Ehdotus vastaa eläkesäätiölain 49 f §:n 4 momenttiin ehdotettua säännöstä.
84 g §. Pykälä on uusi ja sillä pannaan täytäntöön direktiivin 41 artikla. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön 41 artiklan 1 ja 3 kohdat. Ehdotus vastaa eläkesäätiölain 49 g §:n 1 momenttiin ehdotettua säännöstä. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 41 artiklan 2 kohta. Ehdotus vastaa eläkesäätiölain 49 g §:n 2 momenttiin ehdotettua säännöstä.
84 h §. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 42 artikla. Ehdotus vastaa eläkesäätiölain 49 h §:n 1 momenttiin ehdotettua säännöstä. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 43 artikla. Ehdotus vastaa eläkesäätiölain 49 h §:n 2 momenttiin ehdotettua säännöstä. Lisäeläke-etuuksien vähentäminen edellyttää eläkekassan sääntöjen muuttamista, kun etuuksista määrätään säännöissä. Sääntöjen muuttamisesta päättää kassankokouksessa. Eläkekassan lisäeläkkeiden vähentämisessä noudatettavasta päätöksentekomenettelystä säädetään vakuutuskassalain kassankokousta koskevassa 4 luvussa.
9 luku Vakuutuskassojen valvonta
101 §. Pykälään tehdään lainsäädäntöteknisiä muutoksia. Pykälän 1 momentissa mainittu Vakuutusvalvontavirasto korvataan Finanssivalvonnalla. Pykälän voimassa oleva 2 momentti kumotaan, koska sitä vastaa uusi 101 g §:n 1 momentti. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi eläkesäätiölain 69 §:ää vastaavalla tavalla.
9 a luku Eläkekassojen lisäeläketoiminnan ja ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen valvonta
101 a §. Pykälän mukaan tätä lukua sovelletaan vain eläkekassojen lisäeläketoiminnan valvontaan. Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta valvoo, että eläkekassa täyttää sille vakuutuskassalaissa säädetyt toiminnan edellytykset. Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 46 artikla. Ehdotus vastaa ehdotettua eläkesäätiölain 69 a §:ää.
101 b §. Pykälän mukaan eläkekassojen lisäeläketoiminnan valvonnan tavoitteena on vakuutettujen etujen suojelu sekä eläkekassojen vakauden ja hyvän kunnon varmistaminen. Ehdotus vastaa ehdotettua eläkesäätiölain 69 b §:ää.
101 c §. Pykälän mukaan Finanssivalvonnan tulee valvonnassaan ottaa huomioon eläkekassojen toimintaolosuhteet ja ulkoistettuja toimintoja eläkekassalle suorittavat palveluyritykset. Finanssivalvonnalla tulee olla stressitestejä ja muita seurantavälineitä. Finanssivalvonnan tulee vahvistaa valvontatoimenpiteiden vähimmäisaikaväli ja laajuus sekä julkistaa kuvaus valvontamenettelyn vaiheista ja yleisistä periaatteista. Ehdotus vastaa ehdotettua eläkesäätiölain 69 c §:ää.
101 d §. Pykälän mukaan eläkekassan ja sen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden ja sille keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden on toimitettava Finanssivalvonnalle sen pyynnöstä ilman aiheetonta viivytystä valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot ja asiakirjat. Ehdotus vastaa ehdotettua eläkesäätiölain 69 d §:ää.
101 e §. Pykälän mukaan Finanssivalvonta valvoo, että eläkekassan ulkoistetuissa toiminnoissa noudatetaan tämän lain 77 p §:n mukaisia periaatteita. Ehdotus vastaa ehdotettua eläkesäätiölain 69 e §:ää.
101 f §. Pykälän mukaan Finanssivalvonta määrää rikemaksun tiettyjen pykälässä yksilöityjen tämän lain säännösten rikkomisesta. Ehdotus vastaa ehdotettua eläkesäätiölain 69 f §:ää.
101 g §. Pykälän 1 momenttiin tehdään lainsääntöteknisiä muutoksia. Pykälän 2 momentissa säädetään Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää Suomessa toimivan omaisuudenhoitajan ja säilytysyhteisön hallussa olevien ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen varojen käyttö tai rajoittaa sitä. Ehdotus vastaa ehdotettua eläkesäätiölain 69 g §:ää.
101 h §. Pykälän mukaan Finanssivalvonnan on annettava Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle eli EIOPA:lle tiedoksi päätökset, joilla kielletään tai rajoitetaan eläkekassan lisäeläketoimintaa. Ehdotus vastaa ehdotettua eläkesäätiölain 69 h §:ää.
101 i §. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan tehtävänä on valvoa, että ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos noudattaa Suomen sosiaali- ja työoikeutta, kun edellä mainittu laitos harjoittaa toimintaa, jossa Suomi on vastaanottava valtio. Pykälän 2 momentin mukaan, jos eläkekassa harjoittaa sellaista rajat ylittävää toimintaa, jossa vastaanottava valtio on muu ETA-valtio kuin Suomi, vastaanottavan valtion sosiaali- ja työoikeuden valvonta kuuluu vastaanottavan valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan on ilmoitettava Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ne vakuutuskassalain säännökset, jotka eivät ole Suomen sosiaali- ja työoikeutta. Ehdotus vastaa ehdotettua eläkesäätiölain 69 i §:ää.
14 a luku Rajat ylittävä toiminta
157 a §. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 11 artiklan 1 kohta. Vakuutuskassalakiin on otettu uusi määritelmä rajat ylittävästä lisäeläketoiminnasta. Rajat ylittävällä lisäeläketoiminnalla tarkoitetaan toimintaan, jossa eläkekassa hoitaa lisäeläkejärjestelyä, johon ei sovelleta Suomen sosiaali- ja työoikeutta. ETA-lisäeläkekassan toimintaan sovelletaan 14 a luvun lisäksi, mitä muualla vakuutuskassalaissa lisäeläketoimintaa harjoittavista eläkekassoista säädetään, ellei 14 a luvussa toisin säädetä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ETA-lisäeläkekassassa voidaan vakuuttaa vain henkilöitä, jotka kuuluvat ETA-lisäeläkekassan toimintapiiriin. Työnantajan, joka vakuuttaa työntekijöitään ETA-lisäeläkekassassa, on suoritettava ETA-lisäeläkekassalle vakuutusmaksuja, kuten vakuutuskassalaissa säädetään, riippumatta siitä, missä ETA-valtiossa työnantaja sijaitsee. Pykälän 2 momentilla pannaan asiallisesti osittain täytäntöön direktiivin 3 artikla, jonka mukaan lisäeläkelaitokset, jotka hoitavat myös pakollisia eläkejärjestelmiä, kuuluvat direktiivin soveltamisalaan ei-pakollista, ammatillisia lisäeläkkeitä koskevan toiminnan osalta. Eläkekassa, joka harjoittaa sekä vapaaehtoista lisäeläketoimintaa että lakisääteistä eläketoimintaa, on siten muutettavissa hakemuksesta ETA-lisäeläkesäätiöksi, mutta lakisääteistä eläketoimintaa harjoittava osasto ei voi harjoittaa rajat ylittävää toimintaa. Ehdotus vastaa eläkesäätiölain 125 a §:ää.
157 b §. ETA-lisäeläkekassan on haettava Finanssivalvonnalta lupa rajat ylittävän toiminnan aloittamiseen. Lupahakemuksessa on ilmoitettava vastaanottava valtio, rahoittava yritys ja sen keskushallinnon sijaintipaikka sekä hallinnoitavan lisäeläkejärjestelmän pääpiirteet. Pykälän 1 ja 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 11 artiklan 2 ja 3 kohdat. ETA-lisäeläkekassan on haettava lupaa kunkin rajat ylittävän lisäeläkejärjestelyn osalta. Finanssivalvonta arvioi ETA-lisäeläkekassan kykyä hallinnoida jokaista lisäeläkejärjestelmää, jota lupahakemus koskee. Pykälän 3 momentti on kansallista sääntelyä ja vastaa voimassa olevaa 14 a luvun 157 b §:n 3 momenttia.
157 c §. Finanssivalvonta arvioi, onko ETA-lisäeläkekassalla edellytykset, sen rajat ylittävän toiminnan harjoittamiseen, jota lupahakemus koskee. Finanssivalvonta arvioi, että ETA-lisäeläkelaitoksen hallinnollinen rakenne, taloudellinen tila ja johtajien maine sekä pätevyys ovat yhteensopivia sen rajat ylittävän toiminnan kanssa, jota lupahakemus koskee. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 125 c §:ää.
157 d §. Ennen kuin ETA-lisäeläkekassa ryhtyy harjoittamaan rajat ylittävää toimintaa, sen on saatava Finanssivalvonnalta tieto niistä sosiaali- ja työoikeuden vaatimuksista, joita lupahakemuksen kohteena olevaan lisäeläkejärjestelyyn sovelletaan. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 11 artiklan 6—9 kohdat. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään Finanssivalvonnan tehtävästä toimittaa rajat ylittävän toiminnan aloittamiseen lupaa hakevalle ETA-lisäeläkekassalle vastaanottavan valtion toimivaltaiselta viranomaiselta saamansa tiedot sekä tieto näiden tietojen merkittävistä muutoksista. Pykälän 1 ja 2 momentin mukaan rajat ylittävässä toiminnassa on noudatettava vastaanottavan valtion työ- ja sosiaalilainsäädäntöä sekä tietojen toimittamista mahdollisille vakuutetuille, vakuutetuille ja etuudensaajille koskevia vaatimuksia, jotka vastaanottava valtio on asettanut rajat ylittävälle toiminnalle. Pykälän 3 momentissa säädetään siitä, milloin ETA-lisäeläkekassa voi ryhtyä harjoittamaan rajat ylittävää toimintaa. Rajat ylittävän toiminnan voi aloittaa, kun ETA-lisäeläkekassa on saanut Finanssivalvonnalta toiminnan harjoittamiseksi tarpeelliset tiedot sovellettavasta työ- ja sosiaalilainsäädännöstä sekä tietojen toimittamista koskevista säännöksistä. Jos edellä mainittuja tietoja ei anneta säännöksen mukaisessa määräajassa, ETA-lisäeläkekassa voi ryhtyä harjoittamaan rajat ylittävää toimintaa. Edellytyksenä on kuitenkin tässäkin tapauksessa, että vastaanottavan valtion työ- ja sosiaalilainsäädäntöä sekä tietojen toimittamista koskevia säännöksiä noudatetaan. Säännöksessä tarkoitettu kuuden viikon määräaika alkaa siitä, kun vastaanottavan valtion toimivaltainen viranomainen on saanut 157 b §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot. Finanssivalvonnan on toimitettava nämä edellä mainitut tiedot vastaanottavan valtion toimivaltaiselle viranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa tietojen vastaanottamisesta. Näin lupamenettely voi kestää yhteensä enintään neljä kuukautta ja kaksi viikkoa.
157 e §. Vastaanottavan valtion toimivaltainen viranomainen valvoo, että rajat ylittävässä toiminnassa noudatetaan vastaanottavan valtion työ- ja sosiaalilainsäädäntöä ja tietojen toimittamiselle rajat ylittävässä toiminnassa asetettavia vaatimuksia. Jos edellä mainittu viranomainen havaitsee rikkomuksia, sen on ilmoitettava niistä Finanssivalvonnalle, jonka tulee yhteistyössä vastaanottavan valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa ryhtyä tarpeellisiin valvontatoimiin rikkomuksen lopettamiseksi. Pykälällä pannaan osittain täytäntöön direktiivin 11 artiklan 10 kohta.
157 f §. ETA-lisäeläkekassan, joka harjoittaa rajat ylittävää toimintaa, on katettava vastuuvelka täysin ja jatkuvasti kaikkien sen hallinnoimien lisäeläkejärjestelyjen osalta. Jos rajat ylittävää toimintaa harjoittavan eläkekassan vastuuvelka ei ole täysin katettu kaikkien lisäeläkejärjestelyjen osalta, Finanssivalvonnan on vaadittava ETA-lisäeläkekassaa heti kattamaan vastuun täysimääräisesti. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 14 artiklan 3 kohta.
157 g §. Pykälässä säädetään lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan, joka harjoittaa myös rajat ylittävää toimintaa, merkitsemisestä vakuutuskassarekisteriin ETA-lisäeläkekassana. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonta merkitsee rajat ylittävää toimintaa harjoittavan eläkekassan vakuutuskassarekisteriin myös ETA-lisäeläkekassana. Jos eläkekassa lopettaa rajat ylittävän toiminnan, eläkekassa on poistettava rekisteristä ETA-eläkekassana. Eläkekassa säilyy kuitenkin edelleen vakuutuskassarekisterissä lisäeläketoimintaa harjoittavana eläkekassana. Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta merkitsee vakuutuskassarekisteriin ne ETA-valtiot, joissa ETA-lisäeläkekassa toimii. Pykälän 1 momentti on kansallista sääntelyä ja se vastaa voimassa olevaa 14 a luvun 157 d §:n 3 momenttia. Pykälän 2 momentin mukaan rekisteriin merkittäisiin rajat ylittävässä toiminnassa ne ETA-valtiot, joissa eläkekassa toimii. Rajat ylittävässä toiminnassa tällä tarkoitetaan niitä vastaanottavia valtioita, joiden työ- ja sosiaalilainsäädäntöä ja tietojen antamista koskevia säännöksiä sovelletaan eläkekassan hallinnoimiin lisäeläkejärjestelyihin. Pykälän 2 momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 9 artiklan 2 kohta. Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan on toimitettava 1 ja 2 momentissa mainitut rekisteritiedot Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Pykälän 3 momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 9 artiklan 3 kohta.
157 h §. Pykälässä on informatiivinen säännös siitä, että ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen oikeudesta tarjota lisäeläketoimintaa Suomeen säädetään eläkesäätiölaissa.
14 b luku Rajat ylittävät siirrot
157 i §. Pykälässä säädetään lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan oikeudesta siirtää vastuuvelka tai sen osa toisessa ETA-valtiossa toimivaan vastaanottavaan lisäeläkelaitokseen. Tätä lukua sovelletaan eläkekassaan, jossa on vähintään 100 lisäeläketoiminnassa vakuutettua. Tätä lukua sovelletaan myös eläkekassaan, jossa on vähemmän kuin 100 lisäeläketoiminnassa vakuutettua ja joka on ilmoittanut Finanssivalvonnalle toimivansa niiden tämän lain säännösten mukaisesti, joita sovelletaan eläkekassaan, jossa on vähintään 100 lisäeläketoiminnassa vakuutettua. Edellä mainitun eläkekassan osalta tätä lukua sovelletaan ilmoitusta seuraavan tilikauden alusta lähtien.
Lisäksi tätä lukua sovelletaan eläkekassaan, jossa on vähemmän kuin 100 lisäeläketoiminnassa vakuutettua, jos lisäeläkejärjestelyn siirto ei johda rajat ylittävään toimintaan. Rajat ylittävällä toiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jossa rahoittavan yrityksen eli työnantajan ja vakuutettujen sekä etuudensaajien väliseen suhteeseen sovelletaan jonkin muun ETA-valtion kuin eläkelaitoksen kotivaltion sosiaali- ja työoikeutta. Esimerkiksi edellä mainittu eläkekassa, jonka lisäeläketoiminnassa vakuutettujen ja eläkekassassa vakuuttavan työnantajan väliseen suhteeseen sovelletaan Suomen sosiaali- ja työoikeutta, ei voi siirtää lisäeläkejärjestelyä toisessa ETA-valtiossa hyväksyttyyn tai rekisteröityyn lisäeläkelaitokseen. Vastaavasti eläkekassa, jossa on vähemmän kuin 100 lisäeläketoiminnassa vakuutettua ja joka ei ole ilmoittanut toimivansa niiden tämän lain säännösten mukaan, joita sovelletaan eläkekassaan, jossa on vähintään 100 lisäeläketoiminnassa vakuutettua, voi toimia rajat ylittävässä siirrossa vastaanottavana lisäeläkelaitoksena vain silloin, kun siirrettävän lisäeläkejärjestelyn vakuutettujen ja rahoittavan yrityksen väliseen suhteeseen sovelletaan Suomen sosiaali- ja työoikeutta.
Siirtävä eläkekassa vastaa siirron kustannuksista. Lisäeläkejärjestelyn rajat ylittävään siirtoon ei sovelleta vakuutuskassalain 12 lukua. Myös eläkekassan lisäeläketoimintaa harjoittavan osaston vastuuvelka tai sen osa voidaan siirtää vastaavasti kuin vain lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan vastuuvelka. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 1 kohta ja 2 momentilla direktiivin 12 artiklan 2 kohta. Pykälän 3 momentti on kansallista sääntelyä, jonka mukaan vakuutuskannan luovutusta koskevaa 12 lukua ei sovelleta rajat ylittäviin siirtoihin.
157 j §. Pykälässä säädetään direktiivin edellyttämästä vakuutettujen enemmistön suostumuksesta vastuuvelan siirtoon. Vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen arvioi siirtoa koskevan lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä, onko edellä mainittu suostumus annettu. Tämän lisäksi siirron toteuttaminen edellyttää eläkekassan hallituksen päätöstä.
Direktiivin mukaan vakuutettujen enemmistö määritellään kansallisen oikeuden mukaan. Pykälän 1 momentti on siltä osin kansallista sääntelyä kuin siinä säädetään menettelystä, jossa eläkekassan hallituksen ne jäsenet, jotka edustavat toimintapiiriin kuuluvia henkilöitä, edustavat vakuutettuja päätettäessä vastuuvelan siirrosta. Kansallisesti säädetään myös menettelystä, jolla päätettäessä lisäeläkejärjestelyn siirrosta toiseen ETA-valtioon etuudensaajat muodostavat kantansa, jos etuudensaajat eivät kuulu eläkesäätiön toimintapiiriin. Lisäeläkejärjestelyn siirron yhtenä edellytyksenä on, että etuudensaajien enemmistö puoltaa siirtoa. Momentin mukaan etuudensaajat, jotka eivät kuulu toimintapiiriin, käyttävät päätösvaltaansa ilman kokousta järjestettävissä äänestystilaisuuksissa postitse. Tämän lisäksi äänestys voidaan järjestää myös tietoliikenneyhteyden avulla. Postitse on aina oltava mahdollisuus äänestää kannan siirrosta, koska kaikilla etuudensaajilla ei välttämättä ole käytössään tietoliikenneyhteyttä.
Direktiivin mukaan tiedot siirron ehdoista on asetettava vakuutettujen ja etuudensaajien saataville tai heidän edustajiensa saataville hyvissä ajoin ennen siirtoa koskevan hakemuksen jättämistä. Pykälän 2 momentti on kansallista sääntelyä siltä osin kuin siinä täsmennetään menettely, jolla edellä mainitut tiedot on asetettava vakuutettujen ja etuudensaajien saataville. Lisäksi pykälän 3 momentin mukaan edellytetään, että työnantaja, jonka lisäeläkejärjestelyä siirretään, on antanut siirrolle suostumuksensa. Pykälän 1 ja 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 3 kohdan a alakohta ja pykälän 3 momentilla direktiivin 12 artiklan 3 kohdan b alakohta.
157 k §. Jos eläkekassa aikoo siirtää vapaaehtoisen lisäeläketoiminnan toisessa ETA-valtiossa toimivaan ammatilliseen lisäeläkelaitokseen tai vakuutusyhtiöön, joka toimii direktiivissä tarkoitettuna ammatillisena lisäeläkelaitoksena, se tarvitsee siirtoon vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen ennakolta antaman hyväksynnän. Tämän hyväksynnän se voi antaa saatuaan ensin Finanssivalvonnan arvion siirron edellytyksistä. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan tehtävistä lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan ja lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan osaston vastuuvelan rajat ylittävässä siirrossa. Luvan vastuuvelan rajat ylittävälle siirrolle antaa vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen. Finanssivalvonta toimii yhteistyössä edellä mainitun viranomaisen kanssa. Finanssivalvonta saa vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta rajat ylittävää siirtoa koskevan hakemuksen. Finanssivalvonta arvioi, täyttyvätkö siirrossa pykälässä säädetyt edellytykset ja toimittaa arvionsa edellä mainitulle toimivaltaiselle viranomaiselle. Finanssivalvonnan tässä pykälässä tarkoitettu arvio ei ole valituskelpoinen hallintopäätös. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 4 kohta siirtävän lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen antaman arvion osalta. Lisäksi pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 8 kohta. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 9 kohta.
157 l §. Pykälässä säädetään vastaanottavan lisäeläkelaitoksen toimivaltaiselle viranomaiselle annettavista tiedoista. Finanssivalvonta ilmoittaa edellä mainitulle viranomaiselle siirrettävään lisäeläkejärjestelyyn sovellettavat sosiaali- ja työoikeuden vaatimukset sekä tietojen toimittamiseen vakuutetuille ja etuudensaajille sovellettavat vaatimukset. Kun vakuutuskanta on siirretty toisessa ETA-valtiossa rekisteröityyn lisäeläkelaitokseen ja siirrettävän kannan osalta vakuutettujen ja edunsaajien sekä rahoittavan yrityksen väliseen suhteeseen sovelletaan muun ETA-valtion kuin laitoksen kotivaltion työ- ja sosiaalioikeutta, kyseessä on rajat ylittävä toiminta. Pykälällä pannaan osittain täytäntöön direktiivin 12 artiklan 11 kohta toinen alakohta ja 14 kohta.
157 m §. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan valvontatehtävästä vastaanottavan valtion toimivaltaisena viranomaisena. Finanssivalvonta valvoo, että vastaanottava lisäeläkelaitos noudattaa siirretyn lisäeläkejärjestelyn osalta Suomen sosiaali- ja työoikeutta ja Suomen lain mukaisia tietojen antamista koskevia säännöksiä. Pykälällä pannaan osittain täytäntöön direktiivin 12 artiklan 14 kohta siltä osin kuin siinä viitataan 11 artiklan 10 ja 11 kohtaan.
157 n §. Pykälässä säädetään lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan tai sen lisäeläketoimintaa harjoittavan osaston toimimisesta vastaanottavana lisäeläkelaitoksena rajat ylittävässä siirrossa siten, että eläkekassaan tai sen lisäeläketoimintaa harjoittavaan osastoon siirretään lisäeläkejärjestelmä toisesta ETA-valtiosta. Niiden työnantajien piiri, jotka voivat vakuuttaa työntekijänsä eläkekassassa on vakuutuskassalaissa rajoitettu. Eläkekassaan voidaan siirtää vain sellainen lisäeläkejärjestely, jonka vakuutetut ja etuudensaajat kuuluvat eläkekassan 4 §:ssä tarkoitettuun toimintapiiriin. Eläkekassaan ei rajat ylittävällä siirrolla voida siirtää lisäeläkejärjestelyä, jos siirrettävää vakuutuskantaa rahoittava yritys eli työnantaja ei ole vastaanottavaan eläkekassaan kuuluva työnantaja tai ellei työnantaja siirron yhteydessä liity eläkekassaan osakkaaksi. Pykälällä pannaan osittain täytäntöön direktiivin 12 artiklan 1 kohta, 2 kohta ja 3 kohta. Osittain 2 momentti on kansallista sääntelyä ja se on luonteeltaan informatiivinen säännös.
157 o §. Pykälässä säädetään luvasta, joka lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan on haettava Finanssivalvonnalta lisäeläkejärjestelyn vastaanottamiseksi rajat ylittävässä siirrossa. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 5 kohta ja lisäksi osittain täytäntöön direktiivin 12 artiklan 4 kohta. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 6 kohta.
157 p §. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan lupahakemusta koskevasta arviosta. Pykälässä säädettyjä seikkoja koskevan arvion perusteella Finanssivalvonta tekee lupahakemusta koskevan hyväksyvän tai hylkäävän päätöksen. Päätös on valituskelpoinen hallintopäätös. Finanssivalvonta toimittaa päätöksensä tiedoksi siirtävän lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos Finanssivalvonta ei anna 157 o §:ssä tarkoitettua lupahakemusta koskevaa päätöstä edellä mainitussa kolmen kuukauden määräajassa, lupaa hakeva eläkekassa voi hakea muutosta valittamalla. Valituksen katsotaan tällöin kohdistuvan Finanssivalvonnan hylkäävään päätökseen. Valituksen voi tehdä, kunnes Finanssivalvonta on antanut edellä mainittua lupahakemusta koskevan hyväksyvän tai hylkäävän päätöksen. Finanssivalvonnan on ilmoitettava valitusviranomaiselle päätöksen antamisesta valituksen kohteena olevassa asiassa. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 7 kohta. Pykälän 2 momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 12 artiklan 4 kohta ja direktiivin 12 artiklan 10 ja 11 kohta.
157 q §. Pykälässä säädetään lisäeläketoimintaa harjoittavalle eläkekassalle toimitettavista tiedoista vastaanotettuun lisäeläkejärjestelyyn sovellettavista sosiaali- ja työoikeuden vaatimuksista sekä tietojen toimittamista vakuutetuille ja etuudensaajille koskevista vaatimuksista. Finanssivalvonta toimittaa edellä mainitut tiedot eläkekassalle saatuaan tiedot siirtävän lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 11 kohdan toinen ja kolmas alakohta. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 14 kohta siltä osin kuin siinä viitataan 11 artiklan 10 kohtaan.
157 r §. Pykälässä säädetään ajankohdasta, jolloin lisäeläketoimintaa harjoittava eläkekassa voi ryhtyä hallinnoimaan vastaanotettavaa lisäeläkejärjestelyä. Siirto voi tapahtua, kun Finanssivalvonta on antanut siihen luvan. Lisäeläketoimintaa harjoittava eläkekassa voi hallinnoida siirrettyä lisäeläkejärjestelyä myös silloin, jos Finanssivalvonta ei anna lupahakemusta koskevaa päätöstä 4 kuukauden ja 3 viikon kuluessa 125 q §:ssä tarkoitetun lupahakemuksen tekemisestä. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 12 kohta. Pykälän 2 momentilla pannaan osittain täytäntöön direktiivin 9 artiklan 2 kohta.
157 s §. Finanssivalvonta voi saattaa sen ja siirtävän tai vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen välisen erimielisyyden Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen neuvoa-antavaan sovittelumenettelyyn. Ehdotus vastaa ehdotettua eläkesäätiölain 125 s §:ää.